Etsimistä ja vähän tokoa

Esinetreenit tänään aamupäivällä Sääksjärvellä
Alue lumihangessa n. 40x50 - Kaksi kertaa kolme esinettä heitetiin Nerin nähden samalle linjalle eteen keskelle ja taakse. Aluksi Neri lähti innokkaana, registeröi etuesineen, jarrutti, tarkeni, löysi ja toi. Hieno alku! Sen jälkeen löysi takaesineen nopeasti. Keskellä olikin vaikea, muovia olevat "lasit", jotka olivat kyllä kirkkaan vihreät ja olisi luullut erottuvan hangesta.
Neri meni läheltä, mutta ei reagoinut, etsi toiseltakin kaistaleelta, välillä jopa alueen ulkopuolelta. Lopulta Nerin hermo petti ja se alkoi vinkumaan, jäi seisoskelemaan tai söi lunta. Astuin harvakseen alkeleita eteenpäin alueelle, jolloin Neri vähän aikaa muka haki. Lopulta näin itse esineen ja näin senkin, että Neri käveli pari kertaa suoraan yli, muttei registeröinyt ollenkaan hajua. Lopulta sai hajun ja alkoi kiertää kohdalla, jälleen ihan esineen yli kävellen, haisteli jopa puuhun. Alkoi musta näyttää jo toivottomalta, mutta lopulta Neri etsi esinettä maasta ja löytyi sentään. Huh!
Toiselle kaistalle helpommat esineet. Jälleen Neri haki reippasti kaksi, mutta sen jälkeen alkoi haahuilu. Jouduin lähettämään innostaen uudelleen. Lopulta kolmaskin löytyi.
Otettiin vielä hetsaten yksi esine, että jäisi hyvä mieli, meille molemmille! :)

Iltapäivällä tarkkuus ja pudotettu, ja uudelleen esineitä

Pongasin aamupäivällä treenipaikan lähellä sulaneen alueen rinteen päällä, joten sinne tarkkuusruutua tekemään. Neri sai katsella sivummalla, kun tallasin alueen. Laitoin samantien kaksi esinettä ruutuun, muovisen "napin" ja metallinapin. Heti alusta lähtien Neri alkoi käymään aluetta rauhallisesti ja tarkasti läpi.
Ensin löytyi mentallinappi vasemmalta keskeltä, Neri toi nätisti napin mun käteen ja sai namipalkan. Muovisen esineen läheltä Neri oli pari kertaa mennyt ja mun mielestä se myös registeröi sen, mutta ei malttanut jäädä tarkentamaan riittävästi. Se olikin aika vaikea, pieni - noin sentin leveä ja pitkä, ja oli lisäksi kannon takana pienessa painaumassa lähellä kulmaa. Lisäksi kulmassa oli keppi merkkinä ja siinä taatusti mun hajua. Luulin jo ettei Neri millään löytäisi esinettä, mutta sepä oli sitkeä ja tarkka ja etsi sen!

Metsäautotiellä otettiin pari kertaa pudonneen esineen hakua. Neri seurasi nätisti vierellä, mutta kontakti ei tahtonut pysyä, kun ympäristöä piti tarkkailla. Lähtee hienosti hakemaan ilman käsiapua. Ensimmäisellä kerralla hidasti palautuksessa vauhdin lopussa kävelyksi, joten piti ottaa toisella kerralla juoksuaskeleita taaksepäin ja palkata heti damitaistelulla.

Lopuksi otettiin aamupäivän esineruudussa esineiden etsintää hetsaten. Ensin taistelin Nerin kanssa huopatossusta, jätin Nerin etulinjalle ja kävin heittämässä tossun taka-alueelle. Neri lähti innokkaasti, mutta jäi junnaamaan mokoma mun jälkiin. Hyvin se teki töitä kuitenkin ja löysi ihan kivasti. Palkkasin lelulla. Taistelun aikana heitin tossun etualueelle ja lähetin Nerin suoraan taistelusta hakemaan - Hyvällä vietillä meni. Kolmannen esineen, mun hanskan, kävin taas heittämässä Nerin odottaessa. Ennen lähetystä otettiin taas kunnon matsi lelulla, ja kun Nerin ote lelusta irtosi, lähetin sen siitä suoraan hakemaan hanskaa. Innokkaasti meni, löysi ja juoksi vauhdilla takaisin. Palkkasin suoraan vauhdista lelulla.

Tästä lähin palkkaan Nerin esineruututreeneissä lelulla taistelemalla - Ruokapalkka laskee Nerin vietin niin alas, ettei intoa riitä. Vaikka Nerillä onkin nykyään aina nälkä, ruoka ei ole sille riittävä motivaattori! Raju kiskomistappelu on aina hauskaa! :)

Tokoa

Viikolla pikaisesti omassa rauhassa Levekin kentällä. Neri toimi hienosti.
Ohjatun merkkiä ja pari hakuakin. Ei edelleenkään leikkinyt kapulalla -Jesss! Saa nähdä kestääkö tämä vielä sen, että muita koiria on lähettyvillä. Täytyy mennä varmaan yhteistreeneihinkin välillä.
Hyppynoutotreeniä paikallaan odotuksesta palkaten, sekä pari noutoakin. Ihan hyvin toimi tässäkin muuten, mutta taisi joku äänähdys päästä liikkeelle lähdössä.
Lopuksi seuraamista, lyhyttä pätkää, sekä vähän pidempääkin vedätystä, käännöksiä ja pysähdyksiä lelupalkalla. Kovasti Neri yritti olla mulle mieliksi ja pysyä kontaktissa. :)
Kotipihassa on myös otettu seuraamisen alkeita. Hieman on tullut edistystä kontaktin pitoon.
Seuraamisesta täytyisi jotenkin saada Nerille hauskempaa, kun se tuntuu olevan sen mielestä ihan tylsää. Pelkkä lelupalkkaus ei riitä. Täytyy varmaan yrittää itse olla vähän vähemmän tylsä :) Ongelma taitaakin olla siinä, että minunkin mielestä seuraaminen on ihan tylsää! :-/

Joulu tuli ja meni, vuosikin vaihtuu

Ja Neri onkin yllättäen jo 3 vuotias - 17.12.11
Täysien vuosien lisääntymisen muistin vasta seuraavana päivänä, kun joku kysyi koiran ikää... :)

Joluinen tonttuilija

Inhottavia kurakelejä ollut enimmäkseen koko joulukuun, mutta oli sitä luntakin muutamana päivänä

Huki söi jo omansa ja himoitsee Nerin luuta

Joulukuun treenailut

Tokoa hallissa ja maneesissa

Tokon treenaaminen on nyt minimissään, kun motivaatio ei ole järin suuri eikä ole tiedossa kokeitakaan. Hallitreeneissä on ehditty käymään tässä välissä sunnuntaisin pari kertaa ja keskittyminen on vaihdellut laidasta laitaan. Kun hallissa on hiljaista ja vähän koirakoita samalla kentällä, Neri pystyy keskittymään paremmin ja ääntely on vähäisempää.

18.12. SDP-hallilla mä en muistaakseni pystynyt treenaamaan Nerin kanssa oikein mitään, kun se kävi niin kovilla kierroksilla. Aika meni suurin piirtein koiran rauhoitteluun.
Mä olen huomannut, että Nerille on ongelma, kun joku koirakko poistuu kesken treenien hallista. Se ei viihdy siellä ja stressaantuu selvästi metelistä ja muiden koirien treenistä vierellä. Ja kun joku muu pääsee ulos, se on Nerille katkera paikka.
Tunnari päästtiin tekemään liikkuroituna ja juuri kun aloitettiin, Neri näki Miikun vievän Roihun ulos. Neri nosti siitä hirveän metelin, kun toinen pääsee pois, mutta hän ei! Mutta Neri pystyi kuitenkin haistelemaan ja tuomaan oman, vaikka kyllä kapula sitten sai hieman pureskelua osakseen palautuksessa.

Joulupäivänä SDP-hallilla oli vain neljä innokasta treenaajaa, joten saatiin käyttää koko tokolle varatut kaksi tuntia ja päästiin vuorottelemaan. Kun kentällä ei ollut muita ja äänekkäät agikoirat olivat joulunvietossa, oli ihan kivaa treenta. Halliin tullon jälkeen Neri pitä vähän aikaa ääntä, mutta rauhoittui pikkuhiljaa. En nyt muista mitä treenattiin, mutta ainakin...
- Ohjattua liikkuroituna. Neri juoksi ensimmäisellä "merkki"käskyllä ohi merkin kohti keskikapulaa... ja taas mää vaan rääkäsen. Miten voi olla niin vaikeaa huutaa koiralle "seis"? Neri palasi rääkäsystä mun viereeni. Aloitettiin alusta ja nyt jäi merkille poikittaiseen asentoon väärää kapulaa kohti, kuitenkin hyvin oikealle kapulalle, mutta pyöräytti taas kapulaa ennen nostoa.
Harjoiteltiin pari kertaa palkkää merkille pysähdystä kapulat vietynä. Palkka pysähdyksestä.
- Ruutua liikuroituna. Tämä meni muistaakseni kivasti: hyvä paikka ruudussa ja pysyi hyvin maassa, Seuraamaan tulossa taisi olla pientä epätarkkuutta.
- Metallin hyppynoutoa. Mites tämä menikään...? Pysyi Neri muistaakseni paikallaan liikkurin käskytyksissä, ja kapulakin pysyi suussa, mutta nyt Nerille on tullut tavaksi lähteä liikkeelle heti, kun olen antanut "irti"-käskyn ja ottanut kapulan. Vieressä paikallaan pysymistä lupaan asti piti sitten treenata, ja pitää treenata jatkossakin.
- Kaukoja otettiin liikkurin kanssa n. 10 metrin matkalta. Vähän tuli eteenpäin sei-is vaihdossa ja toisessa seisomaan nousussa siirsi toista takajalkaa, mutta oli ihmeen hyvät vaihdot siihen nähden, ettei oltu tehty etukäteen vaihtojen "mustutusjumppaa".
- paikalla istumiset ja makuut meni hyvin - muistaakseni

Maneesissa tokottelut 30.12.
Kaksi tuntia ja viisi koirakkoa. Saman aikaisesti toinen koirakko treenaili maneesin toisessa päässä seuraamista tai hyppyä, kun toinen suoritti liikkuroituna muita toko-liikkeitä toisessa päässä.
Maneesi oli Nerille ihan uusi paikka ja siellä oli huumaava hevonpaskan haju, joten aloitettiin kontakti- ja seuraamistreenillä avustajan kanssa. Aluksi kuono tahtoi väkisin painua tannerta nuuskimaan ja siitä napakka kielto. Kun vaihdoin lelupalkan ruokapalkkaan, hevonpaskat unohtui - Nerillä oli armoton nälkä.

Seuraamisessa tahtoi hippusen poikittamaan ja nojaamaan lapaa mun jalkaan. Kokeilin korjata Nerin seuraamisasentoa koskemalla raipalla Nerin kankkuun- ei oikein toiminut - lantioon koskeminen toimi paremmin - mutta parhaiten toimi raipan pitäminen Nerin rinnan edessä - Silloin kulki ihan suorassa eikä nojannut muhun. Täytyykin kokeilla tuota keinoa uudelleen...
Käännökset vasemmalle hyviä, ja kun Neri oli hyvässä kohdassa ja kontaktissa, täyskäännöksetkään vasemman kautta ei olleet kaarroksia. Oven ohi mennessä, kontakti tippui ja Neri pyrki kohti ovea. Se ei näköjään viihdy sisätilatreeneissä kauhean hyvin.

Neri oli välillä autossa ja oli taas kovilla kierroksilla, kun tultiin sisään.

Aloitettiin liikkuroituna ruudulla - merkille hyin oikeaan asentoon, mutta äänteli liikkeelle lähtiessä. Ruudussa haki paikan tosi hienosti(oliskohan tämä vihdoin viimein mennyt jakeluun) ja maahan hyvin, mutta nousi liikkurin "käskystä" ja kun en saanut selvää Kaarinan "nousi" huudosta, menin onneton kutsumaan sen seuruuseen. Onneksi en sentään palkannut. -> Takaisin ruutuun maahan, lähdin kävelemään lenkkiä -  nousi jälleen - karjasin maahan- jatkoin kävelyä - meinasi kuulemma taas nousta, mutta päättikin ryömiä - menin palauttamaan paikalleen. Jätin damin takapalkaksi ja vihdoin pysyi paikallaan, että sain vaputtaa palkalle. Tätä sitten pari kertaa uudelleen.

Luoksetulossa jätin takapalkan ja vapautin ensin palkalle paikallapysymisestä. Neri tosin ei heti bongannut lelua vaan etsi varmaan ruokaa maasta. Sitten oli tarkoitus palkata takapalkalla seiso-pysähdyksestä, mutta kun se ei ollut tarpeeksi napakka, tehtiin koko luoksetulo loppuun asti. Maahanmeno oli parempi. Sivulle tullessa otti musta kimmokkeen kääntyessään.

Hieman seuraamista käskytettynä. Pk-seuraamiseksi kuullemma hyvää, toko-tuomarit ei ehkä tykkää... Ovea kohti kävellessä täyskäännös meni ihan pipariksi, kun Neri kyttäsi ovea. Piti ottaa käännös uusiksi namilla imuttamalla.

Ohjattu nouto - vasen kapula. Merkille hyvin, hyvä meno kapulalle, mutta ennen kapulan nostoa annetusta "ota"-käskystä huolimatta pyöräytti kerran kapulaa. Tämä täytyy ottaa työn alle.

Setin lopuksi vielä metallihyppy. Heitin ihan surkeasti - kapula osui melkein hyppyesteen tolppaan ja jäi tosi lähelle. Neri ulvahti liikkeellelähtiessä, kolautti vielä esteeseen, kalisutteli kapulaa palatessaa ja lähti ennen "kiitosta" liikenteeseen.... Tämä myös työn alle...
Harjoittelin vielä itse heittämistä palkaten Nerin paikallaan pysymisestä ja kontaktinotosta(äänähdys Neriltä kyllä pääsi :-/) - Ei hyppyä.

Paikallamakuut kaikki yhdessä. Neri ryömi mun perään heti jätettäessä - kävin palauttamassa paikalleen. Ryömi jälleen ennen kuin kerkisin piiloon - taas palautus paikalleen. Kävin palkkaamassa paikallaanpysymisesta muutaman askelen jälkeen pari kertaa, jonka jälkeen pääsin piiloonasti ja kyttäsin Neriä laudanraosta - Pysyi muuten paikalllaan, mutta kerran liikautti toista etutassua.

Tauon jälkeen tehtiin ohajatunnoudon kapulan nostotreeniä ja saatiin yksi hieno nosto huolimatta Nerin korkeista kierroksista(maneesissa oli kaikki koirat treenaamassa samaan aikaan... ja etenkin ne Miikun bortsut...)
Kaarina liikkuroi meille vielä tunnarin - Vauhdilla kapuloille, kuitenkin hyvä haistelu ja oman nosto, lähti normaaliin löysävauhtiseen palautukseen - aloin hihkua ja peruuttaa, jolloin sain siihen vauhtia. En oikein tiedä, kannattaako palautusta edes yrittää saada vauhdikkaammaksi... Ehkä Nerillä ei kovassa vauhdissa olisi aikaa pureskella kapulaa. :)

Maneesi on Nerille sentään miellyttävämpi treenipaikka, kuin halli. Alustan ihanat tuoksutkin unohtuivat nopeasti eikä haitannut Nerin keskittymistä. Maneesissa on enemmän tilaa palkata lelulla. Neri juoksi vauhdilla lelu suussa äristen kohti maneesin toista päätä, ja mun piti huutaa se tkaisin, ettei tule mitään konflikteja toisten koirien kanssa.

Ilmaisutreenit x 2

Su 11.12. treeniryhmän kanssa - Neri niin kovilla kierroksilla, että vaikka näki ensimmäisen lähellä olevan mm:n, juoksi ohi ja palatessaan yritti napata rullan vauhdissa, mutta epäonnistui. Palasi itse kyllä heti hakemaan rullan. Mä ihmettelin keskilinjalla, että mitä se oikein siellä touhuaa. :) Näytöllekin teki ison kaarroksen.
Loput kolme menikin sitten jo hieman rauhallisemmin. Hyvin toi rullan perilleasti ja lähti innokkaasti näytöille.

Tapaninpäivänä Arttu maalimiehenä
Meillä oli käytössä mun joululahjaksi saamat radiopuhelimet, jotka oli Artun mielstä tosi kivat, joten piti vähän ylimääräisiäkin pölpötellä! :)
Ensimmäisellä kerralla näytettiin Nerille mihin Arttu jäi, muut kolme kertaa Neri joutui oikeasti etsimään. Hienosti Neri otti joka kerralla rullan heti. Kerran rulla putosi, kun olin liikkunut keskilinjalla eteenpäin ja pölpöttelin, jotta Neri tietäisi missä mä menen. Puhuminen taitaa häiritä Nerin keskittymistä, ja kun lisäksi edessä oli ryteikköä, rulla oli pudonnut suusta juuri ennen ryteikön yli hyppäämistä.

Esineruutu x 3
Treeniryhmän kanssa la 17.12. Neri ei oikein aluksi millään uskonut, että ei etsitä heppuja vaan esineitä. Ensimmäistä kertaa oli vieraanhajuisia esineitä, joten kaikkien esineiden vienti näytettiin Nerille. Hyvin bongasi ja tarkensi vieraanhajuisetkin, kun ensimmäisen tohvelin jälkeen tajusi jutun juonen.

Tapaninpäivänä Artun avustamana ilmaisutreenin jälkeen kolme esinettä. Yksi jätettiin Nerin nähden takakulmaan, toisen Arttu jätti johonkin etualalle puoleen väliin aluetta ja yhden Arttu vei Nerin nähden etukulmaan. Arttu heitteli esinettä ilmassa viedessään ja se putosi maahan. Neri etsi melko kauan siitä paikasta johon esine oli pudonnut, mutta lopulta uskoi, ettei siitä löydy mitään ja jatkoi perälle asti. Sielläkin joutui tekemään töitä hetken, ennenkuin löysi. Seuraavaksi lähetin keskeltä, mutta Neri muisti takakulman esineen ja paineli sinne ja tuli hetken päästä kumihanska suussaan takaisin. Uudelleen lähetys keskivaiheilta ja tällä kertaa Neri lähti lähetyssuuntaan eikä mennyt kauaakaan, kun Neri löysi esineen.

Treeniryhmän kanssa to 29.12.
tylsästi taas kolme esinettä. Enimmäisen vienti etukulmaan näytettiin Nerille. Pienen kaarroksen ja hetken tarkennuksen jäkeen toi. Kaksi muuta oli valmiina, toinen keskellä takarajalla. Neri upposi hyvin sinne syvälle ja löysi nopeasti. Kolmas oli lähempänä lähetyslinjaa. Neri kävi kaukana etsimässä, pyöri lähelläkin, ja vähän kauempana sivussa. Teki kyllä kovasti töitä kokoajan ja välillä lisäksi patistin etsimään ja löytyihän se pikkupussukka lopulta.

Tarkkuusruutuja ja pudotettuja esineitä on myös treenattu muutaman kerran.
Neri on tosi näppärä tarkkuusruudussa ja selvästi tykkää siitä. Aloittaa "hilu"-käskyllä rauhallisen tarkan etsimisen ja on oppinut pysymään ruudussakin hyvin.
Pudotetun esineen jujun on myös hokannut nyt hyvin ja lähtee innokkaasti vauhdilla hakemaan. Kerran taisi juosta jopa liiankin innokkaasti, kun paineli hanskan ohi johonkin kaukaisuuteen näkymättömiin - Palatessa oli kyllä onneksi bongannut hanskan. Olen tähän asti näyttänyt kädellä suuntaa lähettäessäni, mutta se ei olekaan vissiin sallittua kokeessa, joten täytyy alkaa harjoitella ilman käsiapua.

Joulupäivänä jälkikin!

Metsässä kaikki lumet sulaneen - Sammalpohjalle tallasin reilun 100 metrin jäljen, kaksi keppiä. Neri odotteli kiven takana, vaikka aiemmin uhosinki, etten jätä sitä yksin kiinni metsään... Olin tosi nopea! :) Käytiin välillä kävelyllä jäljen vanhentumista odotellessa - ehkä 20 minsaa saatiin kulutettua. Huomasin, että Neri oli arvannut, mitä mä siellä oli tehnyt. Heti kun alettiin lähestyä paikkaa, josta lähdin jälkeä tekemään, Neri alkoi nuuhkia maata. Tuuli oli aika napakkaa(muualla kuulemma myrskysi, en mä sellasta huomannut) ja Neri kulki aikaajoin jäljen sivussa, mutta kummasti se kepit bongasi. Toisen kepin ohi se oli jo mennyt, mutta kiekkasi parin metrin päästä takaisin, nuuhki ja ja pyöri, talloi välillä kepin päälläkin, kunnes vihdoin sai tarkennettua. Siitä päästiin sitten antamaan loppupalkka.

Metsään mennessä tuli vastaa muutama ihminen narttukoiransa kanssa. Koira oli vapaana, joten päästin Nerinkin vapaaksi. Koiralla oli kuulemma juoksu lopuillaan, joten vähän arvelutti. Kerran toinen koira ärähti Nerille vähän napakammin kauempana, jolloin Neri juoksi uikuttaen mun luokse: "Mammaaaaa, toi oli mulle ilkee!"

Tämä olikin sitten vuoden viimeinen päivitys! Hyvää uuttavuotta!

Täytyiskö tehdä yhteenvetoa vuoden treenisaavutuksista, verrata niitä vuoden alussa suunnitelluihin tavoitteisiin ja kirjata uuden vuoden tavoitteita, jotta pääsee taas vuoden lopussa katsomaan, onko tavoitteisiin päästy, tai edes lähelle :)

Esineitä, hiluja ja hanskoja

Esineruututreeniä ollaan otettu kuuriluontoisesti yhden viikon aikana

Ensimmäinen esineruutu - Tallasin noin 20 metriä leveän alueen ja näytin Nerille, että vien alueelle esineitä. Hyvin tuo haki esineet, tosin ensimmäisenä oli tarkoitus haetuttaa takarajalla oleva esine, mutta Neri näki mun heittävän lähemmäs yhden, niin haki sen ensin.

Toinen tehtiin vähän leveämpi alue ja näytin vain ekan esineen viennin takarajalle, mutta kuitenkaan en tahtonut saada Neriä menemään sinne riittävän kauas. Alue oli kyllä vähän turhan risukkoista ja ryteikköistä. Oli Neillä kyllä muutenkin pientä laiskuutta alueelle etenemisessä.

Kolmas ruutu tehtiin 50x50m alueelle, jossa kerättiin ensin suppilovahveroita. Pudottelin esineitä samalla, kun keräilin sieniä ja luulin muistavani, missä ne ovat. Mitään muistanu!!! :D En edes muistanu missä olikeasti olin tallonu. No, näin ollen ensimmäisen esineen Neri nosti jo, kun osuttiin vahingossa jo "sienestetylle" alueelle uudestaan. Annoin siitä palkan ja jätin esineen uuteen paikkaan. Toisen esineen, kengänpohjallisen, näin maassa, kun mentiin siitä ohi. Itseasiassa Neri käveli lähes sen yli, eikä kiinnittänyt siihen mitään huomitota. Epä toivo iski! Olin varma, ettei se löydä sieltä yhtään esinettä. Yhtä esinettä en yhtään muistanu, mihin sen olin laittanut... johonkin sinne takarajalle.
Yrittänyttä ei laiteta - Nerille PK-liivi päälle ja vihje "etsitään esineitä".
Lähetin sen ensin sinne, mihin olin sen kertaalleen löydetyn jättänyt alueen toisessa reunassa ja kohta se jo tuli rutattu huivi suussa takaisin. Vähän mä olin otettu!
Seuraavaksi lähimpänä oli se kengänpohjallinen suunnilleen alueen puolessa välissä n.20 metrissä. Neri lähti reippaasti, hidasti kohta vauhtia ja lähti sitten laiskan näköisesti jolkottelemaan alueella edeten. Luulin, että nyt se kyllästy, mutta sepä hakikin sieltä sen kengänpohjallisen ja sai mítä moninaisempia ylistyssanoja osakseen! :D
Ja eikun jatkettiin harjoituksia. Lähetin Nerin suurinpiirtein jotakuinkin ???? sinne suuntaan missä kuvittelin sen kännykkäkotelon olevan. Neri touhusi siellä pitkin poikin ja komentelin sitä milloin "vasemmalle" milloin "oikealle" kun se lähti mun mielestä väärään suuntaan. Lopulta meinasin jo huutaa sen pois, kun se eteni alueelle, missä en muka edes ollut käynyt, mutta Neri tulikin sieltä se kännykkäkotelo suussaan!!!! :D Vähäks mä olin Neriin tyytyväinen.
Nyt aloin uskoa, että se oikeasti etsii niitä esineitä siellä, eikä vaan haahuile aikansakuluksi edestakaisin!

Neljäs kerta oli seuraavana päivänä samassa paikassa ja saatoin luottavaisesti lähettää Neriä hakemaan esineet ja kyllähän se hakikin.

Viides ruutu Artun kanssa tallatulla alueella ja Arttu vei esineet. Viimeistä jättämäänsä esinettä Arttu heilutteli Nerin näkyvillä ennenkuin heitti sen maahan ja sen lähetin Nerin ensimmäisenä hakemaan. Innokkaasti Neri sen haki, mutta sen jälkeen hakeminen oli tahmeampaa ja jouduin vähän ajamaan Neriä alueella syvemmälle. Kyllä se löysi esineet, mutta vaikutti, että hieman olisi ollut kyllääntymistä ilmassa.

Nyt täytyisi saada treeniä ihan vieraanhajuisilla esineilläkin.

Tarkkuusruutuja
Eli hiluja on etsitty useampaan kertaan. Lenkillä ollessa sopivissa paikoissa on tullut kaiveltua taskuja, olisiko sinne jäänyt mitään sopivaa pikkuesinettä tarkkuusruudun treenaamiseen. Välillä on käytetty työajanseurantaläpyskää ja välillä hupun nauhan muovipäätä. Neri pysyy jo hyvin ruudun sisällä, tai ainakin palaa nopeasti, kun ajautuu ulos.
Kerran päästiin jo vieraan esineitä etsimään - Kiitos Kaarinan! Ensin Kaarina näytti Nerille, että laitta ruutuun esineen. Hienosti Neri löysi ja nosti vieraaltakin tuoksuvan esineen. Välillä ruudussa kävi Hiski etsimässä mun laittaman esineen ja toisen esineen laittoa ei Nerille näytetty. Hyvin etsi ja löysi. Mä itse vaan turhan napakasti käskin Neriä palaamaan ruutuun, kun se harhautui ulos, joten Neri kuuliaisena palasikin takaisin mun vierelle lähtöasetelmiin.
Arttukin "pääsi" eilen jälkitreenin jälkeen tallaamaan Nerille ruudun ja piilottamaan sinne muovisen nauhankiristimen ja sentin halkaisijaltaan olevan mutterin. Neri oli ihan pro, vaikka ruutu oli aika vaikeassa maastossa. Arttu, joka ei ole vähään aikaan nähnyt Nerin tarkkuusruututyöskentelyä, tuumasikin jälkeen päin: "Neri on tässä kyllä ihan mestari!"

Pudonneita hanskoja
Pudotetun esineen hakua on myös treeenattu metsälenkillä. Välillä olen näyttänyt Nerille, kun jätän hanskan tms. jälkeen ja ollaan edetty sitten pidempi matka. Ja kun esine on pudonnut salaa, ollaan otettu vähän lyhemmillä matkoilla. On otettu myös kaarevilla radoilla, kun en tiennyt millaisia ne kokeessa on, ennekuin kysyin Kaarinalta. Lueskelin netistä, että alokaluokassa matka onkin vaan 50 metriä :D Mä olen juoksettanu Neriä varmaan yli 100 metriäkin. Nyt Neri on tosissaan innostuntu tästäkin lajista.

Tänään viimeeksi otettiin pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla Huki tuli Neriä vastaan puolessa välissä ja Neriltä meni pasmat sekaisin - Se juoksi takaisin mun luokse. Lähetin sen pienen hetsauksen jälkeen uudelleen ja nyt se juoksi suurin piirtein Hukin yli mennen tullen hakiessaan hanskan innokkaasti.
Toinen pudonneen haku meni jo rutiinilla! :)
Ja pistin tänään merkille, että Nerin palautusvauhti on nykyään yhtä nopeaa, kuin menovauhti. Joskus aiemmin se on tullut takaisin löysästi jokotellen.

Ilmaisua ja pujottelukeppejä

Rullailmaisutreeniä pitkästä aikaa

Eilen treenattiin rullantuontia kotipihalla ihan lyhyellä matkalla, kun on tuota aikaa vierähtänyt viimekerrasta. Lassi toimitti maalimiehen virkaa. Ensimmäisellä kerralla Neri otti rullan meni vähän matkaa, palasi ja sylki rullan Lassin syliin palkan toivossa. Ei enää muistanut, miten homma pelaa. Sen jälkeen otettiin pari kertaa kutsulla. Lisäksi näyttö. - Vähän laiskaa Nerin palaaminen oli, kuten kaikki sen tekeminen on ollut viimeaikoina.
Tänään ilmaisua treenattiin metsätien varressa, Arttu lahjottuna maalimieheksi. Matkaa vain 10 - 20 metriä, näytöt. Pari ensimmäistä rullantuontia kehullaa ja kehoituksella. Heti Artun luokse tultuaan Neri nappasi rullan mutta ote oli niin onneton, että rulla putosi heti maahan. Nosti uudelleen ja toi mulle viereen perusasentoon istuen ja irrotti otteen vasta käskystä. Hienoa! Kolmannella rulla lähti heti mukaan, mutta tällä kertaa irrotti ennen kehoitusta, mutta vasta mun vierellä. En puuttunut tähän. Neljännellä kaikki menikin sitten nappiin. Nerin liikkuminenkin oli tänään innokkaampaa ja pirteämpää - Ilma kun on vähän viileämpää.
Seuraavalla kerralla maalimies voisi varmaan jo pitää rullasta hieman kiinni, että Neri joutuu ottamaan siitä paremman otteen, ennen kuin saa sen mukaansa. Homma on kaiketi sen verran jo opittu, ettei Neri jätä rullaa ottamatta vaikka vähän jouituisi siitä "taistelemaankin".

Rullareenin jälkeen kolme tarkkuusesinettä: Arttu laittoin ensin metallisen lenkkilukon. Neri sai mun mielestä vainun heti ruudun sivulle tultua, meni suoraan oikeaan paikkaan ja nappasi lenkin suuhunsa, vaikka se oli osittain lahon puun alla. Arttu oli vähän pettynyt, että oli piilottanut niin "huonosti"! :) Itse laitoin pienen metallisen rikan saman ruudun etureunaan. Neri kävi ensin tarkastamassa paikan, missa aiempi esine oli ja alkoi sen jälkeen tutkia ruutua järjestelmällisemmin. Ei siinä kauan mennyt kun Neri löysi rikan - Joutui hetken sitä hamapillaan kaivelemaan esiin ja syljeskeli välillä suustaan maata! :D Arttu sai vielä piilottaa toisen esineen, kun eka oli ollut niin helppo - Tällä kertaa muovia ja metallia sisältävä pieni nipistin. Lahopuun mujun seassa ja taisi olla vähän ruudun rajojen ulkopuolella. Neri jotui vähän aikaa haeskelemaan. Hienosti se käyttää nenäänsä ja tuo pienetkin esineet suussaan mulle käteen.

Pujottelutreeniä myös vasemmalta ohjaten

Tökin jotain keppejä pihanurmikolle pystyyn suurinpiirtein sopivin välein. Neri osaa mennä aika itsenäisesti koko 12 kepin pujottelun, jos olen jossain oikealla puolella keppejä lähettämässä, vaikka kaukanakin kepeistä, mutta jos olen vasemmalla, pujottelu on hidasta ja jää jossain vaiheessa kesken. Osaapas olla vaikeaa, etenkin koiralle. Siitä on niin kummallista, että mä olen "väärällä" puolella. Lisäksi, jos ohjaan läheltä, olen hidas vasemmalta kädellä ohjaamaan ja juoksenkin väärässä rytmissä ja sotken koiran rytmin -> keppejä jää väliin. Multa meinaa mennä hermot...
Kepeille meno vaatii myös treeniä, että Neri osaa aloittaa oikeasta kohdasta ja oikealta puolelta. Usein Neri yrittää aloittaa toisesta välistä.

Ihmisiä ja pikkutavaroita "hukassa"

Hakutreenit Sääksjärvellä 14.7.
Ukkossateen jälkeen kosteassa ja kuumassa metsässä hyttysiä ja mäkäräisiä oli riittävästi pitämään porukan liikkeessä. Tosin mustikatkin oli kypsyneet ja niitä oli ihan pakko pysähtyä välillä, ja aikas useinkin, poimimaan suuhunsa! :)
Paikalla oli sama porukka kuin viimeeksi. Neri otettiin mukaan tallaamaan aluetta. Nyt vieraat ei taas tuottaneet Nerille minkäänlaisia epäluulonilmaisuja. Alueelle mennessä se kulki jonossa porukan mukana kahden veraan ihmisen välissä vilkuillen vain välillä taakseen, että minäkin olen vielä jonon perällä. Aluetta tallatessa se ei norkoillut koko ajan mun perässä, vaan liikkui siellä ihmisen luota toisen luo.
Neri otettiin tällä kertaa heti taallaamisen perään ensimmäiseksi. Kolme maalimiestä, Neri näki niiden menon metsään. Hienosti Neri odotti mun vierellä "heppu"-kehoitusta ja juoksi lähes suoraan maalimiehille. Ihan reipasta menoa, ja se Nerimäinen turha pomppiminen ja kaartelu jäi pois. Olisko lämpö sytönyt sen ylimääräisen energian Neristäkin! :)
Hyvä fiilis jäi! Ja niiden kahden pikkuisen, 4kk bortsupoika Lukan ja 5kk aussityttö Maisan, ratki-innokas maalimiehen luota toiselle juokseminen sai todellakin hyvälle tuulelle.

Pikkuesineitä ruudusta ja tunnistusnoutoa
Nyt on treenattu tarkkuutta kaikkien meidän perheenjäsenten asettamilla pikkuesineillä. Ei ne ihan yhtä nopeasti löydy, kuin mun laittamat, mutta löytyvät kumminkin. Innokkaasti Neri ruudussa touhuaa kuono maassa. Välillä se katsoo mua sen näköisenä, että "oletko sä nyt ihan varma, että täällä on jotain?"
Tunnistusnoutoa on myös kokeitu, siinä Neri on vallan mainio, ja mun on tietysti pitänyt ylpeänä esitellä muille Nerin taitoja. Mun ei tarvi paljon palikkaan koskea, niin Neri löytää sen sieltä muiden seasta. Joskus Neri tarkastaa nuuhkaisemalla varmuudenvuoksi kaikki palikat, mutta joskus ottaa heti oikealle tultuaan itsevarmasti suuhunsa ja tuo mulle, vieläpä eteen oikeaan asentoon istuen.

Mites nuo muut voittajaluokan liikkeet luonnistuisi?
Kotipihassa on vähän treenattu kontaktia, mutta vieläkään Neriä ei saa kovin pitkäksi aikaa innostumaan aiheesta - Nopsaan se häipyy varjoon makailemaan, kun saa "vapaa"-komennon.
Sitten päätin kokeilla muita VOI-luokan liikkeitä, kun ei noita ole pahemmin tullut tässä treenattua. Neri selvästi nauttii, kun liikkeisiin lisätään vähän uutta ja lisää haastetta.
- Askelluksia on treenailtu kontaktitreenien yhteydessä, ne taitaa mennä ihan mukavasti... paitsi perusasento on välillä vino - Neri istuu jotenkin kieroon peppu mun jalan takana. Itse olen tämän aiheuttanut kuikuilemalla koiran asentoa olan yli, jolloin koira on korjannut asentoaa mun pään liikkeen mukaan. :-/ Hidasta seuraamista en ole juurikaan kokeillut, mutta joskus poika videoi meidän treenejä ja kun mä seuruutin hitaammin, koiran peppu oli tosi lähellä maata, eli se oli koko ajan valmis menemään istumaan perusasentoon :)
- Liikkeestä istumaan meni kyllä, vaikkei tätä ole harjoiteltu kuin joskus tokon alkeiskurssilla - palkkasin heti.
- Hyppynoutokin onnstui, mutta jos heitin kapulan esteen sivuun, meinasi takaisin tullessa kiertää esteen
- Luoksetulon maahanmeno turhan hidas, käsimerkillä höystettynä hieman nopeampi mutta menee kuitenkin pelkällä sanallisellakin käskyllä.
- Ruutua on sillon joskus kauan aikaa sitten treenattu, mutta se ei ole varmaan vielä koiralle ihan selvä
- Metallikapulan noutamista ei ole koskaan vielä kokeiltu
- Kaukoohjaus pelittää ihan hyvin

Suoraan sivulle
Päätin just eilen, että alan nyt kuitenkin oppettaa koiralle luoksetulot suoraan sivulle vaikka aiemmin luovuin siitä. Se eteentulo on meillä niin epäpuhdas! :(
"Sivulle" -käskyä kokeilinkin eilen ja se toimi ihan hienosti: Neri tuli suoraan sivulle, eikä yrittänyt tarjota eteetuloa kuin kerran. Täytyy käyttää nyt aluksi käsiapua. Mietin vaan, kuinkahan noutoliikkeiden vaihtaminen suoraan sivulle onnistuisi. Täytyy kokeilla! Täytyy varmaan vaihtaa noutokäsky uudeksi!

Hakuilua ja etsimistäkin harrastettu

Ke 7.7 Sääksjärvellä hakua
Meille uusi paikka ja lisäksi Nerille kolme outoa maalimiestä. Eikä olla käyty hakutreeneissä kun viimeeks....
Neri oli viimeisenä vuorossa. Pientä puhkumista metsää tullessa. Lievä tuuli oikealta, 4 maalimiestä, siten että kaksi ekaa lähti metsään eri suuntiin samanaikaisesti. Ensin katsottiin toisena haettavan maalimiehen lähtö vastatuulen puolelle ja seurattiin pitempään ensin haettavaa. Toinen pari samalla lailla. En nyt oikein muista kuinka Neri haki... taisi tehdä jonkin moisia kaarroksia ensimmäisillä.
Lopuksi, kun päästin Nerin vapaaksi, se hokasi yhden ventovieraan metsästä poistuvassa joukossa ja se piti sitten tietysti vihaisesti haukkua, pitkän kaavan mukaan. Joskus tuntuu niin toivottomalle saada tuosta koirasta vähäänkään ihmissosiaalista aikaiseksi! :(

Tarkkuutta

Tätä me harrastetaan mielenvirkistykseksi ja Neristä on kivaa hakea pieniä esineitä suppealta alueelta. Omaan pihaan pitkään nurmikkoon, tai vaikka koiran uittoreissulla johonkin jorpakkoon, on tullut silloin tällöin tallottua ruutu ja sinne piilotettua millon mitäkin muovisia tai metallisia pikkuesineitä. Neri alkaa olla aika taitava pysymään ruudussa ja käyttämään tarkasti nenukkiaan.
Eilen laitoin itse ensin Nerille pari kertaa esineen piiloon ja sen jälkeen pyysin poikaan laittamaan seuraavan. Neri ei sitten osannutkaan etsiä muuta, kuin mulle haisevia esineitä. Se käveli nuono maassa monta kertaa esineen yli. Kun sille oli suurin piirtein näytetty, missä esine on, se toi sen mulle. Sen jälkeen laitoin itse saman esineen ruutuun Nerin näkemättä ja Neri löysi sen kymmenessä sekunnissa. Tänään sitten harjoiteltiin muiden laittamilla esineillä. Edelleen oli vaivalloista, mutta löytyi kuitenkin ilman meidän apua.
Esineruutua ei ole pitkään aikaan tullut harjoiteltua enkä viitsi tässä kuumuudessa koiraa sillä kiusatakaan. Neri ei ole kauhean innostunut esineruudusta - esinemotivaatiota pitää ensin parantaa.

