Viime sunnuntaina kävin Nerin kanssa hallissa vähän tokoilemassa. Ei mitään hyppimisiä tai juoksemisia, vaan vähän seuraamista, askelluksia ja perusasennon treenaamista. Sen lisäksi vain kaukoja läheltä ja vähän kauempaa. Neri oli hyvin kuulolla ja ei kiinnittänyt paljonkaan huomitota muihin koiriin. Vähän otti kyllä agiäänistä häiriötä. Lopuksi viiden minuutin paikallamakaaminen. Neri hokasi ennen makuuseen käskyä, että Hiski-poju on vieressä - Meni hitaasti maahan(mutta sentään yhdellä käskyllä) vinoon Hiskiä kohti, päästäen samalla protestoivan äänähdyksen. Oli kuitenkin maannut kuulemma lähes koko ajan rauhallisesti (johtuen varmaan siitä, että Hiski makasi hievahtamatta :D), lopussa oli vaihtanut kerran lonkkaa. Koirat otettiin perusasentoon yksitellen - Neri odotti hienosti omaa käskyä.
Paikkamakuuseen lopetettiin, Hiski lähti edellä ulos ja Neri aloitti hirveän ulinan ja vonkumisen - Halusi päästä taas Hiskin kanssa juoksentelemaan. Tullut näköjään treenien jäkeinen juoksentelu vähän liian itsestäänselväksi. Pitääkin pitää välillä taukoja loppuleikeistä, ettei siitä tule treenin pääasia! :) Mä en päästänyt Neriä ovelle ja ulos, ennen kuin sen marmatus hiljeni.
Kotipihassa ollaan treenattu pari kertaa tunnaria - Neri menee kapuloille loikaten ja sotkien kapulat, jos sattuu osumaan. Mä en jaksa alkaa korjaamaan sitä nyt.
Mulla on nyt treenimotivaatio kertakaikkisen hukassa. Ei huvita lähteä mihinkään treenaamaan ja kotipihassa ei oikein voi treenata muuta, kuin tunnaria ja seuraamista. Kaikenlisäks mulla jostain syystä on järjettömän lyhyt pinna, johtunee koko viikon jatkuneesta päänsärystä, näköhäiriöstä ja huimauksesta(migreeni?). Olisi Neriä kohtaan väärin edes yrittää treenata, kun en pysty olemaan oikeudenmukainen.
Ensi viikolla mulla on lomaa ja toivon totisesti, että tää paska olo helpottaa. Kevät on alkanut! Ihanat aurinkoiset ilmat... ja mä saan tuosta valoisuudesta migreenin! :(
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti