sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Haku \o/ :) - Toko :(

Purkaudutaan nyt siitä tokosta ensin...
Tuollaisten toko-treenien jälkeen tekisi aina mieli lopettaa koko homma. Jos ei koiraa kiinnosta pätkääkään, miksi kiusata itteensä ja koiraa.... No, sunnuntain ongelma taitaa olla se, että hakutreeneistä päästään noin yhdeltä ja kahteen mennään jo tokoon, eli koira on ihan väsyksissä. Taidan jättää tästä lähin sunnuntain treenit kentällä väliin. Käyn kuitenkin hallissa, koska se mahdollisuus on meille "ostettu".
Treenit kestää puoli tuntia ja siitä n. 20 minuuttia alusta mä yritän rakentaa jonkinlaista kontaktia! Neri vaan tuijotteli toisten koirien tekemisiä. Turhautumisen ja ärtymisen tunne on äärimmäisen väsyttävää! :(
Ja eipähän niistä muutamista liiketreeneistä paljon ole mainittavaa! Puoliksi persiilleen meni ja mä en lukenu koiraa kunnolla.
Haussa Neri yllätti taas positiivisesti
Ei yhtään pöhinää eikä haukkumista. Kaikille maalimiehille meni hienosti eikä keskilinjalle palatessakaan kerännyt kierroksia. Neljä maalimiestä: 1.saatto - 2.valmis - 3.saatto - 4.valmis, reaktio.
Ja hakujen jälkeen vielä meni pökkäämään Kaarinaan kättä kuonollaan ja kerjäämään namia, ja Kaarinahan antoi, vaikka ei kuullemma yleensä noihin kerjäämisiin vastaa! :)
Lopuksi Marja-Leena otti Nerin patukan ja kävi heiluttelemaan sitä maassa Nerin edessä. Neri lähti epäröimättä ja epäilemättä leikkitaisteluun, ja voitti tietysti. Vei sitten vuorollaan patukkaa kaikille vieraille pyytäen leikkiin! Siinä mä vaan auoin hämmästyneenä suutani! :D

lauantai 30. tammikuuta 2010

Tapaaminen sittenkin! Naksutin \o/

Koiratapaaminen
Pakkanen laski alle kymmenen asteen, joten pari koiran omistajaa mun lisäksi tuli tapaamiseen: Tanja ja Ansku-collie ja Sinikka Eppu-karkkarivauvan kanssa. Hakutreenit sai kyllä unohtaa ja käytiin vaan kävelemässä metsäautotiellä.
Neri vähän haukkui ja murisi, kun muut saapuivat paikalle, muttei temponu ollenkaan hihnassa vaan istui paikallaan kunnes sai luvan lähteä. Ansku ja Neri tuli hyvin toimeen keskenään, mitä nyt pieni kahakka tuli namipalkoista. Koirat on tavanneet pari kertaa aiemminkin.
Pikku-Eppu vähän arasteli aluksi Nerin vilkkautta ja mun piti vähän kieltää Neriä, ettei se liian rajusti hakenut pientä leikkiin. Neri oppi varomaan liian rajua pennun "päälleajoa". Jonkin ajan päästä Eppu alkoi reipastua ja sen olisi ihan hirveästi tehnyt mieli lähteä juoksuun ja leikkiin mukaan, mutta vähän vielä toisten koko ja vauhti pelotti. Lopulta se sitten komenteli Neriä, ajoi takaa ja matki: kun Neri kiipesti tien penkalle katsomaan metsään, Eppu teki kohta samoin perässä! :D
Tanja sanoi menevänsä huomenna Peltolammille harjoittelemaan Anskun kanssa vetohiihtoa ja mä voisin mennä myös, jos Neri vaan jaksaa. Huomenna on kuitenkin haku- sekä tototreenit.
Naksu
Miksen mä aiemmin ole hommannut sitä? (No siks, kun en koskaan käy missään kaupassa!) Se sopii meille oivallisesti. Mä alan käyttää sitä ainakin kontaktin treenaamisessa ja toisten koirien ohituksissa. Katsotaan nyt, kunhan mä opin käyttämään sitä kunnolla.

perjantai 29. tammikuuta 2010

Materialismia

Mun nettikaupasta tilaamat koiran tarvikkeen tuli:
- nailoninen häkki on vähän turhankin iso, mutta parempi niin kuin liian pieni, ja Neri otti sen heti omakseen, nukkuu nytkin häkissä, vaikka se on auki
- maastokuvioinen toppatakki on Nerille aikas nafti, mutta isompaakaan ei ollut tarjolla, kyllä se menettelee
- namipussi on liian suuri, eikä sitä saa kiristettyä kiinni, ei hyvä, en tykkää, lähetän takas
- naksu, vihdoin sain sen hommattua. Heti aloin harjoitella operanttia ehdollistamista, ja äkkiä Neri tajusi, mitä mää yritän harjoitella. ;o)
Kontaktin pitäminen ainakin parani, kun naksahdus on selvä merkki, milloin palkka tulee, eikä Nerin tarvi kytätä koska käsi liikahtaisi palkitsemaan. Josko saisi naksulla sen kontaktin liikkeessäkin paremmaksi.

Huomiseksi suunniteltiin holskujen tapaamista ja mahdollisesti hakutreenejä Sääksjärvelle, mutta taitaa huomennakin olla vielä liikaa pakkasta. Harmitus!

tiistai 26. tammikuuta 2010

Hyppynouto! Mahtavaaaaa! :)

Pakkasta -25, LeVeKin toko peruuntui. Päätin ottaa pihalla pikatreeninä hyppynoutoa. Neri hyppäsi noutokapula suussa aidan yli, ja kapula pysyi suussa loppuun asti! :D Jeeii!
Ensin treenattiin vaan letkun pätkän eteen tuontia, sitten pelkkä paluuhyppy letkun pätkä suussa, ja letku putosi hypyn jälkeen-> uusinta-> Pysyi. Seuraavaksi noutokapulan eteen tuontia ilman hyppyä, sitten noutokapula aidan taakse Nerin eteen, itse aidan toiselle puolelle. Neri hyppäsi kapula suussa aidan yli ja se PYSYI suussa, ei haittaa vaikka tyttö joksi kapula suussa mun ohi! :) Toisto, jolloin pyysin Nerin mun eteen kapulan kanssa ja irrotus vasta käskystä.
Sitten kokeilin koko hyppynoutoa-> NAPPISUORITUS! Kyllä mulla on fiksu koira! \o/ Ja vasta mä muutama päivä sitten epäilin, ettei se kapula tule ikinä pysymään sen suussa hypyssä. Olisikohan luu suussa Hukia  aidan yli karkuun hyppiminen auttanut asiaa!

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Pakkasmetsälenkki ja halli-toko




Tokoa Marjamäen hallissa
Piti muka mennä kilpailevien ryhmään treenaamaan; En mennyt! Neri rähisi ja kiskoi taas hihnassa hallin pihalla, mutta malttoi sentään tehdä pissat ennen halliin menoa. Vaihdoin kenkiä hallin sisäpuolella tyhmän lähellä oviaukkoa, ja Neri ei pysynyt millään maassa vaan riekkui ja räyhäsi ovesta sisään tuleville koirille. Lopulta mulla oli etusormessa pieni nirhama, josta vuosi verta. Muut jo aloitteli kentällä ja mulla oli itku kurkussa ja olin kahden vaiheilla lähdenkö vaan kotiin. Kun lopulta kerkesin mukaan, valitsin kentän, jossa oli vähemmän koiria, eli menin jatkavien ryhmään. Aluksi oli seuraamista ja multa vaan vuosi verta niin, että tunsin se noruvan etusormea pikin sormenpäähän asti: Pakko oli nuolaista välillä, kun ei ollut paperia.
Seuraaminen oli alussa hyvää. Hyvä kontakti.
Paikallamakuussa Neri alkoi kyyläilemään vieressä ollutta Hiski-portsua. Pysyi kuitenkin hyvin paikallaan. Kävin palkkaamassa välillä.
Jäävät: Nerillä alkoi seuraamisessa kontakti lipsumaan. Käsiohjaus tarvittiin kaikkiin: seisomiseen, istumiseen ja maahanmenoonkin. Otin Neriltä hihnan pois jäävissä ja luoksetuloharjoitusta odotellessa Neri lujahti Hiskin kintereisiin näykkimään, eikä meinannut sitten uskaltaa tulla mun luo, kun vihaisesti komensin tulemaan. Tuolle herkkikselle ei saa kuin lirkutella, jos haluaa, että se tottelee. Hiski-parka meni Kaarinan helmoihin kantelemaan: "Mamma, toi kiusaa!" Onneks ei tullut tappelua. Hiski se on niin ihana, mutta muut koirat ei taida sitä tajuta! :D
Luoksetulo menikin sitten täydellisesti, paitsi, että jouduin ennen jättämistä ottamaan muutaman askeleen eteenpäin, että saatiin vähän etäisyyttä Hiskiin, kun Neri vaan tuijotteli selkänsä takana ollutta portsu-poikaa. Neri todellakin jäi istumaan hienosti, vaikka mä menin n. 10 metriin. Olisko ollut Hiskin ansiota! :D
Hyppy meni myös alokasluokan sääntöjen mukaisesti, paitsi että vapautin ja palkkasin seisonnasta.
Hypyn jälkeen tehtiin kentän toisessa päässä "alkeis"kaukoja ja Hiski treenasi vähän matkan päässä. Välillä Neri taas jäi tuijottelemaan Hiskiä. Kun His tuli kerran melko lähelle hakemaan leluansa, Neri yritti hyökätä, mutta onneksi mulla oli Nerin hihna jalan alla ja sille tuli äkkipysähdys. Neri oli sen jälkeen vähän nolona, eikä enää huvittanut hyökkiä Ellaa kohti, kun se tuli lähelle. Näin kyllä, että Neri teki pienen liikkeen siihen suuntaan.
Kaukoja täytyy vielä treenata paljon paljon ihan läheltä ja käsiohjauksella, jotta liikkeet iskostuu selkärankaan oikeanlaisiksi ja Neri pysyy paikallaan eikä liiku pikkuhiljaa eteenpäin.
Neriltä alkoi jo into lopahtaa ja se selvästi viesti mulle, että haluaa lähteä. Käytiin hetken ulkona ja tultiin vielä treenaamaan pari ruutuunlähetystä. Innolla Neri ruutuun juoksi, kun siellä odotti lihanpalaset. Palkkojen syönnin jälkeen "maahan"-käsky käsiohjauksella ensimmäisellä kerralla ihan läheltä ja toisella vähän kauempaa.
Kyllä neri olikin väsyksissä, kun päästiin kotiin; Käpertyi keittiöön matolle lepäämään ja jalat nytkyi jännityksestä. Hieroin ja silittelin hellästi vähän aikaa, kunnes rentoutui ja sitten laitoin viltin päälle.

lauantai 23. tammikuuta 2010

Ilmaisua

Rullareeni kotipihassa
Pari kertaa ollaan aiemmin harjoiteltu "rullan" tuomista sisällä ja kerran ulkona näytön kanssa.
Lassi näytti Nerille rullaa (eli kangaspötköä) ja meni 10 - 15 metrin päähän heilutellen sitä kädessään, lähetys "heppu"-käskyllä ja lopuksi näyttö. Toistettiin kolme kertaa eri paikoissa. Joka kerta Neri juoksi innoissaan Lassin luo, otti rullan ilman kehotusta suuhunsa. Ekalla kerralla se jäi Lassin luo hämillään pyörimään, kunnes mä huusin "tuo saijalle" ja siirryin samalla viitisen metriä sivusuunnassa. Neri toi rullan mulle käteen, tosin pienen edessä keimailun jälkeen, olisi kai halunnut pitää sen itsellään. Toisella kerralla Neri meinasi mun luokse palatessaan alkaa heitellä ja ravistella rullaa, niin mun piti taas hihkaista tuonti käsky ja päätin palkata Nerin nameilla rullan tuonnista. Kolmannella kerralla Neri tuli mun luokse hieman kiertäen, kun olin siirtynyt lähetyksen jälkeen umpihankeen tyrnipuiden katveeseen.
Näytöt meni myös komeasti. Laiton Nerin kiinni liinaan ja sanoin "näytä" ja sehän näytti. Lassi palkkasi leikkimällä patukalla.
Rullan pitämistä pitää parantaa ja saada rullan tuonti mulle oikein mielekkääksi ja nopeaksi, ettei Neri ala leikkiä sillä matkalla ja omimaan sitä mun eteen tultuaan.
Huomaan, että rullatreeni on Nerille mielekästä leikkiä, joten sitä voisi tehdä useamminkin, kunhan saisin noista miehekkeistä jonkun helpommin mun kaveriksi.
Iltalenkki pakkasessa
Illalla lenkillä vähän seuraamista ja askelluksia, ja meni hyvin kontaktissa... sen jälkeen, kun mä olin ensin vetänyt herneen nenään siitä, kun Neri paineli täydellä vauhdilla Vanattarantien yli, eikä pysähtynyt mun viereen (Neri oli mulla kevyenliikenteenväylällä vapaana, kun ketään muita ei näkynyt mailla halmeilla) Ja kun se huomasi, että mä hermostuin, ei tullut luokse vaan ravasi ympäriinsä eikä antanut kiinni. Tielläkin käväisi välillä. Prk... kun tolle koiralle ei saa yhtään hermostua, muuten se menee ihan lukkoon! Kun sain sen napattua kiinni, luin sille hieman lakia, ja se vaan nuoleskeli mun käsiä ja kiipesi syliin. Sen jälkeen se olikin mielin kielin.

