Hyppyhyeena

Kävin noiden kahden koiran kanssa, kas kummaa, hihnalenkillä. Pikkutiellä pellon laidalla päästin sitten Nerin vapaaksi pissailemaan ja pellolle lumihankeen juoksentelemaan. Neri alkoi hyppiä siellä kuin gaselli joka hypyllä selkä kaarelle taittuen ja se oli niin hupaisan näköistä, että annoin sen pomppia siellä. Mutta kun Neri alkoi mennä liian kauas ja välillä pois näkyvistä, vihelsin ja huusin sitä luokseni! Ei niin MITÄÄN vaikutusta, ja mä kun luulin, että meillä luoksetulo on jokseenkin varmaa! Hyppy hyppy hyppy hyppy, välillä pysähtyi hetkeksi kuuntelemaan ja taas hyppyjä pitkin poikin peltoa. Mä jouduin jättämään Hukin siihen hihnoineen päivineen ja menin itsekin juoksemaan pellolle huutaen ja käsiä taputtaen, mutta silläkään ei olut mitään vaikutusta, en saanu Neriä lähtemään mun perääni. Välillä se oli vain muutaman metrin päässä musta, mutta ei ihan kuin huomannut mua ollenkaan. Neri oli kuin jossain transsissa! Kun Neri hyppi välillä melkein paikallaan, mä juoksin sitä kohti ja heitin lumipallon sen eteen. Kun se jäi sitä katsomaan, sain kiinnitettyä sen huomion itseeni ja sain sen kiinni. Vähän matkaa pellolta pois mentiin niin että mä pidin kiinni Nerin kaulapannasta, ja sitten arvelin, että voin päästää irti, mutta ei... hyppiminen meinasi alkaa taas. Sain sen loppumaan "EI" huudolla, ja sen jälkeen mentiinkin sitten loppu lenkki taluttimessa.
Nyt mä voin uskoa, että Neri oli silloin yhtenä iltana, kun säikähdettiin, että se on karanut, vain hyppimässä talon takana olevalla pellolla!
Nyt täytyy siis alkaa alkeista: harjoittelemaan taas luoksetuloja kaikissa tilantaissa. Ja samaten kontaktitreenejä! Meidän kontakti... Ai, mikä kontakti? Meillä ei edes ole enää sellasta! :( Kun mä tajusin, kuinka surkealla tolalla se on, tajusin myös miksei mulla ole yhtään motivaatiota tokoiluun!