Uudenvuodenpäivä

Paukut ei pelottaneet

Vuoden vaihtuminen meni rauhallisesti. Kerran koirat säikähtivät paukkua. Olin viemässä niitä kuuden jälkeen autoon, kun lähellä paukahti ja välähti. Ei mitään paniikkia kummallekkaan, hätkähdys ja luimistelua vain. Sisällä makasivat suht rauhassa kumpikin. Neri kävi välillä mun luona kertomassa, että jotain outoa tapahtuu. Käytiin hihnassa rauhallisen hetken aikana pellolla pissallakin.

UV-päivän ilmaisutreeni

Sain koko jälkikasvuni mukaan, joten mulla oli ruhtinaallisesti kolme "maalipoikaa". Tallattiin alue ja samalla katsoin sopivia piiloja. Oli vähän turhan risukkoinen paikka, mutta en uskaltanut kokeilla onneani ja pakottaa poikia lähtemään kauemmas, kuin tuohon lähimetsään. Oli siellä ihan hyvä näkyvyys, mutta maassa oli paljon metsätyön jäljiltä rytökasoja.
Irtorullat. Etukulmiin Arttu ja Lassi - Neri näki lähdön.
1. mm - Arttu oli valkoisen lakanan alla piilossa. Neri löysi hyvin, mutta ilo löydöstä oli niin suuri, että ennen rullan ottoa piti ulista ja nuolla pojan naamaa. Rullan tuonti ja näyttö hyvin.
2. mm - Lassi oli tiheän pienen kuusirykelmän keskellä täysin näkymättömissä. Neri teki siellä kauan töitä. Lassi sanoi, että välillä se työnsi päänsä kuusikkoon ja koski hänen selkäänsä, mutta ei päässyt siitä sisään. En ollut huomannut sanoa, että menee sellaiseen paikkaan, että Nerin pääsee hakemaan rullan. Tai kyllähän se menikin, koska Neri onnistui sen rullan hakemaan. Rullan tuonti ja näyttö hyvät. Mä jopa roikuin näyttöliinassa yli puoleen väliin asti, mutta kun Neri paineli läpi tiheän pajukon, oli pakko päästää irti.
3. mm - Arttu siirtyi ekalta piilolta takarajalla reilut 50 metriä eteenpäin tallatun alueen peräkulmaan, jälleen lakanan alla piilossa. Lähetin Nerin alueen puolesta välistä - etsi kauan ja lopulta meni takarajalla taakepäin - huusin pois ja lähetin uudelleen. Nyt meni alueen perälle ja lähti etenemään. Löydeetyään oli taas niin innoissaan, että ulina kuului keksilinjalle asti. Rullakin putosi matkalla olleeseen ryteikköön. Uudellen lähetys ja kun Neri tuli rulla suussa ryteikön läpi, huikkasin "pidä, pidä, pidä" ja rulla tuli perille asti. Näytölle kerrankin ihan suoraan.
4. mm - Jarno käveli takarajalle ja eteni siellä n. 20 metriä kiven taakse. Neri lähti suoraan ja meni piiiitkälle, kaarteli ja etsiskeli siellä tallatun alueen ulkopuolella.(Eipä tullut mieleen, että olisi voinut helpottaa viimeistä esim ääniavulla! :-/) Keskilinjaa kohti palatessaan meni noin viiden metrin päästä Jarnon ohi. Lähetin uudelleen lähes suoraan kohti piiloa. Neri meni taas ohi sinne kauas etsiskelemään - olisiko haju painunut sinne päin?? Lopulta tarkensi Jarnon piilon, ja siitäkö taas riemu repesi. Hirveä riemu-ulina vaan kuului. Mun piti lopulta karjua: "tuo Saijalle!" Hyvin toi rullan, mutta näytölle meni ihme kaarroksen kautta.

Jarno tuumasi lopuksi: "Neri ei kyllä nyt oikein vielä vakuuttanut mua!" :) Mutta mä olin oikein tyytväinen Neriin. Ja Nerillä oli treenin jälkeen tosi kivaa, kun pojat vuorollaan hettivät sille frispeetä ja yrittivät juosta Neriä kiini ja napata frispeen.

Nyt voisi vieraiden maalimiesten kanssakin yhdistää etsinnän ilmaisuun. Vieraiden naamaa Neri tuskin alkaa riemusta kiljuen nuolemaan! :D
Ja näytöille täytyy varmaan ottaa maalimieheltä ääniapua, että Neri oppisi menemään suoraan.

Tokoa hallissa illalla
Vähän koirakoita ja kaksi tuntia aikaa. Vuoroteltiin Miikun kanssa ja toimittiin toisillemme liikkureina.
Paikalla istumien aluksi - Neri lähti heti ryömimään perseellään mun perään, kun piilo oli ulko-oven suunnassa. Menin palauttamaan paikalleen - uudelleen meinasi lähteä perään. Aloitin koko homman alusta ja kun olin kävellyt pari askelta, palasin äkkiä palkkaamaan paikallaan olosta. Sen jälkeen jäi nätisti paikalleen.
Ruutu - Neri nyki aloitusasennossa Miikun käskytyksestä - tarkoituksella aikas voimakasäänisestä - Siitä palautetta - ja uudelleen ja uudelleen, kunnes lopulta pysyi paikallaan ja pääsin lähettämään merkille. Ja sitten merkillä toistui sama kaava, nytkähti liikkurin käskystä, monta kertaa...
Ruudussa haki hyvin paikkansa, mutta meni ilman käskyä maahan - komennus seisomaan. Lyhyeltä matkalat uudelleen ruutuun ja seisomisesta palkka. Loppuosaa treenattiin erikseen liikkuroituna, ruudussa lelu takapalkkana - Neri peijooni nousi liikkurin käskystä ja ryömi ja vaikka mitä...
Ohjattu nouto - Samaa valumista ja nytkymistä alkuasennossa. Merkillä pysyi hyvin paikallaan. Ota-käskystä huolimatta tönäisi kapulaa ennen nostoa. Luovutuksessa liioitellun rauhalliset liikkeet, ja liikkurin kiitos-sanan jälkeen hetki odotusta ja rauhallinen palkkaus, jotta oppii pysymään paikallaan liikkeen lopetukseen asti.
Tunnari - Tällä kertaa nytkähti vain kerran liikkurin käskystä. Hyvä haistelu, oman tuonti rauhallisella vauhdilla- pureskelun ehkäisemiseksi annoin käskyn "pidä nätisti" - ei pureskellut vaan roikotti kapulaa toisesta päästä. Luovutuksessa sama rauhallinen systeemi, kuin ohjatussa.

Välillä Neri oli autossa ja sen jälkeen treenattiin seuraamista. Kun Neri alkoi taas poikittamaan, otin agilityn hyppyesteen riman käteeni ja pidin sitä Nerin rinnan edessä. Hienosti kulki suorassa. Lisäksi keppi esti Neriä pudottamasta päätä välillä alas, kuten sillä on tapana kyllästyessään seuraamiseen ja kontaktin pitoon - Kun Neri laski päänsä, sen leuka kolahti keppiin. Kun tätä oli tapahtunut muutaman kerran, Neri yritti sukeltaa päänsä riman alle... :)
Kaukojumppaa ensin läheltä ja sitten kauempaa. Pientä levottomuutta takajaloissa, mutta ei liikkunut paljon eteenpäin.
Lopuksi harjoiteltiin kapulan nostoa kierron kautta. Ja sehän sujuikin hienosti, kun Neri oli huippukierroksilla - Nappasi kapulan vauhdissa kerta laakista suuhunsa ilman mitää pyöräyttelyjä. Tätä treenitapaa täytyykin jalostaa ohjatun noudon kapulannoston parantamiseksi.

Joulu tuli ja meni, vuosikin vaihtuu

Ja Neri onkin yllättäen jo 3 vuotias - 17.12.11
Täysien vuosien lisääntymisen muistin vasta seuraavana päivänä, kun joku kysyi koiran ikää... :)

Joluinen tonttuilija

Inhottavia kurakelejä ollut enimmäkseen koko joulukuun, mutta oli sitä luntakin muutamana päivänä

Huki söi jo omansa ja himoitsee Nerin luuta

Joulukuun treenailut

Tokoa hallissa ja maneesissa

Tokon treenaaminen on nyt minimissään, kun motivaatio ei ole järin suuri eikä ole tiedossa kokeitakaan. Hallitreeneissä on ehditty käymään tässä välissä sunnuntaisin pari kertaa ja keskittyminen on vaihdellut laidasta laitaan. Kun hallissa on hiljaista ja vähän koirakoita samalla kentällä, Neri pystyy keskittymään paremmin ja ääntely on vähäisempää.

18.12. SDP-hallilla mä en muistaakseni pystynyt treenaamaan Nerin kanssa oikein mitään, kun se kävi niin kovilla kierroksilla. Aika meni suurin piirtein koiran rauhoitteluun.
Mä olen huomannut, että Nerille on ongelma, kun joku koirakko poistuu kesken treenien hallista. Se ei viihdy siellä ja stressaantuu selvästi metelistä ja muiden koirien treenistä vierellä. Ja kun joku muu pääsee ulos, se on Nerille katkera paikka.
Tunnari päästtiin tekemään liikkuroituna ja juuri kun aloitettiin, Neri näki Miikun vievän Roihun ulos. Neri nosti siitä hirveän metelin, kun toinen pääsee pois, mutta hän ei! Mutta Neri pystyi kuitenkin haistelemaan ja tuomaan oman, vaikka kyllä kapula sitten sai hieman pureskelua osakseen palautuksessa.

