Hihnariiviö hallitokoissa

"Hirveesti hihnassa"

Olen viikon ajan sitkeesti käynyt Nerin kanssa joka päivä 1-2 tunnin hihnalenkillä, kun normaalisti hakeudun lyhyen hihnailun jälkeen metsäteille tai poluille vapaana juoksettamaan. Välillä on ollut helpompaa ja välillä raivostuttavaa. Sunnuntaina mentiin lähes tunti ennen tokotreenihin menoa ja mulla paloi taas hihat lenkin alkupuolella. Miten koira voi olla noin levoton hihnassa. Ja kun se on niin stressaantunut? sille ei mene kertakaikkiaan mikään jakeluun, ja sitten olen minäkin stressaantunut. Hihnalenkkeilystä on tullut molemmille stressin aihe.
Viime juoksun jälkeen siitä on tullut sellainen, että kun mä komennan vetämisestä ja piippaamisesta, se saattaa äyskähtää mulle taks, ja sitä mä en taas hyväksy. Vasta kun mä räjähdän sille, se alkaa kuuntelemaan ja kulkemaan nätisti. Tähän hihnaongelmaan tarvis nyt kertakaikkiaan katkaisuhoitoa, kun se on tainnut tulla tavaksi.
Mietiskelin, että Nerin leikkauksen jälkeen, kun menee vähän aikaa, ettei voi tehdä kunnon lenkkejä, pidetäänkin hihnatauko ja sen jälkeen opetellaan koko homma uusiksi ja lähdetään uudella asenteella. Vielä en vaan tiedä kuinka se tapahtuu!? :-/

Tokoa hallissa

Siellä Neri oli sentään aikas levollinen, mitä nyt vähän piti parkkiksella rähistä kaukaa amerikastaffordshirenterrieripennulle ja toiseen suuntaan vinkua Hiskin perään. 
Aluksi taas paikkamakuu - Neri väänsi niskaansa kieroon ja oli mennyt lonkalle, kun koirien takaa hallin toisesta päästä kuului agiohjauksen ääniä ja koiran haukkua.
Hyppynouto puukapulalla - Vähän levottomana odotti lupaa, vinkaisi lähtiessään ja kuului vähän murisevan kapulalle nostaessaan. Palautus hyvä.
Kaukoja noin viidestä metristä, mutta ensin kerrattiin suoritus lähiohjauksella. Vähän liikkui eteenpäin. Jalat liikahtelee jotenkin levottomasti, myös sivusuunnassa.
Tunnari liikkurin viemänä ja käskytettynä. Meni rauhallisesti n. 4 metrin päässä olleille kapuloille, lähes suoraan omalle, nosti ja tuodessaan vähän "paranteli" kapulan asentoa suussa. Piti hyvin kiinni käskyyn asti, vaikka vein kädet vähäksi aikaa lähelle.
Seuraamista - liikkuri huuteli käskyjä, mutta me mentiin omaa seuraamista pysähdyksineen askelluksineen ristiin rastiin samaan aikaan Kaarina-Hiski koirakon kanssa. Neri seurasi upeasti ja keskittyneesti. Taisi olla kontaktissa kokoajan. Todella VAU! Loppuun palkaksi lelulla leikkimistä kehuilla "sää olet maailman paras seuraaja!" :) No, täyskäännöksissä kyllä olis parantamisen varaa - vähän treeniä takapään käyttöön, niin sillä se korjaantuu. Kun saisi vaan pidettyä tuon tatsin kokeessakin!
Ruutuunlähetystä lähes täydeltä matkalta. Neri juoksi melkein ruutuun asti ja kääntyi ympäri kysyvästi "eiks jo riitä?". Jatkoi lisäkäskyllä ruutuun. Näköjään ollut liian lyhyillä matkoilla treeniä viimeaikoina!!! Toisella kertaa meni ruutuun asti, siitä lentäväpallopalkka.
Lopuksi vielä luoksetulon stoppeja ja maahanmenoja. Voisi olla napakampiakin! Maahanmenossa laitoin damin kohtaan, johon toivoin koiran "putoavan", mutta Neri väisti damia ja meni jotenkin vinoon.
Kivat treenit oli, ja taas Neri pääsi Hiskin kanssa juoksemaan - Alkaa siitäkin tulla kohta Nerille niin itsestään selvyys, että ei malta kohta enää treenata, kun oottaa vaan, että pääsee Hiskosen kanssa leikkimään! :) Paitsi taisi Neri vähän Hiskiä komennellakin, kuten nykyään kaikkia uroskoiria - Viime juoksun jälkeen jäänyt tuokin päälle! :-/
Vetoteenit on jäänyt, kun en itse pääse hiihtämään. Tai en jaksa/pysty, kun on tota hemmetin migreeniä. Tätyiskö vaan jättää seuraava kerta lauantain kisaan. Olis ainakin koiralla into kohdallaan! :) Minä tässä parissa joka tapauksessa se heikko lenkki olen!