Vihdoin vähän lunta, ja valoisampaa

Huihaihihnalenkki
Pienen lumikerroksen ilmaantuminen maahan sai piristymään sen verran, että mulla oli intoa tehdä jotain, mitä olen vannonut jo monta kertaa olevani tekemättä enää koskaan: läksin molempien koirien kanssa hihnalenkille.
Lähtö oli taas samanlaista, kuin niin monta kertaa aiemminkin. Neri huomasi että Huki tulee mukaan ja sitten alkoi käytösketju: hihna kireälle->minä pysähdyn->Neri hyppii holskuhyppyjä 360 asteen pyörähdyksillä ja kiljuu->huomaa ettei hyödytä ja palaa mun viereen->lähdetään liikkeelle->muutaman metrin jälkeen hihna kiristyy->pysähdys->hyppely ja kiljunta.... Näin mentiin ensimmäiset parisataa metriä, kunnes homma rauhoittui. Vielä tuo joskus jää poiskin, kun Neri huomaa, ettei se voita sillä mitään, mutta sitkeä tytteli tuo kyllä on! :)
Hihnalenkit noiden kahden kanssa on hermoja repivää. Kun huki on mukana, Neri tietää, että nyt mennään sitten hitaasti ja pysähdellään vähän väliä, siksi se turhautuu heti lenkin alussa. Niin siellä sitten mennään: Huki vetää taakse ja Neri eteen. Kun Neri vetää eteen, pysähdytään ja kun se ei vedä ja voisin kävellä reippaasti eteenpäin, Huki pysähtyy nuuskuttelemaan ja nostamaan koipeaan, ja taas Nerin hihna kiristyy. En yhtään ihmettele, että nuori koira turhautuu moisesta.
Kilometrin hihnailun jälkeen päästin koirat pellolle juoksemaan. No, itseasiassa Neri juoksee yksin villinä ympäri ja ympäri, kun Huki käppäilee kaikessa rauhassa pitkin peltoa ja nuuskuttelee.
Yksi koira tuli tuli peltotiellä vastaan, naapurustossa asusteleva pikkuinen snautseri. Huomasin sen onneksi hyvissäajoin. Neri käskyllä sivulle ja sen jälkeen Huki kiinni hihnaan, koska Huki ei tottele käskyä tulla luokse, ja jos se lähtee Neri menee melko varmasti perässä... Kun Huki oli kiinni, laitoin Nerillekin hihnan ja aloin lappaamaan juustonpalasia suuhun. Homma meni hienosti, kunnes Huki otti pari askelta snakua kohden, kun se oli kohdalla. Silloin Neri repesi siihen normaaliin remmirähjäykseen. Se kyllä loppui heti, kun Neri pääsi nuuskaisemaan sitä koiraa. Sen jälkeen Neri yritti vain kosiskella toista leikkiin heittäytymällä sen pikkuisen koiran eteen kyljellen, hyppimällä sen edessä 360 astetta ympäri ja asettumalla leikkiinkutsuasentoon, mutta snaku oli ylpeä eikä lähteny mukaan
Tottistelua
Tämän yhteislenkin jälkeen läksin viellä Nerin kanssa kahdestaan lenkille suunnitelmissa tehdä pientä tottistelua samalla. Neri oli hämillään hieman ja katseli taakseen, että mihis se Huki jäi! Eikä muuten vetänyt, kiljunut ja hyppinyt yhtään! :D
Kontaktin saaminen ja pitämisen oli tosi vaikeaa, kun Neri vain tuijotteli ympärille pimeyteen tyyliin "tuolla varmaan on joku jossain" Pellolla tien varressa tehtiin paikallamakuu, josta voin olla ylpeä: Tietä pitkin lähestyi koiran lenkittäjä kahden koiransa kanssa ja meni Neristä n. 15 metrin päästä ohi, ja Neri pysyi paikallaan!!! Kontaktia yritin sitten vahvistaa ihan lyhyillä seuraamisilla, muutama askel ja pysähdys, niin Nerin oli pakko alkaa seuraamaan mun liikkeitä tarkemmin.
Kotipihassa otin vielä paikallamakuun vaikeamman kautta: kiersin talon ympäri ja tulin sivusta palkkaamaan Nerin välillä, sitten vielä minuutiksi nurkan taakse ja tyttö pysyi paikallaan! \o/ Sen verran mä sitä säälin, että makuutin sitä telttapatjan päällä! :) Yksi mun moka täytyy kirjoittaa muistiin: Kun tulin nurkan takaa, pysähdyin hetkeksi ja läksin taas reippaasti liikkeelle, ja silloin Neri nousi seisomaan (meni kyllä kaukokäskyllä maahan). MUN täytyy muistaa liikkua rauhallisemmin! Eli  r - a - u - h - a - l - l - i - s - e - s - t - i (olipas vaikea kirjottaa rauhallisesti!)
Nyt kun makaamisessa vauhtiin päästiin, päätin vielä reenata liikkeestä maahanmenoa. Seuraamiseen lähdettiin makuulta. Ensimmäisellä kerralla Neri jäi seisomaan ilmeellä "häh"-> käsiavulla maahan. Toisella meni upeasti->lelupalkka heti pään yli ...ja minähän sitten tietenkään älynnyt lopettaa siihen... Otin vähän pitemmän seuraamisen eteen ja Neri jäi seuraavasta maahan-käskystä istumaan->taas käsiavulla maahan. Vielä kerran ja käytin hieman maahan käskiessä öhöm hieman voimakkaampaa ääntä, ja se toimi kuin toimikin :D Lelupalkka ja sen jälkeen riekkumista ja lelun heittelyä... ja kummallekin jäi hyvä mieli!