perjantai 27. toukokuuta 2011

Viikon varrelta

Maanataina omassa pihassa tokotteluja 
Ruutua ainakin - Neri ei enää juokse ruudun yli, mutta nyt tekee löysän kaarroksen ruudussa mennen sisään ruudun oikeasta laidasta ja kaartaa vasempaan laitaan. Pysyy kyllä ruudun sisällä, mutta jos kaarros tosta vielä laajenee, voi pian olla puoliksi ulkona.
Lyhyttä seuraamista, kontakti-  ja liikkeellelähtötreeniä nami sekä lelupalkalla.
Tunnaria - on löytänyt hyvin oman eikä enää pureskele kapulaa.
Merkkiä ja merkiltä lähetystä käden osoittamaan suuntaan. Merkki aikas hyvä, välillä tosin seisoo lähes merkin päällä. Siitä peruutetaan taaksepäin. Merkiltä lähtee välillä väärään suuntaan namikippoa kohti, mutta stoppaa huudosta.

Tiistaina haku
Viisi maalimiestä. Ensimmäinen haamuna - Maalimiehelle juostessa matkalla oli vanha laatikkopiilo jota Neri jäi pitkäksi aikaan karvat pystyssä raivokkaasti haukkumaan. Taisi jopa tehdä hyökkäyksiä "kummitusta" kohti. Mun piti mennä metsään Nerin tueksi, jotta se pystyi jatkamaan maalimiehen etsintää.
Toisella ääniapu. Ei jäänyt pelottava laatikko yhtään mieleen vaan Neri juoksi reippaasti etsimään.
Kolmas oli n. 20 metrissä valmiina kompostikehikkopiilossa. Ei myöskään aiheuttanut yhtään Nerissä jännitystä.
Neljäs valmiina 50 metrissä. Neri lähti reippaasti, mutta noin 30 merissä pysähtyi etsimään silmillä - Nosti etutassut kivelle ja katseli ympäristöä. Kääntyi siitä etenemään alueella jonkin matkaa ja palasi keskilinjalle. Pyysin maalimieheltä ääniavun - Löytyihän se.
Viides muistaakseni sekä haamuili että hihkui, niin kyllähän Neri sinne paineli.
Maalimiesmotivaatio ei ole näköjään kummoinen ja arkuus vaikeuttaa etsimistä ja hakeutumista maalimiehelle. -> Taidan tosiaan hakata päätäni puuhun tämän harrastuksen kanssa.

Keskiviikkona tokoa ja agia
Aamupäivällä tokoa Levekin kentällä. Lähes kaikkia VOI-luokan liikkeitä taidettiin treenata.
Seuraamisessa tosin vaan ihan lyhyttä pätkää ja käännöksiä kontaktista palkaten.
Ruudussa paineli taas vasempaan laitaan, muuten hyvin. Seuraamaantuloa treenattiin erikseen - Hyvä jarrutus viereen ja hieno kontakti.
Hyppynouto hyvin ja reippaasti, mutta metallinoudossa palautus löysä. Treenattiin siihen vauhtia - Nerin tartuttua kapulaan juoksin poispäin ja heitin lelun. Kyllähän se niin tulee laukaten, mutta se ei tunnu auttavan siihen, että laukkaisi, kun mä olen paikallani. Tätyy kai vaan jatkaa, että palautuslaukasta tulee tapa.
Tunnari hyvin. Oma oli taskusta, muut otin välinevarastosta. Rauhallinen suoritus ja hyvin löytyi oma. Neri on tosi hyvin oppinut tekemään tunnarin rauhallisesti, ravaa rennosti kapuloille ja takaisin.
Luoksetulossa treenattin kaikenlaisia versioita läpijuoksuista koko suoritukseen. Kerran meni seiso-stopin maahan, mistä en kyllä yhtään tykkää.
Kaukoissa multa taisi melkein palaa hihat. Neri tekee suhteellisen hyvin, mutta miksi niitä takajalkoja pitää pompsauttaaa vähän kuitenkin. Argh! Eikös sillä energiaakin kuluisi vähemmän, jos antaisi niiden olla paikoillaan?!:) Mä vaadin täydellistä suoritusta, koska teidän että Neri osaa, ja tekeehän se lopulta liikkeet oikein kauempaakin, kun muistuttaa sen kroppaa lähijumpalla.

Iltapäivällä agia
Ensimmäisessä setissä kolme hyppyä ja putki hieman kaartaen, aloittaen yhdestä hypystä ennen putkea. Kaksi hyppyä meni vielä, mutta kolmen takaa Neri lukitsi katseensa putkeen ja yhden hypyn jälkeen väisti kaksi seuraavaa ja paineli putkeen -Toisti tämän kaksi kertaa. Lähetin lähtöpaikasta, kun Neri ei millään meinannut pysyä paikallaan. Lopulta pääsin kahden ekan hyppyesteen välistä lähettämään, niin kerkisin ohjaamaan Nerin hyppyjen läpi. Putken jälkeen edelleenkään heitetty lelu ei kiinnosta vaan Neri kääntyy mua etsimään.
Toisessa setissä hyppy - pituus - putki suorassa linjassa. Pituutta ei olla pitkään aikaan treenattu, joten otettiin se ensin erikseen - Lelu lensi hypyn jälkeen, muutta ei kiinnostanut Neriä vaan paineli putkeen. Koko sarja ei tuottanut Nerille mitään ongelmaa. Jaana tuumasi, että pituus on Nerille vaan yksi hyppyeste muiden joukossa.
Kolmannessa setissä otettin pelkää rengasta, kun reeniaika läheni loppuaan. Jaana näytti ensin Nerille lelua ihan renkaan takaa, kun lähetin. Sen jälkeen kauempaa. Neri ei edes yrittänyt mennä muualta, kuin renkaan läpi ja taisi oikein tykätä esteestä. Muut hyppyesteet oli näin alkuun matalalla, mutta rengas oli riittävän korkealla ja sitä myöten "hyppyseksikäs"!

Nyt täytyy treenata Nerin kanssa lähdössä paikallapysymistä ja treeni täytyy tehdä kentällä agiesteiden seassa, jotta Nerin vire on sillä tasolla, mihin se agikentällä nousee. Turha mun on kotona sitä treenata. Kyllähän se kotona pysyy! :)

Torstaina tokoa
Levekin kentällä jälleen. Neri oli ihan hyvässä vireessä, mutta mulla oli pinna tiukalla. Tuuli riepotteli ruudun aina sekaisin, kaateli ja siirteli kulmakartioita ja sotki ruutunauhan. Mä olin lopulta aikas ärtynyt ja Neri tietysti huomasi sen. Neri kuitenkin teki mun mieliksi ihan hyvin liikkeet. Kaukoissa tosin takajalat taas liikahteli ja mä meinasin hiiltyä. Mutta kyllä mä sitten hyvästä suorituksesta kiittelin ja leikin Nerin kanssa -Yritin kovasti esittää iloista, mutta kun vitustuskäyrä oli aikas korkealla. Viikon kestänyt migreeniputki jotenkin vaan saa ihmisen hermot kireälle! :(
Lopuksi mentiin metsään lenkille. Tunsin itseni tosi kurjaksi koiranomistajaksi. En tee Nerille oikeutta, kun menen sen kanssa ärtyneenä treenaamaa. Istuin kivelle ja itkin honkapuille surkeuttani. Neri tuli mun syliin istumaan ja nuolemaan naamaa - Se vaan jaksaa aina antaa anteeksi mun huonon tuuleni.

Tänään ei kyllä tehdä mitään muuta kuin lenkkeillään vapaana metsässä. Huomenna voisi jotain vähän treenailla sunnuntain toko-koetta silmällä pitäen. Parmmalla fiiliksellä! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti