Ahkera viikko

Viime viikon loppuviikko meni taas laiskotellessa, mutta tämä viikko ollaan oltu kovin ahkeroita! :)

Maanantaina tokoa ja hakua
Ennen hakutreenejä kipaistiin Levekin kentälle treenaamaan ruutua. Ruudut kentän molempiin päihin ja lähettelin Neriä merkiltä molempiin suuntiin. Neri sai katsella, kun rakentelin ruudut, niin ei niiden löytäminen ollut yhtään vaikeaa. Nyt alkaa mun aiheuttama "oikeanruuduntrauma" parantua ja Neri lähtee innokkaasti sinnekin puolelle. Hakeutuu ruudussa yhä turhan lähelle vasempaa reunaa. Tätytyis ottaa kuuri oikean paikan hakua ruudussa, mutta kun lyhyeltä matkalta Nerin vauhti ei ole yhtä kova, kuin kisamatkalta, joten se käyttäytyy eri tavalla ruudussa ympäri kääntyessään. Toistoja toistoja...

Haku aloittelevien ryhmän kanssa Roominvuorentien maisemissa. Mä tykkään kivistä ja kallioista, ja siellä niitä oli, eli kiva paikka. Näkyvyyskin aika hyvä useimmissa paikoissa ja ihan hyvä tuuli oikealta. Nerille viisi maalimiestä, monta uutta tuttavuutta.
Ensimmäinen valmiina oikealla takalinjalla etukulmasta n. 10 metriä edenneenä kiven alla. Alueella oli häkkipiilo hieman linjasta sivussa ja Neri iski silmänsä siihen, joten en saanut sitä millään lähtemään suoraan linjaa pitkin. Neri tarkasti piilon nopeasti ohimennessään ja päästi sen jälkeen wuf-äännähdyken, jonka tulkitsin Nerin tuntien tarkoittavan "ei se ollutkaan siellä, missähän se mua vaanii". Jatkoi matkaa reippaasti ja joutui hakemaan jonkin aikaa, enne kuin paikallisti maalimiehen. Hyvin kävi kulmankin tarkastamassa ja teki töitä takalinjalla.
Toinen mm vasemmalla etukulmassa, risunkakaisuääniapu. Siellä myös piilo matkalla ja toistui sama kuvio, kuin ekallakin, eli wuf piilon tarkastuksen jälkeen.
Kolmannen piti olla alueen puolivälissä takalinjalla. Lähetyspaikassa piti hypätä alussa kalliolle ja Neri lähtikin reippaasti, mutta kääntyi etenemään alueella n. 25 m:ssä. Hetken annoin koiran mennä, mutta huutelin sitten pois. Neri teki hyvän laatikon - Se vaan ei ollut tarpeeksi syvä.
Uusintalähetyksellä neuvoin menemään suoraan kauas ja likkahan lähti. Meni aikaa, eikä mitään kuulunu, välillä näin vilauksen koirasta edenneenä alueella. Lopulta kiipesin kalliolle ja menin tutkailemaan tilannetta. Siellähän Neri olikin jo maalimiehellä... hakualueen takakulmassa. Mm oli edennyt liian pitkälle. Oikeastaan ihan hyvä kokemus mulle  - Korkea aika alkaa munkin luottaa, että Neri oikeasti etsii mm:n, vaikkei se olisikaan juuri siellä suunnassa, mihin mä näytän :)
Neljäs mm valmiina uudessa metsästyspiilossa ja sehän olikin Nerille kamala paikka. Neri hakkui karvat pystyssä piiloa parin metrin päässä, mä menin viereen rauhottelemaan ja kertomaan, että siellä on heppu ja naminamia, mutta Neri vaan hakkui. Kun namipurkki maalimiehen kädessä ilmestyi näkyviin, Neri säikähti vielä enemmän. Mä jo pelkäsin, että se iskee hampaansa maalimiehen ranteeseen. Yht'äkkiä Neri hokasi, että siinähän on palkkapurkki ja rauhoittui. Sen jälkeen piilo ja mm ei pelottaneet yhtään ja Neri kävi jopa tutkimassa piilon sisältä.
Viimeinen oli sitten joku kiva ja helppo haamuilu ja Neri sai siellä loppupalkkansa. Vapauduttuaan hakuvermeistä Neri lähti edellä keskilinjalle ja tutkaili vieraita ihmisiä uteliaana, ei mitään puhkumista.

Tiistaina tokoa Levekin kentällä

Aiheina hyppynoudon alku ja paikallaan pysyminen käskytyksessä. Neri oli kovilla kierroksilla ja kuin virittynyt jousi valmiina hyppyyn. Liikkurin käskytyksiä se ei edes kuullut, kun vahti kentällä muita koiria, etteivät ne käy varastamassa HÄNEN kapulaansa. Hypyssä sitten päästi murinaa

Toisena aiheena ohjatun merkki, kun liikkuri on vieny kapulat. Kylläpä olikin vaikeaa pysähtyä merkille. Neri ei voinut kierroksiltaan keskittyä yhtään, vaan yritti ampua suoraan keskikapulalle. Ensimmäisellä lähetyksellä pysähtyi kuitenkin käkystä ja paluumatkalla vilkaisi merkkiä siihen malliin, että luulin se hokanneen mikä on homman nimi.... mutta ei - Toisella merkki-käskyllä täydellä vauhdilla keskikapulalle, eikä edes pysähtynyt kiellosta vaan murahti vastalauseen ja otti perhana kapulan suuhunsa. Siitähän multa pääsi pari kirosanaa ja johan putosi kapula! :)
Otin muutaman kerran pekkää merkkiä ja sitten vietiin kapulat uudelleen. Neri lähti taas hirmuvauhdilla(yleensä ei pidä kauheeta kiirettä merkille menossa) ja mä oli varma, että taas painaa ohi, mutta Neri kiepsahti komeasti merkin taakse. Siitä palkaksi lentävä lihapulla. Sitten vielä merkki, merkille pysähdyksestä kehu ja lähetys hakemaan vasen. Vauhdikas palautus - Saispa tuon pysymäänkin vauhdikkaana, kun Nerillä noudon palautuksen on yleensä olleet lönköttelyä.

Pari ruutuunlähetystä, ensin lyhyeltä matkalta ja sitten ylipitkältä matkalta - Hyvin!
Lisäksi tehtiin vähän seuraamista... tai oikeastaan Neri tarjosi sitä itse ja oli hurjan tsemppinä - Suorastaan nojaili. En teidä mistä koiran kierrokset johtui - Yleensä tokossa ollaan hyvinkin alhaisessa vireessä.

Keskiviikkona agility ja ohjattua

Ennen agitreenejä otettiin Liisan ja Lukan kanssa tokottelu pikatreenit. Ensin Liisalle muutamia liikkeitä käskytettyinä, Neri sillä aikaa paikkamakuussa. No, Neri kyllä makaili.

Nerin kanssa treenattiin ensin pelkkää merkkiä, jonka jälkeen Liisa vei meille ohjatunnoudon kapulat. Neri pysähtyi hyvin merkille, siitä pallopalkka. Uusintamerkki - hyvin - sanallinen kehu ja lähetys hakemaan oikea. Hyvin Neri lähti, mutta töni kapulaa nostaessaa, reipas palautus loppuun asti. Lähetin Nerin hakemaan vielä vasemmankin - Hieno kaari vasemmalle kapulalle ja nätti nosto ja vauhdilla takaisin. Nyt palkkasin hihkumalla kehuja heti, kun oli ottanut kapulan. Kapulan nostoa aletaan hioa, kunhan liike on muuten varmempi.

Agilityssä on ollut kolmen kerran tauko. Ja eipä nyt mitään mainittavaa :-/ Tää ei taida olla meidän laji. Mä en ole tainnut saada tänä kesänä agissa juurikaan onnistumisen kokemuksia. Ei olla kehitytty oikeastaan ollenkaan. Meidän treeniaika menee rauhoitteluun.
Neri ei pysy lähdössä millään paikallaa - Ei auta, vaikka mä yrittäisin olla kuinka cool tai olisin sille kuinka vihainen. Neri on ihan omassa maailmassaan. Ja kun mä joudun lähettämään Nerin suurinpiirtein viereltä liikkeelle, niin eihän siitä mitään tule.
Neri sotkeutui pussin kankaaseen, riehui siellä sisällä ja hyppi ilmaan pussin kanssa. Lopulta koko kangas irtosi kehikosta. Kiinnitettiin kangas ja ei muuta kuin uudelleen pussiin ja taas Neri sotkeutui siihen. Neriä ei haitannut yhtään pussiin sotkeutuminen - Aina yhtä innoissan se sinne sisään sujahti. Ohjaaja sanoi, että Neri nousee liian aikaisin pystyyn asentoon ja sotkeutuu siksi pussiin. Laitettiin sitten palkka Nerin nähden heti pussin jälkeen alustalle maahan. Nyt pussin läpimeno oli hieman sujuvampi.
Tauon jalkeen puomia - Nerillä ei ole hajuakaan, mitä siltä odotetaan kontakteilla. Kerran pääsi nappaamaan namit, vaikka oli hypännyt kontaktin yli. Otettiin hihnajarru käyttöön ja nostin Nerin alastulolle. Neri pysyi pysäytettynä kyllä suhteellisen hyvin paikallaan lähtölupaan asti.
Lopuksi treenattiin keinua - Tässä Nerin on paljon helpompi pysähtyä kontaktille, kun se jarruttelee itse vauhdin keinahduksen ajaksi.

Torstaina hakutreenit

Birgitanpolulla, Neri oli mukana tallaamassa. Levittelin alueelle niitä Nerin pelkäämiä piiloja, jotka ei nyt olleetkaan yhtään pelottavia. Neljä maalimiestä.
Ensimmäiset etukulmiin mielikuvina. Nerillä oli hyvä tatsi päällä - Tosi reippasti ja suht suoraankin paineli maalimiehille.
Kolmas valmiina telttapiilossa - Hyvin löysi ja kurkisti reippaasti piilon sisään.
Neljäs helppo haamu aika lähellä.
Hieno homma! :)

On me treenailtu kaikkee, mutten kerkee(lue: ei hirveesti huvita) kirjoittaa. Laitetaan sen sijaan jokunen kuvatus
Hakutreeneissä on ollut pari kertaa aiheena ilmaisu eli rullanhakutreeniä

Meidän vuoro "etsiä heppuja"

"Siellä se heppu on"

Rulla tulee perille asti suupielessä roikkuen

"Liina"(pelkkä lukko) kiinni ja näytölle

Tokossa teemana on ollut enimmäkseen merkki ja ohjattu nouto. Reunakapuloina on käytetty isoja leluja, jotta Neri oppis, että kannattaa lähteä hakemaan vain reunimmaisia. Päätin ottaa myös käsimerkin lisäksi käyttöön hae-käskyn eteen ohra=oikea ja vehnä=vasen, koska huomasin, että Neri ei olekaan aina keskittynyt katsomaan, mihin suuntaan näytän. Nämähän ei tietty ole vielä iskostunut koiran selkärankaan.
Kentälle asti treenaamaan päästyä tätyy myös ottaa hyppynoutoa, kun itsellä ei ole hyppyestettä eikä kapulaa kotona.

Valmiina? Katso tänne!

Ilmava loikka yli esteen

Mukana Sonja pikku apulaisena ja häiriöhenkilönä :)

Muitakin eksyi kentälle, niin saatiin onnistunut paikallaistumistreeni

Agilityssäkin on käyty kertaalleen, mutta ei siinä juuri olla kehittymään päästy. Sitä täytyis treenata vähän enemmän, kun se n. 20 minuuttia kerta viikossa. Motivaatio lajiin ei ole suuren suuri. Meidän vahvuuksia on kova vauhti, pitkät hypyt ja laajat kaaret! :D
Viimeeksi Neriä ei millään saanut ylittämään hyppyestettä pienellä kaarroksella. Neri juoksi varmaan 20 kertaa esteen ympäri kiertäen, niin että siihen muodostui jo syvä ura. Ei koulutusohjaajakaan saanut Neriä siitä kulmasta ylittämään sitä hyppyestettä. Laajemmalla kaarella kyllä meni yli!

Keskikesää pidelty

Juhannuksena oltiin vierailulla Savitaipaleella
Pari yötä nukuttiin siskon aitassa. Koirat tosin nukkui häkeissä aitan verannalla hyttysverkon suojissa. Neri otti pihan heti omakseen ja vahti kovasti, kun paikalle tuli "vieras", mun siskon mies. Mä otin Nerin vierelle, kun mies tuli ja Neri pysyi siinä karvat pystyssä, kunnes mä vastasin tervehdykseen. Silloin Neri lähti ja meni karvat pystyssä ihan iholle.

Tuo pihan vahtiminen täytyy kyllä nyt saada jollain keinolla kuriin. Olen "antanut" sen jatkua jo liian kauan. Mulla on kyllä strategia valmiina, mutta meillä vaan käy kotona niin harvoin vieraita! :-/  Täytyis etukäteen tietää, että voi ottaa koiran liinaan ja jos ei usko kieltoa, saa pysäytettyä liinasta. Sen jälkeen piharakennukseen häpeämään, kunnes osaa käyttäytyä.

