Tänään hauhau-hakua ja tokoa, perjantaina vetoa

Haukkuva rullakoira

Tänään Neri haukkui melkein kaikki maalimiehet, mikä suinkaan olisi tarkoitus, kun siitä rullailmaisukoiraa meinaan. Kaksi ensimmäistä maalimiestä näytettiin Nerille, kun menivät keskilinjalta poispäin. Neri lähti molempia innokkaana hakemaan, mutta löydettyään alkoi haukkua karvat pystyssä, eikä mennyt hakemaan heti namipalkkoja. Mä kiiruhdin koiran tueksi ja huikkasin matkalla "nami nami heppu"! :D Neri uskaltautui ennen mun paikalle tuloa hakemaan palkat. Piaa Neri haukkui vielä palkkojen syömisen jälkeenkin, kun Pia oli ihan uusi tuttavuus Nerille.
Kolmannen lähetin linjalta valmiille maalimiehelle. Innoissan Neri läksi, löysi Virvan, söi palkat ihan lunkisti. Neljäs taas keskilinjalta, innokas lähtö, Kaarina löytyi pienen lumisen näreen takaa, ja ei kun jäi vaan haukkumaan karvat pystyssä vähän matkan päähän. Mä taas huutelen "nami nami heppu"! Marja-Leena oli viimeisenä maalimiehenä noin 15 metrissä keskilinjalta ja Neri sai selvän hajun jo heti. Lähetin hakemaan ja Neri ei käyttänyt edes valmista polkua vaan paineli lumihangen kautta suoraan maalimiehelle, ei haukkumista onneksi. Päästin koiran lopuksi vapaana kulkemaan ihmisten sekaan. Ei enempiä haukkumisia, mutta vähän epäluuloisesti Neri pälyili ympärilleen, kun vieraita oli sivulla takana edessä...

Toko kentällä

Ei kehumista, muttei haukkumistakaan. Neri oli ihmeen levollinen alussa, tosin koirakoitakaan ei ollut kuin neljä. Yksi niistä oli Nerin vanha "kamu", kultsinarttu joka provosoi arkuuttaan toisia koiria, ja Neri pääsi kerran paikalla makuulta hätyyttämään sitä. Eivät vieläkään näyttäneet olevan ylimpiä ystäviä...
Tehtiin pujotteluharjoituksia ja kohtaamisia ja ne sujuivat suhteellisen hyvin ajoittaisella kontaktilla. Noutokapulan pito- ja eteentuloharjoituksissa Neri oli innoton ja pälyili ympärilleen, kerran jopa "heitti" kapulan suustaan mun jalkoihin.
Luoksetulo: Ekalla kerralla Neri jäi hyvin istumaan ja palasin palkkaamaan istumaan jäännistä. Jätin uudelleen ja luoksetulossa palkkasin patukalla jalkojen välistä. Toisella kerralla oli mennyt maahan. Otin lyhyemmällä matkalla ja taas palkkaus patukalla jalkojen välistä. Kolmannella oli taas mennyt maahan aikas nopeasti, koska otin vain viitisen askelta. Pyysin ohjaajaa katsomaan ja kertomaan, jos koira menee maahan, mutta Nerin keskittyminen oli sitä luokkaa, että jätin harjoittelun siihen.
Kotipihassa otin sitten istumaan jättöä, ja taas koira oli mennyt maahan. Jätin juustopalan koiran taakse ja jätin istumaan. Nyt istuikin! Vapautin juustopalkalle.
Sisällä piti sitten vielä esitellä Lassille Nerin seuraamista ja sen pravuuria liikkeestä maahanmenoa. Lassi oli ihastuksissaan Nerin "taidoista"! :)
 Vauhtia vedossa
Perjantaina töiden jälkeen kiirehdin kaasulinjalle Nerin kanssa vetohiihtolenkille ennen pimeän tuloa. Lähtötohinan, pissatuksen ja verryttelyn jälkeen alkoi olla sen verran hämärää, että päätin ottaa riskin valittavista kanssahiihtäjistä ja menin Nerin kanssa metsätielle tehtyä latua pitkin, kun se on paljon tasaisempi, kun kaasulinjan latu. Ylhäisessä kaksinaisuudessamme saatiin loikotella; Ketään ei tullut vastaan eikä ketään ohitettu. Neri veti taas hienosti. Välillä pelkäsin, että siltä lähtee jalat alta alamäessä, niin nopeasti se niitä liikutteli. Pysähtelimme välillä vetämään henkeä, suoraansanoen siksi, kun mulla ei happi kertakaikkiaan riittäny! :) Neri nyt vähän läähätti, muttei näyttäny olevan yhtään rasittunut. Poispäin tullessa Neri veti pitkän pätkän huilaamatta, ja väsymättä. Matkaa tuli yhteensä jotain 4-5 kilometriä.

Kontaktiharjoituksia

Tein joku päivä sisällä Nerin kanssa "paikallaan seuraamista", pieniä seuraamispätkiä ja kontaktiharjoituksia peilin edessä. Neri pitää kontaktin hienosti, kun en itse katso koiraa vaan eteen päin. Hallissa ja kentällä täytyisi olla peilit ympäriinsä, niin näkisi koiran paikan, asennon ja kontaktin laadun kuikuilematta koiraa.
Torstaina vein Artun Pirkkalaan salipandy peliin ja menin Nerin kanssa siksi aikaa Pirkkalan keskustaan. Ikävä kyllä siellä ei ollut siihen aikaan illasta oikein ketään. Muutamia koiria kohdattiin, ja ne kohtaamiset ei olleet ihan helppoja. Töitä saa tehdä vielä. Lisäksi yritin jotain koulutuksen tapaistakin, mutta en muista mitä. Muistan vaan, että mä suurin piirtein revin hiuksiani lopuksi. Siitä ei tullut oikein mitään, kun mun mielentila ei ollut kaikkein kärsivällisimmillänsä ja Nerin keskittyminen luokkaa "tuolla on jotain mielenkiintoista".