Ruutua ja pulkan vetoa

Tänään alkoi tuntua siltä, että voitais taas alkaa tokoa treenailemaan, muutakin kuin sisällä tehtyjä lähi-kaukoja. Ruututötsät pihalle ja kokeilemaan, vieläkö on muistissa... Meni liikaa vasemmalle ja kävi nuuhkaisemassa vasemman takatötsän. Ohjasin ruudun keskelle ja palkkasin siinä. Lisäsin nauhan ruudun reunoihin helpottamaan ruudun hahmottamista. Toisella kertaa taas turhan vasemmalla ja jarrututuskin meni liukkaalla pitkäksi. Sen jälkeen vein pari kertaa palkat alustan päälle keskelle ruutua. Sen jälkeen ilman palkkaa ja meni paremmin keskelle, mutta alustan liukkaus on ongelma - meni pitkäksi. Sain vaimealla "tule"-käskyllä Nerin tulemaan pari hidasta askelta eteen ja sain  pysäytettyä vielä ruutuun. Vielä kerran, ja viimein sai pysäytettyä kerrasta ruudun sisään. Palkkana narupallon heitto ruudun taakse.
Nouto puukapulalla: Ensimmäisellä kerralla Neri lähti liikkeelle heti kapulan lennettyä, komento takaisin. Sen jälkeen pysyi käskyyn asti, vaikka toimin liikkurinakin. Neri oli aivan intoa piukassa, kun pääsi taas treenaamaan.
Vielä paikkamakuu sillä aikaa, kun kävin hakemassa postin. Pysyi hyvin asennossa vaikka Huki hösäsi vieressä. Sisälläkin Neri pysyy tosi hyvin menemättä lonkka-asentoon vaikka porukat kulkee vierestä ja välillä ylikin ja vaikka Huki tulisi kylkeen makaamaan. :) Vielä kun se pysyisi siellä hallissakin...

Illalla lähdettiin lenkin jälkeen treenailemaan pulkanvetoa. Mä toimin "painona" perässä liinassa roikkuen, kun pulkka oli tyhjä. Välillä annoin metsäautotiellä loivassa myötäsessä Nerin vetää mua pulkassa - Että tuo koira nauttii, kun saa mennä vauhdilla ja toinen "pysyy" vielä perässä! :D Tehtiin oikealle ja vasemmalla kääntymis-/ohjeidenkuuntelemisharjoutuksia. Ympäri kääntyminenkin alkaa sujua sivuttain askeltamalla ilman ahdistumista ja panikointia. Naapurin koiran vastaan tuleminen sai pikkasen sivulle kiskomista ja röhinää aikaiseksi, mutta vähään näköjään aisojen välissä jätti. Lopuksi vietiin vielä lehdet keräykseen, että saatiin jotain hyödyllistäkin aikaiseksi. Edessä lapsia pulkassa kiskova nainen piti tietysti ohtittaa, että päästiin ykkösiksi! :) Jokohan kohta arvaisi pyytää naapurin lapsia kyydittäväksi!

Sterilisaatioon...

Harkinnut olen aiemminkin, mutta nyt sen päätöksen tein - Vien Nerin juoksun jälkeen leikkaukseen. Helmikuun alkupuolelle suosittelivat eläinlääkärillä, eli sinne sitten varataan aikaa.
Olen punninnut hyviä ja huonoja puolia ja luulen, ettei Nerille leikkauksen aiheuttamat muutokset ole lainkaan pahasta. Nerillä on varaa vähän lihoakin, ja vaikka rauhoittuakin, jos se niitä aiheuttaa. Karvamuutoksia olen nähnyt tapahtuvan usealle leikatulle nartulle, mutta tuskin se paljon tuollaisen lyhytkarvaisen koiran turkissa näkyy. Jos vaikka tulisikin vähän paksumpi karva, kun nykyään lähtee ihan hirveästi karva vajaan puolen vuoden välein.
Ja kun en meinaa tuon epäluuloisen luonteen takia(jos olisin muutenkaan) varmasti koskaan pentujakaan teettää, niin mikä etten leikkauttais sitä.

Juoksu alkoi - joko taas

Johan nuita on tiheään! Tasan viisi kuukautta edellisestä! EN TYKKÄÄ! Karvat lähti taas, niin että takapuolessa törröttää muutama hassu pidempi "housukarva" ja alusvillaa ei ole ollenkaan - Keskellä kovinta talvea! :(

Ollaan vietetty joulua ja pidetty taukoa kaikesta mahdollisesta. Metsässä ja tielläkin lenkkeilty minkä joulun ajan paukkupakkanen on antanut myöten. Aluksi Neri oli levoton, kun ei touhuttu mitään "vaativaa" ja saattoi sisällä hypätä yht'äkkiä mun syliin ja touhuta ulosmenoa, muttei sitten halunnut kuitenkaan jäädä sinne yksin.

Väkersin joulun vapaapäivinä Nerille kevytoppatakin omasta vanhasta takista: Kokosin melkoista palapeliä, kokeilin ja korjasin. Kaavana ei olut muuta, kun BOTin verkkoloimi, joka on hieman erityyppinen vaate. Eli hieman olisi vielä korjattavaa, mutta ihan hyvä siitä tuli :) Ja tämähän on täysin uusiokamaa - Kaikki tarvikkeet löytyi kotoa: heijastimen jäämäpaloja, reppujen muoviosia, jostain irrotettuja kuminauhan pätkiä...

Mutta Neri ei osaanut antaa arvoa mun suurelle työlleni ja oli pureskellut mun hienon lukkopatentin paskaksi ja riisunut takin lumihankeen :D Kai se oli niin kyllästynty jo koko takkiin, kun mä olin kokeillut sitä sille varmaan sata kertaa väkertämisen aikana!

Neri tänään 2 vuotias

Syntymäpäiville ei muistettu kutsua ketään, mutta Huki osallistui ilomielin! ;)

Syntymäpäiväkakku on valmis! Mitä tässä odotetaan?

Näyttää ihan herkulliselta, ja tuoksuukin!

Ja luvan jäkeen pari sekuntia... ja jäljellä oli vain yksi "kynttilä" ja rippeitä lattialla

Ja jälkiruoka!

Talven eka vetohiihto

Hienoa, kun pakkanen laski edes yhdeksi päiväksi - Päästiin Nerin kanssa viimein koittamaan, kuinka yhteishiihto sujuu. Hienosti sujui!
Neri on rauhoittuntu hirmusti viime keväästä ja pysyi hyvin paikoillaan, kunnes mä sain sukset jalkaan. Vauhti ei onneksi ole rauhoittumisen kustannuksella yhtään huvennut! :)
Pari kertaa ohitettiin lenkillä olleita koiria. Neriä sai etenkin ensimmäisellä kerralla vähän komentaa ohi ja laittaa sauvaa koiran viereen, kun sen olisi selvästi vähän tehnyt mieli mennä rähisemään.
Ekan 2,2 km:n kierroksen jälkeen käytiin vähän lipasemassa runsasnesteistä "ruokaa" ja samalla parkkikselle tuli toinen hiihtäjä kahden uroshoffin kanssa. Me kerettiin sillä aikaa kiertää toinen kierros, kun mies valmistautui lähtöön, joten päästiin kolmannelle kierrokselle tuorevoimaisen koirakon perään. Neri oli selvästi jo vähän hapoilla, mutta hyvin me perässä pysyttiin. Kun me oikastiin jyrkän mäen alta, eikä edessä enää ollut vedon innoittajaa, Nerin vauhti hiipui raviksi. Kerittiin kuitenkin toisen koirakon eteen ja saatiinkin siinä sitten hyvät ohitusharjoitukset aikaiseksi. Ensin Neri oli ohitettavana ja sitten ohittajana. Tällä kertaa ei rähissyt yhtään, mutta ohtituksen jälkeen vauhti hiipui turhan paljon. Tosin Neri oli kyllä aika puhki varmaan niiden kolmen kierroksen jälkeen, niin ei sillä enää suuria menohalujakaan ollut.
Täytyy ottaa joku joskus avuksi treenaamaan ohituksia siten, että ohituksen jälkeen edessä houkutellaan koiraa ja palkataan ohituksesta ja hyvästä vauhdista - Koiralle iskostuu mieleen selleinen mielikuva, että ohittamisen jälkeen vauhtia kannattaa lisätä eikä hidastaa.

Pikahaku ja hallitoko

Haku tutussa paikassa.
Oli pakkasta -18, joten tehtiin kolme koirakon voimalla pikahakuilut. Tallaamaton alue, Neri toisena koirana, kolme maalimiestä, kaikki ääniavulla. Oikein hienosti Neri meni, ja suurella sydämmellä häntä heiluen maalimiehelläkin. Toiselle mennessä kylläkin koukkasi kummallisesti etukautta ääniavusta huolimatta.
Treenien jälkeen vielä ammuttiin kolme laukausta, Neri reagoi kaikkiin. Ei varsinaisesti säikähtänyt, mutta ensimmäisestä meni korvat vähän luimuun ja sitten kiinnostui äänen lähteestä.

Toko hallissa

Alku oli hieman levotonta, mutta sitten koira yht'äkkiä tsemppasi ja toimi hienosti.  
Paikkamakuussa, minä piilossa koko ajan, Neri pysyi paikallaan eikä siirtynyt lonkka-asentoon, kun etujalkojen välissä oli lelu ja jalkojen sivuilla kuivanappulat. Näitä jatketaan, ettei enää tee sitä eteenpäin ryömimistä.
Hyppynoutoon lähti hieman levottomana, kun Hiski teki näkökentässä ruututreeniä - Ensimmäisellä lähetyksellä hypyn jälkeen meni kapulan luo, mutta meinasi jatkaa siitä Hiskiä kohti. Huusin uudelleen TUO, niin onneksi Hiski unohtui. Murisi kapulalle ottaessaan. Toisella kerralla keskittyi kapulaan, mutta jälleen murinaa. Sen jälkeen otin pelkän kapulan tuonnin hypyn kautta.
Liikkeestä istumisessa jäi kaksi kertaa peräkkäin seisomaan ihan urpona. Väärä panoitus istu-käskyssä? Kolmannella istui - vapautus takapalkalle. Myöhemmin tein tämän uudelleen napakalla istu-komennolla, istui hyvin. Kiersin koiran taakaa ennen vapauttamista ja palkkaamista.
Ruutuun lähetys kerran, siten että ei palkkaa ruudussa,  koulutusohjaaja heitti lelun Nerin pysyähdyttyä ruutuun. Neri katsoi mua seiso-käskyn jälkeen paikallaan, ja kun lelu lensi sen viereen, se katsoi ihan hölmönä sitä lelua, sitten sitä ohjaajaa ja otti lelun vasta, kun sanon "ota lelu!" :) Toisen kerran jätin lelun ruutuun ja lähetin melko läheltä. Neri juoksi innokkaasti ruutuun, mutta jarrutus meni kyllä pitkäksi.
Seuraaminen oli alussa kamalaa - Ei kontaktia, meni edelle, ei seurannut käännöksissä. Muiden treenien jälkeen otin uudelleen seuraamista ja sitten Neri olikin jo täysillä mukana. Tein pitkääkin seuraamista ilman palkkaa, askelluksia, käännöksiä, peruuttamista... Hienosti kontaktissa lähes kaiken aikaa, ja ennen kaikkea NERI EI PIIPANNUT YHTÄÄN! Huomasin hämmästyneenä lopussa! :D

Mielentilatutkimusta ja esineet

Mulle sekä Nerille täytyy nyt suorittaa milentila"tutkimus". Etenkin mulle!

Miksi Neri vinkuu? Miksi se alkoi joskus loppukesästä vinkumaan, kun ei se sitä aiemmin tehnyt... paitsi hihnalenkeille lähtiessä. Nyt se vinkuu treeneissä ja hihnalenkillä, kun ei mielestään pääse riittävän vauhdikkaasti tai jossain lähistöllä on koiria. Ja miksi mua itseeni ärsyttää niin suunnattomasti tuo vinkuminen? Se saa mut siinä määrin hiiltymään, että varmaan naapuritkin näkee, kun mun korvista syöksyy höyryä! :D Turha siinä on sitten yrittää Neriltä sitä salata. Ja kun Neri huomaa, että mä olen hermostunut, sekin turhautuu ja oireilee entistä enemmän. Mun täytyis olla kuulematta sitä vinkunaa, niin en ärsyyntyisi siitä -Eli seuraavalla kerralla soittopelit korviin ja hyvää musaa ääni täysille. (Tai sitten mun pitää vetää sellanen rento känni ennen lenkille lähtöä :D)

Entäs hihnassa vetäminen! Miten voi olla koiralle vaikeaa muistaa - Joka lenkin alussa saa opettaa sen uudelleen olemaan vetämättä.

Toisille koirille rähjääminen! :-/ Se oli välillä vähäisempää, mutta jostain syystä pahentunut. Vaikka tiedänkin, että homma menisi helpommin, jos itse olisin ihan "cool", mutta väkisinkin siinä mieli kiihtyy, kun hihna kiristyy lähes aina, kun toinen koira lähestyy ja lähellä alkaa rähjääminen ja poukkoilu. Koira pyörii mun jaloissa ja yrittää syöksyä eteen vaikka pitäisin hihnan kuinka lyhyellä. Meidän naapurustossa on lähes joka talossa koira, mutta en tajua, milloin ne käyvät lenkillä, kun tosi harvoin tulee koiria vastaan. Itsekin tulee tosin useammin liikuttua metsässä, kuin tiellä. Luulen että moni täällä käy metsälenkeillä, kun täällä on siihen mahtavat maastot ja mahdollisuudet. Ei sitten edes päästä treenaamaan riittävän usein näitä ohitustilanteita. Ja mä en tosiaankaan väistele ja kiertele, kun näen toisen koiran tulevan, vaan oikein hakeudun lähelle.

Ja jos Huki on mukana hihnalenkillä, nuo kaikki kolme ongelmaa kertautuu ja lenkit on vielä paskempia. Neri vetää eteen ja Huki jarraa takana. Viimeeksi hihnalenkillä päätin, etten päästä Neriä hihnassa enää ollenkaan mun eteen vaan se joutuu kulkemaan mun takana. Näin se ei pääse vetämään ja on helpompi hallita myös vastaan tulevien koirien kohdalla. Vinkumista se ei kyllä lopetea - Siellä se mun takana piipittää ja ulvahtelee turhautuneena! :)

Pari päivää sitten tehtiin esineruutua. Tallasin ensin Nerin kanssa 50x50 metrin alueen ja vietiin yhdessä sinne kolme esinettä. Ensimmästä haettiin useampaan otteeseen aina vähän matkaa pidentäen, ja kun olin varma, että Neri on hajulla juonesta, jätettiin esine takarajalle ja mentiin lähettämään etulinjalle. Innokkaana Neri haki esineen. Sitten yritin läettää hakemaan aiemmin jätettyä esinettä, mutta ei Nerillä ollut motivaatiota lähteä etsiskelemään yksin, joten mentiin yhdessä ja löytyihän se. Jätettiin sama esine samaan paikkaan ja mentiin taas etulinjalta lähettämään - Lähti innokkaasti ja toi hyvin. Kolmas oli toisessa reunassa n. 30 metrissä ja tämäkin oli jätetty aiemmin. Nyt Neri juoksi hyvin itsenäisesti tarpeeksi pitkälle ja toi hanskan mulle. Tähän oli hyvä lopettaa. Esinemotivaatiota täytyy kyllä saada huimasti lisää ja muutenkin opetella etsimistekniikkaa esineruudussa.

Meirän hallilla

Nokialla treenaamassa tokoa/tottista kolmen koirakon (minä+Neri, Kaarina+Hiski, Liisa+Luka) voimalla. Kaarinan kanssa ensin "ilmoittautuminen". Neri oli äärettömän levoton, kun oltiin juuri tultu sisään halliin.
Sitten vein Nerin paikkamakuuseen siksi aikaa, kun Kaarina treenasi Hiskin kanssa tottista. Luka oli Nerin lähellä myös paikkamakuussa Liisan "avustamana". Nerille lelu etujalkojen väliin ja siirryin Neristä n. 10 metrin päähän kylki koiraa kohti. Pakko oli vahtia sivusilmällä, mitä se keksii, kun ei olla aiemmin juurikaan treenattu paikkamakuuta häiriöissä. Pysyi muuten tosi hyvin ja seuraili Hiskin tekemisiä, mutta kun hiskille heitettiin kapula ja Hiski syöksyi sitä hakemaan, nousi Nerin kyynärpäät. Maahan-käskyllä laskeutui takaisin.
Nerille hyppynouto - Vikisi taas noutolupaa odottaessaan, ei katsonut kapulaa vaan vahti Lukaa, ettei se vaan nouda hänen kapulaansa - Murisi kapulalle ja taisi vähän pureskellakin. Uusinta - vinkui... odotin kunnes hiljeni, ennenkuin lähetin, ulvahteli hypätessään... Argh! Millä tuon vinkumisen saa pois????? Käytiin välillä ulkona ja koitettiin uudelleen - Jee, yksi lähes äänetön suoritus! Hyvin Neri palasi hypyn kautta vinollakin heitolla ja vaikka keskittyi huonosti. Lukaa vahtiessaan oli jo lähes esteen kohdalla ohi tulossa ja mä avasin jo suuni "hyppy"-komentoon, kun Neri viime hetkellä muisti hypyn.
Seuraamisessa vinkui myös välillä, mutta oli hiljaisiakin pätkiä. Kontakti pätki välillä, mutta muuten suht hyvää seuraamista.
Tunnariin myös suurella innolla, vikinää odottaessa ja kapuloille vauhdilla. Jarrutti kyllä hyvin kapuloiden luona eikä "räjäyttänyt" läjää. Haisteli tarkkaan ja toi oman muita tönimättä. Hyvä! Toisella kerta liikkurin "käsky" hokemista. Luka oli Nerin näkökentässä ja Neri katseli Lukaa, eikä kapuloita. Kun sanoin "valmis", Neri tulkitsi sen "vapaa"-sanaksi ja paineli Lukan luo. -> Autoooooon! Sen jälkeen Neri ei edes yrittänyt ilman lupaa mennä Lukan luokse. Autojäähyn jälkeen tunnari vielä muutaman kerran, kunnes toi oman pureskelematta.
Aika alkoi jo loppua ja nopeasti valmistelematta ruutua treenaamaan. Neri juoksi ruutuu jotekin hassun näköisesti - Sitä varmaan hämäsi jotenkin matosta juostessa syntynyt ääni. Ruutuun päästyään lähti etsimään "seiso"-käskystä huolimatta jotain... namia, lelua tai mahdollisesti Lukalta sinne jäänyttä... ja poistui ruudusta. Uusinta - Kaarina meni pallon kanssa ruudun lähelle valmiina palkitsemaan - Neri meni kyllä ruutuu mutta sieltä suoraan Kaarinan luo. Uusinta 2 - Lopulta pysähtyi ruutuun ja Kaarina sai heittää lelun palkaksi.
Olipas tunti lyhyt! :)

Itsenäisyyspäivän hakuilu

Eilen hakutreenit samassa paikassa kuin viimeeksi, eli koiralla vielä muistikuva paikasta. Nerille viisi maalimiestä piiloutuneena valkoisen lakanan alle. Kaksi ekaa valmiina kulmissa ja seuraavat kaksi ääniavuilla viidessä kympissä, ja viimeinen haamuili hieman lähempänä. Neri ei häkeltynyt yhtään, vaikkie saanutkaan mitään apuja ensimmäiselle. On tätä aiemminkin tehty, mutta hyvällä tuuliavulla.
Neri joutui tekemmään oikeasti töitä kaikilla muilla paitsi viimeisellä, ja hienosti tekikin. Aikaisempi pomppiminen ja pysähdyksiin kuuntelemaan jääminen (= epäluuloisuus ja katseella etsiminen) oli jäänyt pois ja Neri selvästi etsi aktiivisesti hajulle päästyään. Olisko maalimiesmotivaatio viimein löytynyt.
Nyt täytyisi saada lisää täysin vieraita maalimiehiä, että Neri tottuisi myös siihen, ettei kaikki aina ole tuttuja. Josko se joskus jossain vaiheessa oppisi, ettei ihmiset ole vaarallisia - ainakaan hakumetsässä! :) Ja näitä täysin näkymättömissä olevia maalimiehiä lisää jatkossa, ettei Neri rupea taas etsimään katseellaan.
Kyllä siitä vielä hakukoira tulee! :D *uskottelee hän itselleen, vaikka onkin epäileväinen*

Mölläri

Eilen oltiin siinä möllitokokokeessa. 
Voi-paikkamakuu peruttiin, kun siihen ei ollut osallistujia, mutta vein Nerin alo-koirakoiden uusintariviin. En mennyt piiloon. Pr...että Nerillä on vaikeaa tuolla hallissa pysyä paikallaan. Se ryömi mittarimatoryömimistään (ensin siirtyy takapää, sitten etupää, taas takapää, ja jälleen etupää) kun mä olin kasvot siihen päin. Kun käänsin selkäni, se ei sen jälkeen enää kuulemma ryöminyt vaan haisteli ruohomattoa. Se oli tullut varmaan oman mittansa eteenpäin. Tätä täytyy nyt alkaa harjoittelemaan alusta alkaen.
 
Seuraaminen meidän ensimmäisenä liikkeenä. Neri oli turhautunut ja vinkui lähes kaiken aikaa. Kontakti oli mitä oli ja alkupuolella sitä ei juuri voisi seuraamiseksi nimittää. Askelluksien jälkeen vähän tsemppasi, hitaassa käynnissä se oli hienossa kontaktissa, mutta juoksussa sitä vastoin alkoi pomppimaan. 

Toisena liikkeenä ruutu, johon lähdin sanoen "Katotaan nyt mitä tapahtuu". Nerille vinkkinä "nyt otetaan ruutujuttu", jolloin Neri kiinnitti katseensa ruutu-kulmamerkkeihin, jotka tällä kertaa olivat agikentältä lainatut muurin "puolikkaat putket". Malttoi hädin tuskin odottaa lähtölupaa- lähti vauhdilla - täydellinen jarrutus keskelle ruutua seisokäskyllä. Hetken se joutui siinä seisomaan, kun odotin liikkurin käskyä, kunnes muistin, että maahan käsketään oma-aloitteisesti. Maahan laskeutui, ei syöksynyt, ja odotti siinä kiltisti seuraa-käskyyn asti, ja sen päälle vielä hieno jarrutus viereen. Se taisi olla meidän ensimmäinen ruutu kokonaisena suoritettuna. Täydellinen kympin suoritus! Neri, pidä tämä linja, kiitos! :)

Siihen se ilo sitten loppuikin sillä erää. Päätin jättää suosiolla kaukojen yrittämisen, kun Neri nosti ruudun suorituksesta melkoiset kiekat. Otettiin sen sijaan luoksetulo. Neri jäi siihen ruutuun niin kiinni, että tuijotti vaan sinnepäin, eikä keskittynyt yhtään. Ei jäänyt paikalleen makaamaan, vaan ensin nousi istumaan - palasin käskemään maahan - sen jälkee ryömi mittarimatona mun perään uudelleen ja uudelleen, vaikka laitoin takapalkan. Joku hokasi sivusta ehdottaa, että laita lelu eteen - Eli lelu etujalkojen välissä päästiin viimein yrittämään. Ei hyvä (paitsi vauhtia kyllä oli). Stoppi valui ja valui. Normaalisti Neri ei ota niitä muutamaa hidasta askelta varsinaisen jarrutuksen perään, mutta nyt otti. Ja maahan meni myös valumalla, eli teki kävelyliikkeitä ihan matalanakin vielä. Saatiin yrittää uudelleen, mutta eihan se alku taas ottanut onnistuakseen. Otettiin pelkkä seiso-stoppi, mutta ei se ollut yhtään parempi, kuin ensimmäinenkään. Vapautin siitä kuitenkin takapalkalle. 

Pidettiin tauko ja lähdettiin käymään ulkona. Nerillä tuntui olevan hirmuinen hinku pois sieltä hallista - Syöksyi ovelle ja vinkui ulospääsyä. Ei taida viihtyä Best In Areenalla! Toisen koiran suoritusen loputtua pyydettiin päästä tekemään tunnari, kun Neri tuntui ihan rennolta ja rauhalliselta. Rauhallisuutta ei kauan kestänyt - kun Neri näki liikkurin vievän kapulat, alkoi vinkuminen. Nytkähti jossain vaiheessa, jolloin komensin pysymään paikallaan. Lähti luvasta vauhdilla kapuloille, hyppäsi rivin sekaan, mutta onneksi ei osunut pahemmin yhteenkään, mutta sitten se alkoi tehdä haistelutyötä ja toi oman - Pureskeli kyllä vähän tuodessaan, muttei enää mun vieressä!

Nyt täytyis keksiä keino Nerin mielentilan hallintaan....

Tokolyysi jatkukoon

Kaukot, kaket, kaukkarit, kaukokäskyt, kauko-ohjaus... Rakkaalla lapsella on monta nimeä! :) Mulla ei ollut ensin hajuakaan, kuinka liikkeet edes pitäisi suorittaa, jotta koira ei liikkuisi millään liikkeen osa-alueella, olkoon ne missä järjetyksessä tahansa. Sitten näin videon, missä koira piti takajalat koko ajan paikallaa ja siirteli vaan etutassuja... Eli niin me se sitten opetellaan. Kyllä niitä on tahkottu läheltä, ja läheltä, ja läheltä, ja vieläkin läheltä, kun ei Nerille millään meinannut mennä jakeluun, että niitä takajalkoja ei todellakaan saa liikuttaa missään siirtymisessä. Jos ei se liikkunut eteenpäin niin sitten sivuttain. Ja sei-maa liikkeessä vaikka etujalkojen välissä oli palkka eikä Neri siirtänyt etujalkoja yhtään eteenpäin, se onnistui kuitenkin pompsauttamaan takajalkojaan eteenpäin ja sitten se makaa maassa kummallisessa supussa ja selkä kaarella. Mulla on monta kertaa palanut sulakkeet, ja olen siirtänyt ja siirtänyt kaukojen opettamista, kun en tiennyt kuinka saisin edistystä aikaiseksi. Nyt on vihdoin pari hernettä tömähtänyt yhteen Nerin aivoissa ja se sentään vähän hahmottaa, kuinka sen halutaan toimivan. Mutta yhä ne takajalat liikahtelee ja seisomaan nousussa saattaa ottaa askeleen eteen, kun on kierroksilla. Kaikenlaista kokeillu, ja yrittänyt etsiä meille sopivaa koulutus systeemiä. Takapalkkaa kokeilin välillä, mutta sitten koira oli ihan kierossa, kun vahtasi sitä palkkaa. Jätin sen pois, mutta nyt kun ne herneet on törmänneet, olen taas voinut käyttää sitä takapalkkaa. Eilen kokeilin kauempaa, kuinka liike toimii - Neri ei liikkunut senttiäkään eteenpäin (WAU), mutta oli liikkunut sivuttaissuunnassa 20 - 30 senttiä. Miten se sen teki, kun en mä yhtään nähny.... :-O No, toivottavasti tuomarikaan ei huomaa sellasta kokeessa!!! ;-) Tänään taas treenattin takapalkalla ja lopuksi koklasin koko setin - toinen takajalka oli tullut eteenpäin viisi senttiä ja toinen kymmenisen. Välttävä suoritus! Treenit jatkuu ja täydellisyyteen pyritään! :)

Seuraamista ja askelluksia trenaillaan aina välillä. Kotona yleensä toimii ihan hyvin, mutta hallissa/kentällä vinkuu, kun hermo ei pidä. Poikittamista ja pään vatkaamista mun jalassa kiinni ilmenee välillä, etenkin silloin, kun Neriä ei kiinnosta ja sen tekisi mieli kalistella hampaitaan mun jalkaani!
Hyppynoutoa ja metallinoutoa on treenattu tosi vähän sen jälkeen kun tuli lunta. Viimeeksi hallilla otin kerran hyppynoudon ja kerrankin Neri ei vinkunut, ulvahdellut tai murissut kapulalle, jesss, joten toistoa en arvannut ottaa, että jäi kummallekin hyvä mieli! Liikkeestä istumisen Neri tekee, mutta välillä huomaan käännyttyäni, että koira on vinossa, eli se on poikittanut juuri seuraamisessa, kun olen antanut käskyn.

Ja sitten ruutuunlähtys tänä aamuna omassa pihassa, alamäkeen, marjapuskien ohi - vähän hankalaa, kun toimii itse liikkurina, ohjaajana ja kuvaajana... No, en mä oikeesti liikkuroinu.

Vähän Neri meinasi hiipiä mua kohti, kun aloin kaivaa palloa taskusta, ja se kesti vähän turhan kauan.

Pulkalla tokoilemaan

Uusi treenipaikka
Eilen kävelylenkillä huomasin, että parin kilsan päässä meistä uuden "rukoushuoneen" parkkipaikka näyttää hyvin valaistulta, ja ennen kaikkea se on enimmäkseen tyhjä. Kävin siinä heti kokeilemassa luoksetulon stopilla, että näkeekö Neri siellä käsimerkin hyvin - Hyvä stoppi, eli näki.
Pulkalla treeneihin
Sain tänään kuningasajatuksen yhdistää lenkin, vetotreenin ja tokotreenin, ja vedätin Nerillä pulkassa tokovehkeet parkkikselle. Istuinpa välillä loivassa myötäisessä itsekin pulkkaan, mutta Neri intoitui vetämään vähän liian vauhdikkaasti ja mua alkoi hirvittää. Muun ajan roikun jarruttaen hihnassa. Olen opettanut lenkillä Neriä pysymään nätisti kevyenliikenteenväylän reunassa ja nyt jouduin komentamaan sitä keskemmälle, kun pulkka poukkoili reunassa lumipaakkujen yli. Nopeasti Neri oppi käskyn "keskemmälle" - ei tarvinu, kuin pari kolme kertaa vätää sitä keskemmälle käskyn kera. Poistullessa annoin Nerin vetää pulkkaa vapaana, kun suurin into oli jo purettu. Niin sain itse kävellä raippaasti käsiä sivulla heilutellen. Siinä mä katselin koiran perässä sen menoa ja ajattelin, että kyllä se on sopeutuvainen noin nuoreksi ja vilkkaaksi koiraksi. Siinä se ravasi kiltisti aisojen välissä, vaikka taatusti olisi mieluummin juossut vapaana pikin ympäröiviä peltoja.

Toko-analyyshiä

Ensi sunnuntaina on meidän hallilla möllitoko, joka oli ensisijaisesti tarkoitettu alokasluokalle ja kisakokemattomille koirakoille, mutta kun niitä ei ilmoittautunut riittävästi päästään me kisakokemattomat VOI-luokkalaisetkin kokeilemaan kokeenomaisesti muutamaa liikettä. Paikallamakuun lisäksi on kolme valinnaista liikettä ja mä ajattelin ottaa Nerin kanssa seuraamisen, ruudun ja kaukot.
Ruutua treenattiin tänään parkkiksella, kun sen treenaaminen jää varmaan kaikkein vähimmälle kotona. Neri lähtee innokkaasti ruutuun, mutta sen kanssa vaan on turha tehdä ruutua paria kertaa enempää peräkkäin ilman palkkaa ruudussa. Se kyllästyy siihen nopeasti. Haluan kuitenkin, ettei siellä ole aina palkkaa, ettei Neri pidä "ruutu"-käskyä namin/lelunhakemis käskynä ja ala kokeessa etsimään niitä. Ennemmin palkkaan heittämällä lelun ruudun taakse.
Ostin tänään Biltemasta punaiset tötsät ruudun kulmiin. Tähän asti mulla on ollut valkoiset pakastusrasiat ja ne ei näy yhtään lumessa. Toissapäivänä kotipihassa ajattelin, etteikö Neri sittenkään tajua ollenkaan yhtään mikä se ruutu on, kun se meni minne sattui, yleensä ruudun ulkopuolelle vasemmalle. Ruudun merkkinä oli kirkkaansininen 5 cm leveä nauha, kulmissa ne valkoiset. Neri on kuitenkin muutaman kerran hallitreeneissä mennyt hyvin pelkästään kulmatötsillä merkattuun ruutuun. Tajusin sitten, että Neri hakee ruudun nimenomaan kulmamerkeistä. Tänään se menikin sitten loistavasti ruutuun ja jarrutti itse oikeassa kohdassa. Parkkiksella vaan oli liian liukasta, joten jarrutus meni kyllä pitkäksi. Palkkailin ruudussa seisomisesta. Sitten käskin maahan ja palkkaisin maassa pysymisestä, kun itse hengailin edestakaisin. Lisäksi otin luoksetulon erikseen pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla tuli vähän kaartaen ja lisäksi jarrutus meni pitkäksi. Toisella kerralla tuli aika hyvin, kun annoin juuri Nerin tullessa viereen uuden "seuraa"-käskyn.
Tunnaria ollaan treenattu kotona sisällä ja ulkona, paljoilla kapuloilla, vähillä kapuloilla, ympyrämuodostelmassa, rivimuodostelmassa, sikinsokin.... Yleensä vien itse kapulat. Neri osaa kyllä etsiä sen oman, mutta se on eriasia riittääkö siihen maltti sitten tosipaikassa, eli kokeessa. Paikallaistumista täytyisi myös treenata lisää, kun mä kääntyilen vieressä, ja malttia odottaa mun käskyä eikä nytkyä liikkurin käkytyksistä. Kapulan lievä pureskelu pitää myös kouluttaa pois. Sitä ilmenee enemmän Nerin käydessä kierroksilla, eli yleensä hallissa tai kentällä, missä on muita koiria.
Viimeeksi viime sunnuntaina otin tunnarin Nerille liikkurin kanssa hallissa. Neri alkoi kesken kaiken tuijottamaan kateellisena meidän oikealla puolella olevaa Hiski-pojua, joka pääsi hakemaan noutokapulaa jyrkän A-esteen yli. Kun mä mainitsin sanan "tunnari", Neri käänsi katseensa kyllä kapuloita kohti ja nytkähtikin lähteäkseen sen sileän tien hakemaan. Pysyi kuitenkin. Kun sai luvan paineli kapuloille "hajota ja hallitse" meningillä ja sai yhden sinkoamaan kelloasetelmasta. Malttoi kuitenkin haistella ja toi oman lievää voimakkaammin pureskellen. Tänään laitoin kapuloitten väleihin ja oman kapulan viereen ruokanappuloita. Neri otti ensin oman kapulan suuhunsa, mutta pudotti sen ja alkoi etsiä nappuloita. Kun se oli syönyt ne kaikki, sanoin uudelleen "oma" ja Neri haisteli ne kaikki kertaalleen läpi, ennen kuin oli varma, että ottaa oman. Toi ravilla oman, ja taas pureskeli vähän tullessaan. Ärh!
Luoksetulon stoppeja treenattiin myös tänään. -Täydeltä matkalta seisomaan pysäytys käsimerkin ja sanallisen käskyn yhdistelmällä, ja heti palkka heittämällä. Toisella kerralla pelkkä sanallinen, vaikka yleensä mä käytän seiso-stopissa käsimerkkiä ja maahan-stopissa sanallista, ettei koira sekoita liikkeitä. -Seisomasta  maahan-stoppiin, mutta tää on hankala toteuttaa, kun Neri ei malta pysyä seisomassa, kun kävelen sen luota poispäin vaan hiippailee mun perään. Mä joudun kokoajan katsomaan taakseni ja hokemaan "seiso! seiso! seiso!..." Se on sitten hassua, kun jos mä jätän sen liikkeestä seisomaan, niin kyllä se silloin pysyy paikallaan.
Neri kyllä tekee molemmat stopit, mutta saisi olla napakammat, etenkin maahanmeno valuu liikaa. Seisomaan osaa kyllä halutessaan pysähtyä niin nopsaan, kuin siitä vauhdista yleensä voi pysähtyä, mutta maahanmenossa ei edes osaa "plätsähtää" enkä mä edes tiedä kuinka opettaa se sille.
(Loppuja liikketä analyyssataan joskus myöhemmin :) )