Kävin tänään Lempäälän keskustassa Nerin kanssa. Oli todella kuollutta. Muutamia autoja ja kaksijalkaisia, ei yhtään nelijalkaista, paitsi Neri. Neri käyttäytyi tosi hienosti, ei yhtään tuijotellut ihmisiä epäluuloisena ja "puhkunut ja puhissut niitä kumoon". Lenkiteltiin siellä vähän ja otin pieniä suraamispätkiä, kääntymisiä ja askelluksia jalkakäytävällä ja parkkipaikalla. Kontakti oli välillä oikeinkin hyvää, ja kun kontakti oli hyvä seuraaminen oli upeaa. Neri seuraa hyvässä paikassa ja suorassa... kun vaan saisin sen kontaktin kuntoon ja motivaation kohdilleen. Ihmiset ei häirinneet ollenkaan. Ne on ne toiset koirat!!!!! Aaargh! Millä mä muka saan itteni mielenkiintoisemmaksi, kuin toiset koirat? Laittamalla ittelleni hännän ja kävelemällä nelinkontin? Häh? Kun ei ruoka ole Nerille niin tärkeää ja lelullakin leikkii kun mä leikitän, mutta unohtaa sen saman tien, kun laitan sen taskuun: "Poissa silmistä, poissa mielestä!"
Hakkarin liikuntahallin oven lähellä otettiin paikallamakuuta, kun odotettiin Arttua. Mä olin Nerin takana noin metrin päässä ja varmistin hihnalla. Neri pysyi hyvin paikallaan, vaikka siitä meni poikia polkupyörillä metrin päästä, ovesta kulki sisään ja ulos ihmisiä, joista jotkut jopa kommentoi mulle jotain ja mä kommentoin takaisin.
Kotona yritin jotain noutokapula juttuja, mutta ne meni vähän persiilleen, ei taas ollu päätä eikä häntää mun treenauttamisessa. Neriä ei just nyt huvittanut pitää kapulaa suussaan kovinkaan tiukasti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti