maanantai 1. helmikuuta 2010

Eilen illalla vielä vetelyä, tänään lepopäivä

Vauhdikasta vetohiihtoa
Sunnuntai-iltana päätin vielä mennä Nerin kanssa Peltolammille lyhyelle vetohiihtolenkille. Ansku-collie oli myös paikalla ja koirat sai moikata. Oli paikalla useita muitakin koiria hiihtäjineen mutta niistä selvittiin ihan pienellä kierrosten nostamisella.
Meidän lähtö oli niin vauhdikas ja mun sukset luisti niin hyvin, että hiihtotekniikka petti, suksi haukkasi pehmeän lumeen ja mä pyllähdin. Meinasin ensin lentää eteenpäin rähmälleni ja päästin jonkin äänen, Neri kuuli sen ja lakkasi vetämästä, jolloin menin vain kevyesti pyllylleni ja pääsin siitä nopeasti pystyyn... ja säästyin suuremmalta nöyryytykseltä! ;-) Neri tuli hädissään mun luokse, hyppäsi vasten ja yritti nuolla naamasta. Mä hihkuin ja nauroin!
Ensimmäinen 2,2 km:n kierros mentiin reippaasti vain kerran huilaten jyrkän ylämäen alla. Mulla oli jo veren maku suussa ja se ylämäki näytti niin jyrkältä, että oli pakko hieman tasata hengitystä ennen mäkeen lähtöä. Ylämäessä vauhti tyssäsi kerran kokonaan, kun aiheutin jonkinlaisen nykäisyn ja Neri lakkasi vetämästä. Kun on veto päällä, mun hiihtoasento on niin vääränlainen (varmaan nojaan taakse), että kun veto loppui, mun vauhti tyssäsi. Täytyy harjoitella hiihtämään oikealla tekniikalla, vaikka Neri vetääkin. Hieman se taitaa vaatia tasapainoharjoituksia.
Toinen kierros mentiin hieman rauhallisemmin ja lintsattiin siitä jyrkästä mäestä oikaisemalla järven rannassa olevaa valotonta latua pitkin. Ansku oli lähtenyt meidän perään ja oli juuri siellä mäen päällä jossain, eikä me päästy sitten harjoittelemaan toisen koiran ohittamista, kun skipattiin se mäki. Yksi koiraton hiihtäjä ohitettiin, ja se sujui ihan hienosti vauhdissa. Hieman Neri osoitti kiinnostusta hiihtäjää kohtaan ja laitoin sauvan Nerin viereen hiihtäjän kohdalla samalla kun hihkaisin: "Ohi!"
Hiihdon jälkeen Ansku ja Neri pääsivät juoksentelemaan vapaana, Neri tapansa mukaan innosta riekkuen ja toista mukaan kosiskellen. Ansku vaan on niin tyynen rauhallinen!  Neri hieman kokeili, kuinka paljon Anskun kantti kestää: Hyppäsi selkään ja teki astumis liikkeitä, ja hetken päästä se taas mielisteli ja teki alistuvia eleitä. Hieman ristiriitaisia viestejä!
Tänään lepoa ja metsälenkki
Lassi vei koirat metsään vapaana juoksentelemaan, kun mä taas menin harjoittelemaan sitä hiihtotekniikkaa! :)
Illalla vielä sovitettiin pulkkavaljaita ja "säädettiin" aisoja. Vähän ne on vielä kesken, joitain osia puuttuu ja suunnittelua tehdään samalla, kun homma etenee, mutta kyllä vielä tänä talvena päästään sitä pulkkaakin vetämään. Neri osaa olla ihmeen rauhallisesti aisojen välissä. Välillä aisa-aihio oli kiinni valjaissa ja hetken Neri yritti kääntyä ympäri aisojen välissä, mutta eihän se tietenkään onnistunut. Onneksi Neri ei tuntenut aisojen "vankina" olemista liian ahdistavana ja minkäänlaista paniikkia ei tullut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti