"Matkalaukustani" kehkeytyy jäljestäjä

5 x jälki tänä keväänä

1. pellolla
Reilu sata metriä pitkä, ojan ylitys, keppejä kolme, vanhentui vajaa puoli tuntia. Vauhdilla liikenteeseen, menoa sai tosissaan jarruttaa. Siksakkia meni, mutta kepit nousi. Ojan kohdalla joutui vähän miettimään.

2. pellolla
Ehkä 150 metriä matkaa, nameja alkuun ja sinne tänne, ojan ylitys ja 9-kympin käännös, vanhentui noin puoli tuntia. Alussa taas kauhea veto päällä. Jäljestettiin valjailla, joissa kiinnitys selän päällä - Neri veti niin, että meni liinan painosta maahan ja ryömi eteenpäin. Siksakkia meni taas ja välillä varmaan kolme metriä jäljen sivussa, mutta kepit nousi kuin ihmeen kaupalla - ilmavainulla ilmeisesti.
Jäljen ajon jälkeen äkäisen näköinen nainen meni meidän jälkeen pellolle - kai se meni katsomaan, mitä me sinne pellolle oikein viedään - päätin siirtyä metsään jälkeilemään! :)

3. lähimetsässä
Hädin tuskin 100 metriä ja nameja viljelty tiheään, vain lopussa keppi. Noin puolen tuntia vanha taas. Neri rauhoittui jäljelle paljon paremmin, kuin pellolla. Etsi tarkkaan namit ja pysyi hyvin jäljellä. Kepinkin bongasi, vaikka arvelin sen jäävän namien etsimisen lomassa. Meni kyllä ensin ohi, mutta viivästyneenä aivoissa hajuherneet kopsahtivat yhteen - jotain jäi -  palasi metrin ohituksen jälkeen etsimään kepin.

4. lähimetsässä
150 metriä, oikein navikaattorilla mitattuna, nameja alkuun tiheään ja jatkossa harvakseltaan, ei keppejä. Oli vähän turhan ryteikköinen maasto näin vasta-alkajalle. Mun oli pakko tehdä jyrkkiä käännöksiä, kun en viitsinyt pahimpiin rytökasoihin ja tiheimpään kuusikkoon mennä. Ensimmäisessä käännöksessä Neri putosi kartalta ja alkoi sekopäisenä etsiä jalkeä, päästin liinasta irti ja annoin sen viuhtoa, etten sotke jälkeä, kunnes Neri rauhoittui selvästi etenemään jäljellä. Hienosti klaarasi tilanteen.

5. Levekin kentän läheisyydessä
250 metriä, alkuun muutama nami, jotta saadaan Neri rauhoitettua jäljelle. Jokunen käännös sinne tuli. Jouduin jälkeä tehdessäni pururadalle (vai mikä latupohja se oli) ja päätinkin mennä n. 50 metriä sen reunaa pitkin, sitten jyrkästi radan yli metsään. Muistaakseni mä laitoin sinne 5 keppiä. Varmaan 40 minsaa jälki sai vanhentua ja me treenattiin sillä aikaa kentällä PK-hyppyä.
Neri lähti innokkaasti, mutta suht rauhallisesti ajamaan jälkeä. Ensimmäinen keppi nousi ja ensimmäinen käännös meni kuin juna radalla. Kun lähestyttiin pururataa, Neriltä nousi karvat pystyyn - Aha, siellä on joku. Ja se "joku" oli kaksi irlanninsetteriä vapaana ja emäntä vähän matkan päässä perässä. Ajattelin, että tähän loppu sitten tää jäljestys. Setterit juoksi mun tekemän jäljen päälläkin :). Mutta mitä tekee Neri - Se nostaa maasta kepin selkäkarvat pystyssä. En mä edes muistanut, että olin siihen kepin jättänyt. Palkkaa syödessä setterit oli häipyneet emäntineen näkyvistä, ja Nerihän lähti jatkamaan jäljestystä hetken hämmingin jälkeen, ja se himpskatti vieköön seurasi siinä pururadalla mun jälkeä, eikä niitten koirien! :-O Mähän olen aliarvioinut koiraani pahasti! :)
Pururadalta metsään käännöksessä Neri putosi jäljeltä. Päästin taas liinasta ja annoin Nerin kaikessa rauhassa hakea jäljen uudelleen, ja taas mentiin. 20 metrin päässä radasta ollut keppikin nousi. Lopussa annoin Nerin mennä varmaan liian vauhdikkaasti, kun eksyttiin jäljen sivuun, mutta Neri etsi ilmavainulla meidät viimeisen kepin luokse. Yksi keppi sinne jäi, mutta en tiedä monesko, kun en ollut merkannut keppejä ja en muistanut mihin niitä olin viljellyt... jos nyt yleensä olin edes laittanut sinne viittä keppiä.
Seuraavaksi kyllä numeroin kepit.

Neri on aikas innostunut jäljestyksestä. Tietään mun elkeistä koska olen käynyt jäljen tekemässä, eikä sitten malta millään odottaa, että pääsisi ajamaan sen! :)

Matkalaukkuseuraamista 

Tänään vedin kentällä jälkitreenin jälkeen pitkää seuraamista, tein nopeita käännöksiä ja vauhdin muutoksia ja odotin, että edes jossain kohdassa Neri ottaisi kontaktin, että voisin lähettää sen loppupalkalle, mutta ei.... Neri kulki vieressä paikkansa pitäen kuin matkalaukku, mutta pieneksikään hetkeksi pää ei noussut kontaktia ottamaan. Lopulta oli pakko ottaa loppuun eteenmeno, että voin sen palkan koiralle antaa.
Neri oli kyllä varmaan aika väsyksissä, kun oltiin oltu aamulla kolme tuntia metsässä rämpimässä ja iltapäivällä sain vielä äitienpäivälahjaksi pojat maalimiehiksi rullailmaisutreeniin.

Meidän seuraaminen se vaan huononee koko ajan - jos Neri ei ole mun jalassa kiinni, pompi ja poikita, se seuraa pää roikkuen vieressä kuin matkalaukku. Argh!

Ajattelemisen aihetta

Su 1.4. Saara Antilan tokokoulutuksesta SDP-hallissa
Nerin kanssa treenaamiseen halusin ideoita seuraamisen ja kontaktin parantamiseen sekä luoksetulossa paikallaan pysymiseen odottaessa ja stoppien sähäkkyyteen. Uusia ideoita en tainnut saada, mutta ajattelemisen aihetta kylläkin.
Seuraaminen oli ihan hyvää, mutta saatiin meidän ongelmakin esille pitemmän seuraamispätkän aikana: Ensin kontakti tippui, Nerin pää alkoi roikkua ja sen jälkeen turhautuneena kolisteli hampaita mun polveen - Siitä ärähdin Nerille oikein kunnolla. Tätä kolistelua harvemmin esiintyy treenissä, mutta kokeessa sitäkin useammin. Ehkä hallissa oli kokeenomainen tunnelma, kun oltiin yksin kentällä ja meitä seurasi joku. :)
Luoksetulossa Neri ei sitten millään pysynyt paikallaan maassa vaan liikkautti aina vaan uudelleen takajalkoja eteenpäin. Saatiin kuitenkin sekä seiso että maahan stopit testattua. Saaran mielestä ne oli hyvät(mun mielestä ei tarpeeksi hyvät) - meidän suurempi ongelma on se paikallaan pysyminen, mutta ei siihen saatu selvää lääkettä.

Saara huomioi, että leikin turhaan Nerin kanssa koko ajan myös tauolla. Voisin jättää koiran välillä myös paikalleen, esim maahan. En ollut itse kiinnittänyt tähän asiaan huomiota, eikä kukaan muukaan tähän mennessä.
Tämä jakuva leikkiminen (ja aiemmin namin syöttäminen Nerille) on jäänne alkuaikojen karkaamisista toisten koirien perskavoja nyppimään - Jos en ollut koko ajan varuillani ja tarjonnut Nerille jatkuvaa ohjelmaa, se keksi sitä itse...
Nykyään voisin kyllä jo luottaa, että se ei heti häivy ja voisin käskeä sen taukojen ajaksi makaamaan. Kierrosten noustessa joudun kuitenkin vieläkin vahtimaan koko ajan, ettei Neri syöksy nopeasti liikkuvan koiran tai vieraan lelun perään. Kyllä halu Nerillä vielä vahvana selvästi on, kun se nytkähtää liikkeen suuntaan tai vähintään nostaa päänsä kiihtyneenä. Hallinta vaan on parantunut huomattavasti.

Toinen huomio oli se, että Neri dominoi mua kentällä ja että Neri ei selvästikään ole mitenkään nöyrä koira. Enpäs ollut tuollaistakaan tullut ajatelleeksi, kun koira on kotona niin nöyrä tyttö.
Kentällä kierrokset nousee ja koira luonnollisesti muuttuu. Itse olen pitänyt sitä enemmänkin stressin ilmenemisenä, kuin dominointina, mutta asiaa funtsittuani kyllähän se selvää dominointia on.
Tätä dominointiajatusta pyrin liittämään meidän kotoa lenkille lähdön ongelmaankin - Tulin siihen tulokseen, että kentällä Neri on kuitenkin toisenlainen, kun lenkille lähtiessä.
Kentällä se varmaan onkin dominointia(Neriin saa kyllä kontaktin ja se tekee asioita mulle, vaikka komenteleekin mua välillä hyppimällä mua vasten ja kolistelemalla pitkässä seuraamisessa hampaitaan mun jalkaan), mutta lenkille lähtiessä Neri on selvästi stressaantunut - Se alkaa vinkumaan heti, kun huomaa lenkillelähtöaikeet, juoksee edestakaisin ja kun laitetaan hihnaan, alkaa heti vetäminen. Kun ei pääse vetämällä eteenpäin ääni lisääntyy ja koira alkaa läähättämään, eikä siihen tahdo saada millään kontaktia, ei nameilla, ei leluilla. Kaikki pienetkin naapurien koirien äänet saa Nerin vieläkin "kauemmas". Tähän kun keksisin jonkun keinon rauhoittaa koira ja muuttaa sen mielentila oikeanlaiseksi.
Tosin nyt valoisaan aikaan Neri stressi on selvästi vähentynyt ja lenkille lähdöt on helpottuneet huomattavasti. Se jopa kääntyy mua katsomaan ja ottamaan namin "katso"-vihjeellä. Niinhän se oli viimekesänäkin, mutta hämärien tullessa mentiin takapakkia.

