"Matkalaukustani" kehkeytyy jäljestäjä

5 x jälki tänä keväänä

1. pellolla
Reilu sata metriä pitkä, ojan ylitys, keppejä kolme, vanhentui vajaa puoli tuntia. Vauhdilla liikenteeseen, menoa sai tosissaan jarruttaa. Siksakkia meni, mutta kepit nousi. Ojan kohdalla joutui vähän miettimään.

2. pellolla
Ehkä 150 metriä matkaa, nameja alkuun ja sinne tänne, ojan ylitys ja 9-kympin käännös, vanhentui noin puoli tuntia. Alussa taas kauhea veto päällä. Jäljestettiin valjailla, joissa kiinnitys selän päällä - Neri veti niin, että meni liinan painosta maahan ja ryömi eteenpäin. Siksakkia meni taas ja välillä varmaan kolme metriä jäljen sivussa, mutta kepit nousi kuin ihmeen kaupalla - ilmavainulla ilmeisesti.
Jäljen ajon jälkeen äkäisen näköinen nainen meni meidän jälkeen pellolle - kai se meni katsomaan, mitä me sinne pellolle oikein viedään - päätin siirtyä metsään jälkeilemään! :)

3. lähimetsässä
Hädin tuskin 100 metriä ja nameja viljelty tiheään, vain lopussa keppi. Noin puolen tuntia vanha taas. Neri rauhoittui jäljelle paljon paremmin, kuin pellolla. Etsi tarkkaan namit ja pysyi hyvin jäljellä. Kepinkin bongasi, vaikka arvelin sen jäävän namien etsimisen lomassa. Meni kyllä ensin ohi, mutta viivästyneenä aivoissa hajuherneet kopsahtivat yhteen - jotain jäi -  palasi metrin ohituksen jälkeen etsimään kepin.

4. lähimetsässä
150 metriä, oikein navikaattorilla mitattuna, nameja alkuun tiheään ja jatkossa harvakseltaan, ei keppejä. Oli vähän turhan ryteikköinen maasto näin vasta-alkajalle. Mun oli pakko tehdä jyrkkiä käännöksiä, kun en viitsinyt pahimpiin rytökasoihin ja tiheimpään kuusikkoon mennä. Ensimmäisessä käännöksessä Neri putosi kartalta ja alkoi sekopäisenä etsiä jalkeä, päästin liinasta irti ja annoin sen viuhtoa, etten sotke jälkeä, kunnes Neri rauhoittui selvästi etenemään jäljellä. Hienosti klaarasi tilanteen.

5. Levekin kentän läheisyydessä
250 metriä, alkuun muutama nami, jotta saadaan Neri rauhoitettua jäljelle. Jokunen käännös sinne tuli. Jouduin jälkeä tehdessäni pururadalle (vai mikä latupohja se oli) ja päätinkin mennä n. 50 metriä sen reunaa pitkin, sitten jyrkästi radan yli metsään. Muistaakseni mä laitoin sinne 5 keppiä. Varmaan 40 minsaa jälki sai vanhentua ja me treenattiin sillä aikaa kentällä PK-hyppyä.
Neri lähti innokkaasti, mutta suht rauhallisesti ajamaan jälkeä. Ensimmäinen keppi nousi ja ensimmäinen käännös meni kuin juna radalla. Kun lähestyttiin pururataa, Neriltä nousi karvat pystyyn - Aha, siellä on joku. Ja se "joku" oli kaksi irlanninsetteriä vapaana ja emäntä vähän matkan päässä perässä. Ajattelin, että tähän loppu sitten tää jäljestys. Setterit juoksi mun tekemän jäljen päälläkin :). Mutta mitä tekee Neri - Se nostaa maasta kepin selkäkarvat pystyssä. En mä edes muistanut, että olin siihen kepin jättänyt. Palkkaa syödessä setterit oli häipyneet emäntineen näkyvistä, ja Nerihän lähti jatkamaan jäljestystä hetken hämmingin jälkeen, ja se himpskatti vieköön seurasi siinä pururadalla mun jälkeä, eikä niitten koirien! :-O Mähän olen aliarvioinut koiraani pahasti! :)
Pururadalta metsään käännöksessä Neri putosi jäljeltä. Päästin taas liinasta ja annoin Nerin kaikessa rauhassa hakea jäljen uudelleen, ja taas mentiin. 20 metrin päässä radasta ollut keppikin nousi. Lopussa annoin Nerin mennä varmaan liian vauhdikkaasti, kun eksyttiin jäljen sivuun, mutta Neri etsi ilmavainulla meidät viimeisen kepin luokse. Yksi keppi sinne jäi, mutta en tiedä monesko, kun en ollut merkannut keppejä ja en muistanut mihin niitä olin viljellyt... jos nyt yleensä olin edes laittanut sinne viittä keppiä.
Seuraavaksi kyllä numeroin kepit.

Neri on aikas innostunut jäljestyksestä. Tietään mun elkeistä koska olen käynyt jäljen tekemässä, eikä sitten malta millään odottaa, että pääsisi ajamaan sen! :)

Matkalaukkuseuraamista 

Tänään vedin kentällä jälkitreenin jälkeen pitkää seuraamista, tein nopeita käännöksiä ja vauhdin muutoksia ja odotin, että edes jossain kohdassa Neri ottaisi kontaktin, että voisin lähettää sen loppupalkalle, mutta ei.... Neri kulki vieressä paikkansa pitäen kuin matkalaukku, mutta pieneksikään hetkeksi pää ei noussut kontaktia ottamaan. Lopulta oli pakko ottaa loppuun eteenmeno, että voin sen palkan koiralle antaa.
Neri oli kyllä varmaan aika väsyksissä, kun oltiin oltu aamulla kolme tuntia metsässä rämpimässä ja iltapäivällä sain vielä äitienpäivälahjaksi pojat maalimiehiksi rullailmaisutreeniin.

Meidän seuraaminen se vaan huononee koko ajan - jos Neri ei ole mun jalassa kiinni, pompi ja poikita, se seuraa pää roikkuen vieressä kuin matkalaukku. Argh!

2x jälki

Jälkeäkään ei ole pystynyt harrastamaan, kuin viikonloppuna. Pimeä tulee jo ennen kuin kerkiän töistä kotiin.
Kahtena sunnuntaina ollaan sitten aamupäivällä pienesti yritelty

27.11 pellolla noin 200 metrin jälki
Neljä keppiä, yksi kulma oikealle, kaksi pelto-ojan ylitystä ja yksi melko tiukka kaarros vasemmalle. Jälki vanheni noin puoli tuntia.
Neri lähti innolla jäljelle ja menikin tosi hienosti. Kulmassa meni yli, etsi jälkeä vasemmalta ja kun ei löytänyt, katsoi mua kysyvästi. Seisoin vaan paikallani ja odotin.... ja Neri peijooni meni seisomaan mun selän taakse tyyliin "hoida tilanne". "Heeei, etsi jälki!" No etsihän se sitten sieltä oikealtakin ja sitten jatkettiin vauhdilla kuono maassa. Ojia Neri ei edes huomaa ja kaarroskin meni hienosti eksymättä. Ja kaikki kepit nousi! Ja me taidettin ajaa se jälki puolet nopeammin, kuin mä sen tallasin :D

Tänään 4.12. metsässä noin 150 metrinen jälki
Kolme keppiä ja pari kulmaa sammalpohjalla. Ajamaan lähdettiin jotain 15 minsan päästä. Neri lähti hirveällä vauhdilla, jouduin jarruttamaan oikein voimalla. Ensimmäinen keppi nousi ja sen jälkeen meno rauhoittui. Ensimmäisestä kulmasta meni taas suoraan ja Neri joutui etsimään jälkeä kauan. Mä en muistanut missä se meni, joten en onneksi voinut auttaa. Siinä oli sitten sotkettu sikin sokin ja ajattelin, että toivotonta enää, mutta yhtä äkkiä Neri lähti painaltamaan suurinpiirtin oikeaan suuntaan. Arvelisin, että se oli saanut seuraavasta kepistä ilmavainun :D. Hienosti nousi keppi ja sitten jatkettiin kunnes....

Häh, mistä tuo tupsahti?
...viereen ilmestyi vapaana jämtlannin pystykorvan näköinen koira. Nerillä nousi karvat pystyyn ja pääsi murina, mä juttelin rauhoittavalla äänellä, ja kun Neri oli hetken tuijottanut toista koiraa, epävarmuus vaihtui kiinnostukseksi.
Toinen koira ei ollut yhtään agressiivinen. Hetken päästä näkyviin ilmestyi isäntäkin iloisessa humalatilassa. Sille ei mennyt ollenkaan jakeluun mun selitys, että koiralla oli jäljenajo kesken. Se vaan ihmetteli, miksi pidän koiraa kiinni metsässä! :D Ei siinä sitten auttanut muu, kuin päästää Neri vapaaksi ja juoksentelemaan toisen koiran kanssa. Tosi hienosti tulivat juttuun, vaikka toinen koira olikin narttu. Neri leikki sen kanssa samalla tavalla kuin kotona Hukin kanssa - piti samanlaista leikkiärinää ja välillä heittäytyi eteen alistuvin elein ja välillä hyppi niskan päälle.
Varmaan tunnin siinä meuhkasivat samalla, kuin mies esitteli mulle metsässä olevan lähteen. Talutushihnaa sillä ei ollut ollenkaan mukana, mutta oli sillä eväspullo :DDDD
Mulla oli tosiaan vaikeuksia välillä ymmärtää sen jutunjuoksua. Ja taisi olla puolin ja toisin, ei mieskään mun puheita aina tajunnut, mutta hauska mies se oli silti. Oikeastaan ihan mukava tapahtuma kaikkinensa.

Jäljestys jatkukoon...
Lopulta läksin takaisin jäljelle hakemaan muovinauhat pois - alku, toinen kulma ja loppu oli merkattu. Kun tultiin Nerin kanssa kohtaan, jossa keskeytys tuli, Nerillä ikäänkuin syttyi lamppu, joten ajattelin, että jatketaan sitten jälki loppuun, vaikka olikin aika kauan vanhentunut.
Mä luulen, että Neri tiesi, että vielä olis keppi jossain, kun se on tottunut, että lopetetaan keppiin ja palkkaan. Jäljen ajo ei ollut mitenkään kauhean täsmällistä, mutta hienosti hoiti kulman ja jatkoi hieman jäljen sivussa myötätuulen puolella, kunnes tultiin kepille - nousi kuin nousikin ja Neri sai loppupalkkansa! :)

Jälki ja hieronta

Eilen jälkeä pellolla

Flunssan pitkittymisestä huolimatta otin itseäni niskasta kiinni ja pkotin pellolle jäljen tekoon.
Tein aluksi loivasti mutkittelevaa jälkeä, yksi keppi n. 30 metriin, pari kulmaa ja ojan ylitystä yhteensä vajaa 150 metriä ja toinen keppi loppuun. Heti kun sain jäljen valmiiksi ja palasin pellon laidalla odottavan koiran luokse, lähdettiin ajamaan. Jäljen nosto ei sujunut - meni heittämällä yli. Otettiin uudelleen, ja nyt sai vainun jäljestä. Jäljen ajo olikin sitten mitä sattuu, nosteli päätä yrittäen ilmavainulla, kadotti jäljen, yritti oikoa, nosti perhana jalkaa välillä, kuin mikäkin uroskoira.... Mutta eka keppi nousi, kuin ihmeen kaupalla. Käännöksissä oli ongelmia-paineli suoraan ja joutui hakemaan jäljen uudelleen, mutta ojien ylitykset meni hienosti. Lopussa meni hyvin jo jäljellä ja viimeinen keppi nousi myös, niin sai sentään antaa loppupalkan.
Ei mitenkään loistokas suoritus ja mä olin ihan hiestä märkä noin pienestä "ponnistuksesta". Perhanan tauti!

Mä epäilen vahvasti, että joku oli ulkoiluttanut koiraansa siinä pellolla aiemmin, kun Nerin oli niin vaikea keskittyä mun jälkeen, ja se jalan nosto....
Vastaisuudessa alan kyllä vähän vanhentaa jälkeä, niin ei ole ilmassa sitä hajutunnelia niin voimakkaasti - Voi jopa helpottaa jäljen ajoa.

Hieronta nro 4
Selkä oli suhteellisen hyvänä, mutta vetolihakset oli tietty vähän kipeät canicros-kisan jäljiltä, kun ei vetoa ollut kovinkaan paljon tehty pitkään aikaan.
Vyötäröltä toinen puoli ei enää ollut niin kireänä ja Neri makasi pitkään siitä hierottaessa rentona paikallaan. Lopulta vähän syvemmallä hieronnalla meni sekin epämukavuusalueelle. Toiselta puolelta kyllä vieläkin huomasi heti, ettei ollut mukava hierontapaikka.
Terhi suositteli käyttämään Nerin fysioterapeutilla, jos selässä on vaikka lukkoja, jotka kiristää lihakset aina uudelleen. Samaa olen suunnitellut itsekin, mutta enpähän ole saanut aikaiseksi. :-/

Ja mikä mahtavaa, Neri on alkanut nykyään omaehtoisesti venyttelemään. Tekee pitkän ja hartaan venyttelyn ensin etupäälle ja siitä vetäen takajalat pitkälle taakse. Neri ei meninaan ole juurikaan aiemmin venytellyt itseään, mitä mä olen suuresti ihmetellyt. Huki kun venyttelee melkein aina ylösnoustessaan, eli monta kertaa päivässä. Nerillä on varmaan ollut koko elämänsä lihakset niin kireänä, että venyttely ei ole tuntunut mukavalta, eli on vältellyt sitä.

Kehitystä
Jotenkin tuntuu, että Neri on tullut hierontojen alettua seesteisemmäksi ja rauhallisemmaksikin. Ja toisaalta se taas saa pentumaisia hepulikohtauksia. Nyt juuri se esimerkikis "tappaa" tuossa räkärättiä ihan vimmalla, heittelee sitä ilmaa ja ravistelee... No, oho! Nyt noi koirat söi sen "saaliinsa" yksissä tuumin! :D

Lenkeillä on jatkettu hihnakäyttäytymis- ja koirien ohitustreeniä ja siinä on ollut suurena apuna toi kuonopanta, jonka onneksi vahingossa hommasin, sekä naksutin, joka on jäänyt pitkään unholaan.
Kodin lähellä on vieläkin vaikeaa keskittyä olemaan vinkumatta ja urisematta toisille koirille, mutta kyllä treeni on tuottanut kuitenkin tulosta. Vaikka ihmisten ja pyörien ohittaminen ei ole milloinkaan ollut ongelma, Neri tarjoaa kontaktia, kun huomaa jonkun tulevan vastaan. Koirien kanssa ei ihan vielä onnistu, kun kierrokset nousee hetkessä... Vieraassa paikassa lenkkeillessä kuitenkin Neri tarjoaa koirien vastaantullessakin opeteltua käytöstä, eli heti kun huomaa koiria, tarjoaa mulle kontaktia ja saa palkan. Mahtavaa huomata, että työ tuottaa tulosta, vaikkei se siltä kotiympyröissä näytäkkään. Nykyinen käytöstapa kodin lähellä on kerennyt juurtua niin syvälle, mutta vielä se muutetaan sitkeällä treenillä.
Välillä on höylätty edestakaisin naapurin pihan kohdalla, kun Nerin pelkäämä pikkukoira, tiipetinspanieli, räksyttää ja pomppii raivokkaasti pihalla aidan takana. Sorry naapurit! :D

Jummijammi - sehän meni kuin juna

Tänään jälki pellolla

n. 150 metriä, neljä keppiä(kun palkkoja ei tullut enempää mukaan), ylitti kaksi kertaa pelto-ojan ja tein siihen jopa vähän suoraa kulmaa loivemman käännöksen oikealle, jonka tosin tallasin tiuhaan. Annettiin sen vanheta jotain 15 minsaa. Kokeilin saman tien, kuinka jäljen nosto Neriltä sujuu, eli tultiin jäljelle sivusta.(Neri kyllä tiesi kumpaa suuntaa jälki lähtee, kun oli pellon reunalla odottamassa, kun tein sitä.) Hyvin se nappasi jäljen, alku jäljestys oli vaan hauskan näköistä mutkittelua, ennenkuin suunta selvisi Nerille. Sen jälkeen se meni jälkeä pitkin kuin juna ja vauhti oli sellaista, etten yhtään ehtinyt miettiä, missä ne kepit onkaan - Tiesin kepin tuleen vastaan, kun Neri pysähätyi tarkentamaan. Sen kulmankin Neri meni kuin juna raiteillaan, ei varmaan edes huomannut, että oli käännös. Ojat ei tuottanu mitään vaikeuksia. Kaikki kepit nousi myös!
Olis mielenkiintoista nähdä, kuinka se vierasta jälkeä ajaisi ja nousisiko vieraalta haisevat kepit...

Eilen hakutreenit

Ilmaisua on nyt otettu monta kertaa peräkkäin, joten eilen otettiin vaihteeksi etsintää. Viisi maalimiestä.
Kaksi ekaa kulmissa, piti olla molemmat ääniavuilla, mutta kun ei oikein "tekniikka pelittänyt", ei ekalla ollut ääniapua. Tuuli oli hyvänä apuna sieltä puolelta, joten hyvin meni ilman ääntäkin. Toinen myös hyvin ääniavulla.
Kolmas ja neljäs haamuilivat suoraan edessä ja etenivät sen jälkeen alueella jonkun matkaa. Neljännellä mm:lla Neri ei kyllä nähnyt hamuilua, mutta Marja-Leenen mukaan meni kuitenkin hyvin suoraan takarajalle ja eteni siellä mm:lle.
Viides tuulen puolella valmiina melko lähellä kiven takana. Neri vainusi selvästi Kaarinan, mutta kuitenkin sen piti taas hassusti kiertää sinne "taka" kautta.

Aktivoidun - Jäkitreenit aloitettu

Ollaan Nerin kanssa treenattu kaikennäköstä, mutta kun motivaatio asioiden ylös kirjoittamiseen on täysin hukassa - Yhtä hukassa, kuin motivaatio treenata tokoa :)
Nyt olen päättänyt suuntautua Nerin kanssa PK-puolella etsintäkokeeseen. Muita kokeen osa-alueita onkin aiemmin jo treenattu silloin tällöin, paitsi jälkeä.

Jälkeä on aloiteltu

Imoittauduin Tavesin järjestämään jälkipäivään, jotta saatais edes vähän suuntaa, miten aloittaa hommaa, ja tietysti motivaatiota hakemaan. Ennen jälkipäivää tein kokeiluluontoisesti jokusen lyhyen jäljen pellolle:
- Ensimmäisellä makkarajäljellä Neri yritti haistaa ruuat ilmavainulla eikä kuono pysynyt maassa millään. Lisäksi koira kieppui ymäri ja poukkoili sinne tänne ja ainakin 2/3 palkoista jäi maahan. Turhauttavaa :)
- Toisella kerralla en laittanut nameja jäljelle vaan laiton namipurkkeja lyhin välein, että Neri hokais, että kannattaa seurata jälkeä, että löytää ne. Meni jo vähän paremmin, vaikkakin yhä levotonta
- Kolmas taas makkarajälki. Tuuli pyöri ikävästi ja Neri meinasi mennä jäljen sivussa kokoajan, mutta kun haki nameja jäljeltä, kulki kummallisesti sivuttain vain kuono jäljelle tuulta vasten :)
- Nejäs taas namipurkkijälki ja Neri oli jo päässyt vähän homman juonesta kiinni. Jäljen seuraaminen ei ollut kovin tarkkaa vaan kuono nousi ilmaan vähän väliä ja Neri tarkkaili ympäristöä. Yritti varmaan käyttää näköaistia

Tavesin jälkipäivä 15.10.
Ennen sitä olikin sitten varmaan viikon tauko treenailuista.
Kouluttajana meillä oli Maarit Isaksson ja apurina Heidi Salminen.
Tehtiin kaksi makkarajälkeä, nami joka askeleelle. Mä kerroin ennen treeniä, että Neri parmaan pukkoilee puolelta toiselle, mutta olinkin väärässä...
- Ensimmäisellä Neri yritti vetää pitkin jälkeä hirveetä vauhtia ja mä jouduin jarruttamaan koko voimallani sen menoa. Neri myös yritti välillä kääntyä jäljelle jääneitä nameja hakemaan, mutta se estettiin. Lopulta, ehkä 1/3 namieista tuli hyväksikäytettyä Nerin mahantäytteenä. Mutta kuono pysyi jo huomattavasti paremmin maassa, kuin aiemmilla kerroilla.
- Toisella Neri meni jo huomattavasti paremmin ja mä saatoin jopa jäljen lopussa päästää käteni rennoksi, kun Nerin vauhti rauhoittui huomattavasti, ja nameistakin varmaan suurin osa tuli syötyä tällä kertaa.
Selvästi jäljestys oli hautunut Nerin päässä tuon tauon aikana ja Neri pääsi juonesta kiinni.

Mä innostuin itsekin hommasta kovasti, kun Neri selvästi tykkää jäljestämisestä. Jälkeä on treenattu nyt pellolla useaan kertaan, aluksi joka päivä, sitten välillä useiden päivien taukoja pitäen. Kepit otin heti mukaan jäljelle ja palkka tulee vain kepin nostosta, koska päätin luopua joka askelen namituksesta. Ensinnäkin, koska se jäljenteko on tylsää ja toisekseen suurin osa nameista jää kuitenkin maahan, kun Neri ei niitä poimi. Eikä mulla ole aikomustakaan vaatia Neriä nuuhkimaan joka askelta, koska ei aiota suuntautua mihinkään erikois- tai peltojäljelle. Laitan kyllä jäljen alkuun jokusen namin.

Keppien nosto opeteltiin kotipihassa nysäjäljellä yhdellä kerralla. Ilmaisuna helpoin vaihtoehto eli Neri ottaa kepin suuhunsa ja tuo mulle.
Nerin esinemotivaatio on ollut nykyään sen verran hyvä, että kepit nousee tosi kivasti. Jäljen ensimmäisen kepin bongaaminen on selvästi vaikeinta, eli täytyy ennen jäljelle lähtöä nostattaa Nerillä keppi, että se muistaa, mistä saa palkkaa.
Pelkäsin, että pelkkä kepeistä palkan saanti saa Nerin huolimattomaksi jäljellä, ja että se etsisi vaan keppejä, mutta Neristä tuntuukin olevan hirmu kivaa nuuhkia sitä jälkeä! :)

Eilen oli Nerin ensimmäinen jonkun muun, kuin mun tekemä jälki.
Arttu teki pellolle jäljen, joka kaartui u-muotoon ja jätti jälkeensä kuusi keppiä, jotka merkkasi metallitikuilla. Lähdettiin heti ajamaan jälkeä, kun Arttu tuli pois. Pellolla oli turhan pitkä heinä ja siellä oli jotain korkeaa rikkakasvillisuutta. Lisäksi Huki jolkotteli ja nuuskutteli viereisellä pellolla. Mä tiesin, että Huki olisi kyllä vähän liikaa, mutta annoin sen olla siellä.
Neri lähti innokkaasti jäljestämään, turhankin vauhdikkaasti - Eka keppi jäi. Välillä Neri nuuhki niitä korkeita kasveja ja muutenkaan ei jäljestänyt niin tarkasti, kun aiemmin. Toka keppi nousi, mutta kolmonen jäi, kun juuri sitä ennen Neri nuuhki ilmaa Hukin suuntaan. Kertaalleen kaartuvassa kohdassa Neri kadotti jäljen, katsoi mua kysyvästi, mutta haki sen itse uudelleen. Onneksi mä en voinut auttaa, kun en ollut varma, mistä se jälki menee. Loput kolme keppiä nousi hienosti.

Huomioin, että vaikka Neri saa palkan kepeistä eikä jäljeltä, se tykkää jäljestää. Kepit se nostaa, mutta haluaa päästä niistä äkkiä eroon ja syödä palkan, että pääsee jatkamaan matkaa. Toivottavasti en jotenkin typerästi onnistu pilaamaan sen ilmeistä jäljestysmotivaatiota. Apua, tarvin neuvoja kokeneemmilta! :)