AVO-luokan liikkeet treenin alle
Päätin osallistua AVO-luokkaan kolmen viikon päästä olevaan kokeeseen. En millään viitsi jäädä höyläämään alkokasluokkaan, kun inhoan sitä hihnassa seurauttamista, ja muutenkin AVOssa liikkeet on mielekkäämpiä. Eli vajaa kolme viikkoa aikaa saada AVOn liikkeet kuntoon. -Täytyyhän elämässä olla haastetta! :)
Analysoidaanpa vähän meidän tilannetta
Seuraaminen sekä maahanmeno ja seisominen seuraamisen yhteydessä on samoja tuttuja. Jaa niin, onhan niissä se koiran takana käynti, mutta eiköhän se luonnistu.
Uusia tai erilaisia liikkeitä kuin alokkaassa:
Paikalla makuu: Muutoksena ohjaaja näkösuojassa - Ei olla vielä treenattu yhtään... eipäs, kun kerran menin vähäksi aikaa A-esteen taakse piiloon, kun muut oli vajan takana -> Neri teki ryömintäliikkeitä eteenpäin. Eli tätä täytyy treenata pikku hiljaa(vähä vähältä kolmessa viikossa :D). Nerille voi olla ongalma jo se, että menen vieraiden ihmisten kanssa pois näköpiiristä. Suojelunhalu saattaa aktivoitua! :-/
Luoksetulo: Jaa, että koira pitäisi saada pysähtymään kuin seinään täydestä vauhdista :D Tätä on vähän treenattu joskus aikaa sitten. Välillä pysähtyi hyvinkin ja välillä hidasti vaan vauhtia ilmeellä "Häh, mitä?" Ja pitäisi vielä testata, kumpi on parempi pysäytys tekniikka, suullinen käsky vai käsimerkki. Tässä riittää haastetta kolmelle viikolle!
Noutaminen. On treenattu osissa mutta kokonaisuutena otettu tosi vähän ja se on ihme kyllä suhteellisen hyvä... paitsi esimerkiksi eilen sylki kapulan mun jalkoihin ja tyytyväisenä itseensä odotti palkkaa! :)
Kauko-ohjaus oli eilen ihmeen hyvä, vaikka sitä ei ole treenattu aikoihin. Siellä se on varmaan hautunut koiran päässä tässä välissä. Istumaan nousu ei ole ihan varma. Saattaa siirtyä eteenpäin tai nousta jopa seisomaan. Käsimerkkiä täytyy miettiä, se varmaan hämää koiraa. Voisinhan tietysti ottaa sen pelkällä suullisella komennolla.
Estehyppy: Eilen kokeilin ensimmäisen kerran avo-luokan estehyppyä. Nerillä on ollut tapana mennä hypyn jälkeen esteen sivuun, joten siitä voi olla hankala hypätä takaisin. Laitoin namin esteen taakse, jotta koira jää oikeaan paikkaan. Istumaanmeno oli vähän vaikeaa, kun tähän mennessä on aina pitänyt seistä. Mutta tämä taitaa kuitenkin olla helpoin liike opettaa uuteen uskoon.
Siinähän sitä riittää haastetta, mutta ei tuo mahdottomalta tunnu Nerin kanssa. Ja 1-tulosta lähdetään tietysti hakemaan! ;-)
tiistai 22. kesäkuuta 2010
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
TOKO Lempäälä ALO 1-tulos - Tuomari Hannele Pörsti
Sairaasti jännitti, mutta lopputulos korvasi mahanpurut :)
Lauantaina ei treenattu mitään muuta kuin aamulla vähän kontaktia ja sen pysymistä liikkeelle lähdössä muutaman kerran. Koira ei oikein ollut innokas, joten lopetin treenaamisen lyhyeen, etten puuduta sitä koepäiväksikin!
Tänä aamuna sitten lenkillä menasi epätoivo iskeä, kun koira oli ihan sätky. Poukkoili ja kiskoi hihnassa (mun jännittyneisyyden syytä?) ja kiskoi pihoilla olevia koiria kohti. Sen lisäksi yksi koira pääsi omistajaltaan irti ja syöksyi hurjaa vauhtia meitä kohti komentoja uskomatta. Mä annoin äkkiä Nerille hihnaan löysiä niin paljon, kun sillä nysällä pystyi antamaan. Onneksi tilanne sujui ihan rauhallisesti: Neri nosti karvat pystyyn ja meni koiraa vastaan - kohdatessa toinen koira alistui Nerin eteen ja jäi siihen alistuneeseen asentoon jököttämään. Neri yritti kutsua sitä välillä leikkiin hyppimällä sen edessä 360 astetta ympäri. Omistaja huuteli n. 30 metrin päästä koiraa, mutta se ei liikahtanut puoleen eikä toiseen. Omistaja kysyi, voitaisko me oottaa siinä vähän aikaa, kun hän käy viemässä toisen koiransa sisälle. Kun hän lähti poispäin, koira teki pienen liikkeen omistajaa kohti, mä huikkasin, että "Nyt se olisi varmaan tulossa, huuda sitä!" Siitä se sitten lähti! Neri oli oikein hieno tyttö, mutta siitä jäi sille kuitenkin kierrokset päälle, eikä se olisi enää millään ollut vetämättä hihnassa. Ja lisäksi mä sitten huomasin, että mullehan alkaa tulla jo kiire koekentälle -> Lisää stressiä!
Onneksi me ei oltu ensimmäisten suorittajien joukossa(suoritusnumero "onnenluku" 13): kerkesin seurata muiden suorituksia ja se rauhoitti kummasti. Tuomari käskytti itse alokasluokan ja naisella oli niin hiljainen ääni, etten mä tahtonut kuulla siinä moottoritien metelissä. Kerran jouduin kysymään liikkeen alussa "Niin, mitä?"
Jännitti niin paljon, etten mä muista mitä mä siellä tein. Menin vaan kauheeta vauhtia tuomarin käskyjen mukaan ja tuomarikin käskytti kauheella tempolla. Ja tajusin jäkeenpäin, että enhän mä edes kehunut ja paijannut Neri ressua välillä! :-( Onneks se on.... Neri, eikä ottanut siitä yhtään nokkiinsa! Seurasi varmaan vaan entistä tiiviimmin, kun ei mamma anna yhtään huomiota! Tuomari ei kommentoinut mitenkään liikkeiden jälkeen arvostelua, eli en tiedä miten pisteet muodostu, voin vaan arvailla.
Paikalla makaaminen 10 - aika hyvin siitä suorituksesta: Neri tuijotti vieressä olevaa malikkaa ja meni vinoon makaamaan, vaihtoi lonkka-asentoon välillä (eikä noussut ensimmäisellä käskyllä perusasentoon, mutta ei kerrota sitä kellekkään, kun tuomari ei sitä kuullut :D) Lisään vielä tähän, että tätä liikettä mä jännitin kaikkein eniten etukäteen, kun ei koskaan tiedä, mitä muut koirat siellä tekee ja Neri on vaikutuksille kovin altis... Yksi lähti rivistä ohjaajan perään. Muuten rivi oli suht rauhallinen.
Seuraaminen kytkettynä 8,5 - Tämä meni ihan sumussa (taisi joku käännös mennä huonosti ja törmäilin koiraan)
Seuraaminen taluttimetta 9 - Sumussa tämäkin, sen verran muistan, että kontakti taisi olla ihan hyvää
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 - Neri oli keskittynyt hetken johonkin muuhun, jouduin antamaan kaksoiskäskyn perusasentoon nousussa. Maahan meni kuulemma nopeasti.
Luoksetulo 9 - en tiedä mistä piste meni, mutta ei enempääkään olisi ansainnut: vähän liikkui etujalat ennen luoksetulokäskyä, tuli kyllä aika suoraan ja lähelle eteen istumaan, hyppäsi itselleen ominaisesti sivulle perusasentoon (en muuten huomannut sanoa tuomarille, että otan koiran ensin eteen :-O )
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5 - *blakout* mutta hyvin sen on täytynyt mennä! :)
Estehyppy 9 - innokas hyppy .... ja koira oli kai olevinaan agilityssä ja jatkoi matkaansa, mulla meni hetkeksi pasmat ihan sekaisin, kunnes älysin lopulta huutaa "seiso" Neri pysähtyi kyllä heti nätisti seisomaan kasvot mua kohti, mutta alueen reunanauhan ulkopuolelle. Mä olin varma, että 0 tulee, mutta siihen tuomari kommentoi, että hän on ollut lepsumpi näiden kanssa alokasluokassa! No, huh, meidän onni!
Kokonaisvaikutus 8 - en tiedä mistä koostui?
Yht 181 pistettä, ALO1 ja 2. sija Eikä huonolle hävitty, malikalle! :)
Nyt uskallan ilmoittaa meidät Tampereelle Tamsk - Levek mittelöön 10.7, jos siellä on vielä paikkoja jäljellä.
Lauantaina ei treenattu mitään muuta kuin aamulla vähän kontaktia ja sen pysymistä liikkeelle lähdössä muutaman kerran. Koira ei oikein ollut innokas, joten lopetin treenaamisen lyhyeen, etten puuduta sitä koepäiväksikin!
Tänä aamuna sitten lenkillä menasi epätoivo iskeä, kun koira oli ihan sätky. Poukkoili ja kiskoi hihnassa (mun jännittyneisyyden syytä?) ja kiskoi pihoilla olevia koiria kohti. Sen lisäksi yksi koira pääsi omistajaltaan irti ja syöksyi hurjaa vauhtia meitä kohti komentoja uskomatta. Mä annoin äkkiä Nerille hihnaan löysiä niin paljon, kun sillä nysällä pystyi antamaan. Onneksi tilanne sujui ihan rauhallisesti: Neri nosti karvat pystyyn ja meni koiraa vastaan - kohdatessa toinen koira alistui Nerin eteen ja jäi siihen alistuneeseen asentoon jököttämään. Neri yritti kutsua sitä välillä leikkiin hyppimällä sen edessä 360 astetta ympäri. Omistaja huuteli n. 30 metrin päästä koiraa, mutta se ei liikahtanut puoleen eikä toiseen. Omistaja kysyi, voitaisko me oottaa siinä vähän aikaa, kun hän käy viemässä toisen koiransa sisälle. Kun hän lähti poispäin, koira teki pienen liikkeen omistajaa kohti, mä huikkasin, että "Nyt se olisi varmaan tulossa, huuda sitä!" Siitä se sitten lähti! Neri oli oikein hieno tyttö, mutta siitä jäi sille kuitenkin kierrokset päälle, eikä se olisi enää millään ollut vetämättä hihnassa. Ja lisäksi mä sitten huomasin, että mullehan alkaa tulla jo kiire koekentälle -> Lisää stressiä!
Onneksi me ei oltu ensimmäisten suorittajien joukossa(suoritusnumero "onnenluku" 13): kerkesin seurata muiden suorituksia ja se rauhoitti kummasti. Tuomari käskytti itse alokasluokan ja naisella oli niin hiljainen ääni, etten mä tahtonut kuulla siinä moottoritien metelissä. Kerran jouduin kysymään liikkeen alussa "Niin, mitä?"
Jännitti niin paljon, etten mä muista mitä mä siellä tein. Menin vaan kauheeta vauhtia tuomarin käskyjen mukaan ja tuomarikin käskytti kauheella tempolla. Ja tajusin jäkeenpäin, että enhän mä edes kehunut ja paijannut Neri ressua välillä! :-( Onneks se on.... Neri, eikä ottanut siitä yhtään nokkiinsa! Seurasi varmaan vaan entistä tiiviimmin, kun ei mamma anna yhtään huomiota! Tuomari ei kommentoinut mitenkään liikkeiden jälkeen arvostelua, eli en tiedä miten pisteet muodostu, voin vaan arvailla.
Liikkeet ja pisteet, ja yritän muistaa mitä tapahtu
Luoksepäästävyys 10 - Neri pysyi mun vierellä eikä väistänyt tuomarin kättä, Jes!Paikalla makaaminen 10 - aika hyvin siitä suorituksesta: Neri tuijotti vieressä olevaa malikkaa ja meni vinoon makaamaan, vaihtoi lonkka-asentoon välillä (eikä noussut ensimmäisellä käskyllä perusasentoon, mutta ei kerrota sitä kellekkään, kun tuomari ei sitä kuullut :D) Lisään vielä tähän, että tätä liikettä mä jännitin kaikkein eniten etukäteen, kun ei koskaan tiedä, mitä muut koirat siellä tekee ja Neri on vaikutuksille kovin altis... Yksi lähti rivistä ohjaajan perään. Muuten rivi oli suht rauhallinen.
Seuraaminen kytkettynä 8,5 - Tämä meni ihan sumussa (taisi joku käännös mennä huonosti ja törmäilin koiraan)
Seuraaminen taluttimetta 9 - Sumussa tämäkin, sen verran muistan, että kontakti taisi olla ihan hyvää
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 - Neri oli keskittynyt hetken johonkin muuhun, jouduin antamaan kaksoiskäskyn perusasentoon nousussa. Maahan meni kuulemma nopeasti.
Luoksetulo 9 - en tiedä mistä piste meni, mutta ei enempääkään olisi ansainnut: vähän liikkui etujalat ennen luoksetulokäskyä, tuli kyllä aika suoraan ja lähelle eteen istumaan, hyppäsi itselleen ominaisesti sivulle perusasentoon (en muuten huomannut sanoa tuomarille, että otan koiran ensin eteen :-O )
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5 - *blakout* mutta hyvin sen on täytynyt mennä! :)
Estehyppy 9 - innokas hyppy .... ja koira oli kai olevinaan agilityssä ja jatkoi matkaansa, mulla meni hetkeksi pasmat ihan sekaisin, kunnes älysin lopulta huutaa "seiso" Neri pysähtyi kyllä heti nätisti seisomaan kasvot mua kohti, mutta alueen reunanauhan ulkopuolelle. Mä olin varma, että 0 tulee, mutta siihen tuomari kommentoi, että hän on ollut lepsumpi näiden kanssa alokasluokassa! No, huh, meidän onni!
Kokonaisvaikutus 8 - en tiedä mistä koostui?
Yht 181 pistettä, ALO1 ja 2. sija Eikä huonolle hävitty, malikalle! :)
Nyt uskallan ilmoittaa meidät Tampereelle Tamsk - Levek mittelöön 10.7, jos siellä on vielä paikkoja jäljellä.
torstai 17. kesäkuuta 2010
Neri 1,5 vuotta
Neri tulikin tänään jo puolitoistavuotiaaksi. Ja olisikohan tuo iän myötä vähän viisastunutkin! Lenkille lähtiessä vieläkin alkumatkasta kiljahtelee ja hyppii ympäri 360 astetta, kun ei mielestään pääse riittävän nopeasti eteenpäin. Täytyy ottaa varmaan tiukempi linja tuon kanssa, ja pitää se linja vaikka olisi kuinka kiire. Pysähdys, jos hihna kiristyy( tästä yleensä seuraa kiljunta ja hyppiminen)- jos kiljuu, käännytään ympäri ja kävellään vähän matkaa "väärään" suuntaan. Tämä yleensä tehoaa melko nopeasti, mutta lähes joka hihnalenkin alussa Neri vielä jaksaa yrittää. Toisille koirille ei ärise enää(paitsi koulutuskentän parkkipaikalla), mutta luokse yrittää vetää, niin että käteen ottaa. Siihenkin olen käyttänyt vastakkaiseen suuntaan kääntymistä. Vieraille ihmisille murisee, jos ottavat kontaktia, muuten saavat olla rauhassa. Mutta lapsista, etenkin pienistä, Neri onneksi tykkää. Pikkuiset ei kai Nerin mielestä ole uhkaavia. Siskon 3-vuotias tyttö oli meillä muutaman päivän ja Neri ja tyttö menivät pihalla kuin paita ja peppu! :) Tosi nätisti Neri osaa leikkiä lapsen kanssa, vaikkei sillä olekaan niistä kovinkaan paljon kokemusta: - Ei hypi vasten, eikä kisko lelua liian kovaa, vaikka mun kanssa kiskoo niin, että menen melkein nurin ja kädet on ihan mustelmilla.
Agilityssä ollaan käyty tässä välissä kolme kertaa. Niistä ensimmäinen oli fiasko. Mä taisin olla väsynyt, epävarma ja suoraan sanoen ihan pihalla. Ja kun Neri lukee mua kuin avointa kirjaa, sekään ei pystynyt keskittymään ja purki kai mun aiheuttamaa hermostuneisuutta karkaamalla vuorollaan jokaisen paikalla olevan koiran luokse. Se aiheutti mulle kertakaikkisen kurjan olon: 1. Mulla ei ollu koira hallinnassa, joten tunsi itteni surkeaksi koiran kouluttajaksi ja 2. Neri häiritsi toistenkin koirakoiden treenausta.
Kaksi viimeistä kertaa on olleet jopa kivoja. Minäkin olen saanut tuntea onnistumisen tunteita, kun alkaa ohjaaminen pikkuhiljaa iskostumaan kalloon ja Nerikin seuraa paremmin ohjausta. Paikallaan pysyminen ennen lähetystä on vieläkin tosi vaikeaa. Takapalkalla pysyy jotenkuten... välillä.
Yhden huomion tein viimeeksi: Mun täytyy pitää Neri kaiken aikaa työn touhussa, tai ottaa se muuten hallintaan. Neri käy kovilla kierroksilla, ja jos mun keskittyminen herpaantuu, Neri keksii itselleen tekemistä ja se tekeminen ei ole musta kovin kivaa: Se ryntää jonkun toisen, vuoroaan odottavan koiran luokse. Ohjaajan uroshuskyyn päin se ei tosin edes katso! Toinen on meinaan sanonut Nerille aikas selkeällä koirien kielellä, että sen luokse Nerillä ei ole mitään asiaa! :D
Tokoa on treenattu, vaihtelevalla innolla silmälläpitäen ensi sunnuntain toko-koetta. Kontaktia olen saanut parannettua huomattavasti ja seuraaminen on parantunut sitä myöten. Välillä koira kyllä edistää, mutta ei pahasti. Kokeessa se sitten varmaan jätättää, kun vaistoaa mun kaameen jännityksen.
Luoksetulon onnistuminen on aika arpa-peliä: pysyykö istumassa, tuleeko eteen suoraan istumaan, vai tuleeko ollenkaan edes mun eteen...
Ja hyppyyn onnistuin saamaan ongelmia aloittamalla agilityn harrastamisen! - Neri meinaa syöksyä hyppyyn jo ennen liikkeen aloitusta, jos lähestymme estettä suoraan edestä! Nyt mennään sitten hyppyesteelle sivusta ja käännytään viimehetkellä kohti estettä, niin ettei Neri tajua, että ollaan hypyn edessä, ennekuin se istuu mun sivulla perusasennossa. Siitä se ei kovin helposti lähde ilman lupaa... kai!
Paikallamakuussa en menisi takuuseen, että Neri pysyy paikallaan, jos joku toinen koira lähtee liikkeelle ja lähestyy Neriä... tai mua! Viimeeksi tiistaina paikkamakuu meni ihan pipariksi: Nerin "rakas vanha vihollinen", kultsunarttu, hyppi ennen kentälle menoa mua vasten, kun mä olin matkalla autolla käymään. Neri oli vähän matkan päässä kiinni tikkaissa, ja raivosi! Kentällä kultsi ei pysynyt yhtään paikallaan, tempoi hihnassa ja haukahteli ja murahteli. Makuusta lähti heti, kun ohjaaja lähti viereltä(varmaankin pelkäsi Neriä niin paljon vaikka välissä oli yksi koira). Neri tuijotteli kultsua alusta alkaen, niin että maahankin meni aivan vinoon. Välillä jouduin kaukaa varmistamaan maassa pysymisen uusintakomennolla. Neri pysyi paikallaan... kunnes menin palkkaamaan sen. Perhana vieköön! Juustonpala suussa se ampaisi kultsun luokse ja hyppäsi sen takapuolen päälle, kun toinen yritti kauhuissaan karkuun. Käskyä Neri ei tuollaisessa tilassa usko, menee vaan! Mulla nousi verenpaine varmaan huippulukemiin, niin otti päähän. Jälleen Neri pääsi "palkkaantumaan" karkaamisesta. :(
Kun se oli saanut "kostonsa", palasi käskystä mun luo ja mä vein sen autoon jäähylle.
Tänään treenit meni hienosti, jäi hyvä mieli ja tuli koetta ajatellen pikkasen itsevarmempi olo.
Hakuilut on jääneet väliin, kun lapsiakin tätyy välillä kuskailla peleihin ja treeneihin ja muutenkin järjestää välillä perheelle aikaa, eli.... perhe häiritsee mun harrastuksia! :D
Agilityssä ollaan käyty tässä välissä kolme kertaa. Niistä ensimmäinen oli fiasko. Mä taisin olla väsynyt, epävarma ja suoraan sanoen ihan pihalla. Ja kun Neri lukee mua kuin avointa kirjaa, sekään ei pystynyt keskittymään ja purki kai mun aiheuttamaa hermostuneisuutta karkaamalla vuorollaan jokaisen paikalla olevan koiran luokse. Se aiheutti mulle kertakaikkisen kurjan olon: 1. Mulla ei ollu koira hallinnassa, joten tunsi itteni surkeaksi koiran kouluttajaksi ja 2. Neri häiritsi toistenkin koirakoiden treenausta.
Kaksi viimeistä kertaa on olleet jopa kivoja. Minäkin olen saanut tuntea onnistumisen tunteita, kun alkaa ohjaaminen pikkuhiljaa iskostumaan kalloon ja Nerikin seuraa paremmin ohjausta. Paikallaan pysyminen ennen lähetystä on vieläkin tosi vaikeaa. Takapalkalla pysyy jotenkuten... välillä.
Yhden huomion tein viimeeksi: Mun täytyy pitää Neri kaiken aikaa työn touhussa, tai ottaa se muuten hallintaan. Neri käy kovilla kierroksilla, ja jos mun keskittyminen herpaantuu, Neri keksii itselleen tekemistä ja se tekeminen ei ole musta kovin kivaa: Se ryntää jonkun toisen, vuoroaan odottavan koiran luokse. Ohjaajan uroshuskyyn päin se ei tosin edes katso! Toinen on meinaan sanonut Nerille aikas selkeällä koirien kielellä, että sen luokse Nerillä ei ole mitään asiaa! :D
Tokoa on treenattu, vaihtelevalla innolla silmälläpitäen ensi sunnuntain toko-koetta. Kontaktia olen saanut parannettua huomattavasti ja seuraaminen on parantunut sitä myöten. Välillä koira kyllä edistää, mutta ei pahasti. Kokeessa se sitten varmaan jätättää, kun vaistoaa mun kaameen jännityksen.
Luoksetulon onnistuminen on aika arpa-peliä: pysyykö istumassa, tuleeko eteen suoraan istumaan, vai tuleeko ollenkaan edes mun eteen...
Ja hyppyyn onnistuin saamaan ongelmia aloittamalla agilityn harrastamisen! - Neri meinaa syöksyä hyppyyn jo ennen liikkeen aloitusta, jos lähestymme estettä suoraan edestä! Nyt mennään sitten hyppyesteelle sivusta ja käännytään viimehetkellä kohti estettä, niin ettei Neri tajua, että ollaan hypyn edessä, ennekuin se istuu mun sivulla perusasennossa. Siitä se ei kovin helposti lähde ilman lupaa... kai!
Paikallamakuussa en menisi takuuseen, että Neri pysyy paikallaan, jos joku toinen koira lähtee liikkeelle ja lähestyy Neriä... tai mua! Viimeeksi tiistaina paikkamakuu meni ihan pipariksi: Nerin "rakas vanha vihollinen", kultsunarttu, hyppi ennen kentälle menoa mua vasten, kun mä olin matkalla autolla käymään. Neri oli vähän matkan päässä kiinni tikkaissa, ja raivosi! Kentällä kultsi ei pysynyt yhtään paikallaan, tempoi hihnassa ja haukahteli ja murahteli. Makuusta lähti heti, kun ohjaaja lähti viereltä(varmaankin pelkäsi Neriä niin paljon vaikka välissä oli yksi koira). Neri tuijotteli kultsua alusta alkaen, niin että maahankin meni aivan vinoon. Välillä jouduin kaukaa varmistamaan maassa pysymisen uusintakomennolla. Neri pysyi paikallaan... kunnes menin palkkaamaan sen. Perhana vieköön! Juustonpala suussa se ampaisi kultsun luokse ja hyppäsi sen takapuolen päälle, kun toinen yritti kauhuissaan karkuun. Käskyä Neri ei tuollaisessa tilassa usko, menee vaan! Mulla nousi verenpaine varmaan huippulukemiin, niin otti päähän. Jälleen Neri pääsi "palkkaantumaan" karkaamisesta. :(
Kun se oli saanut "kostonsa", palasi käskystä mun luo ja mä vein sen autoon jäähylle.
Tänään treenit meni hienosti, jäi hyvä mieli ja tuli koetta ajatellen pikkasen itsevarmempi olo.
Hakuilut on jääneet väliin, kun lapsiakin tätyy välillä kuskailla peleihin ja treeneihin ja muutenkin järjestää välillä perheelle aikaa, eli.... perhe häiritsee mun harrastuksia! :D
torstai 3. kesäkuuta 2010
"Puhkun ja puhisen"
Mikä taas sai koiran puhisemaan hakutreeneissä... Yksi uusi maalimies? Jo metsään tullessa haukahteli.
Maalimiehiä neljä. Muut ääniavuilla, paitsi viimeinen. Ensimmäinen lähetys vika suuntaan ja Neri painoi pitkälle polkua pitkin. Kaukaa alkoi kuulua kumeaa haukkua. Neri oli löytänyt jotain pelottavaa. Kivenmurikoita?
Menin hieman vastaan ja huusin koiran takaisin. Lähetin uudelleen oikeaan suuntaan. Vieläkin kiersi pienen lenkin, löysi sitten maalimiehelle. Toinen lievässä vastatuulessa ja Neri paikansi varmaan paremmin äänestäkin. Jälleen itselleen ominaisesti kiertäen maalimiehelle. Kolmas oli niiden isojen kivien luona, joita Neri oli aiemmin varmaan säikähtänyt, joten haukkui, eikä oikein mennyt maalimiehelle. Neljäs vastatuulesta ilmanääniapua - Neri juoksi tällä kertaa suoraan mm:lle ja söi palkat, mutta taas säikähti ja pöhähti, kun mm Sami nousi sen jälkeen pystyyn. Ähkyt, eikö ääniavut sovi Nerille, vai mikä maksoi!? :(
Maalimiehiä neljä. Muut ääniavuilla, paitsi viimeinen. Ensimmäinen lähetys vika suuntaan ja Neri painoi pitkälle polkua pitkin. Kaukaa alkoi kuulua kumeaa haukkua. Neri oli löytänyt jotain pelottavaa. Kivenmurikoita?
Menin hieman vastaan ja huusin koiran takaisin. Lähetin uudelleen oikeaan suuntaan. Vieläkin kiersi pienen lenkin, löysi sitten maalimiehelle. Toinen lievässä vastatuulessa ja Neri paikansi varmaan paremmin äänestäkin. Jälleen itselleen ominaisesti kiertäen maalimiehelle. Kolmas oli niiden isojen kivien luona, joita Neri oli aiemmin varmaan säikähtänyt, joten haukkui, eikä oikein mennyt maalimiehelle. Neljäs vastatuulesta ilmanääniapua - Neri juoksi tällä kertaa suoraan mm:lle ja söi palkat, mutta taas säikähti ja pöhähti, kun mm Sami nousi sen jälkeen pystyyn. Ähkyt, eikö ääniavut sovi Nerille, vai mikä maksoi!? :(
Vesipeto
Eilen Neri hoksasi uimisen ihanuuden.
Mentiin ennen hakutreenenjä vilvoittelemaan Moision jokeen. Ensin Neri molskahti vähän niinkuin vahingossa uimaan ja pärskytteli pian rantaan. Ei kai se sitten ollutkaan niin kamalaa, kun mun "UIMAAAAAN" -usutuksesta hyppäsi uudestaan niin syvälle, ettei jalat yltäneet pohjaan. Vasatvirtaan uidessa oli pakko laskea etutassut vedenpinnan alapuolelle, että pääsee takaisin rantaan - Niin Neri oppi vihdoin uimaan kunnolla. Meni vielä monta kertaa hakemaan mun heittämää keppiä ja oli jopa niin rentona, että virtaavassa vedessäkin uidessaan saattoi katsella ympärilleen keppiä etsien. Kerran Neri jopa sukelsi etsimään keppiä veden alta - Virta vaan oli vienyt keipin jo mennessään.
Mentiin ennen hakutreenenjä vilvoittelemaan Moision jokeen. Ensin Neri molskahti vähän niinkuin vahingossa uimaan ja pärskytteli pian rantaan. Ei kai se sitten ollutkaan niin kamalaa, kun mun "UIMAAAAAN" -usutuksesta hyppäsi uudestaan niin syvälle, ettei jalat yltäneet pohjaan. Vasatvirtaan uidessa oli pakko laskea etutassut vedenpinnan alapuolelle, että pääsee takaisin rantaan - Niin Neri oppi vihdoin uimaan kunnolla. Meni vielä monta kertaa hakemaan mun heittämää keppiä ja oli jopa niin rentona, että virtaavassa vedessäkin uidessaan saattoi katsella ympärilleen keppiä etsien. Kerran Neri jopa sukelsi etsimään keppiä veden alta - Virta vaan oli vienyt keipin jo mennessään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)