Esineiden etsintääkin välillä

Metsäilyä
Motivaatio tokoon/tottisteluun edelleen täysin hukassa, mutta pikät metsälenkit on nautinnollisia. Eilen oltiin reilu puolitoista tuntia lumisessa metsässä rämpimässä ja Hukikin jaksoi tosi reippaasti lyllertää mukana. Minä taisin olla heikoin lnenkki! :) Neri nyt juoksi varmaan kymmenkertaisen matkan meihin muihin verrattuna ja mitä pakummalti lunta, sitä kovempaa Neri paineli. Ihmettelin välillä, koskahan se oikein väsyisi edes vähän. Kyllä se sitten kotona nukkui, kuin tukki.
Esineiden etsintää
Tänään harjoiteltiin Nerin kanssa lähimetsässä esineiden etsimistä, josta mulla ei ole pahemmin hajua, miten se pitäisi oikein opettaa koiralle :-/. Aluettakaan ei ollut pahemmin tallattu, kun hieman laiskotti yksin kierrellä koko 50 x 50 metrin alue. Otettiin viisi esinettä 20-40 metriin: nahkapussukka, kännykkäkotelo kännyköineen, ison teippirullan pahvihylsy, letkunpätkä ja sukka. Ensimmäinen vietiin yhdessä kiertäen lenkki ja lähetin Nerin alueelle kohdasta, missä ei ollut jälkiä. Neri lähti suoraan, mutta lähellä esinettä kiersi jäljelle, paikansi hienosti nahkaisen pussukan ja toi mulle reippaasti käteen asti (olihan palkkana poron lihaa). Loput esineet kävin viemässä niin, että jätin Nerin seisomaan alueen reunalle(tottelevainen koira) ja Neri näki, että mulla on jotain, mitä mä sinne jätän ja osan pudotin kädestä vielä niin, että Neri näki. Kaikki esineet vein kiertäen lenkin, ettei Neri mene jäljestämällä. Jäljestäminen on aiemmin vähän ollut ongelmana, kun näitä treenejä yksin koiran kanssa tekee eikä aluetta ole tallattu kunnolla useamman ihmisen voimalla. Kaikki esineet löytyi hienosti tarkentaen ja Neri toi ne mulle käteen, kännykkäkotelo tosin putosi suusta mun lähellä, mutta Neri otti sen uudelleen suuhunsa. Viimeisen kanssa Neri joutui tekemään aika paljon töitä ja haki jopa katseellaan multa vahvistusta tekemiselleen. Mä siirryin hieman lähemmäs esinettä ja vahvistin Nerin työskentelyä sanomalla "etsi". Neri toimii yleensä tosi itsenäisesti sekä henkilöhaussa että esineissä eikä paljon mun suuntaan katsele.
Ja rippunen tottista
Esineruudun päälle sain hieman intoa tehdä Nerin kanssa vähän suraamista ja pari liikkeestä maahan menoa. Ensimmäisen maahan komennon kanssa käsiapu ja lelu eteen pureskeltavaksi. Sen jälkeen kaksi kertaa vain "maahan"-käsky ja Neri jäi hienosti. Maahanmeno on Nerillä aika vahva, melkein voisin sanoa jopa, että se on jo iskostunut selkärankaan! :)