perjantai 22. tammikuuta 2010

Minen osaa

Hyppynouto, huuh
Kuinka saisin Nerin koskaan pitämään kapulaa suussa niin tiukasti, että se pysyy sen suussa hypyssäkin?
Tänään ajattelin kokeilla, pysyykö mikään suussa hypätessä. No, noutokapula ei ainakaan pysynyt. Ensin ei pysynyt edes farkkukankainen patukkakaan, mutta parin kerran jälkeen alkoi pysyä, samoin kasteluletkunpätkäkin. Eli, eiköhän se noutokapulakin joskus ala pysyä, kunhan saadaan se ote siitä paremmaksi.
Seisomista, maahan menoa ja liikkeestä seisomista
Harjoteltiin "alkeiskaukoja": maahan menoa ja seisomaan nousua. Maahan Neri menee hyvin, vähän ehkä liikkui mua kohti, mutta ilahduttavaa oli, että "seiso"-käskykin on mennyt jo jakeluun, eikä siihen tarvita enää käsiohjausta. Vielä kun saisi sen tapahtumaan ihan paikallaan.
Muutaman kerran treenattiin lyhyitä seuraamisia ja liikkeestä seisomista. Ei nyt ihan "seinään pysähtymistä" ja lisäksi Nerillä olisi hirmuinen vimma tulla mua vastaan, kun palaan sen luo. Ihan paikallaan seisominen tuottaa Nerille tosiaan vaikeuksia. Aina täytyy jalkoja liikutella vähän johonkin suuntaan.
Ja mulla oli pinna lyhyt, eli treenitkin oli lyhyet.

torstai 21. tammikuuta 2010

Pakastaa taas parinkympän voimalla


Esineitä etsimässä
Ehti tulla pimeää, ennen kuin kerettiin lähtemään, mutta mentiin kuitenkin. Ei mitään tallaamista, heitin vaan ensimmäisen esineen, toppahanskan, noin kymmenen metrin päähän umpihankeen, niin ettei Neri nähnyt. Lähetin, Neri lähti innolla haistoi hanskan ja toi mulle. Lähetin Jarnon viemään kiertäen työhanskan ja rannesuojan metsään. Jarno vei esineet turhan kauas, en nähnyt missä Neri haahuili ja mitä se yleensä ottaen siellä edes teki. Vauhdilla se lähti, ja viipyi siellä, ja liikkumisen ääniä kuului, eli kovasti se oli siellä jotain etsivinään, mutta ei löytänyt. Mentiin sitten yhdessä ja Neri löysi työhanskan ja kävi heittelemään sitä ilmassa. Ei hyvä! Pyysin tuomaan mulle, niin sitten toi. Sitten me etsittiin kaikki yhdessä sitä rannesuojaa ja minä sen lopulta löysin siellä pimeässä, kun se mustana näkyi valkoisessa lumessa. Neri paineli vaan ohi, eikä haistanut mitään! Taisi olla liikaa pakkasta: Turha treeni, paitsi kyllähän Neri kuitenkin tykkäsi siellä hangessa juoksemisesta! :)
Kapulan noutoa
Kotipihassa harjoiteltiin noutokapulan pitämistä ja tuomista. Kapula pysyy jo hyvin suussa, tosin kovin löyhästi ja heiluen. Ensin harjoiteltiin edessä vain kapulan pitoa, sitten jätin kapulan Nerin eteen ja peruutin itse pari metriä ja pyysin "tuo". Ensin Neri tuli ilman kapulaa, mutta sitten hokasi, ettei palkkaa tule, jos ei kapula ole mukana. Nerin tuonti on melkoisen innotonta. Pidensin matkaa joka kerta, ja pidemmällä matkalla Nerin vauhtikin hieman lisääntyi. Neri tulee mun eteen vinoon, kun ei tykkää tuoda kuonoaan suoraan mua kohti, kun kapula on suussa. Tätä täytyy korjata esteillä, niin ettei pääse tulemaan kuin suoraan.
Kun Neri toi muutaman harjoituksen jälkeen kapulan hyvin, päätin kokeilla heittämistä. Neri sivulle, heitin kapulan - Neri pysyi hyvin paikallaan. "TUO" ja Neri lähti vauhdikkaasti hakemaan, otti kapulan hieman haparoiden löyhästi ja hieman vinoon suuhunsa, toi mulle eteen ja päästi irti vasta käskystä. Ihan hyvä suoritus. Tuota kapulan napakampaa pitämistä täytyy harjoitella, jotenkin.... Kerron sitten, kun keksin miten! :)
Pulkkavalajaiden testaus
Tilasin Nerille Valjakkourheilijoiden Liiton tarvikevälityksestä Nerille pulkkavaljaat, repun/reput, vetovyön haarahihnoilla ja vetoliinan. M-koon valjaat tuntui ensin liian pieneltä ja ne ei ole mun mielestä kauhean hyvin tehty, osa hihnoista on väärään kulmaan ommeltu, mutta kai ne siitä vähän "vertyy". En sitten lähettänyt niitä takaisin ja tilannu isompia. Vetovyökin vaati hieman ihmettelyä ja säätöä, ennekuin sain ne istumaan päälläni ja vetoliinan jousto on tosi löysä, mutta kaippa se kuuluu olla sellanen?
Mutta Nerin oma reppu on hieno ja istuu hyvin. Neri on kyllä sopeutuvainen ja kuuliainen koira: heitin repun Nerin selkään ja kiinnitin hihnat, ja Neri ei ollut moksiskaan vaan lähti jolkottelemaan reppu selässä. Valjaiden sovituksessakin seisoi kiltisti aloillaan ja lipasi vaan mun käsiä, kun nostelin jalkoja valjaiden hihnojen väliin. Ja siinäkin seisoi vaan paikallaan, kun asetin aisat Nerin ylle ja testasin, mihin kohtaan kiinnitykset pitäisi laittaa. On se kiltti koira! Mehän taidetaan mennä kohta kokeilemaan pulkan vetoa, kun se osaa noin rauhallisena pysyä asisojen välissä... kunhan saadaan aisat ihan valmiiksi.
Ja vielä canicrossailua
Pitihän ne uudet valjaat, vetovyö ja vetoliina käydä testaamassa. Tilasin valjaisiin lisäosan, hihnan, joka kiinnitetään vetolenkkeihin ja näin valjaita voi käyttää nyös naruhiihdossa ja vetojuoksussa.
Juoksentelin Nerin kanssa tiellä edestakaisin ja harjoiteltiin hidastamista ja pysähtymistä. Liikkeelle lähtiessä Neri lähtee aina täysillä, ja ai että, kun se ottaa lihaksiin! :) Vähän aikaa sain huudeella "tsst tsst himmaa, HIMMAA" ennen kuin vauhti hiljeni raviin. Pysähtymisessä yritän saada Nerin jäämään seisomaan suoraan, ettei se kiepsahda ympäri ja sotkeudu valjaisiin ja vetoliinoihin. Lopuksi Neri kääntyi enää poikittain.

tiistai 19. tammikuuta 2010

Temppurataa - Lisää tätä lajia! :)

Tokossa oli tänään alkeellinen temppurata. Puomi maantasalla, istuminen merkin viereen, pari hyppyä, pöytä ja lyhyt pujottelu. Neri meni "puomin" kerrasta, ei yhtään harha-askelta, hypyt ihan innoissaan, pöydälle reippaasti, mutta sitten pujottelussa sillä oli niin kiire, etten mä millään ehtiny ohjata sitä joka välistä! :) Ja kun mä yritin olla nopea, se meni vaan suuremmaksi sähläämiseksi. Mutta hauskaa se oli, kivaa vaihtelua ja Nerihän oikein tykästyi; Kun tuli seuraavan vuoro, Neri vaan tuijotteli sinne ja olisi selvästi halunnut jatkaa pelleilyä!

Kentälle tulo ja alku oli taas yhtä tempoilua ja uhkumista. Ajattelin tänään lähestyä tuota ongelmaa vähän eri tavalla kuin aiemmin; En anna koiralle mitään huomiota, kun se murisee, tempoo, haukkuu, rähjä... Kuvittelin, että niin Neri tulisi ihmettelemään, miksi en yritä hillitä sitä ja ottaisi itse muhun kontaktia... :) Hoohhohoho! Ei toiminut! Muutama koira vastasi Nerin provosointiin ja Neri yllytti itsensä hirmukorkeuksiin, niin että se oli vaikea laskea alas ja rauhoittaa kentällä hommiin. Kyllä se siitä sitten, kun oikeasti alettiin treenaamaan.

Kotona peilin edessä tehdyistä kontaktiharjoituksista on ollut hyötyä; Nerin kontakti pysyy "seuraa"-käskyn jälkeen... mutta putoaa yhä, kun lähdetään liikkeelle. Eli tästä jatketaan eteenpäin sanan mukaisesti askel kerrallaan. Aluksi yhden askelen seuraamisia ja palkitaan kontaktin pysymisestä.

Aika paljon leikittiin patukalla. Lisäksi harjoiteltiin itsenäisesti muitten "temppuillessa" liikkeestä maahan menoa. Se on Nerillä hyvä, eikä sitä kannata treenata tässä vaiheessa liikaa... Nimimerkillä "Kokemusta on": Kun Neri hokas sen liikkeen, mä olin niin ihastuksissani, että esittelin sitä kaikille -> Neri rupesi sitten tarjoamaan seuraamisessa maahanmenoa ilman käskyä! :0
Istumaan jäämistäkin treenasin: Lyhyellä matkalla Neri jaksaa istua, mutta kun mä menen yli 10 askelta, Neri menee maahan. Apua! Miten mä korjaan tuon? Pakko sitä matkaa on yrittää pidentää pikkuhiljaa.
Jonkin luoksetulonkin otin palkkaamalla patukalla läpijuoksuna jalkojen välistä. Se on Nerillä ainakin riittävän vauhdikas.
Kotipihassa halusin vielä kokeilla, kuinka liikkeestä seisominen toimii, vai ei kuinkaan, kun sitä(kään) ei ole pitkään aikaan treenattu. Ensin pysäytin koiran käskyn jälkeen ja annoin patukan. Toisella annoin vaan käskyn ja jatkoin matkaa -> Ja WAU, Neri jäi seisomaan! :D Heti lensi patukka palkaksi.

Yksi ohjaaja tarjosi meille siirtymistä jatkavien ryhmästä kilpailevien ryhmään... Eli sitten meidän olisi pakko vähän enemmän treenailla, etten mä tuntisi itteäni ihan urpoksi siellä muitten joukossa! :) Kesäkuussa on LeVeKillä TOKO-kisat. Laitan tavoitteeksi saada siellä alokasluokassa ykköstuloksen! Aaamen! ;o)

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Tänään hauhau-hakua ja tokoa, perjantaina vetoa

Haukkuva rullakoira
Tänään Neri haukkui melkein kaikki maalimiehet, mikä suinkaan olisi tarkoitus, kun siitä rullailmaisukoiraa meinaan. Kaksi ensimmäistä maalimiestä näytettiin Nerille, kun menivät keskilinjalta poispäin. Neri lähti molempia innokkaana hakemaan, mutta löydettyään alkoi haukkua karvat pystyssä, eikä mennyt hakemaan heti namipalkkoja. Mä kiiruhdin koiran tueksi ja huikkasin matkalla "nami nami heppu"! :D Neri uskaltautui ennen mun paikalle tuloa hakemaan palkat. Piaa Neri haukkui vielä palkkojen syömisen jälkeenkin, kun Pia oli ihan uusi tuttavuus Nerille.
Kolmannen lähetin linjalta valmiille maalimiehelle. Innoissan Neri läksi, löysi Virvan, söi palkat ihan lunkisti. Neljäs taas keskilinjalta, innokas lähtö, Kaarina löytyi pienen lumisen näreen takaa, ja ei kun jäi vaan haukkumaan karvat pystyssä vähän matkan päähän. Mä taas huutelen "nami nami heppu"! Marja-Leena oli viimeisenä maalimiehenä noin 15 metrissä keskilinjalta ja Neri sai selvän hajun jo heti. Lähetin hakemaan ja Neri ei käyttänyt edes valmista polkua vaan paineli lumihangen kautta suoraan maalimiehelle, ei haukkumista onneksi. Päästin koiran lopuksi vapaana kulkemaan ihmisten sekaan. Ei enempiä haukkumisia, mutta vähän epäluuloisesti Neri pälyili ympärilleen, kun vieraita oli sivulla takana edessä...
Toko kentällä
Ei kehumista, muttei haukkumistakaan. Neri oli ihmeen levollinen alussa, tosin koirakoitakaan ei ollut kuin neljä. Yksi niistä oli Nerin vanha "kamu", kultsinarttu joka provosoi arkuuttaan toisia koiria, ja Neri pääsi kerran paikalla makuulta hätyyttämään sitä. Eivät vieläkään näyttäneet olevan ylimpiä ystäviä...
Tehtiin pujotteluharjoituksia ja kohtaamisia ja ne sujuivat suhteellisen hyvin ajoittaisella kontaktilla. Noutokapulan pito- ja eteentuloharjoituksissa Neri oli innoton ja pälyili ympärilleen, kerran jopa "heitti" kapulan suustaan mun jalkoihin.
Luoksetulo: Ekalla kerralla Neri jäi hyvin istumaan ja palasin palkkaamaan istumaan jäännistä. Jätin uudelleen ja luoksetulossa palkkasin patukalla jalkojen välistä. Toisella kerralla oli mennyt maahan. Otin lyhyemmällä matkalla ja taas palkkaus patukalla jalkojen välistä. Kolmannella oli taas mennyt maahan aikas nopeasti, koska otin vain viitisen askelta. Pyysin ohjaajaa katsomaan ja kertomaan, jos koira menee maahan, mutta Nerin keskittyminen oli sitä luokkaa, että jätin harjoittelun siihen.
Kotipihassa otin sitten istumaan jättöä, ja taas koira oli mennyt maahan. Jätin juustopalan koiran taakse ja jätin istumaan. Nyt istuikin! Vapautin juustopalkalle.
Sisällä piti sitten vielä esitellä Lassille Nerin seuraamista ja sen pravuuria liikkeestä maahanmenoa. Lassi oli ihastuksissaan Nerin "taidoista"! :)
 Vauhtia vedossa
Perjantaina töiden jälkeen kiirehdin kaasulinjalle Nerin kanssa vetohiihtolenkille ennen pimeän tuloa. Lähtötohinan, pissatuksen ja verryttelyn jälkeen alkoi olla sen verran hämärää, että päätin ottaa riskin valittavista kanssahiihtäjistä ja menin Nerin kanssa metsätielle tehtyä latua pitkin, kun se on paljon tasaisempi, kun kaasulinjan latu. Ylhäisessä kaksinaisuudessamme saatiin loikotella; Ketään ei tullut vastaan eikä ketään ohitettu. Neri veti taas hienosti. Välillä pelkäsin, että siltä lähtee jalat alta alamäessä, niin nopeasti se niitä liikutteli. Pysähtelimme välillä vetämään henkeä, suoraansanoen siksi, kun mulla ei happi kertakaikkiaan riittäny! :) Neri nyt vähän läähätti, muttei näyttäny olevan yhtään rasittunut. Poispäin tullessa Neri veti pitkän pätkän huilaamatta, ja väsymättä. Matkaa tuli yhteensä jotain 4-5 kilometriä.
Kontaktiharjoituksia
Tein joku päivä sisällä Nerin kanssa "paikallaan seuraamista", pieniä seuraamispätkiä ja kontaktiharjoituksia peilin edessä. Neri pitää kontaktin hienosti, kun en itse katso koiraa vaan eteen päin. Hallissa ja kentällä täytyisi olla peilit ympäriinsä, niin näkisi koiran paikan, asennon ja kontaktin laadun kuikuilematta koiraa.
Torstaina vein Artun Pirkkalaan salipandy peliin ja menin Nerin kanssa siksi aikaa Pirkkalan keskustaan. Ikävä kyllä siellä ei ollut siihen aikaan illasta oikein ketään. Muutamia koiria kohdattiin, ja ne kohtaamiset ei olleet ihan helppoja. Töitä saa tehdä vielä. Lisäksi yritin jotain koulutuksen tapaistakin, mutta en muista mitä. Muistan vaan, että mä suurin piirtein revin hiuksiani lopuksi. Siitä ei tullut oikein mitään, kun mun mielentila ei ollut kaikkein kärsivällisimmillänsä ja Nerin keskittyminen luokkaa "tuolla on jotain mielenkiintoista".

tiistai 12. tammikuuta 2010

Eilen vetohiihtoa, tänään tokoilua

Toko-treenit kentällä
Oli ihan loistava ilma tokoilla ulkonakin. Pakkasta asteen verran, ei tuulta, ei sadetta! Hanskat sai riisua treenien aikan, kun liikkuessa tuli muuten lämmin.
Alku kentällä oli taas hankalaa. Neri oli kuin sähköjänis, kieppui ja pyöri ympäriinsä ja vahtasi muita koiria. Ensimmäinen pujottelu jouduttiin ottamaan kontaktikävelynä minä takaperin kävellen ja sittenkin huomio siirtyi vähän väliä tosiin koiriin. Pujottelun jälkeen Neri oli aivan hengästynyt, vaikka oli vain kävellyt, eli otin rauhoitustuokion: silittelin rauhoittavasti Nerin rintaa ja juttelin mukavia. Se teki ihmeitä, ja saatiin jonkinlainen keskittyminen lopputreeneihin. Kontakti on edelleen hakusessa, sitä treenattiin tänään kovasti. Ja jälleen se katse laski "seuraa"-käskyn jälkeen. Pieniä pätkiä saatiin ihan hyvää seuraamista kontaktissa ja niistä ylitsevuotavaa kehuskelua ja patukkapalkkausta.
Paikallamakuussa Neri hillitsi itsensä hienosti vaikka vieressä espanjavesikoira Ella sai pienen hepulin; Ihan vähän kyynärät nousi, ja mä riensin pian palkkaamaan, kun laskeutui takaisin maahan.
Liikkeestä maahan mun tarvi antaa pari kertaa käsiapu. Keskittyminen oli sen verran heikkoa.
Luoksetulossa ensimmäisellä Neri tuli "tähä"-käkyllä suoraan sivulle perusasentoon, ja mä hämmennyin täysin. Sitä ei olla treenattu moneen kuukauteen, ja siinä oli käskynä "sivulle". Toisella kerralla otin palkan käteen ja käsillä ohjasin Nerin eteeni. Nerin tulo oli niin vauhdikas, että asento meni hieman oikealle vinoon. Palkkasin kuitenkin siitä, ja otin "sivulle" käskyllä peruasentoon. Hieno tyttö! Lopuksi vielä leikkiä, riehua ja vähän kontaktiharjoitusta. Lähtöä tehdessä piti vielä peräkontista puhkua ja puhista lumikolaa työntävälle miehelle, toisille koirille ja suurin piirtein kaikille ohi kulkeville.

Veto on Nerillä verissä
Eilen kävin Nerin kanssa töiden jälkeen lyhyellä vetohiihtolenkillä. Neri se tosiaan nauttii vetämisestä. Kun valjaat otetaan esille, Neri aina nuolee niitä innoissaan! :) Ennen vetoa juoksetin Neriä vapaana lämmittelyksi ja samalla saatiin suurin levottomuus purettua. Nyt Neri odotti hienosti paikallaan sillä aikaa, kun minä laitoin suksia ja sauvoja. Liikkeelle lähti kuitenkin kuin ohjus, kun sai luvan! Nerillä on kova hinku olla aina ensimmäisenä menossa, joten alamäissä, kun aloin liukua Nerin rinnalle, Neri vaan lisäsi vauhtia! :D Ylämäissä sain tuntuvaa vetoapua vähäisellä innostamisella. Muiden hiihtäjien ohitukset tuottavat vielä ongelmia. En osannut edes varautua, kun Neri ei antanut yhtään merkkiä pelosta/arkuudesta/epäluulosta, mutta ensimmäisen vastaan tulleen hiihtäjän kohdalla Neri yht'äkkiä haukahti ja teki puolittaisen väistö- ja puolittaisen hyökkäysliikkeen vauhdissa. Ja saman tien matka jatkuin vauhdilla eteen päin. Mä en ehtinyt siinä muuta, kuin sanoa rauhoittavasti "Ei tarvi!" Muita ei sitten tullutkaan vastaan. Pois tullessa saavutimme juuri parkkipaikalle tullessa pariskunnan, joita Neri kävi sitten vain ystävällisesti nuuhkaisemassa. Akoi jo hämärtää, joten ajattelin, ettei siellä varmaan enää hiihtäjiä ole pimenevällä ladulla, joten läksin sinne vielä hiihtelemään "verryttelylenkkiä" Neri vapaana juosten. Neri spurttasi taas täysillä matkaan ja kääntyi sitten ihmeissään katsomaan, enkö mää roikukkaan perässä! :D Pari miestä siellä vielä hiihteli, mutta otin Nerin viereeni, kunnes ne oli menneet ohi.
Täytyy malttaa alussa pitää lenkit lyhyinä, ettei Neri väsy liikaa ja tule lihakset kipeäksi, niin pysyy vetäminen aina yhtä mielekkäänä.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Päästiinpäs treenaamaan

Hakutreenit Sääksjärvellä tutussa paikassa Kannistontien varressa
Neri oli tosi reipas tyttö tänään; Ei yhtään haukkumista ja pöhinää. Neljä maalimiestä: kaksi ensimmäistä puolisaatolla, kolmas reaktiona ja neljäs lähetys keskilinjalta. Ensimmäisellä maalimiehellä Neri hämmentyi hetkeksi, kun olisi pitänyt ylittää oja ja otti muutaman pompun ylöspäin ja jäi hetkeksi kuuntelemaan, missähän se maalimies mahdollisesti olisi. Nenänkäyttö taisi unohtua. Jatkoi sitten reippaasti matkaa ja löysi maalimiehen ojan ylitettyään. Toinen löytyi hienosti. Kolmannella, kun haettiin yhdessä hajua, Neri yritti kovasti hakeutua jäljelle, eikä yrittänyt edes haistella ilmaa. Kaikki mahdolliset jäljet olisi kelvanneet seurattavaksi. Lopulta oltiin tosi lähellä maalimiestä, ja päästin Nerin hakemaan vaikkei se selvää reagtiota osoittanutkaan. Neri lähti kyllä eteen ja "osui" maalimiehelle. Neljännellä taisi olla jo nenä "herännyt". Maalimies oli noin 15 metrin päässä keskilinjalta ison kiven takana. Neri lähti vauhdilla liikkeelle ja kurvasi heti kiven ohitettuaan Kaarinan luokse. Luotanko koirani nenään ja uskon, että Neri haistoi maalimiehen, eikä vain silmäkulmastaan NÄHNYT sitä? Ei se kyllä mitään nää, eli kyllä se haistoi! :)
Lopuksi ammuttiin laukauksia starttipistoolilla yhteensä neljä kertaa. Kahteen ensimmäiseen Neri ei pahemmin reagoinut, kun oli keskittynyt muiden koirien kyttäämiseen ja yritti päästä lähemmäs rähisemään. Siirryin sen kanssa auton taakse, ja oltiin sitten lähempänä ampujaa. Neri katsoi laukaisujen jälkeen taivaalle. Mietin huvittuneena, että odottako se, että sieltä putoaisi saalis sen kitusiin! :D  Vasta myöhemmin tajusin, että Neri yhdisti laukaukset uudenvuoden raketteihin ja etsi taivaalta välähdystä!

Nerin ensimmäiset toko-treenit hallissa
Neri ei hämmentynyt juurikaan siitä, että treenit oli hallissa. Sen verran äänet kaikui ja kantautui paremmin hallissa, kuin ulkokentällä, että Neri reagoi viereiseltä kentältä kuuluviin käskyihin ja toisen koirien haukkuihin. Kentät oli erotettu tosistaan noin 70 senttiä korkeilla levyillä, eikä Neri nähnyt toiselle kentälle. Omalla kentällä haukkuvat koirat ei Neriä liikuttanut, kun se tiesi, mistä haukku tulee.
Tämä ensimmäinen kerta oli hieman sellaista halliin tutustumista ja pyörittiin siellä aluksi enemmän ja vähemmän vapaasti. Niin, harjoiteltiinhan me siinä toisien koirakoiden kohtaamisia, ja ne meni todella hienosti. Neri oli melkein keskittynyt vaan muhun (siis todellisuudessa mun kädessä olleeseen verilettuun :D). Kerran se vilkaisi vastaan tullutta lappista kohdatessa.
Seuraaminen oli ihan hyvässä kohdassa. Kontakti oli musta ihmeen hyvä, kun ei olla treenattu pitkään aikaan eikä nähty toisia koiriakaan. Sama vanha ongelma on edelleen, joka pitäisi jollain tapaa saada kitkettyä: Neri laskee aina katseensa, kun annan "seuraa"-käskyn. Täytyy "seurauttaa paikallaan", kunnes kontakti pysyy myös liikkeelle lähdettäessä.
Jääviäkin harjoiteltiin: Seisomaan kädellä pysäytyksellä kaikki kolme kertaa, hieman levotonta liikehdintää, kun palasin vierelle-> Mun täytyy liikkua rauhallisemmin! Istumaan Neri meni aika vitkastellen. Astuin Nerin eteen palkkaamaan heti. Tätä me ollaan harjoiteltu tosi vähän. Maahanmeno on Nerillä edelleen vahva, mutta siihenkin tarvittiin ensimmäisellä kerralla käskyn jälkeen käsiohjaus.
Paikallamakuun otin varman päälle: olin lähellä ja kävin palkkaamassa välillä, kun Neriä näytti kovasti kiinnostavan takaa toiselta kentältä kuuluvat äänet sekä vieressä oleva lappis. Kyynärät oli välillä jo melkein ilmassa, kun kaulaa piti venyttää niin kovasti, että näkisi jotain! :)
Yksi luoksetuloharjoitus: Kävelin eteen ehkä viisi metriä, kun Nerillä istumaan jääminen on hieman epävarmaa. Hyvin Neri jäi, tosin pää vähän roikkui alhaalla, kun käännyin ympäri. Neri tuli luksetulossa hieman vinoon istumaan mun eteen, mutta tuli hienosti lähelle. Mulla ei ollut edes palkkanamia kädessä. Jotain olen saanut menemään jakeluun. Vapautin edestä.
Oli hassua huomata, että Neri käyttäytyy hallissa samalla tavalla kuin kentällä: kun ollaan siellä, tehdään hommia. Toisille koirille ei pahemmin rähistä, eikä kiskota hihnassa ja kiljuta, kun ei pääse tarpeeksi nopeasti eteenpäin. Mutta kun tullaan hallista (kuten kentältäkin) ulos, voi alkaa sikailemaan! :-/

lauantai 9. tammikuuta 2010

Pakkasia pidelly...


Paukkupakkanen ja Nerillä karvanajo
Onhan ollut kylmää, mutta se ei tunnu Neriä haittaavan, vaikka taitaa olla tytteli "karvanajolla". Kummalliseen aikaan pitää koiralta lähteä lähes kaikki karvat; Päälikarvojakin lähtee ihan silmittömästi, mutta vielä niitä näyttää koirassa riittävän. Sain vihdoin tehtyä Nerille fleece-pusakan, että saadaan koville pakkasille ulos jotain lämmikettä imurin kitaan kadonneiden karvojen tilalle.
Mua vähän nämä pakkaset ottaa päähän, kun sormet ja varpaat on jäässä. Täytyis hommata kunnon varusteet... Maanataina oli vapaapäivä ja olisi ollut tarkoitus mennä Nerin kanssa vetohiihtolenkille kaasulinjalle, mutta mä sairastuin sitten mahatautiin. Otti niin päähän, että melkein itketti, kun se oli ainoa pakkasen puolesta inhimillinen päivä tällä viikolla! :(

Toko jatkuu, ja hakutreenitkin huomenna
Huomenna jatkuu LeVeKin toko-treenit ja mä en ole tehnyt Nerin kanssa oikein mitään pariin viikkoon. Mulle tuli kiirus harjoitella Nerin kanssa edes vähän kontaktia. Otin sisällä peruskontaktin pitämistä, sivulletuloa, askelluksia ja noutokapulan pitämistä ja tuomista makkarapalkalla. Kontakti oli suht hyvä sisällä ja paikka sivullakin silloin tällöin... mutta se noutokapulan pito: se on aivan liian löysä. Neri pitää noutokapulaa suussaan, kuin se olisi joku haiseva, polttava, inhottava pötkö. Se pysyy juuri ja juuri Nerin hampaissa ja keikkuu puolelta toiselle Nerin liikkuessa. Miten ihmeessä mä saan sen otteen paremmaksi??? Enkä mä meinaa millään saada Neriä tajuamaan, että sen pitää tulla suoraan mun eteen, ja lähelle. Ja kun itseltä loppuu tietotaito, niin motivaatio laskee... ja pinna palaa!
Viime sunnuntaina jäi hakutreenitkin väliin pakkasen takia. Toivottavasti huomiseksi laskee alle -15 asteeseen, että päästään taas hakuilemaan.

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Vetoa Uuteen Vuoteen

Nerin ensimmäinen vuodenvaihde(jos ei viimevuotista pariviikkoisena pentuna lasketa)
Vuosi vaihtui koirien kannalta ihan leppoisasti. Koirat lenkitettiin varmuuden vuoksi ennen kuutta, jos vaikka alkaa kovakin pauke sen jälkeen. Muutamia hajapamahduksia kuului jo sitä ennen, mutta ei Neri ollut niistä moksiskaan. Vähän etukäteen jännitti, jos se vaikka pelkäisi niitä, kun välillä se on säikkynyt maton puistelusta syntyvää läpsähtävää ääntä. Onneksi kuitenkin Neri vain nosti kiinnostuneena päätään, kun jostain läheltä kuului pamahdus ja näkyi välähdys, mutta jos Neri oli vaikka saanut nenäänsä jonkin toisen koiran jäljet ja seurasi niitä, ei se edes huomannut paukahduksia!
Hukilla on muutamana vuonna ollut levottomuutta uudenvuoden paukkeen aikana ja nytkin se sai sisällä pari kertaa Nerin mukaansa haukkuun. Onneksi Hukikin rauhoittui loppuillaksi, ja ei muuten yhtään vinkunut ulos naapurin nartun perään! :))))))

Vierailua, pieniä ihmisiä ja koirakavereita
Uudenvuoden päivänä menimme mummilaan maalle kyläilemään. Onneksi koirat tykkäävät automatkoista, kun matkaa on n. 300 kilometriä. Olin etukäteen vähän skeptinen, kuinka Neri käyttäytyy vieraita ihmisiä kohtaan ja mietin, jos se vaikka luimistelee ja murisee siellä toisten nurkissa ihmisille, mutta jälleen epäilin turhaan ja aliarvioin koiraani. Siskon luona käydessä Neri tosin haukkui varmuuden vuoksi jo ovella odotellessa sisäänpääsyä. Äitin luona Neri liikuskeli ihan rentona vieraiden keskellä ja lipasi silloin tällöin ohi mennessä kädestä milloin ketäkin! :) Vieraiden äkkinäisiä liikkeitä Neri hieman arasteli, mutta pieniä lapsia Neri ei pelkää. Paikalla oli neljä alle kolmevuotiasta lasta, joista nuorin tosin vielä sylivauva. Lapset saivat olla Neriltä suhteellisen rauhassa, pieniä lipaisuja lukuun ottamatta, ja ulkona Neri osaa hienosti varoa pieniä, eikä juokse vauhdilla päin. Lapset sai ihan rauhassa lähestyä Neriä erilaiset lelut käsissä, eikä Neri pälyillyt niitä epäluuloisena, Miro, 1,5-v, kävi jopa leikkivasaralla hellästi naputtelemassa Nerin selkää välillä. Hienoa, että Neri luottaa pieniin lapsiin, vaikkei sillä niistä paljon olekaan kokemusta.
Koiria siellä pyöri parhaillaan viisi kappaletta: Neri, Huki, kaksi bichon friseetä Pepi ja Toivo, ja kääpiöpinseri Veeti. Niin, ja eipäs unohdeta Pimua, talon mainiota ajokoiramixiä, jota ei kuulemma kannata laseka kokeilemaan, tuleeko Nerin kanssa toimeen vai ei. Pepi on vanhus, eikä sitä kiinnosta riehunta, mutta Toivo oli riemuissaan narttukaverista... ja Huki oli riemuissaan näistä molemmista bichoneista.... :) Huki on aina rakastanut Pepiä ja rakkaus siirtyy sitä myöten kaikkiin bichoneihin. Siellä Neri, Toivo ja Huki painoivat peräkanaa(Toivo yritti astua Neriä, ja Huki taas toivoa :D) pihalla lähes 20 asteen pakkasessa eikä ketään paleltanut, edes Toivoa. Kääpiöpinseri Veeti on hieman epäsosiaalisempi tapaus ja sillä on hieman liian suuri ego pienessä koirassa. Veetiä piti pitää hieman erossa koko laumasta, koska muuten olisi syntynyt yleinen tappelu. Nerin ja Veetin uskalsin laskea kaksin leikkimään, vaikka Neri kyllä joskus hermostuu Veetin uhoamiseen, mutta jos ei kummallakaan ole ihmistä taustatukena, ei mitää rähinää synny: Veeti ärisee ja Neri pökkii sitä härnäten kuonolla. Huki ja Veetikin tulevat kaksin toimeen, kun Huki ei koe Veetiä uhkaksi eikä välitä sen ärinästä, mutta Neriä ei voi taas siihen "pakettiin" päästää, koska sillä on todella voimakas "hukinsuojelutarve"!!! Pepikin sai siitä aluksi osansa, kun murisi Hukin lähentelyille. Pian Neri huomasi, ettei Pepistä ole mitään vaaraa, mutta rupesi sitten onneton kokeilemaan, minkälaisia ääniä siitä "pölyhuiskusta" lähtee: pökkäsi kuonolla peppuun-> murinaa... Neri kallisteli päätään ja kuunteli... läppäsi tassulla selkään -> vinkaisu ja murinaa... ja  vieläkö jotain kuuluisi. Mokomakin hyeenailkimys!
Pihalla Neri kyllä alkoi lopuksi suojelemaan Toivoa Hukilta: Kun Huki yritti astua Toivoa, Neri työnsi Hukin pois ja änki näiden kahden väliin seisomaan.

Vetämäänkin Neri pääsi
Otin mummilaan mukaan vetovermeet, jos vaikka Neri pääsisi vetämään lapsia pulkassa. Pakkasta oli vähän liikaa pitempiä vedellä, mutta vähän aikaa kokeiltiin. Ennen veljen perheen tuloa päätin vedättää Neriltä suurimman innon pois ja istuin itse pulkkaan mutta Neripä ei lähtenytkään vetämään vaan kiipesi pulkkaan mun syliin makaamaan! :D Sitten vieraat jo tulikin ja Neri piti päästää valjaista Toivon kanssa meuhkaamaan. Neri oli sitten hieman liian vauhdikkaalla tuulella, kun se vaan odotti, että pääsisi taas Toivon kanssa riehumaan.

Alkuksi istuin veljentytön, Sonjan 2-v, kanssa pulkkaan ja pyysin Neriä vetämään. Alkuvauhti oli niin kovaa, että mun piti jarruttaa jaloilla ja lumi pöllysi meidän naamalle, ja minä tietysti huusin siellä jotain ja nauroin ääneen, niin Neri kääntyi ympäri ja tuli nuolemaan mun naamaa. Muutenkin Neri oli liian levoton ja pyöri ympäri niin, että valjaat oli kierossa ja vetoliina sikin sokin jaloissa. Sitten päätin kokeilla niin, että Sonja on pulkassa ja otan koiran kaulapannasta talutukseen, mutta siinä oli se ongelma, että annoin Nerin vetää talutushihnassa.
Sitten hokasin laittaa hihnan kiinni vetovaljaisiin, niin Neri sai vetää sydämensä kyllyydestä ja mä pystyin jarruttamaan vauhdin sopivaksi pikkuiselle kyytiläiselle. Tosin menin lopussa juoksujalkaa ja pakkasessa hirvitti, että kylmä viima käy Sonjan naamaan. Sonjaa ei kyllä pelottanut yhtään! :)
Nyt täytyisi saada väsättyä ne vetoaisat, että pääsisi kunnolla harjoittelemaan pulkan vetoa.

Ensimmäinen vetohiihtotreeni
Uudenvuodenaattopäivänä pääsin ajoissa töistä, joten kerkisin valoisaan aikaan kotiin. Houkuttelin Artun mun kanssa viemään Nerin kaasulinjan ladulle ensimmäisiin vetohiihtotreeneihin.
Oli 15 astetta pakkasta ja luisto oli surkea. Se vie multa hiihtoinnon kyllä nopeesti. Ensin annoin Artun mennä Nerin kanssa, että Arttu saa kokeilla miltä vauhdikas hiihto tuntuu! :) Mä en pysynyt yhtään perässä, kun Neri veti Arttua. Ei siinä pakkasessa viittiny kovin kauan vedättää, mutta jotain halusin kuitenkin kokeilla: Ohittaako Neri tutun ihmisen ladulla nätisti vai jääkö vierelle juoksemaan ja näykkimään suksista tai sauvoista, kun poikien juostessa Neri ainakin komentaa niitä pysähtymään ja saattaa näykkiä jaloista ja käsistä. Pyysin Arttua hiihtämään edelle ja läksin jonkin ajan päästä perään ja kohdalla innostin Neriä suoraan eteen. Hienosti Neri juoksi ohi ilman sivuille vilkuilua ja pysähtyi vasta mun käskystä. Sitten annoin koiran Artulle ja läksin itse eteen hiihtämään, ja Neri meni myös mun ohi hienosti vauhdilla, mutta alkoi kyllä sen jälkeen katsella taakseen ja lopulta pysähtyi odottamaan mua Artun "veto"-käskyistä huolimatta.
Eli nyt harjoitellaan valjaiden kanssa nätisti odottamista ja seuraavaksi vieraiden ihmisten ohittamista. Kun ihmisten ohittamiset on kunnossa, voidaan hakeutua Peltolammin koirahiihtoladulle harjoittelemaan toisten koirien ohittamista ja ohitetuksi tulemista, ja siinä mä luulen meidän tarvitsevan harjoitusta aikas paljon!
Positiivista:
-sukset, sauvat sun muut vermeet eivät ole Nerille ongelma
-Neri vetää innokkaasti muitakin kuin mua ja jopa musta poispäin
-Neri ei hätkähdä mun ärtymisestä ja ärhentelyistä
-ohitukset takaa tullessa meni hienosti
-vauhti on riittävää :)
Negatiivista
-Neri on vielä levoton ja pyörii valjaissa ympäri ja loikkii vetoliinan yli ennen lähtöä
-Arttua vetäessä Neri kääntyi katsomaan tulenko minä perässä
-Neri kääntyi kesken kaiken ympäri ja meinasi lähteä vetämään Arttua takaperin
-kovassa vauhdissa huudetut ohjauskäskyt ei ihan vielä mene Nerille jakeluun
-MULLA on liian lyhyt pinna!!!