Vuosi vaihtui koirien kannalta ihan leppoisasti. Koirat lenkitettiin varmuuden vuoksi ennen kuutta, jos vaikka alkaa kovakin pauke sen jälkeen. Muutamia hajapamahduksia kuului jo sitä ennen, mutta ei Neri ollut niistä moksiskaan. Vähän etukäteen jännitti, jos se vaikka pelkäisi niitä, kun välillä se on säikkynyt maton puistelusta syntyvää läpsähtävää ääntä. Onneksi kuitenkin Neri vain nosti kiinnostuneena päätään, kun jostain läheltä kuului pamahdus ja näkyi välähdys, mutta jos Neri oli vaikka saanut nenäänsä jonkin toisen koiran jäljet ja seurasi niitä, ei se edes huomannut paukahduksia!
Hukilla on muutamana vuonna ollut levottomuutta uudenvuoden paukkeen aikana ja nytkin se sai sisällä pari kertaa Nerin mukaansa haukkuun. Onneksi Hukikin rauhoittui loppuillaksi, ja ei muuten yhtään vinkunut ulos naapurin nartun perään! :))))))
Vierailua, pieniä ihmisiä ja koirakavereita
Uudenvuoden päivänä menimme mummilaan maalle kyläilemään. Onneksi koirat tykkäävät automatkoista, kun matkaa on n. 300 kilometriä. Olin etukäteen vähän skeptinen, kuinka Neri käyttäytyy vieraita ihmisiä kohtaan ja mietin, jos se vaikka luimistelee ja murisee siellä toisten nurkissa ihmisille, mutta jälleen epäilin turhaan ja aliarvioin koiraani. Siskon luona käydessä Neri tosin haukkui varmuuden vuoksi jo ovella odotellessa sisäänpääsyä. Äitin luona Neri liikuskeli ihan rentona vieraiden keskellä ja lipasi silloin tällöin ohi mennessä kädestä milloin ketäkin! :) Vieraiden äkkinäisiä liikkeitä Neri hieman arasteli, mutta pieniä lapsia Neri ei pelkää. Paikalla oli neljä alle kolmevuotiasta lasta, joista nuorin tosin vielä sylivauva. Lapset saivat olla Neriltä suhteellisen rauhassa, pieniä lipaisuja lukuun ottamatta, ja ulkona Neri osaa hienosti varoa pieniä, eikä juokse vauhdilla päin. Lapset sai ihan rauhassa lähestyä Neriä erilaiset lelut käsissä, eikä Neri pälyillyt niitä epäluuloisena, Miro, 1,5-v, kävi jopa leikkivasaralla hellästi naputtelemassa Nerin selkää välillä. Hienoa, että Neri luottaa pieniin lapsiin, vaikkei sillä niistä paljon olekaan kokemusta.Koiria siellä pyöri parhaillaan viisi kappaletta: Neri, Huki, kaksi bichon friseetä Pepi ja Toivo, ja kääpiöpinseri Veeti. Niin, ja eipäs unohdeta Pimua, talon mainiota ajokoiramixiä, jota ei kuulemma kannata laseka kokeilemaan, tuleeko Nerin kanssa toimeen vai ei. Pepi on vanhus, eikä sitä kiinnosta riehunta, mutta Toivo oli riemuissaan narttukaverista... ja Huki oli riemuissaan näistä molemmista bichoneista.... :) Huki on aina rakastanut Pepiä ja rakkaus siirtyy sitä myöten kaikkiin bichoneihin. Siellä Neri, Toivo ja Huki painoivat peräkanaa(Toivo yritti astua Neriä, ja Huki taas toivoa :D) pihalla lähes 20 asteen pakkasessa eikä ketään paleltanut, edes Toivoa. Kääpiöpinseri Veeti on hieman epäsosiaalisempi tapaus ja sillä on hieman liian suuri ego pienessä koirassa. Veetiä piti pitää hieman erossa koko laumasta, koska muuten olisi syntynyt yleinen tappelu. Nerin ja Veetin uskalsin laskea kaksin leikkimään, vaikka Neri kyllä joskus hermostuu Veetin uhoamiseen, mutta jos ei kummallakaan ole ihmistä taustatukena, ei mitää rähinää synny: Veeti ärisee ja Neri pökkii sitä härnäten kuonolla. Huki ja Veetikin tulevat kaksin toimeen, kun Huki ei koe Veetiä uhkaksi eikä välitä sen ärinästä, mutta Neriä ei voi taas siihen "pakettiin" päästää, koska sillä on todella voimakas "hukinsuojelutarve"!!! Pepikin sai siitä aluksi osansa, kun murisi Hukin lähentelyille. Pian Neri huomasi, ettei Pepistä ole mitään vaaraa, mutta rupesi sitten onneton kokeilemaan, minkälaisia ääniä siitä "pölyhuiskusta" lähtee: pökkäsi kuonolla peppuun-> murinaa... Neri kallisteli päätään ja kuunteli... läppäsi tassulla selkään -> vinkaisu ja murinaa... ja vieläkö jotain kuuluisi. Mokomakin hyeenailkimys!
Pihalla Neri kyllä alkoi lopuksi suojelemaan Toivoa Hukilta: Kun Huki yritti astua Toivoa, Neri työnsi Hukin pois ja änki näiden kahden väliin seisomaan.
Vetämäänkin Neri pääsi
Otin mummilaan mukaan vetovermeet, jos vaikka Neri pääsisi vetämään lapsia pulkassa. Pakkasta oli vähän liikaa pitempiä vedellä, mutta vähän aikaa kokeiltiin. Ennen veljen perheen tuloa päätin vedättää Neriltä suurimman innon pois ja istuin itse pulkkaan mutta Neripä ei lähtenytkään vetämään vaan kiipesi pulkkaan mun syliin makaamaan! :D Sitten vieraat jo tulikin ja Neri piti päästää valjaista Toivon kanssa meuhkaamaan. Neri oli sitten hieman liian vauhdikkaalla tuulella, kun se vaan odotti, että pääsisi taas Toivon kanssa riehumaan.
Alkuksi istuin veljentytön, Sonjan 2-v, kanssa pulkkaan ja pyysin Neriä vetämään. Alkuvauhti oli niin kovaa, että mun piti jarruttaa jaloilla ja lumi pöllysi meidän naamalle, ja minä tietysti huusin siellä jotain ja nauroin ääneen, niin Neri kääntyi ympäri ja tuli nuolemaan mun naamaa. Muutenkin Neri oli liian levoton ja pyöri ympäri niin, että valjaat oli kierossa ja vetoliina sikin sokin jaloissa. Sitten päätin kokeilla niin, että Sonja on pulkassa ja otan koiran kaulapannasta talutukseen, mutta siinä oli se ongelma, että annoin Nerin vetää talutushihnassa.
Sitten hokasin laittaa hihnan kiinni vetovaljaisiin, niin Neri sai vetää sydämensä kyllyydestä ja mä pystyin jarruttamaan vauhdin sopivaksi pikkuiselle kyytiläiselle. Tosin menin lopussa juoksujalkaa ja pakkasessa hirvitti, että kylmä viima käy Sonjan naamaan. Sonjaa ei kyllä pelottanut yhtään! :)Nyt täytyisi saada väsättyä ne vetoaisat, että pääsisi kunnolla harjoittelemaan pulkan vetoa.
Ensimmäinen vetohiihtotreeni
Uudenvuodenaattopäivänä pääsin ajoissa töistä, joten kerkisin valoisaan aikaan kotiin. Houkuttelin Artun mun kanssa viemään Nerin kaasulinjan ladulle ensimmäisiin vetohiihtotreeneihin.Oli 15 astetta pakkasta ja luisto oli surkea. Se vie multa hiihtoinnon kyllä nopeesti. Ensin annoin Artun mennä Nerin kanssa, että Arttu saa kokeilla miltä vauhdikas hiihto tuntuu! :) Mä en pysynyt yhtään perässä, kun Neri veti Arttua. Ei siinä pakkasessa viittiny kovin kauan vedättää, mutta jotain halusin kuitenkin kokeilla: Ohittaako Neri tutun ihmisen ladulla nätisti vai jääkö vierelle juoksemaan ja näykkimään suksista tai sauvoista, kun poikien juostessa Neri ainakin komentaa niitä pysähtymään ja saattaa näykkiä jaloista ja käsistä. Pyysin Arttua hiihtämään edelle ja läksin jonkin ajan päästä perään ja kohdalla innostin Neriä suoraan eteen. Hienosti Neri juoksi ohi ilman sivuille vilkuilua ja pysähtyi vasta mun käskystä. Sitten annoin koiran Artulle ja läksin itse eteen hiihtämään, ja Neri meni myös mun ohi hienosti vauhdilla, mutta alkoi kyllä sen jälkeen katsella taakseen ja lopulta pysähtyi odottamaan mua Artun "veto"-käskyistä huolimatta.
Eli nyt harjoitellaan valjaiden kanssa nätisti odottamista ja seuraavaksi vieraiden ihmisten ohittamista. Kun ihmisten ohittamiset on kunnossa, voidaan hakeutua Peltolammin koirahiihtoladulle harjoittelemaan toisten koirien ohittamista ja ohitetuksi tulemista, ja siinä mä luulen meidän tarvitsevan harjoitusta aikas paljon!
Positiivista:
-sukset, sauvat sun muut vermeet eivät ole Nerille ongelma
-Neri vetää innokkaasti muitakin kuin mua ja jopa musta poispäin
-Neri ei hätkähdä mun ärtymisestä ja ärhentelyistä
-ohitukset takaa tullessa meni hienosti
-vauhti on riittävää :)
Negatiivista
-Neri on vielä levoton ja pyörii valjaissa ympäri ja loikkii vetoliinan yli ennen lähtöä
-Arttua vetäessä Neri kääntyi katsomaan tulenko minä perässä
-Neri kääntyi kesken kaiken ympäri ja meinasi lähteä vetämään Arttua takaperin
-kovassa vauhdissa huudetut ohjauskäskyt ei ihan vielä mene Nerille jakeluun
-MULLA on liian lyhyt pinna!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti