Su 1.4. Saara Antilan tokokoulutuksesta SDP-hallissa
Nerin kanssa treenaamiseen halusin ideoita seuraamisen ja kontaktin parantamiseen sekä luoksetulossa paikallaan pysymiseen odottaessa ja stoppien sähäkkyyteen. Uusia ideoita en tainnut saada, mutta ajattelemisen aihetta kylläkin.
Seuraaminen oli ihan hyvää, mutta saatiin meidän ongelmakin esille pitemmän seuraamispätkän aikana: Ensin kontakti tippui, Nerin pää alkoi roikkua ja sen jälkeen turhautuneena kolisteli hampaita mun polveen - Siitä ärähdin Nerille oikein kunnolla. Tätä kolistelua harvemmin esiintyy treenissä, mutta kokeessa sitäkin useammin. Ehkä hallissa oli kokeenomainen tunnelma, kun oltiin yksin kentällä ja meitä seurasi joku. :)
Luoksetulossa Neri ei sitten millään pysynyt paikallaan maassa vaan liikkautti aina vaan uudelleen takajalkoja eteenpäin. Saatiin kuitenkin sekä seiso että maahan stopit testattua. Saaran mielestä ne oli hyvät(mun mielestä ei tarpeeksi hyvät) - meidän suurempi ongelma on se paikallaan pysyminen, mutta ei siihen saatu selvää lääkettä.
Saara huomioi, että leikin turhaan Nerin kanssa koko ajan myös tauolla. Voisin jättää koiran välillä myös paikalleen, esim maahan. En ollut itse kiinnittänyt tähän asiaan huomiota, eikä kukaan muukaan tähän mennessä.
Tämä jakuva leikkiminen (ja aiemmin namin syöttäminen Nerille) on jäänne alkuaikojen karkaamisista toisten koirien perskavoja nyppimään - Jos en ollut koko ajan varuillani ja tarjonnut Nerille jatkuvaa ohjelmaa, se keksi sitä itse...
Nykyään voisin kyllä jo luottaa, että se ei heti häivy ja voisin käskeä sen taukojen ajaksi makaamaan. Kierrosten noustessa joudun kuitenkin vieläkin vahtimaan koko ajan, ettei Neri syöksy nopeasti liikkuvan koiran tai vieraan lelun perään. Kyllä halu Nerillä vielä vahvana selvästi on, kun se nytkähtää liikkeen suuntaan tai vähintään nostaa päänsä kiihtyneenä. Hallinta vaan on parantunut huomattavasti.
Toinen huomio oli se, että Neri dominoi mua kentällä ja että Neri ei selvästikään ole mitenkään nöyrä koira. Enpäs ollut tuollaistakaan tullut ajatelleeksi, kun koira on kotona niin nöyrä tyttö.
Kentällä kierrokset nousee ja koira luonnollisesti muuttuu. Itse olen pitänyt sitä enemmänkin stressin ilmenemisenä, kuin dominointina, mutta asiaa funtsittuani kyllähän se selvää dominointia on.
Tätä dominointiajatusta pyrin liittämään meidän kotoa lenkille lähdön ongelmaankin - Tulin siihen tulokseen, että kentällä Neri on kuitenkin toisenlainen, kun lenkille lähtiessä.
Kentällä se varmaan onkin dominointia(Neriin saa kyllä kontaktin ja se tekee asioita mulle, vaikka komenteleekin mua välillä hyppimällä mua vasten ja kolistelemalla pitkässä seuraamisessa hampaitaan mun jalkaan), mutta lenkille lähtiessä Neri on selvästi stressaantunut - Se alkaa vinkumaan heti, kun huomaa lenkillelähtöaikeet, juoksee edestakaisin ja kun laitetaan hihnaan, alkaa heti vetäminen. Kun ei pääse vetämällä eteenpäin ääni lisääntyy ja koira alkaa läähättämään, eikä siihen tahdo saada millään kontaktia, ei nameilla, ei leluilla. Kaikki pienetkin naapurien koirien äänet saa Nerin vieläkin "kauemmas". Tähän kun keksisin jonkun keinon rauhoittaa koira ja muuttaa sen mielentila oikeanlaiseksi.
Tosin nyt valoisaan aikaan Neri stressi on selvästi vähentynyt ja lenkille lähdöt on helpottuneet huomattavasti. Se jopa kääntyy mua katsomaan ja ottamaan namin "katso"-vihjeellä. Niinhän se oli viimekesänäkin, mutta hämärien tullessa mentiin takapakkia.
maanantai 9. huhtikuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)