Tokoakin

Eilen käytiin vielä iltapäivällä kentällä treenaamassa tokoa.

Täytyy sanoa, että sanonta "Lahjattomat treenaa" pitää paikkansa, ainakin meidän kohdalla. Ja mitä enemmän treenaa, sitä lahjattomammaksi tulee! :D
Neri oli tosi pätevä ja jäi hiivatin hyvä mieli treeneistä. Erityisesti ilahduttaa se, että Neri ei äännellyt(mitä nyt kerran vähän hyppynoudossa)
Ohjatun noudon merkkiä ja merkiltä lähetystä palkkapurkeille. Neri jäi merkille usein poikittain, mutta lähti kyllä aina oikeaan suuntaan. Otettiin vielä muutama kapulan hakeminenkin. Ilokseni Neri ei leikkinyt, töninyt, potkinut kapulaa yhtään, mitä se aiemmin teki joka kerta.
Hyppynoutoa metallilla aluksi palkaten leikillä rauhallisesta odottamisesta. Kapulan nosti tässäkin nätisti. Vähän äänteli toisen heiton jälkeen.
Ruutua ensin läheltä - hyvä paikka ruudussa. Ruudun "pistettä" sekä siitä ruutuun lähetystä. Hämmästelin, miten se oikea paikka löytyikin niin hyvin ruudussa, kun vertaan viime syksyyn!?! Lelupalkka ruutuun pysähtymisestä. Loppuosaa ei kannata edes treenata, jollei joku ole vahtimassa, että Neri varmasti pysyy maassa ja paikallaan ruudussa.
Seuraamispätkiä, askelluksia ja käännöksiä vapauttaen hyvästä kontaktista namipurkille.
Z (istu - maahan - seiso) tehtiin lähes kokonaan alusta loppuun kehupalkkauksella - seisomisesta lentävä lelupakka. Hyvä keskittyminen - oikeat asennot!
Kaukoja 10 metrin matkalta kylmiltään(=ilman lähijumppaa ensin) kehupalkalla. Loistavat vaihdot!
Lopuksi vielä eteen lähetystä kentän päästä päähän lelulle, sitten vielä ilman lelua. Hienosti Neri lähti kuin ohjus, mutta alkoi pomppia laukatessaan, kun ei lelua näkynytkään. Laukkasi päähän asti kuitenkin vauhdikkaasti, joten huusin maahan - Hyvin! Menin kehuen luokse ja heitin salaa lelun Nerin taakse, niin kuin se olisi muka ollut siellä kaiken aikaa, ja vapautin sinne. Neri oli onnessaan, kun lelu löytyi! :)

Tänään "urheiltiin"

Aamupäivällä käytiin lumikenkäilemässä ihanassa auringon paisteessa ja hankikannolla. Nerillä oli salkuissaan mukana makuualusta, takki ja eväänä luu, kun aioimme pistäytyä Taivalpirtillä kahvilla ja Neri joutui jäämään ulos. Neri sai juosta vapaana suurimman osan matkaa. Olipa ihana ilma ja Nerikin pystyi liikkumaan rennosti hangella, kun ei uponnut kaiken aikaa.

Iltapäivällä kävin juoksettamassa Neriä Pawin kanssa. En ole vielä antanut Nerin vetää, koska toisin paikoin on vielä jäätä ja sohjoa enkä luota omaan tasapainooni, ja toisaalta asfaltilla vauhtijuoksu ei ole parasta mahdollista urheilua koiralle. Nerillä on vaan aluksi vaikeuksia uskoa, ettei se saa mennä eturenkaan ohi ja alkaa vetämään. Mitä enemmän meidän vauhti kasvaa, sitä vaikeampaa se Nerille on!
Kunhan päästään metsäteille, niin Neri pääsee muakin vetämään. Lassi ja Arttu ovat uskalikkoina vedättäneetkin Nerillä lyhyitä matkoja Vanattaran kevyenliikenteeväylällä.
Mullakin on jo selvästi potkuttelukunto parantunut, kun jaksan jo potkutella reippaasti pitkätkin ylämäet ylös asti. Tosin mäen päällä joudun sitten pysähtymään läähättämään hetkeksi! :D