tiistai 21. helmikuuta 2012

Valjakkohiihdon pm-koe

Käydäänpäs päivittelemässä blogia välillä:

Su 19.2. valjakkohiihdon NB-naru pm
Kangasalan Kyötikkälässä valjakkohiihdon Pohjois-Hämeen Kennelpiirin piirinmestaruuskokeissa - Neri veti todella hyvin ja mullakin kulki hengitys ihmeen hyvin perjantaina iskeneestä flunssasta huolimatta. Tuloksena naisten naru B -luokan voitto ja sitä myöten piirinmestaruus. Olin yllättynyt, vaikka kyllä me käytiin tänä talvena enemmän treenaamassa, kuin viime vuonna.
Mä sähelsin tapani mukaan taas ihan täpöllä. Meidän kilpailunumeroa taidettiin huudella siellä useampaan otteeseen: "Kolmeykkönen, koirantarkastukseeeeen!" ja "Kolmeykköneeeeeen, sulla on lähtövuoro. Edellinen koirakko lähti jo ajat sitten!" Ja minä olin vielä toppatakki päällä ja sukset oli nätisti telineessä. Onneksi oli sentään monot jalassa, lämmittelyhousut riisuttu, vetovyö ja vetoliina valmiina ja Nerilläkin valjaat puettu ja loimet vähän aiemmin riisuttu. Nappasin sukset telineestä ja iskin monot kiinni putsaamatta lumia (luojan kiitos, ei ollut muodostunut paakkua monon uraan), riisuin toppatakin, kaappasin sauvat kainaloon ja pyysin Arttua tuomaan Nerin. Kun pääsin lähtöpaikalle, alkoi heti laskenta - 10 sekuntia... Vetoliinaa kiinni kieppuvan koiran valjaisiin ja aloin vedellä hanskoja käteen - 5... Neri kiljui, hyppi Arttua vasten ja kiepsahti ympäri niin, että vetoliina kiertyi sen kaulan ympäri- 4... 3... Arttu sai jotenkin selvitettyä Nerin lähtösuuntaan ja mä hanskat käteen - 2... nappasin sauvat maasta kainaloon - 1... nappasin vetoliinasta toisellä kädellä kiinni -Aja! "Mennääään!" En siis edes myöhästynyt lähdöstä! :D
Sauvoja aloin laittaa käteen alkutasaisella, mutta perhana, kun meni siinä tohinassa väärään käteen ja sitten tulikin jo iso ylämäki. Sen lykin ylös toinen sauva kiinnitettynä väärään käteen ja toinen sauva irti. Seuraavalla tasaisella sain toisenkin sauvan irti ja huidottua sauvat oikeisiin käsiin ja seuraava mäki mentiin ylös molemmat sauvat irti. Seuraavassa alamäessä kerkesin juuri ja juuri saada molemmat sauvat kiinnitettyä, ja vihdoin jopa oikeisiin käsiin! :) Sitten lykittiin minkä kroppa antoi myöten.
Latu oli todella pehmeä ja raskas hiihtää - ja luulen, että se oli myös koiralle raskas juosta.
Nerin todellinen valjakkokoiran testi tuli matkan loppuvaiheessa: Edessä oli kolmen koirakon lössi - olivat jääneet toisiaan kyräilemään, eikä kenenkään koira lähtenyt vetämään irti porukasta. Mä huusin, että "Tullaan vasemmalta!" Viimeisenä ollut nainen väisti ja päästiin siitä nätisti vauhdilla ohi, mutta kaksi muuta koiraa pysähtyikin rinnakkain pienen ylämäen keskivaiheille kuonot vastakkain äristen toisilleen. Kerkisin vaan huutaa "Menkää, MENKÄÄ!" Miehet nykäsivät koirat erilleen ja seuraavassa hetkessä Neri pujahti koirien välistä ja minä perässä. Ja Neri, minun upea taitava huippuvetokoirani jatkoi muista häiriintymättä vetämistä loppuun asti!
Kuulin takaa, että naisen koira lähti meidän imuun vetämään, joten hekin pääsivät irti lössistä. Miehet taisivat vielä jäädä sinne koirineen selvittelemään, kumpi saa olla se "takaa-ajaja" :)

Treenailut
Toko-treenit on ollut totaalisella tauolla kolmisen viikkoa. Ei olla käyty hallissakaan - Ajattelin vältellä mahdollisia kennelyskän tartuntalähteitä ennen valjakkohiihtokoetta. Muutenkin tokomotivaatio on jossain piilossa.
Hakuilutkin on ollut tauolla kaiketi lumen suuren määrän vuoksi.
Vetohiihtoa käytiin treenaamassa pari kertaa viikossa, paitsi pakkaskauden aikana. Silloin vaan huilattiin, tai vähän pienemmällä pakkasella (-15 astetta) lumikenkäiltiin metsässä umpihangessa, jolloin Neri sai reipasta lihaskuntoharjoitusta! :D

11.-12.2. lumikenkäily ja laavuyö Isojärvellä
Retkeiltiin Isojärven kansallispuistossa lumikenkäillen Vahterjärven laavulle yöksi. Sää oli vallan mainio, ei tuullut, ei satanut lunta ja pakkasta oli vain noin -4 astetta(ainakin päivällä, yöstä en tiedä)
Porukassa oli kaksi vierasta miestä. Neri oli loistava retkeilykumppani - Kun istuskeltiin laavulla nuotion ääressä ja keitettin kahvia, Neri joko makoili alustallaan tai istuskeli lähistöllä. Sillä taisi kyllä olla vähän tylsää - aina, kun joku lähti liikkeelle, olkoonkin ollut vaikka jompi kumpi vieraista, Neri juoksi perään ihan onnessaa, että viimeinkin lähdetään johonkin. Välillä se haukahteli epäluuloisesti vieraille, mutta otti kyllä tarjotut makkarat ja jäi jopa viereen kyttäämään lisää! :)


Yöllä nukuttiin hieman levottomasti. Nerillä oli varmaan vähän viileä loppuyöstä, kun nuotion(jätti selaisen) tuli oli sammunut ja lakkasi lämmittämästä. Mä vedin itseni umpipussiin ja vedin makuupussin aukon ihan pieneksi, kun alkoi nenänpäätä paleltaa. Jossain vaiheessa neri työnsi kuononsa reiästä sisään ja nuoli mun naamaani. Mä parantelin sen makuupussia paremmin, ettei sitä vaan palelisi. Seuraavalle retkelle täytyy löytää Nerillekin vähän lämpimämpi pussi, kun toi vanha peittomakuupussi, ettei mun tarvi kantaa niin kauheasti huolta sen mukavuudesta! :)

"Vain elämää, ei sen enempää..."
-25 pakkasta, ja Huki ei halua sisälle :)
Nerin pieni isoveli, Huki the Hirvikoira jouduttiin päästämään kuukausi sitten vapaaksi, koiren sateenkaarisillalle juoksentelemaan, leikkimään muiden sinne jo päässeiden koirien kanssa sulassa sovussa... Ikävä on vieläkin meidän pientä hassua koiraa, joka vedätti meitä 6-0, totteli kun huvitti ja jolle ei voinut koskaan olla vihainen, kun se oli niin älyttömän suloisenhupaisa! Hukin muistelu saa hymyn huulille... ja vedet silmiin...
Hukin "asento"

Neri tottu nopeasti Hukin poissaoloon. Aluksi se oli vähän vaisu ja hämmentyneen oloinen.
Neri on tullut jotenkin seesteisemmäksi, kun ei joka päivä ole jotain treeniä sun muuta aktivointia. Se osaa vallan mainiosti olla vaan, ihan vaan kotikoirana lötköttää lattialla :)

6 kommenttia:

  1. Osanotot Hukin poistumisesta :( on se vaan kova paikka joutua rakkaasta koirastaan luopumaan.

    Onnea kuitenkin Nerin hienosta valjakkohiihtosuorituksesta!

    VastaaPoista
  2. Vielä tätäkin kautta suurensuuret onnittelut upeasta tuloksesta! Siitä saapi olla ylpiä ;)
    Ja osanotto vielä Hukin takia.
    Kaarina ja Hoot

    VastaaPoista
  3. Kiva kuulla teidän kuulumisia pitkästä aikaa! Onnea huipputuloksesta ja osanotto Hukin vuoksi <3

    VastaaPoista
  4. Kiitos myötäelämisestä - menetyksessä ja menestyksessä!
    On tosiaan vaikea luopua rakkaasta koirakaveristaan! Ei sitä ottaessaan ajattele, että joskus siitäkin täytyy luopua - No, jos sitä silloin miettisi, miten kovaa luopuminen aikanaan on, ei sitä varmaan ottaisikaan eläintä...
    Hukista luopumistakin itkeskelin jo pari vuotta. Tiesin, ettei kauan voi jatkaan niiden rasvarauhaskasvainenten hoitoa koiran joutumatta kärsimään, mutta aina vaan toivoi lisää aikaa, osti lisää aikaa lääkekuurilla, kunnes pakotettiin luovuttamaan - Hukille tuli suolitukos :(

    VastaaPoista
  5. Osanottoni koiran poismenon johdosta ja onnea mahtavasta suorituksesta Kanagasan vetokokeissa. Lähditte kyllä hienolla sähellyksellä matkaan! Olin sen hoffin kanssa siinä seuraavana lähdössä ja hieman huudeltiin ja jännitettiin ehdittekö lähtöön :D Hyvinhän te sinne kirmasitte ja mahtavasti meni koko matka!

    VastaaPoista
  6. Onneksi mä olen tottunut sähellyslähtöihin, kun yleensä ilman handleria treenaan - Neri ei millään malttaisi pysyä paikallaan sen aikaa, että mä saisin sukset jalkaan. Sauvat kainalossa mä aina treeneissäkin lähden, että se oli ihan tavallista :D
    Mä en ainakaan ehtinyt jännittää omaa lähtövuoroa! ;) Mulle tuli täydellinen ajatusvirhe lähtöajasta. Onneksi osuin sentään lähettyville viimehetkellä :D

    VastaaPoista