Päästiinkö jo irti hyeenanpyörästä?

Nerille on yht'äkkiä loksahtanut homma kohdalleen: Se on huomannut, ettei sen tarvi ja kannata rähjätä toisille koirille, kun sillä tavalla ei saa kavereita.
Toko-treeneissä se ei eilen rähissyt yhtään. Vingahteli vähän innosta ja tuijotteli toisia koiria kiinnostuneena, ei rähisten. Tuijottelua vaan kesti turhan pitkään, kun puolentunnin treeneistä n. 15 minuuttia meni toisten koirien vahtaamiseen eikä Neri pystynyt yhtään keskittymään mun käskyihin. Ei auttanut patukalla riehuminen eikä juustonpalat.
Treenit meni kyllä muuten hienosti: Mä olin rento ja kärsivällinen ja Neri toimi hienosti, kun lopetti muiden vahtaamisen. Jäi tosi hyvä mieli treeneistä. Ehkä me ollaan Nerin kanssa päästy pois siitä "hyeenanpyörästä": Treeneihin tullessa Neri rähjää ja riekkuu -> mä hermostun -> Neri vaistoaa mun hermostumisen -> rähisee enemmän -> matkalla treeneihin mä olen valmiiksi jo ärtynyt -> Neri vaistoaa sen, on vielä levottomampi ja rähjää vielä enemmän -> toko ei ole kummastakaan kivaa ....
Treenailut
Paikkamakuun otin alkupuolella, kun vielä muut koirat kiinnosti enemmän kuin emäntä: Neri pysyi maassa, välillä kyynärät mekein nousi, kun joku toinen koira juoksi kentän toisella laidalla, ja kun siirryin Nerin taakse, Neri meni lonkkamakuuseen. Kävin korjaamassa asennon ja siiryin taas sen eteen. Sitten alkoi jo kiinnittää huomionsa muhun.
Liikkestä seisominen pari kertaa. Ei ihan seinään pysähdystä, mutta jäi seisomaan. Liikkeestä maahan sama homma. Hidas maahanmeno, kun keskittyminen ei ollut vielä kovin hyvää. Seuraamisien kontakti "repaleista".
Paikallaistumisia: käytin taas lelua Nerin selän takana, jotta ei menisi maahan. Hyvin pysikin useita kertoja, vapautin lelulle.
Luoksetuloissa jäi hyvin istumaan, vaikka lelu oli mulla kädessä. Tosin kun menin hieman pidemmän matkan, mun kääntyessä Neri roikotti jo päätänsä melko alhaalla, ei pitkään olisi enää tarvinut mennä, niin maahan olisi varmaan mennyt. Palkkasin luoksetulot heittämällä lelun jalkojen välistä.
Kaukokäskyt ihan läheltä, istumaan nousu käsiohjauksella, jotta Neri vetää etujalat taakse päin, eikä kävele takajaloilla eteenpäin. Maahan meno hienosti ilman käsiohjausta. Näitä höylättiin muutamia kertoja ja sen jälkeen kokeilin pari kertaa maahan- seiso-maahan-seiso, myöskin ilman käsi ohjausta ja Neri nousi seisomaan siirtämättä etutassuja eteenpäin. Seisomaan nousu on tosin vielä hidas, mutta olen tyytyväinen, että Neri yleensä nousee seisomaan pelkällä sanallisella käskyllä.