Uimakoulua, tokoa ja etsimistä

Mei koira ei osaa uida!

Uskomatonta, miten vaikeaa uiminen voi olla koiralle. Neri yrittää varmaankin epätoivoisesti kiivetä veden pinnalle, kun porskuttaa niin kovasti etutassuillaan. Viime kesänä kerettiin käydä kunnolla uimassa vain muutaman kerran ja sellaista porskuttamista se oli silloinkin. Tollainen tekniikka vain väsyttää koiran tosi nopeasti.
Neri rakstaa vedessä porskuttelua... niin kauan, kun jalat ylettyy pohjaan. Jos Neri ei tunne kiinteää maata jalkojensa alla, se menee suorastaan paniikkiin, joten kovin helposti Neriä ei saa menemään uimaan. Sinne täytyy mennä jonkun edellä houkuttelemaan. Palloa tai keppiä se ei hae uimalla.
Pari kertaa on nyt tänä keväänä käyty uimassa. Ensimmäisellä kerralla Arttu oli järvessä houkuttelemassa, eikä Neri suostunut menemään perässä, ennen kun Arttu sukelsi - Silloin sille tuli kiire mennä etsimään, mihin poika hävisi. Sellaista hätääntynyttä porskutteluahan se oli ja Neri kääntyi heti takaisin, kunhan Artusta edes pieni vilahdus ilmestyi veden pinnalle. Toisella kertaa kävin itse sen kanssa uimassa. Sain houkuteltua Nerin laiturilta uimaan huutelemalla, mutta sittenkin pitkän itkun ja ulinan jälkeen. Ja koira kääntyi äkkiä takaisin metrin päässä musta. Hädissään se jopa kiipesi laiturin tikapuita ylös! :)
Sitten menin itse veneiden laskurampille seisomaan riittävän syvälle ja pyysin Nerin luokseni. Neri tuli etujalat pinnalla poskutellen ja yritti heti kääntyä takaisin, mutta nappasin koiran kiinni ja käänsin sen oikeaan asentoon uimaan. Siinä se sitten ui vimmatusti paikallaa muka rantaa kohti ja mä kehuin hirveästi, miten hienosti se osaa uida! Pikku hiljaa Neri uskaltautui rohkeammin ja rohkeammin irroittamaan jalat pohjasta. Tätyy käydä lämpimillä ilmoilla mahdollisimman paljon uimassa, niin pakkohan Nerin on joissain vaiheessa hoksata taloudellisempi uintitekniikka! :D

Tokoa

Uinnin jälkeen jaksettiin treenata vähän tokoa parkkipaikalla. Pätkiä seuraamista ja kääntymisiä pallolla palkaten - Muuten hyvä, muttä välillä kolisteli hampailla mun polveen. Kielsin moisen napakasti! (Toko-kentällä ei uskalla, kun siellä ei saa kuulemma sanoa "EI" ;) ) Niin ja täyskäännöksessä vasempaan Neri jää vähän mun eteen. Aiemmin toimi paremmin. Jäävät mun mielestä hyvät, mitä nyt pystyn itse asiaa katsomaan, kun ei päätä saa kääntää. Luoksetulossa hihkaisin "sivulle" -> Neri tuli normaalia hitaammalla vauhdilla mun luokse istumaan kasvot mua kohti hienosti suorassa mutta.... puoli metriä sivussa! :) Hupaisaa! Taidan sittenkin pitää luoksetulossa sen eteentulon ja treenaan vaan sitä varmemmaksi. Paikkamakuussa oli pallo takapalkkana  ja menin itse vähän matkan päähän vaihtamaan uimapuvun kuiviin vaatteisiin. Jossain vaiheessa alussa Neri teki pari ryömintäliikettä eteenpäin - Annoin napakan maahan-käskyn. Loppuajan pysyi paikoillaan, mutta taisi hieman olla loukkaantunut muhun, kun en saanut koiralta katsekontaktia perusasennossa liikkeen päätytyyä. :)

Esineitä etsimässä

Perjantaina aamulla ennen kun tuli liian lämmintä, mentiin koirien kanssa metsälenkille ja samalla tallattiin esineruutu. Huki vietiin välillä kotiin ja Nerin kanssa uudelleen metsään.
Ensin tarkkuusruutu: Neri lähti etsimään innokkaasti metallista lenkkilukkoa ja menasi mennä ruudusta ulos -ohjasin takaisin, Neri etsi hetken, nosti katseensa mua kohti kysyvänä: "Niin, mitä mä olenkaan teekemässä?" Sanoin uudelleen "Etsi" ja huitaisin epämääräisesti ruutua kohti - ja Neri käveli suoraan esineelle ja toi mulle!
Esineruudussa tallattin ensin vähän lisää ja vietiin ensimmäinen esine yhdessä vasemmalle takarajalle. Neri läti innokkaana hakemaan ja toi reippaasti mua kohti. Kun läksin etenemään ruudun laidalla, Neri sylki hanskan suustaan ja kiiruhti mun perään. Käskin hakemaan esineen ja Neri joutui vähän aikaan etsimään sitä, kun ei muistanut, mihin oli sen sylkenyt. Toisen esineen vein kävellen linjalta jotain viisi metriä ja heitin solmuun kierretyt uikkarit pitemmälle ja palasin Nerin luo linjalle lähettämään. Hyvin lähti taas, löysi ja toi mulle käteen. Kolmannen kävin viemässä oikealle takakulmaan Nerin odotellessa linjalla. Välissä oli aika tiheää ryteikköä, joten Neri ei varmaan nähnyt selvästi mihin esineen vein. Neri lähti hakemaan hieman epäröiden, mutta meni kuitenkin eteenpäin hissukseen, lisäsi vauhtia, lopulta juoksi esineelle ja toi sen mulle reippaasti ryteikön läpi.
Tätyy treenata tuota mun etenemistä, että Neri ei hätäänny ja pudota esinettä ennen aikojaan.

Metsäilyä ja agiliitoa

Tarkkuusruutu

Alusta oli tasaista. Esineenä muovia ja metallia sisältävä "henkselin nipistin" Se oli ruudun takalaidalla pienen havunoksan alla, jottei Neri näe sitä silmillään. Lähetin Nerin ruutuu ja se meni kuono maassa suoraan esineen luo ja toi sen mulle. Kävipäs se näppärästi. Laitoin sitten toisen esineen, 1,5 cm halkaisijaltaan olevan mutterin, lähelle etureunaa. Tämä ei sitten ollutkaan enää niin helppo. Neri etsi läheltä, mutta ei keskittynyt riittävästi. Taisi haikailla Hukin perään metsään, kun kuono nousi maasta vähän väliä. Oli tyhmää ottaa se toinen esine!!! Pienellä avustuksella mutteri löytyi ja tuotiin mulle. Ruudussa Neri pysyi hyvin.

Esineruutu

Samalla reissulla tallasin esineruudun, nyt eri paikkaan, kuin meidän aiemmat esinetreenit. Sammalalusta, isoja mäntyjä ja hyvä näkyvyys. Tallasin koko 50 x 50 ruudun, mutten vienyt esineitä niin kauas. Ensimmäisen esineen(pipo) jättämisen alueen vasemmalle reunalle Neri näki, toisin sen jälkeen vielä kierreltiin alueella. Toinen(nahkainen kengänpohjallinen) oli n. 15 metrin päässä lähetyslinjalta, ja kolmas(toppahanska) lähellä alueen oikeaa reunaa (... liian kaukana...) 40 metrissä.
Ennen ruutuun lähettämistä innostin Neriä esineisiin palkkaamalla hanskan tuonnista ihan läheltä. Ensimmäisestä lähetyksestä Neri eteni noin 10 metriä, jäi seisomaan ja katselemaan alueelle. Yht'äkkiä se lähti jatkamaan matkaa - olisko muistanut, että me jätettiin se pipo sinne, vai saiko sen kenties hajun, kun juoksi lähelle pipoa, tarkensi ja löysi. Hieno palaustus, ja palkka.
Toiselle esineelle lähetin vähän esineen sivusta kokeillen, käyttääkö Neri nenäänsä, vai haahuileeko muuten vaan alueella. Neri pysähtyi taas kohta lähetyksen jälkeen, aivan kuin harkiten, kannattaako sinne enää lähteä. Innostin huikkaamalla "hae esine". Neri jatkoi matkaa, juoksi muutaman metrin päästä esinen ohi, haistoi, kääntyi, tarkensi, löysi nopeasti ja toi mulle. Hienosti työskennelty!
Neri taisi sitten innostua etsimisestä, mutta kun en ole opettanut riittävästi suoraan alueen takalaidalle asti etenemistä, Neri kaarsi liian aikaisin vasemmalle, ja oikealla ollut esine jäi haistamatta. Neri työskenteli alueella kyllä hienosti, jopa niin, että kävi niitä alueita läpi, joilla ei ollut vielä ollut, mutta kun se kulma jäi yhä käymättä. Mentiin sitten lopulta kaksin esinettä kohti, kunnes Neri meni tuulen alapuolelle ja haistoi hanskan. Sen jälkeen kävin viemässä oikeaan takakulmaan Nerin nähden oman hanskani, palasin työskentelylaidalle lähettämään, ja johan juoksi Neri vauhdilla kulmaan asti! :) Täytyisi saada kaveri treeneihin, niin voisi harjoitella helpommin näitä juttuja.

Umpimetsää

Treenin jälkeen jatkettiin metsälenkkeilyä ofroad meiningillä. Ihana keväinen metsän tuoksu, linnun laulua, rauhaa... Yht'äkkiä Neri alkoi murista ja haukkua. Säikähdin jo, mitä siellä on edessä, mutta sain huomata, että Neri-reppana oli säikähtänyt koivussa noin 1,5 metrissä kasvavaa rosoista pahkaa! :) Neri hyppi koivun ympärillä epäluuloisena, lopulta uskaltautui riittävän lähelle huomatakseen, että pelko on turhaa.

Agilityä LeVeKin kentällä

Ensimmäinen Levekin treeni. Ensimmäisellä kierroksella hyppyjä, puomin, putken ja A:n sisältävää rataa. Paikallaan pysyminen hieman vaikeaa, mutta onnistui sentään. Pääsin hypyt + puomin loppuun asti täydellisesti. Siihen otin tauon. Mutta siitä jatkamisesta ei tullut oikein mitään, kun kierrokset oli nousseet sietorajan yli ja Neri ei pysynyt paikoillaan. Kun lopulta pystyin lähettämään, Neri juoksi suoraan ensimmäiseltä hypyltä radan loppuun, eli A-esteen loppupalkalle. -> Autoon jäähylle. Ohjaaja sanoi: "On se nopea! Sun täytyy olla nopeampi!" Toisella kierroksella otettiin hyppyjä, pujottelu ja putki sisältävä rata. Pujottelulle kääntäminen hypystä oli hankalaa, mutta jotenkin saatiin rata loppuun. Sen jälkeen mentiin hyppyjä kiertäen rataa eri suuntiin. Neri kerkesi tekemään ylimääräisiä lenkkejä niiden välillä, vaikka ne olivat lähellä toisiaan. Ohjaajan kommentti: "Sun täytyy olla VIELÄ vähän nopeampi!"
Täytyy seuraavaksi kokeilla enemmän vartalolla ohjaamista, koska Neri kuitenkin lukee paljon mun ylävartalon liikeitä... vaikkei sitä kyllä uskois, kun se menee tuollaista vauhtia kierrokset punaisella.
Pujottelun sisäänmeno on Nerillä vaiheessa. Se aloittaisi pujottelun mitä tahansa välistä. Sitä täytyy harjoitella, mutta MITEN? Siihen tarvin neuvoja.
Sitten tätyy rakentaa hyppyeste ja harjoitella kotona, sekä metsässä puiden seassa, sitä paikallan pysymistä. Tätyy kokeilla tehoaisiko, jos joku pitäisi ja nyppäisi kaulapannasta, jos meinaa lähteä.

Viikon yhteenveto

Su 9.5. Agilityä ja tarkkuutta

Agin alkeiskurssin 8. ja viimeinen kerta. Vauhtia piisasi tälläkin kertaa, mutta onneksi sentään jonkinlaista hillintääkin oli mukana. Suoritettiin jokainen vuorollaan helppo tynkärata: hyppy-putki-muuri-putki-pituus-hyppy. Rata teki kierroksen ja ohjaus sisäpuolelta oikealla kädellä. Lähdössä paikoillaan pysyminen oli vaikeaa, mutta lopulta takapalkan avulla pääsin lähettämään. Ensimmäisessä putkessa Neri jo puhkui kiihtyneenä ja juoksi sieltä mun vierelle muurin ohi -> Uusi aloitus! Ohjaajan neuvoilla sauraavalla kierroksella sain koiran hyppäämään muurin, ja siitä Neri juoksi vauhdilla seuraavaan putkeen multa kyselemättä. Mä huusin putken vasta, kun Neri oli jo kuono sisällä! :D Olinpas taas hidas! Loppu pituus-hyppy olivat suoraan peräkkäin ja ne menikin samalla vauhdilla. Palkkakin oli siellä valmiina odottamassa (takapalkka).
Seuraavalla kierroksella Neri ei mennytkään muurin jälkeen edessä olevaan putkeen, vaikka tällä kertaa kerkesin huutaa sen, mutta kun olin itse pahasti jäljessä, Neri kaarsi ennen putkea vieressä olevalle hyppyesteelle ja loikkasi iloisesti yli. Koulutus ohajaaja vaan tuumasi, että kääntyihän se siihenkin tuosta vauhdista!
Saatiin me sen jälkeen parin virheradan jälkeen yksi onnistunut ratakin vaikka mä liukastelin hallin keinonurmalla, kun yritin keretä ohjaamaan. Jumprahuti, kun mä opin radanlukutaitoa ja ohjaamaan koiraa, ja Neri lukemaan mun ohjausta, meistä tulee pitelemättömiä!!! :D
Itsekseen harjoiteltiin vielä pussi-180asteen kaarto-rengas esteyhdistelmää: Lähetys pussiin vasurilla ja oikealla ohjaus renkaaseen... ja Neri onnistui kiertämään mun vasemmalta ohi ja hyppäämään vielä sen renkaankin, tosin melko viistosta, kun mä olin tiellä. Hohhoijaa! Vasenorjentoitunut toko-koira! Oikealla kädellä ohjaus tarvii paljon harjoitusta.
Rengas menee muuten nykyään hienosti - Neri on natsannu, mistä välistä siinä kuuluu mennä, vaikkei sitä ole paljonkaan harjoiteltu.
Keinu ei kuulu Neri suosikeihin - itseasiassa se on ainoa este, jolle Neri ei yritä ilman lupaa! :D Sekin menee ihan sujuvasti. Kerran tosin keinahdus oli liian raju ja Neri suorastaan lensi pois keinulta, kun se rämähti alas. Nostin vain koiran rauhallisesti takaisin ja siitä se jatkoi kontaktille odottamaan lupaa päästä jatkamaan. Eikä siitä jäänyt onneksi mitään kaunoja keinua kohtaan vaan Neri meni mielellään heti uudellen.
A-esteeltä Neri pääsi kerran hyppäämään poistulokontaktin yli, mitä se ei ole aiemmin tehnyt. Se oli täysin mun moka, kun en ollu näyttäny Nerille jarrupalkan laittamista.
Huomenna päästään jatkamaan treenamista LeVeK:in ryhmässä.

Ennen agia lenkillä tein extemporee tarkkuusruudun Nerille ja kun en ollut ottanut mukaan mitään, käytin hanskoissa olevaa muovista pientä lenksukkaa. Taisi olla Nerille turhan vähätuoksunen ja jouduin hieman avittamaan etsinnässä. Kun Neri viimein haistoi sen, taitavasti se sen sieltä poimi ja toi mulle. Muutaman kerran Nerin kanssa on nyt tarkkuusruutua otettu ja se on hienoisti tajunnut, ettei tallomattomalta alueelta kannata etsiä ja pysyy hyvin ruudussa. Kulmamerkeiksi asetetut puukepit saavat myös olla rauhassa - Nyt etsitään jotain pientä ja sievää!

La 8.5. hakuilua Sääksjärvellä Birgitan polun varrella ja agiohjausharjoitusta metsässä.
Mukana vain kolme koirakkoa. Nerille 6 siityvää maalimiestä 50 metrissä, 5 haamuina ja tuulenpuolella toinen piilossa. Marja-Leena jäi keskilinjalle odottamaan meidän tuloa, ettei Nerin tarvitse tulla "tyhjään" hakumetsään, kun se on tottunut, että keskilinjalla on porukkaa.
Osalle "haamuista" Neri meni itselleen ominaisesti hieman kaartaen. Onko se jotain arkuutta vai... Myös valmiina piilossa ollut Marja-Leena haettiin hieman taaksepäin työskennellen.
Myöhemmin metsälenkillä foorumilla julkaistusta videolinkistä vinkin saaneena treenasin Nerin ohjaamista agilityä silmällä pitäen. Suunnittelin puiden välistä ja ympäri radan, jota pitkin Neriä kierrätin. Neri nousi ihan kierroksille sielläkin, ei siihen näköjään mitään esteitä edes tarvita. Neri haukkui ja kiersi puita ympäri! Aina ei ohjaus ihan mennyt perille vaan Neri hyppäsi puuta vasten. Lopulta se osasi radan melkein ilman mun ohajusta! :)

Ti & to tokot

Nerin keskittyminen kentällä on nykyään niiiiiin.... Miten sen sanoisi...? Sanotaan näin, että on paljon helpompaa motivoida koiraa ja olen itse rennompi, kun ei tarvi käyttää energiaa "huomionkerjäämiseen" koiraltaan! :) Tokossa on ihan kivaa!
Tiistaina treenattiin koulutusohjaajan avulla ensin koiran paikkaa perusasennossa sekä suoraan maahanmenoa. Tämän koulutusohjaan mielestä Nerin paikka sivulla on ihan hyvä, että ketä tässä nyt uskois.... Maahanmenossa olen palkannu vasemmalta puolelta ja nyt asento on jo aikaslailla suora, ainakin suuriimaks osaks.
Torstaina oli aluksi 4 minuutin paikallamakuu. Olin n. 20 metrin päässä ja kävin välillä palkkaamassa. Hyvin pysyi, vaikka pyydysteli kyllä päänsä ympärillä pörrännyttä kärpästä! Seuraamiset ja askellukset meni myös hyvin, kun kontakti on hyvää. Luoksetulon paikallaan istumisessa on yhä epävarmuutta, jopa takapalkan kanssa. Agilityn aloittaminen ei ainakaan ole paikallaan istumassapysymistä edesauttanut! :-/ Kävin palkkaamassa namilla paikallaan pysymisestä ja kerran otin luoksetulon läpijuoksuna ja kerran eteen istumaan -> Vino asento! Eteen istumaan tulemista on harjoiteltu lenkeillä pitemmillä luoksetulomatkoilla ja kotona lyhemmillä. Välillä tulee hienosti ihan suoraan asentoon ja tarpeeksi lähelle. Voisin periaatteessa ruveta palkkaamaan vain täysin oikeasta asennosta, nyt kun Neri on tajunnut, mitä siltä oikeasti odotetaan.

"Bikejorausta"

 Maanantaina käytiin toisen kerran vetopyöräilemässä ja Nerin vetointo on ennallaan. Liikkeelle lähdöissä edelleen ongelmia, kun koira ei malttaisi pysyä paikallaan sen aikaa, että mä pääsen pyörän kyytiin. Pientä vaille, etten kaatunu. Neri laukkasi ja veti kieli pitkänä sellaisella innolla niin pitkään, että mä aloin pelkäämään, että sehän juoksee vaikka itsensä hengiltä. Piti välillä topata ja päästää koira vapaana juoksemaan. Sittenkin se lähti täysillä painelemaan mun edellä: "Vetovaljaat on päällä, niin silloin mennään eikä meinata!"
Jos mä polkisin yksin tuolla tiellä, en ikimaailmassa uskaltais mennä sitä vauhtia, mitä Neri vetää. Mun pyörästä oli rattaita edestä sekä takaa rikki, joten ketjut pyörähti välillä tyhjää, ja sekös tuntui häijyltä ylämäessä. Nyt pyörä on tosin kunnossa, mutta mun sormesta on revenny jänne (joka ei ole koiran vika :D), ja se on lastassa, niin taitaa "bikejoraukset" jäädä vähäksi aikaa.

Sadepuuhailua

Hiluja matolta mammalle
Ulkona inha keli ja Neri pyörii jaloissa! K: Mitä kivaa tekis koiran kanssa? V: Tarkkuusruutua :) No, ainakin harjoittelua. Esineiksi otin aluksi vähän isompia esineitä, kuten metallisen sokan, BGB-lukon ja jonkin nipsun, missä oli muovia ja metallia. Ensin annoin lukon Nerin suuhun kädestä, jotta tiedän, että se suostuu pitämään sitä suussa. On Nerin kanssa kyllä joskus harjoiteltu ketjun, avaimien yms. tuomista. Asettelin ensin esineen kerrallaan kirjavalle räsymatolle ja pyysin Neriä tuomaan, ja toihan se! Palkka ja kehut päälle. Sitten otin mukaan pienempiä esineitä: ruuvi, mutteri, kolikko ja pienimpänä oli vanha kymmenpenninen. Senkin Neri toi mulle käteen! Nerihän innostui hommasta valtavasti ja se oli sen mielestä tosi kivaa. No kai, kun mä olin ittekin niin innoissani, että se onnistui napsimaan ne pienet esineet matolta suuhunsa yksi kerrallaan ja toi vielä mulle käteen. En mä aina ollut edes varma oliko se saanut esineen kerättyä suuhunsa, ojensin vaan käteni ja siihen Neri sen "sylkäisi"! :D
Sitten vein ulos hiekalle, nurmikko oli sulapaikoista liian märkä. Tallasin ruudun, jotain parimetriä sivu, kun en muistanut, minkä kokoinen tarkkuusruudun piti olla. Laitoin sinne isompia ja pienempiä esineitä. Neri toi ensin isot eineet, taisi bongata ne silmillään. Sitten alkoi nenän käyttö. Välillä meinasi lähteä vähän turhan laajalta hakemaan, ohjasin takaisin ruutuun. Kaikki se sieltä löysi ja keräsi suuhunsa ja toi mulle, mitä nyt muutama kivi tuli mukana. Kerran vaan se kaapaisi tassullaan sitä kymmenpennistä poimiessaan. Kivaa vaihtelua treeneihin!
Neri oli esineiden etsimisen jälkeen niin innoissaan ja tuli viereen tarjoamaan kontaktia, että otettiin siihen perään sitten vähän askelluksia ja käännöksiä hienossa kontaktissa.