Haku hyvä, toko ei hyvä

Haut Sääksjärvellä
Hakutreenit oli tutussa paikassa, toisin sanoen pari kertaa aiemmin oltu. Otin kuusi maalimiestä hajuhaulla. Ensimmäisellä hajun hakeminen oli yhtä sähellystä, sellaisilla kierroksilla Neri kävi. Kiersi liinan kanssa pari kertaa puun ympäri, ennen kuin mä kerkesin kissaa sanoa. Mutta kun haju oli saatu ja palattiin lähetyspaikkaan Nerin keskittyminen parani. Hyvin reippaasti maalimiehelle, tosin vähän varovasti sivusta paikalle mennen. Toisella hajuhaku meni paremmin ja lähetys hienosti, ja Neri juoksi vauhdilla ohi maalimiehen hakualueen perälle asti, jossa oli maastokankaalla tuunattu häkkipiilo. Neri hieman säikähti piiloa alkoi pomppia Nerimäisesti korkealle ja haukkui vähän aikaa karvat pystyssä, palautui tosin nopeasti, kun huomasi maalimiehen taaempana ja hilppaisi hakemaan palkkanamit! :)
Kolmas meni suurinpiirtein suunnitelmien mukaan. Neljännellä Neri ei malttanut hakea hajua ollenkaan, kun oli eleistä päätellen päättänyt, että vasemmalla sivulla olevan puunjuurakon takana on varmaan joku (edellisellä koiralla siellä oli ollut maalimies, joten hajua oli varmaan jäljellä). Siispä edestä ei kiinnostanut hajua enää hakeakaan. Lopulta oltiin niin lähellä, että Neri näki maalimiehen harvan puskan takana, ja säikähdys ja epäluuloisuus nosti päätään ja Neri alkoi haukkua. Kun säikähdys ja hakku lientyi, päätin päästää Nerin suoraan maalimiehelle hakemaan palkat. Kaarina-maalimiehen, kokeneemman kollegan, mielestä mun ratkaisu oli oikea. JES! Kyllä mä jotenkin osaan Neriä lukea ja vaistoan kuinka sen kanssa kannattaa toimia, vaikkei kokemusta niin kaameesti olekaan.
Viitosmaalimies oli sitten piilossa ison kaatuneen puunjuurakon takana ja tuli mieleen, että olisikohan juurakko Nerille pelottava, kun oli edellisellä sitä toista juurakkoa kyttäillyt. Päätettiin lähteä kokeilemaan, ja eipä se juurakko ollut ongelma lainkaan. Neri sai hyvin selvän hajun ja juoksi reippaasti maalimiehelle ylittäen jopa polun matkalla. Edellisellä treenikerralla Neri meinaan kääntyi risteävälle polulle, vaikka oli vasta kaksin saatettu maalimies piiloon.
Kuudetta hakua voisi melkein nimittää jo pistoksi, meinaan Neri painui vauhdilla melko lähellä olevan maalimiehen ohi lähes hakualueen perälle asti 50 metriin, pysähtyi sinne hetken hämmentyneenä, haki hajua hetken, alkoi tulla takaisin ja bongasi maalimiehen siinä matkalla. Siihen oli hyvä lopettaa!
Sitten Neri teki jotain, mitä ei ole koskaan aiemmin tehnyt, enkä kyllä odottanut tekevän nytkään, enkä ehkä edes koskaan: Neri hyppäsi vierasta ihmistä vasten palkkanamien toivossa! :-o Se, jos mikä, kertoi epäluuloisuuden helpottamisesta. :) Ja lisäksi Neri meni toiseen vieraan ihmisen luokse kutsusta. Yleensä Nerin reagtio siihen, että joku vieras kiinnittää siihen huomiota, puhuu sille, on ollut epäluuloinen haukahdus ja mahdollinen "niskakarvojen pystytys".
Kaikki on kehunu Neriä lopuksi sitkeästi vaan, vaikkei Neri niistä vieraiden ihmisten kehuista ole perustanut vähääkään! Kiitos heille!

Surkeaa tokoilua
No, tokon olisi tänään voinut sitten jättääkin väliin: Neri oli väsynyt, keskittymisestä ei tietoakaan ja mä olin ihan pihalla, joten... kaduttaa koko treeneihin meno. Teeneissä oli vain meidän lisäksi yks toinen koirakko. Pakiallamakuu meni ihan hyvin pienellä vaatimustasolla. Neri katseli enemmän vieressä olevaa koiraa, kun keskittyi paikallaoloon. Liikkeestä sisominen ei onnistunut edes pysäytyksellä, Neri liikkui levottomana paria askelta eteen kun olin palaamassa sen luokse. Sitten kokeiltiin pelkkää istu-seiso-istu-seiso, mutta siinäkin liikkui levottomana ja katseli vaan toisen koiran touhuja. Sama jatkui hypyssä. Hypyn jälkeen paikallaan seisominen oli vaikeaa ja kerran Neri jopa käveli mun luoksen hypyn jälkeen ilman elettäkään pysähtymisestä... ja tuijotteli luoksetuloa harjoittelevaa toista koirakkoa. Kääk!
Ja mikä pahinta, Neri teki kumman liikkeen, kun mä yhden hypyn jälkeen olin saanut sen seisahtumaan ja tulin sen viereen: Neri väisti mua, niinkuin muka pelkäisi, että mä voisin lyödä! Se näytti sivusta varmaan siltä. Se oli tosi hämmentävää, mutta kun mä mietin sitä tilannetta: Neri ei ollut yhtään keskittynyt muhun tai mun liikkeisiin, vaan katseli sinne kentän toiselle laidalle, ja kun sen viereen sitten ilmaantui joku, se varmaan säikähti, että siihen tuli joku vieras.
Treenien jälkeen kädet oli ihan jäässä ja mieli turhautunut! :( No, kai MINÄ tästäkin kerrasta jotain opin!