Äidin pihapiirissä Neri ei vahtinut, ei edes haukkunut pihaan saapuneita uusia tulijoita. Siellä oli niin paljon porukkaa, että Neri tuumasi kai turhaksi. Paikalla oli eri ikäisiä lapsiakin ja siellä Neri meni ihmisten ja koiren seassa, kuin kala vedessä. Nerillä ja Hukilla oli taas pieniä ystäviä, kun paikalla olivat bichoit Toivo ja Pepi sekä kääpiöpinseri Veeti. Veeti ja Toivo ottivat kerran yhteen ja Neri vieressä valmiina yhtymään "leikkiin" mutta ei selvästikään osannut päättää, kumpaa körmyyttäisi. Mulle tuli kipinkapin kiire pihalle hutamaan Neri pois.

Keskiviikkona Neri tapasi Kirsikan, 4-kuisen siskopuolensa(isän puolelta)

Tosi nätisti Neri osasi leikkiä yhtä kinttua ja korvaa olevan pikkuisen kanssa ja Kirsikka hyväksyi Nerin tosi nopeasti. Pari kertaa Neri taklasi vähän turhan rajusti, mutta Kirsikka on kuulemma tottunut moiseen käsittelyyn heidän vanhemman koiransa, collienartun toimesta. Välillä molemmat uiskentelivat pihalammikossa ja sotkivat reunuskivet ja vesikasvit :)

Uimassa ollaan käyty vilvoittelemassa useasti. Moision joessa on jo liian vähän vettä, eli on pitänyt lähteä autolla etsimään koirystävällisiä uimapaikkoja, jossa pääsee itsekin uimaan. Kanavan rannalla vesi on ällöttävän sameaa ja siitä jäi ihoon mutakerros - Mitä siitä sitten jää koiran turkkiin? Houkkalammi on pieni suojärvi ja sen vesi on keltaista, mutta kirkasta, eikä haise yhtään huonolle. Vesi on kyllä hirmu kylmää, sai oikein haukkomaan henkeä. Mökillä oltiin pari päivää ja sain huomata, että Nerin uimataito on parantanut tänä kesänä huomattavasti - En enää pääse sitä uimalla karkuun! :)

Treenailtukin vähän

Toko

Kotipihassa ollaan yritetty treenailla silloin tällöin helteestä huolimatta. Kuumuus ei näköjään haittaa Neriä enää niin paljon kuin aiemmin.
Merkki alkaa olla aikas kiva. Laitoin merkin keskelle korkean kepin, kun Neri alkoi jäädä merkin päälle seisomaan. Nyt sen on pakko mennä taakse! :)
Kaukojumppaa läheltä ja kaukaa. Evl-matkan päästäkin kokeiltu, mutta vaatii näköjään treeniä. Neri alkaa pitää sitä matkaa jo luoksetulomatkana ja pompsahti maasta seisomaan noustessa eteenpäin. Takapalkkaa tai mitään muutakaan odottavaa palkkaa ei voi käyttää, kun Neri koomaantuu täysin. Parempi käydä palkkaamassa vaan kädestä.
Seiso-stoppeja on treenattu tolpan kierroista. Mä en kyllä ole tyytyväinen pysähdyksiin - Haluan äkkijarrutuksen! :)
Jäävistä seisominen piti opettaa kokonaan uudellen - Neri meni istumaan aluksi monta kertaa ja kun sain sen viimein jäämään seisomaan, se jäi istumisenkin seisomaan. Mä aloin jo hermostumaan ja Neri tietty heti huomasi sen. Kuuntelu oli sitten vielä vaikeampaa ja lisäksi Neri alkoi ennakoimaan pysähdyksiä. Siihen aikalisä... ja seuraavana päivänä ne meni hienosti! :D Sitten treenattiin jääviä z-muodossa. Hyvin Neri pysyy paikoillaan, kun mä teen lenkkini ja lähtee napakasti seuraamaan.

Kentällä käytiin treenaamassa ohjattua, Arttu toimi liikkurina. Ensin treenasin peri kertaa pelkkää merkkiä, sitten palkka hyvästä merkille menosta, kun kapulatkin oli viety(ei keskikapulaa). Kapulat vietiin uudelleen - Taas hyvin merkille ja siitä oikean nouto. Hieman laiska meno kapulelle, mutta oli kyllä kuuma. Palautusvauhti reipas. Lähetin merkiltä suoraan hakemaan vasenta, mutta Neri oli jo unohtanut kapulat ja etsi vasemmalta namipurkkia! :) Jouduin antamaan hae-käskyn uudelleen.
Sitten merkiltä ruutuunmeno - Hyvin! Erikeseen kävely ja seuraamaantulo. Arttu toimi jälleen liikkurina ja vahti samalla, että Neri pysyy ruudussa paikallaan.
Lisäksi treenattiin hyppynoutoa metallikapulalla. Aikas hyvin - Palaututti hypyn kautta, vaikka kapula kieri sivuun lähes samalle linjalle esteen kanssa.
Tunnarissa ei näköjään kannata oman perheenjäsenen koskea kapuloihin. Neri ei osannut erotella omaa. Toisella lähetyksellä toi sitten kyllä oman.

Agility

Viimeviikon keskiviikkona treenattin hyppysarjaa ja "jaakotuksia". Toisessa päässä kenttää oli yksittäisiä esteitä, joita toinen koirakko treenasi samaan aikaan. Neri ei ottanut toisesta koirakosta häiriötä vaan keskittyi yhteiseen tekemiseen - Huikeaa kehitystä viimekesästä.
Neri osasi hyvin säädellä ja rytmittää hyppynsä sarjaan sekä suoraan hyppyihin lähtiessä että putkesta tullessa. Pysyi lähdössäkin suht hyvin paikoillaan. Jaakotuksissa sun muissa ohjaushienouksissa mulla on vielä paljon opittavaa.

Neri lukee todella hyvin mun rintamasuuntaa - Neri tosiaan meni sinne esteelle, mihin mun rintamasuunta näytti, vaikken sille esteelle sitä tarkoittanutkaan. Kiersin vaan varaloani liikaa. Neri osaa hienosti, kunhan opin sitä ohjaamaan.

Torstaina käytiin Liisan ja Lukan kanssa treenaamassa keppejä ja kontakteja. Mukana muutamia hyppyesteitäkin, että saa taas kokeilla joko se "jaakotus" jo onnistuis. No, ei mun ja Nerin yhteiset ohjauskuviot ole vielä oikein kovin sujuvia. Alastulokontakti alkaa mennä pikkuhiljaa Nerille jakeluun ja keinun Neri meni epäröimättä, vaikka sitä on treenattu viimeeks viime kesänä.

Hakuilu

Viime viikon torstaina Nerille neljä maalimiestä, keikki n.50 metrissä. Pari ääniavuilla ja pari valmiina. Nerillä on näköjään näkymätön seinä siinä n. 30 metrissä - Joko pysähtyy, kääntyy etenemään siksakkia tai hakee multa apuja.
Tämän viikon torstaina vaan kolme maalimiestä, kun oli niin helteistä. Hakualue hieman normia syvempi. Ekan näki menevän metsään, käänsin koiran poispäin ja lähetin, kun mm oli päässyt piiloon. Neri juoksi sinne asti reippaasti, missä näki mm:n viimeeksi, lähti ensin etenemään alueella, mutta kääntyi sitten takaisin ja haki maalimiehen siksakaten.
Toinen maastoverkon alla maassa makaamassa. Neri meni hienosti ja epäröimättä. Oli kyllä nähnyt mm:n menevän metsään, kun saavuimme hakualueelle.
Kolmas haamuna - Neri meni reippaasti, mutta alkoi hakkua, kun löysi varvikossa makaavan maalimiehen(tuttuakin tutumpi Kaarina). Haukkui aikansa ja lopulta uskaltautui luokse ja palkalle. En ymmärrä, mikä nyt oli niin pelottavaa. Hohhoijaa!

Kentillä

Lauantaina ja sunnuntaina oltiin kentällä, muttei treenaamassa vaan katsomassa pojan jalkapallopelejä Kaupissa. Neri oli ihmeen leppoisalla tuulella vieraita ihmisiä kohtaan. Jokunen pikkupoika tai tyttö saattoi yht'äkkiä tulla ohimennessään rapsuttelemaan Neriä, ennenkuin mä kerkesin kissaa sanomaan, mutta Neri hyväksyi ne mukisematta. Jopa Artun valmentaja sai tulla rapsuttelemaan ilman murinoita. Valmentajalla on itsellään sakemanni, ja hän jaksaa aina tulla Neriä silittelemään vaikka Neri lähes joka kerta ottaa silittelyt vastaan varmuudenvuoksi vähän murraten.

Mietiskelin siinä lääkettä tuohon lasten äkkinäiseen lähestymiseen, kun en millään pysty kokoajan huutelemaan: "Älkää tulko silittämään tätä koiraa!", niin sehän on se kuonokoppa. Se varmaan kertoo useimmille, ettei koira ole välttämättä lahestyttävää sorttia. Ja tietty saahan nuo sitten tulla silittelemäänkin, kun mä en jännitä mahdollisia ikäviä seurauksia! :)
Välillä kierreltiin Kaupin ja Petsamon geokätköjä hakemassa. Neristä ei kyllä ole vielä mitään hyötyä kätköjen etsinnässä.

Sunnuntai-iltana otettiin pientä agitreeniä Levekin kentällä.
Laitoin neljä estettä(rengas, pussi, muuri ja pöytä) neliöön ja Nerin keskelle. Siitä lähettelin Neriä eri suuntiin esteille. Siinä tuli samalla paikallapysymis-, estenimitys- ja ohjauksenkuuntelutreenit.
Neri pysyikin nyt paljon paremmin paikoillaan kuin yhteistreeneissä.(Kerran kävin pepun noustessa ilman lupaa läppäisemässä koiraa pyllyn päälle, mitä en kyllä tohdi treenissä tehdä ;) )
Luulen, että mun oma jännittäminen ja epätoivon tuntemukset yleensä treeneissä vaikuttaa Nerin kierroksiin. Yksin, ilman yleisöä treenatessa pystyn itse olemaan rennompi.
Lisäksi treenattiin erikseen pujottelukeppejä. Laitoin ensin systeemin loivasti kujakepeiksi, mutta se vain sekoitti Neriä, joten vetäisin keppilinjan suoraksi. Jonkun kerran Neri meinasi muutamaa keppiä ennen loppua oikaista kaksi keppiväliä. Siitä ärähdys ja alusta aloitus.
Keppejä on treenattu viimeeksi viime kesänä - Yllätykseksi Neri meni muutaman kerran kepit itsenäisesti ilman käsiohjausta tai sanallista rytmitystä täydellisesti ja osasi jopa aloittaa oikeasta välistä kepit vaikka lähetin vasemmalta puolelta. Paremmin se meni, kuin viime kesänä kertaakaan! Tainnut talven aikana asiat hautua ja pari hernettä kypsynyt pienessä pääkopassa. :D

Maanantaiaamuna vaihteeksi tokoilua kentällä

Treenattiin merkkiä, ruutua, ohjattua ja hyppynoutoa. Merkki ruutua tehdessä hieno, mutta ohjatussa vähän kapuloiden olemassa olo häiritsee merkille menoa. Mutta sehän korjaantuu vaan treenaamalla.
Ruutuunmeno myös hieno. Nerille on vihdoin loksahtanut kohdallen, mitä "ruutu" tarkoittaa. Ja onneksi se tapahtui sentään juuri ennen SM-tokoja! :)
Ohjatulle lähti hyvin käsimerkin suuntaan ja teki jopa pienen kaarroksen. Ekalla kerralla oikean haku ja keskimmäinen kapulakin oli paikoillaan. Kun mä aloin hihkua innoissani Nerin tartuttua oikeaan kapulaan, Neriltä meni pasmat sekaisin ja hyvä ettei lähtenyt vaihtamaan kapulaansa keskimmäiseen. Minä tyttö se vaan onnistun aina häiritsemään Nerin kunnnollisiakin suorituksia!
Toisella kerralla vasemman haku ja tällä kertaa jätin keskimmäisen pois ja hihkuin vasta kun Neri kääntyi lähestymaan mua, ja vähän hillitymmin. ;)
Hyppynoudossa, metallikapula tietty, Neri päästi jälleen urahduksen hypyn alastulossa. Mulle on nyt tullut mieleen, että urahdus kapulalle saattaakin johtua jumittavista selkälihaksista. Nyt täytyy ottaa venyttelyt ja hieronta taas jokapäiväiseen ohjelmistoon, kun jotenkin ne on viimeaikoina päässeet unohtumaan. Täytyisi kyllä varmaan käyttää Neri ammattilaisen syynissä.

Paras tapa tuhota mun agimotivaatio:

Rakennetaan rata ja sanotaan, että tutustukaa rataan ja sitten menette sen koiran kanssa läpi.

Liisan blogista lainattu! Kiitos Liisa ;)

Keskiviikkona agilityä Levekin kentällä

Tiesin jo rataan tutustuessa, ettei me selvitä siitä millään. Mutta yrittämään kuitenkin ja sähellykseksihän se meni, kun en millään kerkiä ohjauksessa Nerin mukaan, eikä mulla edes ole kunnolla koiralle opetettuja nimityksiä kaikille esteille. Pussia on menty muutaman kerran, muuria joskus viime keväänä....
Me ei todellakaan olla valmiita menemään ratoja, eikä kyllä olisi kannattanut edes kokeilla, kun tiesin ettei siitä tule mitään muuta, kuin paha mieli!

Neri ei pysynyt lähdössä paikallaan, tuli renkaasta raamin ja renkaan välistä, "lensi ulos" radalta muurin (4) jälkeen, kun ei valtavan vauhdin ja pitkän hypyn takia millään enää taittunut seuraavalle hyppyesteelle. Pussin ohitti, kun ei tunnistanut vielä "läpi" käskyä. Hyppyesteet 8, 9 ja 10 mulle mahdoton keretä ohjaamaan. Putken 12 jälkeen tuli hypyn ja kiersi sitten mun ympäri ja juoksi pituuteen mut väärältä puolelta ohittaen...
Mulla ei kyllä ollut yhtään kivaa, ja tuskin oli Nerilläkään. Rimat putoili, vaikka ne oli medi-korkeudella ja ohjaussekoilujen aikana Nerillä oli aikaa tulla purkamaan huippuun nousseita kierroksia purekelemalla mun käsivartta.

Tauon jälkeen treenattiin hyppyesteiden 8-9-10 sekä putki-hyppy-pituus yhdistelmän ohjausta. Neri osaa itse lukea hyvin rataa, mutta mun ohjaaminen ja huutelu sekoittaa sen. Eli parempi, että mä olen vaan hiljaa.
Ei sit tollasia ratoja vähään aikaan. Mä tyydyn ensin harjottelemaan ohjausta ja opettamaan Nerille esteen nimet yksittäisillä tai muutamilla esteellä.

Tokoakin

Ollaan pidetty treenitaukoa tokon SM:stä lähtien. Eilen sitten innostuin taas treenaamaan. Otettiin tunnaria, ruutua, merkkiä ja merkiltä lähettämistä kotipihassa.
Tunnarissa epämääräinen kasa pitkässä ruohikossa ja oma siellä jossain seassa. Oma kapula oli kädessä vain vähän aikaa. Neri haisteli tarkaan otti oman, mutta pudotti sen ja meni jatkamaan haistelua, otti jälleen oman mutta pudotti sen taas ja aikoi jatkaa taas haistelua. Siinä vaiheessa mä keskeytin homman äkäisesti: "Nyt riittää!" Hain oman pois ja vein uuden ja neuvoin Neriä, että oma tuodaan kerrasta ja toihan koira! :)
Ruutuun meni nyt tosi hienosti oikeaan paikkaan ilman pysäytyskäskyäkin. Merkki vaatii vielä toistoja toistoja, että oikea paikka tulee automaatioksi. Merkiltä lähti hyvin osoitetun palkkakupin suuntaan, mutta välillä ennakoi suuntaa jäämällä merkillä kuono kohti jompaan kumpaan ruokakuppia. Siitä ohjattiin oikeaan asentoon ennen palkkaa tai lähetystä.

Huh, hellettä!

Lämmintä piisaa ja mulla alkoi tänään kesäloma :) Tokon SM-kisat edessä ens lauantaina.

Lauantaiksi on myös hellettä luvassa, mikä ei kyllä ihan kauheasti ilahduta SM-tokoiluja ajatellen. Tulee kuumat paikat. Saatiin arvonnassa numero 352, eli ollaan 43:ntena suoritusvuorossa ja päästään aloittamaan vasta lounastauon jälkeen. Oltiin sovittu, että mennään koko joukkue kisapaikalle 7:30, mutta laitoin jojo-Marjalle anomuksen ohjelman muutoksesta - jos vaikka vähän myöhemmin... Ei ole tullut vastausta! :)
Mä saan migreenin auringonpaisteessa ja helteessä möllöttämisestä. Itseasiassa mulla on jo eilisestä agiliitelystä. Toivottavasti menee tänään pois, mulla kun tuo tuppaa jatkumaan monta päivää.

Tokoa on yritetty treenata kuumuudesta huolimatta
Kotipihassa ollaan treenattu enimmäkseen ruutua. Kyllä se on nyt vaikea hahmottaa. Väliin juoksee yli, väliin jää vajaaksi ja väliin vasemmalta ulos. Huoh! Ja jos osuu ruutuun, on monesti vasemmassa reunassa. Kaukoja on myös treenailtu kotona läheltä ja kauempaa. Nyt vaikuttaa siltä, että sei-maa vaihdossa alkaisi takajalat pysyä paikallaan.

Tiistaina Levekin kentällä tokon yhteistreeneissä: Paikkamakuu normaalia lyhyempi, kun palasin palkkaamaan Nerin oikeassa asennossa pysymisestä. Josko saatais lonkalle meno lopetettua. Hyvät hyppynoudot. Ruutu takkusi - takajalat lensi kääntyessä ruudun taakse. Lopulta tuuli sotki ruudun - lopetin. Tunnari... tehtiin liikkurin kanssa... Muistaakseni jouduttiin uusimaan, kun Neri oli keskittynyt toisen koiran ruututreeniin, eikä omaan suoritukseen. Ei lähtenyt ensimmäisellä "etsi oma"-käskyllä liikkeelle ja siiten pökki vielä muita kapuloita, mutta toi lopulta oman. Uusinnalla paremmin ja oma tuli jälleen. Oli oikein hyvä fiilis treeneissä - Ainakin mulla ja sitä möten taisi olla Nerilläkin.

Tänään oltiin puolen päivän jälkeen helteisellä Mäyriän kentällä VOIvottelemassa. Tehtiin kaikki voi-liikkeet välillä palkaten ja Neri kyllä toimi ihmeen hyvin lähes loppuun asti.
Otin paikkamakuun ja kaukot ensin, en nurmella, vaan parkkipaikalla. SM:ssä ne on jollakin hiekalla tai kivituhkalla(jollei se sateliittikuvassa näkyvä harmaa alue ole sitten asfalttia). Me ollaan Nerin kanssa ryhmän ensimmäisiä suorittajia eli paikkamakuun jälkeen heti kaukot.
Makuussa Neri oli sillä aikaa, kun mä vein ruudun ja luoksetulomerkit sun muut tilpehöörit valmiiksi. Oli pysynyt hienosti paikallaan - ei mennyt lonkalle.
Kaukojen aikana paikalla ollut kaivuri vaihtoi paikkaa ja ajoi 5 metrin päästä Nerin ohi, mutta Neri suoritti asennonvaihdot kerrasta. Sei-is -vaihdossa liikahti vähän takajalat eteenpäin, muuten priimasuoritus. Sei-is -vaihtoa täytyy vielä höylätä tänään ja huomenna, ja vielä kisapaikallakin ennen kehäänmenoa.
Tähän tauko makkarapalkan ja juoton ajaksi.

Hyppynoudon sijasta tehtiin tasamaanouto puukapulalla, kun ei mulla ole hyppyestettä. Nerin normilaiska suoritus.
Seuraamisessa välillä vähän laiskaa menoa ja oikealle täyskäännöksessä etääntyi. Askelluksissa tsemppasi hienosti.
Luoksetulossa oikeat pysähdysasennot, mutta saisi olla napakammat stopit. Laukalla tuli, mutta vauhtia oli normaalia vähemmän.
Taas palkkaus ja juottotauko

Ruutuun meni tosi hienosti, kun se on viimeaikoina tökkinyt pahasti. Palkkasin Nerin ruudussa makuussa ja jatkoin matkaa. Käännyin katsomaan ja kun Neri pysyi rauhallisesti paikallaan, kävin palkkaamassa uudelleen. Lopuksi seuraamaan tulo - Vähän meni jarrutus pitkäksi.
Istuminen liikkestä hienosti suoraan ja nopeasti.
Metallinoudossa laiska paluu jälleen ja sivulletulo jäi vajaaksi. Kapulasta on toinen laippa irti, joten se on toispuolinen ja Neri joutui korjaamaan paluumatkalla sen asentoa suussa.
Tunnari viimeisenä. Oma toinen oikealta ja Neri aloitti haistelun vasemmalta. Hienosti reagoi heti omaan, otti ja lähti tuomaan. Metrin päässä musta pudotti sen sitten laiskana maahan. Kirosin Nerille ja käskin tuomaan kapulan. Ei palkkaa vaan uusi suoritus. Nyt tuli loppuun asti ja siitä kehut ja juostiin syömään superpalkka, jonka Neri tiesi siellä odottavan.
Nyt treenataan tunnaria muutaman kerran niin, että heti hyvän suorituksen jälkeen saa extrapalkan, niin josko se SM-kokeessakin vielä jaksaisi tehdä viimeisenä olevan tunnarin loppuun saakka. :)

Sivulletulot on meillä kyllä ongelma. Ensinnäkin Nerin kaula osuu mun reiteen ja kun se on kuumuuden vuoksi laiskana, jää se myös vajaaksi ja vinoon. Ei pysty nyt tekemään sille mitään, mutta jatkossa opetan Nerin tulemaan selän takaa kiertäen sivulle - Jää kääntymiseen mun jalasta kimmokkeen ottaminen pois.

Eilen keskiviikkona agilitytreenit helteessä. Eipähän me paljon päästy juoksemaan, kun aika meni lähtöjen paikallaanpysymisen harjoitteluun - Siitä tuleekin vielä vaikea ja pitkänsitkeä taisto. Helle ei vaikuta Nerin intoon agikentällä.

Sunnuntaina hakutreenit aikas lämpimässä ja hyttysrikkaassa metsässä. Nerille kuusi maalimiestä. Ensimmäisillä risunkatkaisuääniavut, joka toimikin hienosti. Toiselle mm:llä kylläkin kaksi lähetystä - Oli ensimmäisellä kerrallakin käynyt, mutta lähtenyt pois, kun ei palkkaa heti tullut. Maalimies kyllä haisi aikas vahvasti pikiölylle, jota oli hyttysten karkoittamiseksi valellut iholleen enemmän ja vähemmän. Josko Neri ei tykännyt tuoksusta! :D Sitten pari ilman apuja ja Neri menikin tälläkertaa reippaasti syvälle ja vainusi maalimiehen paluumatkalla. Josko sittenkin jatkamme vielä hakuilua... ;) Viimeinen tais olla .... en muista .... joku helppo varmaan. Hitsi, muisti pätkii pahasti.
Tänään on hakutreenit illalla vasta kahdeksalta, josko olisi jo vähän viileämpää.

Viikon varrelta

Maanataina omassa pihassa tokotteluja 
Ruutua ainakin - Neri ei enää juokse ruudun yli, mutta nyt tekee löysän kaarroksen ruudussa mennen sisään ruudun oikeasta laidasta ja kaartaa vasempaan laitaan. Pysyy kyllä ruudun sisällä, mutta jos kaarros tosta vielä laajenee, voi pian olla puoliksi ulkona.
Lyhyttä seuraamista, kontakti-  ja liikkeellelähtötreeniä nami sekä lelupalkalla.
Tunnaria - on löytänyt hyvin oman eikä enää pureskele kapulaa.
Merkkiä ja merkiltä lähetystä käden osoittamaan suuntaan. Merkki aikas hyvä, välillä tosin seisoo lähes merkin päällä. Siitä peruutetaan taaksepäin. Merkiltä lähtee välillä väärään suuntaan namikippoa kohti, mutta stoppaa huudosta.

Tiistaina haku

Viisi maalimiestä. Ensimmäinen haamuna - Maalimiehelle juostessa matkalla oli vanha laatikkopiilo jota Neri jäi pitkäksi aikaan karvat pystyssä raivokkaasti haukkumaan. Taisi jopa tehdä hyökkäyksiä "kummitusta" kohti. Mun piti mennä metsään Nerin tueksi, jotta se pystyi jatkamaan maalimiehen etsintää.
Toisella ääniapu. Ei jäänyt pelottava laatikko yhtään mieleen vaan Neri juoksi reippaasti etsimään.
Kolmas oli n. 20 metrissä valmiina kompostikehikkopiilossa. Ei myöskään aiheuttanut yhtään Nerissä jännitystä.
Neljäs valmiina 50 metrissä. Neri lähti reippaasti, mutta noin 30 merissä pysähtyi etsimään silmillä - Nosti etutassut kivelle ja katseli ympäristöä. Kääntyi siitä etenemään alueella jonkin matkaa ja palasi keskilinjalle. Pyysin maalimieheltä ääniavun - Löytyihän se.
Viides muistaakseni sekä haamuili että hihkui, niin kyllähän Neri sinne paineli.
Maalimiesmotivaatio ei ole näköjään kummoinen ja arkuus vaikeuttaa etsimistä ja hakeutumista maalimiehelle. -> Taidan tosiaan hakata päätäni puuhun tämän harrastuksen kanssa.

Keskiviikkona tokoa ja agia

Aamupäivällä tokoa Levekin kentällä. Lähes kaikkia VOI-luokan liikkeitä taidettiin treenata.
Seuraamisessa tosin vaan ihan lyhyttä pätkää ja käännöksiä kontaktista palkaten.
Ruudussa paineli taas vasempaan laitaan, muuten hyvin. Seuraamaantuloa treenattiin erikseen - Hyvä jarrutus viereen ja hieno kontakti.
Hyppynouto hyvin ja reippaasti, mutta metallinoudossa palautus löysä. Treenattiin siihen vauhtia - Nerin tartuttua kapulaan juoksin poispäin ja heitin lelun. Kyllähän se niin tulee laukaten, mutta se ei tunnu auttavan siihen, että laukkaisi, kun mä olen paikallani. Tätyy kai vaan jatkaa, että palautuslaukasta tulee tapa.
Tunnari hyvin. Oma oli taskusta, muut otin välinevarastosta. Rauhallinen suoritus ja hyvin löytyi oma. Neri on tosi hyvin oppinut tekemään tunnarin rauhallisesti, ravaa rennosti kapuloille ja takaisin.
Luoksetulossa treenattin kaikenlaisia versioita läpijuoksuista koko suoritukseen. Kerran meni seiso-stopin maahan, mistä en kyllä yhtään tykkää.
Kaukoissa multa taisi melkein palaa hihat. Neri tekee suhteellisen hyvin, mutta miksi niitä takajalkoja pitää pompsauttaaa vähän kuitenkin. Argh! Eikös sillä energiaakin kuluisi vähemmän, jos antaisi niiden olla paikoillaan?!:) Mä vaadin täydellistä suoritusta, koska teidän että Neri osaa, ja tekeehän se lopulta liikkeet oikein kauempaakin, kun muistuttaa sen kroppaa lähijumpalla.

Iltapäivällä agia
Ensimmäisessä setissä kolme hyppyä ja putki hieman kaartaen, aloittaen yhdestä hypystä ennen putkea. Kaksi hyppyä meni vielä, mutta kolmen takaa Neri lukitsi katseensa putkeen ja yhden hypyn jälkeen väisti kaksi seuraavaa ja paineli putkeen -Toisti tämän kaksi kertaa. Lähetin lähtöpaikasta, kun Neri ei millään meinannut pysyä paikallaan. Lopulta pääsin kahden ekan hyppyesteen välistä lähettämään, niin kerkisin ohjaamaan Nerin hyppyjen läpi. Putken jälkeen edelleenkään heitetty lelu ei kiinnosta vaan Neri kääntyy mua etsimään.
Toisessa setissä hyppy - pituus - putki suorassa linjassa. Pituutta ei olla pitkään aikaan treenattu, joten otettiin se ensin erikseen - Lelu lensi hypyn jälkeen, muutta ei kiinnostanut Neriä vaan paineli putkeen. Koko sarja ei tuottanut Nerille mitään ongelmaa. Jaana tuumasi, että pituus on Nerille vaan yksi hyppyeste muiden joukossa.
Kolmannessa setissä otettin pelkää rengasta, kun reeniaika läheni loppuaan. Jaana näytti ensin Nerille lelua ihan renkaan takaa, kun lähetin. Sen jälkeen kauempaa. Neri ei edes yrittänyt mennä muualta, kuin renkaan läpi ja taisi oikein tykätä esteestä. Muut hyppyesteet oli näin alkuun matalalla, mutta rengas oli riittävän korkealla ja sitä myöten "hyppyseksikäs"!

Nyt täytyy treenata Nerin kanssa lähdössä paikallapysymistä ja treeni täytyy tehdä kentällä agiesteiden seassa, jotta Nerin vire on sillä tasolla, mihin se agikentällä nousee. Turha mun on kotona sitä treenata. Kyllähän se kotona pysyy! :)

Torstaina tokoa

Levekin kentällä jälleen. Neri oli ihan hyvässä vireessä, mutta mulla oli pinna tiukalla. Tuuli riepotteli ruudun aina sekaisin, kaateli ja siirteli kulmakartioita ja sotki ruutunauhan. Mä olin lopulta aikas ärtynyt ja Neri tietysti huomasi sen. Neri kuitenkin teki mun mieliksi ihan hyvin liikkeet. Kaukoissa tosin takajalat taas liikahteli ja mä meinasin hiiltyä. Mutta kyllä mä sitten hyvästä suorituksesta kiittelin ja leikin Nerin kanssa -Yritin kovasti esittää iloista, mutta kun vitustuskäyrä oli aikas korkealla. Viikon kestänyt migreeniputki jotenkin vaan saa ihmisen hermot kireälle! :(
Lopuksi mentiin metsään lenkille. Tunsin itseni tosi kurjaksi koiranomistajaksi. En tee Nerille oikeutta, kun menen sen kanssa ärtyneenä treenaamaa. Istuin kivelle ja itkin honkapuille surkeuttani. Neri tuli mun syliin istumaan ja nuolemaan naamaa - Se vaan jaksaa aina antaa anteeksi mun huonon tuuleni.

Tänään ei kyllä tehdä mitään muuta kuin lenkkeillään vapaana metsässä. Huomenna voisi jotain vähän treenailla sunnuntain toko-koetta silmällä pitäen. Parmmalla fiiliksellä! :)

Agittelua ja canicrossia

Eilen oltiin agilitaamassa.
Tulevan kesän ryhmän ohjaaja Jaana oli paikalla. Nyt aloitetaankin treenit perusteista ja siirrytään koiran taitotason mukaan eteenpäin. Ja otetaan ihan lyhyitä settejä.
Tämä sopii mulle vallan mainiosti. Meidän perusta on rakennettu tod huonosti ja ajattelin itse jo, että kesän treenit kannattaisi aloittaa ihan helpoilla jutuilla ja siirryttäisiin pikkuhiljaa ratoihin. Jospa saisin niin tuon Nerin kuumumisen agikentällä jotenkin hallintaan. Mun täytyisi itse oppia ohjaamaan kunnolla, ennenkuin Nerin kanssa kannattaa ruveta tekemään vaativampia ratoja.

Aloitettiin koiran irtoamisesta hyppyesteelle ja sehän ei tuota Nerille vaikeuksia, vaan saan pidellä, ettei se lähde ilman lupaa. Ensin yksi hyppy, Jaana palkkaamassa esteen jälkeen namilla - takaisin alkuun - kaksi hyppyä... - kolme hyppyä ja tässä vaiheessa Neri oli jo aivan viripää, ei ottanut palkkaa vaan haukahti Jaanalle - Neljä hyppyä, Jaana oli jättänyt nyt namit alustalle maahan. Neri ei ottanut nameja vaan tämäytti etutassuilla palkat pitkin kenttää. Siitä sitten tauolle.

Toisessa setissä putkea - putki suora. Oli tarkoitus palkata koira putken jälkeen lelulla. Neri tuli putkesta, jaana heitti pallon, Neri vilkaisi palloa, otti pari laukkaa sen perään ja kääntyi sitten katsomaan mua ja jätti pallon. Vaihdettiin vinkulelu palkaksi. Neri repi ensin lelua Jaanan kanssa kilpaa(hämmästyttävää, ettei Neri ollut varuillaa, kuten tavallisesti) ja putkeen lähettäessä Jaana vingutti ja heitti. Kerran Neri meni lelun perään, mutta kaikki muut kerrat se kääntyi heti putken jälkeen etsimään mua. En tiedä onko se huono vai hyvä asia. Jos se odottaa mun ohjetta radan jatkosta, se on hyvä asia, mutta jos se haluaa juosta mun luo palkkaa hakemaan, se on huono asia. Ota siitä selvää. Kai se jatkossa selviää, kun laitetaan putken jälkeen esteitä, jonne jatkaa.

Komannessa setissä alastulokontaktia. Jaana kertoi vaihtoehdoista kontaktin opettamiseksi. Mä päädyin naksutteluun. Tosin mä olen tosi onneton naksuttelija. Mulla ei saisi olla kädessä mitään muuta, kuin se naksu, niin ehkä jotenkin onnistuu. Hihnat ja namit saa mut sekoamaan käsissäni. Neri vaan keskittyis naksun kanssa parhaiten.
Tentiin vähän kontaktitreeniä ja Jaana totesi, ettei Nerillä ole harmainta aavistustakaan, mitä siltä odotetaan. Se vaan haluaa mennä hirmu vauhtia eteenpäin. Sen tiesin kyllä sanomattakin! :D Kontaktit on kyllä ihan hakusessa.
Jos sais Nerin rauhallisella lähestymisellä hoksaamaan, mitä siltä kontakteilla odotetaan. Vauhdin kanssa, se ei pysty niitä oppimaan. Namien viljely kontakteille viime kesänä ei tuottanut tulosta, koska Neri ei niistä välittänyt, kun se pääsi vauhtiin ja kuumui.
Kotiläksynä aletaan opettelemaan naksuttelemalla 2in 2out tekniikkaa. Äkkiä Neri sen hokaa, kun treeni tehdään matalassa vireessä. Sitten vaan siirretään opittu esteille. Helppoa kuin heinän teko! Tai sit ei! :D

Mutta tosi kiva, että on ohjaaja, jolla on kokemusta kuumuvista ja vauhdikkaista koirista! :)

Kerittiin agin jälkeen vielä canicrossin yhteistreeneihin.
Oltiin tosin myöhässä ja muut olivat jo lähteneet lämmittelykierrokselle. Arttu juoksi Nerin kanssa ekan reilun 2 km:n kierroksen - Neri ei kuulemma ollut hirmuvedossa. Toki agitreenit oli vieneet virtaa, vaikkei kovin intensiiviset treenit olleetkaan. Minä lupasin juosta toisen kierroksen ja eteen lähti hoffipoika Roope isäntänsä pyörää vetäen. Siitä saatiinkin ikävä jänis eteen, kun Neri veti täydellä vauhdilla alussa. Mä vaan nostelin jalkoja ja toivoin, ettei mun lihakset jämähdä ihan jumiin.
Lopussa Neri alkoi hyytyä ja vetoliina jopa löystyi. Mun piti innostaa sitä, että se vetää mut pois sieltä! Mulla on edelleenkin surkea juoksukunto. Onko lihakset tänään kipeät? ;)
Lopuksi mentiin kaikki (kelpieuros, kaksi hoffiurosta ja Neri) yhdessä hihnakävelykierros. Nerillä oli yhä veto päällä, eikä millään meinannut uskoa, ettei saa vetää. Aku-hoffi oli kovin kiinnostunut Nerin peräpäästä, mutta Neriä ei taas kiinnostanut uroksen kuono takalistossaan yhtään! :D

Tänään viimeinen mahdollisuus tehdä jotain lauantain BH-koeen eteen. Täytynee lähteä jostain etsimään ihmisiä, jotka suostuvat olemaan meille henkilöryhmänä. Ja paikkamakuutreeni jonkun suorittaessa lähettyvillä jotain ei olisi pahitteeksi. Ja kontaktisulkeiset voisi vielä Nerille pitää.
Huomenna menen suoraan töistä työpaikan "Laidunkaudenavajaisiin" Maskuun ja palaan vasta yöllä abaut kolmen aikaan kotiin. Kiva nousta aamulla aikasin viemään koiraa käytöskokeeseen! :-/ Siksi se Nokia olisi sopinut mulle paremmin.

Kesän agit korkattu, toko treenit jakuu...

Keskiviikkona ensimmäiset agitreenit sitten viime kesän

Täytyy tunnustaa, että tunsin epätoivoa jo ennen treenien alkua, kun oltiin rakennettu rata ja käytiin sitä läpi: "Mää en pysty tähän!" Päätin kuitenkin kokeilla heti viiden hypyn suoraa - kaarreputki - yksi hyppy. Sen jälkeen olisi tullut jyrkkä käännös suoraan putkeen, joten en edes ajatellut yrittää sitä.

Ensimmäinen iloinen yllätys: Neri pysyi paikoillaan istumassa liikkeellelähtölupaan asti! Hyppysuoralla jouduin ohjaamaan takaa "eteen-hop - eteen-hop...", koska en kerinnyt millään Nerin vauhtiin - kolmen hypyn jälkeen Neri kääntyi katsomaan mua ja tuli estelinjasta sivuun, mutta jatkoi siitä vinolla hypyllä esteen yli - putki ja viimeinen hyppy hienosti perään. Mieletöntä menoa!
Uusinnalla meni hypysuoran hyvin, viimeisen hypyn teki niin pitkän, että hyppy päätyi putken suulle, ryminällä putkeen(niin että putken paikka vaihtui kolmesta painosäkkiparista huolimatta) ja saman tien ulos :-O Kiirettä pitää, mutta sain jatkettua siitä radan loppuun asti -> toinen putki ja linjasta sivussa oleva hyppy. Neri kyllä kerkesi putken jälkeen kääntymään mua kohti, joten ennen viimeistä hyppyä teki kiepsahduksen.

Toisessa setissä uusi rata. Sitä ennen tehtiin puomilla useita kertoja kontaktitreeniä hihnassa(hihnan päässä avustaja), jotta saadaan varmasti Neri pysähtymään alastulokontaktille ja estetään heittämästä takapäätä pois kontaktilta. Ensimmäisellä kerralla Neri paineli puomia sellaisella vauhdilla, että Sami ei ehtinyt perään ja hihna kiristyi, jolloin Neri joutui puomin laitaan ja lipsahti alas puomilta. Nou hätää, ei muuta kuin mäkeen vaan uudestaan.

Sama ongelma meillä on edelleen, jonka huomasin viime kesänä: putken jälkeen Neri on mielettömillä kierroksilla ja mun täytyy olla ehdottomasti oikeassa paikassa heti ohjaamassa koiraa, että matka jatkuu sujuvasti. Ohjaaja-Sami antoi hyviä ohjeita ja sain huomata, että Nerin näkökenttä on paljon laajempi, kuin olin kuvitellut. Mun täytyy vaan näyttää suuntaa, vaikka kuvittelisin, että Neri ei kuitenkaan nää. :)
Lisäksi Sami huomasi, missä vaiheessa on parasta lopettaa - Neri alkoi kuumumaan liikaa, jonka toki huomasin itsekin.

Jäi tosi hyvä fiilis treenistä! Neri tosiaan oli himpun verran rauhallisempi, sekä radalla että odottaessaan, kuin viime kesänä. Toivottavsti se tosiaan on vähän rauhoittunut, eikä tuo ollut vain lämpimän kelin ansiota! :)

Tokoja kentällä ja kotipihassa
Tiistaina kentällä oli niin paljon koiria, että oli turha toivoa mitään liikkuritreenejä! :( Tehtiin sitten vähän seuraamista, hyppynoutoa ja ruutua. Kontaktisulkeisia täytyy näköjään pitää taas välillä, hyppynoudossa murisi taas kapulalle, kun oli muita koiria lähistöllä. Ruudussa menee ruudun yli, jos en huuda pysäytystä, ja joskus pysäytyskäkyn kanssakin. Aaaaargh!

Kotipihassa on nyt ruutu jatkuvasti. Täytyy varmaan vaihtaa sen paikkaa välillä. Aina vaan Neri yrittää ruudun yli ja jos ei juokse kokonaan yli, heittää pysähtyessään ja kääntyessään takajalat ruudun taakse ulkopuolelle. Lopulta laitoin ruudun taakse aidan vihreästä aitaverkosta! Josko Neri nyt oppisi, että ruudun taakse ei edes pääse! :)

Merkkiä ollaan aloitettu treenaamaan. Opetan heti alkuun, että "merkki" tarkoittaa tötsän taakse menemistä vartalolinja mua kohti. Nyt ollaan treenattu namipalkalla, namit on merkin alla ja menen itse antamaan palkan Nerille vain ja ainoastaan oikeassa paikassa ollessa. Ei ihan vielä ole mennyt jakeluun. Menee kyllä merkille, mutta asento ei aina ole oikea. Joskus menee kerrasta oikeaan paikkaan ja siitä laitetaan aina bileet pystyyn.

Merkin lisäksi treenataan merkiltä lähtemistä mun näyttämään suuntaan - Ruokakupit merkin tasalla molemmilla sivuilla n. 15 metrin päässä ja vapautan Nerin jommalle kummalle kädellä osoittamalla. Mutta ompahan vaan melko näppärä koira oppimaan mun systeemit: Kun Neri tuijottaa jompaa kumpaa kuppia, lähetän Nerin tahallaan toiselle puolelle. Kun sitten lähetinkin Nerin sen tuijottamalle kupille, Neri ampaisi niin kovin varmana toiseen suuntaan! :D

Kaukojen treenamisessa pidettin muutaman päivän tauko ja johan Neriltä oli unohtunut, että ne takajalat eivät liiku tosiaankaan yhtään mihinkään suuntaan. Sei-is ja sei-maa jumpaa vaan täytyy tehdä joka päivä, muuten Neri kyllä tekee oikeat vaihdot.

Perjantaina hakutreenit

Paikalla viisi koiraa, ja viisi maalimiestä! Meidän joukkoon on tullut pieni vauva, lapinporokoira Otso, kaikkia ihmisiä rakastava pikku pallero. Otsokin sai "hakea" kolme maalimiestä! :)
Nerille jatkettiin suoraanmenontreeniä ja otin kaikki neljä maalimiestä haamuina. Osa joutui etenemään aluella pitemmälle haamuilun jälkeen ja varoin nyt lähettämästä Neriä liikkuvalle maalimiehelle. Innolla Neri lähti liikkeelle, suoraanmeno oli kyllä hieman kyseenalaista - Matkalla piti tarkastaa kivien tauksia, jos vaikka maalimies olisi piiloutunut sinne! Tätyy varmaan ottaa Nerille irtopiiloja ja maastoverkon alla "ei minkään takana" olevia maalimiehiä.
Treenien jälkeen Neri pääsi Luka-bortsun kanssa metsään juoksentelemaan. Menivät taas kuin heikkopäiset ja molemmat olivat aikas rauhallisia jo lopuksi.

Nerin nopeus 48 km/h

Eilen käytiin Vanattaran hiittipaanalla kokeilemassa paljonkos Neri kulkee! :) Lassi ajoi polkupyörällä karkuun aikas hyvällä etumatkalla ja päästin kiljuvan Nerin perään. Nerin selkään valjaisiin kiinnitetty GPS-paikannin näytti huippunopeudeksi 48 km/h. En tiedä kyllä paikantimen tarkkuudesta.

Agiliitelyt talvitauolle

Ihan hyvä, että jätettiin talveksi agility! Jospa tuo koira vähän rauhottuisi iän myötä ja hallinta paranisi kevääseen mennessä. Pari viimeistä kertaa on ollut yhtä häsellystä.
Keskiviikkona Nerin kierrokset taisi olla korkeammalla, kuin kertaakaan aiemmin. Se kyllä meni ohjauksen mukaan, mutta ei pysähtynyt hetkeksikään vaikken mä olis ohjannutkaan. Paikallaan oli vain, kun käskin maahan ja olin itse vieressä kyykyssä. Pöydällä se ei kestänyt sekuntiakaan, vaan pelkästään jalat hipaisi pöydän pintaa. Ohjaaja, ei mikään pieni mies, meni pöydän toiselle puolelle eteen pysäyttämään, mutta Neri hyppäsi aluksi Erkin käsien yli ja ohi. Sain karjua "täällä" jatkuvasti ja ääneni käheäksi, kun Neri meinasi kaiken aikaa karata esteille... ja karkasikin monta kertaa, hyppi mua vasten, kun pyysin sen luokse ja lopulta se tuli suu ammollaan mun käsivarteen, ei purrut, eikä mua yhtään sattunut takin läpi, mutta autoon koira passitettiin siitä hyvästä jäähylle. Toinen setti meni sitten vähän rauhallisemmin. Otin ennen radalle menoa seuraamista ja askelluksia, ja voi veljet miten mahtava ja intensiivinen kontakti koiralla oli. Mentiin jopa esteiden lomassa kontaktissa - Neriltä vaan pari vilkaisua esteisiin. Mutta kun "toko-hallinta" loppui, alkoi nytkiminen ja säntäily.
Ihan hyvin se sitten loppujen lopuksi meni, pöydällekkin osasi lopulta pysähtyä.
Edellinen agikerta pari viikkoa aiemmin ke 13.10. olikin se kerta, jolloin Neri ampaisi alkajaisiksi hätyyttelemään toista koiraa, joka seisoi juuri puomin alastulokontaktilla. Ja se lähti tietysti karkuun juoksemaan, kun toi "hirviö hyökkäs"! Toi juuri ottaa eniten päähän - Ei siinä mitään, jos sotketaan omat treenit ihan penkin alle, mutta kun mennään häiritsemään toisiakin. Se pistää mielen maahan! :-( Sillä kertaa mulla meni treenihalut siihen. Käytiin kerran sen jälkeen kentällä, mutta mä olin ärtytyt ja Neri ylikierroksilla, eikä se siten ollut yhtään kivaa!

Nyt me harjoitellaan talven aikana kotiläksynä hallintaa ja itsehillintää - molemmat! :)

IhQ agiliitoa

Keskiviikkona 6.10. Taas oli pari viikkoa väliä edellisistä agitreeneistä, joten mä olin pienesti varautunut häsellykseen. Mutta Neri yllätti mut - Ensimmäinen setti meni loistavasti. Neri oli mulla autossa odottamassa ja auton ovet+ikkunat suljettuina, joten ei kuullut eikä nähnyt toisten koirien treenejä. Koira seurasi hienosti ohjausta ja keskittyi tekemään esteet huolella. Pujottelu meni loppuun asti ohjaamatta, tosin mä olinkin oikealla puolella ja täytyi mun pysyä samalla tasolla koiran kanssa varmistamassa. Kontaktit täytyy vielä varmistaa namilla (joita Neri ei kylläkään kerkiä nousukontakteilta napsia) ja alastulokontaktit täytyisi vielä opettaa varmaksi, eli opettaa koira käskytä pysähtymään niille 2on2of. Nyt Neri vieläkin heittää perän kontaktilta kääntyen mua kohti, jos olen koiran takana. Eipähän meillä ole paljon ollut mahdollisuuksia näitä harjoitella, kun agitreenit on niin harvakseltaan :( eikä kentälle saa mennä omia aikojaan "tavalliset rivijäsenet"!
Tauolla Neri odotti vuoroaan kentän laidalla ja keräsi siinä kierroksia toisten koirien suorituksista. Toisella setillä Neri olikin jo niin kierroksilla, että "ohjautuminen" hieman kärsi. Esimerkiksi pujottelussa kiirehti liikaa ja oikaisi viimeisen kepin. Ja kun en voi täysin luottaa, että koira suorittaa pujottelun loppuun asti itsenäisesti, en voi kiiruhtaa koiran edelle ohjaamaan seuraavalle esteelle. Koiran nopeus todellakin lisää haastetta radalla liikkumiseen ja oikeaan paikkaan kerkeämiseen.
Tätyy jatkossa viedä koira suljettuun autoon välilläkin, kun se näin syksyllä onnistuu. Kesällä ei voinut, kun autossa on liian kuuma. Eipähän tässä enää monia treenejä kerkiä ennen talvea olemaankaan, eikä me osallistuta talven hallitreeneihin. Jätetään tämä hautumaan talveksi ja jatketaan taas ensi keväänä.
Laskeskelin, että me ollaan kesän aikana käyty nyt 14 kertaa Levekin kentällä treenaamassa, 8 alkeiskurssikertaa + pari kertaa Elinan kanssa Savitassujen esteillä. Eli yhteensä reilu parikymmentä treenikertaa - Mehän ollaan huippuja siihen nähden! :D

Toko tauolla?

Tokoa treeenattu kotipihassa ajan kuluksi ja aktivoinniksi (tai mun hermojen menettämiseksi). Osallistuminen Lempäälään voittajaluokkaan on peruttu. Tuntuukin kivalta, kuin ei paina kiire ja "pakko-oppiminen" päälle! :)
Tunnaria on tehty joitakin kertoja epämääräisillä pihalla pyörivillä palikoilla, joihin kaikkiin mä ole itse koskenut "joskus eilenä" ja yhteen sitten juuri. Hyvin kärsivällisesti Neri hakee haistelemalla sen "oman". Viimeeksi taisi vähän arpoa, tai sitten oli kiire palkalle, kun suu aukeni parin väärän palikan päällä... mutta ei ottanut! :) Täytyis varmaan alkaa harjoittelemaan tunnaria neitseellisillä oikeilla tunnarikapuloilla.
Mutta ne kaukot, ne on ne missä multa palaa hihat! :) Pari kertaa treenattu, mutta kun mun hermorakenne ei kestä. Pikkuhiljaa Neri on alkanut liikkumaan muutaman metrin päästä ohjatessa eteen-taakse suunnassa melko vähän, mutta kun se liikkuu sivusuunnassa mokoma. Perä siirtyy mun vasemmalle, joka voi johtua siitä että mulla on monesti ollut nami oikeassa kädessä, joten Neri hakeutuu sitä kohti. Olen vaihdellut palkkakättä, mutta yhäkin peppu siirtyy ja välillä siirtyy koko koira.
Seisomasta maahan menoa on treenattu jättämällä nami etujalkojen väliin, jolloin koiran on pakko lakeutua (eikä heittäytyä) alas saadakseen namin. Samaa kokeilin lelulla, mutta siitä Neri ei välittänyt pätkääkään vaan heittäytyi sen päälle. Nyt kun tätä seisomasta maahan menoa on treenattu niin paljon, välillä Neri menee sei-is käskystä myöskin maahan. Eli nyt istu käskyssä käsimerkki annetaan oikealla, maahan käskyssä vasemmalla ja seiso käskyssä huitoo molemmat kädet. Vielä kun muistaisi tuo itsekin! :)
Kaukojen opettaminen hyväksi taitaa meillä olla pitkä tie. Itseasiassa tajusin, että mulla itselläkään ei ole tietoa, mikä tekniikka eri siitymissä koiralle olisi hyvä opettaa, että se tosiaan pysyisi kaikissa liikkumisjärjestysvaihtoehdoissa(mikä sana tuo nyt on?:D) paikallaan.

