sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Selvästikkään ei hyvä päivä

Toko-koe 24.9. valkeakoskella
Oli huono päivä mulla sekä Nerillä! :( Heräsin aamuyöstä hirveeseen päänsärkyyn -> migreenilääke. 15 minsan päästä mä roikun vessanpöntöllä oksenuskouristukisssa, mutta onneks ei tullut mitään pihalle, niin ei menny migreenilääke hukkaan. Sängyssä meni yhteentoista - Onneksi EVL-luokka oli vasta yhden jälkeen.
Jos ei alkanut hyvin päivä mulla, niin ei Nerilläkään  - Taas lenkille lähtiessä hirvee levoton riekkuminen ja kiljunta. Mutta tällä kertaa mulla pysyi kyllä hermot hallinnassa.
Vinkuminen, piippaaminen ja ulvahtelu jatkui koepaikalla... ja kokeessakin.

Pisteitä 224 ja harmittava EVL2, joka ei todellakaan tyydyttänyt mua
Tuomarina oli Räsäsen Riitta ja yksilöliikkeet suoritettiin kahdessa osassa, me Nerin kanssa ekana.
Paikalla oloissa päästiin taas reunaan, kun EVL:ssä ei ollut kuin kaks koiraa, joten lisäkoira oli keskellä.
Istuminen 10 - ei ihan hirveesti tuijotellu alussakaan
Makaaminen 10 - Kaikki koirat makas hievahtamatta

Saatiin pitää ihan hyvä tauko tässä välissä.
Yritänpäs muistaa liikkeet järjestyksessä:
Ruutu 5 - Neri oli menevinään ruutuun jo merkille lähetettäessä - juoksi merkin ohi ja pysähtyi reunanauhan eteen. Uus merkki-käsky... sen jälkeen... mulla lyö tyhjää ... mä en muista miten koko homma meni, mutta ainakin Neri meni vielä ruudustakin yli ja käskyjä tuli taas.... Nollille sen piti ens mennä, mutta vietiin kuitenkin homma loppuun. Riitta lakeskeli käskyjen määrää ja totesi, että kun koira oli totellut lisäkäskyjä aikailematta, saatiin toi vitonen. Ehkä se ansaitiinkin, jos mun "steimaa" luokiteltiin yhdeksi käskyksi... :)
Ohjattu 8,5 - Alussa Neri odotti levottomana liikkeelle pääsyä, äännähti liikkeelle lähtiessään ja pyöräytti taas kapulaa. Muuten hyvä ja reipas suoritus.
Seuraaminen 7,5 - Neri äänteli, kolisteli mun jalkoja hampaillaan, ja juuri pahimmin tuomarin edessä, ja tuijotteli välillä eteen, mutta piti paikkansa jotenkuten
Sit ne epäonnen Kaukot 0 - Mä en edes muista, missä järjestyksessä liikkeenvaihdot tehtiin, niin sekaisin mä menin. Alkoi ihan hyvin mutta sit mä sekosin, kun mun piti katsoa vuoroin koiraa ja vuoroin sivulle liikkuria. Liikkuri oli niin lähellä mua ja aika paljon sivussa. Näin sivusilmällä, että liikkuri liikutteli merkkiä ja katsoin, että siinä oli "maahan" ja mä aloin sitä jo koiralle vinkkaamaan, mutta sehän olikin maassa. Käännyin hätäsesti uudestaan kattomaan liikkuria ja nyt kyltissä luki "seiso". Mulle tuli kiire ja hihkaisin ja huitaisin liian hätäsesti -> Neri pomppas seisomaan noustessaan eteenpäin. Sen jälkeen mulla meni pasmat sekaisin, kun vilkuilin vuoroin koiraa ja vuoroin liikuria. Annoin "peru"-käskyssä käsimerkin vasemmalla, vaikka olen aina antanu sen oikealla, ja lisäks sopersin käskyn lähes kuulumattomasti - > Neri meni maahan. Äkkiä lisäkäsky "istu", nyt sentään merkki oikealla kädellä ja Neri korjasi heti. 
Saldo: yksi lisäkäsky ja koira oli pompannu eteenpäin lähes oman mittansa - Nolla! Silittelin ja kehuin Neriä ja sanoin että "mun moka". Riitta näki kyllä, miks mulla oli menny pasmat sekaisin ja antoi noottia liikkurille huonosta sijottumisesta - Sanoi, että liikkurin pitäis olla sellasessa paikassa, ettei ohjaajan tarvi käännellä päätänsä. Eli lähempänä koiraa ja vähemmän sivussa. Mutta nolla on nolla :( Tää harmitti mua niin vietävästi, kun Neri on yleensä hyvä kaukoissa, kunhan mä itse pysyn kuosissa!

Tauko - Mä palkkasin Neriä ja nieleskelin karvasta pettymystä ja yritin koota itteeni. Teki mieli lopettaa koko homma siihen, mutta sit iski sisu, että kyllä mä hoidan tän kunnialla loppuun

Tunnari 9 - Neri meni tosi hienosti kapuloille aloittaen haistelun oikealta, kolmannen nappasi varmasti suuhunsa heti kun oli sen haistellut. Ei pureskellut, mutta palautusvauhti oli hiiiiidas ja mä tuijottelin taivaita, etten vaan painosta koiraa. Hyvä luovustus. Ja mä tarkastin kapulan molemmat päät ja epäusko iski: ei merkkiä! Riitta tuumas, että mistä moinen ilme ja kun katsoin kapulaa uudelleen, merkki olikin yhdellä sivulla (Sama epäuskon ilme oli toisellakin EVL-koirakon ohjaajalla :D)
Z (I-M-S) 9 - Oikeat vaihdot ja seuraaminenkin oli nyt parempaa
Luoksetulo 7 - Apua! Lähtökulmasta 10 metrin päässä oli äänekkäitä pikkupoikia leikkimässä jonku hökötyksen päällä ja Neri iski niihin silmänsä. Se lähti poikia kohti kiinnostuneena pää pystyssä(ja olisko ollu vähän karvatkin) Johan meni pojat hiljasiks. Jouduin huutamaan Neriä aika napakasti, että sain sen alkuasentoon, ja siinäkin Neri vielä kuikuili taakseen nassikoihin päin. Maahan meni kuitenkin tosi hyvin. Ja voi luoja mikä vauhti sillä oli luoksetulossa! Neri tuli sieltä, kun olis jäniksen perässä! Mä annoin seiso-käskyn tosi napakalla äänellä - Stoppi vauhtiin nähden ihmeen hyvä. Sama vauhti jakui ja maahan meno valui ihan liikaa....
Metallihyppy 8 - Suoritus muuten loistava, mutta.... pihinää odottaessa, ulvahdus lähtiessä, urahdus kapulalle ja ihme urinaa vielä mun vierelle tullessa. Ei voinu muuta kuin todeta: "Mistä noita ääniä oikein tulee???"

Neri piippasi liikkeiden välilläkin, muttei häiritsevän paljon - Riitta ei edes huomauttanut siitä. Hyppi se välillä mua vastenkin, mutta kun oltiin paikoillaan ja Riitta selvitti, mista pisteet ja niiden menetykset muodostui, Neri seisoi ihan nätisti mun vierellä - Ei yrittänyt edes karata pois kehästä! :)

Tätyy tunnustaa, että itku siitä vielä mulle tuli, kun mä olin niin luottavaisella mielellä kokeeseen menny. Ja mä olisin niin kauheesti halunnu saada tokosta sen kolmannen ykkösen tänä kesänä, että voin jättää sen treenaamisen sivujuonteeksi. Nyt ei ole ulkokokeita tiedossa enää ja Neri käy hallissa niin valtavilla kierroksilla, ettei hallikokeisiin ole asiaa, ennekuin siellä oloa on treenattu. Eipä meillä ole kyllä kokeisiin muutenkaan asiaa, jollen saa Nerin mielentilaa kuosiin.
Lähdettiin illemmalla geokätköjä hakemaan. Neri piippasi autossakin, mitä se ei ole tehnyt vissiin millokaan aikaisemmin. Autosta poistuessaankin ulvahteli ja hihnassa kulkeminen oli todella vaikeaa ja vaati jatkuvaa piippaamista. Kun päästin Nerin metsässä vapaaksi, se poukkoili päämäärättömästi edestakaisin, kuin mikäkin ADHD!

Epäilen, että Nerin levottomuus johtuu osittain selkälihaksien jumituksesta. Eilen painelin sen selkää ja se vaikutti olevan selvästi arka ja lapojen takana tuntuu lämpöä. Tulehdus lihaksessa? Soittelen tässä hierojalle, jota Kaarina suositteli. Osaa kuulemma hyvin käsitellä epäluuloisiakin koiria. En ole vielä saanut kiinni...

perjantai 23. syyskuuta 2011

Toinen EVL1 saavutettu

Aika hurahtanu nopsaan enkä ole ehtinyt kirjoitella, mutta nyt yritän muistella "menneitä".
Olin itse viikon poissa, Lapissa vaeltelemassa, ja Neri on ollut sen jälkeen tosi levoton.
Tokoa kerettiin treenailla silloin tällöin ja on ollut tunne, ettei kerkiä harjoitella millään tarpeeksi, etenkin ennen pm-tokokoetta. Treeneissä ääntelykin palasi ja pelkäsin, että se vingahtelisi koesuorituksessakin.

Piirinmestaruustoko 11.9. Valkeakoskella - EVL1 264 pistettä
Hyvin se koe kuitenkin meni, kun saatiin ykköstulos pk-rotuisia koirakoita ankarasti tuominneelta tuomarilta(Timo Pussinen).
Mulla taas migreeni ja Neri oli aamusta lähtien tosi vaikealla tuulella - riekkui ja kiljui lenkille lähtiessä ja mut meinasi vallata jo epätoivo. Koepaikalla se murisi kaikille ohitettaville ja ohittaville koirille, vaikkei ne edes katsoneet Nerin suuntaan.
Mutta luojan kiitos kehässä se toimi kuitenkin joten kuten ja pysyi hienosti lapasessa, vaikka kaikki liikkeet suoritettiin putkeen, "normaalissa" järjestyksessä.

Istuminen 10 - Istui paikallaan, mutta tuijotteli toisia koiria
Makaaminen 10 - Tuijotti maahan käskyn aikaan johonkin oikealla ja meni vähän vinosti maahan. Pää oli kuulemma pyörinyt, kun oli seuraillut ympäristöä. Marja sanoi, että jossain vaiheessa Neri oli lukinnut katseensa kehän ulkopuolella oleeseen Lola-bortsuun sen näköisenä, että Marja katsoi parhaaksi viedä Lolan näkymättömiin.
Mä olen tässä tullut huomaamaan, että Neri on joka kokeessa paikallamakuun jälkeen kehästä poistuttua ärähtänyt sille koiralle, joka on ollut sen vieressä(onneksi ollaan oltu lähes joka kerta reunassa, joten koiria on ollut vain yksi :D) ja tällä kertaa sen sai osakseen berni-parka.
Seuraaminen 7 - Ei se nyt kauhean pahaa ollut. Neri yritti kovasti olla muka kontaktissa, mutta turhautui jossain vaikeessa ja alkoi kolistelemaan hampaita mun reiteen sillä seurauksella, että kulmahammas tarttui mun farkun lahkeen sisäsaumaan. Sen jälkeen mä hihittelin loppuseuraamisen ajan. Perusasennot oli olleet vinoja.
Z 6,5 - Voi pyhä jysäys! Taas jäi istumisen seisomaan. Seuraaminen levotonta ja hammas jäi taas kiinni mun housuun juuri ennen liikkurin käskyä ja päästin "istu"-käskyn jotenkin epämääräisesti korahtaen.
Luoksetulo 8 - Kova vauhti, joten stopit valui
Ruutu 9 - Loistavaa! Toinen kerta, kun Neri kokeessa pysähtyi kerrasta ruudun sisään! Hyvin maahan ja reippaasti sivulle. Mä horjahdin juuri, kun Neri tuli seuraamiseen, joten Neri etääntyi musta.
Ohjattu nouto 8 - Hyvin bongasi merkin, vaikka vasenta/oikeaa arpoessaa tuomari  peitti näkyvyyden merkille, joten en voinut sitä etukäteen Nerille vinkata. Merkiltä vauhdilla kapulalle ja pisti siellä sitten zembalot pystyyn - Pyöritteli kapulaa etutassuillaan useita pyörähdyksiä. Palautus reippaalla ravilla.
Metallihyppy 9 - Valitsin keskikokoisen metallin... Onneksi! Kapulat oli tehty happoteräksestä ja painoivat järkyttävän paljon. Ei taida paino ihan sääntöjen puitteisiin mennä... Neri teki muuten hienosti, mutta luovutuksessa kapula roikkui suupielessä ja Neri päästi kapulasta irti ennekuin mä olin ottanut siitä otteen. Nappasin kapulan suurinpiirtein ilmasta. Tuomari: "Oli muuten todella hieno pelastus!"
Tunnari 7,5 - Neri potkasi alkajaisiksi oman pois rivistä, haisteli viereistä ja meni sen jälkeen tarkistamaan sen siirtämänsä, reagoi heti ja toi kävelyvauhdilla vaihtaen matkalla kapulan asentoa suussa. Jostain syystä kapula piti ritinää vaikka siinä ei ollut, kuin pienet hampaan painaumat. Tuomari tuumasi "Puri kapulaa niin, että rutina kuului tänne asti!" Mä kyllä yritin vähän protestoida, ettei kapulassa ole isoja puremajälkiä...
Kaukot 8 - Neri teki oikeat vaihdot mutta oli levoton. Seisomaan nousuissa pompsahti ilmaan ja sei-is sekä sei-maa tuli eteenpäin. Nettoetenemä oli jotain 20 senttiä.

Olihan taas työvoitto! Nerin levottomuus ja keskittymättömyys näkyi juurikin noissa noudoissa: tunnarikapulan "pureskelussa", ohjatun kapulalla leikkimisessä sekä metallin "roikottamisessa" ja tietty koukojen hypähtelyssä. Muttä ääntelyä ei onneksi ollut, muuta kuin kerran muistaakseni seuraamisen aikana.
Mä olen tosi tyytyväinen, että suoriuduttiin noinkin hyvin tuolla mielentilalla. Mä kyllä pelkäsin etukäteen, että Neri pitkään tauottomaan suorittamiseen turhautuessaan hyppii mua vasten tai yrittää joka välissä häipyä kehästä. En siksi oikeastaan vapauttanut Neriä kertaakaan koko koesuorituksen aikana. Liikkeiden jälkeen silittelin vaan rauhoittavasti sen rintaa ja kehuin hiljaa. Kerran Neri vapautti itse itsensä liikkurin "kiitos"-sanasta ja alkoi hyppiä mua vasten.
Toi mua vasten hyppiminen kokeessa on jännä juttu, koska Neri ei juurikaan tee sitä muulloin.

Nyt on yritetty saada noutojen kapulannostoa ja palautusta rauhallisemmaksi viemättä kuitenkaan intoa ja vauhtia. Se on sellaista tasapainoilua! :)

Huomenna yritetään taas....