Juoksu alkoi

Nerillä alkoi juuri juoksu, ja mä olen lähdössä reissuun. Toivottavasti noi miehet osaa VAHTIA sen kunnolla. No onneks se ei kerkiä vielä tärppipäiville ennen kuin mä tuun kotiin.
Se on vaan nyt entistäkin helyydenkipeempi! <3 Niin, ja teki jotain, mitä ei ole aiemmin tehnyt (ainakaan en ole nähnyt tekevän): Meni syömään suoraan ruokasäkistä. Mokomakin ahmatti! :)

Päästiinkö jo irti hyeenanpyörästä?

Nerille on yht'äkkiä loksahtanut homma kohdalleen: Se on huomannut, ettei sen tarvi ja kannata rähjätä toisille koirille, kun sillä tavalla ei saa kavereita.
Toko-treeneissä se ei eilen rähissyt yhtään. Vingahteli vähän innosta ja tuijotteli toisia koiria kiinnostuneena, ei rähisten. Tuijottelua vaan kesti turhan pitkään, kun puolentunnin treeneistä n. 15 minuuttia meni toisten koirien vahtaamiseen eikä Neri pystynyt yhtään keskittymään mun käskyihin. Ei auttanut patukalla riehuminen eikä juustonpalat.
Treenit meni kyllä muuten hienosti: Mä olin rento ja kärsivällinen ja Neri toimi hienosti, kun lopetti muiden vahtaamisen. Jäi tosi hyvä mieli treeneistä. Ehkä me ollaan Nerin kanssa päästy pois siitä "hyeenanpyörästä": Treeneihin tullessa Neri rähjää ja riekkuu -> mä hermostun -> Neri vaistoaa mun hermostumisen -> rähisee enemmän -> matkalla treeneihin mä olen valmiiksi jo ärtynyt -> Neri vaistoaa sen, on vielä levottomampi ja rähjää vielä enemmän -> toko ei ole kummastakaan kivaa ....
Treenailut
Paikkamakuun otin alkupuolella, kun vielä muut koirat kiinnosti enemmän kuin emäntä: Neri pysyi maassa, välillä kyynärät mekein nousi, kun joku toinen koira juoksi kentän toisella laidalla, ja kun siirryin Nerin taakse, Neri meni lonkkamakuuseen. Kävin korjaamassa asennon ja siiryin taas sen eteen. Sitten alkoi jo kiinnittää huomionsa muhun.
Liikkestä seisominen pari kertaa. Ei ihan seinään pysähdystä, mutta jäi seisomaan. Liikkeestä maahan sama homma. Hidas maahanmeno, kun keskittyminen ei ollut vielä kovin hyvää. Seuraamisien kontakti "repaleista".
Paikallaistumisia: käytin taas lelua Nerin selän takana, jotta ei menisi maahan. Hyvin pysikin useita kertoja, vapautin lelulle.
Luoksetuloissa jäi hyvin istumaan, vaikka lelu oli mulla kädessä. Tosin kun menin hieman pidemmän matkan, mun kääntyessä Neri roikotti jo päätänsä melko alhaalla, ei pitkään olisi enää tarvinut mennä, niin maahan olisi varmaan mennyt. Palkkasin luoksetulot heittämällä lelun jalkojen välistä.
Kaukokäskyt ihan läheltä, istumaan nousu käsiohjauksella, jotta Neri vetää etujalat taakse päin, eikä kävele takajaloilla eteenpäin. Maahan meno hienosti ilman käsiohjausta. Näitä höylättiin muutamia kertoja ja sen jälkeen kokeilin pari kertaa maahan- seiso-maahan-seiso, myöskin ilman käsi ohjausta ja Neri nousi seisomaan siirtämättä etutassuja eteenpäin. Seisomaan nousu on tosin vielä hidas, mutta olen tyytyväinen, että Neri yleensä nousee seisomaan pelkällä sanallisella käskyllä.

Ollaan me vaan huippuhiihtäjiä :)

Vetohiihtoa
Mä olin niin ylpeä Neristä tänään vetohiihtolenkillä; Neri ei puhkunut yhtään ihmisille, ja niitä oli paljon liikenteessä ladulla. Kohtaamiset, sekä vastaantulevien että ohitettavien, sujuivat mallikkaasti. Mentiin jopa kahden henkilön välistä, kun toinen väisti ladun toiseen reunaan ja toinen toiseen, enkä viittiny karjua niille, että menkää samaan reunaan.
Nerin into oli kyllä ylitsevuotavaa lähdössä. Käskin Nerin seisoa paikallaan, kun aloin laittaa suksia jalkaani ja Nerin lihakset vatkasi jännityksestä, kun se odotti lupaa lähteä liikkeelle. Ja sitten lähtikin omalla luvalla ennenkuin kerkesin laittaa sukset jalkaan: Potkasin lunta monon siteestä suksea vasten ja Neri tulkitsi sen käskyksi lähteä liikkeelle. Nykäisy oli melko naseva, mutta mä pysyin kyllä pystyssä. Neri tajusi mokansa, je sen jälkeen se olikin yhtä sähellystä, kun se yritti hyvitellä mua ja paikallaan oottaminen oli entistä vaikeampaa.
Kun lopulta annoin luvan lähteä, koira sai painaa yksin täydellä vauhdilla tyhjä vetoliina perässään iloisesti pomppien.... Vetovyön metallinen vetokoukku oli oiennut niin paljon siitä nykäisystä, että vetoliinan lenkki ei pysynytkään siinä, kun liinassa oli löysiä. Päästiin me vetolenkille, mutta jouduin kokoajan vahtaamaan, että vetonaru pysyy ja liikkeellelähdöissä joduin ottaman nykäisyn vastaan liinassa kädellä roikkuen. Vasta vauhdissa pujotin vetoliinan lenkin koukkuun kiinni.

Melko heikko oli vetokoukku, kun mun pikkunen pystyi sen vääntämään. Mitäs jos vetokoirana olisi 40 kiloinen dopperiuros, häh? Koukku olisi varmaan suoristunut kokonaan! VUL:in postimyyntiin lähti jo reklamaatio kuvan kera.

Koirakaveri
Vetolenkin jälkeen hihnalenkillä tavattiin naapuri lapsineen ja niitten lappisuros. Ja minä tietysti tarjoamaan vanhemmalle lapselle joskus pulkka-ajelua, ja siitä taas tuli puheeksi, että heillä olisi koiran nahkaiset länkivaljaat käyttämättömänä ja naapuri tarjosi niitä mulle ilmaiseksi, että tulisivat käyttöön. En tietenkään voinut kieltäytyä moisesta tarjouksesta ja lähdettiin heti heidän mukaansa niitä hakemaan. Neri sai sitten juosta Roopen kanssa pihassa vapaana ja siinä sivussa perheen 4-vuotias poika tuli taklattua muutaman kerran kumoon, ja poika oli vain innoissaan. Roope oli kyllä kovin kiinnostunut Neristä "seksuaalisesti" vaikka se on leikattu montavuotta sitten! :)
Länkkärit on kyllä Nerille aika reilun kokoiset, vaikka säädin läget pienimmällä mahdolliselle. Rinnan ympäryshihnaan pitää tehdä lisää reikiä.

Reenitaukoa pukkaa...

Su 14.2. ystävänpäivälenkkeijä
Luova tauko tokosta ja hausta... Viikolla 8 tulee tauko joka tapauksessa, kun en itse ole maisemissa ja kaippa se Nerin juoksukin kohta alkaa, joten toko-treenit kentällä ja hallissa jää sitten ainakin kolmeksi viikoksi tauolle.
Tänään jätin sekä hakutreenit että tokon väliin. Ei kertakaikkiaan huvittanut lähteä. Käytiin sen sijaan kaksi kertaa pitkällä metsälenkillä. Mä kadehdin katkerana Nerin ketteryyttä ja kuntoa. Itse taisin olla kolmikon heikoin lenkki, kun Hukikin tuntui pärjäävän paremmin kuin minä. Tosin jouduttiin kääntymään takaisin, kun lunta oli liikaa Hukin tappijaloille ja kannoin Hukia umpihangessa vähän matkaa. Lähes 20 kiloa oman painon päälle oli kyllä liikaa... Neri taas ei paljon valmiita polkuja kulkenut vaan loikki pitkin poikin umpihangessa.

La 13.2. lapsia "lainaamassa"

Lauantaina treenattiin pulkan kyydissä olemista ja Neri sai sen jälkeen vetää. Nerikin oli ihan mielellään pulkalla myös kyydietettävänä. Huki suostui olemaan mun vedettävänä pulkan kyydissä, mutta ei Nerin - Liikkeellelähdöt oli kai liian vauhdikkaita.
Nerin kanssa treenasin pulkan vetoa kevyenliikenteen väylällä, kunnes bongasin naapurin lapsia pihassaan leikkimässä. Minä tietysti menin "lainaamaan" niitä kyytiläisiksi. Ei siitä kyllä tullut mitään - Neri oli liian epäluuloinen ja sen oli vaikea hyväksyä vierasta lasta metrin päässä selkänsä takana, kun ei itse päässyt kääntymään ja vahtimaan selustaansa. Neri hätääntyi ja meinasi panikoida eikä lapset kovin mielellään sellaisessa kyydissä edes olleet. Annoin lapsille makkaran paloja Nerille syötettäväksi ja sen jälkeen muksut saivat  käskyttää Neriä "maahan", "istu", "seiso" ja olivat ihan innoissaan, kun ja koira vielä totteli. :)
Päästin Nerin välillä vapaana juoksemaan metsätiellä ja kun tultiin takaisin, toisen napurin lapset olivat pihalla. Tarjosin heille myös kyytiä siten, että Neri oli mulla liinassa kiinni ja tyttö istui pulkkaan. Siitäkin Neri hätääntyi, tyyliin "joku hirvitys istui mun pulkkaani", mutta kun pääsi itse tarkistamaan sen "hirvityksen", ei se enää niin kamala ollutkaan. Näin mun täytyy jatkaa tuota lastenvetoharjoittelua ja totuttaa Neri siihen, että siellä voi olla joku vieraskin, ennen kuin laitan Nerin kiinni aisoihin.
Tuli taas huomattua, että kyllä aran/epäluuloisen koiran opettaminen vaatii piirun verran enemmän... ainakin kärsivällisyyttä!
EDISTYSTÄ, jeeeee \o/
Molempina päivinä kävin koirien kanssa myös hihnalenkillä ja ne alkavat olla inhimillisesti toteutettavia. :) Tavattiin toisia koiriakin, tosin ennestään tuttuja, ja Neri ei rähjännyt yhtään missään vaiheessa, vaan kävi nätisti istumaan ja odottamaan. Kai se on huomannut, ettei se saa kavereita sillä riehumisella ja rähjäämisellä!

Hyvät koirat

Hyvä hihnalenkki tänään molempien koirien kanssa; Neri ei juurikaan vetänyt, ja kiljui ja loikki ympyrää vain vähäsen! ;o) Ja ennen kaikkea se ei rähissyt yhtään takaa tulevalle Milla-bernille, vaan katseli uteliaana taakseen ja jäi lopulta ensin istuen, sitten maahan odottamaan kaveria. Millaa vain vähän ujostuttaa Nerin vilkkaus, olisi kyllä tehnyt mieli lähteä leikkiin mutta tarkasteli Nerin pomppimista isännän selän takaa.

Ja Hukin pulkkaopettelu sujuu hienosti. Herkkujen kanssa opeteltiin pysymään pulkassa makaamassa ja hetken päästä sain jo liikutella pulkkaa vähän. Loppujen lopuksi vetelin Hukia pulkassa kevyenliikenteen väylällä, sain jopa mennä hölköttelyvauhtia. Huomenna voidaan jo antaa Nerinkin vetää! :) Voidaan lähteä porukalla retkeilemään.

Pulkanveto sujuu hienosti

Ke 10.2. pulkkailua

Neri innostui jo, kun otin pulkkavaljaat esille ja kun olin pukenut ne päälle, se juoksi innoissaan ovelle odottamaan. Mä vedin pulkan metsätielle ja Neri sai juosta vapaana "suorittamassa asioitaan".
Hienosti Neri osaa jo kääntyäkin aisojen ja pulkan kanssa, ja peruuttaakin useita metrejä. On se vaan taitava tyttö, ja osaa olla rauhallisesti, kun tarve vaatii. Neri kääntyy hienosti! Pois tieltä Hukit ja männynkävyt!
Yritettiin vedättää Hukia pulkassa, mutta ei sille oikein kyyti kelvannut! :)
Sitten mä vielä juoksetin Neriä pitkin Vanattarantien kevyenliikenteen väylää juosten itse perässä pitkän liinan kanssa ja harjoiteltiin pysähtymistä ja rauhallista liikkeellelähtöä.

Toko-hermot, haloo?

Ti 9.2. Tokoa ulkokentällä

Ei ole toko-motivaatio vieläkään tullut takas. Olin viime tingassa liikkeellä ja mietin autossa, että Neri kuitenkin vaan rähisee ja tuijottelee toisia koiria koko treenin ajan. Oli taas jo kentälle mennessä asenne "kohdallaan"! :(
Passitin Nerin pari kertaa takaisin autoon puhkumisesta. Kentällä käyttäytyi ihan hienosti ja keskittyi aika hyvin mun kanssa tekemiseen.
Paikkamakuu muista erillään, ohjaaja huuteli häiriöksi kovaan ääneen kaikenlaisia käskyjä. Neri seuraili kaula pitkänä ympärilleen, kyynärät hädin tuskin maassa, mutta pysyi kuin pysyikin vähintään kaksi minuuttia. Mä kävin välillä palkkaamassa ja kävelin sen taakse.
Aika paljon vaan leikin Nerin kanssa ja palkkailin oma-aloitteisesta seuraamisesta, ja niistä pari liikkeestä seisomista ja maahan menoa käsiohjauksella. Jäi toisella kertaa maahan-käskystä istumaan.
Sitten se luoksetulo - jäi istumaan, jos en mennyt kauas: Jos menin yli kymmenen askelta, koira meni maahan. Lelun jättäminen Nerin selän taakse auttoi. En ottanut luoksetuloa vaan vapautin lelulle. Ohjaaja antoi vinkiksi istuttaa ruokakupin edessä, ja palkaksi istumassa pysymisestä vapautus ruualle. Ihan rento fiilis oli treenin jälkeen!

Seuraamista "sitissä"

Kävin tänään Lempäälän keskustassa Nerin kanssa. Oli todella kuollutta. Muutamia autoja ja kaksijalkaisia, ei yhtään nelijalkaista, paitsi Neri. Neri käyttäytyi tosi hienosti, ei yhtään tuijotellut ihmisiä epäluuloisena ja "puhkunut ja puhissut niitä kumoon". Lenkiteltiin siellä vähän ja otin pieniä suraamispätkiä, kääntymisiä ja askelluksia jalkakäytävällä ja parkkipaikalla. Kontakti oli välillä oikeinkin hyvää, ja kun kontakti oli hyvä seuraaminen oli upeaa. Neri seuraa hyvässä paikassa ja suorassa... kun vaan saisin sen kontaktin kuntoon ja motivaation kohdilleen. Ihmiset ei häirinneet ollenkaan. Ne on ne toiset koirat!!!!! Aaargh! Millä mä muka saan itteni mielenkiintoisemmaksi, kuin toiset koirat? Laittamalla ittelleni hännän ja kävelemällä nelinkontin? Häh? Kun ei ruoka ole Nerille niin tärkeää ja lelullakin leikkii kun mä leikitän, mutta unohtaa sen saman tien, kun laitan sen taskuun: "Poissa silmistä, poissa mielestä!"
Hakkarin liikuntahallin oven lähellä otettiin paikallamakuuta, kun odotettiin Arttua. Mä olin Nerin takana noin metrin päässä ja varmistin hihnalla. Neri pysyi hyvin paikallaan, vaikka siitä meni poikia polkupyörillä metrin päästä, ovesta kulki sisään ja ulos ihmisiä, joista jotkut jopa kommentoi mulle jotain ja mä kommentoin takaisin.
Kotona yritin jotain noutokapula juttuja, mutta ne meni vähän persiilleen, ei taas ollu päätä eikä häntää mun treenauttamisessa. Neriä ei just nyt huvittanut pitää kapulaa suussaan kovinkaan tiukasti.

Pulkanvetoharjoituksia

Sunnuntai-iltana Neri oli taas täynnä energiaa, joten otin pulkkavaljaat esiin ja kun Neri ei niiden näkemisestä osioittanut epämieltymyksen merkkejä, puettiin ne ylle. Mä vähän jo epäilin, että Neri ei kohta enää halua pulkkavaljaita päällensä, kun pulkanveto aisojen kera on sen verran "rajoittavaa" liikuntaa. Mutta hyvin Neri antoi viritellä aisat valjaisiin. Ensin haettiin yksi puukuorma ja päästettiin siitä heti vapaaksi. Sitten lähdettiin sivutielle harjoittelemaan sillä tavalla, että Nerillä oli valjaat ja niistä nauha mun kädessä ja mä vedin pulkkaa aisoista perässä. Näin mentiin parisataa metriä, joka jälkeen päästin Nerin valjaista vapaaksi juoksemaan. Tehtiin lenkkiä Neri vapaana ja minä pulkkaa vetäen. Takasin tullessa laitoin parinsadan metrin matkalle Nerille valjaat taas päälle ja aisat niihin kiinni. Pulkassa oli lumipaakku painona. Neri osasi jo tosi hienosti sovittaa vauhdin sopivaksi pulkan vetoon ja veti tasaisella kävelyvauhtisella ravilla. Mä sain rauhallisin mielin päästää jo jarruliinasta irti. Vähän se tuppasi kiilaamaa aina sinne reunaan missä mä kävelin, ja mun eteen. Äkkiä se kyllä huomasi, että ihan reunaan ei kannata mennä, kun pulkka alkoi liikkua epätasaisesti. Kotipihassa päästin heti valjaista vapaaksi juoksemaan ja heittelin Nerille letkunpätkää, kunnes se hävisi lumihankeen. Sitten sisälle lepäämään ja rentouttavaa silittelyä ja hierontaa.
Kohtaha sitä uskaltaa jo laittaa pieniä lapsia pulkan kyytiin ;o)

Hienosti haussa ja toko-hallissa

Maalimiehet löytyi haukkumatta

Hakutreenit oli taas Sääksjärvellä samassa tutussa paikassa. Ennen hakuvuoroaan Neri keräsi vähän kierroksia lumikenkälenkiltä palanneesta pariskunnasta ja niiden kahdesta lapinkoirasta: Jotain keskustelua siinä taisi koirien kesken olla, minä vaan en ymmärtänyt mistä aiheesta! :) Myös isännälle Neri vähän pöhisi, kun mies ojensi kättään sitä kohti. Haistamaan piti kuitenkin mennä uudelleen, vaikka vähän epäilytti.
Maalimiehiä otin vain kolme, koska piti vielä jaksaa hallissakin keskittyä. Kaksi ensimmäistä puolisaatolla palaten lähettämään keskilinjalta, ja viimeinen valmiina. Neri pysyi hienosti vapaana paikoillaan ja lähtee "heppu"-käskyllä niin upean reippaasti aina liikkeelle. Matkalla teki juostessaan joka kerta niitä hassuja korkeita hyppyjään. En tiedä onko niiden tarkoitus etsiä katseella, vai mahdollisesti "hätyyttää" maalimies esiin.
Ja heti halliin tokoilemaan
Kotona kerittiin vähän pyörähtää ja sitten kahdeksi hallille. Ihmeen vähän Neri rähisi ennen treenien alkamista ja keskittyminen oli aluksi suht hyvää, mutta melko pian se alkoi rakoilemaan. Nyt ei tosin toiset koirat kiinnostaneet, mutta hallin "nurmessa" oli jotain todella mielenkiintoisen hajuista. Oli kontakti sentään parempi, kuin pariin viime kertaan ulkotreeneissä. Seuraamisharjoituksia veti mun "suosikki" ohjaaja... en taaskaan oikein ymmärtänyt sen pointtia. Tehtiin paikalla seuraamista toinen koiranomistaja "peilinä", mutta ei se oikein toiminut. Sitten tämä ohjaaja tuli mun peiliksi, homma toimi vähän paremmin... ja mä sain taas "ystävällisiä" neuvoja: "Mihin jäi seuraa-käsky palkan jälkeen...?!"
Muutamia luoksetuloja otin ihan lyhyellä matkalla, heti kun pidensin vähän matkaa, Neri meni maahan! :(
Me ollaan jääty nyt pahasti tahkoamaan paikallaan tokossa, tai tultu itseasiassa takapakkia. Ei se juuri motivaatiota nosta, ja taitaa olla Nerin mielestäkin todella tylsää! Nyt täytyis keksiä jotain uutta. Ehkä meidän täytyisi tosiaan siirtyä sinne kilpailevien ryhmän puolelle, jolloin vaatimustaso olisi kovempi. Mulla vaan ei ittellä kantti kestä, kun toi kontakti on niin pe....stä, ja mä en kyllä välillä yhtään tiedä mitä mä teen tai mitä mun pitäisi tehdä!
Ulkona treenien jälkeen Neri käyttäytyi aikas hienosti: Toisia koiria kohtaan enemmän uteliaana, kuin provosoivana.

Kyllä holsku holskun tuntee

Tänään tapailtiin Sääksjärvellä taas holskuporukalla (Tanja lasketaan Ansku-collien kanssa holskuporukkaan, koska Tanja meinaa holskun hankkia, ja "meinaamisestakin pietään" ;D) Seurassa oli Nerin ja Anskun lisäksi 10-kk Iska(lk)+Minna, 3-v Alf(kk)+Maija ja 3-kk pikku-Eppu(kk)+Sinikka.
Aluksi Neri, Iska, Ansku ja Eppu juoksenteli vapaana ja hienosti tulivat toimeen keskenään. Neri ja Iska löysivät heti toisensa - kyllä holsku holskun tuntee. Sitten otettiin jokaisen koiran kanssa yksitellen tason mukaisia treenailuja hakua silmällä pitäen: makkararinkiä, hajuhakuja ja ilmaisuja.
Rullaa
Nerillä rullailmaisun alkeita: Maija otti meidän rullan, houkutteli Nerin hakemaan ja kun Neri oli ottanut rullan mä kutsuin sen luokseni. Neri oli aluksi taas epäluulo-tuulella ja pöhisi kevyesti, mutta haki kuitenkin rullan Maijalta pienellä härnäämisellä. Pudotti rullan ensimmäisellä kerralla maahan palatessaan mun luokse. Tehtiin muutamia toistoja ja käytiin sitten välillä kävelemässä niin, että Neri kulki meidän mukana ja muut syötteli sille makkaranpalasia. Neri ei mennyt kovin helposti oma-aloitteisesti hakemaan kontaktia, mutta kutsusta meni kuitenkin namit hakemaan. Palattiin autojen luokse ja jäätiin siihen juttelemaan. Maija antoi vinkkejä rullailmaisun opettamisessa ja piti kädessään samalla omaa vihreää rullaansa. Neri meni Maijan lähelle, Maija ojensi rullan Nerille ja Neri toi sen mulle, ja sai palkan ja kehut. Neri huomasi, että tämähän on mukava leikki ja meni ihan oma-aloitteisesti hakemaan rullaa Maijalta ja toi sen mulle. Teki sen lopulta useita kertoja samalla, kun me juteltiin.

Lopuksi juoksua ja tulevaa? juoksua

Paikalla oli vielä Neri, Iska ja Alf, ja nämä kolme päästettiin vapaaksi. Nerille ja Alfille tuli aluksi rähinä. Neri kai piti Afin ensimmäistä lähestymistä liian tunkeilevana. Pienen välimatkan hakemisen jälkeen Neri meni Alfin eteen alistuvin ja rauhoittavin elein. Sen jälkeen ei ollut enää mitään ongelmia kolmikon kesken. Iska sai kyllä jäädä siinä porukassa kolmanneksi pyöräksi. Taitaa tosiaan olla niin kuin mä olen epäillytkin - Nerillä alkaa toinen juoksu lähestymään: Alf oli kovin kiinnostunut Neristä, etenkin sen peräpuolesta! :D Neri juoksetti koko porukkaa edestakaisin uudestaan ja uudestaan heittäytyen välillä lumihankeen makaamaan. Kun Neri oli paikallaan, muutkin pysähtyivät. Varmaan tunnin koirat painelivat kuin heikkopäiset välillä meidän ohi juosten jalkoja viistäen. Riehuminen loppui siihen, kun joku mies palasi koiriensa(sakemanni- ja lappisurokset) kanssa lenkiltä ja holskulauma juoksi niiden luokse. Neri kyllä pysähtyi mun kutsusta, mutta jatkoi sitten muiden luokse. Onneksi Neri tuli heti takaisin ja Alfie-boy tietysti Nerin vanavedessä, eikä uroksien kesken syntynyt mitään rähinää. Johan koirat joutivatkin lepäämään ja itse kukin meistä kotiin kahville ja lämmittelemään - aikaa oli vierähtänyt yli kolme tuntia.

Torstaina treenattiin taas pulkan vetoa. Tänään kuvaukset.

Hyvät kuvat \o/
Käytin tänään Nerin Eläinystäväsi Lääkärissä, ell Juha Kalliolla lonkka-, kyynärä- ja selkäkuvauksissa. Kaikki näytti hyvältä: "Lonkat ovat hyvärakenteiset ja tiiviit, samoin kyynärnivelet ovat normaalirakenteiset eikä niissä erotu nivelrikkomuutoksia. Tutkimustuloksen pitäisi olla erittäin hyvä: Lonkat A/A, Kyynärnivelet 0/0" Laitettiin Kennelliittoon lausuttavaksi. Eläinlääkärin mukaan, ihme jos muuttuvat Kennelliitossa. Selkä ja kaularanka olivat myös normaalit ja koira kaikin puolin perusterve ja "reipas kaveri". Selkälihakset oli aristavat, minkä mä olen itsekin kyllä huomannut. Johtuu varmaan näistä meidän vetoharrasteista. Täytyy alkaa vielä paremmin huoltamaan Nerin lihaksistoa. Olen mä sitä hieroskellut vetotreenien jälkeen ja juoksettanut vapaana verryttelyksi.
Neri käyttäytyi esimerkillisesti eläinlääkärillä ja antoi hyvää kuvaa hollanninpaimenkoirista! :-) Rauhoituksesta herättyään oli vähän pökkeröinen ja epäluuloinen toisia koiria kohtaan. Mä otin tuon meidän "pikkuisen sylikoiran" odotushuoneessa syliini retkottamaan, niin se tunsi olonsa turvalliseksi. Laskua maksaessa koira piti laittaa lattialle seisomaan ja huomasin yhtä äkkiä, että takapää oli kallistumassa toiseen suuntaan ja etupää toiseen; Koiraparkahan oli vielä ihan huppelissa! Kotona nukkui reporankana häkissään. Välillä kävi ulkona hoiperrellen pissalla, ja pitihän sen tietysti yrittää alkaa Hukin kanssa riehumaan, mutta se mun täyty kieltää, oli sen liikkuminen sen verran huteraa. Eihän se edes pystynyt juoksemaan suoraan.

Torstaina pulkan vetelyä ja puiden hakua

Oli tarkoitus mennä eilen Nerin kanssa Peltolammille hiihtelemään, mutta kun olin itse käynyt jo hiihtämässä melko pitkän lenkin ja tuli hiihdon jälkeinen vilu, niin ei enää huvittanu lähteä toiseen kertaan. Harjoiteltiin sitten vähän pulkan vetoa ja haettiin Nerin kanssa puita. Tyhjän puunkantokorin Neri veti hienosti ravaten puukatokselle ja pysyi käskystä paikallaa sillä aikaa, kun mä latasin korin. Puukuormalla vauhti olikin sitten liian vauhdikasta ja kori kierähti puineen päivineen hankeen mutkassa! :) Kaikki oli kyllä Hukin syytä, kun se lähti Nerin edellä juoksemaan, niin eihän Neri voinut millään hillitä itseensä. Koira takaisin ja kori jälleen kyytiin, ja päästiin vähän pitemmälle, ja taas kori kierähti pois kyydistä. Onneksi olin pakannut puut hyvin, joten ne eivät sentään levinneet hankeen, mitä nyt vähän lumeentuivat. Kun poistin puukorin, Neri painoi vauhdilla tyhjällä pulkalla kaarroksen, niin että pulkka lensi sladissa perässä. Siinä oli jo hepulin aineksia! Onneksi Neri pysähtyy heti käskystä.
Arttu halusi myös pulkan kyytiin, ja kyllähän Neri sitäkin veti vaikka mä epäilin, ettei se jaksais. Neri vaan meni tietysti suorinta tietä taloa kiertäessään, joten pulkka meni talon seinustoilla olleeseen hankeen kallelleen ja matka tyssäsi siihen. Eihän se vielä voi tietää, että pitäisi kiertää kaarteessa vähän kauempaa. Ei Neri tuosta pulkan vedosta niin kauheasti tykkää, kun siinä ei saa mennä Nerimäisen vauhdikkaasti, mutta ei se sitä sentään inhoakkaan.

Pulkka-aisat valmistui

Tänään päästiin testaamaan aisoja ja pulkan vetoa. Sisällä testatessa Neri pysyi ihan rauhallisena, mutta ulkona oli vähän liian kiire eteenpäin ja kun olisi tehnyt mieli kääntyä ympäri eikä aisat päästäneetkään, tuli Nerille pikkasen ahdistusta, mutta siitä selvittiin rauhoittelemalla. Jouduin roikkumaan valjaissa jarruttamassa Nerin menoa kaiken aikaa, kun ei se osannut itse mennä rauhallisesti ja säikähti sitten, kun pulkka kahisi perässä. Tyhjä pulkka oli liian kevyt ja tuli liian helposti perässä, minä taas painoin liikaa :D mutta kyllä Neri mua viitisen metriä veti loivaan alamäkeen. Vanha mopon rengas painoksi ahkioon, niin Neri veti rauhallisemmin. Huomenna jatketaan harjoituksia, tai sitten mennään Peltolammille vetohiihtoa treenaan.

Toko :(

Mä vihaan tokoa! Piste!

Eilen illalla vielä vetelyä, tänään lepopäivä

Vauhdikasta vetohiihtoa

Sunnuntai-iltana päätin vielä mennä Nerin kanssa Peltolammille lyhyelle vetohiihtolenkille. Ansku-collie oli myös paikalla ja koirat sai moikata. Oli paikalla useita muitakin koiria hiihtäjineen mutta niistä selvittiin ihan pienellä kierrosten nostamisella.
Meidän lähtö oli niin vauhdikas ja mun sukset luisti niin hyvin, että hiihtotekniikka petti, suksi haukkasi pehmeän lumeen ja mä pyllähdin. Meinasin ensin lentää eteenpäin rähmälleni ja päästin jonkin äänen, Neri kuuli sen ja lakkasi vetämästä, jolloin menin vain kevyesti pyllylleni ja pääsin siitä nopeasti pystyyn... ja säästyin suuremmalta nöyryytykseltä! ;-) Neri tuli hädissään mun luokse, hyppäsi vasten ja yritti nuolla naamasta. Mä hihkuin ja nauroin!
Ensimmäinen 2,2 km:n kierros mentiin reippaasti vain kerran huilaten jyrkän ylämäen alla. Mulla oli jo veren maku suussa ja se ylämäki näytti niin jyrkältä, että oli pakko hieman tasata hengitystä ennen mäkeen lähtöä. Ylämäessä vauhti tyssäsi kerran kokonaan, kun aiheutin jonkinlaisen nykäisyn ja Neri lakkasi vetämästä. Kun on veto päällä, mun hiihtoasento on niin vääränlainen (varmaan nojaan taakse), että kun veto loppui, mun vauhti tyssäsi. Täytyy harjoitella hiihtämään oikealla tekniikalla, vaikka Neri vetääkin. Hieman se taitaa vaatia tasapainoharjoituksia.
Toinen kierros mentiin hieman rauhallisemmin ja lintsattiin siitä jyrkästä mäestä oikaisemalla järven rannassa olevaa valotonta latua pitkin. Ansku oli lähtenyt meidän perään ja oli juuri siellä mäen päällä jossain, eikä me päästy sitten harjoittelemaan toisen koiran ohittamista, kun skipattiin se mäki. Yksi koiraton hiihtäjä ohitettiin, ja se sujui ihan hienosti vauhdissa. Hieman Neri osoitti kiinnostusta hiihtäjää kohtaan ja laitoin sauvan Nerin viereen hiihtäjän kohdalla samalla kun hihkaisin: "Ohi!"
Hiihdon jälkeen Ansku ja Neri pääsivät juoksentelemaan vapaana, Neri tapansa mukaan innosta riekkuen ja toista mukaan kosiskellen. Ansku vaan on niin tyynen rauhallinen!  Neri hieman kokeili, kuinka paljon Anskun kantti kestää: Hyppäsi selkään ja teki astumis liikkeitä, ja hetken päästä se taas mielisteli ja teki alistuvia eleitä. Hieman ristiriitaisia viestejä!

Tänään lepoa ja metsälenkki

Lassi vei koirat metsään vapaana juoksentelemaan, kun mä taas menin harjoittelemaan sitä hiihtotekniikkaa! :)
Illalla vielä sovitettiin pulkkavaljaita ja "säädettiin" aisoja. Vähän ne on vielä kesken, joitain osia puuttuu ja suunnittelua tehdään samalla, kun homma etenee, mutta kyllä vielä tänä talvena päästään sitä pulkkaakin vetämään. Neri osaa olla ihmeen rauhallisesti aisojen välissä. Välillä aisa-aihio oli kiinni valjaissa ja hetken Neri yritti kääntyä ympäri aisojen välissä, mutta eihän se tietenkään onnistunut. Onneksi Neri ei tuntenut aisojen "vankina" olemista liian ahdistavana ja minkäänlaista paniikkia ei tullut.