Agi on hauskaa, vaikkei se nyt niin putkeen meniskää! :) Kekiviikkona oli taas "yöagility" ja kun Nerillä oli pari viikkoa edellisestä kerrasta, kierrokset oli kirkkaanpunaisella!! Neri haukkui jatkuvasti radalla sekä tauolla, kun joku toinen oli ohjattavana. Tällä kertaa mua ei itseäni se hermostuttanut(ainaka paljo) vaan nauratti. Ja yhtään ei taas antanu mulle aikaa ajatella ja suunnitella ohjausta. Koira nytkähteli ja syökyili salamannopeasti eri suuntiin, kun mä vähänkin liikahdin tai sanoin jotain. Monta luvatonta esteen suoritusta tuli, mutten jaksanu välittää. Kerran koira lähti kierrokselle ja hyppäsi jossain vaiheessa putkenkin yli, ei sentään pituussuunnassa vaikka sekin olisi voinut onnistua! :D Tuli siinä onnistumisiakin, kun vaan sain ohjauksen kuntoon. Kun en kerkiä Nerin vauhtiin, mun on pakko käyttää sanallista (lue HUUTO)ohjausta. Huomasin, että Neri tosiaan on oppinut oikea- ja vasen-käskyt ja jopa kuuntelee niitä agiradalla!
Ja on se nopea. Kepeissä mä en kerkiä/osaa ohjata vasemmalta puolelta vaan sekoan rytmissä ja sekoitan koirankin. Mun kulkiessa oikealla, koira osaa suorittaa kepit aika itsenäisesti, mutta mun ollessa vasemmalla, Neri jättää ne kesken, ellen ohjaa. Eli meillä on tässä kierre valmis. Tätyisi varmaan opettaa kepit kokonaan uudelleen, täysin itsenäiseksi kujakepeillä...
Tuota meidän häsellystä täytyisi varmaan kuvata videolle, jotta mä saisin häveten katsella! :D

Tampereen taivaltajien melonta- ja vaellusretkelle lähdetään tänään ja tullaan sunnuntaina pois. Neri pääsee mukaan - sinne on kuulemma tulossa muitakin koiria. Telttailua Haukkajärven rannalla Haukanhiedassa, melontaa Haukkajärvellä ja kävelyä Helvetinkoluun, luultavasti vesisateessa - Kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta! Puntaroidaan vieläkin, ottaakko mukaan kajakit vai inkkari. Inkkarilla Nerin voisi ottaa melontaretkille mukaan. Kajakkiin en arvaa tunkea sitä istumaan tavaratilaan vaikka se sinne juuri ja juuri mahtuukin. Jos kaadutaan(ja melko varmasti kaaduttaiskin :D), tavaratila täyttyy vedellä ja kajakkia olisi vaikea reskuttaa. Jouduttais olemaan molemmat veden varassa aikas kauan... ja Neriä olis mahdoton edes saada takaisin kajakkiin.

"Rääkätty" metsässä, kentällä ja kotipihassa

Tokoilut
Ruutua treenattu ja ruutuunmeno tuntuisi olevan hallinnassa. Kotona menee hyvin, ruutuun palkka laitettu Nerin näkemättä. Kentällä kokeilin kaksi kertaa, tajuaako Neri tosiaan mikä se ruutu on, joku muu vei palkan. Ensimmäisellä kerralla Neri oli keskittynyt toiseen koiraan liikaa, lähti kyllä lähtyksestä innokkaasti liikkeelle, mutta kääntyi hetken päästä mua kattomaan: "Jaa niin, mikä juttu tää nyt olikaan?" Otin uudelleen lähetyksen ja juoksi ruutuun. Eilen ruudusta puhuminen jo sai katseen lukkiutumaan ruutua kohti ja meni hyvin keskelle. Mutta ne jälkeiset liikkeet... Ei meinaa pysyä ruudussa enään maassa, vaan alkoi lihakset jännityksestä vatkaten nousemaan ylös, ja tulee luo niin vauhdilla, ettei saa jarrutettua nätisti viereen. Treenattiin sitten vaan ruudussa maassa pysymistä, niin että mä hengailin ja palasin palkkaamaan rauhallisesta maassa pysymisestä.
Kaukot on vaikeita. Seisomasta maahan ei laskeudu vaan heittäytyy eteenpäin, joten eteenpäin tulee noin 20 senttiä/kerta, jollen ohjaa namilla kuonon edessä. Ja nyt tuli ongelma maasta istumaan nousuunkin ajatellen esim. huomista tokokisaa. Neri nousee ensin melkein seisomaan ja siirtää sitten takajalat alleen, kun aiemmin veti aina etujalat taakse. Tänään on sitten harjoiteltu uudelleen maasta istumaan nousua.
Jäävät onnistuu hyvin, istuminen mukaanlukien.
Hypyssä Neri edelleen kääntyy hypyn jälkeen esteen sivuun, mutta tulee hypyn kautta takaisin, vaikka mä tahallaan olisin sivussa samalla puolella estettä. Hyppynouto myös ihan ok.
Luoksetulon pysähdys on käsimerkillä paljon parempi, kun äänikäskyllä. Ja toivottavasti pysähtyy tälläkertaa kokeessakin! :)
Tunnari menee millon mitenkin. Välillä Neri ei tee yhtään nenätyötä vaan tuo ensimmäisen kapulan, joka eteen sattuu. Toimi hyvin, kun ensin heräteltiin nenää piilottamalla kapulaa heinikkoon. Monesti Neri vielä kerkiää ottaa väärän kapulan hampaiden väliin, ennen kuin päättää, että se on väärä. Ja nouseehan se kapula sitten maasta pari senttiä.
Voipi olla, että perun Lempäälän tokokokeen voittajaluokkaan osallistumisen. Eihän tuo koira ole läheskään valmis, edes sitten kahden viikon päästä. Olihan multakin varsinainen älynvälähdys ilmoittaa meidät voivoi-luokkaan viikon päästä edellisestä avo-luokan kokeesta. Taisin yliarvioida kykyni opettaa koiralle liikkeet! :D No, itseasiassa olin ilmoittautunut Lempäälän kokeeseen jo ennen kuin noihin kahteen edelliseen.

Haku- ja agitreenit keskiviikkona

Samana päivänä kahdet treenit oli vähän liikaa. Siis mulle. Koira ei varmaan ollut moksiskaan! :)
Ensin hakuilut Sääksjärvellä. Nerille viisi maalimiestä. Kaksi ekaa suoraan edessä, ääniavuilla - huusivat Neriä nimeltä. Eka melko lähellä, toisen lähdön Neri näki. Nämä ihan ok! Kaksi seuraavaa valmiina, myöskin ihan ok (muistaakseni) ja viimeinen vielä ääniavulla. Ihan hyvin meni treenit, ei lainkaan epäluuloisia elkeitä eikä puhkumista, vaikka ruikutin ennen meidän aloitusta: "Ei siitä kyllä koskaan hakukoiraa tuu".
Agitreeneihin tuli hirvee kiire, kun hakutreenit venyi aikas pitkiksi  - johtuisko liiallisesta lörpöttelystä! :D Pyörähdin kotona hakemassa palkat ja kaahasin Levekin kentälle, myöhässä, pinna kireellä ja väyneenä. Nerille äkkiä vähän lämmittelyä, kun oltiin hakuilussa ensimmäisenä ja koira oli viettänyt sitten autossa pari tuntia. Ja olipa vaikeaa Nerin takana leikata hypyn jälkeen seuraavalle hypylle. Neri kerkisi aina kiepsahtaa hypyltä väärään suuntaan, kun en osannut vartalolla ohjata oikealla tavalla. Sujuihan se sitten lopulta.
Kontakteilla Neri kiepsahti mua kohti ja heitti takajalat pois kontaktilta, jos jäin taakse. Eli sitten treenattiin pysähdyksiä niille siten, että syösyin Nerin eteen "JARRRRR" käskyn jälkeen. Tulihan siinä ihan hyviä radan pätkiäkin, kun mä muistin vaan mihin mennä. Neri seuraa kyllä hyvin ohjausta.
Ja taas on kämmenen selkämykset mustelmilla, kuten aina agitreenien jälkeen. Neri käydessä kierroksilla  se haukkaa palkkanamit vähän turhan innokkaasti mun käsistä.

Tokoo ja agii

Tokot

Työn alla VOI-luokan liikkeet. Ja AVOja pitää myös pitää yllä, kun on nekin kokeet vielä edessä.
Nerillä on hieno tatsi seuraamisessa, etenkin kun tietää, että mulla on namia. Se onkin ollut enemmän ruuan perään nykyään ->helpompi motivoitava. Kontakti on alkanut pysyä liikkeellelähdöissä ja käännöksissäkin.
Kentällä otettiin tiistaina tunnaria, ohjaaja vei kapulat. Ensimmäisellä kerralla kolisteli hampaillaan useita kapuloita ja toi lopulta väärän -> lähetin uudelleen, jolloin toi oman. Toisella kerralla kolisteli taas paria kapulaa ensin hampaillaa ja toi sitten oman. Tähän lopetus.
Kotona aiemmin pojan viemänä toi ensin kaksi kertaa väärän ja sitten vasta oman. Liian tuttua hajua kai kaikissa kapuloissa.
Luoksetulon seisomaan pysäytyksen vaihdoin takaisin käsiliikkeeksi. Maahan pysäytystä kokeiltu pari kertaa - käsky sanallinen. Saisi olla nopeampi maahanmeno. Nyt menee matalana pari askelta.
Ruutuun menoa on harjoiteltu pävittäin kotipihassa ja alkaisikohan jo jotenkin olla hajulla paikasta. Tänään oli hauska tapaus ruutuun menossa: Neri lähti vauhdilla kohti ruutua ja yht'äkkiä pysähtyi, heittäytyi maahan ja alkoi nuolla pimpslooraansa! En viitsinyt komentaa! :) Ruudun loppujuttuja treenattu aika vähän ja Neri tulee melko vauhdilla ja ensin ohi. Kentälläkin ruutuunmeno ihan hyvä, mutta vielä ei päästy kokeilemaan ilman, että Neri näkee palkan viennin. Ja huomaan, että mulla on vaikeuksia hahmottaa kaukaa koiran asemaa ruudussa! :-/
Hyppynouto tuntuisi olevan hallussa, kuin myös metallinouto. Parannettavaa tietysti on!
Kaukoista seiso-maahan tarvii kokonaan uudelleenopetuksen, jotta ei tulisi liikkumista eteenpäin - Ei muuta, kuin nami käteen ja hissausta ylös ja alas, kunnes liike jää lihasmuistiin. Kaukoja ei ole vielä edes kokeiltu kauempaa.

Agiliito

Agitreenit siirtyi keskiviikolle, joten ei sitten päästy hakutreeneihin. Onneksi ensi viikolla liitely on niin myöhään, että keritään käydä ensin hakuilemassa. Se voiskin olla Nerille hyväksi tehdä jotain henkisesti väsyttävää ennen agitreenejä, niin jospa kierrokset olisi vähän alempana. Nyt alussa lihakset oikein vatkasi pidätellystä energiasta. Treenit meni oikein hienosti - Saatiin jopa yksi pikku rata puhtaasti läpi... jollei lasketa sitä pientä hetkeä, jolloin mä hetken mietin mihin seuraavaksi ja Neri kerkesi tehdä mun edessä yhden ympäri pyörähdyksen... Neri jatkoi heti rataa, kuin mun pelkästä ajatuksesta, kun mä muistin mihin seuraavaksi. Tuo koira on hiivatin taitava lukemaan mua! Voi kun mä vaan itse oppisin helpommin muistamaan radan.

Kirjotellaanpas välillä meidän touhuista

Johan oli hässäkkä

Läksin tänään töiden jälkeen koirien kanssa lenkille. Kun pääsin tien yli kevyenliikenteenväylälle, naapurin likalta (aikuinen) pääsi karkuun kaksi isoa uroskoiraa, sakemanni ja valtava sekarotuinen, ja ne syöksyivät täydellä vauhdilla meitä kohti. Neri rähisi sakemannin kanssa ja Huki seropin. Otin tilanteen rauhallisesti... kunnes Huki makasi maassa ja seropi puri sitä kurkusta ja ravisteli. Karjasin ensin: "NYT IRTI!" ja kun se ei tehonnut tarrasin enempään harkitsematta kahdella kädellä seropia niskasta kiinni ja revin sen irti Hukista. Mutta Hukipa ei ollut luovuttanut, vaan alkoi pureskella seropin takajalkoja ja mulla oli täysi työ pitää sen hampaat erossa Hukista! Neri ja saku kuulemma vaan rähisivät toisilleen ja kiersivät ympyrää. Mun poika oli nänyt sen yläkerran ikkunasta. Mä en voinut keskittyä niihin, kun oli keskityttävä toiseen tappelupariin. Tein siinä äkkiä arvion, että uroksen kanssa Neri varmaan selvittää välinsä paremmin ja tunsin sen sakun ennestään - kova rähisemään, muttei loppujen lopuksi mikään paha poika. Seropin luonteesta en tiennyt mitään ja Huki oli siinä parissa todellakin pahasti altavastaaja. Kun koirien emäntä ehti paikalle, mä roikun yhä seropin niskassa ja Huki pureskeli edelleen sen takajalkoja. Neri ja saku olivat jo hiljaa ja tuijottelivat vaan toisiaan, Nerillä ainakin karvat pystyssä ja irvistelläkin vielä taisi. Kun saatiin koirat kiinni, alkoi taas hirveä rähäkkä, kun kaikki koirat alkoivat taas haukkua ja rähistä. Sillä likalla oli täysi työ pitää koiransa paikallaan, ne isot urokset veivät sitä kyllä 6-0. Suoraan sanoen mä jouduin pakenemaan paikalta, kun sakun hampaat taas loksui Nerin kuonon edessä. Jälkeenpäin nauroin tapaukselle... kun olin ensin tarkastanut kummankin koiran mahdollisten hampaanjälkien varalta. Saattoipa ehkä jopa olla sivusta katsoen hieman koomisen näköistä. :) Mutta sen huomasin tuosta tapauksesta, että Neri ei ole ainakaan kovin "sätky". Kun tilanne oli ohi, se palautui hetkessä normaaliksi. Saas nähdä muistaako seuraavan kerran koirat tavatessa. (MUISTAA! :D)

Koirien uusi tarha on valmis. Hieman se myöhästyi Nerin juoksua silmällä pitäen, mutta kun juoksu tuli kuukautta "liian aikaisin". Huki alkoi naapurin koiran juoksun aikana karkailla vanhasta tarhasta, kun hoksasi, että sieltähän pääsee aidan ali, kun vaan tunkee päänsä sinne ja vähän venyttää verkkoa. Nyt ei enää pääse -yli eikä ali! Paitsi Neri vois päästä yli, kun koppi on noin lähellä aitaa, jos vaan uskaltaisi hypätä! :) Tarhaan on istutettu pensaita ja rakennettu Hukille terassi, jonka alle se pääsee makoilemaan.

Treenailut:

Agitreeneissä ollaan käyty tässä välissä kaksi kertaa. Edellis maanantaina mä turhaannuin omaan osaamattomuuteeni täysin! Neri on taitava ja seuraisi kyllä ohjausta, mutta kun se vauhti on niin kovaa, että mä en kerkiä keskittyä. Jotain kohtaa höylättiin ja höylättiin ja kun keskityin saamaan sen oikein, en muistanut yhtään mihin seuraavaksi piti ohjata. Lopuksi saatiin sentään hienosti onnistunut suoritus niin saatiin päättää siihen.
Viime maanantaina treenit menikin sitten tosi hienosti ja jäi tosi positiivinen mieli. Alkoi jopa tuntua, että enkä me joskus tulevaisuudessa päästään treenaamaan kokonaisia ratoja. Neri seurasi hienosti ohjausta, ja antoi jopa anteeksi mun pienet virheet. Sen huomasin, että Neriä ei kannata viedä autoon sillä välin, kun toiset koirat treenaa, vaikka se kerääkin kierroksia toisten katselemisesta. Se toimi paljon huonommin toisen session aikana - se oli tavallistakin levottomampi eikä kuunnellut mun äänikäskyjä vaan juoksi mun luo, jos en ollut ohjaamassa eteenpäin.
Ohjaaminen alkaa pikkuhiljaa sujumaan, mutta vauhti ja täsmällisyys on sitä luokkaa, että rimoja tulee alas, jotta kolisee. Kontakti esteillä otettiin käyttöön hihnalla varmistus pysäytykseen.
Hakutreenit jää tänään väliin, kun tulin itse kipeäksi, mutta viime keskiviikkona yritettiin treenata Nerin kanssa alueen perälle menemistä ja siellä etenemistä, kun tuuli kävi sopivasti keskilinjan suuntaan. Maalimiehet, viisi kappaletta, näyttäytyivät takarajalla, käänsin Nerin pois päin ja maalimies eteni kymmenen-kakskymmentä metriä. Tämä ei ihan kauhen hyvin sopinut Nerin luonteelle. Sen epäluulo taas heräsi, kun maalimies ei ollutkaan siinä paikassa, missä sen oli nähnyt - Tosi varovasti Neri eteni takarajalla. Muutenkin se tuntu jotenkin laiskalta. Näitä kuitenkin jatketaan ja voitais vaikka ottaa lisäksi ääniapu. Jos mm huutais vaikka Nerin nimeä, Neri "tietäis", että siellä on joku tuttu.
Tokossa Neri on piristynyt huomattavasti ilmojen viilennyttyä. Levekin treeneissä on käyty kentällä kesätauon jälkeen nyt kolme kertaa. Paikallamakuussa Neri pysyy hyvin, mutta heittää jossain vaiheessa lonkalle. AVO hyppyä treenillaan nami esteen takana, jotta Neri oppisi jäämään esteen taakse, eikä siirtyisi sivuun. Aluksi laitoin namin liian lähelle ja Neri yritti kääntyä ympäri jo esteen päällä, jolloin takajalat osuivat esteen tolppaan. Agilityn aloittaminen juoksutauon jälkeen on tuonut vanhan ongelman hyppyyn takaisin - Neri hötkyilee ennen hyppyä.
Seuraamisessa on saatu kontakti takaisin, joskaan ei  täydelliseksi. Paikka on suht hyvä, mutta välillä Neri seilaa ja osuu mun jalkaan. Jäävissä Neri on muuten hyvä, mutta välillä asento on vähän vino, jos koira on seurannut huonossa asennossa. Luoksetulossa Neri tulee reippaalla laukalla, eikä pysäytystreeneistä huolimatta ole alkanut ennakoimaan. Välillä otetaan kuitenkin läpijuoksuja. Noudoissa Neri on välillä tosi taitava ja laukkaa myös palatessa, usein miten tulee ravaten. Sivulle tulossa Nerin kaula pökkää monesti mun reiteen -> Olen laittanut käden nyrkkiin reidelle ja Neri on törmätessään kopsauttanut päänsä siihen -> Sivulletulo on vähän parantunut! :) Yksi vaihtoehto tämän korjaamiseen olisi tietysti takakautta kierrättäminen. Kaukot myös toimii hyvin - jos Neri vaan keskittyy.
Ihan hyvä tästä on lähteä lauantaina AVO-luokan kokeeseen. Torstaina kentällä on treeneissä vielä kisamuotoiset suoritukset mutta perjantaina ei sitten enää tehdä mitään tokoon viittaavaakaan. :)

Viimein se juoksu alkoi

Vierailua
Kovasti kauan Neri on juoksun tulosta vinkkejä antanut, ja vihdoin viimein se alkoi. Oltiin viikonloppu Savitaipaleella maalla kyläilemässä ja siellä Nerillä oli pari pientä "ihailijaa": bichon Toivo ja kääpiöpinseri Veeti. Hukia ei Neri juuri kiinnosta (itseasiassa Huki oli kiinnostuneempi Toivosta :-D ) Neri käyttäytyi oikein hyvin, ja haukkui vain yhtä taloon saapunutta vierasta uhkaavasti. Se taisi provosoitua siihen kuullemma Veetin innostamana ja oli jälkeen päin vähän häpeissään. Eikä Neri ole mikään turha riidanhaastaja - Talon ajokoiranarttu haukkui ja murisi tarhassa, jos Huki tai Neri lähestyi, tai edes ilmestyi sen näköpiiriin. Neri ei mennyt provosoimaan koiraa lisää, vaan kiersi tarhan kaukaa.
Agiliitelyä
Tänään, ja ainakin pari seuraavaakin viikkoa, jää sitten juoksun vuoksi agi-treenit väliin, mutta onneksi päästiin sentään eilen Savitaipaleella Savi-Tassujen kentälle Elinan ja Toivon kanssa treenaamaan. Kovilla kierroksilla taas treenattiin, kun en tahtonut millään saada Neriä ohjattua rinnakkain olevien esteiden kierto-hyppy sarjaa. Peräkkäin olevat hypättävät esteet menevät jo melko hienosti "eteen"-käskyä käyttämällä.
Kontaktien opettaminen on varmaan paras alkaa kokonaan alusta. Nyt kun on juoksun takia taukoa kenttätreeneistä, täytyy rakentaa kotiin jokin kontaktin tapainen ja opettaa kontaktit jollain käskyllä varmaksi.

Tokot

Kyllä huomaa, että nämä lämpimät ilmat on vaikuttanut Nerin treeni-intoon latistavasti. Lauantaina oli ainoa viileä päivä ja Neri tuli itse tarjoamaan treenivalmiuttaan. Kontakti oli tosi hienoa ja Neri teki innolla töitä. Oi, tollainen kun se olisikin aina! :) Tehtiin siinä äitin nurmipihalla seuraamispätkiä, käännöksiä ja liikkeellelähtöjä. Lisäksi jäävät palkaten lelulla heti nopeasta käskyn toteuttamisesta. Lisäksi luoksetulon pysäytyksiä käsiavulla - Pysähtyminen olisi saanut olla kyllä nopeampi, koska tiedän, että Neri pystyy parempaankin.
Tänään on turkasen kuuma(n. 32 C) ja hiostava ilma, mutta päätin pojan jalistreenien aikana kokeilla saisinko Nerin innostumaan parkkiksella noutojen treenaamisesta. Aluksi heittelin palloa, mutta Neri oli kiinnostuneempi pallon vieressä olleesta (koiranpissan?) hajusta, kuin pallosta. Jouduin vähän huomauttamaan. Aluksi vähän seuraamista, jotta koira tietäisi, että nyt ollaan treenaamassa. Ensin pelkkä kapulan tuonti sivulle, sen jälkeen nouto kaikkineen. Samat metallikapulalla. Ihmeen pirteästi Neri suoritti noudot. Lopuksi kaukot joka välissä palkaten. Hirmu kehut, kun koira jaksoi siinä kuumuudessa keskittyä treeniin. Treenin jälkeen lenkki ympäristössa ja kotimatkalla uintia Moision joessa.
Hyvä opettaa koiraa toimimaan myös kuumassa ilmassa, jos vaikka sattuu olemaan toisenkin kerran koepäivänä sairaan kuuma!

Agia, hyppyä, noutoa ja hyppynoutoa

Ma 19.7. agi-treenit kentällä

Vauhdikasta menoa jälleen. En ole saanut Nerin agi-intoa tapettua kotona paria hyppyä ja keppejä höyläämällä. Kepit menikin nyt hienosti myös vasemmalta puolelta, tosin piti ohajata loppuun asti, mutta siitä seuraavalle esteelle jatkaminen tarvi turhan paljon ohjausta. Puomia Neri ei mennyt päähän asti, jos en saattanut, vaan hyppäsi ennen kontaktia sivuun ja tuli mun luokse, vaikka kontaktilla ja maassa kontaktialustalla oli namit. Itseasiassa namit ei merkitse Nerille paljonkaan agissa, kun koira käy niin kierroksilla. Neri tulee ennemmin mun luokse, kuin juoksee tarketilla olevalle ruokapalkalle, jos käskyä/ohjausta seuraavalle esteelle ei tule. Liikkeen jatkuvuutta täytyy treenata. Paras olisi ottaa loppuun jokin heitettävä palkkaa, johon Neri voisi purkaa esteillä kerättyjä kierroksia. Nyt se tulee vauhdilla mun syliin tai suu auki käsille.
Eilen ihmettelin sisällä, mitä Neri haukkuu kiihkeästi ja kiiruhdin ulos tarkistamaan - Ei hätää, Arttu vaan treenasi sen kanssa agilityä meidän pujottelukepit ja kaksi hyppyä sisältävällä agility"radalla"! :)

Uimamaisteri

Uimassa ollaan käyty, tai itseasiassa käytetty Neriä, lähes joka päivä. Aina treenejä ennen olen käyttänyt Nerin Moision joessa kastautumassa Vanattarantien uuden kävelytien sillan alla. Joessa vaan alkaa olla niin vähän vettä, ettei siinä kohta pääse kuin kahlaamaan. Neri on oppinut hienosti uimaan, se epämääräinen porskuttelu etujaloilla on onneksi jäänyt historiaan! Järvellä uidessa Neri hakee innokkaasti palloa kerta toisensa jälkeen. Oma-aloitteisesti, ilman palloa tai keppiä, ei lähde uimaan.

Tokotreenejä kotipihassa

Luoksetulon pysäytyksiä, heittopalkalla joko samalla kun suullinen käsky tai heti pysähdyksestä. Välillä pysähdykset napakoita jarrutuksia, välillä muutama askel käskyn jälkeen. Lisäksi erikseen seisomasta sivulle tuloja.
Suoraan sivulletulon Neri natsasi nopeasti - ei enää edes yritä tarjota eteen istumista. Sivulle tuleminen on Nerille jotenkin luontevampaa. Jo silloin, kun aloin ottaa Nerin eteen istumaan, se tuntui olevan Nerille kovin vierasta. Mietin asiaa jo silloin - Suoraan kohti tuleminenhan riitelee koiran luontaista käyttäytymistä vastaan ja Neri kun on alistuvainen koira, tuntui että se olisi mielummin tullut vähän kiertäen mun luo. Nyt se tulee innokkaasti heittäen perän mun viereen niin, että välillä menee hieman yli ja asento on vino. Välillä siirrän oikean jalan eteen, jolloin Nerin peppu törmää mun jalkaan eikä se pääse väärään asentoon. Nyt asento on alkanut paranemaan ja on useinmiten suht suora. Olen yrittänyt olla viluilematta Neri asentoa niin, että koira sitten korjaa sitä mun pään tai vartalon liikkeen mukaan. Tässä kohti olisi kiva, kun olisi kaveri, joka sanoisi onko koira oikeassa asennossa vai ei.
Noudot puisella sekä metallisella kapulalla sujuu suhteellisen mukavasti. Hieman saisi olla innokkaampi paluu - Neri laukkaa kapulalle, ja tulee ravaten takaisin. Olenkin välillä lähtnyt takaperin juoksemaan poispäin, että saisin koiraan vähän vauhtia. Silloin Neri tosin unohtaa, että kapulan kanssa pitää tulla mun sivulle ja viipottaa vauhdilla mun ohi! :-) Neri kantaa kapulaa hellästi pureskelematta, välillä ote näyttäisi olevan liiankin "hellä", kun tuntuu että siinä ja siinä se kestää suussa. Metallikapulakaan ei ole Nerin mielestä yhtään sen kummempi suussa, kuin puinenkaan.
Turhaan pelkäsin, kuinka Neri noudossa oppii tulemaan sivulle, kun ei saa sitä sivulle-käskyä antaa. "Hae"-käskyllä oppi nopeasti tuomaan suoraan sivulle eikä Neri montaa kertaa edessä luovutusta tarjonnut. Sivulle tullessa kapula osui aluksi usein mun reiteen Nerin kiepsahtaessa. Nyt enää harvemmin, Neri on oppinut itse välttämään tätä.
Hyppy avo-luokan tyyliin menee muuten mallikkaasti, mutta Neri hyppää edelleenkin usein esteen sivuun. Nyt mulla on melko leveä este, jolloin Neri kyllä tulee hypäten takaisinkin, mutta entä sitten kun on se metrin levyinen virallinen este.... Täytyy varmaan rakentaa oikean mallinen este.
Hyppynouto pelittää myöskin - Kapula pysyy hypyssä suussa rennosta otteesta huolimatta ja Neri tulee kapulan kanssa hienosti suoraan sivulle. Mun täytyy vaan olla itse tarkkana, että heitto menee suhteellisen suoraan. Tätyishän sitä tietysti treenata vinoista heitoistakin hyppyä takaisin päin.... Hmmm... nyt sitä voisi tietysti alkaa harjoittelemaan, kun liike on muuten opittu. Tätyy vaan olla se oikeanlainen este.

Veto?lenkkiä

Kävin kokeilemassa kuinka lenkeilly Nerin kanssa onnistuisi rullaluistimilla - Hullun hommaa!!!! :) Vanattarantiellä on uusi kevyenliikenteenväylä, missä tietysti hyvin rullaava asfaltti.... Nerillä oli tavan kaulapanta ja kielsin kyllä vetämästä mutta koira innostui kovin, kun mä tulin vauhdilla perässä, kun se lisäsi vauhtia. Sitten rullaluistinten hurina ja jarrun vinkuminen sai koiran hämmentymään ja se alkoi haukkua ja kääntyi äkkiä mun luistimia komentamaan, naapurin uusi koiranpentu oli emäntänsä kanssa sivutiellä, toisen naapurin koira haukkui taukoamatta, kaksi remmirähjäkoiraa tuli kevyenliikenteentietä pitkin... Ensimmäinen lenkki oli parin sadan metrin pituinen. Lare kävi Nerin kanssa seuraavana päivänä uinti-reissulla rullaluistimilla vieden. Alku näytti kyllä pelottavalta, mutta koiran rauhotuttua oli kuulemma tullut nätisti käskystä Laren takana.
Nyt kun ilmat on vähän jäähtyneet, taidan mennä leveämmille paanoille oikealle vetolenkille kaikkine vetovermeineen - ja kaikin rullaluistelusuojin varustautuneena. Neri saa ainakin vauhdikasta lenkkiä ja vetotreeniä.
Katsoin, että canicrossin SM-kisat on vasta lokakuussa. Hmmmm....  Jarno kerkiää vielä treenata itsensä kovaan kuntoon, mä treenata Nerin inhimilliseksi juoksukaveriksi, ja Jarnon ja Nerin yhteispelikin hioa vielä hyväksi siihen mennessä. Jarno 18v täytyy vaan lahjoa puhtaalla RAHALLA siihen hommaan. Ei se pelkästä juoksemisen ilosta sinne lähde! :D
Mun täytyis vaan liittyä VUL:iin kuuluvaan koirakerhoon ja liittää Jarno perhejäsenenä myös. Tampereen Vetokoiraseuraa olen harkinnu. Voisi sitten käydä niiden tottis- ja BH-treeneissäkin - tosin seuran treenikentät on hirmu kaukana.

Ilmaisua ja pujottelukeppejä

Rullailmaisutreeniä pitkästä aikaa

Eilen treenattiin rullantuontia kotipihalla ihan lyhyellä matkalla, kun on tuota aikaa vierähtänyt viimekerrasta. Lassi toimitti maalimiehen virkaa. Ensimmäisellä kerralla Neri otti rullan meni vähän matkaa, palasi ja sylki rullan Lassin syliin palkan toivossa. Ei enää muistanut, miten homma pelaa. Sen jälkeen otettiin pari kertaa kutsulla. Lisäksi näyttö. - Vähän laiskaa Nerin palaaminen oli, kuten kaikki sen tekeminen on ollut viimeaikoina.
Tänään ilmaisua treenattiin metsätien varressa, Arttu lahjottuna maalimieheksi. Matkaa vain 10 - 20 metriä, näytöt. Pari ensimmäistä rullantuontia kehullaa ja kehoituksella. Heti Artun luokse tultuaan Neri nappasi rullan mutta ote oli niin onneton, että rulla putosi heti maahan. Nosti uudelleen ja toi mulle viereen perusasentoon istuen ja irrotti otteen vasta käskystä. Hienoa! Kolmannella rulla lähti heti mukaan, mutta tällä kertaa irrotti ennen kehoitusta, mutta vasta mun vierellä. En puuttunut tähän. Neljännellä kaikki menikin sitten nappiin. Nerin liikkuminenkin oli tänään innokkaampaa ja pirteämpää - Ilma kun on vähän viileämpää.
Seuraavalla kerralla maalimies voisi varmaan jo pitää rullasta hieman kiinni, että Neri joutuu ottamaan siitä paremman otteen, ennen kuin saa sen mukaansa. Homma on kaiketi sen verran jo opittu, ettei Neri jätä rullaa ottamatta vaikka vähän jouituisi siitä "taistelemaankin".

Rullareenin jälkeen kolme tarkkuusesinettä: Arttu laittoin ensin metallisen lenkkilukon. Neri sai mun mielestä vainun heti ruudun sivulle tultua, meni suoraan oikeaan paikkaan ja nappasi lenkin suuhunsa, vaikka se oli osittain lahon puun alla. Arttu oli vähän pettynyt, että oli piilottanut niin "huonosti"! :) Itse laitoin pienen metallisen rikan saman ruudun etureunaan. Neri kävi ensin tarkastamassa paikan, missa aiempi esine oli ja alkoi sen jälkeen tutkia ruutua järjestelmällisemmin. Ei siinä kauan mennyt kun Neri löysi rikan - Joutui hetken sitä hamapillaan kaivelemaan esiin ja syljeskeli välillä suustaan maata! :D Arttu sai vielä piilottaa toisen esineen, kun eka oli ollut niin helppo - Tällä kertaa muovia ja metallia sisältävä pieni nipistin. Lahopuun mujun seassa ja taisi olla vähän ruudun rajojen ulkopuolella. Neri jotui vähän aikaa haeskelemaan. Hienosti se käyttää nenäänsä ja tuo pienetkin esineet suussaan mulle käteen.

Pujottelutreeniä myös vasemmalta ohjaten

Tökin jotain keppejä pihanurmikolle pystyyn suurinpiirtein sopivin välein. Neri osaa mennä aika itsenäisesti koko 12 kepin pujottelun, jos olen jossain oikealla puolella keppejä lähettämässä, vaikka kaukanakin kepeistä, mutta jos olen vasemmalla, pujottelu on hidasta ja jää jossain vaiheessa kesken. Osaapas olla vaikeaa, etenkin koiralle. Siitä on niin kummallista, että mä olen "väärällä" puolella. Lisäksi, jos ohjaan läheltä, olen hidas vasemmalta kädellä ohjaamaan ja juoksenkin väärässä rytmissä ja sotken koiran rytmin -> keppejä jää väliin. Multa meinaa mennä hermot...
Kepeille meno vaatii myös treeniä, että Neri osaa aloittaa oikeasta kohdasta ja oikealta puolelta. Usein Neri yrittää aloittaa toisesta välistä.

"Täähän on ihan ohjattavissa"

Helteinen agility 12.7
Paikalla koulutusohjaaja ja kaksi koirakkoa - Ei siellä kentällä muita sitten ollutkaan, ennen meitä eikä tullu meidän aikanakaan. Käytin Nerin uimassa matkalla kentälle ja otettiin suht lyhyitä sessioita ja siltikin välillä juottaen. Tällä kertaa täytyy sanoa, että onneksi meidän vuoro on vasta illalla puoli yhdeksältä.
Jos helle ja kuumuus olikin vienyt Neriltä motivaation toko-kokeessa, agilityssä motivaation puutteesta ei ollut tietoakaan. Sama sekopää syöksyilijä se oli yhäkin! :D Kun me päästään sinne esteiden keskelle, Neri poukkoilee puolelta toiselle ja "odottaa" lupaa (= en kiellä menemästä) suorittaa edes jonkin esteen. Tuntuu välillä, ettei koira seuraa mua ja mun ohjausta ollenkaan, kun katse on aina vaan jossain esteessä. Mutta aina se on vauhdilla sinne suuntaan menossa, minne mä vähänkin liikahdan. Olen miettinyt, että millä ihmeen silmällä se mun liikkeet näkee - Onkohan sillä niskassa piilosilmä (tai sitten se on se  perssilmä :D).
Kovalla motivaatiolla varustettuna Neri kentällä pyörii ja menohalut on hirveät - Mulla täytyisi itselläni olla täysin selvät sävet koko ajan, niin Neri menisi kyllä ohjauksen mukaan. Vaan, jos mä olen liian hidas tai en ohjaa heti jossain kohdalla, koira tekee nopeita ratkaisuja ja suorittaa esteen jota kohti mä vähänkin liikahdan. Se osaa tehdä tosi hienoja kuvioita tiukoilla käännöksillä toisiaan lähellä olevilla hyppyesteillä.... jos vaan olisin tietoisesti ohjannut sitä tekemään niin! :)

Nyt jäi treenien jälkeen hyvä fiilis ja innostunut olo (kun välillä harkitsin koko touhun lopettamista) - Tuumasin toisen treenisession jälkeen hengästyneenä koulutusohjaajalle: "Tää koirahan on ihan ohjattavissa, kunhan itse opin ohjaamaan ja meidän ohjaustekniikkaan löytyy yhteinen sävel!" Huomasin, että itseltänikin löytyy vauhtia ja mä jopa kerkiäisin ohjaamaankin koiraa, kunhan mun radanlukutaito paranee.

Ollaan me tokoilun lisäksi agiliideltykin

5.7. Levekin kentällä

Ohjaaminen alkaa pikkihiljaa helpottumaan, mutta kun ohjaajalla on paha "agidementia", kun ei millään tahdo muistaa mihin pitäisi seuraavaksi ohjata.

Eikä ohjaaja tahdo muutenkaan pysyä koiran vauhdissa. Siihen auttaa se, että eteenlähetys onnistuu, ainakin suorassa rivissä oleville esteille. 
Pujottelu on nastaa! Ohjaaja saisi vain oppia ohjaamaan vasemmallakin puolella.
Nerillä on pitkät ja ilmavat hypyt. Esimerkiksi viisi n. kolmen metrin välein olevaa hyppyestettä Neri hyppää yhdellä maakosketuksella esteiden välissä.

Muiden koirien suoritusten sivustaseuraaminen on Nerille katkera paikka.