Joulupäivänä SDP-hallilla oli vain neljä innokasta treenaajaa, joten saatiin käyttää koko tokolle varatut kaksi tuntia ja päästiin vuorottelemaan. Kun kentällä ei ollut muita ja äänekkäät agikoirat olivat joulunvietossa, oli ihan kivaa treenta. Halliin tullon jälkeen Neri pitä vähän aikaa ääntä, mutta rauhoittui pikkuhiljaa. En nyt muista mitä treenattiin, mutta ainakin...
- Ohjattua liikkuroituna. Neri juoksi ensimmäisellä "merkki"käskyllä ohi merkin kohti keskikapulaa... ja taas mää vaan rääkäsen. Miten voi olla niin vaikeaa huutaa koiralle "seis"? Neri palasi rääkäsystä mun viereeni. Aloitettiin alusta ja nyt jäi merkille poikittaiseen asentoon väärää kapulaa kohti, kuitenkin hyvin oikealle kapulalle, mutta pyöräytti taas kapulaa ennen nostoa.
Harjoiteltiin pari kertaa palkkää merkille pysähdystä kapulat vietynä. Palkka pysähdyksestä.
- Ruutua liikuroituna. Tämä meni muistaakseni kivasti: hyvä paikka ruudussa ja pysyi hyvin maassa, Seuraamaan tulossa taisi olla pientä epätarkkuutta.
- Metallin hyppynoutoa. Mites tämä menikään...? Pysyi Neri muistaakseni paikallaan liikkurin käskytyksissä, ja kapulakin pysyi suussa, mutta nyt Nerille on tullut tavaksi lähteä liikkeelle heti, kun olen antanut "irti"-käskyn ja ottanut kapulan. Vieressä paikallaan pysymistä lupaan asti piti sitten treenata, ja pitää treenata jatkossakin.
- Kaukoja otettiin liikkurin kanssa n. 10 metrin matkalta. Vähän tuli eteenpäin sei-is vaihdossa ja toisessa seisomaan nousussa siirsi toista takajalkaa, mutta oli ihmeen hyvät vaihdot siihen nähden, ettei oltu tehty etukäteen vaihtojen "mustutusjumppaa".
- paikalla istumiset ja makuut meni hyvin - muistaakseni

Maneesissa tokottelut 30.12.
Kaksi tuntia ja viisi koirakkoa. Saman aikaisesti toinen koirakko treenaili maneesin toisessa päässä seuraamista tai hyppyä, kun toinen suoritti liikkuroituna muita toko-liikkeitä toisessa päässä.
Maneesi oli Nerille ihan uusi paikka ja siellä oli huumaava hevonpaskan haju, joten aloitettiin kontakti- ja seuraamistreenillä avustajan kanssa. Aluksi kuono tahtoi väkisin painua tannerta nuuskimaan ja siitä napakka kielto. Kun vaihdoin lelupalkan ruokapalkkaan, hevonpaskat unohtui - Nerillä oli armoton nälkä.

Seuraamisessa tahtoi hippusen poikittamaan ja nojaamaan lapaa mun jalkaan. Kokeilin korjata Nerin seuraamisasentoa koskemalla raipalla Nerin kankkuun- ei oikein toiminut - lantioon koskeminen toimi paremmin - mutta parhaiten toimi raipan pitäminen Nerin rinnan edessä - Silloin kulki ihan suorassa eikä nojannut muhun. Täytyykin kokeilla tuota keinoa uudelleen...
Käännökset vasemmalle hyviä, ja kun Neri oli hyvässä kohdassa ja kontaktissa, täyskäännöksetkään vasemman kautta ei olleet kaarroksia. Oven ohi mennessä, kontakti tippui ja Neri pyrki kohti ovea. Se ei näköjään viihdy sisätilatreeneissä kauhean hyvin.

Neri oli välillä autossa ja oli taas kovilla kierroksilla, kun tultiin sisään.

Aloitettiin liikkuroituna ruudulla - merkille hyin oikeaan asentoon, mutta äänteli liikkeelle lähtiessä. Ruudussa haki paikan tosi hienosti(oliskohan tämä vihdoin viimein mennyt jakeluun) ja maahan hyvin, mutta nousi liikkurin "käskystä" ja kun en saanut selvää Kaarinan "nousi" huudosta, menin onneton kutsumaan sen seuruuseen. Onneksi en sentään palkannut. -> Takaisin ruutuun maahan, lähdin kävelemään lenkkiä -  nousi jälleen - karjasin maahan- jatkoin kävelyä - meinasi kuulemma taas nousta, mutta päättikin ryömiä - menin palauttamaan paikalleen. Jätin damin takapalkaksi ja vihdoin pysyi paikallaan, että sain vaputtaa palkalle. Tätä sitten pari kertaa uudelleen.

Luoksetulossa jätin takapalkan ja vapautin ensin palkalle paikallapysymisestä. Neri tosin ei heti bongannut lelua vaan etsi varmaan ruokaa maasta. Sitten oli tarkoitus palkata takapalkalla seiso-pysähdyksestä, mutta kun se ei ollut tarpeeksi napakka, tehtiin koko luoksetulo loppuun asti. Maahanmeno oli parempi. Sivulle tullessa otti musta kimmokkeen kääntyessään.

Hieman seuraamista käskytettynä. Pk-seuraamiseksi kuullemma hyvää, toko-tuomarit ei ehkä tykkää... Ovea kohti kävellessä täyskäännös meni ihan pipariksi, kun Neri kyttäsi ovea. Piti ottaa käännös uusiksi namilla imuttamalla.

Ohjattu nouto - vasen kapula. Merkille hyvin, hyvä meno kapulalle, mutta ennen kapulan nostoa annetusta "ota"-käskystä huolimatta pyöräytti kerran kapulaa. Tämä täytyy ottaa työn alle.

Setin lopuksi vielä metallihyppy. Heitin ihan surkeasti - kapula osui melkein hyppyesteen tolppaan ja jäi tosi lähelle. Neri ulvahti liikkeellelähtiessä, kolautti vielä esteeseen, kalisutteli kapulaa palatessaa ja lähti ennen "kiitosta" liikenteeseen.... Tämä myös työn alle...
Harjoittelin vielä itse heittämistä palkaten Nerin paikallaan pysymisestä ja kontaktinotosta(äänähdys Neriltä kyllä pääsi :-/) - Ei hyppyä.

Paikallamakuut kaikki yhdessä. Neri ryömi mun perään heti jätettäessä - kävin palauttamassa paikalleen. Ryömi jälleen ennen kuin kerkisin piiloon - taas palautus paikalleen. Kävin palkkaamassa paikallaanpysymisesta muutaman askelen jälkeen pari kertaa, jonka jälkeen pääsin piiloonasti ja kyttäsin Neriä laudanraosta - Pysyi muuten paikalllaan, mutta kerran liikautti toista etutassua.

Tauon jälkeen tehtiin ohajatunnoudon kapulan nostotreeniä ja saatiin yksi hieno nosto huolimatta Nerin korkeista kierroksista(maneesissa oli kaikki koirat treenaamassa samaan aikaan... ja etenkin ne Miikun bortsut...)
Kaarina liikkuroi meille vielä tunnarin - Vauhdilla kapuloille, kuitenkin hyvä haistelu ja oman nosto, lähti normaaliin löysävauhtiseen palautukseen - aloin hihkua ja peruuttaa, jolloin sain siihen vauhtia. En oikein tiedä, kannattaako palautusta edes yrittää saada vauhdikkaammaksi... Ehkä Nerillä ei kovassa vauhdissa olisi aikaa pureskella kapulaa. :)

Maneesi on Nerille sentään miellyttävämpi treenipaikka, kuin halli. Alustan ihanat tuoksutkin unohtuivat nopeasti eikä haitannut Nerin keskittymistä. Maneesissa on enemmän tilaa palkata lelulla. Neri juoksi vauhdilla lelu suussa äristen kohti maneesin toista päätä, ja mun piti huutaa se tkaisin, ettei tule mitään konflikteja toisten koirien kanssa.

Ilmaisutreenit x 2

Su 11.12. treeniryhmän kanssa - Neri niin kovilla kierroksilla, että vaikka näki ensimmäisen lähellä olevan mm:n, juoksi ohi ja palatessaan yritti napata rullan vauhdissa, mutta epäonnistui. Palasi itse kyllä heti hakemaan rullan. Mä ihmettelin keskilinjalla, että mitä se oikein siellä touhuaa. :) Näytöllekin teki ison kaarroksen.
Loput kolme menikin sitten jo hieman rauhallisemmin. Hyvin toi rullan perilleasti ja lähti innokkaasti näytöille.

Tapaninpäivänä Arttu maalimiehenä
Meillä oli käytössä mun joululahjaksi saamat radiopuhelimet, jotka oli Artun mielstä tosi kivat, joten piti vähän ylimääräisiäkin pölpötellä! :)
Ensimmäisellä kerralla näytettiin Nerille mihin Arttu jäi, muut kolme kertaa Neri joutui oikeasti etsimään. Hienosti Neri otti joka kerralla rullan heti. Kerran rulla putosi, kun olin liikkunut keskilinjalla eteenpäin ja pölpöttelin, jotta Neri tietäisi missä mä menen. Puhuminen taitaa häiritä Nerin keskittymistä, ja kun lisäksi edessä oli ryteikköä, rulla oli pudonnut suusta juuri ennen ryteikön yli hyppäämistä.

Esineruutu x 3
Treeniryhmän kanssa la 17.12. Neri ei oikein aluksi millään uskonut, että ei etsitä heppuja vaan esineitä. Ensimmäistä kertaa oli vieraanhajuisia esineitä, joten kaikkien esineiden vienti näytettiin Nerille. Hyvin bongasi ja tarkensi vieraanhajuisetkin, kun ensimmäisen tohvelin jälkeen tajusi jutun juonen.

Tapaninpäivänä Artun avustamana ilmaisutreenin jälkeen kolme esinettä. Yksi jätettiin Nerin nähden takakulmaan, toisen Arttu jätti johonkin etualalle puoleen väliin aluetta ja yhden Arttu vei Nerin nähden etukulmaan. Arttu heitteli esinettä ilmassa viedessään ja se putosi maahan. Neri etsi melko kauan siitä paikasta johon esine oli pudonnut, mutta lopulta uskoi, ettei siitä löydy mitään ja jatkoi perälle asti. Sielläkin joutui tekemään töitä hetken, ennenkuin löysi. Seuraavaksi lähetin keskeltä, mutta Neri muisti takakulman esineen ja paineli sinne ja tuli hetken päästä kumihanska suussaan takaisin. Uudelleen lähetys keskivaiheilta ja tällä kertaa Neri lähti lähetyssuuntaan eikä mennyt kauaakaan, kun Neri löysi esineen.

Treeniryhmän kanssa to 29.12.
tylsästi taas kolme esinettä. Enimmäisen vienti etukulmaan näytettiin Nerille. Pienen kaarroksen ja hetken tarkennuksen jäkeen toi. Kaksi muuta oli valmiina, toinen keskellä takarajalla. Neri upposi hyvin sinne syvälle ja löysi nopeasti. Kolmas oli lähempänä lähetyslinjaa. Neri kävi kaukana etsimässä, pyöri lähelläkin, ja vähän kauempana sivussa. Teki kyllä kovasti töitä kokoajan ja välillä lisäksi patistin etsimään ja löytyihän se pikkupussukka lopulta.

Tarkkuusruutuja ja pudotettuja esineitä on myös treenattu muutaman kerran.
Neri on tosi näppärä tarkkuusruudussa ja selvästi tykkää siitä. Aloittaa "hilu"-käskyllä rauhallisen tarkan etsimisen ja on oppinut pysymään ruudussakin hyvin.
Pudotetun esineen jujun on myös hokannut nyt hyvin ja lähtee innokkaasti vauhdilla hakemaan. Kerran taisi juosta jopa liiankin innokkaasti, kun paineli hanskan ohi johonkin kaukaisuuteen näkymättömiin - Palatessa oli kyllä onneksi bongannut hanskan. Olen tähän asti näyttänyt kädellä suuntaa lähettäessäni, mutta se ei olekaan vissiin sallittua kokeessa, joten täytyy alkaa harjoitella ilman käsiapua.

