Kentillä

Lauantaina ja sunnuntaina oltiin kentällä, muttei treenaamassa vaan katsomassa pojan jalkapallopelejä Kaupissa. Neri oli ihmeen leppoisalla tuulella vieraita ihmisiä kohtaan. Jokunen pikkupoika tai tyttö saattoi yht'äkkiä tulla ohimennessään rapsuttelemaan Neriä, ennenkuin mä kerkesin kissaa sanomaan, mutta Neri hyväksyi ne mukisematta. Jopa Artun valmentaja sai tulla rapsuttelemaan ilman murinoita. Valmentajalla on itsellään sakemanni, ja hän jaksaa aina tulla Neriä silittelemään vaikka Neri lähes joka kerta ottaa silittelyt vastaan varmuudenvuoksi vähän murraten.

Mietiskelin siinä lääkettä tuohon lasten äkkinäiseen lähestymiseen, kun en millään pysty kokoajan huutelemaan: "Älkää tulko silittämään tätä koiraa!", niin sehän on se kuonokoppa. Se varmaan kertoo useimmille, ettei koira ole välttämättä lahestyttävää sorttia. Ja tietty saahan nuo sitten tulla silittelemäänkin, kun mä en jännitä mahdollisia ikäviä seurauksia! :)
Välillä kierreltiin Kaupin ja Petsamon geokätköjä hakemassa. Neristä ei kyllä ole vielä mitään hyötyä kätköjen etsinnässä.

Sunnuntai-iltana otettiin pientä agitreeniä Levekin kentällä.
Laitoin neljä estettä(rengas, pussi, muuri ja pöytä) neliöön ja Nerin keskelle. Siitä lähettelin Neriä eri suuntiin esteille. Siinä tuli samalla paikallapysymis-, estenimitys- ja ohjauksenkuuntelutreenit.
Neri pysyikin nyt paljon paremmin paikoillaan kuin yhteistreeneissä.(Kerran kävin pepun noustessa ilman lupaa läppäisemässä koiraa pyllyn päälle, mitä en kyllä tohdi treenissä tehdä ;) )
Luulen, että mun oma jännittäminen ja epätoivon tuntemukset yleensä treeneissä vaikuttaa Nerin kierroksiin. Yksin, ilman yleisöä treenatessa pystyn itse olemaan rennompi.
Lisäksi treenattiin erikseen pujottelukeppejä. Laitoin ensin systeemin loivasti kujakepeiksi, mutta se vain sekoitti Neriä, joten vetäisin keppilinjan suoraksi. Jonkun kerran Neri meinasi muutamaa keppiä ennen loppua oikaista kaksi keppiväliä. Siitä ärähdys ja alusta aloitus.
Keppejä on treenattu viimeeksi viime kesänä - Yllätykseksi Neri meni muutaman kerran kepit itsenäisesti ilman käsiohjausta tai sanallista rytmitystä täydellisesti ja osasi jopa aloittaa oikeasta välistä kepit vaikka lähetin vasemmalta puolelta. Paremmin se meni, kuin viime kesänä kertaakaan! Tainnut talven aikana asiat hautua ja pari hernettä kypsynyt pienessä pääkopassa. :D

Maanantaiaamuna vaihteeksi tokoilua kentällä

Treenattiin merkkiä, ruutua, ohjattua ja hyppynoutoa. Merkki ruutua tehdessä hieno, mutta ohjatussa vähän kapuloiden olemassa olo häiritsee merkille menoa. Mutta sehän korjaantuu vaan treenaamalla.
Ruutuunmeno myös hieno. Nerille on vihdoin loksahtanut kohdallen, mitä "ruutu" tarkoittaa. Ja onneksi se tapahtui sentään juuri ennen SM-tokoja! :)
Ohjatulle lähti hyvin käsimerkin suuntaan ja teki jopa pienen kaarroksen. Ekalla kerralla oikean haku ja keskimmäinen kapulakin oli paikoillaan. Kun mä aloin hihkua innoissani Nerin tartuttua oikeaan kapulaan, Neriltä meni pasmat sekaisin ja hyvä ettei lähtenyt vaihtamaan kapulaansa keskimmäiseen. Minä tyttö se vaan onnistun aina häiritsemään Nerin kunnnollisiakin suorituksia!
Toisella kerralla vasemman haku ja tällä kertaa jätin keskimmäisen pois ja hihkuin vasta kun Neri kääntyi lähestymaan mua, ja vähän hillitymmin. ;)
Hyppynoudossa, metallikapula tietty, Neri päästi jälleen urahduksen hypyn alastulossa. Mulle on nyt tullut mieleen, että urahdus kapulalle saattaakin johtua jumittavista selkälihaksista. Nyt täytyy ottaa venyttelyt ja hieronta taas jokapäiväiseen ohjelmistoon, kun jotenkin ne on viimeaikoina päässeet unohtumaan. Täytyisi kyllä varmaan käyttää Neri ammattilaisen syynissä.

Paras tapa tuhota mun agimotivaatio:

Rakennetaan rata ja sanotaan, että tutustukaa rataan ja sitten menette sen koiran kanssa läpi.

Liisan blogista lainattu! Kiitos Liisa ;)

Keskiviikkona agilityä Levekin kentällä

Tiesin jo rataan tutustuessa, ettei me selvitä siitä millään. Mutta yrittämään kuitenkin ja sähellykseksihän se meni, kun en millään kerkiä ohjauksessa Nerin mukaan, eikä mulla edes ole kunnolla koiralle opetettuja nimityksiä kaikille esteille. Pussia on menty muutaman kerran, muuria joskus viime keväänä....
Me ei todellakaan olla valmiita menemään ratoja, eikä kyllä olisi kannattanut edes kokeilla, kun tiesin ettei siitä tule mitään muuta, kuin paha mieli!

Neri ei pysynyt lähdössä paikallaan, tuli renkaasta raamin ja renkaan välistä, "lensi ulos" radalta muurin (4) jälkeen, kun ei valtavan vauhdin ja pitkän hypyn takia millään enää taittunut seuraavalle hyppyesteelle. Pussin ohitti, kun ei tunnistanut vielä "läpi" käskyä. Hyppyesteet 8, 9 ja 10 mulle mahdoton keretä ohjaamaan. Putken 12 jälkeen tuli hypyn ja kiersi sitten mun ympäri ja juoksi pituuteen mut väärältä puolelta ohittaen...
Mulla ei kyllä ollut yhtään kivaa, ja tuskin oli Nerilläkään. Rimat putoili, vaikka ne oli medi-korkeudella ja ohjaussekoilujen aikana Nerillä oli aikaa tulla purkamaan huippuun nousseita kierroksia purekelemalla mun käsivartta.

Tauon jälkeen treenattiin hyppyesteiden 8-9-10 sekä putki-hyppy-pituus yhdistelmän ohjausta. Neri osaa itse lukea hyvin rataa, mutta mun ohjaaminen ja huutelu sekoittaa sen. Eli parempi, että mä olen vaan hiljaa.
Ei sit tollasia ratoja vähään aikaan. Mä tyydyn ensin harjottelemaan ohjausta ja opettamaan Nerille esteen nimet yksittäisillä tai muutamilla esteellä.

Tokoakin

Ollaan pidetty treenitaukoa tokon SM:stä lähtien. Eilen sitten innostuin taas treenaamaan. Otettiin tunnaria, ruutua, merkkiä ja merkiltä lähettämistä kotipihassa.
Tunnarissa epämääräinen kasa pitkässä ruohikossa ja oma siellä jossain seassa. Oma kapula oli kädessä vain vähän aikaa. Neri haisteli tarkaan otti oman, mutta pudotti sen ja meni jatkamaan haistelua, otti jälleen oman mutta pudotti sen taas ja aikoi jatkaa taas haistelua. Siinä vaiheessa mä keskeytin homman äkäisesti: "Nyt riittää!" Hain oman pois ja vein uuden ja neuvoin Neriä, että oma tuodaan kerrasta ja toihan koira! :)
Ruutuun meni nyt tosi hienosti oikeaan paikkaan ilman pysäytyskäskyäkin. Merkki vaatii vielä toistoja toistoja, että oikea paikka tulee automaatioksi. Merkiltä lähti hyvin osoitetun palkkakupin suuntaan, mutta välillä ennakoi suuntaa jäämällä merkillä kuono kohti jompaan kumpaan ruokakuppia. Siitä ohjattiin oikeaan asentoon ennen palkkaa tai lähetystä.

Helteinen SM-tokoretki

SM-toko 12.6. Klaukkalan urhelukentällä VOI-luokassa
Sain mennä onneksi kisapaikalle myöhemmin, kun toimitin Nerin paperit jojo-Marjalle, eli oltiin Klaukkalan urheilukentällä kymmenen maissa. Lämpöä ja auringonpaistetta riitti! Kävin välillä autolla, joka oli hiekkakentällä ja auton mittari näytti +40astetta. Join ja join, ja pakkojuotin ja kastelin Neriä, mutta tuntui että mikää ei riitä. Kun kumarruin ja nousin ylös, oli pakko laskea pää takaisn alas, kun silmissä pimeni ja huippasi. Selvisin kyllä koko päivän ilman migreeniä tai muuta päänsärkyä - Migreeni tuli tietty seuraavana päivänä.

Kuumuudesta jauhopäänä unohdin kehille kiiruhtaessa Nerin lelun teltalle ja lisäksi vaihtaa Nerille aina tokossa ja tottiksessa käyttämäni ketjukaulaimen.
Mutta loistavasti tuosta urakasta selvittiin ja saatiin pisteitä laidasta laitaan lähes kaikista liikkeistä. Hyppynouto tosin odottamattomasti nollille! :)

Eka kehä, tuomari Jaana Tala
Paikkamakuu 10 - Neri oli lonkkamakuussa, kun palasin, olisko mennyt lonkalle heti alkuun.
Kaukot 6,5 - järjestys is-sei-maa-sei-is-maa. Ensimmäiseen istumiseen kaksi käskyä, kun Neri katseli niska kierossa taakseen ensimmäisen käskyn aikana. Muuten asennon vaihdot yhdellä käskyllä. Maa-sei tuli pompsauksen eteenpäin, koska annoin käsky luoksetulokäskyäänellä. Oma moka, mutta kun ajattelin, että Neri ei jaksais nousta. Liikkui eteen myös sei-is vaihdossa.
Kokonaisvaikutus 10

Toka kehä, tuomari Tommi Varis

Juostiin kehien välillä hakemaan vettä "seinästä", kun mulle tuli mukaan vaan 1/2 litran pullo Nerille ja mulle yhteiseksi ja se oli ihan loppu. Kun palasin vedehakureissulta, edellinen kilpailija suoritti viimeistä liikettä. Hirveellä hässäkällä heitin hihnan johonkin ja juoksin Nerin kanssa kehän laidalle. Siinä ei keretty yhtään innostamaan tai valmistelemaan koiraa. Menikin kaikkein heikosti suorituksellisesti ja Neri katseli kaihoisasti kehän ulkopuolelle ja yritti joka liikken välissä häipyä paikalta.
Hyppynouto 0 - Neri suoritti liikkeen, mutta tuli liikaa häröilyä: En taaskaan muistanut sanoa paikalla-käkyä ennen valmis-nyökkäystä, mutta Neri onneksi pysyi paikallaan. Taisi nytkähtää liikkurin käsky-sanasta ja murahti hypyn alastulossa kapulalle. Heitin kapulan ihan esteen taakse, joten en itse nähnyt mitä kapulalla tapahtui. Mä näin vaan, että kerran Neri nosti pääsnsä esteen takaa, eikä kapula ollutkaan suussa. Marja sanoi, että Neriltä oli lipsahtanut kapula kaks kertaa! :-O Neri oli lopulta kapula suussa tulossa esteen ohi takaisin, mutta muisti viime hetkessä - hyppäsi vauhditta vinosti esteen yli, tuli vinoon perusasentoon kapula "roikkuen" suupielessä. Tuomari tuumasi, että "Vähän on teillä vielä keskeneräinen tämä liikke" :)
Seuraaminen taluttimetta 7 - Olihan se sellaista tervassa tarpomista. Kännökset löysiä ja suurinpiirtein sain kokoajan maanitella mielessäni: "tule nyt, tule nyt". Oma vauhtikin oli normaalia hitaampaa. Muistaakseni oikealle käänöksessä Neri jäi mun taakse istumaan ja annoin lisäkäskyn.
Luoksetulo 7 - Ihan vinoon meni maahan, tuli hyvällä vauhdilla, seiso-stoppi valui, maahan ihan hyvin ja loppussa vauhti hiipui, koira tuijotteli sivulle ja tuli jotenkin kummallisesti kaartaen. Marja sanoi, että samaan aikaan toisessa kehässä mun selän takana bortsu lähti juuri noutamaan matallikapulaa, kun mä annoin Nerille sivulle-käskyn. Marja pelkäsi, että Neri painelee bortsua pöllyttämään, kun tuntee bortsun omistjana Nerin "bortsu-vihan". Eihän Neri kuumuudessa jaksanut lähteä toteuttamaan ilmeistä mielihaluaan!
Kok.vaik 8

Kolmas kehä, tuomari Riitta Räsänen

Tällä kertaa käytiin kehien välillä kastelemassa koiraa. Neri kun Näki mun ottavan vesiletkun käteen, se veti päänsä läpi kaulapannasta ja lähti karkuun. Siinä oli muilla vähän hauskaa, kun pyydystelin koiraa hihkuen: "Meillä ei sit kauheesti ole aikaa, kun kohta pitää olla kehässä!" No, ei Neri pitkälle menny. Meillä olikin vielä hyvin aikaa ja kehään mentiinkin paljon reippaammalla asenteella, kuin edelliseen. Vähän liikkeiden alussa sivulletulossa hitautta ja Neri yritti taas ilmaista jokaisen liikkeen jälkeen, että voistais kyllä jo lähteä veks.
Ruutu 9,5 - Voi kuinka hieno! Neri juoksi reippalla laukalla suoraan ruuttun. Mun seis-käsky vähän myöhässä, joten Neri oli ihan ruudun takana, hienosti meni maahan ja sivulle tuli reippaalla vauhdilla.
Liikkeestä istuminen 9 - Vähän seuraaminen oli väljää, mutta nopsasti totteli käskyä. Riitta antoi mulle noottia siitä, että sivuutan koiran liian kaukaa taakse kävellessä. Ei olis meille mikään ongelma vaikka viistää koiran vierestä. En edes tiennyt, että siihen on joku sääntö, mutta nytpä tiien! :)
Metallinouto 5 - Voihan Neritsuppa! Vähän löysä suortitus kaikkineen, mutta lopuksi Neri vielä sylki kapulan mun jalkoihin ennen sivulle siirtymistä. Päätin olla käskemättä Neriä uudelleen ja nostin kapulan itse sanoen "irti"-käskyn nurmikolle. Ja mun heitto oli taas ihan ala-arvoinen - Meni juuri ja juuri yli rajamerkin.
Tunnistusnouto 9,5 - Rauhallinen kapuloille meno, rauhallinen haistelu, rauhallinen nosto, rauhallinen paluu, suorastaan hidas sivulletulo(pylly liikkui ja liikkui, kuin hidastettuna, vähän kerrallaan mun vieressä, kunnes se vihdoin oli suorassa perusasennossa) ja todella hellä ote kapulasta, joten mulle tuli kiirus napsasta se Nerin suusta heti liikkurin annettua luvan.
Jee, se oli viimeinen liike! Mä kehuin Neriä ja olin niin onnellinen, että saatiin meidän homma finaaliin, etten muistanut edes tarkistaa, että onko kapula edes oma.
Kok.vaik. 8
Pisteitä yhteensä 243,67 ja VOI2 

Oltiin kisapaikalla loppuun asti. Makailtiin varjossa ja välillä leikittiin kentällä 20 centin lelulla, eli juomapullolla. Kuumuus ei ahdistnut liikaa, kun pääsi varjoon ja oli ihan kivan leppeä tunnelma. Odotellessa sivusta kuului muutamia antaumuksella lausuttuja kommentteja, jotka sai porukan naurahtamaan. Esim: " Tasan ..ttu viimeinen kerta, kun osallistun SM-tokoon!" "Saadaan vissiin jäädä tänne yöksikin!" :) Tulosten valmistumisessa meni melko pitkään - kahdeksan kieppeillä saatiin viimein kilpailukirjat ja päästiin lähtemään. Meidän joukue oli 35. ja henkilökohtaisissa sijoituttiin kahdeksaneksi 68 koirakon voi-luokassa, mikä ei mun mielestä ole hullummin. Vähän tietty harmittaa, että se ykköstulos jäi saamatta, mutta en sitä kyllä odottanutkaan, kun oli tuollainen helle. Voittajaluokassa tuli itseasiassa vain kolme ykköstulosta ja ruutu oli kuulemma ollut monelle vaikea hahmottaa.

Noutokapulat ei näköjään olleet tällä kertaa Nerin suosiossa. Nyt täytyy käyttää treeneissä erilaisia kapuloita ja pyytää jotakuta vaikka käyttämään kapulaa koiransa suussa juuri ennen Nerin noutamista. Neri saa opetella ottamaan kapulan suuhunsa ja pitämään sitä napakasti, olkoon se minkä muotoinen, hajuinen tai tuntuinen tahansa.

Vierailu

Kaukkalasta ajeltiin mun siskon luokse Espoon Kauklahteen joltain ihme yhteisöltä vaikuttavalle rivitaloalueelle ja viivyttiin siellä pari yötä. Mahtava paikka vierailla koiran kanssa. Asunnon etu- sekä takapiha oli aidatut ja vieressä oli metsiä ulkoiluttaa koiraa vaikka ja kuinka. Siskon naapurustossa asusteleekin monta koiraa. Lapsiakin riitti mennen tullen. Siskon eläinrakkaan 4-vuotiaan tytön halailut Neri hyväksyi joten kuten, mutta hänen kavereitaan Nerillä oli todellisia vaikeuksia hyväksyä. Neri selvästi ahdistui, kun vieraat muksut ilmestyi lähelle. Se saattoi murista ja tuijotteli muksuja korvat luimussa. Kerran antoi jopa äänettömän varoituksen liikauttamalla avoimen suun halimaan tullen lapsen kasvoja kohti. Se säikytti ja sen jälkeen vein koiran pois tilanteista jossa se ahditui. Pelottavan epäluuloinen koira ja mä tietty jännitin, että mitä se keksii. Kierre on valmis - Neri vaistoaa mun jännityksen ja ajattelee, että siinä tätyy olla jotain vaarallista, kun minäkin kerta jännitän. Täytyy varmaan hankkia sille kuonokoppa, ettei mun tarvi jännittää lasten lähestyessä.

Huh, hellettä!

Lämmintä piisaa ja mulla alkoi tänään kesäloma :) Tokon SM-kisat edessä ens lauantaina.

Lauantaiksi on myös hellettä luvassa, mikä ei kyllä ihan kauheasti ilahduta SM-tokoiluja ajatellen. Tulee kuumat paikat. Saatiin arvonnassa numero 352, eli ollaan 43:ntena suoritusvuorossa ja päästään aloittamaan vasta lounastauon jälkeen. Oltiin sovittu, että mennään koko joukkue kisapaikalle 7:30, mutta laitoin jojo-Marjalle anomuksen ohjelman muutoksesta - jos vaikka vähän myöhemmin... Ei ole tullut vastausta! :)
Mä saan migreenin auringonpaisteessa ja helteessä möllöttämisestä. Itseasiassa mulla on jo eilisestä agiliitelystä. Toivottavasti menee tänään pois, mulla kun tuo tuppaa jatkumaan monta päivää.

Tokoa on yritetty treenata kuumuudesta huolimatta
Kotipihassa ollaan treenattu enimmäkseen ruutua. Kyllä se on nyt vaikea hahmottaa. Väliin juoksee yli, väliin jää vajaaksi ja väliin vasemmalta ulos. Huoh! Ja jos osuu ruutuun, on monesti vasemmassa reunassa. Kaukoja on myös treenailtu kotona läheltä ja kauempaa. Nyt vaikuttaa siltä, että sei-maa vaihdossa alkaisi takajalat pysyä paikallaan.

Tiistaina Levekin kentällä tokon yhteistreeneissä: Paikkamakuu normaalia lyhyempi, kun palasin palkkaamaan Nerin oikeassa asennossa pysymisestä. Josko saatais lonkalle meno lopetettua. Hyvät hyppynoudot. Ruutu takkusi - takajalat lensi kääntyessä ruudun taakse. Lopulta tuuli sotki ruudun - lopetin. Tunnari... tehtiin liikkurin kanssa... Muistaakseni jouduttiin uusimaan, kun Neri oli keskittynyt toisen koiran ruututreeniin, eikä omaan suoritukseen. Ei lähtenyt ensimmäisellä "etsi oma"-käskyllä liikkeelle ja siiten pökki vielä muita kapuloita, mutta toi lopulta oman. Uusinnalla paremmin ja oma tuli jälleen. Oli oikein hyvä fiilis treeneissä - Ainakin mulla ja sitä möten taisi olla Nerilläkin.

Tänään oltiin puolen päivän jälkeen helteisellä Mäyriän kentällä VOIvottelemassa. Tehtiin kaikki voi-liikkeet välillä palkaten ja Neri kyllä toimi ihmeen hyvin lähes loppuun asti.
Otin paikkamakuun ja kaukot ensin, en nurmella, vaan parkkipaikalla. SM:ssä ne on jollakin hiekalla tai kivituhkalla(jollei se sateliittikuvassa näkyvä harmaa alue ole sitten asfalttia). Me ollaan Nerin kanssa ryhmän ensimmäisiä suorittajia eli paikkamakuun jälkeen heti kaukot.
Makuussa Neri oli sillä aikaa, kun mä vein ruudun ja luoksetulomerkit sun muut tilpehöörit valmiiksi. Oli pysynyt hienosti paikallaan - ei mennyt lonkalle.
Kaukojen aikana paikalla ollut kaivuri vaihtoi paikkaa ja ajoi 5 metrin päästä Nerin ohi, mutta Neri suoritti asennonvaihdot kerrasta. Sei-is -vaihdossa liikahti vähän takajalat eteenpäin, muuten priimasuoritus. Sei-is -vaihtoa täytyy vielä höylätä tänään ja huomenna, ja vielä kisapaikallakin ennen kehäänmenoa.
Tähän tauko makkarapalkan ja juoton ajaksi.

Hyppynoudon sijasta tehtiin tasamaanouto puukapulalla, kun ei mulla ole hyppyestettä. Nerin normilaiska suoritus.
Seuraamisessa välillä vähän laiskaa menoa ja oikealle täyskäännöksessä etääntyi. Askelluksissa tsemppasi hienosti.
Luoksetulossa oikeat pysähdysasennot, mutta saisi olla napakammat stopit. Laukalla tuli, mutta vauhtia oli normaalia vähemmän.
Taas palkkaus ja juottotauko

Ruutuun meni tosi hienosti, kun se on viimeaikoina tökkinyt pahasti. Palkkasin Nerin ruudussa makuussa ja jatkoin matkaa. Käännyin katsomaan ja kun Neri pysyi rauhallisesti paikallaan, kävin palkkaamassa uudelleen. Lopuksi seuraamaan tulo - Vähän meni jarrutus pitkäksi.
Istuminen liikkestä hienosti suoraan ja nopeasti.
Metallinoudossa laiska paluu jälleen ja sivulletulo jäi vajaaksi. Kapulasta on toinen laippa irti, joten se on toispuolinen ja Neri joutui korjaamaan paluumatkalla sen asentoa suussa.
Tunnari viimeisenä. Oma toinen oikealta ja Neri aloitti haistelun vasemmalta. Hienosti reagoi heti omaan, otti ja lähti tuomaan. Metrin päässä musta pudotti sen sitten laiskana maahan. Kirosin Nerille ja käskin tuomaan kapulan. Ei palkkaa vaan uusi suoritus. Nyt tuli loppuun asti ja siitä kehut ja juostiin syömään superpalkka, jonka Neri tiesi siellä odottavan.
Nyt treenataan tunnaria muutaman kerran niin, että heti hyvän suorituksen jälkeen saa extrapalkan, niin josko se SM-kokeessakin vielä jaksaisi tehdä viimeisenä olevan tunnarin loppuun saakka. :)

Sivulletulot on meillä kyllä ongelma. Ensinnäkin Nerin kaula osuu mun reiteen ja kun se on kuumuuden vuoksi laiskana, jää se myös vajaaksi ja vinoon. Ei pysty nyt tekemään sille mitään, mutta jatkossa opetan Nerin tulemaan selän takaa kiertäen sivulle - Jää kääntymiseen mun jalasta kimmokkeen ottaminen pois.

Eilen keskiviikkona agilitytreenit helteessä. Eipähän me paljon päästy juoksemaan, kun aika meni lähtöjen paikallaanpysymisen harjoitteluun - Siitä tuleekin vielä vaikea ja pitkänsitkeä taisto. Helle ei vaikuta Nerin intoon agikentällä.

Sunnuntaina hakutreenit aikas lämpimässä ja hyttysrikkaassa metsässä. Nerille kuusi maalimiestä. Ensimmäisillä risunkatkaisuääniavut, joka toimikin hienosti. Toiselle mm:llä kylläkin kaksi lähetystä - Oli ensimmäisellä kerrallakin käynyt, mutta lähtenyt pois, kun ei palkkaa heti tullut. Maalimies kyllä haisi aikas vahvasti pikiölylle, jota oli hyttysten karkoittamiseksi valellut iholleen enemmän ja vähemmän. Josko Neri ei tykännyt tuoksusta! :D Sitten pari ilman apuja ja Neri menikin tälläkertaa reippaasti syvälle ja vainusi maalimiehen paluumatkalla. Josko sittenkin jatkamme vielä hakuilua... ;) Viimeinen tais olla .... en muista .... joku helppo varmaan. Hitsi, muisti pätkii pahasti.
Tänään on hakutreenit illalla vasta kahdeksalta, josko olisi jo vähän viileämpää.

Mökillä

Verenimijöitä ja pikkueläimiä
Mäkäräisiä, hyttysiä, kärpäsiä.... Silmiin ja suuhunkin yrittävät. Molemmilla koirilla on mahanaluset nakerrettu punakirjaviksi.
Ensimmäiseksi mökille tultua Neri pääsi jahtaamaan oravan poikasta ja se onneton raasu ei älynnyt kiivetä puuhun, juoksenteli vaan maassa. Onneksi Neri uskoi "jätä"-käskyä. Orava oli sitten mennyt salaojaputkea pitkin mökin lattian alla olevaan kaljakorinkokoiseen "kellariin" ja kun mun mies avasi luukun, orava ampaisi sieltä mökkiin ja samaten ovesta ulos. Ja Neri pääsi jälleen sitä jahtaamaan. Tällä kertaa se pikkö pösilö juoksi tekolammen(n 20 m halkaisijaltaan) rantaan ja lähti uimalla karkuun. Ja jälleen täytyy sanoa, että onnkesi Neri uskoi kieltoa eikä lähtenyt uimaan oravan perään, koska oravan uinti oli tosi hidasta.
Kun orava oli viimein päässyt Nerin näköetäisyyden ulottumattomiin, tuli poika tyttöystävineen ja heillä oli kissa mukana. Neri oli valmiiksi saalisvietillä ja nyt mun pohkeessa on ikävä lihasruhje ja se on tosi kipeä. Kävely on kinkkaamista eikä paljon huvita ylimääräisiä mennä. Neri vaan halusi "leikkiä" kissan kanssa enkä mä päästänyt ja siinä tohelluksessa Nerin polvi varmaan kolahti mun jännittyneeseen pohkeeseen. Nyt ei sitten vähään aikaan tehdä kuin korkeintaan kahden askeleen seuraamisia.

Ja yöllä kissa, joka ei koskaan ole ollut ulkona vapaana, oli karannut mökin ikkunasta hyttysverkon läpi ja juoksenteli mökin katolla. Onneksi koirat oli yön piharakennuksessa verenimijöiltä suojassa. En tiedä kauanko kissa oli ollut ulkona, mutta jonkin aikaa mä olin ihmetellyt, että kylläpä orava saa melkoista meteliä aikaiseksi katolla juostessaan! :D 

Tokottelut
Vähän mökkipihassa treenattiin merkkiä - hyvin muistaa oikean paikan, ja tehtiin pari tunnaria - Oma oli ensin rivistä vähän sivussa heinätupon alla piilossa. Hyvin Neri haisteli kapulat läpi ja alkoi sen jälkeen tarkentamaan, mistä oman haju oikein tulee. Ja löytyihän se sieltä.
Kotipihassa on treenattu ruutua ja sain huomata, että Neri ei tajua mihin ruudussa pitää mennä. Se vaan juoksee tötsien väliin, kunnes huudan seis-käskyn. Ongelma on se, että kun Nerillä on kova vauhti, mun on vaikea arvioida, missä kohdassa käskyn huudan. Ja ylihän se sitten menee! Nyt pitäisi ottaa ruudussa paikanhakukuuri, vaikka namien kanssa - kunhan mä pääsen tän jalkani kanssa kävelemään vähän paremmin.

Tiistaina Levekin kentällä yhteistreeneissä. Paljon koiria. Pakkamakuussa pysyi menemättä lonkalle, kun jätin namit kummallekin puolelle. Pään oli laskenut välillä maahan. Yksi tunnari liikkurin kanssa - Nerin keskittyminen oli tiessään, kun Lola-bortsu leikki näkökentässä. En muistanut edes sanoa Nerille, että nyt on "etsitään oma" -liike menossa ja Neri hyppäsi mua vasten, kun liikkuri oli viemässä kapuloita. Lähti käskystä hakemaan omaa, mutta katseli matkalla ilmassa lentävää palloa, puolihuolimattomasti ja muissa maailmoissaan haisteli kapuloita ja toi kuitenkin oman, pudotti sen sitten mun jalkoihin. Loistava suoritus, kertakaikkiaan! :-/ Lyhyitä seuraamispätkiä ja metallinoutoa otettiin myös, muuten enimmäkseen leikittiin.