keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

"Täähän on ihan ohjattavissa"

Helteinen agility 12.7
Paikalla koulutusohjaaja ja kaksi koirakkoa - Ei siellä kentällä muita sitten ollutkaan, ennen meitä eikä tullu meidän aikanakaan. Käytin Nerin uimassa matkalla kentälle ja otettiin suht lyhyitä sessioita ja siltikin välillä juottaen. Tällä kertaa täytyy sanoa, että onneksi meidän vuoro on vasta illalla puoli yhdeksältä.
Jos helle ja kuumuus olikin vienyt Neriltä motivaation toko-kokeessa, agilityssä motivaation puutteesta ei ollut tietoakaan. Sama sekopää syöksyilijä se oli yhäkin! :D Kun me päästään sinne esteiden keskelle, Neri poukkoilee puolelta toiselle ja "odottaa" lupaa (= en kiellä menemästä) suorittaa edes jonkin esteen. Tuntuu välillä, ettei koira seuraa mua ja mun ohjausta ollenkaan, kun katse on aina vaan jossain esteessä. Mutta aina se on vauhdilla sinne suuntaan menossa, minne mä vähänkin liikahdan. Olen miettinyt, että millä ihmeen silmällä se mun liikkeet näkee - Onkohan sillä niskassa piilosilmä (tai sitten se on se  perssilmä :D).
Kovalla motivaatiolla varustettuna Neri kentällä pyörii ja menohalut on hirveät - Mulla täytyisi itselläni olla täysin selvät sävet koko ajan, niin Neri menisi kyllä ohjauksen mukaan. Vaan, jos mä olen liian hidas tai en ohjaa heti jossain kohdalla, koira tekee nopeita ratkaisuja ja suorittaa esteen jota kohti mä vähänkin liikahdan. Se osaa tehdä tosi hienoja kuvioita tiukoilla käännöksillä toisiaan lähellä olevilla hyppyesteillä.... jos vaan olisin tietoisesti ohjannut sitä tekemään niin! :)

Nyt jäi treenien jälkeen hyvä fiilis ja innostunut olo (kun välillä harkitsin koko touhun lopettamista) - Tuumasin toisen treenisession jälkeen hengästyneenä koulutusohjaajalle: "Tää koirahan on ihan ohjattavissa, kunhan itse opin ohjaamaan ja meidän ohjaustekniikkaan löytyy yhteinen sävel!" Huomasin, että itseltänikin löytyy vauhtia ja mä jopa kerkiäisin ohjaamaankin koiraa, kunhan mun radanlukutaito paranee.

6 kommenttia:

  1. Tää on varmaan taas sitä holskun ilmiömäistä omistajansa lukutaitoa!.. Hyvässä ja pahassa.. ;)

    VastaaPoista
  2. Neri on lukenut mua kuin avointa kirjaa lähes pikkupennusta lähtien. En osaa sanoa, onko se yhtä herkkä meidän perheen muiden henkilöiden mielentilalle ja eleille.

    Täytyisi vaan oppia käyttämään tuota kehonlukutaitoa hyväksi agilityssä. Tokossa sitä olen oppinut jo käyttämäänkin, mutta vieläkin tulee tehtyä huomaamattaan ihan tyhmiä virheohjauksia kropallansa! :D

    VastaaPoista
  3. Sen jälkeen kun koira on oppinut esteet alkaa ohjaajan opettaminen. Ja sitä hommaa riittää :D

    VastaaPoista
  4. Totta, mulle on ollut selvää alusta lähtien tässä mun ja Nerin agi-yhteistyössä, että MINÄ olen se heikompi lenkki! :D Neristä saa upean agility-koiran, kunhan opin ohjaamaan (jos kerkiän oppia enne koiran eläkeikää... :D).

    VastaaPoista
  5. Muista vain, että ihan ITSE olet koiran opettanut tuolle tasolle, ei kukaan muu.
    (joskus pitää nostaa kissan häntää ;))

    VastaaPoista
  6. Neri on agissa siitä hyvä, että se rakastaa esteiden ylityksiä. Se on aina ollut metsässäkin sellainen, että mitä vaikeampi ja ryteikköisempi maasto, sen kivempaa!! :) Sitä ei tarvi agissa ainakaan mitenkään motivoida, suorastaan vaan jarrutella.

    VastaaPoista