Kerrankin vähän tuulta hakuillessa

Hakua Sääksjärvellä
Hakutreenit meni tänään upeasti lumisessa metsässä. Ensimmäistä kertaa oli edes jonkin verran tuulta, jota käyttää hyväksi. Tuuli oli hieman tosin vaihtelevaa ja pyörivää, mutta olihan se sentään tuulta. Lisäksi on mainio juttu, että Neri on sosiaalistunut paljon ja päästään viimein harjoittelemaan oikeasti hakutekniikoita, eikä treenit mene pelkästään Nerin epäluuloisuuden karsimiseen.
Päätin tehdä Nerin lähetykset vastatuuleen keskilinjalta ilman hajuhakuja, kun koira on saanut hajun maalimiehestä. Neri oli innoissaan ja kävi melko kierroksilla alussa: vetämistä ja kiljahteluja, mutta hienosti sain sen rauhoitettua keskilinjalla nenä kohti noin 20 metrissä olevaa maalimiestä. (Neri pysyy todella hyvin paikallaan ilman kiinnipitämistäkin ja lähtee vasta "heppu"-käskystä liikkeelle.) Jonkinlaisen hajun Neri oli saanut mutta ei ihan selvää suuntaa, Neri olisi mielellään kääntänyt päätä vähän oikealle ja hakenut hajua sieltä. Odotin rauhallisesti kunnes nenä näytti oikeaan suuntaan ja lähetin Nerin matkaan. Neri lähti ensin suoraan liikkeelle, mutta sitten kaarsi hieman oikean kautta maalimiehelle. Toisen maalimiehen n. 30 metrissä otin myötätuuleen reaktiona. Neri kävi vieläkin vähän kierroksilla ja kulki aika paljon kuono maassa, joten yritin hakea linjaa, jossa ei olisi jälkiä. Noin 15 metrissä Neri alkoi hakea ilmavainulla ja kun kiinnostus oli oikeaan suuntaan, lähetin Nerin matkaan. Reippaasti Neri painui pitkälle näkymättömiin ohi kiven takana olleen maalimiehen, tuli hetken päästä takaisin taas ohi maalimiehen, sitten selvä vainu ja kiven ympäri kiertäen maalimihelle. Ihan hyvää nenän käyttöä. Nerillä taitaa vaan olla hieman turhan paljon vauhtia ja intoa mennä eteenpäin, mutta se taitaa olla ihan hyvä tässä vaiheessa, niin ei tule myöhemmin ongelmia irtoamisessa ja pistojen pituudessa.
Kolmas ja neljäs maalimieskin löytyi hienosti nenää käyttäen. Viides otettiin pakona, vaikka mä olen kyllä kerran aiemmin sanonut, että Nerille ei sitten oteta mitään pakoja/takaa-ajamisia. Neri lähti vauhdilla maalimiehen perään ja saavuttaessaan haukahti maalimiehelle epäluuloisesti! EI HYVÄ! Eli enää ei mitään maalimiehen perässäjuoksuja Nerille. Itseppä mä Nerin päästin maalimihen perään, vaikka koiraani sen verran tunnen. Reippasti Neri kuitenkin palkan söi, eikä sille "jäänyt mitään hampaankoloon". Tosin sitten vapaaksi päästyään juoksi muiden luo ja "säikähti" haukkumisen arvoisesti itseään kehunutta Jenniä, joka oli Nerille vähän vielä oudompi tuttavuus, kun on tavannut sentään vaan kolme kertaa aiemmin :D.
Ihan hyvät treenit! Neri irtoaa hyvin, menee jo hienosti melko pitkälle ja tekee omatoimisesti työtä maalimiehen löytämiseksi, eikä yhtään katsele mun suuntaa ja hae multa apuja. Ja hallinta on myös helppoa ja Neri kuuntelee mua, vaikka käykin aluksi kierroksilla ja liikehdintä on levotonta. Ja tulipahan kokeiltua, ettei paot sovi Nerille. Otetaan jatkossa niiden sijasta ennemmin "haamuja" tai "pomppuja".
Kyllä siitä vielä hyvä hakukoira tulee. Ja ennenkaikkea meillä molemmilla on motivaatio kohdallaan! Haku on kivaa! :)
TOKO-treenit jätin tänään väliin, koska Neri oli väsynyt ja itsellänikään ei ollut pätkääkään motivaatiota. Saatoin jo sieluni silmin nähdä, kuinka treenit etenisi....
Vetoa peltotiellä
Iltapäivällä Arttu halusi käydä kokeilemassa Nerin kanssa vetojuoksua. Nerin veto taitaa olla Artulle turhan voimakasta ja vauhdikasta, mutta lähdettiin kuitenkin kokeilemaan. Keksin sitten ottaa Stigan tapaisen kelkan ja kokeilla kuinka Neri sen kanssa vetäisi Arttua, ja saataisiin suurimmat vetohalut purettua. Artulle otsalamppu ja sitten mentiin vetämään heinittyneelle peltotielle, kun tuota luntakin on vasta ihan nimeksi. Ensin vedin vain kelkkaa Nerin vierellä eikä Neri ei pelännyt kelkkaa vähääkään eikä myöskään sen jalaksista lähtevää ääntä. Nerille huskyvaljaat, Artulle vetovyö ja väliin joustoliina pitkänä, poika kyytiin ja "vetoooo"... Huki oli siellä jossain edellä, joten meno olikin sitten sellaista, että heikompaa olis hirvittäny! Mä juoksin perässä, kaukana perässä, ja nauroin :D Peltotie oli möykkyinen ja siinä oli keskellä korkea harjanne, kelkka kallisteli välillä todella "lupaavasti" ja välillä tien vieressä olevat pajunoksat piiskasivat Arttua kasvoihin, mutta sitkeästi poika pystyssä pysyi! Välillä tuli kyllä pieni pysähdys, ja Neri kerkesi kiepsahtaa niin että valjaat meni jotenkin kierteelle. Täytyykin opettaa Neri olemaan valjaiden kanssa pyörimättä ympäri.
Peltotien risteyksessä on alamäkeä ja mä olin aivan varma, että keskipakovoima heittää kaarroksessa pojan kelkkoineen päivineen nurin, mutta Arttu sevitti kuin selvittikin kaarteen täydessä vauhdissa! :D Noin kolmesataa metriä mentiin näin ja sen jälkeen Arttu läksi Nerin kanssa jatkamaan vetoa juosten ja mä käännyin kelkan ja Hukin kanssa takaisin.
Neri vetää hyvin kyllä eteen päin vaikkei siellä edessä olisikaan mitään houkutinta. Tytteli taitaa tosiaan tykätä vetämisestä!!