Ruutua treenattu ja ruutuunmeno tuntuisi olevan hallinnassa. Kotona menee hyvin, ruutuun palkka laitettu Nerin näkemättä. Kentällä kokeilin kaksi kertaa, tajuaako Neri tosiaan mikä se ruutu on, joku muu vei palkan. Ensimmäisellä kerralla Neri oli keskittynyt toiseen koiraan liikaa, lähti kyllä lähtyksestä innokkaasti liikkeelle, mutta kääntyi hetken päästä mua kattomaan: "Jaa niin, mikä juttu tää nyt olikaan?" Otin uudelleen lähetyksen ja juoksi ruutuun. Eilen ruudusta puhuminen jo sai katseen lukkiutumaan ruutua kohti ja meni hyvin keskelle. Mutta ne jälkeiset liikkeet... Ei meinaa pysyä ruudussa enään maassa, vaan alkoi lihakset jännityksestä vatkaten nousemaan ylös, ja tulee luo niin vauhdilla, ettei saa jarrutettua nätisti viereen. Treenattiin sitten vaan ruudussa maassa pysymistä, niin että mä hengailin ja palasin palkkaamaan rauhallisesta maassa pysymisestä.
Kaukot on vaikeita. Seisomasta maahan ei laskeudu vaan heittäytyy eteenpäin, joten eteenpäin tulee noin 20 senttiä/kerta, jollen ohjaa namilla kuonon edessä. Ja nyt tuli ongelma maasta istumaan nousuunkin ajatellen esim. huomista tokokisaa. Neri nousee ensin melkein seisomaan ja siirtää sitten takajalat alleen, kun aiemmin veti aina etujalat taakse. Tänään on sitten harjoiteltu uudelleen maasta istumaan nousua.
Jäävät onnistuu hyvin, istuminen mukaanlukien.
Hypyssä Neri edelleen kääntyy hypyn jälkeen esteen sivuun, mutta tulee hypyn kautta takaisin, vaikka mä tahallaan olisin sivussa samalla puolella estettä. Hyppynouto myös ihan ok.
Luoksetulon pysähdys on käsimerkillä paljon parempi, kun äänikäskyllä. Ja toivottavasti pysähtyy tälläkertaa kokeessakin! :)
Tunnari menee millon mitenkin. Välillä Neri ei tee yhtään nenätyötä vaan tuo ensimmäisen kapulan, joka eteen sattuu. Toimi hyvin, kun ensin heräteltiin nenää piilottamalla kapulaa heinikkoon. Monesti Neri vielä kerkiää ottaa väärän kapulan hampaiden väliin, ennen kuin päättää, että se on väärä. Ja nouseehan se kapula sitten maasta pari senttiä.
Voipi olla, että perun Lempäälän tokokokeen voittajaluokkaan osallistumisen. Eihän tuo koira ole läheskään valmis, edes sitten kahden viikon päästä. Olihan multakin varsinainen älynvälähdys ilmoittaa meidät voivoi-luokkaan viikon päästä edellisestä avo-luokan kokeesta. Taisin yliarvioida kykyni opettaa koiralle liikkeet! :D No, itseasiassa olin ilmoittautunut Lempäälän kokeeseen jo ennen kuin noihin kahteen edelliseen.
Haku- ja agitreenit keskiviikkona
Samana päivänä kahdet treenit oli vähän liikaa. Siis mulle. Koira ei varmaan ollut moksiskaan! :)Ensin hakuilut Sääksjärvellä. Nerille viisi maalimiestä. Kaksi ekaa suoraan edessä, ääniavuilla - huusivat Neriä nimeltä. Eka melko lähellä, toisen lähdön Neri näki. Nämä ihan ok! Kaksi seuraavaa valmiina, myöskin ihan ok (muistaakseni) ja viimeinen vielä ääniavulla. Ihan hyvin meni treenit, ei lainkaan epäluuloisia elkeitä eikä puhkumista, vaikka ruikutin ennen meidän aloitusta: "Ei siitä kyllä koskaan hakukoiraa tuu".
Agitreeneihin tuli hirvee kiire, kun hakutreenit venyi aikas pitkiksi - johtuisko liiallisesta lörpöttelystä! :D Pyörähdin kotona hakemassa palkat ja kaahasin Levekin kentälle, myöhässä, pinna kireellä ja väyneenä. Nerille äkkiä vähän lämmittelyä, kun oltiin hakuilussa ensimmäisenä ja koira oli viettänyt sitten autossa pari tuntia. Ja olipa vaikeaa Nerin takana leikata hypyn jälkeen seuraavalle hypylle. Neri kerkisi aina kiepsahtaa hypyltä väärään suuntaan, kun en osannut vartalolla ohjata oikealla tavalla. Sujuihan se sitten lopulta.
Kontakteilla Neri kiepsahti mua kohti ja heitti takajalat pois kontaktilta, jos jäin taakse. Eli sitten treenattiin pysähdyksiä niille siten, että syösyin Nerin eteen "JARRRRR" käskyn jälkeen. Tulihan siinä ihan hyviä radan pätkiäkin, kun mä muistin vaan mihin mennä. Neri seuraa kyllä hyvin ohjausta.
Ja taas on kämmenen selkämykset mustelmilla, kuten aina agitreenien jälkeen. Neri käydessä kierroksilla se haukkaa palkkanamit vähän turhan innokkaasti mun käsistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti