Hullunrohkeena päätin lähteä Nerin kanssa pyöräilemään, Nerille ihka ensimmäinen kerta ja mullekin kevään ensimmäinen. Nerille vetovaljaat, mulle vetovyö ja väliin joustoliina. Alkumatkan taluttelin pyörää ja jarruttelin, kun Neri yritti vetää hulluna eteenpäin. Kun päästiin junaradan huoltotielle, hyppäsin pyörän kyytiin ja meno oli hurjaa, kun Nerin peritaate näköjään on sama kuin talvella vetohiihdossa: Vetovaljaat päällä vedetään täysillä! Tiekään ei ollut paras mahdollinen urineen ja kivenmurikoineen. Kerran tien varresta läksi Nerin nenän edestä jokin metsäkanalintu, mutta "EI" huudolla Neri jätti sen omaan arvoonsa. Hetken hirvitti myös silloin, kun Neri meinasi poiketa tieltä sivupolulle, onneksi uskoi "SUORAAN" käskyä.
Ympäri kääntymisessä oli myös omat haasteensa: Neri ei meinannut millään pysyä paikallaan sen aikaa, että saan pyörän käännettyä. Loppujen lopuksi olin juuri saanut pyörän poikittain eteeni, kun koira jo lähti vetämään. En pystynyt jarruttamaan, joten jouduin nappaamaan pyörän ilmaan ja juoksemaan se sylissäni Nerin perässä, kunnes pysäytys käsky meni perille. Oli se huisin hauskaa kuitenkin! :) Täytyy ottaa uudelleen jossain paremmalla alustalla. Ja rullaluistimien kanssa voisi myös käydä vetolenkillä kunhan kevyenliikenteen väylät on lakaistu.
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
maanantai 26. huhtikuuta 2010
Sunnuntain 25.4. harrasteet
Aamupäivällä haamuja hakemassa
Meille taas ihan uudessa paikass Birgitan polun varrella. Hyvä näkyvyys, pystyi seuraamaan hyvin koiran toimintaa. Tuulta ei ollut kuin nimeksi viistosti vasemmalta. Neljä koirakkoa paikalla, ja Nerille neljä maalimiestä. Kaksi ekaa lähti Nerin nähden samaan aikaan metsään eri suuntiin. Oikealla polku ja näkyvyys maalimiehelle asti, 50 metrissä. Lähetin Nerin ensin sinne. Lähti vauhdilla, mutta poikkesi polulta n. 30 metrissä vasemmalle, kääntyi vähän ajan päästä takaisin ja meni oikealle. Annoin koiran rauhassa ratkoa tilannetta. Lopulta sai kai vainun, kun jatkoi maalimiehelle. Toiseen suuntaan sama homma, poikkesi suoralta reitiltä ensin oikeaan, palasi -> vasempaan, sai vainun, ja maalimiehelle. Toiset kaksi otin haamuina alueen takarajalla, jotta Neri oppisi menemään suoraan pitkälle. Ekan "haamun" luokse Neri kiersi taas itselleen ominaisesti lopussa hieman vasemmalta. Toisen luo meni suoraan. Lopuksi muut yritti hieman leikittää Neriä solmunarulla. Vähän jaksoi kiskoa Marja-Leenan kanssa, mutta muut ei oikein saaneet tuulta purjeisiin.
Agiliidelläkin jaksoi vielä
Agin alkeiskurssin 6. kerta. Ja ah, niin rauhallinen ja keskittynyt koira mulla oli siellä! :) Tällä kertaa ei ollut juurikaan vaikeuksia paikalleen jäämisessä. Aluksi otin kontaktiesteitä A:ta ja puomia, kun Neri oli niin ihanan rauhallinen. Nyt sai jonkinlaista käsitystä siitä, onko koira oppinut mitään kontaktitreenistä, etenkin esteelle tulo kontaktista, kun Neri pysyi paikallaan muutaman metrin päässä sillä aikaa, kun mä asettelin nameja kontakteille ja sain lähettää sen käskyllä esteelle roikkumatta kaulapannassa. Hypyt, ja etenkin putki, saivat kierrokset jo nousemaan ja paikalleen jääminen ei ollut enää niin varmaa. Yhdellä lisäkäskyllä sentään pysyi, joskin jalkalihakset alkoivat vatkaamaan pidätellystä innosta.
Pujottelussa edelleen lopussa oikaisuja kahden kepin yli. Pari kertaa saatiin onnistumaan, kun mä sain hillittyä vähän tempoa. Keinun Neri meni kerran aika itsenäisesti, mutta sitten pääsi kerran karkaamaan keinulta ennen keinahdusta ja palkankin kerkesi onneton nappaamaan maasta, vaikka mäkin tein hurjan syöksyn kädet ojossa sitä kohti, kun huomasin Nerin huijauksen.
Mutta sain kyllä huomata, että Neri on kyllä mun ajatusta huomattavasti nopeampi: Yritin hyppyyttää Nerillä peräjälkeen muurin ja renkaan, jotka eivät olleet suoraan peräkkäin vaan rengas oli vähän sivussa oikealla. Siirryin muurin taakse lähettämään oikea käsi valmiina ohjaamaan Neri muurin jälkeen renkaalle - Lähetys: "muuri" ja samalla käännyin katsomaan missä rengas on ja huudan "rengas", mutta Neri olikin jo huitaissut täydellä vauhdilla vasemmalta mun ohi! Olen pitänyt itseäni jokseenkin nopeana, mutta olenkin armottoman hidas! :)
Mutta, luvattomien saldo tällä kertaa 0 (...jos ei sitä yhtä kiepsahdusta putken suulla lasketa, niin ja puomin nousulta nappasin koiran kerran kainalooni :D).
Meille taas ihan uudessa paikass Birgitan polun varrella. Hyvä näkyvyys, pystyi seuraamaan hyvin koiran toimintaa. Tuulta ei ollut kuin nimeksi viistosti vasemmalta. Neljä koirakkoa paikalla, ja Nerille neljä maalimiestä. Kaksi ekaa lähti Nerin nähden samaan aikaan metsään eri suuntiin. Oikealla polku ja näkyvyys maalimiehelle asti, 50 metrissä. Lähetin Nerin ensin sinne. Lähti vauhdilla, mutta poikkesi polulta n. 30 metrissä vasemmalle, kääntyi vähän ajan päästä takaisin ja meni oikealle. Annoin koiran rauhassa ratkoa tilannetta. Lopulta sai kai vainun, kun jatkoi maalimiehelle. Toiseen suuntaan sama homma, poikkesi suoralta reitiltä ensin oikeaan, palasi -> vasempaan, sai vainun, ja maalimiehelle. Toiset kaksi otin haamuina alueen takarajalla, jotta Neri oppisi menemään suoraan pitkälle. Ekan "haamun" luokse Neri kiersi taas itselleen ominaisesti lopussa hieman vasemmalta. Toisen luo meni suoraan. Lopuksi muut yritti hieman leikittää Neriä solmunarulla. Vähän jaksoi kiskoa Marja-Leenan kanssa, mutta muut ei oikein saaneet tuulta purjeisiin.
Sitten geokätköilemässä Toijalassa
Kaksi metsäkätköä tähtäimessä. Meidän geokoira-Neristä ei ollut kyllä muuta apua, kun että se piti mahdollisia "jästejä" silmällä. Kätköä ei tahtonut löytyä, joten kyllästyin etsimiseen ja aloimme leikkiä Nerin ja Artun kanssa piilosta. Neri oli joka kerta etsijänä! ;) Arttu löysi huisin hyvän piilopaikan, mutta Neripä löysi sen huisin hyvin! Tuuli oli yltynyt aamusta, joten sitä saattoi käyttää paremmin hyväksi. Kätköltä toiselle siityessä juoksetettiin Neriä edes takaisin useita satoja metrejä meidän välillä. Mietin jo, kuinkahan se jaksaa vielä illalla agissa.Agiliidelläkin jaksoi vielä
Agin alkeiskurssin 6. kerta. Ja ah, niin rauhallinen ja keskittynyt koira mulla oli siellä! :) Tällä kertaa ei ollut juurikaan vaikeuksia paikalleen jäämisessä. Aluksi otin kontaktiesteitä A:ta ja puomia, kun Neri oli niin ihanan rauhallinen. Nyt sai jonkinlaista käsitystä siitä, onko koira oppinut mitään kontaktitreenistä, etenkin esteelle tulo kontaktista, kun Neri pysyi paikallaan muutaman metrin päässä sillä aikaa, kun mä asettelin nameja kontakteille ja sain lähettää sen käskyllä esteelle roikkumatta kaulapannassa. Hypyt, ja etenkin putki, saivat kierrokset jo nousemaan ja paikalleen jääminen ei ollut enää niin varmaa. Yhdellä lisäkäskyllä sentään pysyi, joskin jalkalihakset alkoivat vatkaamaan pidätellystä innosta.
Pujottelussa edelleen lopussa oikaisuja kahden kepin yli. Pari kertaa saatiin onnistumaan, kun mä sain hillittyä vähän tempoa. Keinun Neri meni kerran aika itsenäisesti, mutta sitten pääsi kerran karkaamaan keinulta ennen keinahdusta ja palkankin kerkesi onneton nappaamaan maasta, vaikka mäkin tein hurjan syöksyn kädet ojossa sitä kohti, kun huomasin Nerin huijauksen.
Mutta sain kyllä huomata, että Neri on kyllä mun ajatusta huomattavasti nopeampi: Yritin hyppyyttää Nerillä peräjälkeen muurin ja renkaan, jotka eivät olleet suoraan peräkkäin vaan rengas oli vähän sivussa oikealla. Siirryin muurin taakse lähettämään oikea käsi valmiina ohjaamaan Neri muurin jälkeen renkaalle - Lähetys: "muuri" ja samalla käännyin katsomaan missä rengas on ja huudan "rengas", mutta Neri olikin jo huitaissut täydellä vauhdilla vasemmalta mun ohi! Olen pitänyt itseäni jokseenkin nopeana, mutta olenkin armottoman hidas! :)
Mutta, luvattomien saldo tällä kertaa 0 (...jos ei sitä yhtä kiepsahdusta putken suulla lasketa, niin ja puomin nousulta nappasin koiran kerran kainalooni :D).
lauantai 24. huhtikuuta 2010
Agit ja tokot
Agiliitely
Alkeiskurssin 4. kerralla harjoiteltiin enimmäkseen kontakteja. Neri oli ihmeen rauhallinen ja keskittyntyt, johtunee siitä että oltiin aamulla oltu hakutreeneissä ja välillä käyty metsälenkillä. Esteillemenointo on kyllä niin palavaa, että mulla on vaikeuksia asettaa kontakteille jarrunameja, kun mä roikun kaulapannassa ja Neri vetää vimmalla esteelle. Luvattomia esteen suorituksia ei päässyt tulemaan.5. kerralla viime sunnuntaina Neri oli taas pitelemätön, kouhotti ja "näytti mulle keskisormea". Neri paineli parikertaa putkeen täydellä vauhdilla kiellosta huolimatta ja hyppyesteen meni myös pari kertaa ykskaks yllättäen lupaa kyselemättä. Lopulta, kun se karkasi toisen koiran luokse, passitin sen viideksi minuutiksi autoon jäähylle. (Toisen koiran omistaja sai sen muuten varmaan ikuistettua videolle, joten todistemateriaalia löytyy, ja Nerin on turha ruveta valittamaan väärästä tuomiosta :D)
Autojäähyn jälkeen treenattiin kontakteja, A:ta ja puomia. A:n kontaktit menee nyt jo paremmin kuin aiemmin ja Neri pysähtyy poistullessa hyvin takajalat kontaktilla. Aiemmin tuppasi heittämään takajalat pois esteeltä syödessään jarrunamia. Myös puomin kontaktit menee hyvin, ja rauhallisesti. Näiden kanssa ei parane kiirehtiä.
Täyspitkä pujottelu menee lähes loppuun asti hienosti. Usein vauhti kiihtyy liikaa ja loppupuolella tulee kahden kepin kierto. Nerin on pakko oppia menemään pujottelu itsenäisesti, koska mä en millää kerkiä ohjata sitä kädelläni oikein, mä vaan sekoitan sen menoa. Keinua mentiin myös muutaman kerran, eikä Neri siinä säikähtänyt nopeaakaan keinahdusta ja rämähdystä. Hieman tosin niiasi. Keinahdusta harjoiteltiin kotonakin autonkorjausramppeja keinutellen.
Mutta se paikallaan pysyminen!!! Aaaaargh! Kun koira käy tuollaisilla kierroksilla, lähes mahdoton saada sitä pysymään paikallaan ilman avustajaa. Siinä ei auta maanittelu, eikä napakat käskyt - Kun ei kuuntele, niin ei kuuntele! Lopussa yritettiin mennä estesarjaa muuri-putki-(90 asteen käännös)-hyppy-hyppy. Kun sain Nerin sen verran pysymään paikoillaan, että pääsin muurin toiselle puolelle lähettämään ja ohjaamaan, Neri hyppässi muurin, paineli sellaista vauhtia putken läpi, etten kerinnyt ohjaamaan sitä seuraavaan hyppyyn, vaan Neri juoksi ohi. Itse asiassa mun olis pitänyt oikaissa sen hyppyesteen ohi ja huutaa Neriä sieltä, niin olisin saanut sen ehkä käännettyä esteelle. MULLA on tässä vielä paljon oppimista, ja oikean ohjaamisen tärkeys korostuu noin nopean koiran kanssa. Kivaa se silti on! Tätyy vaan yrittää saada Neri paremmin hallintaa kentällä. Huomenna taas! \o/
Tokoilut
Toko-juttuja on treenattu kentällä, kotona ja lenkillä. Kentällä keskittyminen on vaihdellut hyvän, huonon ja välillä erittäinkin huonon välillä. Pari viimeistä kertaa on mennyt kyllä hienosti ja kontaktin luomiseen ei mene enää kahtakymmentä minuuttia puolentunnin treenistä - Ylenmääräinen kiinnostus toisia koiria kohtaan alkaa pikkuhiljaa hiipua. Kerran olen joutunut antamaan rikesakon (autoon vienti) toisen koiran luokse karkaamisesta.Kentällä on edelleen ollut teemoina tiistaisin ruutu ja merkki, ja torstaisin perusasennot ja askellukset. Tiistaisin ollaan oltu paikalla, mutta torstai on jäänyt pari kertaa väliin.
Ruutuun Neri lähtee hyvin, vaikka ei näekään, että sinne laitetaan palkkaa. Tosin ollaan oltu ensin vieressä katsomassa toisten koirien suorituksia, ja Neri on nähnyt, että muutkin juoksevat innolla sinne -> Siellä täytyy olla jotain mielenkiintoista. Kotipihassa myös harjoiteltu ruutua, jonka paikkaa vaihdan vaikka samalla treenikerralla. Ruudussa useinmiten seisotan ja kävelen palkkaamaan namilla tai heitän lelun ja vapautan samalla. Merkkiä en ole harjoitellut. Uskon että Neri oppii sen sitten hetkessä, kun sen aika tulee.
Luoksetulon paikallaan istuminen takkuaa edelleenkin ja olen käyttänyt takapalkkaa, sekä käynyt itse palkkaamassa namilla koiran istumassa pysymisestä. Tässäkin huomasin yhden pahan virheen, jonka olen tehnyt: Olen vapauttanut Nerin takapalkalle kaukaa -> Nyt koira ei lähdekkään luoksetulo-käskyn saatuaan tulemaan mua kohti vaan saattaa käydä tarkastamassa selkänsä takaa, josko siellä olisi palkkaa. Mä olen ääliö vasta-alkaja! No, tuokin varmaan unohtuu Neriltä! Jatkossa kun käytän takapalkkaa, kävelen takaisin koiran luokse ja vapautan koiran palkalle vasta sen takana seisoessani. Luoksetulo eteen suoraan istumaan on myöskin vielä vaiheessa, mutta paranee pikkuhiljaa. Neri tulee välillä aika hyvin suoraan, mutta jää sitten hieman liian kauas musta. Jos tulee lähelle, istuu vähän vinoon. Edestä sivulle perusasentoon meno on reipas loikka ja perusasento useinmiten suora, joskin turhan liki mun jalkaa.
AVO:n luoksetuloa/seisomaan pysäyttämistä ollaan treenattu enimmäkseen lenkillä. Neri jokottelee edellä, mä hihkasen sitä luokseni ja seiso-käskyllä jä käden liikkeellä pysäytän. Joskus pysähtyy hyvin, tietysti vauhtiin suhteutettuna - Neri laukkaa melkoista vauhtia luoksetulossa, joten ei se voi kovin lyhyellä matkalla pysähtyä. Kaksi laukka-askeltahan on jo kolme metriä! :-/ Välillä on otettu myös maahanmenoa vauhdista. Nopeampi voisi olla.
Paikallamakuussa Neri on nyt peräti kahtena kertana onneton tehnyt ryömintäliikkeitä. Takapalkka auttaa siinäkin, mutta viimeeksi se unohtui laittaa. Olen tainnut liian nopeasti pidentää sekä matkaa että aikaa yhtä aikaa. Otetaan seuraavalla kerralla vähän takapakkia, ja takapalkkaa! Siitä olen tosi tyytyväinen, että Neri ei kiinnitä toisiin koiriin paikallamakuussa huomiota, vaikka toinen koira liikehtisi tai lähtisi liikkeelle vierestä.
Seuraamisia on otettu pienissä pätkissä. Nerin seuraaminen olisi tosi hyvää, jos se vaan malttaisi keskittyä ja pysyä kontaktissa. Neri kyllästyy seuraamisessa nopeasti ja alkaa "näykkiä" mua polvesta tai reidestä.
Askelluksissa, etenkin vasemmalle kääntyessä, Nerin taitaa kääntää takapuolensa liikaa mun taakse ja istuu jotenkin kierossa.
Alokasluokan hyppy menee ihan hienosti, paitsi.... Agilityn aloittamisen jälkeen Neri on innostunut hyppimisestä niin, että meinaa jo tokossakin lähteä hyppyyn ilman käskyä.
Päivittelyä
Aika rientää, eikä kirjoittamaan kerkiä... tai jos kerkiäs, ei huvita, tai tietokone on varattu...
Lähes kolme viikkoa vierähtänyt viime päivityksestä. Mitäs kaikkea tässä on keritty tekemään.
Istuminen: Koira tarjosi istumista pienenä joka paikkaan, koska se ollut kaiketi ensimmäinen käsky, mikä sille oli pentuna opetettu ja itsekin tuli istutettua koiraa aina ennen ruualle päästämistä. Kun piti opettaa muitakin taitoja, erityisesti käskystä seisomista, Neri tarjosi aina vanhan tottumuksen mukaan istumista ja tyhmänä välillä "autoin" mahan alta nostamalla enkä pelkällä käsiohjauksella -> Olen kaiketi tehnyt istumisesta nyt koiralle "eitoivottavaa". Nyt liikkeestä istumaan meno on todella työn takana ja paikallaan istuminen luoksetulossa myöskin vaikeaa. Kauko käskyissä kyllä menee hyvin istumaan käsiohjauksen ja suullisen käskyn kanssa. Nyt täytyy alkaa tekemään istumisestakin kannattavaa.
Autosta poistuminen: Kun aiemmin päästin Nerin autosta ulos, esim treenikentillä, koiran haukkuessa tai muristessa passitin sen heti takaisin autoon -> Yhtenä kertana koira sitten pomppii itse autosta ulos - autoon takaisin - pois autosta - autoon takaisin - ennen kuin mä "kerkisin sanoa edes catmandoo" tai "ouakadoukou". Aargh, tein koirastani autopomppurin. No, tuo on pian korjattu. Huomasin, että sellainen toimii Neriin hyvin, että pyydän sen autosta, suljen auton luukun, ollaan hetken aikaa ja jos ei koira rauhoitu, vien sen muutamaksi minuutiksi takaisin autoon. Sen jälkeen se on ollut todella hienosti!
Remmikiljunta: Pentuna se kulki hienosti remmissä, sitten vanhempana alkoi tulla kiireempi eikä päässyt riittävän nopeasti eteenpäin - Vetää ei saanut, joten ylimääräinen energia purettiin kiljumiseen ja ympäri hyppimiseen. Välillä kielsin, välillä pysähdyin tai käännyin vastakkaiseen suuntaan, mutta en kiinnittänyt siihen muuten huomitota. Ajattelin että se karsiintuu ajan kanssa, kun koira ei voita sillä mitään. Wroooooong! Nyt koira alkaa kiljua jo pelkästä talutushihnan näkemisestä, ja nähtävästi Nerin mielestä hihnassa kiljuminen ja hyppiminen kuuluu asiaan. Tähän en ole vielä keksinyt parannuskeinoa! Kellään vinkkejä?
Perusasennossa jalkaan nojaaminen: Itse olen opettanut Nerin tulemaan ihan liki ja nyt joudun pökkimään sitä polvella kauemmas, että voin lähteä liikkeelle. Välillä olen tosin tehnyt niin, että lähden vain liikkeelle, ja koska Nerin nojaaminen on niin voimakasta ja mun jalan tuki häviää, Neri meinaa suorastaan kaatua! :)
Onhan noita vielä paljon muitakin pikkujuttuja, mutta näitä nyt olen tässä funtsinut ja omaksi syykseni havainnut!
Otin ensimmäisen kuusikon puolelle siten, että Neri näki mm:n lähdön. Nerin into oli suuri, kun joutui odottamaan, että maalimies kerkiää piiloon. Lopulta kun oli lähetyksen aika, kerkisin itse lähetys asentoon, mutten sanomaan käskyä, kun koira jo meni. Älähdin jotain epämääräistä, Neri pysähtyi muttei kääntynyt takaisin ja jatkoi sitten matkaa ja mä huusin sen perään "heppu". Kaarina sanoi, ettei Nerin tapasella koiralla haittaa, jos se välillä ottaa ennakkoa, mutta itse päätin, että tuo oli ehdottomasti viimeinen kerta, koska Nerille kaksi kertaa jo tarkoittaa "tää on siis sallittua" ja Neri on päässyt varastamaan kolme(vai neljä) kertaa. Maalimies kyllä löytyi hienosti 50 metristä.
Toinen mm hakkuuaukealla. Kaarina näyttäytyi kiven vieressä, käänsin Nerin poispäin ja Kaarina siirtyi toisen kiven taakse piiloon. Hienosti löytyi enempiä "eikö se tän kiven takana ookkaan" ihmettelemättä. Kolmas valmiiksi piilossa vastatuulen puolella n. 40 metrissä. Tässä kohdalla pystyi näkemään koiran työskentelyä. Neri sai selvästi heti hajun, mutta ei saanut sitä heti paikannettua ja joutui tekemään hieman siksakkia. Hyvin kuitenkin tarkensi eikä lähtenyt suin päin juoksentelemaan ja Miikku löytyi. Neljäs valmiina n. 20 metrissä hakkuuaukean puolella "polun" varrella. Neri ei ollut saanut hajua, joten lähtöinto ei ollut palavaa ja Neri lähti rauhallisesti hakemaan ja jolkotteli suoraan Marja-Leenan luokse aivan kuin oli tiennyt, että tuon kuusen allahan se on. Viides ja viimeinen maalimies vastatuulen puolella kuusen takana n. 40 metrissä, Neri sai hyvän vainun ja juoksi suoraan Heikin luokse. Hyvä tuulitreeni ja todella hienosti meni.
Huomenna päästään taas treenaamaan ja Neri taas uudella innolla, kun on joutunut pitämään taukoa.
Lähes kolme viikkoa vierähtänyt viime päivityksestä. Mitäs kaikkea tässä on keritty tekemään.
Ensin huomioita
eli mitäs kaikkia virheitä sitä onkaan tullut tehtyä koiran koulutuksessa:Istuminen: Koira tarjosi istumista pienenä joka paikkaan, koska se ollut kaiketi ensimmäinen käsky, mikä sille oli pentuna opetettu ja itsekin tuli istutettua koiraa aina ennen ruualle päästämistä. Kun piti opettaa muitakin taitoja, erityisesti käskystä seisomista, Neri tarjosi aina vanhan tottumuksen mukaan istumista ja tyhmänä välillä "autoin" mahan alta nostamalla enkä pelkällä käsiohjauksella -> Olen kaiketi tehnyt istumisesta nyt koiralle "eitoivottavaa". Nyt liikkeestä istumaan meno on todella työn takana ja paikallaan istuminen luoksetulossa myöskin vaikeaa. Kauko käskyissä kyllä menee hyvin istumaan käsiohjauksen ja suullisen käskyn kanssa. Nyt täytyy alkaa tekemään istumisestakin kannattavaa.
Autosta poistuminen: Kun aiemmin päästin Nerin autosta ulos, esim treenikentillä, koiran haukkuessa tai muristessa passitin sen heti takaisin autoon -> Yhtenä kertana koira sitten pomppii itse autosta ulos - autoon takaisin - pois autosta - autoon takaisin - ennen kuin mä "kerkisin sanoa edes catmandoo" tai "ouakadoukou". Aargh, tein koirastani autopomppurin. No, tuo on pian korjattu. Huomasin, että sellainen toimii Neriin hyvin, että pyydän sen autosta, suljen auton luukun, ollaan hetken aikaa ja jos ei koira rauhoitu, vien sen muutamaksi minuutiksi takaisin autoon. Sen jälkeen se on ollut todella hienosti!
Remmikiljunta: Pentuna se kulki hienosti remmissä, sitten vanhempana alkoi tulla kiireempi eikä päässyt riittävän nopeasti eteenpäin - Vetää ei saanut, joten ylimääräinen energia purettiin kiljumiseen ja ympäri hyppimiseen. Välillä kielsin, välillä pysähdyin tai käännyin vastakkaiseen suuntaan, mutta en kiinnittänyt siihen muuten huomitota. Ajattelin että se karsiintuu ajan kanssa, kun koira ei voita sillä mitään. Wroooooong! Nyt koira alkaa kiljua jo pelkästä talutushihnan näkemisestä, ja nähtävästi Nerin mielestä hihnassa kiljuminen ja hyppiminen kuuluu asiaan. Tähän en ole vielä keksinyt parannuskeinoa! Kellään vinkkejä?
Perusasennossa jalkaan nojaaminen: Itse olen opettanut Nerin tulemaan ihan liki ja nyt joudun pökkimään sitä polvella kauemmas, että voin lähteä liikkeelle. Välillä olen tosin tehnyt niin, että lähden vain liikkeelle, ja koska Nerin nojaaminen on niin voimakasta ja mun jalan tuki häviää, Neri meinaa suorastaan kaatua! :)
Onhan noita vielä paljon muitakin pikkujuttuja, mutta näitä nyt olen tässä funtsinut ja omaksi syykseni havainnut!
Hakuiltu kertaalleen
Viime sunnuntaina jäi hakutreenit mun suureksi harmistukseksi väliin, kun piti kuskata poikaa sb-turnaukseen, mutta edellisenä sunnuntaina oltiin Sääksjärvellä, vihdoinkin uudessa paikassa. Keskilinjan toisella puolella oli hakkuuaukeaa ja toisella puolella etenkin alussa todella tiheää kuusikkoa. Siinä ei ollut mitää mahdollisuutta nähdä, miten koira työskentelee. Tuuli kävi hyvin kuusikon puolelta. Viisi maalimiestä.Otin ensimmäisen kuusikon puolelle siten, että Neri näki mm:n lähdön. Nerin into oli suuri, kun joutui odottamaan, että maalimies kerkiää piiloon. Lopulta kun oli lähetyksen aika, kerkisin itse lähetys asentoon, mutten sanomaan käskyä, kun koira jo meni. Älähdin jotain epämääräistä, Neri pysähtyi muttei kääntynyt takaisin ja jatkoi sitten matkaa ja mä huusin sen perään "heppu". Kaarina sanoi, ettei Nerin tapasella koiralla haittaa, jos se välillä ottaa ennakkoa, mutta itse päätin, että tuo oli ehdottomasti viimeinen kerta, koska Nerille kaksi kertaa jo tarkoittaa "tää on siis sallittua" ja Neri on päässyt varastamaan kolme(vai neljä) kertaa. Maalimies kyllä löytyi hienosti 50 metristä.
Toinen mm hakkuuaukealla. Kaarina näyttäytyi kiven vieressä, käänsin Nerin poispäin ja Kaarina siirtyi toisen kiven taakse piiloon. Hienosti löytyi enempiä "eikö se tän kiven takana ookkaan" ihmettelemättä. Kolmas valmiiksi piilossa vastatuulen puolella n. 40 metrissä. Tässä kohdalla pystyi näkemään koiran työskentelyä. Neri sai selvästi heti hajun, mutta ei saanut sitä heti paikannettua ja joutui tekemään hieman siksakkia. Hyvin kuitenkin tarkensi eikä lähtenyt suin päin juoksentelemaan ja Miikku löytyi. Neljäs valmiina n. 20 metrissä hakkuuaukean puolella "polun" varrella. Neri ei ollut saanut hajua, joten lähtöinto ei ollut palavaa ja Neri lähti rauhallisesti hakemaan ja jolkotteli suoraan Marja-Leenan luokse aivan kuin oli tiennyt, että tuon kuusen allahan se on. Viides ja viimeinen maalimies vastatuulen puolella kuusen takana n. 40 metrissä, Neri sai hyvän vainun ja juoksi suoraan Heikin luokse. Hyvä tuulitreeni ja todella hienosti meni.
Huomenna päästään taas treenaamaan ja Neri taas uudella innolla, kun on joutunut pitämään taukoa.
Eilen ilmaisutreeni kotipihassa ja naapurin pellolla
Arttu lahjottiin mukaan "maalimieheksi" (Kuinka voikaan olla vaikeaa saada kaveria treeniin noista perheen neljästä muusta kaksijalkaisesta! :-/ ) Otettiin varmaankin kuutisen kertaa. Aluksi kymmenisen metriä väliä ja ensimmäisellä kerralla annoin Nerille palkan rullan tuonnista. Viimeisellä kerralla pellolla väliä oli varmaan se 50 metriä. Jokaisella kerralla myös näyttö. Kerran Neri yritti saada Artulta palkkaa jo ensimmäisellä käynnillä, mutta onneksi (vaikken mä taaskaan muistanut antaa kunnon ohjeita) Arttu ei kiinnittänyt Neriin mitää huomitota ja Neri tyytyi nappaamaan rullan suuhunsa ja kiikuttamaan mulle. Pari kertaa Neri sylki rullan suustaan mun luona ennen käskyä, joten kun koira lähestyi mua, sanoin "pidä", pyysin viereeni "viereen, pidä" ja sitten "kiitos". Näytöille Neri juoksi sellasta vauhtia, että multa meinasi lähteä jalat alta. Tähän täytyy kyllä keksiä jokin "jarrusana".
sunnuntai 4. huhtikuuta 2010
Raunioita ja agiliitoa
Sulkavuoren raunioradalla hakuilemassa
Neri pääsi ensin meidän mukana vapaana juoksentelemaan betoni- ja muoviputkien, kaivonrenkaiden, peltien, ritiläsiltojen yms. keskellä ja seassa. Neri taisi oikein innostua paikasta. Olenkin aiemmin jo huomannut, että sillä on sitä kivempaa mitä vaikeakulkuisempi maasto! :) Ritiläsillallekin kiipesi ilman suurempia arasteluja.Oli ihan hyvä tuulenvire. Mukana oli viisi koirakkoa ja hakuilut otettiin kahdella kierroksella. Nerille on tullut autosta poistuessa uusi tapa aiemman puhkumisen sijaan - Se ujeltaa ja vonkuu innoissaan, joka ei kyllä sekään kuulosta kauheen kivalta! ;)
Ekalla kierroksella kolme maalimiestä. Ensimmäisen Neri näki menevän piiloon betonisen seinärakennelman taakse ja otti innoissaan varaslähdön. En ottanu takaisin vaan huusin perään "heppu". Toinen oli lähellä nyppylän takana helpossa piilossa myöskin. Kiipesin lähettämään nyppylältä. Löytyi kivasti! Kolmas lähetettiin eteenpäin poikittain edellisiin nähden. Neri lähti innolla, meni vähän matkaa ja pääsi tuulen alle, sai varmaan vainun ja alkoi etsiä silmillään ja silmillään myös löysi!
Toisella kierroksella kaksi maalimiestä. Ensimmäinen näyttäytyi ja meni sitten piiloon kahden peräkkäisen betonisen putken saumakohtaan. Neripä otti taaskin varaslähdön, tarkasti ensin toisen putken ja jatkoi sitten matkaa ja "löytyjee-kissanruokaa". Toinen meni kauemmaksi harvalautaisen kehikon taakse valmiiksi piiloon, jotta Neri joutuisi tekemään vähän enemmän nenätyöskentelyä. Yritin lähettää Neriä vähän vasemmalle niin että se pääsisi tuulen alle, mutta Neri kaartoi oikealle. Annoin sen työskennellä siellä vähän aikaa ja siirryin sitten itse piiloa kohti kokeneempien rauniotreenaajien ohjeiden mukaan. Neri teki kyllä selvästi työtä ilmavainuisesti, välillä vilkaisi mua, kun neuvoja hakeakseen. Lopulta se siirtyi tuulen alle, sai selvästi vainun ja .... rupesi paskalle! :D Tämän tärkeän asian toimitettuaan lähti hajun suuntaan ja löysi Kaarinan! Ja mä pääsin keräilemään kakkakikkareita!
Hienosti meni! Neri ei yhtään häkeltynyt uudenlaisesta paikasta ja haeskeli ihan rennosti. Tosi kivaa vaihtelua metsätreeneihin! \o/
Huomio: Neri ottaa näköjään helpommin varaslähdön, kun näkee maalimiehen. En tällä kertaa puuttunut siihen, mutta jatkossa ei saa kuitenkaan päästää sitä tavaksi.
Agility -alkeiskurssin 3. kerta
Tänään ei tullut uusia esteitä. Treenattiin kaikkea mahdollista. Ja etenkin paikallaan pysymistä ennen liikkeelle lähtöä. Se näyttää olevan Nerille kovin vaikeaa, kun kierrokset nousee! Jätin Nerin istumaan ja palasin aina takaisin, kun peppu nousi. Aluksi ei kylläkään tarvinnut palata, kun en päässyt edes liikkeelle - peppu nousi heti, kun mun vartalo liikahti hitusenkin eteenpäin. Hinkattiin ja hinkattiin! Palkkasin Neriä heittämällä pallon, kun se oli pysynyt istumassa niin kauan, että olin päässyt esteen vierelle. Pallo ei kylläkään juuri kiinnostanut, Neri tuijotti vaan hyppyestettä. Seuraavalla kerralla palkkasin sitten hypyllä, ja jos ei pylly pysynyt maassa, ei päässyt hyppäämäänkään. Vähän alkoi jo paremmin pysymään, mutta työtä tulee vielä teettämään jatkossa, on toi koira niin innoissaan agiliitelystä.Pujottelu meni jo aikas hienosti itsenäisesti pari kertaa, kun vaan sai sen alun lähtemään oikein. Neri meni sen yksin vaan jotenkin hidastetusti ja jätti välillä kesken, jos en mä rytmittänyt joka kepin jälkeen "tik-tak". Täytyy seuraavalla kerralla kokeilla, kuinkahan saisi pujotteluun nopeutta ja itsenäisyyttä kujakepeillä.
Pussi meni jo "rutiinilla", hyppyesteet hienosti valtavilla loikilla vaikka paikaltaan hypäten, hyppy ja putki yhdistelmä myös suurella innolla. Kerran Neri tosin kiipesi putken päälle kävelemään, kun mä ohjasin hieman ylimalkaisesti! Että mulla oli hauskaa, oli sen sen verran hupaisaa katsottavaa! :D
Madallettu keinu mentiin pari kertaa ohjaajan jarruttamana. Neri otti keinahduksen ihan rauhallisesti, hieman niiaten alemmas.
Tunnin lopussa pieni rauhoittumishetki ja sen jälkeen käytin koiran innostusta ja virettä hyväkseni ja otin pätkän seuraamista, askelluksia ja käännöksiä.
lauantai 3. huhtikuuta 2010
Sadepuuhailua
Hiluja matolta mammalle
Ulkona inha keli ja Neri pyörii jaloissa! K: Mitä kivaa tekis koiran kanssa? V: Tarkkuusruutua :) No, ainakin harjoittelua. Esineiksi otin aluksi vähän isompia esineitä, kuten metallisen sokan, BGB-lukon ja jonkin nipsun, missä oli muovia ja metallia. Ensin annoin lukon Nerin suuhun kädestä, jotta tiedän, että se suostuu pitämään sitä suussa. On Nerin kanssa kyllä joskus harjoiteltu ketjun, avaimien yms. tuomista. Asettelin ensin esineen kerrallaan kirjavalle räsymatolle ja pyysin Neriä tuomaan, ja toihan se! Palkka ja kehut päälle. Sitten otin mukaan pienempiä esineitä: ruuvi, mutteri, kolikko ja pienimpänä oli vanha kymmenpenninen. Senkin Neri toi mulle käteen! Nerihän innostui hommasta valtavasti ja se oli sen mielestä tosi kivaa. No kai, kun mä olin ittekin niin innoissani, että se onnistui napsimaan ne pienet esineet matolta suuhunsa yksi kerrallaan ja toi vielä mulle käteen. En mä aina ollut edes varma oliko se saanut esineen kerättyä suuhunsa, ojensin vaan käteni ja siihen Neri sen "sylkäisi"! :D
Sitten vein ulos hiekalle, nurmikko oli sulapaikoista liian märkä. Tallasin ruudun, jotain parimetriä sivu, kun en muistanut, minkä kokoinen tarkkuusruudun piti olla. Laitoin sinne isompia ja pienempiä esineitä. Neri toi ensin isot eineet, taisi bongata ne silmillään. Sitten alkoi nenän käyttö. Välillä meinasi lähteä vähän turhan laajalta hakemaan, ohjasin takaisin ruutuun. Kaikki se sieltä löysi ja keräsi suuhunsa ja toi mulle, mitä nyt muutama kivi tuli mukana. Kerran vaan se kaapaisi tassullaan sitä kymmenpennistä poimiessaan. Kivaa vaihtelua treeneihin!
Neri oli esineiden etsimisen jälkeen niin innoissaan ja tuli viereen tarjoamaan kontaktia, että otettiin siihen perään sitten vähän askelluksia ja käännöksiä hienossa kontaktissa.
Ulkona inha keli ja Neri pyörii jaloissa! K: Mitä kivaa tekis koiran kanssa? V: Tarkkuusruutua :) No, ainakin harjoittelua. Esineiksi otin aluksi vähän isompia esineitä, kuten metallisen sokan, BGB-lukon ja jonkin nipsun, missä oli muovia ja metallia. Ensin annoin lukon Nerin suuhun kädestä, jotta tiedän, että se suostuu pitämään sitä suussa. On Nerin kanssa kyllä joskus harjoiteltu ketjun, avaimien yms. tuomista. Asettelin ensin esineen kerrallaan kirjavalle räsymatolle ja pyysin Neriä tuomaan, ja toihan se! Palkka ja kehut päälle. Sitten otin mukaan pienempiä esineitä: ruuvi, mutteri, kolikko ja pienimpänä oli vanha kymmenpenninen. Senkin Neri toi mulle käteen! Nerihän innostui hommasta valtavasti ja se oli sen mielestä tosi kivaa. No kai, kun mä olin ittekin niin innoissani, että se onnistui napsimaan ne pienet esineet matolta suuhunsa yksi kerrallaan ja toi vielä mulle käteen. En mä aina ollut edes varma oliko se saanut esineen kerättyä suuhunsa, ojensin vaan käteni ja siihen Neri sen "sylkäisi"! :D
Sitten vein ulos hiekalle, nurmikko oli sulapaikoista liian märkä. Tallasin ruudun, jotain parimetriä sivu, kun en muistanut, minkä kokoinen tarkkuusruudun piti olla. Laitoin sinne isompia ja pienempiä esineitä. Neri toi ensin isot eineet, taisi bongata ne silmillään. Sitten alkoi nenän käyttö. Välillä meinasi lähteä vähän turhan laajalta hakemaan, ohjasin takaisin ruutuun. Kaikki se sieltä löysi ja keräsi suuhunsa ja toi mulle, mitä nyt muutama kivi tuli mukana. Kerran vaan se kaapaisi tassullaan sitä kymmenpennistä poimiessaan. Kivaa vaihtelua treeneihin!
Neri oli esineiden etsimisen jälkeen niin innoissaan ja tuli viereen tarjoamaan kontaktia, että otettiin siihen perään sitten vähän askelluksia ja käännöksiä hienossa kontaktissa.
perjantai 2. huhtikuuta 2010
Helpotuksen huokaus
Ensin helpottavat uutiset
Eilen aprillipäivänä käytin Nerin tiineysultrassa. Vähän oli kuulemma vielä aikainen ajankohta ultrata, mutta tulos kuitenkin: "Mitään merkkiä tiineydestä ei todettu." En mä kyllä paljon etukäteen pelänny: Luotin Hukin kyvyttömyyteen! :D
Neri käyttäytyi taas upeasti: Ei minkään valtakunnan epäilevää käytöstä eläinlääkäriä kohtaan. Neri vaan seisoi kiltisti paikallaan, kun el leikkasi karvat ja ultrasi varmaan melkein 20 minuuttia. Mutta palkkanamia ei kyllä lääkärin kadestä huolinut! Mies vaan tokasisi: "Ai niin, sää oot holsku!" :)
Ensimmäinen maalimies tuttu 50 metrissä, hajuhaulla. Neri kulki nenä maassa, joten mä yritin ohjata sitä poluilta hankeen kävelemään. Kun arvelin Nerin olevan hajulla(en ollut ihan varma sen reaktiosta) palasin jonkin matkaa, en keskilinjalle asti. Löysi hyvin.
Muilla maalimiehillä Neri ei oikein toiminut. Taas kulki niin jäljestäen eikä Nerillä ei tuntunut olevan hirveää hinkua edes löytää ketään. Kunhan haahuili. Odottelin edes jotain reaktiota maalimiestä kohti, että pääsisin lähettämään. Musta poispäin liikkuminen oli melko vaisua eikä Neri mennyt kovin helposti pitkälle.
Viimeinen eli viides maalimies otettiin haamuna. Kaarina näyttäytyi 50 metrissä ja meni sitten piiloon. Silloinkin Kaarina sai jonkin aikaa heilua siellä, ennenkuin Neri bongasi sen. Eikä se sitten edes mennyt sinne suoraan vaan hieman vasemman kautta kiertäen
No, jos ei treenit ollukkaan Neristä niin kivat, niin sen jälkeen ainakin oli kivaa: Se pääsi Hiski-bortsun ja parin aussinartun kanssa lenkille vapaana juosten. Aussit oli tosin turhan rauhallisia(toinen niistä hihnassa) eikä Neri saanut houkuteltua leikkiin. Mutta onneksi oli Hiski! :) Neri olikin oikeasti väsynyt sen jälkeen - heti hypättyään autoon meni sinne maaten.
Ei ne mitenkään huonosti mennyt, mutta kun mä aina mokaan jotain ja siitä tulee mulle paha mieli. Teemana oli ruutu ja merkki. Merkkiä kerkesin harjotella omin päin pari kertaa, kunnes joku ohjaajista sanoi, ettei sitä edes kannata treenata ennen erikoisvoittajaluokka, koska se sekoittaa ruudun oppimista. Eli sitten treenasin jonkin kerran ruutua. Ruudussa oli ruokapalkka, niin että Neri näki kun se vietiin sinne. Siinäkin mä mokasin kerran: Neri meinasi lähteä juoksemaan ruutuun ennen mun käskyä ja mä älähdin kieltävästi. Neri kääntyi takas ja sitten mä lähetin sen. Palaute: "Koiraa ei saa kieltää!" Joopa joo, jos olisin ollu fiksu, olisin huutanu Nerille vauhdissa "ruutu", mutta kun ei aivot toimi niin nopeesti, kun ei ole etukäteen suunnitellut toimintaa tollaista tilannetta varten. Jälkiviisaus kunniaan! Onneksi Neri on hyvä irtoamaan ja aina innolla menossa, niin ei se muutamasta kiellosta mene lukkoon, ja kieltäydy mahdollisesti seuraavan kerran menemästä ruutuun.
Luoksetuloja ja etenkin sitä istumaan jäämistä harjoiteltiin myös. Hyvin Neri nyt pysyi istumassa, vaikka joinain kertoina pää oli jo painunut jonkin verran. Jonkin kerran palasin palkkaamaan namilla istumassa pysymisen ja luoksetulot otin läpijuoksuina. Muuten me leikittiin paljon ja tehtiin kaikkee kivaa, kuten pujotteluja jaloissa, ettei toko-kentällä olosta tule meille pakkopullaa.
Kekiviikkona 31.3. treenattiin kotona vielä ruutua.
Rakensin ruudun muovisista hillopurkeista (lumella täytettynä, kun tuuli meinasi viedä ne) ja nauhana oli maalarinteippiä, kun en siihen hätään muuta löytänyt. Lähettelin Neriä sinne eri suunnista, seiso -käskyllä pysäytys, palkaten välillä lelupalkalla ja välillä ruualla. Maahanmenoa sinne en treenannut, ettei siitä tule Nerille automaatiota ennen "maahan" -käskyä.
Eilen aprillipäivänä käytin Nerin tiineysultrassa. Vähän oli kuulemma vielä aikainen ajankohta ultrata, mutta tulos kuitenkin: "Mitään merkkiä tiineydestä ei todettu." En mä kyllä paljon etukäteen pelänny: Luotin Hukin kyvyttömyyteen! :D
Neri käyttäytyi taas upeasti: Ei minkään valtakunnan epäilevää käytöstä eläinlääkäriä kohtaan. Neri vaan seisoi kiltisti paikallaan, kun el leikkasi karvat ja ultrasi varmaan melkein 20 minuuttia. Mutta palkkanamia ei kyllä lääkärin kadestä huolinut! Mies vaan tokasisi: "Ai niin, sää oot holsku!" :)
Tänään pitkäperjantain hakutreenit PPK:n porukassa
Mukana kuusi koirakkoa: Nerille kolme tuttua ja kaksi vierasta maalimiestä. Nyt ei vieraatkaan aiheuttaneet mitään puhkumista vaan rohkeasti ja epäluulotta Neri meni kaikkien luokse. Into ei vaan tuntunut olevan entisellään... johtuisiko aamulla ennen hakutreenejä tehdystä geokätköilylenkistä. Neri se vaan paineli umpihangessa, kun me kuljettiin jollain poluntapaisella.Ensimmäinen maalimies tuttu 50 metrissä, hajuhaulla. Neri kulki nenä maassa, joten mä yritin ohjata sitä poluilta hankeen kävelemään. Kun arvelin Nerin olevan hajulla(en ollut ihan varma sen reaktiosta) palasin jonkin matkaa, en keskilinjalle asti. Löysi hyvin.
Muilla maalimiehillä Neri ei oikein toiminut. Taas kulki niin jäljestäen eikä Nerillä ei tuntunut olevan hirveää hinkua edes löytää ketään. Kunhan haahuili. Odottelin edes jotain reaktiota maalimiestä kohti, että pääsisin lähettämään. Musta poispäin liikkuminen oli melko vaisua eikä Neri mennyt kovin helposti pitkälle.
Viimeinen eli viides maalimies otettiin haamuna. Kaarina näyttäytyi 50 metrissä ja meni sitten piiloon. Silloinkin Kaarina sai jonkin aikaa heilua siellä, ennenkuin Neri bongasi sen. Eikä se sitten edes mennyt sinne suoraan vaan hieman vasemman kautta kiertäen
No, jos ei treenit ollukkaan Neristä niin kivat, niin sen jälkeen ainakin oli kivaa: Se pääsi Hiski-bortsun ja parin aussinartun kanssa lenkille vapaana juosten. Aussit oli tosin turhan rauhallisia(toinen niistä hihnassa) eikä Neri saanut houkuteltua leikkiin. Mutta onneksi oli Hiski! :) Neri olikin oikeasti väsynyt sen jälkeen - heti hypättyään autoon meni sinne maaten.
Tiistaina 30.3. tokoa kentällä
Miten mä tunnenkin itteni niin riittämättömäksi aina tokto-treeninen jälkeen. Välillä tuntuu, että siellä käyminen on ittensä(ja olisko koirankin) kiusaamista! :(Ei ne mitenkään huonosti mennyt, mutta kun mä aina mokaan jotain ja siitä tulee mulle paha mieli. Teemana oli ruutu ja merkki. Merkkiä kerkesin harjotella omin päin pari kertaa, kunnes joku ohjaajista sanoi, ettei sitä edes kannata treenata ennen erikoisvoittajaluokka, koska se sekoittaa ruudun oppimista. Eli sitten treenasin jonkin kerran ruutua. Ruudussa oli ruokapalkka, niin että Neri näki kun se vietiin sinne. Siinäkin mä mokasin kerran: Neri meinasi lähteä juoksemaan ruutuun ennen mun käskyä ja mä älähdin kieltävästi. Neri kääntyi takas ja sitten mä lähetin sen. Palaute: "Koiraa ei saa kieltää!" Joopa joo, jos olisin ollu fiksu, olisin huutanu Nerille vauhdissa "ruutu", mutta kun ei aivot toimi niin nopeesti, kun ei ole etukäteen suunnitellut toimintaa tollaista tilannetta varten. Jälkiviisaus kunniaan! Onneksi Neri on hyvä irtoamaan ja aina innolla menossa, niin ei se muutamasta kiellosta mene lukkoon, ja kieltäydy mahdollisesti seuraavan kerran menemästä ruutuun.
Luoksetuloja ja etenkin sitä istumaan jäämistä harjoiteltiin myös. Hyvin Neri nyt pysyi istumassa, vaikka joinain kertoina pää oli jo painunut jonkin verran. Jonkin kerran palasin palkkaamaan namilla istumassa pysymisen ja luoksetulot otin läpijuoksuina. Muuten me leikittiin paljon ja tehtiin kaikkee kivaa, kuten pujotteluja jaloissa, ettei toko-kentällä olosta tule meille pakkopullaa.
Kekiviikkona 31.3. treenattiin kotona vielä ruutua.
Rakensin ruudun muovisista hillopurkeista (lumella täytettynä, kun tuuli meinasi viedä ne) ja nauhana oli maalarinteippiä, kun en siihen hätään muuta löytänyt. Lähettelin Neriä sinne eri suunnista, seiso -käskyllä pysäytys, palkaten välillä lelupalkalla ja välillä ruualla. Maahanmenoa sinne en treenannut, ettei siitä tule Nerille automaatiota ennen "maahan" -käskyä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)