Eilen vetohiihtoa, tänään tokoilua

Toko-treenit kentällä

Oli ihan loistava ilma tokoilla ulkonakin. Pakkasta asteen verran, ei tuulta, ei sadetta! Hanskat sai riisua treenien aikan, kun liikkuessa tuli muuten lämmin.
Alku kentällä oli taas hankalaa. Neri oli kuin sähköjänis, kieppui ja pyöri ympäriinsä ja vahtasi muita koiria. Ensimmäinen pujottelu jouduttiin ottamaan kontaktikävelynä minä takaperin kävellen ja sittenkin huomio siirtyi vähän väliä tosiin koiriin. Pujottelun jälkeen Neri oli aivan hengästynyt, vaikka oli vain kävellyt, eli otin rauhoitustuokion: silittelin rauhoittavasti Nerin rintaa ja juttelin mukavia. Se teki ihmeitä, ja saatiin jonkinlainen keskittyminen lopputreeneihin. Kontakti on edelleen hakusessa, sitä treenattiin tänään kovasti. Ja jälleen se katse laski "seuraa"-käskyn jälkeen. Pieniä pätkiä saatiin ihan hyvää seuraamista kontaktissa ja niistä ylitsevuotavaa kehuskelua ja patukkapalkkausta.
Paikallamakuussa Neri hillitsi itsensä hienosti vaikka vieressä espanjavesikoira Ella sai pienen hepulin; Ihan vähän kyynärät nousi, ja mä riensin pian palkkaamaan, kun laskeutui takaisin maahan.
Liikkeestä maahan mun tarvi antaa pari kertaa käsiapu. Keskittyminen oli sen verran heikkoa.
Luoksetulossa ensimmäisellä Neri tuli "tähä"-käkyllä suoraan sivulle perusasentoon, ja mä hämmennyin täysin. Sitä ei olla treenattu moneen kuukauteen, ja siinä oli käskynä "sivulle". Toisella kerralla otin palkan käteen ja käsillä ohjasin Nerin eteeni. Nerin tulo oli niin vauhdikas, että asento meni hieman oikealle vinoon. Palkkasin kuitenkin siitä, ja otin "sivulle" käskyllä peruasentoon. Hieno tyttö! Lopuksi vielä leikkiä, riehua ja vähän kontaktiharjoitusta. Lähtöä tehdessä piti vielä peräkontista puhkua ja puhista lumikolaa työntävälle miehelle, toisille koirille ja suurin piirtein kaikille ohi kulkeville.

Veto on Nerillä verissä

Eilen kävin Nerin kanssa töiden jälkeen lyhyellä vetohiihtolenkillä. Neri se tosiaan nauttii vetämisestä. Kun valjaat otetaan esille, Neri aina nuolee niitä innoissaan! :) Ennen vetoa juoksetin Neriä vapaana lämmittelyksi ja samalla saatiin suurin levottomuus purettua. Nyt Neri odotti hienosti paikallaan sillä aikaa, kun minä laitoin suksia ja sauvoja. Liikkeelle lähti kuitenkin kuin ohjus, kun sai luvan! Nerillä on kova hinku olla aina ensimmäisenä menossa, joten alamäissä, kun aloin liukua Nerin rinnalle, Neri vaan lisäsi vauhtia! :D Ylämäissä sain tuntuvaa vetoapua vähäisellä innostamisella. Muiden hiihtäjien ohitukset tuottavat vielä ongelmia. En osannut edes varautua, kun Neri ei antanut yhtään merkkiä pelosta/arkuudesta/epäluulosta, mutta ensimmäisen vastaan tulleen hiihtäjän kohdalla Neri yht'äkkiä haukahti ja teki puolittaisen väistö- ja puolittaisen hyökkäysliikkeen vauhdissa. Ja saman tien matka jatkuin vauhdilla eteen päin. Mä en ehtinyt siinä muuta, kuin sanoa rauhoittavasti "Ei tarvi!" Muita ei sitten tullutkaan vastaan. Pois tullessa saavutimme juuri parkkipaikalle tullessa pariskunnan, joita Neri kävi sitten vain ystävällisesti nuuhkaisemassa. Akoi jo hämärtää, joten ajattelin, ettei siellä varmaan enää hiihtäjiä ole pimenevällä ladulla, joten läksin sinne vielä hiihtelemään "verryttelylenkkiä" Neri vapaana juosten. Neri spurttasi taas täysillä matkaan ja kääntyi sitten ihmeissään katsomaan, enkö mää roikukkaan perässä! :D Pari miestä siellä vielä hiihteli, mutta otin Nerin viereeni, kunnes ne oli menneet ohi.
Täytyy malttaa alussa pitää lenkit lyhyinä, ettei Neri väsy liikaa ja tule lihakset kipeäksi, niin pysyy vetäminen aina yhtä mielekkäänä.