Uimakoulua, tokoa ja etsimistä

Mei koira ei osaa uida!

Uskomatonta, miten vaikeaa uiminen voi olla koiralle. Neri yrittää varmaankin epätoivoisesti kiivetä veden pinnalle, kun porskuttaa niin kovasti etutassuillaan. Viime kesänä kerettiin käydä kunnolla uimassa vain muutaman kerran ja sellaista porskuttamista se oli silloinkin. Tollainen tekniikka vain väsyttää koiran tosi nopeasti.
Neri rakstaa vedessä porskuttelua... niin kauan, kun jalat ylettyy pohjaan. Jos Neri ei tunne kiinteää maata jalkojensa alla, se menee suorastaan paniikkiin, joten kovin helposti Neriä ei saa menemään uimaan. Sinne täytyy mennä jonkun edellä houkuttelemaan. Palloa tai keppiä se ei hae uimalla.
Pari kertaa on nyt tänä keväänä käyty uimassa. Ensimmäisellä kerralla Arttu oli järvessä houkuttelemassa, eikä Neri suostunut menemään perässä, ennen kun Arttu sukelsi - Silloin sille tuli kiire mennä etsimään, mihin poika hävisi. Sellaista hätääntynyttä porskutteluahan se oli ja Neri kääntyi heti takaisin, kunhan Artusta edes pieni vilahdus ilmestyi veden pinnalle. Toisella kertaa kävin itse sen kanssa uimassa. Sain houkuteltua Nerin laiturilta uimaan huutelemalla, mutta sittenkin pitkän itkun ja ulinan jälkeen. Ja koira kääntyi äkkiä takaisin metrin päässä musta. Hädissään se jopa kiipesi laiturin tikapuita ylös! :)
Sitten menin itse veneiden laskurampille seisomaan riittävän syvälle ja pyysin Nerin luokseni. Neri tuli etujalat pinnalla poskutellen ja yritti heti kääntyä takaisin, mutta nappasin koiran kiinni ja käänsin sen oikeaan asentoon uimaan. Siinä se sitten ui vimmatusti paikallaa muka rantaa kohti ja mä kehuin hirveästi, miten hienosti se osaa uida! Pikku hiljaa Neri uskaltautui rohkeammin ja rohkeammin irroittamaan jalat pohjasta. Tätyy käydä lämpimillä ilmoilla mahdollisimman paljon uimassa, niin pakkohan Nerin on joissain vaiheessa hoksata taloudellisempi uintitekniikka! :D

Tokoa

Uinnin jälkeen jaksettiin treenata vähän tokoa parkkipaikalla. Pätkiä seuraamista ja kääntymisiä pallolla palkaten - Muuten hyvä, muttä välillä kolisteli hampailla mun polveen. Kielsin moisen napakasti! (Toko-kentällä ei uskalla, kun siellä ei saa kuulemma sanoa "EI" ;) ) Niin ja täyskäännöksessä vasempaan Neri jää vähän mun eteen. Aiemmin toimi paremmin. Jäävät mun mielestä hyvät, mitä nyt pystyn itse asiaa katsomaan, kun ei päätä saa kääntää. Luoksetulossa hihkaisin "sivulle" -> Neri tuli normaalia hitaammalla vauhdilla mun luokse istumaan kasvot mua kohti hienosti suorassa mutta.... puoli metriä sivussa! :) Hupaisaa! Taidan sittenkin pitää luoksetulossa sen eteentulon ja treenaan vaan sitä varmemmaksi. Paikkamakuussa oli pallo takapalkkana  ja menin itse vähän matkan päähän vaihtamaan uimapuvun kuiviin vaatteisiin. Jossain vaiheessa alussa Neri teki pari ryömintäliikettä eteenpäin - Annoin napakan maahan-käskyn. Loppuajan pysyi paikoillaan, mutta taisi hieman olla loukkaantunut muhun, kun en saanut koiralta katsekontaktia perusasennossa liikkeen päätytyyä. :)

Esineitä etsimässä

Perjantaina aamulla ennen kun tuli liian lämmintä, mentiin koirien kanssa metsälenkille ja samalla tallattiin esineruutu. Huki vietiin välillä kotiin ja Nerin kanssa uudelleen metsään.
Ensin tarkkuusruutu: Neri lähti etsimään innokkaasti metallista lenkkilukkoa ja menasi mennä ruudusta ulos -ohjasin takaisin, Neri etsi hetken, nosti katseensa mua kohti kysyvänä: "Niin, mitä mä olenkaan teekemässä?" Sanoin uudelleen "Etsi" ja huitaisin epämääräisesti ruutua kohti - ja Neri käveli suoraan esineelle ja toi mulle!
Esineruudussa tallattin ensin vähän lisää ja vietiin ensimmäinen esine yhdessä vasemmalle takarajalle. Neri läti innokkaana hakemaan ja toi reippaasti mua kohti. Kun läksin etenemään ruudun laidalla, Neri sylki hanskan suustaan ja kiiruhti mun perään. Käskin hakemaan esineen ja Neri joutui vähän aikaan etsimään sitä, kun ei muistanut, mihin oli sen sylkenyt. Toisen esineen vein kävellen linjalta jotain viisi metriä ja heitin solmuun kierretyt uikkarit pitemmälle ja palasin Nerin luo linjalle lähettämään. Hyvin lähti taas, löysi ja toi mulle käteen. Kolmannen kävin viemässä oikealle takakulmaan Nerin odotellessa linjalla. Välissä oli aika tiheää ryteikköä, joten Neri ei varmaan nähnyt selvästi mihin esineen vein. Neri lähti hakemaan hieman epäröiden, mutta meni kuitenkin eteenpäin hissukseen, lisäsi vauhtia, lopulta juoksi esineelle ja toi sen mulle reippaasti ryteikön läpi.
Tätyy treenata tuota mun etenemistä, että Neri ei hätäänny ja pudota esinettä ennen aikojaan.