Maanantaina agitreenien aikaan tuli vettä ja kenttä oli vellissä ja vaatteet märkänä. Koira nousi taas huippukierroksille. Ja minä! Mitä enemmän mä yritän olla nopea ja rupean hösäämään, sitä enemmän kai tuo koirakin kierroksia nostaa. Täytyisi opetella itse pysymään rauhallisena!
Ja sitten kun koira toimi, minä unohdin mihin pitää ohjata. Mä olin niiiiin tyytymätön itseeni. Kerran lähdin poispäin kentältä kuin pikku kakara, jalkaa polkien ja kyyneleet silmissä: "Mää en ala mitään! Mää lähen pois täältä!", mutta ohjaaja-Erkki komensi mut takaisin: "Et sää nyt voi viedä koiraa autoon, kun ite teit virheen!" Kiitos Erkki! :) Lopussa mullakin alkoi ohjaus onnistumaan paremmin. Pikkuhiljaa opetellaan ja opitaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti