sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Reenitaukoa pukkaa...

Su 14.2. ystävänpäivälenkkeijä
Luova tauko tokosta ja hausta... Viikolla 8 tulee tauko joka tapauksessa, kun en itse ole maisemissa ja kaippa se Nerin juoksukin kohta alkaa, joten toko-treenit kentällä ja hallissa jää sitten ainakin kolmeksi viikoksi tauolle.
Tänään jätin sekä hakutreenit että tokon väliin. Ei kertakaikkiaan huvittanut lähteä. Käytiin sen sijaan kaksi kertaa pitkällä metsälenkillä. Mä kadehdin katkerana Nerin ketteryyttä ja kuntoa. Itse taisin olla kolmikon heikoin lenkki, kun Hukikin tuntui pärjäävän paremmin kuin minä. Tosin jouduttiin kääntymään takaisin, kun lunta oli liikaa Hukin tappijaloille ja kannoin Hukia umpihangessa vähän matkaa. Lähes 20 kiloa oman painon päälle oli kyllä liikaa... Neri taas ei paljon valmiita polkuja kulkenut vaan loikki pitkin poikin umpihangessa.
La 13.2. lapsia "lainaamassa"
Lauantaina treenattiin pulkan kyydissä olemista ja Neri sai sen jälkeen vetää. Nerikin oli ihan mielellään pulkalla myös kyydietettävänä. Huki suostui olemaan mun vedettävänä pulkan kyydissä, mutta ei Nerin - Liikkeellelähdöt oli kai liian vauhdikkaita.
Nerin kanssa treenasin pulkan vetoa kevyenliikenteen väylällä, kunnes bongasin naapurin lapsia pihassaan leikkimässä. Minä tietysti menin "lainaamaan" niitä kyytiläisiksi. Ei siitä kyllä tullut mitään - Neri oli liian epäluuloinen ja sen oli vaikea hyväksyä vierasta lasta metrin päässä selkänsä takana, kun ei itse päässyt kääntymään ja vahtimaan selustaansa. Neri hätääntyi ja meinasi panikoida eikä lapset kovin mielellään sellaisessa kyydissä edes olleet. Annoin lapsille makkaran paloja Nerille syötettäväksi ja sen jälkeen muksut saivat  käskyttää Neriä "maahan", "istu", "seiso" ja olivat ihan innoissaan, kun ja koira vielä totteli. :)
Päästin Nerin välillä vapaana juoksemaan metsätiellä ja kun tultiin takaisin, toisen napurin lapset olivat pihalla. Tarjosin heille myös kyytiä siten, että Neri oli mulla liinassa kiinni ja tyttö istui pulkkaan. Siitäkin Neri hätääntyi, tyyliin "joku hirvitys istui mun pulkkaani", mutta kun pääsi itse tarkistamaan sen "hirvityksen", ei se enää niin kamala ollutkaan. Näin mun täytyy jatkaa tuota lastenvetoharjoittelua ja totuttaa Neri siihen, että siellä voi olla joku vieraskin, ennen kuin laitan Nerin kiinni aisoihin.
Tuli taas huomattua, että kyllä aran/epäluuloisen koiran opettaminen vaatii piirun verran enemmän... ainakin kärsivällisyyttä!
EDISTYSTÄ, jeeeee \o/
Molempina päivinä kävin koirien kanssa myös hihnalenkillä ja ne alkavat olla inhimillisesti toteutettavia. :) Tavattiin toisia koiriakin, tosin ennestään tuttuja, ja Neri ei rähjännyt yhtään missään vaiheessa, vaan kävi nätisti istumaan ja odottamaan. Kai se on huomannut, ettei se saa kavereita sillä riehumisella ja rähjäämisellä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti