Hieno luoksetulo! \o/

Kokeilin miten luoksetulo tänään onnistuisi. Ensin kävin palkkaamassa istumassa pysymisestä, sitten uudelleen n.15 metrin päähän (pihassa ei ole enempää suoraa tilaa). Kutsu "tähän" ja Neri laukkasi vauhdilla kohti ja ajattelin, että kohta tömähtää, mutta ei... Viimehetken jarrutus ja suoraan eteen istumaan etutassut mun varpaitten edessä ja kuono navan kohdalla! Vapautin siitä palkkaamalla namilla ja sen jälkeen hurjat bileet pystyyn! :)
Muutenkin Nerillä oli aamusta into päällä, perusasentoon tulot oli iloisia ja täsmällisisä ja kontaktia haki oma-aloitteisesti. Tuommoisen tatsin kun saisi toko-kokeeseenkin.
Eiliset tunnistusnoutokapulan haut oli ihan perseestä! Neri ei keskittynyt yhtää ja toi minkä tahansa palikan kolmesta. Ja kun harjoittelin pelkkää palikan tuomista, Neri pureseli sitä matkalla mun luokse. Ei tainnut oikein olla motivaatio kohdallaan! Tänään laitoin terassin laudoista jääneen yhden pikku palikan samaan kaikkien muiden eri kokoisten palikoiden muodostamaan isoon kasaan ja siitä Neri etsi oikeasti haistelemalla oman. Taitaa olla parempi käyttää läjäpäin palikoita, niin Neri keskittyy haistelemalla valitsemaan.
Pojan jalkapalloharjoituksissa treenattiin eilen paikallamakuuta n. 15 metrin päässä kentän kulmasta. Neri pysyi muuten hyvin, vaikka paikalla oli toinen koirakin, jonka kanssa se oli hetkeä aiemmin leikkinyt, mutta kun pojat tulivat kulmaan pelaamaan ja kilpaa tavoittelivat palloa, se oli jo Nerille vähän liikaa! Sinne se meinasi syöksyä sekaan riemun pitoon, mutta pysähtyi onneksi käskystä.

Tokoilua

Tiistaina Levekin kentällä
Ensin paikallamakuu, meni hyvin. Kolme koirakkoa, kaikki ohjaajat jäivät näkyville, mutta vaihdeltiin paikkoja välillä. Kenenkään koira ei ollut moksiskaan mokomasta.
Pyysin ohjaajaa käskyttämään seuraamista, mutta olisi pitänyt ensin kauemmin herätellä Neriä ja totutella toisten koirien läsnäoloon. Kontakti oli huonoa ja Neri kiinnostui kesken kaiken toisesta lähellä olevasta koirasta, seuraaminen unohtui ja käännöksessä mä astuin koiran etutassulle.
Otettiin uusiksi toiseen suuntaan, missä ei ollut koiria. Alku meni hienosti - vasemmalle käännös - oikealle käännös hienosti jonkinlaisessa kontaktissa, mutta sitten - tylsistyminen- hampaat kolisi mun polveen - maasta löytyi jokin mielenkiintoinen haju - täyskäännöksessä koira jatkoi matkaansa suoraan kuono maassa. Pr...! Ohjaajan kierrokset meinasi alkaa nousta.
Pyysin vielä katsomaan nerin pysähtymisen jäävissä. Ensimmäisessä liikkeestä seisomisessa Neri seurasi taas enemmän kentällä edessä olevaa koirakkoa kuin mua, joten tuli pari askelta käskyn jälkeen. Näin sen itsekin silmäkulmastani. Toisella kerralla oli paremmin kuulolla ja pysähtyi heti. Ihan hyvä!
Kontakti (= motivaatio tehdä mun kanssa) vaan täytyy nyt saada kuntoon, niin sitä myöten kaikki muukin sitten toimii.

Teemaryhmässä aiheena nouto

Noutokapulan pitoa ja luovutusta, ihan hyvin. Ehkä vähän napakampi ote kapulasta saisi olla. Sen jälkeen jätin kapulan Nerin eteen, peruutin ja pyysin tuomaan. Tuli eteen istumaan... metrin päähän. En olisi edes ylettänyt ottamaan kapulaa koiralta. Toisella kerralla sitten peruuttelin, niin toi vähän lähemmäs. Kapulan heittämisestä nouto kauempaa, palautuksessa vauhtia oli reippaamin ja tuli jo aika lähelle istumaan.
Tunnistusnoudossa ohjaaja-Sari laittoi namipolun oman palikan luokse ja nameja vielä sen päällekin. Neri napsi namit maasta ja palikan päältä... ja haki sitten kauempaa jonkin toisen palikan ja kiikutti mulle! :-/ En ollut huomaavinani, Neri pudotti palikan, funtsi hetken - me vaan odotettiin -> Neri lähti hakemaan uutta, otti taas väärän. En huolinut sitäkään. Sari lisäsi namipaloja oikean palikan päälle. Neri meni ja söi ne kaikessa rauhassa. Katseli hetken ympärilleen ja otti lopulta palikan suuhunsa, ja minä äkkiä kehuin. Toi Neri vielä palikan mullekin, mutta luovutus oli hätäinen ja se putosi maahan, mutta ei se mitään. Tästä jatketaan sitten ensi kerralla.

Torstaina kentällä kontaktia, luoksepäästävyyttä ja luoksetuloa

Olin kotona treenannut kontaktia kahden lelun kanssa palkaten ja jätin namit pois. Se toimikin aika hyvin, kun vire pysyi korkealla (no, Nerin vire nyt ei koskaan ole korkea tokoillessa, mutta oli se Nerin vireeksi korkealla :D) Odotin jo innoissani, että pääsen kokeilemaan sitä kentällä -> Ei mennyt ihan putkeen. Neriä kiinnosti taas enemmän toisten koirien tekeminen, kuin mun kanssa tekeminen. Lelu kiinnosti tasan niin kauan, kun mä jaksoin kiskoa sitä kilpaa. Mulla alkoi pinna kiristyä, ja harmitti ihan pir..ti! :-( Seuraamisesta ei tule mitään, jos en saa koiran kontaktia pysymään.
Luoksetulo meni sentään paremmin. Ensin palkkasin istumassa pysymisestä. Neri on alkanut onneksi pysymään istumassa, vaikka kävelisin kauaskin. Sitten muutama läpijuoksu palkaten heittämällä lelu jalkojeni välistä. Neri tulee luokse reippaalla laukalla, ja nyt tuli suoraan eteen istumaan ja ainakin riittävän lähelle - Meinaan lievästi törmäten. Mutta se varmaan jää pois, kun ei ota liikaa jalkojenvälistä juoksuja. 
Niin, luovuin siis luoksetulossa siitä suoraan sivulle tulosta! :)
Lopuksi pyysin koulutusohjaajaa Nerin luoksepäästävyyttä testaamaan. Koira perusasentoon, ohjaaja lähestyi jutellen ja ojensi kätensä Nerin kaulalle... ja Neri alkoi nuolla vieraan ihmisen rannetta!!!!! :-O Wau!

Kehityskelpoinen yksilö :)

Mä olen niin iloinen ja huojentunut. :) Nerin sosiaalisessa käytöksessä on tapahtunut ihme harppaus yht'äkkiä. Se jopa lähestyy oma-aloiteisesti vieraita ihmisiä eikä heti murise, kun joku ottaa siihen kontaktia. Lisäksi lenkillä toisten koirien ohitukset on helpottuneet - Neri ei enää ärise ja rieku hihnassa. Se kyllä ojentautuu täyteen korkeuteensa ja nostaa päänsä ylväästi pystyyn, ja vetääkin kiinnostuneena kohti toista koiraa, mutta se ei haittaa, kunhan ei räyhää. Huippu tyttö! Vapaana ollessaa Neri taas lähtee leikkikaverin toivossa hiipimään vaanivassa asennossa kohti toista koiraa ja se saattaa jonkun silmissä näyttää hieman hyökkäävältä!
Ei Nerillä tähänkään asti ole ollut toisia koiria vastaan mitään.... kunhan on vaan päässyt haistamaan ja tutustumaan. Mutta remmirähjä se on ollut pienestä pennusta lähtien, pelkkää epävarmuuttaan. Siitä on nyt varmaan tullut vihdoinkin iso tyttö ja itsevarmempi.
 

Itki taivas, sekä ohjaaja

Maanantaina agitreenien aikaan tuli vettä ja kenttä oli vellissä ja vaatteet märkänä. Koira nousi taas huippukierroksille. Ja minä! Mitä enemmän mä yritän olla nopea ja rupean hösäämään, sitä enemmän kai tuo koirakin kierroksia nostaa. Täytyisi opetella itse pysymään rauhallisena!
Ja sitten kun koira toimi, minä unohdin mihin pitää ohjata. Mä olin niiiiin tyytymätön itseeni. Kerran lähdin poispäin kentältä kuin pikku kakara, jalkaa polkien ja kyyneleet silmissä: "Mää en ala mitään! Mää lähen pois täältä!", mutta ohjaaja-Erkki komensi mut takaisin: "Et sää nyt voi viedä koiraa autoon, kun ite teit virheen!" Kiitos Erkki! :) Lopussa mullakin alkoi ohjaus onnistumaan paremmin. Pikkuhiljaa opetellaan ja opitaan!

Kadonneen kännykän salaisuus

Tänään Lare kiinnitteli rakenteilla olevan terassin lautoja ja oli laittanut kännykkänsä siihen terassille, koska odotti puhelua. Koirat pyöriskeli siinä ympärillä ihaillen työn etenemistä ja makaillen välillä valmistuneella terassilla, välillä terassin alla. Alkoi sataa, Lare lopetti hommat, tuli sisälle ja ihmetteli missä kännykkä on. Alkoi tietysti epäillä Neriä, ja vaikka sanoin Larelle, että se on itte unohtanut sen johonkin, tätyy tunnustaa, että mä jouduin yhtymään epäilyksiin. Olen opettanut sisällä Neriä tuomaan soivaa kännykkää mulle, joten sillä on kyllä kiinnostusta kännyköitä kohtaan. Lare lähti ulos kännykkäänsä etsimään ja mä soitin siihen samalla. Kännykkä löytyi Nerin lempipaikasta sireenipuskasta! Uups! :-/ Onneks Neri ei ollut innostunut pureskelemaan sitä, koska se oli lähes uusi!

Uimakoulua, tokoa ja etsimistä

Mei koira ei osaa uida!

Uskomatonta, miten vaikeaa uiminen voi olla koiralle. Neri yrittää varmaankin epätoivoisesti kiivetä veden pinnalle, kun porskuttaa niin kovasti etutassuillaan. Viime kesänä kerettiin käydä kunnolla uimassa vain muutaman kerran ja sellaista porskuttamista se oli silloinkin. Tollainen tekniikka vain väsyttää koiran tosi nopeasti.
Neri rakstaa vedessä porskuttelua... niin kauan, kun jalat ylettyy pohjaan. Jos Neri ei tunne kiinteää maata jalkojensa alla, se menee suorastaan paniikkiin, joten kovin helposti Neriä ei saa menemään uimaan. Sinne täytyy mennä jonkun edellä houkuttelemaan. Palloa tai keppiä se ei hae uimalla.
Pari kertaa on nyt tänä keväänä käyty uimassa. Ensimmäisellä kerralla Arttu oli järvessä houkuttelemassa, eikä Neri suostunut menemään perässä, ennen kun Arttu sukelsi - Silloin sille tuli kiire mennä etsimään, mihin poika hävisi. Sellaista hätääntynyttä porskutteluahan se oli ja Neri kääntyi heti takaisin, kunhan Artusta edes pieni vilahdus ilmestyi veden pinnalle. Toisella kertaa kävin itse sen kanssa uimassa. Sain houkuteltua Nerin laiturilta uimaan huutelemalla, mutta sittenkin pitkän itkun ja ulinan jälkeen. Ja koira kääntyi äkkiä takaisin metrin päässä musta. Hädissään se jopa kiipesi laiturin tikapuita ylös! :)
Sitten menin itse veneiden laskurampille seisomaan riittävän syvälle ja pyysin Nerin luokseni. Neri tuli etujalat pinnalla poskutellen ja yritti heti kääntyä takaisin, mutta nappasin koiran kiinni ja käänsin sen oikeaan asentoon uimaan. Siinä se sitten ui vimmatusti paikallaa muka rantaa kohti ja mä kehuin hirveästi, miten hienosti se osaa uida! Pikku hiljaa Neri uskaltautui rohkeammin ja rohkeammin irroittamaan jalat pohjasta. Tätyy käydä lämpimillä ilmoilla mahdollisimman paljon uimassa, niin pakkohan Nerin on joissain vaiheessa hoksata taloudellisempi uintitekniikka! :D

Tokoa

Uinnin jälkeen jaksettiin treenata vähän tokoa parkkipaikalla. Pätkiä seuraamista ja kääntymisiä pallolla palkaten - Muuten hyvä, muttä välillä kolisteli hampailla mun polveen. Kielsin moisen napakasti! (Toko-kentällä ei uskalla, kun siellä ei saa kuulemma sanoa "EI" ;) ) Niin ja täyskäännöksessä vasempaan Neri jää vähän mun eteen. Aiemmin toimi paremmin. Jäävät mun mielestä hyvät, mitä nyt pystyn itse asiaa katsomaan, kun ei päätä saa kääntää. Luoksetulossa hihkaisin "sivulle" -> Neri tuli normaalia hitaammalla vauhdilla mun luokse istumaan kasvot mua kohti hienosti suorassa mutta.... puoli metriä sivussa! :) Hupaisaa! Taidan sittenkin pitää luoksetulossa sen eteentulon ja treenaan vaan sitä varmemmaksi. Paikkamakuussa oli pallo takapalkkana  ja menin itse vähän matkan päähän vaihtamaan uimapuvun kuiviin vaatteisiin. Jossain vaiheessa alussa Neri teki pari ryömintäliikettä eteenpäin - Annoin napakan maahan-käskyn. Loppuajan pysyi paikoillaan, mutta taisi hieman olla loukkaantunut muhun, kun en saanut koiralta katsekontaktia perusasennossa liikkeen päätytyyä. :)

Esineitä etsimässä

Perjantaina aamulla ennen kun tuli liian lämmintä, mentiin koirien kanssa metsälenkille ja samalla tallattiin esineruutu. Huki vietiin välillä kotiin ja Nerin kanssa uudelleen metsään.
Ensin tarkkuusruutu: Neri lähti etsimään innokkaasti metallista lenkkilukkoa ja menasi mennä ruudusta ulos -ohjasin takaisin, Neri etsi hetken, nosti katseensa mua kohti kysyvänä: "Niin, mitä mä olenkaan teekemässä?" Sanoin uudelleen "Etsi" ja huitaisin epämääräisesti ruutua kohti - ja Neri käveli suoraan esineelle ja toi mulle!
Esineruudussa tallattin ensin vähän lisää ja vietiin ensimmäinen esine yhdessä vasemmalle takarajalle. Neri läti innokkaana hakemaan ja toi reippaasti mua kohti. Kun läksin etenemään ruudun laidalla, Neri sylki hanskan suustaan ja kiiruhti mun perään. Käskin hakemaan esineen ja Neri joutui vähän aikaan etsimään sitä, kun ei muistanut, mihin oli sen sylkenyt. Toisen esineen vein kävellen linjalta jotain viisi metriä ja heitin solmuun kierretyt uikkarit pitemmälle ja palasin Nerin luo linjalle lähettämään. Hyvin lähti taas, löysi ja toi mulle käteen. Kolmannen kävin viemässä oikealle takakulmaan Nerin odotellessa linjalla. Välissä oli aika tiheää ryteikköä, joten Neri ei varmaan nähnyt selvästi mihin esineen vein. Neri lähti hakemaan hieman epäröiden, mutta meni kuitenkin eteenpäin hissukseen, lisäsi vauhtia, lopulta juoksi esineelle ja toi sen mulle reippaasti ryteikön läpi.
Tätyy treenata tuota mun etenemistä, että Neri ei hätäänny ja pudota esinettä ennen aikojaan.

Toko kokeeseen -->

Tokon treenaaminen kentällä on jäänyt vähiin tiistain hakutreenien ja Lappeenrannan reissun takia. Tosin se on jäänyt vähiin kotonakin, mutta kai se tekee vaan hyvää pitää välillä paussia.
Ensimmäinen toko-koe 20.6
Menin vaan ilmoittautumaan Nerin kanssa Levekin järjestämään 20.6. pidettävään toko-kokeeseen ja iski pieni paniikki päälle. Seuraaminen/kontakti ja luoksetulo.... :-O Mutta luin levekin jäsenlehdestä: "Kaikki mukaan kisaamaan. Ei se niin vakavaa ole!" Ja tajusin, että ei se tosiaankaan ole niin vakavaa. Mennään kokeilemaan ja jos menee penkin alle, sitten menee. En ota siitä stressiä etu- enkä jälkikäteen! Ja onhan tässä vielä kuukausi aikaa opetella vaikka kaikki liikkeet uudelleen! :D Pakkohan se on joskus kokeissa alkaa käydä, jos haluaa niitä ykkösiä saada ;) Periaatteessa Neri osaa ALOn liikkeet, mutta käytäntö onkin sitten eri asia. Hyppy ja jäävät on varmaankin ihan hyvät ja suht varmat. Niin ja paikkamakuu myös... ellei Neri ala ryömiä eteenpäin, kun vaistoaa mun jännityksen.
Treenattavaa 
Luoksepäästävyyttä täytyy treenata. Sitä ei ole kokeiltu treeneissä, kuin pari kertaa enkä oikeastaan tiedä miten Neri reagoi.
Kontakti on putoilevaa, joten seuraaminen voi olla puutteellista. Ja Neri tylsistyy seuraamisessa, jos en palkkaa välillä ja alkaa kolistelemaan hampaitaan mun polveeni. Kontaktia aletaan treenaamaan ihan pienissä pätkissä enimmäkseen lelupalkalla, jos vaikka saisi Nerille viettiä ja intoa seuraamiseenkin.
Ja se luoksetulo - Päätin eilen, että taidan opettaa Nerille luoksetulon uudelleen: Suoraan sivulle perusasentoon. Jos joskus päästäänkin niin pitkälle PK-puolella, että mennään tottis-kokeeseen, siihen on paljon paljon aikaa. Opetellaan sitten luokse tulo uudelleen. Voi olla, että pipariksi menee, kun on hinkattu eteen istumaan tuloa kuukausikaupalla. :-/ Apua! Nyt en enää olekaan niin varma! Mähän sekoitan koiran ihan kokonaan!
Perusasentoon tulokin on Nerillä nykyään hieman yliolkaista, ei joka kerta ihan suorassa ja.... ööööö... joskus toi pösilö menee mun taakse tai tulee eteen poikittain istumaan! :D Upsis! Mitä mä kirjoitinkaan tuolla aiemmin periaatteessa osaamisesta?????? 
Ja sitten minä vielä
Tosi vähän olen treenannut liikkeitä käskyttämällä. Ei oikein ole vielä ihan selvillä, mitä liikkeenohjaajan käskyt tarkoittaa. Siihen täytyy pyytää apua kentällä yhteistreeneissä. Ja vielä:  Mulla ei ole hajuakaan, mitä siellä kokeessa tapahtuu. Sitä tätyy mennä katsomaan johonki kokeeseen ennen omaa koepäivää.

Hakuilut

Tiistain hakutreenit Birgitanpolun varrella
Edellis tiistaina 11.5. neljä maalimiestä: haamu-haamu-valmis-haamu. Haamut takarajalla, jotta saadaan Neri oppimaan menemään alueen perälle asti. Nerillä on edelleen tapana kiertää maalimiehelle varovasti jommalta kummalta puolelta, vaikka se tietäisi missä mm on. Epävarmuutta!
Viime tiistaina 18.5. viisi maalimiestä. Vasemmalla kolme haamua ja oikealla vastatuulesta oli tarkoitus hakea maalimiehet hajuhakuna. Neri oli saanut jo keskilinjalla selvän hajun tai osoitti ainakin voimakasta mielenkiintoa maalimiestä kohti, joten lähetin suoraan keskilinjalta. Nerin liikkumien oli hieman laiskaa. Oliko kyse motivaation puutteesta vai kuumuuden ja näyttelyreissun aiheuttamasta väsymyksestä. Viimeiselle maalimiehelle Neri lähti hieman reippaammin, kun Kaarina päästi piilostaan iloisen "Hiiiii!"-äänähdyksen. Täytyy seuraavalla kerralla kokeilla ääni-apuja, jos laiskuus taas yllättää.
Kaarina sanoi, että Neri kiersi hänen taakseen ja kosketti varovasti kuonollaa olkapäähän tyyliin: " Anteeksi, voisin nyt ottaa sen palkan." Neri ei ainakaan sikaile maalimiehillä! :) Myös Miikku sanoi, että Neri löysi hänet kiven takaa, katsoi etupuolelta ja kiersi kiven siirtyen Miikun taakse. Tutut maalimiehet ja Neri vaan edelleen epäröi luoksemenossa. Mutta tuohon epävarmuuteen ei varmaan auta kuin aika. Täytyy myös kokeilla seuraavilla kerroilla, josko Neri suostuisi palaamaan keskilinjalle maalimiehen saattelemana ja palkkaamana.
Rullailmaisuakin voisi jo alkaa treenaamaan metsässä. Täytyis vaan saada pakotettua joku noista mun miehistäni treenaamaan sitä edes vielä muutaman kerran kotioloissa.

Agiliitoa

Su 16.5. Savitaipaleella Savitassujen treenikentällä Elinan ja Toivo-bichonin kanssa

Rakennettiin yksinkertainen (paitsi mulle :D) rata: hyppyjä - putki - hyppyjä - rengas - A - hyppy - puomi - pussi - ja loppuun hypyt. En päässyt suorittamaan rataa kertaakaan yhtä kyytiä.... kun en kerinnyt ohjaamaan oikeaan paikkaan. Jos saatoin Nerin putkelle asti, en ehtinyt ojaamaan putken jälkeen toiselle hypylle. Jos en saattanut Neriä putkelle, se kääntyi, kun huomsi mun pysähtymisen. Kun lopulta sain Nerin putkeen saattamatta, jäin sitä ihailemaan enkä muistnut rataa eteenpäin: "Hei, mitä mun pitää tehdä?!" Mut ei Elina ehtinyt neuvoa... :D Hoh hoijaa! Nää vaan vaatii näköjään kokemusta ja harjoitusta toistensa lukemsessa molemmilta osapuolilta. Oli hirveän kuma eikä koira millään jaksanut saman kuvion useampaan kertaan höyläämistä vaan painui varjoon juomaan. Hyppyesteiden ja renkaan korkeuksia piti hieman säätää koirien vuorojen vaihtuessa.

Ma 17.5. Levekin kentällä

Treeneissä ei ollut kuin kaksi koirakkaoa: me ja ohjaaja hyskyineen. Olisi ollut treeniaikaa, mutta oli kovin kuuma - kumpikaan ei jaksanut, koira enkä minä.
Kuumuudesta huolimatta Neri oli intoa piukassa heti, kun pääsi esteiden sekaan. Sain taas huomata, että EN KERKIÄ ohjaamaan. Paljon tarvis ajatusta ja harjoitusta ohjaukseen.
Kentällä oli yksinkertainen ympyrärata, mutta en päässyt kertaakaan yrittämään sitä kokonaan. Yksittäisissä esteissäkin on treenattavaa ja ne pitäis mielestäni saada ensin kuntoon.
Rengas ei näköjään vielä ole suoritukseltaan eikä edes nimeltään nimeltään tiedossa. Putkessa Neri kuumuu, alkaa haukkua ja syösyy sieltä monesti mun luo - ei seuraa ääni eikä käsiohjausta. Kontakteja täytyy ehdottomasti varmistella nameilla. Oikealla ohjaaminen on myös vaiheessa - Neri usein yrittää vasemman kautta, vaikka ohjaan oikealla kädellä.
Kepit meni hienosti loppuun asti pienellä avulla ja vieressä juoksemalla. Keppien sisäänmenoa treenattiin ohjaajan palkkaamana oikeasta välistä - Neri yritti usein toisesta välistä sisään. Keinussa Neri osaa hidastaa/pysäyttää oikeassa kohdassa, joten ohjaajan mukaan sen voisi Nerille ottaa osaksi rataa. Mutta kun musta tuntuu, että me ei todellakaan olla valmiita suorittamaan usean esteen ratoja - ainakaan minä ohjaamisessa.

Lappeenranna ryhmis 15.5.10 ja yökyläilyä

Näyttely meni hyvin: SERT ja ROP

Näyttelyssä ei ollut kuin kaksi holskua, Neri ja sen veli Nipsu(Mustantuiskun Narany). Oli upea aurinkoinen päivä. Tosin ehkä hieman liiankin kuuma raviradan hiekka-alueella - Neri oli vähän vetämätön, mutta se oli varmaankin vaan hyvä! Kasvattaja Tarja esitti Nerin - Lykkäsin Nerin hihnan Tarjan käteen: "Tässä, saat esittää tän!" :) Aika vaan oli aika tiukoilla, kun ennen Neriä Tarjalla oli belkkarin handlaus toisessa kehässä. Mua alkoi jo jännittää, että jouduin itte esittämään. Neri oli Tarjan tutun hoivissa ja yritti välillä mun luokse ja itki mun perääni. Tätyy varmaan jättää useammin Neri jonkun muun hoiviin, kun se on niin mussa kiinni.
Kun Tarja vei Nerin kehään, mä häivyin takavasemmalle, ettei koira kisko mun luokse. Seurasin esittämistä kauempaa. Tuuli kävi mun suunnasta ja Neri haistoi mut ja haki katseellaan väkijoukosta, haukkuikin välillä surkeasti mun perääni ja yritti häipyä kehästä joka kierroksella! :) Tuomarin käsittelyä se ei edes huomannut, kun oli niin keskittynyt mun etsimiseen. Hyvin se kuitenkin meni: Neri sai ERIn, ja SERTin tietysti, kun oli ainoa narttu ja oli ROP, kun oli veljeensäkin kauniimpi. ;o) Tarja kehui, että Neri on hyvässä lihaskunnossa.

Yökylässä

Yövyttiin Lappeenrannassa mun veljellä omakotitalossa torstaista sunnuntaihin. Perheessä on kaksi pientä lasta ja kääpiöpinseriuros Veeti. Koirat tuli hienosti toimeen, kunnes tuli ruuasta riitaa. Veeti sai hieman siipeensä ja pelkäsi/kunnioitti sen jälkeen Neriä. Veeti hieman ahdistui pienissä tiloissa Neri läheisyydessä ja Neri sitten vähän härnäsi tahallaan. Lenkillä mentiin tosi hienosti.
Perheen vanhempi poika, Max 3v, oli kovin kiinnsotunut Neristä eikä pelännyt yhtään isoa koiraa. Aluksi valvoin Nerin suhtautumista, mutta lopulta aloin luottaa, ettei sillä ole mitään pientä poikaa vastaan. Välillä Max oli solminut mahansa ja reitensä ympärille Nerin pitkän kiinnitysliinan. Onneksi Neri seisoi rauhallisesti paikoillaan, eikä kaatanut pikkuista. Muutenkin Neri oli tosi rauhallinen ja sai talossa käyneiltä vieraita ja naapureilta kiitosta. Veljeni anoppi: "Tuo on ihana koira, kun se kulkee vaan rauhallisesti porukassa eikä tule kiehnäämään ja hyppimään vasten!" Naapuri: "Mikä koira tuo on, kun se on noin rauhallinen? Se vaan istuu ja katselee ohikulkijoita. Minkä ikäinen se on?"
Neri tosiaan yllätti mut positiivisesti. Se ei yhtään vahtinut naapureita eikä tielläkulkijoita, eikä edes pihaan tulleita vieraita. Se otti reissun rennosti ja loman kannalta - Vieraassa paikassa ei näköjään tarvi vahtia! Uskalsin jopa jättää Nerin yhdeksi yöksi talon portaille kiinnitettynä liinalla ja koppina oma nailoninen häkki.

Näyttelytreeniä Lappeenrantaa varten

Unohdin ihan... Mehän käytiin Nerin kanssa viime viikolla mätsärissäkin - keskiviikkona Tampereella vinttikoiraradalla. Uskaltauduin ilmoittamaan Nerin Lappeerannan 15. - 16.5  ryhmikseen, ja nyt täytyis vähän saada harjoitusta ja kokemusta.
Alku mätsärissä oli taas intoilua, vetämistä ja vähän rähinääkin. Kun Neri oli päässyt nuuhkimaan muutamaa koiraa ja vähän leikkimäänkin, toisista koirista se ei enää kantanut huolta, mutta mikä pahempaa - Neri murisi tuomarille. Ensin se nuuhkaisi lähestyvän naistuomarin kättä, käänsi päänsä pois ja päästi hilaisen murinan. En ole ihan varma, kuuliko tuomari sen. Kyllä varmaankin! Muutenkin Neri väisteli tuomarin kopelointia - kävi esimerkiksi istumaan, kun nainen koski takapuoleen. Sai kuitenkin kommentin: "Esiintyy hyvin!" Hah! :D
Punaisten kehässä ei muut koirat aiheuttaneet mitään ongelmia, vaikka edessä oleva koira oli metrin päässä ja takana aussi pökki välillä kuonoa peppuun. Neri vaan seisoi nätisti asennossa ja kallisteli ihmeissään päätään, kun edessä nainen kiskoi whippettinsä takajalkoja asentoon! :) Neri oli varmaan niin väsynyt siitä hälinästä ja koira paljoudesta, ettei se enää jaksanut ottaa kontaktia. Ei sijoituttu! Miksköhän?! ;)
Seuraavana päivänä pyysin toko-kentällä paria ihmistä esittämään tuomaria. Mies"tuomarille" Neri murisi, mutta naiselle ei - Tosin nainen oli meidän koulutusohjaaja ja siten Nerille puolituttu.
Lisää treeniä tarvis ja mielellään pitäis päästä kokeilemaan, kuinka Neri esiintyy ja suhtautuu tuomariin, jos joku muu esittää sen. Kasvattaja Tarja tulee myös Lappeenrantaan ja lupasi esittää Nerin, jos se vaan onnistuu. Äitienpäivänä olis ollu mätsäri Tampereella ja Kangasalla, mutta en saanu itseäni revittyä sinne sateeseen, kun kukaan ei lupautunut mukaan. No, viimeinen treenimahdollisuus helatorstaina Tampereella tai Nokialla. Yritin kaveria sinne mukaan esittämään koiraa, mutta hänkin haluaa varmaan mieluummin viettää vapaapäivänsä muualla, kuin mätsärissä - Hänellä itsellään ei ole edes koiraa.