Joulupäivänä jälkikin!

Metsässä kaikki lumet sulaneen - Sammalpohjalle tallasin reilun 100 metrin jäljen, kaksi keppiä. Neri odotteli kiven takana, vaikka aiemmin uhosinki, etten jätä sitä yksin kiinni metsään... Olin tosi nopea! :) Käytiin välillä kävelyllä jäljen vanhentumista odotellessa - ehkä 20 minsaa saatiin kulutettua. Huomasin, että Neri oli arvannut, mitä mä siellä oli tehnyt. Heti kun alettiin lähestyä paikkaa, josta lähdin jälkeä tekemään, Neri alkoi nuuhkia maata. Tuuli oli aika napakkaa(muualla kuulemma myrskysi, en mä sellasta huomannut) ja Neri kulki aikaajoin jäljen sivussa, mutta kummasti se kepit bongasi. Toisen kepin ohi se oli jo mennyt, mutta kiekkasi parin metrin päästä takaisin, nuuhki ja ja pyöri, talloi välillä kepin päälläkin, kunnes vihdoin sai tarkennettua. Siitä päästiin sitten antamaan loppupalkka.

Metsään mennessä tuli vastaa muutama ihminen narttukoiransa kanssa. Koira oli vapaana, joten päästin Nerinkin vapaaksi. Koiralla oli kuulemma juoksu lopuillaan, joten vähän arvelutti. Kerran toinen koira ärähti Nerille vähän napakammin kauempana, jolloin Neri juoksi uikuttaen mun luokse: "Mammaaaaa, toi oli mulle ilkee!"

Tämä olikin sitten vuoden viimeinen päivitys! Hyvää uuttavuotta!

Täytyiskö tehdä yhteenvetoa vuoden treenisaavutuksista, verrata niitä vuoden alussa suunnitelluihin tavoitteisiin ja kirjata uuden vuoden tavoitteita, jotta pääsee taas vuoden lopussa katsomaan, onko tavoitteisiin päästy, tai edes lähelle :)

Rullailua

Ilmaisutreenit
Ilmaisun treenaaminen on ollut pitkään unohduksissa, joten treenattiin ensin viimeviikon perjantaina pellolla mun poika maalimiehenä. Neljä kertaa rullan haku mm näkyvillä. Neri toi joka kerta rullan mulle asti ja pudotti vasta pyynnöstä. Hienosti!
Lauantaina otettiin ennen iltapäivän hakutreenejä metsässä kahden poikani kanssa vielä muistutustreeninä kolme kertaa. Viimeinen "maalipoikani" oli vähän turhan piilossa ja kun paikkakin oli aikas ryteikköinen, Neri ei ensin löytänyt koko poikaa. Olinkin hämmästynyt, kun se toisella lähetyksellä toi rullan mulle asti vaikkei saanutkaan musta näkötukea.
Lauantain hakutreeneissä vieraiden maalimiesten kanssa rullantuonti ei ollutkaan niin varmaa. Otettiin aluksi melko lyhyttä matkaa maalimiehet joko lähtivät keskilinjalta Nerin nähden tai haamuilivat jääden lähes näkyville. Hakualuella olikin tosi hyvä näkyvyys.
Yhdeltä maalimieheltä tullessa Neri pudotti rullan pari metriä ennen mua, joten lähetin hakemaan uuden. Toisella kerralla toi perille asti ja suussa olikin kaulassa roikkuva kiintorulla - Kiintorulla oli heilahtanut kaulassa maahan irtorullan viereen ja Neri oli napannut sen. Hienoa huomata, että sekin onnistuu! :)
Jollakin maalimiehellä Neri ei heti löytänyt rullaa eikä nähnyt mua kivien takaa, joten tuli ilman rullaa. Uusintalähtyksellä rullakin oli löytynyt.
Sunnuntaina oltiin taas treenaamassa samassa paikassa. Muistaakseni kaikki kolme rullanhakua, meni ihan nappiin.
Tänään jatkui rullatreenit, viisi maalimiestä. Edelleenkin kaikki maalimiehet haamuillen, puolinäkyvillä ja aluksi lyhyellä matkalla. Tänään Neri sitten sylkikin rullia suustaan kovin heppoisesti. Ensimmäinen hyvin, mutta toisella ja kolmannella jouduin lähettämään Nerin hakemaan uuden rullan, kun pudotti liian aikaisin - yleensä sen jälkeen, kun olin kehunut koiraa.(Eli ei enää kehuja, ennenkuin koira on rullan kanssa perillä.) Kolmannella maalimiehellä Neri oli kuulemma tökännyt kuonollaan mm:n käden pois rullasta ennekuin otti sen! :D
Neljäs maalimies oli ääniavulla keskilinjalta näkymättömissä, joten Neri ei saanut musta näkötukea ja tämä olikin kovin vaikeaa. Ensin Neri oli jäänyt maalimiehen eteen seisomaan, käynyt siten maahan odottaen palkkaa ja kun sitä ei tullut, häipyi paikalta ilman rullaa. Toisella lähetyksellä oli vaan käväissyt ja häipynyt heti. Kolmannella kerralla menin itse sitten alueella Nerin perässä niin pitkälle, että Neri näki mut maalimiehellä ollessaan. Nyt rulla tuli mulle asti. Neri näyttää kovasti tarvivan vielä mun tukea rullan ottamiseen ja tuontiin.
Viides onnistui onneksi kerrasta nappiin, vaikka mm oli mennyt turhan kauas. Siihen oli hyvä lopettaa!

Alkukesän rullatreeneistä ollaan ainakin siinä mielessä edistytty, että Neri lähtee nyt innokkaasti maalimiehelle, vaikka se on "helpossa piilossa". Aiemmin Nerin into tuntui lässähtävän rullan hakemisessa.
Nyt tarvii varmaan ottaa aluksi omalla porukalla pitempiä matkoja ja oikeasti piilossa olevia maalimiehiä, jolloin Neri ei tarvi paineistua maalimiehestä vaan se voi keskittyä rullahommiin, kunnes rullan tuonnista tulee rutiini.

Hakutreenitkin maanataina

Päästiin vierailemaan alkeiskurssilaisten treenihin eilisiltana. Treenatiin muistaakseni kaikkiaan kahdeksan koiraa ja sen lisäksi yksi bortsu-pentu oli meidän kanssa tallaamassa. Aikaakin vierähti siten mukavasti kolme tuntia.

Nerillä edelleenki ilmaisutreenit. Kolme maalimiestä.
Ensimmäisenä Nerille tuttu Tapsa, jolle Nerin piti kuitenkin murrata mennessään. Tapsa ei taida kuulua Nerin suosikkimaalimiehiin! :) Neri otti rullan Tapsalta, mutta pudotti sitten sen, seisoskeli hetken Tapsan vieressä ja lähti lopulta takaisin mun luokse ilman rullaa. Uuudelleenlähetys - nyt Neri otti rullan hyvin, kun Tapsa vähän heilutteli sitä, toi mulle asti. Näytölle innokkaasti, kuten yleensäkin.
Toisena maalimiehenä vieras nainen- Neri meni luokse, tarkisti ensin mm:n nuuskuttelemalla naamaa kiinnostuneena, otti sitten rullan ja toi.
Kolmas mm oli vieras mies - Ei taaskaan mitään ongelmaa, otti rullan toi ja reippaasti näytölle.
Lopuksi Liisa sai juosta loppupalkka kädessä metsään ja päästin Nerin perään. Liisa oli vielä liikkeessä Nerin saavuttaessa, mutta Nerille ei kuitenkaan mennyt paimennus-vartiointi-epäluulohaukku päälle. Vautsi! Keihitystä on tapahtunut! :) Ja vieraat maalimiehet ei loppujen lopukse taida olla Nerin ongelma, vaan yleinen epäluuloisuus kaikkea odottamatonta kohtaan - Joku sattuu olemaan piilossa eri asennossa tai eri paikassa, kun Neri on olettanut...

Rullareenit

Torstaina hakuiltiin meille kokonaan uudessa paikassa Savontien tuntumassa.
Nerillä edelleen aiheena ilmaisu. Viisi rullan hakua melko lyhyiltä matkoilta. Neri pitää turhan hellästi kiinni rullasta ja pyörittelee sitä suussaan matkalla. Kerran putosi, mutta se oli mun moka, kun kysyin ääneen "Pudottiko se?" Ja Nerihän pudotti heti sen jälkeen, kun kerran "käskettiin"! :)
Mun täytyy edetä juoksujalkaa keskilinjalla, kun Neri on saanut rullan suuhunsa, jotta Neri ei ala maleksimaan ja samalla leiki rullalla suussapyörittely-leikkiä. Tämä pelkkä rullan hakeminen on Nerin mielestä vähän tylsää. Neri katselee metsään tyyliin "tuossahan tuo heppu on näkyvillä, mitä mua lähettelet sitä etsimään" - Näytölle lähtee kyllä innokkaasti. Tällä kertaa otti maalimiehelle päästyä rullan reippaammin, kuin aiemmin.
Lopuksi juoksin innon nostatukseksi itse piiloon Nerin nähden Kaarinan pitäessä Neriä keskilinjalla kiinni. Jonkun matkaa jostuani alkoi takaa kuulua Nerin kiljuntaa. Vauhdilla kuulemma lähti perään. Nerin päästyä paikkaan, jossa oli minut varmaan nähnyt viimeeksi, se pysähtyi hyppimään ilmaan paikallaan ja etsimään mua katseellaan.

On me treenailtu kaikkee, mutten kerkee(lue: ei hirveesti huvita) kirjoittaa. Laitetaan sen sijaan jokunen kuvatus
Hakutreeneissä on ollut pari kertaa aiheena ilmaisu eli rullanhakutreeniä

Meidän vuoro "etsiä heppuja"

"Siellä se heppu on"

Rulla tulee perille asti suupielessä roikkuen

"Liina"(pelkkä lukko) kiinni ja näytölle

Tokossa teemana on ollut enimmäkseen merkki ja ohjattu nouto. Reunakapuloina on käytetty isoja leluja, jotta Neri oppis, että kannattaa lähteä hakemaan vain reunimmaisia. Päätin ottaa myös käsimerkin lisäksi käyttöön hae-käskyn eteen ohra=oikea ja vehnä=vasen, koska huomasin, että Neri ei olekaan aina keskittynyt katsomaan, mihin suuntaan näytän. Nämähän ei tietty ole vielä iskostunut koiran selkärankaan.
Kentälle asti treenaamaan päästyä tätyy myös ottaa hyppynoutoa, kun itsellä ei ole hyppyestettä eikä kapulaa kotona.

Valmiina? Katso tänne!

Ilmava loikka yli esteen

Mukana Sonja pikku apulaisena ja häiriöhenkilönä :)

Muitakin eksyi kentälle, niin saatiin onnistunut paikallaistumistreeni

Agilityssäkin on käyty kertaalleen, mutta ei siinä juuri olla kehittymään päästy. Sitä täytyis treenata vähän enemmän, kun se n. 20 minuuttia kerta viikossa. Motivaatio lajiin ei ole suuren suuri. Meidän vahvuuksia on kova vauhti, pitkät hypyt ja laajat kaaret! :D
Viimeeksi Neriä ei millään saanut ylittämään hyppyestettä pienellä kaarroksella. Neri juoksi varmaan 20 kertaa esteen ympäri kiertäen, niin että siihen muodostui jo syvä ura. Ei koulutusohjaajakaan saanut Neriä siitä kulmasta ylittämään sitä hyppyestettä. Laajemmalla kaarella kyllä meni yli!

Omaa osaamattomuutta

Funtsintaa
Mä keksin, mistä mun jännitys tuli vasta kokeessa. Mä luotin Nerin osaamiseen, mutta kun suorittaessa tsemppasin kauheasti, että osaan vetää oma roolini oikein, siitä iski hermostus.
Me ollaan tosiaan treenattu niin hirveän vähän liikkurin kanssa, että se keskittyminen liikkurin käskyjen kuunteluun veti mut tyhjiin. Mä olin ihan poikki, kun se lopulta päättyi.

Kolme viikkoa aikaa seuraavaan koitokseen. Sitä ennen ohjelmaan otetaan ruudussa oikean paikan haku, ettei Neri enää juoksisi ruudun yli. Seuraamisesta ja perusasennoista koitetaan saada täsmällisempiä ja jatketaan noutojen palautusvauhtitreenausta. Tietty muitakin pitää samalla pitää yllä. Kaukojen oikea suorittaminen ainakin unohtuu nopsaan. Nyt Neri teki ne hyvin, kun vire oli todella alhaalla. Hyvin se kyllä kuunteli, kun se joidenkin käskyjen kohdalla katseli vaan tylsistyneenä yleisöä.
Mulle itselleni varmuutta liikkurin kanssa suorittamiseen. Täytyy pyytää, että sais nyt joka kerta treenissä tehdä vaikka pari liikettä liikkurin kanssa.

Pieni rullatreeni

Tänään sain pojat sentään talon taakse pellolle asti maalimiehiksi, kun vetosin äitienpäivään :) Pojat juoksetti ensin Neriä pellolla edestakaisin hirveetä vauhtia, koira painoi kuin vinttikoira ikään. Olis kyllä hienoa saada joskus mitattua sen vauhti, kun se ottaa Lassia kiinni - Lassi on Nerin suosikki "jänis".
Otettiin sitten pelto-oja keskilinjaksi ja toinen poika toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Molemmille puolille lähetin kaksi kertaa. Neri ei ollut enää juoksutuulella ja Hukikin häiritsi, että se treeni ei ollut paras mahdollinen. Ensimmäisellä kerralla Neri pudotti rullan matkalle -Lähetin uudellen ja huusin Neriä tuomaan, kun se oli ottanut rullan. Näytölle piti antaa kaksi käskyä, enne kun lähti liikkeelle. Toiselta puolelta Neri toi rullan kerrasta, mutta jäi näytöllä katselemaan naapurin pihassa liikkuvaa naista, eikä menny Artun luokse asti. Seuraavalla kerralla ei taas mennyt hakemaan rullaa vaan juomaan ojasta vettä - Jouduin huutamaan sen lopulta pois, kun Neriltä taisi unohtua, mitä se olikaan tekemässä. Hukikin lyllersi jossain sielläpäin pusikoissa. Lassi siirtyi vähän piiloon, että saatais se mielenkiintoisemmaksi ja johan Neri paineli vauhdilla sinne, toi rullan ja meni sitten vähän laiskasti näytölle. Viimeisellä kerralla Arttukaan ei ollut heti näkyvissä, niin Neri lähti innoissaan etsimään, toi hyvin rullan ja lähti näytölle... mutta taas unohtui kesken, kun se nainen edelleen liikuskeli siellä pihalla. Herkkä on häiriöille näköjään.

Kaikenlaista tehty

Hakuiltu
Sääksjärvellä 2. pääsiäispäivä kuuden koirakon voimalla. Nerille viisi mm. Ensimmäiset kaksi ja viimeinen ääniavulla. Kaksi muuta valmiina. Neri ei ollut ihan yhtä innokkaana kuin viimeeksi. Pistot oli ääniavuillakin hieman kierteleviä ja ilman ääntä teki siksakkia mennessään.
Ilmaisutreenit otettiin kerran kotipihassa.Oli taas laiska maalimies, joka ei suostuntu lähtemään kotipihaa pitemmälle. Sanoi ensin makaavansa vaan terassilla, niin Neri voi hakea rullat sieltä! :) No, pari ensimmäistä olikin terassilta - molemmista päistä. Ensimmäisellä kerralla Lasi makasi terassilla palkkakippo mahanpäällä, vaikka käskin laittaa sen näkymättömiin. Neri oli napannut palkkakipon rullana, toi sen mulle ja odotti innoissaan näytölle lähettämistä! :D Hienosti Neri toimii. Kohta voisi uskaltaa ottaa näytön jo metsään mukaan. Kun saisi noita laiskimuksia lähtemään muutaman kerran muuallekin treenaamaan, kun kotipihaan.

Esineitä etsitty
Esinemotivaatio Nerillä on parantunut kummasti. Se raahaa välillä mulle kaikki mahdolliset lattialta löytämänsä esineet ruuan toivossa. Sterilisaation jälkeen tullut jatkuva nälkä lisää motivaatiota! :)
Kolmeen otteeseen ollaan treenattu noin 20 X 50 metrisellä alueella. Ensimmäisellä kerralla veljen 2- ja 4-vuotiaat pojat saivat viedä alueelle esineitä. Nuorempi ei kovin pitkälle malttanut esinettä viedä, mutta vanhempi oikein piilotti sen. :)
Toisella kerralla vietiin alueelle yhdessä useita esineitä. Neri haki hyvin rauhallisella vauhdilla ja järjestyksessä lähimmistä aloittaen ja eteni siksakkia alueen perälle asti tuoden kaikki!
Kolmannella kerralla vietiin molempiin takakulmiin esineet yhdessä. Lähetin viimeeksi viedylle ensin. Haki hanskan vauhdikkaasti. Keskelle kävelin itse vähän matkaa alueelle ja heitin sitten Nerin nähden esineen niin pitkälle, kuin sain. Neri meni siihen asti vauhdikkaasti missä oli mun jäljet, ja sen jälkeen alkoi pyöriskelemään siinä paikassa. Olin kyllä tallannut alueen, mutta harvakseen. Jatkoi lopulta oma-aloitteisesti eteenpäin ja löysi kerälle käärityt valjaat. Viimeeksi lähetin hakemaan toisesta takakulmasta ensin viedyn esineen. Meni vauhdilla perälle asti ja löysi hatun kiven takaa nopeasti. Neri luovuttaa esineet samalla tavalla kuin noudossa kapulan - sivulla perusasennossa.

Tokoiltu
Kotipihassa stoppeja ja maahanmenoja kierroista sekä kisatyylillä. Saisi olla napakampia. Lisäksi kaukojumppaa läheltä ja kaukaa. Oikeat asennonvaihdot meinaa alkaa unohtumaan ja takatassut pompsahtaa useasti eteenpäin.
Hiekka- sekä nurmikentällä ollaan käyty treenaamassa kaikkia VOI-luokan liikkeitä. Tänään meni mokoma luoksetulossa useita kertoja seiso-stopin maahan. Kaukoissa liikkui kisamatkalta n. 20 senttiä eteenpäin, mutta en nähnyt missä kohtaa se sen teki. Kai vähän joka siirtymässä.
Ruutu on välillä Nerille täysin näkymätön. Se osaa mennä hyvin ruutuun, jos vaan pongaa sen kentältä. Nyt täytyis harjoitella ruutua eri värisillä nauhoilla ja tötsillä. Maassa on nyt pysynyt hyvin paikoillaan ja seuraamaantulo suoraan.
Noudoissa on oppinut nyt ottamaan kapulan nätisti ja nyt ollaan treenattu palautukseen vauhtia. Aika ajoin tuleekin tosi hienosti reippaalla laukalla.
Tunnaria pitäisi päästä enemmän harjoittelemaan liikkurin kanssa. Tuo hyvin oman, kun itse vien kapulat. Eikä enää pahemmin pureskele kapulaa.
Vielä viikko aikaa hioa liikkeet koekuntoon...

Canicrossailtu
Kerran kävin kokeilemassa omaa kuntoani parin kilsan matkalla. Päätelmä - Surkea kunto! Jalkalihakset oli viikon kipeät. Mulla on lisäksi sitkeä flunssa, tai sitten eri viruksien aiheuttama, niin ei uskalla paljon hengästyä.
Viime keskiviikkona kätiin Tavesin yhteistreeneissä. Aluksi kävellessä veryttely lenkillä Neri vouhkasi eteen ja taakse vahdaten toisia koiria. Mentii sitten kärkeen, niin Nerikin rauhottui. Vetää hyvin ja osaa rauhoittaa vauhdin mun juoksuvauhtiin sopivaksi "ravi"-käskyllä.
Lopuksi tehtiin ohitusharjoituksia. Neri oli ensin ohitettavana - Leikin sen kanssa narulla, ettei se rupea rähisemään ja provosoimaan ohittavaa koiraa. Ohittaessa juostiin sellaista vauhtia, ettei Neri ehtinyt ruveta rähisemään. Se kyllä piti varmuuden vuoksi rinnalle tullessa pientä uhoavaa urinaa ja ohi päästyään lisäsi vauhtia, kuten hiihdossakin, ja mulla oli jo jalkojeni kanssa pieniä vaikeuksia! :) Neri ei ainakaan jää maleksimaan ohituksen jälkeen. Ensi keskiviikkona mennään uudelleen kimppatreenaamaan.

Rullaa ja tokoo

Sain Lassin houkuteltua mukaan rulla-treeniin, mutta omasta kotipihasta kauemmas se ei suostunu lähtemään, joten ei kummosta treeniä saatu aikaseks. Neljä kertaa rullan haku ja näyttö. Lassi oli näkyvillä, paitsi viimeisellä vähän piilossa. Neri oli intoa piukassa ja pomppasi tosi rajusti rullalle, etenkin pari ekaa kertaa tais Lassi oikein kaatua. Vierailla maalimiehillä tuskin tulee tätä ongelmaa! ;)
Ensimmäisellä kerralla yritti vielä, että Lassi alkais leikkiä rullalla sen kanssa, kun Lassi oli vähän aiemmin riehunu Nerin kanssa narupallolla. Mä huikkasin "tuo saijalle", ja heti se tuli rullan kanssa. Muilla kerroilla otti heti rullan. Hyvin tuli joka kerta vierelle ja pudotti rullan vasta käskystä. Näytöille hirveellä vauhdilla ja palkaksi narupalloleikkiä.

Tokoa Levekin kentällä. Pari koiraa edellisestä ryhmästä oli vielä paikalla ja otettiin niiden kanssa paikallamakuu - Liikkuri käveli koiren lomassa. Neri pysyi hyvin asennossa, kunnes liikkuri lakkasi häiritsemästä. Rentoutuessaan se laskeutui lonkalle.
Kilpailevien ryhmässä me oltiin Nerin kanssa aluksi ainoat ja saatiin ohjaajan kaikki huomio. Tehtiin seuraamista käskytettynä - Vasemmalle täyskäännöksessä Neri kääntyi tosi huonosti, juoksussa paketti vähän hajosi välillä ja lopussa nojaili välillä aika raskaasi. Harjoiteltiin sopivaa juoksuvauhtia ja -rytmiä, ettei Neri ala pomppia. Sain hyviä vinkkejä.
Kaukot otin aika läheltä, Neri oli kuitenkin hieman levoton - liikkui eteen sekä sivuttain. Uusinnalla vähän paremmin. On jäänyt vähiin kaukojen treenaus, eli näitä täytyy taas alkaa jumpata enemmän.
Luoksetulon stoppi kertaalleen takapalkalla. Pysähtyi riittävän(koiran koulutuksessa ei kuullemma saa käyttää tätä sanaa :D) nopeasti mun makuuni ja vapautin pallolle. Ohjaaja sanoikin, ettei siitä vauhdista paljon nopeammin voi pysähtyä. Mä en taaskaan muistanu kutsua tylsästi, vaan hihkaisin luoksetulokäskyn innostavasti.
Kentällä paljon leikkiä ja riekkumista, ja lopuksi paikallaanmakamisharjoitus mun käyskennellessä ympäriinsä, ruokapurkkipalkka Nerin takana. Vapautin palkalle kaukaa. Parkkipaikalla otin vielä seuraamaan tuloa. Ekalla kerralla meni Nerillä vähän pitkäksi.

Ilmaisu- ja tokotreenailua

Olen ollut tämän viikon lomalla, joten nyt on ollut aikaa treenailla.

 
TIISTAI Pirkkahallin parkkipaikalla Kaarinan ja Hiskin kanssa
Ilmaisutreenit: Nerille kolme "maalimiestä". Neri otti rulla hyvin, mutta ensimmäisellä kerralla leikitteli ja mälväsi rullalla kunnes se putosi metrin päässä musta. En hyväksynyt, vaan lähetin uudelleen. Nyt rulla tuli mulle asti, vaikka suu kävi ja rulla oli suussa löyhästi. Toisella rulla putosi taas lopussa mun eteen, mutta hyväksyin. Kolmannella Kaarina lumivallin takana, Neri oli ottanut rullan hyvin, mutta lumivallin päällä pudotti sen, kun reitille tuli nuuhkittava paskaläjä. Urahdin koiralle, jolloin se juoksi mun luo. Kävin hakemassa rullan pois, ettei Neri vaan tuo sitä uudella lähetyksellä. Seuraava kerta menikin sitten tosi hyvin - meni ja tuli reippaasti(paskaläjänkin ohi) kantaen rullaa rauhallisesti. Siihen oli hyvä lopettaa.

Tokoa: Mun piti ottaa Nerille käskyttäen kolme liikettä peräkkäin palkkaamatta, mutta eihän siitä mitään tullut - Neri oli liian kierroksilla uudesta paikasta. Otettiin treenit vuorotellen kolmena settinä. En oikein nyt muista, mitä kaikkee treenasin, kun ei ollut mitään suunnitelmaa. Kirjoittelen, mitkä muistan. 
Seuraaminen aluksi, ihan kamalaa. Neri ei ollut kontaktissa, vingahteli, edisti ja jatkoi kävelyä vaikka mä pysähdyin. Askelluksissa alkoi jo vähän heräillä hommaan. Neri vaan tuijotti ruutua ja odotti sinne pääsyä. -Mutta eipä päässyt sen setin aikana, vaikka oli tarkoitus ottaa se komanneksi.
Liikkeestä istumisen Neri osaa vaikka vähän sekavassa mielentilassa. Edessä oleva ruutu vähän vaikutti seuraamiseen, muuten hyvä.
Kaukoissa Neri siirtyi sei-maa hieman eteenpäin mutta kompensoi sen liikkumalla hieman taakse sei-is vaihdossa. Taakse liikkumisen lisäksi Neri hieman ennakoi seisomasta istumaanmenon, joko mun eleistä tai sitten tiesi sen tulevan seuraavaksi.

Metallikapulan nouto meni taas ylikierroksilla. Neri vikisi ja ensimmäisen heiton jälkeen etutassut siirtyi eteenpäin ja takapuolikin kuulemma nousi vähän - Hain itse kapulan. Toisella pysyi paikoillaan, voimakkaassa etunojassa, ulvahti liikkeelle lähtiessä, ensimmäinen kapulannosto epäonnistui häseltäessä, palautti kaartaen lössölaukalla. Mutta mikä positiivista, ei sentään töninyt tassuillaan kapulaa, kuten tavallisesti ja piti kiinni irti-käskyyn asti.
Tunnari Kaarinan liikkuroimana. Piti palkata koira pallolla heti, kun ottaa oman. Multa meni pasmat sekaisin, kun Neri meni oman ohi ja oli ottamassa viereisen, mutta palasi sitten ottamaan oman, joten palkka lensi vasta, kun koira oli tullut mua kohti muutaman metrin. Ei sinänsä haittaa, kun Neri ei ehtinyt ruveta mälväämään kapulaa. Tätä palkkaamista eri kohdissa palautusta voisi kokeilla tuohon pureskeluongelmaankin.
Viimein Neri sitten lähetettiin sinne niin rakkaaseen ruutuun. :) Meni ruutuun asti mutta käännyttyään lähti taas tulemaan mua kohti. Treenattiin sitten läheltä ruutuun pysäytyksiä.
Luoksetulossa jätin ensin Nerin istumaan. Kun käännyin, oli noussut seisomaan ja hiipi mua kohti. Otettiin sitten lyhyellä matkalla pysäytyksiä heittopalkalla ja maahanmmeno harjoituksia läheltä. Lopuksi luoksetulo maahanmenoon asti. Lähtöasennossa lelu etujalkojen välissä varmistamassa paikallaanpysyminen. Maahanpysäytyksestä vapautus lähtöpaikan lelulle. Stopissa tuli muutaman askelen ja maahan laskeutui taas samalla liikkuen.

Treenien jälkeen hihnalenkkeilin Nerin kanssa Pirkkahallin pihalle ja takaisin. Oman reviirin ulkopuolella ei hihnassa vinkumista ja yli-intoilua näköjään pahemmin esiinny.

KESKIVIIKKOaamuna Hakkarin urheilukentän parkissa tokoa lyhyesti
Seuraaminen oli tällä kertaa aktiivista, kun ei ollut Neriä haittaavia häiriöitä. Parkkipaikalle tuli autoja ja lähellä oli miehiä karsimassa kevyenliikenteen väylän varressa puita, mutta ne eivät Neriä häirinneet. Väliin kahden lelun leikkiä ja sitten liikkeestä istuminen - meni myös hienosti. Jäi hyvä mieli lyhyestä treenistä.
Päätin alkaa treenaamaan Neriä, ja itseäni, koekuntoon hieman soveltaen Saalisviettikirjan liikkeiden ketjutus -suunnitelman mukaan, kun tuo suunnitelmallisuus ei kuulu mun vahvuuksiini. Voi olla, etten kyllä jaksa joka päivä treenata, kun pitäisi lähteä kotoa laajemmille treenikentille.

TORSTAI Meiränhallilla Nokialla jälleen Kaarina+Hiski -parivaljakon kanssa
Tokoa: 
Liikkeestä istuminen: vähän vino istumisasento vaikka oli kuulemma seurannut suorassa.
Seuraaminen meni taas ihan penkin alle. Neri keskitty enmmän Kaarinaan, kun muhun. Vähästä häiriöistä Nerillä keskittyminen meneekin. Heräteltiin lyhyistä pätkistä tai pelkästä perusasennon kontaktista pelkaten. Lopulta saatiin pätkä hyvääkin euraamista.
Hyppynouto: Voi hallelujaa, ei huonommin vois mennä! Ensin ei meinannut pysyä paikoillaan edes ennen heittoa. Heiton jälkeen piti ottaa peruutuksia ja asekelluksia, kun ei Neri meinannut rauhoittua odottamaan. Ulvahti liikkeelle lähtiessä ja vinkui kapulalle tullessaankin. Pudotti sitten kapulan ennen takaisin hyppyä... Ja uusinnalla sama juttu! Kapula oli Kaarinan 650 grammanen ja taisi olla Nerille vieraantuntuinen suussa, kun otekohta oli melko paksu. Treenatiin pelkkää kapulan kantamista ja lopulta hyppäytettiin Neri lelu suussa esteen yli.

Metallinouto: Neri liikahti heitossa -> hain kapulan itse takaisin. Uusintaheitolla pysyi suht paikallaan. Innoton palutus ja ote kapulasta oli niin löysä, että se kolisi hampaissa.

Tunnari: Pysyi nyt hyvin paikallaan. Kapuloilla pinentä säätöä - Kapula oli mulla melko lyhyen ajan ja Neri oli hetken sitä mieltä, että mikään niistä ei ole oma ja katseli ympäristöä. Palasi kapuloille ja lopulta haistoi ja toi oman. Muita kapuloita potkiskeli epäjärjestykseen.

Ruutu: Ei hyvää päivää - Nerin mielestä hallissa ei ollut edes ruutua, vaikka meillä oli kaksi ruutua! :D Toisessa oli sentään nauhat ja kaikki. No, kyllä se mun näkemyksen mukaan yritti vähän katsella, missä tötsät on, mutta voi olla että luin koiraa väärin. Punainen kokolattiamatto taisi hämätä koiria - Hiskillä kun oli samaa probleemaa.

Rullailmaisutreeniä hallin parkkipaikalla

Nerille otettiin Neljä kertaa. Mä etenin muutaman askelen, enempää en ehtinyt. Kahden vajaa kymmenen metrin matkalla onnistuneen ilmaisun jälkeen aloin ehdottelemaan, että pitäiskö jättää tähän, jos vaikka seuraava jo epäonnistuu. Kaarina sai mut jatkamaan. Kolmas meni hyvin -> Otetaan sitten vielä yksi, ja matkaakin pidennettiin reilusti yli kymmeneen metriin, että olis paremmat mahdollisuudet mokata :D Mutta kaikki meni hyvin! Vähän Neri vielä liikuttelee rullaa suussaan, että saa koko ajan pelätä, että se putoaa.

Ja tänään PERJANTAINA Hakkarin jäähallin parkissa aamulla aikaisin.

Luoksetulo kokonaisuudessaan. Apuna tosin lelu etujalkojen välissä lähtöasennossa. Suht hyvät pysähdykset. Mun pitäisi vaan oppia antamaan käskyt vähän aiemmin eikä vetää henkeä vasta, kun koira on tötsän kohdalla. Välillä leikkiä ja tötsien siirto ruudun kulmiin.

Ruutu kokonaisuudessaan. Loistavasti meni ruutuunmeno, pysähdys ja maahanmeno. Seuraamaan tuli hieman kaartaen, mutta loppuseuraaminen oli tosi komeeta. Nerin paikallaanpysymistä ruudussa en voi tietää, kun ei ollut ketään vahtimassa. Silmäkulmasta vilkuilemalla näytti pysyvän.

Välillä käytiin lenkillä ja sitten treenattiin erikseen makuulla täydellistä paikallaan pysymistä, kaunista seuraamiseen tuloa ja seuraamista tiheällä lelupalkkauksella.

... ja illalla vielä kaukot. Ensin läheltä muistutellen oikeiaa suoritusta ja sitten kisaetäisyydeltä. Tuli maasta seisomaannousussa askelen eteen päin - palasin korjaamaan oikeaan paikkaan. Uusinta noin kahdeksasta metristä. Neri oli samassa paikassa, kuin jättäessä mutta sei-maa tuli vähän eteenpäin ja sei-is peruutti saman verran.

Ilmaisutreeni pitkästä aikaa

Tänään ilmaisutreeni Levekin kerhotalon parkkipaikalla. Paikalle saapui sattumusten vuoksi meidän lisäksi vain Marja-Leena Vikin ja Sannin kanssa.
Aamulla askartelin uusia irtorullia ja kokeiltiin ensin kotona Artun kanssa, että vieläkö Neri osaa sen mulle tuoda. Intoa puhkuen Neri sen toi ja vielä innokkaammin juoksi näytölle. Ensimmäisellä kerralla tosin meinasi alkaa leikkimään rullalla.
Parkilla Nerille rullanhaku näyttöineen neljä kertaa, mm näkyvillä. Kaksi ekaa kertaa Marja-Leena sanoi Nerille "Vie Saijalle" - meni hienosti. Kolmannella Marja-Leena meni puoliksi lumipenkan taakse ja Neri alkoi intoilemaan vähän liikaa - vinkui ennen lähetystä ja mälväsi rullaa palatessaa, kunnes se putosi suusta. Otti sen maasta ja toi. Hetken harkitsin huutaa Nerin luokseni ennen rullan maasta nostoa ja ottaa usintalähetyksen, mutta kun nappasi nopeasti rullaan uudelleen suuhunsa, en viitsinyt häiritä. Neljännellä Neri ei ottanutkaan rullaa heti vaan alkoi etsimään ja kerjäämään palkkaa Marja-Leenalta. Otti lopulta rullan, kun ei palkkaa tullut ja toi hyvin. Kaikille näytöille meni innokkaana ja vauhdilla.

Ja leikkiäkin: Neri leikki Marja-Leenan kanssa rohkeasti narupallolla ja pyöri muutenkin luottavaisena Marja-Leenan jaloissa, kun Sanni ja Neri sai kuljeskella vapaana. Sanni ei Nerin kanssa leikkiin lähtenyt, ikää sen verran jo, mutta muuten tulivat hinosti juttuun. Neri kunnioitti kummasti vanhempaansa, vaikka toinen alkaa jo olla vähän köntys. Sanni sai jopa ottaa Nerin nenän edestä Nerin oman rakkaan narupallon. (Hukilla ei ole mitään asiaa puuttua Nerin leluihin.) Vähän mä olin äimänä. Neri yritti kaikin keinoin jallittaa Sannin pois pallon luota, että saisi napattua sen takaisin, mutta Sannipa ei mennyt lankaan, vaan oikein prassaili pallon kanssa! :) Oli huvittavaa seurattavaa! :D
Vikin kanssa Neri on niin samanlainen ja tasa-arvoinen, että niille tuli pari kertaa nahinaa. Neri jäi auttamatta alimmaiseksi 40-kiloisen rotikan kanssa ja Viki tiesi selvästi olevansa vahvempi. Se lopetti nahinan, mutta Neri vaan jatkoi. Väliin tilanne rauhoittui ja koirat kisailivat nätisti, kunnes taas syntyi rähinä. Ääni oli kovaa, mutta eivät nuo toisiansa tosissaan purreet, mitä nyt turkit vähän kuolaantuivat. Hetken rauhoittumisen jälkeen päästettiin taas koirat vapaaksi. Neri mielisteli hetken Vikiä, nuoleskeli suunpieliä ja käänsi toiselle takalistoaan. Taas juoksivat nätisti, kunnes Neri alkoi taas selvästi kerätä dominanssia ja provosoi aika vahvasti Vikiä - nosti esim tassut niskan päälle. Sanoin Marja-Leenalle, että otetaankin koirat nyt autoon, kun niille jää vielä toisistaan miellyttävä muisto. Jos vaikka seuraavan kerran yhteiselo sujuisi jo vähemmällä kukkoilulla.

Vähän tokoa: Ennen toisten saapumista treenattiin Nerin kanssa ruutua. Sitä ennen otettiin vähän seuraamista, että sain koiran kuulolle. Neri juoksi ensin ruudun läpi ja seis-huudosta huolimatta kääntymisen jälkeen jolkotteli mua kohti pysähtymättä. Treenattiin sitten läheltä ruutuun pysähtymistä ja kun Neri alkoi natsata homman, otettiin taas vähän kauempaa. -> Kääntyi kahdesti ympäri juuri ennen ruutua. Piti vähän neuvoa, että "Mene kauas rutuun!" Lopulta onnistui ja Neri juoksi ruutuun ja kääntyi keskelle ruutua seisomaan. Palkaksi kehuilua ja lentävä pallo.
Sitten treeniä ruudussa maassa pysymiseen, vaikka mä käyskentelin edestakas. Ensin, takana olevasta lelusta huolimatta, Neri nytkähteli/ryömi mun perään - Siitä noottia ja palautus alkuperäiselle paikalle. Paikalla pysymisestä palasin palkkaamaan namilla. Seuraamaan tuloa ei otettu ollenkaan.
Lisäksi liikkeestä istumista Marja-Leenan seuratessa, kuinka istuminen luonnistuu. Itse on vaikea tietää, kuinka napakasti koira istuu, kun ei voi heti katsoa taakseen käskyn jälkeen. Hyvin istui. Ja suoraan, vaikka seuraaminen oli vinoa, kun Neri kyttäsi ruutua.

Rulla-reeni

Ihana aurinkoinen päivä - Pakko mennä metsään. Ensin käytiin molempien koirien kanssa metsälenkillä ja samalla tallasin metsään aluetta takoituksena treenata esineruutua. Mutta kun sain kerrankin pojan mukaan, päätinkin treenata ilmaisua. Ensin Arttu oli rullan kanssa muutaman metrin päässä ja testattiin vieläkö Nerillä on homma muistissa. Toimi! Seuraavaksi reilun kymmenen metrin etäisyydellä Arttu näkyvillä. Neri otti rullan hyvin ja lähti tuomaan sitä mulle, pysähtyi parin metrin päähän, pudotti rullan lumeen ja kääntyi katsomaan Artun suuntaan (ilmeisesti palkka mielessään). Ynähdin jotain ja Neri kaivoi rullan lumihangesta ja meinasi lähteä viemään sitä Artulle. Älähdin kieltävästi, jolloin se toi sen viimein mulle. Mentiin siitä sitten näytölle. Seuraavat pari kertaa meni ihan hyvin vaikka pidennettiin matkaa joka kerta. Tässä välissä otettiin yksi kunnon haku suorapalkalla. Neri näki kun Arttu meni metsään, mutta käänsin koiran pois, kun Arttu eteni alueella. Neri ei kuitenkaan mennyt riittävän syvälle, vaan lähti innolla veuhtomaan ja juoksenteli lähes päättömästi ristiin rastiin. Taisi mennä mun tallausjäljillä. Jouduin huutamaan sen takaisin pari kertaa. Lopulta se löysi Artun kuusen alta vaaleaan kankaaseen peitettynä ja oli erittäin onessaan. Tuosta vaan huomasi, ettei omia ihmisiä kannata edes käyttää maalimiehinä, kun Neri ei keskity vaan etsiminen on ihan päätöntä hosumista.
Sen jälkeen otettiin vielä ilmaisuja vielä viitisen kertaa. Viimeisellä kerralla vasta muistin, että munhan täytyy edetä kekilinjalla. Ensin Neri vähän hämääntyi, kun näki mun liikkuvan ja jäi hetkeksi lähes paikalleen seisomaan. Tuli sitten kuitenkin rullan kanssa ja näytölle Neri vei suoraan eikä tuloreittiänsä pitkin.

Ilmaisutreenit metsässä

Sääksjärvellä Birgitanpolun varrella. Paikalla oli vain kolme koirakkoa. Ensimmäistä kertaa vieraat maalimiehet rullatreeneissä. Häpeäkseni täytyy todeta, että edellisestä rullatreenistä on vierähtänyt hyvän matkaa yli kolme kuukautta.
Ja viime hakutreenistäkin oli jo kaksi viikkoa, joten Neri oli intoa piukassa hakualueelle mennessä. Mietin siinä hetken, että pitäisikö ottaa pari hakua ennen rullatreenejä pahimpien höyryjen päästämiseksi, mutta tehtiin kuitenkin vaan rullatreeniä. Maalimiehet näkyvillä.
Liisa näytti Nerille rullaa ja käveli keskilinjalta n. 10 metrin päähän. Neri meni innolla, otti rullan ja.... alkoi leikkiä sillä, heitteli ilmaan, ja otti uudelleen, ja heitti. Harvinaista, että Neri yleensä edes leikkii tuolla tavalla, ja se piti sitten tehdä ilmaisurullan kanssa! :) Jouduin vähän komentamaan likkaa. Neri meni uudelleen Liisan luokse ja sai toisen rullan kehoituksella "Vie Saijalle!" Toi viereen ja irrotti vasta käskystä.
Toisella mm:llä Neri pudotti rullan pari metriä ennen mua. En hyväksynyt suoritusta, seisoin vaan paikallani - ja Neri ei poiminut rullaa maasta, vaan meni oma-aloitteisesti uudelleen maalimiehelle! Loistavaa! Toisen rullan toi viereen, irrotti käskystä.
Kolmannella mm:llä toi rullan linjalle asti, mutta jostain syystä kiersi mun taakse ja pudotti rullan sinne. Katsoin sen hyväksytyksi suoritukseksi. Loput kolme menikin sitten jo rutiinilla! :)
Kaikilla kerroilla otettiin perään näyttö ja sinne mentiinkin vauhdikkaasti. En uskaltanut pitää liinasta kiinni hankauspalovammojen pelossa, kun mulla ei ollut hanskoja kädessä. Ja hienosti Neri odotti "näytä"-käskyä, kun mä kömpelösti ropelsin liinan kiinnittämisen kanssa.

Ilmaisua ja pujottelukeppejä

Rullailmaisutreeniä pitkästä aikaa

Eilen treenattiin rullantuontia kotipihalla ihan lyhyellä matkalla, kun on tuota aikaa vierähtänyt viimekerrasta. Lassi toimitti maalimiehen virkaa. Ensimmäisellä kerralla Neri otti rullan meni vähän matkaa, palasi ja sylki rullan Lassin syliin palkan toivossa. Ei enää muistanut, miten homma pelaa. Sen jälkeen otettiin pari kertaa kutsulla. Lisäksi näyttö. - Vähän laiskaa Nerin palaaminen oli, kuten kaikki sen tekeminen on ollut viimeaikoina.
Tänään ilmaisua treenattiin metsätien varressa, Arttu lahjottuna maalimieheksi. Matkaa vain 10 - 20 metriä, näytöt. Pari ensimmäistä rullantuontia kehullaa ja kehoituksella. Heti Artun luokse tultuaan Neri nappasi rullan mutta ote oli niin onneton, että rulla putosi heti maahan. Nosti uudelleen ja toi mulle viereen perusasentoon istuen ja irrotti otteen vasta käskystä. Hienoa! Kolmannella rulla lähti heti mukaan, mutta tällä kertaa irrotti ennen kehoitusta, mutta vasta mun vierellä. En puuttunut tähän. Neljännellä kaikki menikin sitten nappiin. Nerin liikkuminenkin oli tänään innokkaampaa ja pirteämpää - Ilma kun on vähän viileämpää.
Seuraavalla kerralla maalimies voisi varmaan jo pitää rullasta hieman kiinni, että Neri joutuu ottamaan siitä paremman otteen, ennen kuin saa sen mukaansa. Homma on kaiketi sen verran jo opittu, ettei Neri jätä rullaa ottamatta vaikka vähän jouituisi siitä "taistelemaankin".

Rullareenin jälkeen kolme tarkkuusesinettä: Arttu laittoin ensin metallisen lenkkilukon. Neri sai mun mielestä vainun heti ruudun sivulle tultua, meni suoraan oikeaan paikkaan ja nappasi lenkin suuhunsa, vaikka se oli osittain lahon puun alla. Arttu oli vähän pettynyt, että oli piilottanut niin "huonosti"! :) Itse laitoin pienen metallisen rikan saman ruudun etureunaan. Neri kävi ensin tarkastamassa paikan, missa aiempi esine oli ja alkoi sen jälkeen tutkia ruutua järjestelmällisemmin. Ei siinä kauan mennyt kun Neri löysi rikan - Joutui hetken sitä hamapillaan kaivelemaan esiin ja syljeskeli välillä suustaan maata! :D Arttu sai vielä piilottaa toisen esineen, kun eka oli ollut niin helppo - Tällä kertaa muovia ja metallia sisältävä pieni nipistin. Lahopuun mujun seassa ja taisi olla vähän ruudun rajojen ulkopuolella. Neri jotui vähän aikaa haeskelemaan. Hienosti se käyttää nenäänsä ja tuo pienetkin esineet suussaan mulle käteen.

Pujottelutreeniä myös vasemmalta ohjaten

Tökin jotain keppejä pihanurmikolle pystyyn suurinpiirtein sopivin välein. Neri osaa mennä aika itsenäisesti koko 12 kepin pujottelun, jos olen jossain oikealla puolella keppejä lähettämässä, vaikka kaukanakin kepeistä, mutta jos olen vasemmalla, pujottelu on hidasta ja jää jossain vaiheessa kesken. Osaapas olla vaikeaa, etenkin koiralle. Siitä on niin kummallista, että mä olen "väärällä" puolella. Lisäksi, jos ohjaan läheltä, olen hidas vasemmalta kädellä ohjaamaan ja juoksenkin väärässä rytmissä ja sotken koiran rytmin -> keppejä jää väliin. Multa meinaa mennä hermot...
Kepeille meno vaatii myös treeniä, että Neri osaa aloittaa oikeasta kohdasta ja oikealta puolelta. Usein Neri yrittää aloittaa toisesta välistä.

Päivittelyä

Aika rientää, eikä kirjoittamaan kerkiä... tai jos kerkiäs, ei huvita, tai tietokone on varattu...
Lähes kolme viikkoa vierähtänyt viime päivityksestä. Mitäs kaikkea tässä on keritty tekemään.

Ensin huomioita 

eli mitäs kaikkia virheitä sitä onkaan tullut tehtyä koiran koulutuksessa:
Istuminen: Koira tarjosi istumista pienenä joka paikkaan, koska se ollut kaiketi ensimmäinen käsky, mikä sille oli pentuna opetettu ja itsekin tuli istutettua koiraa aina ennen ruualle päästämistä. Kun piti opettaa muitakin taitoja, erityisesti käskystä seisomista, Neri tarjosi aina vanhan tottumuksen mukaan istumista ja tyhmänä välillä "autoin" mahan alta nostamalla enkä pelkällä käsiohjauksella -> Olen kaiketi tehnyt istumisesta nyt koiralle "eitoivottavaa". Nyt liikkeestä istumaan meno on todella työn takana ja paikallaan istuminen luoksetulossa myöskin vaikeaa. Kauko käskyissä kyllä menee hyvin istumaan käsiohjauksen ja suullisen käskyn kanssa. Nyt täytyy alkaa tekemään istumisestakin kannattavaa.
Autosta poistuminen: Kun aiemmin päästin Nerin autosta ulos, esim treenikentillä, koiran haukkuessa tai muristessa passitin sen heti takaisin autoon -> Yhtenä kertana koira sitten pomppii itse autosta ulos - autoon takaisin - pois autosta - autoon takaisin - ennen kuin mä "kerkisin sanoa edes catmandoo" tai "ouakadoukou". Aargh, tein koirastani autopomppurin. No, tuo on pian korjattu. Huomasin, että sellainen toimii Neriin hyvin, että pyydän sen autosta, suljen auton luukun, ollaan hetken aikaa ja jos ei koira rauhoitu, vien sen muutamaksi minuutiksi takaisin autoon. Sen jälkeen se on ollut todella hienosti!
Remmikiljunta: Pentuna se kulki hienosti remmissä, sitten vanhempana alkoi tulla kiireempi eikä päässyt riittävän nopeasti eteenpäin - Vetää ei saanut, joten ylimääräinen energia purettiin kiljumiseen ja ympäri hyppimiseen. Välillä kielsin, välillä pysähdyin tai käännyin vastakkaiseen suuntaan, mutta en kiinnittänyt siihen muuten huomitota. Ajattelin että se karsiintuu ajan kanssa, kun koira ei voita sillä mitään. Wroooooong! Nyt koira alkaa kiljua jo pelkästä talutushihnan näkemisestä, ja nähtävästi Nerin mielestä hihnassa kiljuminen ja hyppiminen kuuluu asiaan. Tähän en ole vielä keksinyt parannuskeinoa! Kellään vinkkejä?
Perusasennossa jalkaan nojaaminen: Itse olen opettanut Nerin tulemaan ihan liki ja nyt joudun pökkimään sitä polvella kauemmas, että voin lähteä liikkeelle. Välillä olen tosin tehnyt niin, että lähden vain liikkeelle, ja koska Nerin nojaaminen on niin voimakasta ja mun jalan tuki häviää, Neri meinaa suorastaan kaatua! :)
Onhan noita vielä paljon muitakin pikkujuttuja, mutta näitä nyt olen tässä funtsinut ja omaksi syykseni havainnut!

Hakuiltu kertaalleen

Viime sunnuntaina jäi hakutreenit mun suureksi harmistukseksi väliin, kun piti kuskata poikaa sb-turnaukseen, mutta edellisenä sunnuntaina oltiin Sääksjärvellä, vihdoinkin uudessa paikassa. Keskilinjan toisella puolella oli hakkuuaukeaa ja toisella puolella etenkin alussa todella tiheää kuusikkoa. Siinä ei ollut mitää mahdollisuutta nähdä, miten koira työskentelee. Tuuli kävi hyvin kuusikon puolelta. Viisi maalimiestä.
Otin ensimmäisen kuusikon puolelle siten, että Neri näki mm:n lähdön. Nerin into oli suuri, kun joutui odottamaan, että maalimies kerkiää piiloon. Lopulta kun oli lähetyksen aika, kerkisin itse lähetys asentoon, mutten sanomaan käskyä, kun koira jo meni. Älähdin jotain epämääräistä, Neri pysähtyi muttei kääntynyt takaisin ja jatkoi sitten matkaa ja mä huusin sen perään "heppu". Kaarina sanoi, ettei Nerin tapasella koiralla haittaa, jos se välillä ottaa ennakkoa, mutta itse päätin, että tuo oli ehdottomasti viimeinen kerta, koska Nerille kaksi kertaa jo tarkoittaa "tää on siis sallittua" ja Neri on päässyt varastamaan kolme(vai neljä) kertaa. Maalimies kyllä löytyi hienosti 50 metristä.
Toinen mm hakkuuaukealla. Kaarina näyttäytyi kiven vieressä, käänsin Nerin poispäin ja Kaarina siirtyi toisen kiven taakse piiloon. Hienosti löytyi enempiä "eikö se tän kiven takana ookkaan" ihmettelemättä. Kolmas valmiiksi piilossa vastatuulen puolella n. 40 metrissä. Tässä kohdalla pystyi näkemään koiran työskentelyä. Neri sai selvästi heti hajun, mutta ei saanut sitä heti paikannettua ja joutui tekemään hieman siksakkia. Hyvin kuitenkin tarkensi eikä lähtenyt suin päin juoksentelemaan ja Miikku löytyi. Neljäs valmiina n. 20 metrissä hakkuuaukean puolella "polun" varrella. Neri ei ollut saanut hajua, joten lähtöinto ei ollut palavaa ja Neri lähti  rauhallisesti hakemaan ja jolkotteli suoraan Marja-Leenan luokse aivan kuin oli tiennyt, että tuon kuusen allahan se on. Viides ja viimeinen maalimies vastatuulen puolella kuusen takana n. 40 metrissä, Neri sai hyvän vainun ja juoksi suoraan Heikin luokse. Hyvä tuulitreeni ja todella hienosti meni.
Huomenna päästään taas treenaamaan ja Neri taas uudella innolla, kun on joutunut pitämään taukoa.

Eilen ilmaisutreeni kotipihassa ja naapurin pellolla

Arttu lahjottiin mukaan "maalimieheksi" (Kuinka voikaan olla vaikeaa saada kaveria treeniin noista perheen neljästä muusta kaksijalkaisesta! :-/ ) Otettiin varmaankin kuutisen kertaa.  Aluksi kymmenisen metriä väliä ja ensimmäisellä kerralla annoin Nerille palkan rullan tuonnista. Viimeisellä kerralla pellolla väliä oli varmaan se 50 metriä. Jokaisella kerralla myös näyttö. Kerran Neri yritti saada Artulta palkkaa jo ensimmäisellä käynnillä, mutta onneksi (vaikken mä taaskaan muistanut antaa kunnon ohjeita) Arttu ei kiinnittänyt Neriin mitää huomitota ja Neri tyytyi nappaamaan rullan suuhunsa ja kiikuttamaan mulle. Pari kertaa Neri sylki rullan suustaan mun luona ennen käskyä, joten kun koira lähestyi mua, sanoin "pidä", pyysin viereeni "viereen, pidä" ja sitten "kiitos". Näytöille Neri juoksi sellasta vauhtia, että multa meinasi lähteä jalat alta. Tähän täytyy kyllä keksiä jokin "jarrusana".

Reenit jatkuilee

Su 28.2 Hakutreenit ja kontaktiseuraamista
Haku vanhassa tutussa paikassa, meni upeasti. Treenitaukoa oli kolme viikkoa, niin Neri oli näköjään oikein kaivanut hakuilua. Ihan innoissaan etsi maalimiehiä metsästä ja olisi kuuden jälkeen halunnut vieläkin jatkaa. Ei puhkumista.... no, ehkä kerran pari sen jälkeen, kun PK-liivi ja muut vermeet oli riisuttu.
Ensimmäinen maalimies haettiin vastatuuleen reagtiona: hyvin. Toisen lähdön neri näki... ja taisi vilkuilla menoakin :) Loput neljä valmiina lähetys keskilinjalta. Kolmannella piti ottaa pari askelta linjalta pois, kun Neri meinasi lähetyksen jälkeen lähteä keskilinjaa juoksemaan. Löysi hyvin! Jälleen teki jonkin matkaa edettyään maalimiehen lähettyvillä hyppyjä ilmaan. En ole varma, yrittäkö paikantaa hajun lähdettä silmillään vai mikä on hyppyjen tarkoitus. Täytyy varmaan ottaa muutaman kerran maalimiehet lakanan/verkon alle täysin piiloon, josko hyppiminen jäisi pois.
Illalla lenkillä tein pätkiä seuraamista ja askelluksia kevyenliikenteenväylällä. Tauko oli tehnyt hyvää tokoakin ajatellen - Seuraaminen oli tosi innokasta ja kontakti intensiivistä.

Ti 2.3. Rullareeni

Artun houkuttelin/pakotin mukaan "hepuksi" ilmaisutreeniin. Ei mennyt ihan putkeen: Nerin juoksu taitaa olla tärppivaiheessa ja hajut maassa sekä ilmassa kiinnostivat ilmaisurullaa enemmän. Lisäksi oli hieman jo liian hämärää, joten en aina nähnyt oliko Nerillä rulla suussa vai ei.
Ensimmäisellä kerralla Arttu oli n. viiden metrin päässä, Neri haki rullan mutta pudotti sen ja lähti haistelemaan hajuja. Komensin takaisin luokseni ja lähetin uudelleen. Nyt toi rullan mulle, mutta näytölle lähetettäessä meinasi taas lähteä hajuja haistelemaan, kiellon jälkeen jatkoi matkaa Artun luokse.
Toinen meni suht hyvin. Kolmannella Arttu halusi vaikeuttaa harjoitusta ja meni parkissa olleen kuorma-auton taakse... ja onneton pois mun näkyvistä. En saanut Neriä ja Arttua näkyviin vaikka siirryin -> Neri meni Artun luo, otti rullan, pudotti heti kohta ja lähti nuuskuttelemaan. Otettiin uusiksi, niin että näin kokoajan koiran ja pystyin kutsumaan luokseni, kun oli ottanut rullan suuhunsa. Nyt toi mulle -> näyttö ja palkka. Neljäs taas ihan lyhyellä matkalla ja meni kerrasta putkeen.
Jatkossa täytyy suunnitella treeni kunnolla ja antaa pikkutarkat ohjeet "hepulle", ettei ala soveltamaan.

Kyllä holsku holskun tuntee

Tänään tapailtiin Sääksjärvellä taas holskuporukalla (Tanja lasketaan Ansku-collien kanssa holskuporukkaan, koska Tanja meinaa holskun hankkia, ja "meinaamisestakin pietään" ;D) Seurassa oli Nerin ja Anskun lisäksi 10-kk Iska(lk)+Minna, 3-v Alf(kk)+Maija ja 3-kk pikku-Eppu(kk)+Sinikka.
Aluksi Neri, Iska, Ansku ja Eppu juoksenteli vapaana ja hienosti tulivat toimeen keskenään. Neri ja Iska löysivät heti toisensa - kyllä holsku holskun tuntee. Sitten otettiin jokaisen koiran kanssa yksitellen tason mukaisia treenailuja hakua silmällä pitäen: makkararinkiä, hajuhakuja ja ilmaisuja.
Rullaa
Nerillä rullailmaisun alkeita: Maija otti meidän rullan, houkutteli Nerin hakemaan ja kun Neri oli ottanut rullan mä kutsuin sen luokseni. Neri oli aluksi taas epäluulo-tuulella ja pöhisi kevyesti, mutta haki kuitenkin rullan Maijalta pienellä härnäämisellä. Pudotti rullan ensimmäisellä kerralla maahan palatessaan mun luokse. Tehtiin muutamia toistoja ja käytiin sitten välillä kävelemässä niin, että Neri kulki meidän mukana ja muut syötteli sille makkaranpalasia. Neri ei mennyt kovin helposti oma-aloitteisesti hakemaan kontaktia, mutta kutsusta meni kuitenkin namit hakemaan. Palattiin autojen luokse ja jäätiin siihen juttelemaan. Maija antoi vinkkejä rullailmaisun opettamisessa ja piti kädessään samalla omaa vihreää rullaansa. Neri meni Maijan lähelle, Maija ojensi rullan Nerille ja Neri toi sen mulle, ja sai palkan ja kehut. Neri huomasi, että tämähän on mukava leikki ja meni ihan oma-aloitteisesti hakemaan rullaa Maijalta ja toi sen mulle. Teki sen lopulta useita kertoja samalla, kun me juteltiin.

Lopuksi juoksua ja tulevaa? juoksua

Paikalla oli vielä Neri, Iska ja Alf, ja nämä kolme päästettiin vapaaksi. Nerille ja Alfille tuli aluksi rähinä. Neri kai piti Afin ensimmäistä lähestymistä liian tunkeilevana. Pienen välimatkan hakemisen jälkeen Neri meni Alfin eteen alistuvin ja rauhoittavin elein. Sen jälkeen ei ollut enää mitään ongelmia kolmikon kesken. Iska sai kyllä jäädä siinä porukassa kolmanneksi pyöräksi. Taitaa tosiaan olla niin kuin mä olen epäillytkin - Nerillä alkaa toinen juoksu lähestymään: Alf oli kovin kiinnostunut Neristä, etenkin sen peräpuolesta! :D Neri juoksetti koko porukkaa edestakaisin uudestaan ja uudestaan heittäytyen välillä lumihankeen makaamaan. Kun Neri oli paikallaan, muutkin pysähtyivät. Varmaan tunnin koirat painelivat kuin heikkopäiset välillä meidän ohi juosten jalkoja viistäen. Riehuminen loppui siihen, kun joku mies palasi koiriensa(sakemanni- ja lappisurokset) kanssa lenkiltä ja holskulauma juoksi niiden luokse. Neri kyllä pysähtyi mun kutsusta, mutta jatkoi sitten muiden luokse. Onneksi Neri tuli heti takaisin ja Alfie-boy tietysti Nerin vanavedessä, eikä uroksien kesken syntynyt mitään rähinää. Johan koirat joutivatkin lepäämään ja itse kukin meistä kotiin kahville ja lämmittelemään - aikaa oli vierähtänyt yli kolme tuntia.

Ilmaisua

Rullareeni kotipihassa

Pari kertaa ollaan aiemmin harjoiteltu "rullan" tuomista sisällä ja kerran ulkona näytön kanssa.
Lassi näytti Nerille rullaa (eli kangaspötköä) ja meni 10 - 15 metrin päähän heilutellen sitä kädessään, lähetys "heppu"-käskyllä ja lopuksi näyttö. Toistettiin kolme kertaa eri paikoissa. Joka kerta Neri juoksi innoissaan Lassin luo, otti rullan ilman kehotusta suuhunsa. Ekalla kerralla se jäi Lassin luo hämillään pyörimään, kunnes mä huusin "tuo saijalle" ja siirryin samalla viitisen metriä sivusuunnassa. Neri toi rullan mulle käteen, tosin pienen edessä keimailun jälkeen, olisi kai halunnut pitää sen itsellään. Toisella kerralla Neri meinasi mun luokse palatessaan alkaa heitellä ja ravistella rullaa, niin mun piti taas hihkaista tuonti käsky ja päätin palkata Nerin nameilla rullan tuonnista. Kolmannella kerralla Neri tuli mun luokse hieman kiertäen, kun olin siirtynyt lähetyksen jälkeen umpihankeen tyrnipuiden katveeseen.
Näytöt meni myös komeasti. Laiton Nerin kiinni liinaan ja sanoin "näytä" ja sehän näytti. Lassi palkkasi leikkimällä patukalla.
Rullan pitämistä pitää parantaa ja saada rullan tuonti mulle oikein mielekkääksi ja nopeaksi, ettei Neri ala leikkiä sillä matkalla ja omimaan sitä mun eteen tultuaan.
Huomaan, että rullatreeni on Nerille mielekästä leikkiä, joten sitä voisi tehdä useamminkin, kunhan saisin noista miehekkeistä jonkun helpommin mun kaveriksi.
Iltalenkki pakkasessa
Illalla lenkillä vähän seuraamista ja askelluksia, ja meni hyvin kontaktissa... sen jälkeen, kun mä olin ensin vetänyt herneen nenään siitä, kun Neri paineli täydellä vauhdilla Vanattarantien yli, eikä pysähtynyt mun viereen (Neri oli mulla kevyenliikenteenväylällä vapaana, kun ketään muita ei näkynyt mailla halmeilla) Ja kun se huomasi, että mä hermostuin, ei tullut luokse vaan ravasi ympäriinsä eikä antanut kiinni. Tielläkin käväisi välillä. Prk... kun tolle koiralle ei saa yhtään hermostua, muuten se menee ihan lukkoon! Kun sain sen napattua kiinni, luin sille hieman lakia, ja se vaan nuoleskeli mun käsiä ja kiipesi syliin. Sen jälkeen se olikin mielin kielin.