Eipä ole ollut paljon raporoitavaa :) Neri parka on joutunut olemaan lähes mitään tekemättä. Se on vaan syönyt ja lihonut.
Viime sunnuntaina käytiin hallissa treenaamassa tokoa pitkästä aikaa. Myöhästyttiin alusta sen verran, ettei ehditty mukaan paikkamakuuseen. Ja kyllä olikin vaikea keskittyä, etenkin aluksi. Kaikea liikkuvaa piti kytätä ja jopa haukahdella.
Loppua kohti keskittyminen parani ja saatiin seuraamisessa jopa jonkinlaista kontaktia aikaiseksi. Paikka vaan oli liian edessä ja koira poikitti siekailematta. Otin agilityhyppyesteen puomin poikittain eteeni, että Neri joutuisi korjaamaan paikkaansa. Neriä se ärsytti sen verran, että nappasi siitä hampailla kiinni ja piti leikkikalunaan.
Lisäksi treenattiin pk-tottista varten suoraan eteen istumaantuloa käsi- tai leluavulla. Neri tulee ihan kivasti suoraan istumaan, mutta kääntää pään hassusti mun vasemman käden puoleen. On kai tottunut, että palkka tulee siitä kädestä. Nyt namipalkkaa vain suusta ja lelupalkka leuan alta, tai jos heittää lelun, niin oikealla kädellä.
Tehtiinhäm me vielä "seuraa johtajaa" juttuakin. Yksi ohjaaja teetti koiralla jotain toko- tai vaikka pelleilyliikkeitä ja muut tekivät perässä. Siinä tuli liikkeestä istumista, juoksuseuraamisesta seisomaan jäämistä, lähikaukoja sun muuta. Näistä Neri selvisi kunnialla. Etenkin juoksusta seisomaan jääminen oli huippuhieno, koska sitä ei olla koskaan edes treenattu!
Kyllä näkyy treenaamattomuus. Tuntuu, että seuraamisen ja kontaktin opettaminen pitää alkaa aivan alusta.
Olikohan mulla muka mielessä mennä joskus huhtikuussa toko-kokeeseen???? Ei ziiisus! Paljon pitää käyttää aikaa sitä ennen! No, ensi viikolla aloitetaan tehoharjoittelu, kun kuopuksen rippujuhlat on juhlittu! :)
Nerissä ei kotona näy tekemättämyys juurikaan. Se ei niin sanotusti hypi seinille, mutta yhden asian mä olen huomannu: Neri on alkanu silloin tällöin nuolemaan itseään, selvästi toimettomuuttaan. Toko treenien jälkeen yksi ohjaajista sanoi, että Neri on rauhoittunut - Itse olen samaa mieltä. Ehkä tällainen treenitauko, jolloin stressitaso on kokoajan alhaalla, tekee hyvää tuollaiselle stressaavalle koiralle.
Juu, ja molempien läskejä aletaan sulatella hiihtäen tai sillä uudella vetovehkeellä, jonka mä haen varmaan maanantaina. Sitten saadaan sellaista kyytiä, että heikoimpia hirvittää! :D Mä löysin meille käytettynä Pawtrekkerin. Olen jo pitkään etsiskellyt joko Pawia tai potkupyörää, mutta eipä ole ollut paljon käytettynä = halvemmalla tarjolla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti