Ilmaisutreenit metsässä

Sääksjärvellä Birgitanpolun varrella. Paikalla oli vain kolme koirakkoa. Ensimmäistä kertaa vieraat maalimiehet rullatreeneissä. Häpeäkseni täytyy todeta, että edellisestä rullatreenistä on vierähtänyt hyvän matkaa yli kolme kuukautta.
Ja viime hakutreenistäkin oli jo kaksi viikkoa, joten Neri oli intoa piukassa hakualueelle mennessä. Mietin siinä hetken, että pitäisikö ottaa pari hakua ennen rullatreenejä pahimpien höyryjen päästämiseksi, mutta tehtiin kuitenkin vaan rullatreeniä. Maalimiehet näkyvillä.
Liisa näytti Nerille rullaa ja käveli keskilinjalta n. 10 metrin päähän. Neri meni innolla, otti rullan ja.... alkoi leikkiä sillä, heitteli ilmaan, ja otti uudelleen, ja heitti. Harvinaista, että Neri yleensä edes leikkii tuolla tavalla, ja se piti sitten tehdä ilmaisurullan kanssa! :) Jouduin vähän komentamaan likkaa. Neri meni uudelleen Liisan luokse ja sai toisen rullan kehoituksella "Vie Saijalle!" Toi viereen ja irrotti vasta käskystä.
Toisella mm:llä Neri pudotti rullan pari metriä ennen mua. En hyväksynyt suoritusta, seisoin vaan paikallani - ja Neri ei poiminut rullaa maasta, vaan meni oma-aloitteisesti uudelleen maalimiehelle! Loistavaa! Toisen rullan toi viereen, irrotti käskystä.
Kolmannella mm:llä toi rullan linjalle asti, mutta jostain syystä kiersi mun taakse ja pudotti rullan sinne. Katsoin sen hyväksytyksi suoritukseksi. Loput kolme menikin sitten jo rutiinilla! :)
Kaikilla kerroilla otettiin perään näyttö ja sinne mentiinkin vauhdikkaasti. En uskaltanut pitää liinasta kiinni hankauspalovammojen pelossa, kun mulla ei ollut hanskoja kädessä. Ja hienosti Neri odotti "näytä"-käskyä, kun mä kömpelösti ropelsin liinan kiinnittämisen kanssa.

Agiliitelyt talvitauolle

Ihan hyvä, että jätettiin talveksi agility! Jospa tuo koira vähän rauhottuisi iän myötä ja hallinta paranisi kevääseen mennessä. Pari viimeistä kertaa on ollut yhtä häsellystä.
Keskiviikkona Nerin kierrokset taisi olla korkeammalla, kuin kertaakaan aiemmin. Se kyllä meni ohjauksen mukaan, mutta ei pysähtynyt hetkeksikään vaikken mä olis ohjannutkaan. Paikallaan oli vain, kun käskin maahan ja olin itse vieressä kyykyssä. Pöydällä se ei kestänyt sekuntiakaan, vaan pelkästään jalat hipaisi pöydän pintaa. Ohjaaja, ei mikään pieni mies, meni pöydän toiselle puolelle eteen pysäyttämään, mutta Neri hyppäsi aluksi Erkin käsien yli ja ohi. Sain karjua "täällä" jatkuvasti ja ääneni käheäksi, kun Neri meinasi kaiken aikaa karata esteille... ja karkasikin monta kertaa, hyppi mua vasten, kun pyysin sen luokse ja lopulta se tuli suu ammollaan mun käsivarteen, ei purrut, eikä mua yhtään sattunut takin läpi, mutta autoon koira passitettiin siitä hyvästä jäähylle. Toinen setti meni sitten vähän rauhallisemmin. Otin ennen radalle menoa seuraamista ja askelluksia, ja voi veljet miten mahtava ja intensiivinen kontakti koiralla oli. Mentiin jopa esteiden lomassa kontaktissa - Neriltä vaan pari vilkaisua esteisiin. Mutta kun "toko-hallinta" loppui, alkoi nytkiminen ja säntäily.
Ihan hyvin se sitten loppujen lopuksi meni, pöydällekkin osasi lopulta pysähtyä.
Edellinen agikerta pari viikkoa aiemmin ke 13.10. olikin se kerta, jolloin Neri ampaisi alkajaisiksi hätyyttelemään toista koiraa, joka seisoi juuri puomin alastulokontaktilla. Ja se lähti tietysti karkuun juoksemaan, kun toi "hirviö hyökkäs"! Toi juuri ottaa eniten päähän - Ei siinä mitään, jos sotketaan omat treenit ihan penkin alle, mutta kun mennään häiritsemään toisiakin. Se pistää mielen maahan! :-( Sillä kertaa mulla meni treenihalut siihen. Käytiin kerran sen jälkeen kentällä, mutta mä olin ärtytyt ja Neri ylikierroksilla, eikä se siten ollut yhtään kivaa!

Nyt me harjoitellaan talven aikana kotiläksynä hallintaa ja itsehillintää - molemmat! :)

2xhakuilut

Edellis sunnuntaina tutussa paikassa, hyvä tuuli vasemmalta, kuusi maalimiestä, aloitus tuulen puolelta. Kaksi ensimmäistä piti ottaa haamuina, mutta matkalla hakualuelle Neri näki vilahduksen oikealle piiloon kävelevästä maalimiehestä ja haukahti sille, siitä jäi sitten pöhinä päälle. Kekilinjalla alkoi sitten haukkua vasemmalla haamuilevaa maalimiestä tosissaan, jolloin päätettiin kutsua maalimies takaisin "esittäytymään" ja näyttämään palkkapurkkia. Neri rauhoittui hetkessä ja sen jälkeen tekikin hienoa työtä ilman epäluuloa. Oikealta kaikki haamuina ja vasemmalta kaksi valmiina. Hyvin käytti nenäänsä ja haistoi maalimiehet tuulenpuoleta jo keskilinjalla, ja menikin melko suoraan.
Viime sunnuntaina uudessa paikassa, paljon erilaisia tuotuja piiloja alueella. Paikalla oli ennätysmäärä, kahdeksan, koirakkoa. Nerille Neljä maalimiestä, kaikki piiloissa. Ensimmäinen vasemmalla kompostikehikossa melko lähellä keskilinjaa, jotta Nerin menon maalimiehelle näkee. Paineli vauhdilla piilolle, ei säikkynyt vähääkään. Toinen oksista rakennettu piilo takarajalla. Lähetyksessä Neri tuijotteli tiukasti liikaa vasemmalle, kuiskin korvaan "ei siellä, tuolla päin" ja heti kun katse kääntyi mun käden osoittamaan suuntaan, lähetys - ja likka ampaisi kuin ampaiskin käden osoittamaan suuntaan. Hyvä tyttö! Hyvä löytö!
Kolmas oli kupolin mallisessa "pop up" -piilossa ja se oli Nerille täysin uusi tuttavuus. Lähti hyvin osoitettuun suuntaan ja nähdessään piilon, haukahti. Onneksi maalimies-Paula alkoi heti kannustaa koiraa ja Neri oli kuulemma tullut samalla vauhdilla luo yhtään piiloa enempää arastelematta. Neljäs jälleen komposti kehikossa, innokas lähtö, hienosti löysi, ei mitään ongelmaa piilosta.

Neri on nyt mennyt muutaman viime hakutreenin todella innokkaalla ja vauhdikkaalla asenteella. Voipi olla, että välillä ollut löysäily johtui kesän lämmöstä, tai juoksun lähestymisestä ja juoksusta.
Piilot eivät näköjään tuota Nerille suurta ongelmaa, voidaan kokeilla sadeviittoja, peitteitä ym.
Koskahan me saatais toi ilmaisu metsään.... Kotona tarvis saada perheenjäsenistä kaveri treeniin, että saatais se varmaksi pihassa ja pellolla, mutta kun se mukaan lähteminen tuntuu olevan noille kovin vaikeaa. Täytyy varmaan lähteä pyytämään naapureita! :)

Ärh!

Myytävänä koira - koulutusta vaille käyttö- ja tottelevaisuusvalio :)

Välillä olin jo mielessäni myymässä tuota perskutin juovahyeenaa. (Vaikkei sitä kyllä kukaan huoli! ;D) Sillä on kai joku "ikä". Toisille koirille äriseminen ja ihmisepäluulo tuntuu pahentuneen. Ihmisille se ei ole pitkään aikaan puhkunut lenkillä, mutta nyt on välillä naapureillekin, kun ovat kävelleet vastaan. Ja koirien nätisti ohittamisesta ei ole tietoakaan.
Pahinta kuitenkin - Neri on taas pari kertaa karannut treenikentällä toisen koiran luo, eikä kovin hyvissä aikomuksissa. Koko kesä meni hienosti, ja nyt se taas alkoi. Ensin viime tiistaina tokotreeneissä se ampaisi ahdistelemaan bortsunarttua(myöh.huom: koira olikin kuulemma uros :-O), jonka vieressä oli juuri kiltisti suorittanut paikallamakuun. Kai ne olivat siinä tuijotelleet toisiaan ja Neri päätti näyttää kaapin paikan. Ei se varsinaisesti kimppuun hyökkää, vaan käy räyhähtämässä, ja kai se karvoistakin nyppäisee, en ole varma, kun se tekee sen niin nopeasti. Siitä tuli sitten pitkästä aikaa autoarestia.
Seuraavana päivänä agitreeneissä menin tyhmänä aloittamaan treenin, ennekuin edellinen oli lähtenyt esteiltä, ja kun vielä unohdin radan ja lopetin ohjaamisen, Neri syöksyi viihdyttämään itseään taas bortsunartun perskarvoilla. Tällä kertaa mä sain sen verekseltään kiinni, kun se juoksi karkuun pinkovan koiran perässä. Taklasin sen maahan ja makasin varmaan puoli minuuttia sen päällä. Ja taas raahattiin autoon häpeämään. Siinä meni sitten Nerin agitreenivuoro sillä erää. Kun tulin myöhemmin uudelleen kentälle, Neri ei uskaltanut edes vilkaista kyseistä bortsua meidän kävellessä sen ohi. Toivottavasti muistaa sen läksytyksen myöhemminkin!
Mitähän ihmettä Nerillä on noita bordercollieita vastaan. Ne taitavat kaikki järestään saada Nerin pahimman puolen esiin. Pikku-Lukallekin ärisee ja alkaa heti kukkoilemaan, kun näkee siitä vilahduksenkin jossain. Tosin, kun Neri ja Luka saivat juosta vapaana metsässä, ne olivat seesteinen ja sopusuhtainen parivaljakko. Samoin Hiskin kanssa Neri tulee hyvin toimeen, vapaana ollessaan, ja kunnioittaa kummasti Hiskin "ylemmyyttä"! :) Mutta nuo ovatkin poikia!
Mulla on siis hyppysissäni hirvee remmirähjä, jota mää en ole osannut kouluttaa kunnon koirakansalaiseksi! :(

Tokoiltukin

Tokojuttuja on taas treenattu ihan aktiivisesti, vaikkakin vähän mulla on vielä motivaatio-ongelmia, muttei onneksi Nerillä!
Kaukokäskyjen treenaamista olen vältellyt - mun hermorakenne ei kestä! :) Koira liikkuu aina vaan sivuttain, etenkin läheltä ohjattuna. Kerran kokeilin kauempaa, paljonkohan Neri liikkuu eteenpäin koko voi-luokan kaukokäskysetin aikana (yhdellä vaihtoehdolla) ja koira tuli n. 25 senttiä eteenpäin, mutta mun mielestä se ei kyllä silloin liikkunut sivuttain. Jos saisin koiran sisomasta istumaan taaksepäin työstäen, liike paranisi. Niin ja tietysti seisomasta maahanmenon hissinä. Mä voisin kyllä ulkoistaa kaukojen opettamisen jollekulle - Onko vapaaehtoisia innokkaita?

Kenttätreeneistä pidettiin vähän aikaa taukoa, joten ensimmäisellä kerralla koira oli toisten koirien läsnäolon innostamana "melko aktiivisella tuulella". Hyppynoudossakin murisi kapulalle, mutta muuten haki  ja palautti hienosti. Hyppynouto taitaa olla Nerin suosikkiliikkeitä, myös metallikapulalla tehtynä toimii!  
Tunnari on onnistunut kotona joka kerta, oli kapuloita paljon tai vähän, mutta kentällä olikin sitten eriasia...Olisi pitänyt älytä olla ottamatta sitä, kun Neri oli niin kierroksilla. Taisi päästää jotain vikinääkin ennen lähetystä ja nytkähteli kapuloita kohti. Kun lähetin, syöksyi kapuloille ja otti ensimmäisen hampaisiin osuvan ja toi mulle, hieman jopa pureseskellen sitä matkalla. Toisella lähetyksellä sama juttu ja vasta kolmannella haisteli ja toi oman. Otettiin uusinta siten, että muut kapulat olivat kasassa ja oma hieman erillään. Neri syöksyi taas kapuloille, hajotti etutassuillaan kasan levälleen, mutta sen jälkeen rupesi haistelemaan ja toi kun toikin oman.
Seuraavalla kerralla kenttätreenissä vein ensin itse kapulat ja ajattelin, että koira näin yhdistäisi tämän kentällä tehtynä samaksi jutuksi kuin kotona tehdyt treenit. Neri otti hampaisiin ensin väärän, irrotti, jatkoi haistelua ja toi oman. Tämän jälkeen ohjaaja vei kapulat. Neri pysyy hyvin paikoillaan, vaikka mä pyörin ympäri siinä sen vieressä. Silittelin rauhoittavasti Neriä ennen lähtystä - Neri olisi kyllä saanut olla hieman rauhallisemmalla mielentilalla, mutta... No, lähetin mahdollisimman innottomalla äänellä. Hienosti haisteli järjestyksessä vasemmalta lähtien ja kun saapui oman kohdalle, otti ja toi hienosti mulle.
Neri kantaa tunnarikapulaa yleensä ihan nätisti, mutta välillä siihen on tullut pieniä painaumia ja kierroksilla ollessa kyllä vähän jäystää sitä suussaan. Tunnarikapulan nätistipitämistä on treenattu aikoinaan, mutta täytyy välillä ottaa kertausharjoituksia.
Ruutua on treenattu kotipihassa ja se ruutu on ikävä kyllä samalla paikalla koko ajan, kun ei pihassa ole tilaa. Kai koira kohta juoksee tuohon paikkaan, kun mä lähetän sen ruutuun, vaikka ruutu olisi siirretty muualle! :D Neri ei selvästikään ole ihan vielä täysin hahmottanut tätä. Kun lähetän läheltä, Neri jää ruudun eteen seisomaan. Kauempaa lähetettynä juoksee ruutuun asti, mutta mun täytyy antaa "seis"-käsky, tai koira kaartaa takaisin mun luokse. Eli tarkkana saa olla käskyjen ajoittamisessa! :-/ Pysäytyskäsky oikeaan aikaan, tai heti koiran ruutuun tultua "maahan"-komento. Ja kun maahan mennessä Neri ei yhäkään osaa laskeutua paikallaan vaan etutassut tulee sen 20 senttiä eteenpäin, ehkä enemmänkin noin pitkältä käskytysmatkalta, koiran täytyy olla reilusti ruudussa. Tätyis vaan reippaasti kerätä ruutuainekset mukaan ja lähteä laajemmille kentille harjoittelemaan. Ei näissä korkeammissa luokissa enää pelkkä oma piha riitä, samalla tavalla alo- ja avo-luokkien liikeiden treeneissä.
Seuraamisessa Neri toimii välillä upeasti, välillä nojailee muhun ja poikittaa. Paikallakäännöksissä ja parin askeleen siirtymissä se pelaa mun mielestä hienosti ... paitsi, kun käy kierroksilla.
Neri on jostain syystä alkanut kierroksilla käydessään "vuotamaan"! Ulvahtelee seuraamisessa, vinkuu liikkeellelähtölupaa odotellessa noudossa ja hyppynoudossa... ja tekee tätä jopa kotipihassakin treenatessa. Olenko mä vaatinut siltä liikaa, vai? Voi olla, että tähän mennessä tokossa Nerin vietti ei ole ollut kovin korkealla ja se on pystynyt patoamaan sen, mutta nyt kun vietti tuntuu olevan korkeammalla, koiran hermorakenne ei enää kestä vaan vietti purkautuu vinkumisena. Toivottavsti tämä on nyt vaan jokin ikäväihe, eikä jää jatkossa päälle. Pitäisköhän mun helpottaa treenejä vai mitä pitäis tehdä, etten opeta tuota likkaa vikisijäksi!? Ketkä mahdollisesti lukee tätä, saa (ja pitääkin) antaa ohjeita ja neuvoja ja vinkkejä!
Luoksetulon stopit saisi olla sähäkämpiä. Maahanmeno valuu välillä, kun koira laskeutuessaa liikkuu samalla matalana eteenpäin. Miten koiran saa putoamaan alas? Seiso-stoppi on kohtalainen, mutta ei sekään kuitenkaan tarpeeksi nopea.
Liikkeestä istuminen on Nerillä hyvin hallussa, mutta siinäkin on jäänyt kerran seisomaan, kun keskittyminen oli heikkoa. Mun oikea äänenpaino "istu"-käskyä sanoessa on tosi tärkeä.

Autopesurissa

Eilen oltiin Forssassa pojan salibadypelien pakottamana. Siinä odotellessa päätettiin käydä pesettämässä auto, kun ikkunoista ei oikein enää nähnyt kunnolla ulos. Olisinhan tietysti voinut jäädä koiran kanssa ulos odottamaan, mutta jäätiin sitten kuitenkin autoon vaikka tiesin, että pesusta syntyy aika voimakkaita ääniä ja se voi olla aika pelottava kokemus koiralle. Viime kesänä vielä jätin menemättä autopesuriin, kun mulla oli koira kyydissä, mutta nyt arvelin Nerin hermorakenteen kestävän sen. Ja kyllähän se kestikin! Aloin syöttää nappuloita Nerille heti, kun ajoimme pesulinjalle sisään. Vähän Neri hermostui, kun pesurin rakenteet ja suihkut ensimmäitä kertaa ylittivät peräkontin ja hetken aikaa ei suostuntu ottamaan namia suuhunsa. Me tehtiin istu-seiso-maahan -treeniä ja nappuloitten etsimistä peräkontista koko loppupesun ajan. Kovahermoinen likka! :)
Lisäksi kerettiin käydä hakemassa kuusi kappaletta geokätköjä. Neri oli niin innostunut uudesta paikasta, ettei edes mulla pahvimukissa olleet lihanpalat houkuttaneet koiraa. Työnsin houkuttelevan tuoksuista mukia koiran nenän eteen, kun halusin sen huomion pois jostain, mutta se ei edes nuuhkaissut sitä. Se olisi mieluiten kiskonut hihnassa ja poukkoillut sinne tänne kaikkea ympäristössä huomioiden. Yhdessä pihassa aidan takana haukahtanut bokseri sai Nerille aikaiseksi melkoisen hepulin, joka taas sai toisen koiran provosoitumaan samanlaiseen hepuliin. Myös orava sai "ansaittua huomiota", mutta joen rannalta karkuun säikähtäneet sorsat taas kohdattiin suhteellisen rauhallisesti. Se oli kummallista, että muita koiria ei näkynyt lenkillä joenrannan kävelyteillä.
Kävelyreitin varrella olisi ollut pari loistavaa nurmikkoaluetta koiran treenaamiseen eikä mahdollisesti paheksuvia ihmisiä näkynyt lähettyvillä. Varmaan olisin ottanut setin tokojuttuja, jos mulla ei olisi ollut "helpostiturhautuvamies" mukana. :D

IhQ agiliitoa

Keskiviikkona 6.10. Taas oli pari viikkoa väliä edellisistä agitreeneistä, joten mä olin pienesti varautunut häsellykseen. Mutta Neri yllätti mut - Ensimmäinen setti meni loistavasti. Neri oli mulla autossa odottamassa ja auton ovet+ikkunat suljettuina, joten ei kuullut eikä nähnyt toisten koirien treenejä. Koira seurasi hienosti ohjausta ja keskittyi tekemään esteet huolella. Pujottelu meni loppuun asti ohjaamatta, tosin mä olinkin oikealla puolella ja täytyi mun pysyä samalla tasolla koiran kanssa varmistamassa. Kontaktit täytyy vielä varmistaa namilla (joita Neri ei kylläkään kerkiä nousukontakteilta napsia) ja alastulokontaktit täytyisi vielä opettaa varmaksi, eli opettaa koira käskytä pysähtymään niille 2on2of. Nyt Neri vieläkin heittää perän kontaktilta kääntyen mua kohti, jos olen koiran takana. Eipähän meillä ole paljon ollut mahdollisuuksia näitä harjoitella, kun agitreenit on niin harvakseltaan :( eikä kentälle saa mennä omia aikojaan "tavalliset rivijäsenet"!
Tauolla Neri odotti vuoroaan kentän laidalla ja keräsi siinä kierroksia toisten koirien suorituksista. Toisella setillä Neri olikin jo niin kierroksilla, että "ohjautuminen" hieman kärsi. Esimerkiksi pujottelussa kiirehti liikaa ja oikaisi viimeisen kepin. Ja kun en voi täysin luottaa, että koira suorittaa pujottelun loppuun asti itsenäisesti, en voi kiiruhtaa koiran edelle ohjaamaan seuraavalle esteelle. Koiran nopeus todellakin lisää haastetta radalla liikkumiseen ja oikeaan paikkaan kerkeämiseen.
Tätyy jatkossa viedä koira suljettuun autoon välilläkin, kun se näin syksyllä onnistuu. Kesällä ei voinut, kun autossa on liian kuuma. Eipähän tässä enää monia treenejä kerkiä ennen talvea olemaankaan, eikä me osallistuta talven hallitreeneihin. Jätetään tämä hautumaan talveksi ja jatketaan taas ensi keväänä.
Laskeskelin, että me ollaan kesän aikana käyty nyt 14 kertaa Levekin kentällä treenaamassa, 8 alkeiskurssikertaa + pari kertaa Elinan kanssa Savitassujen esteillä. Eli yhteensä reilu parikymmentä treenikertaa - Mehän ollaan huippuja siihen nähden! :D

Hakutreenit asenteella

Viime sunnuntaina 3.10. hakuiltiin Sääksjärvellä. Paikka oli eri, kun edellisellä kerralla mutta kuitenkin tuttu. Maasto nousee keskilinjan molemmin puolin, paikoin jyrkästikin.
Päätin yrittää korjata Nerin sikakkimaista menoa maalimiehelle. Seitsämän maalimiestä, kaikki haamuina - Nämä haamut on vaan aiemmin saattaneet aiheuttaa Nerillä epäluuloista puhkumista ja varovaa menoa maalimiehelle. Mutta nyt mentiinkin sitten innokkaalla asenteella ja rohkeasti.
Neljä ekaa maalimiestä suoraan edessä ja kaksi seuraavaa etenivät takarajalla vähän matkaa, viimeinen helppona lähellä.
Maasto vaan aiheutti hiemen haasteita maalimiesten näyttäytymiselle, koiran seurantaa ja maalimiehelle saapumisen kuulemista. Yhdellä edenneellä maalimiehellä läksin liian aikaisin alueelle, kun en nähnyt enkä kuullut mitään. Kun pääsin kukkulan päälle, näin Nerin velä juoksentelevan siellä, eli äkkiä kyykkyyn, etten häiritse koiran haeskelua. Hienosti löytyi maalimiehet ja tällä kertaa ei yhtään epäluuloista käytöstä. Jospa se siitä rohkaistuisi ja alkaisi luottaa vieraisiinkin ihmisiin, ajan kanssa ja hyvillä kokemuksilla...
Tänään sitten jälleen hakuilemaan, ja taidan taas ottaa noilla haamuilla.

On se vaan kaunista katseltavaa

Nerin vapaana liikkuminen on jotenkin kiehtovaan katsottavaa. Sen liikkeissä on välillä jotain niin petomaisen villiä. Juokseehan se paljon metsässä vapaana, mutta siellä sen liikkeitä ei pääse seuraamaan. Eilen päästin sen sänkipellolle vapaaksi ja Neri oli energisellä tuulella ja juoksi pitkin peltoa ilman varsinaista syytä ihan pelkästä juoksemisen riemusta. Laukka oli kuin gasellilla, joka väistelee perässään juoksevaa petoa, kun Neri teki välillä sivuloikkia tai korkeita pitkiä loikkia. Väillä koira vaihtoi raviin ja silloin se taas oli kuin se perässä juokseva peto, kuin hyeena. Tasainen vahva nopeasti eteenpäin vievä ravi pää alhaalla, ikäänkuin roikkuen. Mä katselin sitä hämärtyvässä illassa taivasta vasten ja mulle tuli todella vahva mielikuva luonto-ohjelmien villieläimistä. Kaunista! <3

Ihmissosiaalistamisen oppitunnit jatkuivat tänään. Oltiin Tampereen Taivaltajien Taivalpirtillä valmistelemassa huomisen Pirkan hölkän tankkauspistettä. Neri sai taas juoksennella vapaana. Tänään se oli paljon rennompi, kun viime viikonloppuna Haukkajärvellä, tosin pyörihän siellä tänään vähemmän vieraitakin. Mutta kun näitä jatkaa tasaisin väliajoin koiramyönteisten ihmisten seassa, niin eiköhän se pikkuhiljaa tule Nerille helpommaksi.

Tapasi Neri siellä kääpiöpinserinartunkin ja koirat saivat hetken leikkiä vapaana, ja hienostihan nuo tulivat toimeen, vaikkakin Nerillä oli kyllä varmuuden vuoksi vähän niskakarvat pystyssä. :) Mä olen ottanut tavaksi käskeä Nerin maahan odottamaan, kun pienempi koira tulee tapaamaan meitä. Näin homma menee todella hienosti - Neri pysyy rauhallisena ja pienempi koira ei tunne oloaan epävarmaksi. Isojen koirien lähestyessä Neri taas käsketään istumaan, kunnes toinen on luona. Siinä Nerin tuntuu olevan vaan vaikeampi pysyä rauhallisena. Mä olen katsonut parhaaksi tavata toiset koirat näin, koska Nerin lähestyminen ja tervehtiminen on muuten turhan... rajua!

Vetotreeniä

Bikejoraamassa pitkästä aikaa

Aika alkaa vetotreenit taas. Onkin jäänyt lähes kokonaan kesän ajaksi. Kävin mä kerran loppukesästä pienen pätkän canicrossaamassa, mutta kun tuo juoksu ei oikein sovi mun kropalleni. Viimeeks Nerin vetointo tuntui laimentuneen ja aluksi koira jopa yritti olla vetämättä, kun sitä kerran ollaan tolkutettu ja tolkutettu. Ei Neri enää muistanut, että huskyvaljailla saa vetää!
Nytkin otettiin rauhallinen aloitus. Aluksi kävelytin koiraa kaulapannasta, siis itsekin kävellen, pyörän vierellä puolisen kilsaa. Sitten valjaat päälle, koira kiinni muhun ja vedätin itse juosten reilun puoli kilsaa. Samalla opetin koiralle "ravi" -käskyä - Ei olis millään malttanu ravata. Sitten pyörän päälle ja menoksi! Paljon koira on kyllä rauhoittunut viime pyöräily kerrasta ja oppinut huomattavasi hillitsemään itseään. "Vasen" ja "oikee" -käskyjä pitää vielä kerrata, kun ne ei oikein menneet heti jakeluun. Onneks oli leveät risteys kohdat, niin mulla oli aikaa ohjastaa itse käntymällä ja vetämällä koiraa oikeaan suuntaan.
Ehkä kolme kilsaa mentiin vauhdikkaasti tehden metsäautoteillä parit käännökset oikealle ja vasemmalle sekä pari ympäri kääntymistä. Liikkeellelähdöt oli paljon miellyttävämpiä, ja koira malttoin kääntyessä odottaa, kunnes mä annoin luvan lähteä liikkeelle. Lopuksi metsätiellä verryttelyksi ensin vapaana jokottelua mun ajaessa pyörällä ja asvaltti osuus pyörän vierellä kevyttä ravia kaulapannassa. Kovin vaikea Nerin oli pysyä pyörän vierellä. Koko ajan sai muistuttaa, ettei pyörän eturenkaan viereen, eikä varsinkaan eteen, tarvi mennä juoksemaan.