Kummaa mörköpelkoa hakutreeneissä

Mörköjen hakua sunnuntaina
Eilen aamupäivästä oltiin hakutreeneissä Sääksjärvellä Kannistontien varressa. Otin Nerille vain kolme maalimiestä, kun itse en tosiaankaan ollut mitenkään "elämäni kunnossa". Paikalle tultiin puhkumatta suurella innolla ja ensimmäinen maalimies löytyi hajuhakuna ilman sen kummempia pöhinöitä, mutta kun olimme palaamassa keskilinjalle, Neri haukkui karvat pystyssä keskilinjalla olleen Miikun. En tajua mikä Miikussa sai koiran tuollain käyttäytymään... kainalossa ollut telttapatja??? Haukku ei loppunut, ennen kuin lähettiin seuraavaa maalimiestä hakemaan Kannistontien puolelta. Neri saikin tosi hyvin hajun, lähetin keskilinjalta ja Neri juoksi suoraan maalimiehelle. Mutta sitten taas... Kun Neri oli syönyt palkat ja otin sen liinaan kiinni, koira alkoi taas haukkua karvat pystyssä tiellepäin. Minä en nähnyt siellä mitään haukuttavaa... paitsi ehkä jonkun tolpan tai puunrungonpätkän... Turhaan aloin asiaa ihmettelemään ja kiinnitin siihen huomitota. Olisi vaan pitänyt lähteä kävelemään poispäin, niinkuin Marja-Leena neuvoi, mutta kun mä tyhmä jään aina vaan kerta toisensa jälkeen ihmettelemään mitä mörköjä toi koira näkee! :(
Kolmannella maalimiehellä taas selvä haju, ja mä tietysti unohdin, että mun oli tarkoitus tehdä tämä viimeinen reagtiona, ja vein Nerin takaisin keskilinjalle. Neri lähti hienosti hajun suuntaan ja juoksi pitkälle ohi kiven takana olleen Miikun. Neri tarkasti kauempana olleen kiven tauksen ja sitten alkoi pomppiminen ja silmillä hakeminen... ja haukkuminen. Neri katseli ympärilleen levottomana ja siirtyi puolelta toiselle ja puhkui vähän väliä. Musta näytti siltä, että Neri oli saanut voimakkaan hajun, ja kun ei sitten löytänytkään ketään, se hieman hätääntyi ja hämmentyi. Kauempana joku koira vastasi Nerin haukkuun, mutta onneksi se ei provosoinut Neriä hakkumaan sen enmpää. Lopulta Neri rauhoittui ja lähti palaamaan keskilinjalle. Vaikutti, ettei se siinä vaiheessa enää edes muistanut, että oli ihmistä etsimässä mutta siinä matkalla Miikku löytyi vähän niinkuin vahingossa! Olis pitäny päästää Neri hajureagtiosta maalimiehelle, mutta mutta turha itkeä kun on jo jne...
Mörköilyä illallakin

Illalla Neri jatkoi ihme haukkumista. Yleensä Neri ei hauku kotona juuri koskaan, vain kun joku vieras on ovella, tai itse asiassa, kun joku soittaa ovikelloa. Neri vaan nousi olohuoneessa yhtä äkkiä ylös ja jolkotti eteiseen haukkumaan muutaman haukahduksen, tai sitten päästi maatessaan silloin tällöin yhden puhahduksen. Piti välillä itsekin oikein tarkistaa, onko siellä ulkona joku. Sitten tajusin, että Huki se taisi saada Nerin levottomaksi. Naapurin narttukoiralla on juoksu ja tämä nartunkipeä poika istui takaoven edessä ja piti pientä vinkunaa...