Tokot ja esinetreeni

Esinetreenit
Tänään aamulla hakuryhmän kanssa. Nerille vain kaksi esinettä, erikseen vietynä hetsaten ja näyttäen esineiden viennit. Jospa saatais Nerin etsintään enemmän intoa. Lähetin Nerin hakemaan esineitä ennenkuin viejä kerkisi takaisin lähetyslinjalle asti. Neri lähti sellaisella vauhdilla, että meinasi taklata Marja-Leenan ohi mennessään. Esineet olivat helppoja ja löytyivät nopeasti. Palautuskin oli vauhdikasta. Palkaksi Neri sai tarrata vauhdissa damiin ja siihen päälle hurja kiskomisleikki.
Treenien jälkeen päästettiin Neri ja bc-poika Luka leikkimään ja juoksentelemaan. Koirat telmivät ja kisailivat siinä lähistöllä, hyppivät toistensa selkään vuorotellen sulassa sovussa samalla, kun me juteltiin koko porukka. Yhtä äkkiä alkoi hirmurähinä ja koirat makasivat maassa päällekkäin "suumiekkaillen". Kukaan ei nähnyt, mistä nahina alkoi. Nopeasti se päättyi, kun komennettiin ja Neri lähti paikalta kieltään lipoen ja veri suunpielissä. Yritin tarkistaa suuta, mutta en saanut selville mistä verta tuli ja vuoto päättyikin nopeasti. Lukallakin oli verta päässä, mutta se olikin onneksi Nerin verta. Nahina olikin tavallinen koirien leikkirähinä, mutta Nerille sattui vaan kolahtamaan jotenkin pieni haava. Sulassa sovussa koirat jatkoivat sen jälkeen juoksentelua ja kisaamista, kun päästettiin ne vapaaksi.

Tokoilut

Viime sunnuntaina treenattiin Pirkkahallin parkkipaikalla sillä aikaa, kun Arttu oli pelaamassa hallissa.
Aluksi ruutua ja ruudun merkkiä - Innokkaasti ja hienosti Neri löysi oikeat paikat. Ruutuunkin pysähtyi hienosti.
Seuraamistakin otettiin pikkupätkissä. Vieläkin kontakti putosi monasti liikkeellelähtiessä.
Tunnari epämääräisellä kasalla kapuloita oma siellä seassa - Hyvin löytyi ja siitä vauhtipalkka.
Ohjatun merkkiä ja siitä lähetyksiä leluille. Hyvin.

Lopuksi käytiin lenkkeilemässä Pirkkahallin ympäristössä. Nerin lenkittäminen muualla, kuin kotimaisemissa, on sata kertaa helpompaa. Se ei ole muualla niin kierroksilla ja stressaantunut. Mentiin ohi koirapuiston ja siellä oli pari koiraa, joista toinen alkoi Nerin kanssa rähisemään. Pysähdyttiin ja rauhoitin Nerin istumaan ja kun oli rauhoittunut, sai mennä verkon läpi haistelemaan kaveria. Eihän nuo selvästikään toisistaa kamalasti innostuneet, mutta Neri ei sentään mennyt sellaiseen tilaan, etteikö olisi kuullu mun "neuvoja". Ja kun lähdettiin jakamaan matkaa, Neri ei enää välittänyt, kun toinen koira seurasi aidan takana ja alkoi kulmassa taas rähisemään Nerille.
Jouduttiin odottelemaan hallin ovella melko kauan ennenkuin poika sieltä lopulta suvaitsi saapua. Neri osaa olla myös paikallaan ihan rauhassa, ihan vaan olla ja katsella ympärilleen. Kerran se säikähti yhtä tuttua miestä, joka tuli juttelemaan sille ja ojensi kätensä Neriä kohti. Neri nosti karvat pystyyn ja alkoi haukkua miehelle. Tätyy sanoa, että mies säikähti taatusti yhtä paljon! ;) Mies kyllä tiesi Nerin luonteen ennestään, mutta ei siinä ovesta ulos astuessaa muistanut sitä! :)

Tänään Levekin kentällä kevätkokouksen jälkeen hetken tokoa. Palkkauksena ainoastaan dameilla leikkiä.
Seuraamista ja kontaktia kainalopalkalla, perusasentoa, lyhyitä seuraamispätki, käännöksiä ja askelluksia. Kontaktissa pysyminen alkaa olla jo kestävämpää ja innokkaampaa.
Ruutua yritettiin ensin läheltä, laiska kun olin, ilman ruutunauhoja, mutta Neri ei natsannut ruudun paikkaa ollenkaan vaan tarjosi ruudun kulmamerkeille menoa. Ei auttanut muu, kuin hakea nauha, ettei Neri mene ihan sekaisin. Läheltä ruutuun lähetettäessä Neri jää monesti ihan ruudun etureunaan - Kaukaa lähettäessä Neri menee paremmin ruutuun oikeaan paikkaan. Lisäksi treenattiin ruudun merkkiä.
Hyppynoutoa puukapulalla ensin palkaten vieressä paikallaan pysymisestä ja kapulan heiton jälkeen otettiin välillä seuraamista ym. Pääsi Neri lopulta hakemaankin ja palautuksesta vauhtipalkka. Tällä kertaa Neri taas pyöritteli kapulaa ennen nostamista, joten kapulan nättiä nostamista treenattiin sitten erikseen.

Etsimistä ja vähän tokoa

Esinetreenit tänään aamupäivällä Sääksjärvellä
Alue lumihangessa n. 40x50 - Kaksi kertaa kolme esinettä heitetiin Nerin nähden samalle linjalle eteen keskelle ja taakse. Aluksi Neri lähti innokkaana, registeröi etuesineen, jarrutti, tarkeni, löysi ja toi. Hieno alku! Sen jälkeen löysi takaesineen nopeasti. Keskellä olikin vaikea, muovia olevat "lasit", jotka olivat kyllä kirkkaan vihreät ja olisi luullut erottuvan hangesta.
Neri meni läheltä, mutta ei reagoinut, etsi toiseltakin kaistaleelta, välillä jopa alueen ulkopuolelta. Lopulta Nerin hermo petti ja se alkoi vinkumaan, jäi seisoskelemaan tai söi lunta. Astuin harvakseen alkeleita eteenpäin alueelle, jolloin Neri vähän aikaa muka haki. Lopulta näin itse esineen ja näin senkin, että Neri käveli pari kertaa suoraan yli, muttei registeröinyt ollenkaan hajua. Lopulta sai hajun ja alkoi kiertää kohdalla, jälleen ihan esineen yli kävellen, haisteli jopa puuhun. Alkoi musta näyttää jo toivottomalta, mutta lopulta Neri etsi esinettä maasta ja löytyi sentään. Huh!
Toiselle kaistalle helpommat esineet. Jälleen Neri haki reippasti kaksi, mutta sen jälkeen alkoi haahuilu. Jouduin lähettämään innostaen uudelleen. Lopulta kolmaskin löytyi.
Otettiin vielä hetsaten yksi esine, että jäisi hyvä mieli, meille molemmille! :)

Iltapäivällä tarkkuus ja pudotettu, ja uudelleen esineitä

Pongasin aamupäivällä treenipaikan lähellä sulaneen alueen rinteen päällä, joten sinne tarkkuusruutua tekemään. Neri sai katsella sivummalla, kun tallasin alueen. Laitoin samantien kaksi esinettä ruutuun, muovisen "napin" ja metallinapin. Heti alusta lähtien Neri alkoi käymään aluetta rauhallisesti ja tarkasti läpi.
Ensin löytyi mentallinappi vasemmalta keskeltä, Neri toi nätisti napin mun käteen ja sai namipalkan. Muovisen esineen läheltä Neri oli pari kertaa mennyt ja mun mielestä se myös registeröi sen, mutta ei malttanut jäädä tarkentamaan riittävästi. Se olikin aika vaikea, pieni - noin sentin leveä ja pitkä, ja oli lisäksi kannon takana pienessa painaumassa lähellä kulmaa. Lisäksi kulmassa oli keppi merkkinä ja siinä taatusti mun hajua. Luulin jo ettei Neri millään löytäisi esinettä, mutta sepä oli sitkeä ja tarkka ja etsi sen!

Metsäautotiellä otettiin pari kertaa pudonneen esineen hakua. Neri seurasi nätisti vierellä, mutta kontakti ei tahtonut pysyä, kun ympäristöä piti tarkkailla. Lähtee hienosti hakemaan ilman käsiapua. Ensimmäisellä kerralla hidasti palautuksessa vauhdin lopussa kävelyksi, joten piti ottaa toisella kerralla juoksuaskeleita taaksepäin ja palkata heti damitaistelulla.

Lopuksi otettiin aamupäivän esineruudussa esineiden etsintää hetsaten. Ensin taistelin Nerin kanssa huopatossusta, jätin Nerin etulinjalle ja kävin heittämässä tossun taka-alueelle. Neri lähti innokkaasti, mutta jäi junnaamaan mokoma mun jälkiin. Hyvin se teki töitä kuitenkin ja löysi ihan kivasti. Palkkasin lelulla. Taistelun aikana heitin tossun etualueelle ja lähetin Nerin suoraan taistelusta hakemaan - Hyvällä vietillä meni. Kolmannen esineen, mun hanskan, kävin taas heittämässä Nerin odottaessa. Ennen lähetystä otettiin taas kunnon matsi lelulla, ja kun Nerin ote lelusta irtosi, lähetin sen siitä suoraan hakemaan hanskaa. Innokkaasti meni, löysi ja juoksi vauhdilla takaisin. Palkkasin suoraan vauhdista lelulla.

Tästä lähin palkkaan Nerin esineruututreeneissä lelulla taistelemalla - Ruokapalkka laskee Nerin vietin niin alas, ettei intoa riitä. Vaikka Nerillä onkin nykyään aina nälkä, ruoka ei ole sille riittävä motivaattori! Raju kiskomistappelu on aina hauskaa! :)

Tokoa

Viikolla pikaisesti omassa rauhassa Levekin kentällä. Neri toimi hienosti.
Ohjatun merkkiä ja pari hakuakin. Ei edelleenkään leikkinyt kapulalla -Jesss! Saa nähdä kestääkö tämä vielä sen, että muita koiria on lähettyvillä. Täytyy mennä varmaan yhteistreeneihinkin välillä.
Hyppynoutotreeniä paikallaan odotuksesta palkaten, sekä pari noutoakin. Ihan hyvin toimi tässäkin muuten, mutta taisi joku äänähdys päästä liikkeelle lähdössä.
Lopuksi seuraamista, lyhyttä pätkää, sekä vähän pidempääkin vedätystä, käännöksiä ja pysähdyksiä lelupalkalla. Kovasti Neri yritti olla mulle mieliksi ja pysyä kontaktissa. :)
Kotipihassa on myös otettu seuraamisen alkeita. Hieman on tullut edistystä kontaktin pitoon.
Seuraamisesta täytyisi jotenkin saada Nerille hauskempaa, kun se tuntuu olevan sen mielestä ihan tylsää. Pelkkä lelupalkkaus ei riitä. Täytyy varmaan yrittää itse olla vähän vähemmän tylsä :) Ongelma taitaakin olla siinä, että minunkin mielestä seuraaminen on ihan tylsää! :-/

Tokoakin

Eilen käytiin vielä iltapäivällä kentällä treenaamassa tokoa.

Täytyy sanoa, että sanonta "Lahjattomat treenaa" pitää paikkansa, ainakin meidän kohdalla. Ja mitä enemmän treenaa, sitä lahjattomammaksi tulee! :D
Neri oli tosi pätevä ja jäi hiivatin hyvä mieli treeneistä. Erityisesti ilahduttaa se, että Neri ei äännellyt(mitä nyt kerran vähän hyppynoudossa)
Ohjatun noudon merkkiä ja merkiltä lähetystä palkkapurkeille. Neri jäi merkille usein poikittain, mutta lähti kyllä aina oikeaan suuntaan. Otettiin vielä muutama kapulan hakeminenkin. Ilokseni Neri ei leikkinyt, töninyt, potkinut kapulaa yhtään, mitä se aiemmin teki joka kerta.
Hyppynoutoa metallilla aluksi palkaten leikillä rauhallisesta odottamisesta. Kapulan nosti tässäkin nätisti. Vähän äänteli toisen heiton jälkeen.
Ruutua ensin läheltä - hyvä paikka ruudussa. Ruudun "pistettä" sekä siitä ruutuun lähetystä. Hämmästelin, miten se oikea paikka löytyikin niin hyvin ruudussa, kun vertaan viime syksyyn!?! Lelupalkka ruutuun pysähtymisestä. Loppuosaa ei kannata edes treenata, jollei joku ole vahtimassa, että Neri varmasti pysyy maassa ja paikallaan ruudussa.
Seuraamispätkiä, askelluksia ja käännöksiä vapauttaen hyvästä kontaktista namipurkille.
Z (istu - maahan - seiso) tehtiin lähes kokonaan alusta loppuun kehupalkkauksella - seisomisesta lentävä lelupakka. Hyvä keskittyminen - oikeat asennot!
Kaukoja 10 metrin matkalta kylmiltään(=ilman lähijumppaa ensin) kehupalkalla. Loistavat vaihdot!
Lopuksi vielä eteen lähetystä kentän päästä päähän lelulle, sitten vielä ilman lelua. Hienosti Neri lähti kuin ohjus, mutta alkoi pomppia laukatessaan, kun ei lelua näkynytkään. Laukkasi päähän asti kuitenkin vauhdikkaasti, joten huusin maahan - Hyvin! Menin kehuen luokse ja heitin salaa lelun Nerin taakse, niin kuin se olisi muka ollut siellä kaiken aikaa, ja vapautin sinne. Neri oli onnessaan, kun lelu löytyi! :)

Tänään "urheiltiin"

Aamupäivällä käytiin lumikenkäilemässä ihanassa auringon paisteessa ja hankikannolla. Nerillä oli salkuissaan mukana makuualusta, takki ja eväänä luu, kun aioimme pistäytyä Taivalpirtillä kahvilla ja Neri joutui jäämään ulos. Neri sai juosta vapaana suurimman osan matkaa. Olipa ihana ilma ja Nerikin pystyi liikkumaan rennosti hangella, kun ei uponnut kaiken aikaa.

Iltapäivällä kävin juoksettamassa Neriä Pawin kanssa. En ole vielä antanut Nerin vetää, koska toisin paikoin on vielä jäätä ja sohjoa enkä luota omaan tasapainooni, ja toisaalta asfaltilla vauhtijuoksu ei ole parasta mahdollista urheilua koiralle. Nerillä on vaan aluksi vaikeuksia uskoa, ettei se saa mennä eturenkaan ohi ja alkaa vetämään. Mitä enemmän meidän vauhti kasvaa, sitä vaikeampaa se Nerille on!
Kunhan päästään metsäteille, niin Neri pääsee muakin vetämään. Lassi ja Arttu ovat uskalikkoina vedättäneetkin Nerillä lyhyitä matkoja Vanattaran kevyenliikenteeväylällä.
Mullakin on jo selvästi potkuttelukunto parantunut, kun jaksan jo potkutella reippaasti pitkätkin ylämäet ylös asti. Tosin mäen päällä joudun sitten pysähtymään läähättämään hetkeksi! :D

Esinetreenit

Pitkästä aikaa metsätreenit - Etsittiin esineitä.
Neri oli mukana tallaamassa aluetta ja jäätiin siitä suoraan treenaamaan. Nerin nähden heitettiin samalle linjalle kolme valkoista esinettä(eivät erottuneet silmillä lumesta) 20x50 m:n tallatulle alueelle. Neri etsi rauhallisesti - Ensin haki takaesineen, sitten edestä patalappu ja viimeeksi keskellä oleva näppylähanska, joka olikin vähän aikaa vievempi. Etuesineenkin taisi haistaa ohimennessään, mutta takaesineen imu oli liian vahva - oli jäänyt parhaiten muistiin, kun oli viimeeksi viety.
Muiden koirien treenauksien jälkeen Kaarina vai vielä Neriltä "salaa" yhden esineen Heta-hoffin kanssa. Ensin Heta oli saaanut etsiä esineen, jotta saatiin siihen vieraan koiran kuolat. Neri nousi melkoisesti kierroksille Hetan jäljistä, vaikka itse Heta sai rauhassa kulkea näköetäisyydellä.(Heta on varmaan tehnyt eleillään Nerille selväksi, ettei halua tätä lähelleen tai edes katsovan suuntaansa, koskapa Neri niin kiltisti käyttäytyi :D)
Alueelle mennessä Neri paineli kuono maassa ja taisi vähän äänähdelläkin. Nyt ei etsimään lähtö ollut rauhallinen ja selvästi Nerillä ei ollut selvillä, mitä se oli tekemässä. Taisi enemmän juosta toisten koirien jälkiä ja meni alueen ulkopuolellekin jälkien perässä. Välillä seurasi mun jälkiä, jotka jäivät metsään kauas alueen ulkopuolelle Roi-bortsun treeneistä. Piti vähän muistulella, mitä oikeasti oltiin hakemassa ja ohjata omalla liikkeellä Neriä oikeaan suuntaan. Lopulta Neri tuli lähes vahingossa esineelle ja onneksi sentään bongasi sen ja toi mulle. Olisi ollut masentavaa, jos olisi vaan kävellyt yli huomioimatta esinettä ollenkaan! :) Hetan kuola esineessä ei tainnut haitata.
Lopuksi Neri pääsi vielä Hiskin kanssa juoksentelemaan.

Sehän oli nastaa

Toko kaivettiin naftaliinista
Päivänä muutamana olen yrittänyt herätellä itselleni motivaatiota toko-teeneihin, kun ei millään huvittaisi. Tänä aamuna sitten jostain sain innostuksen ja treenikassin ja koiran kanssa omaan pihaan verestämään tokotreenailua. Olipas kivaa pitkästä aikaa ja Nerillä hyvä draivi päällä!
Tunnaria neljällä kasalla, jossa kapuloita 6-10 kpl. Neri toi joka kerralla oman, reagoikin nopeasti. Jännästi se tarkasti kasat ensin kauempaa selvittäen pikaisesti, missä kasassa oma on ja siinä sitten alkoi vasta tehdä tarkempaa erottelua.
Seuraamisen alkeita - alkaen sivulla kontaktissa olemisesta. Siitä vapautus palkkakipolle. Liikkeellelähtöjä - monesti kontakti tippui lähdössä, mutta toistoilla alkoi pysyä, josta vaputus palkalle. Käännöksissä myös kontakti tippui aluksi, mutta saatiinpa pari hienoa kontktikäännöstäkin.
Merkkiä ja merkiltä lähetystä vasemmalle ja oikealle - Merkillä ensin namipalkka, lopuksi lentävä lelupalkka. Merkiltä lähetyksiä palkkakipoille. Tosi hyvin kuunteli/tarkkaili näyttösuuntaa.
Ruutuun lähetyksiä lyhyeltä matkalta. Huippua! Hienosti löytyi paikka ruudussa treenitauosta huolimatta, ainakin noin lyhyeltä matkalta.
Noutokapulan hakua ja palautusta eteen. Palautuksen eteentuloon voimakas käsiohjaus. Ilman käsiohjausta tuli uudesta käskystä huolimatta vanhasta tottumuksesta suoraan sivulle. Tässä meillä riittää työsarkaa, että saadaan iskostettua pk-nouko koiran kaaliin.
Lopuksi vielä kaukoja n. 5 metrin matkalta. Hyvät vaihdot. Sei-is ja sei-maa -vaihtoja onkin treenattu sisällä aina silloin ja tällöin.

Pawtrekkeilyä

Hain viime maanantaina Pawtrekkerin ja pojat kävivätkin sitä heti Nerin kanssa kokeilemassa Vanattaran kevyenliikenteenväylällä. Molemmat vaan kyytiin ja menoksi! Oli vähän hurjan näköistä. Olivat kuulemma kaatuneetkin - eräs naapuri tiesi "kannella"! :)
Kävin itsekin jo kokeilemassa, mutta mua kyllä hirvittää liikaa jäisellä tiellä. Luminen sivutie sopi mulle paremmin, kun siinä pyörä rullaa huonommin, joten vauhti pysyi hillittynä. Siltikin.... :D

Mun veto päättyikin pää penkassa ja sain kivan mustelman, kun pyörä nuljahti ja kaatui ja mä iskin reiteni pyörän sarveen, kun loikin sen yli.

Lassilla on parempi tatsi kaksipyöräiseen, kun koko talven ajelee pyörällä kouluun:

Kummia otuksia meillä

Meillä oli vieraita lauantaista tiistaihin. Neri oli ihmeissään vierailevista lapsista. Etenkin vauva oli todella kiinnostava: piti kummaa ääntä, tuoksui aivan ihanalle ja aina sitä kannettiin vaan sylissä :-o

Nuuh, nuuh - ihana tuoksu!

Viiksikarvat kutitti jalkaa, niin Ellan piti potkia innokasta nuuhkijaa kauemmaksi

Isommat lapset olisivat olleet ihan kivoja leikkikavereita - Neri tuntui pitävän lapsia koirina. Se yritti hakea niitä leikkiin pökkimällä kuonolla, hyppäämällä leikkiasentoon niiden eteen tai juoksemalla hepulijuoksua ympärillä. Mutta eivät läheteneet - olivat ihan tylsiä koiria! :)

"Löytyiskö piilotettuja luita?"

Hankikanto

Pulkkakyytiin saatiin huoukuteltua nämäkin "koirat" :) Neri osasi välillä mennä ihan rauhallisestikin pulkkaa vetäessään, mutta pienikin ärsyke sai innostuksen nousemaan ja minä sain jarrtuttaa menoa hikipäässä.

Matias vähän tyytymättömänä epämukavaan asentoon

Sonjalla oli hauskaa, vaikka putosikin välillä kyydistä

Nyt oli länkiväljaat käytössä. Aisoissa täytyisi siirtää etukiinnityskohta eteenpäin, kun nyt kaari tulee vähän turhan eteen ja Neri saa peruutuksen jälkeen koukattua päänsä kaaren taakse aisan päälle. Sitten täytyis saada opetettua Nerille, että länkivaljaiden kanssa vedetään rauhallisesti ja huskyvaljaiden kanssa taas saa pinkoa minkä kintuistaan pääsee! Mutta Neri ei ainakaan vielä tunne käsitettä "rauhallisesti"! :)

Lusmuilu jatkuu

Eipä ole ollut paljon raporoitavaa :) Neri parka on joutunut olemaan lähes mitään tekemättä. Se on vaan syönyt ja lihonut.

Viime sunnuntaina käytiin hallissa treenaamassa tokoa pitkästä aikaa. Myöhästyttiin alusta sen verran, ettei ehditty mukaan paikkamakuuseen. Ja kyllä olikin vaikea keskittyä, etenkin aluksi. Kaikea liikkuvaa piti kytätä ja jopa haukahdella.
Loppua kohti keskittyminen parani ja saatiin seuraamisessa jopa jonkinlaista kontaktia aikaiseksi. Paikka vaan oli liian edessä ja koira poikitti siekailematta. Otin agilityhyppyesteen puomin poikittain eteeni, että Neri joutuisi korjaamaan paikkaansa. Neriä se ärsytti sen verran, että nappasi siitä hampailla kiinni ja piti leikkikalunaan.
Lisäksi treenattiin pk-tottista varten suoraan eteen istumaantuloa käsi- tai leluavulla. Neri tulee ihan kivasti suoraan istumaan, mutta kääntää pään hassusti mun vasemman käden puoleen. On kai tottunut, että palkka tulee siitä kädestä. Nyt namipalkkaa vain suusta ja lelupalkka leuan alta, tai jos heittää lelun, niin oikealla kädellä.
Tehtiinhäm me vielä "seuraa johtajaa" juttuakin. Yksi ohjaaja teetti koiralla jotain toko- tai vaikka pelleilyliikkeitä ja muut tekivät perässä. Siinä tuli liikkeestä istumista, juoksuseuraamisesta seisomaan jäämistä, lähikaukoja sun muuta. Näistä Neri selvisi kunnialla. Etenkin juoksusta seisomaan jääminen oli huippuhieno, koska sitä ei olla koskaan edes treenattu!

Kyllä näkyy treenaamattomuus. Tuntuu, että seuraamisen ja kontaktin opettaminen pitää alkaa aivan alusta.
Olikohan mulla muka mielessä mennä joskus huhtikuussa toko-kokeeseen???? Ei ziiisus! Paljon pitää käyttää aikaa sitä ennen! No, ensi viikolla aloitetaan tehoharjoittelu, kun kuopuksen rippujuhlat on juhlittu! :)

Nerissä ei kotona näy tekemättämyys juurikaan. Se ei niin sanotusti hypi seinille, mutta yhden asian mä olen huomannu: Neri on alkanu silloin tällöin nuolemaan itseään, selvästi toimettomuuttaan. Toko treenien jälkeen yksi ohjaajista sanoi, että Neri on rauhoittunut - Itse olen samaa mieltä. Ehkä tällainen treenitauko, jolloin stressitaso on kokoajan alhaalla, tekee hyvää tuollaiselle stressaavalle koiralle.

Juu, ja molempien läskejä aletaan sulatella hiihtäen tai sillä uudella vetovehkeellä, jonka mä haen varmaan maanantaina. Sitten saadaan sellaista kyytiä, että heikoimpia hirvittää! :D Mä löysin meille käytettynä Pawtrekkerin. Olen jo pitkään etsiskellyt joko Pawia tai potkupyörää, mutta eipä ole ollut paljon käytettynä = halvemmalla tarjolla.

Valjakkohiihdon pm-koe

Käydäänpäs päivittelemässä blogia välillä:

Su 19.2. valjakkohiihdon NB-naru pm

Kangasalan Kyötikkälässä valjakkohiihdon Pohjois-Hämeen Kennelpiirin piirinmestaruuskokeissa - Neri veti todella hyvin ja mullakin kulki hengitys ihmeen hyvin perjantaina iskeneestä flunssasta huolimatta. Tuloksena naisten naru B -luokan voitto ja sitä myöten piirinmestaruus. Olin yllättynyt, vaikka kyllä me käytiin tänä talvena enemmän treenaamassa, kuin viime vuonna.
Mä sähelsin tapani mukaan taas ihan täpöllä. Meidän kilpailunumeroa taidettiin huudella siellä useampaan otteeseen: "Kolmeykkönen, koirantarkastukseeeeen!" ja "Kolmeykköneeeeeen, sulla on lähtövuoro. Edellinen koirakko lähti jo ajat sitten!" Ja minä olin vielä toppatakki päällä ja sukset oli nätisti telineessä. Onneksi oli sentään monot jalassa, lämmittelyhousut riisuttu, vetovyö ja vetoliina valmiina ja Nerilläkin valjaat puettu ja loimet vähän aiemmin riisuttu. Nappasin sukset telineestä ja iskin monot kiinni putsaamatta lumia (luojan kiitos, ei ollut muodostunut paakkua monon uraan), riisuin toppatakin, kaappasin sauvat kainaloon ja pyysin Arttua tuomaan Nerin. Kun pääsin lähtöpaikalle, alkoi heti laskenta - 10 sekuntia... Vetoliinaa kiinni kieppuvan koiran valjaisiin ja aloin vedellä hanskoja käteen - 5... Neri kiljui, hyppi Arttua vasten ja kiepsahti ympäri niin, että vetoliina kiertyi sen kaulan ympäri- 4... 3... Arttu sai jotenkin selvitettyä Nerin lähtösuuntaan ja mä hanskat käteen - 2... nappasin sauvat maasta kainaloon - 1... nappasin vetoliinasta toisellä kädellä kiinni -Aja! "Mennääään!" En siis edes myöhästynyt lähdöstä! :D
Sauvoja aloin laittaa käteen alkutasaisella, mutta perhana, kun meni siinä tohinassa väärään käteen ja sitten tulikin jo iso ylämäki. Sen lykin ylös toinen sauva kiinnitettynä väärään käteen ja toinen sauva irti. Seuraavalla tasaisella sain toisenkin sauvan irti ja huidottua sauvat oikeisiin käsiin ja seuraava mäki mentiin ylös molemmat sauvat irti. Seuraavassa alamäessä kerkesin juuri ja juuri saada molemmat sauvat kiinnitettyä, ja vihdoin jopa oikeisiin käsiin! :) Sitten lykittiin minkä kroppa antoi myöten.
Latu oli todella pehmeä ja raskas hiihtää - ja luulen, että se oli myös koiralle raskas juosta.
Nerin todellinen valjakkokoiran testi tuli matkan loppuvaiheessa: Edessä oli kolmen koirakon lössi - olivat jääneet toisiaan kyräilemään, eikä kenenkään koira lähtenyt vetämään irti porukasta. Mä huusin, että "Tullaan vasemmalta!" Viimeisenä ollut nainen väisti ja päästiin siitä nätisti vauhdilla ohi, mutta kaksi muuta koiraa pysähtyikin rinnakkain pienen ylämäen keskivaiheille kuonot vastakkain äristen toisilleen. Kerkisin vaan huutaa "Menkää, MENKÄÄ!" Miehet nykäsivät koirat erilleen ja seuraavassa hetkessä Neri pujahti koirien välistä ja minä perässä. Ja Neri, minun upea taitava huippuvetokoirani jatkoi muista häiriintymättä vetämistä loppuun asti!
Kuulin takaa, että naisen koira lähti meidän imuun vetämään, joten hekin pääsivät irti lössistä. Miehet taisivat vielä jäädä sinne koirineen selvittelemään, kumpi saa olla se "takaa-ajaja" :)

Treenailut

Toko-treenit on ollut totaalisella tauolla kolmisen viikkoa. Ei olla käyty hallissakaan - Ajattelin vältellä mahdollisia kennelyskän tartuntalähteitä ennen valjakkohiihtokoetta. Muutenkin tokomotivaatio on jossain piilossa.
Hakuilutkin on ollut tauolla kaiketi lumen suuren määrän vuoksi.
Vetohiihtoa käytiin treenaamassa pari kertaa viikossa, paitsi pakkaskauden aikana. Silloin vaan huilattiin, tai vähän pienemmällä pakkasella (-15 astetta) lumikenkäiltiin metsässä umpihangessa, jolloin Neri sai reipasta lihaskuntoharjoitusta! :D

11.-12.2. lumikenkäily ja laavuyö Isojärvellä

Retkeiltiin Isojärven kansallispuistossa lumikenkäillen Vahterjärven laavulle yöksi. Sää oli vallan mainio, ei tuullut, ei satanut lunta ja pakkasta oli vain noin -4 astetta(ainakin päivällä, yöstä en tiedä)
Porukassa oli kaksi vierasta miestä. Neri oli loistava retkeilykumppani - Kun istuskeltiin laavulla nuotion ääressä ja keitettin kahvia, Neri joko makoili alustallaan tai istuskeli lähistöllä. Sillä taisi kyllä olla vähän tylsää - aina, kun joku lähti liikkeelle, olkoonkin ollut vaikka jompi kumpi vieraista, Neri juoksi perään ihan onnessaa, että viimeinkin lähdetään johonkin. Välillä se haukahteli epäluuloisesti vieraille, mutta otti kyllä tarjotut makkarat ja jäi jopa viereen kyttäämään lisää! :)

Yöllä nukuttiin hieman levottomasti. Nerillä oli varmaan vähän viileä loppuyöstä, kun nuotion(jätti selaisen) tuli oli sammunut ja lakkasi lämmittämästä. Mä vedin itseni umpipussiin ja vedin makuupussin aukon ihan pieneksi, kun alkoi nenänpäätä paleltaa. Jossain vaiheessa neri työnsi kuononsa reiästä sisään ja nuoli mun naamaani. Mä parantelin sen makuupussia paremmin, ettei sitä vaan palelisi. Seuraavalle retkelle täytyy löytää Nerillekin vähän lämpimämpi pussi, kun toi vanha peittomakuupussi, ettei mun tarvi kantaa niin kauheasti huolta sen mukavuudesta! :)

"Vain elämää, ei sen enempää..."

-25 pakkasta, ja Huki ei halua sisälle :)

Nerin pieni isoveli, Huki the Hirvikoira jouduttiin päästämään kuukausi sitten vapaaksi, koiren sateenkaarisillalle juoksentelemaan, leikkimään muiden sinne jo päässeiden koirien kanssa sulassa sovussa... Ikävä on vieläkin meidän pientä hassua koiraa, joka vedätti meitä 6-0, totteli kun huvitti ja jolle ei voinut koskaan olla vihainen, kun se oli niin älyttömän suloisenhupaisa! Hukin muistelu saa hymyn huulille... ja vedet silmiin...

Hukin "asento"

Neri tottu nopeasti Hukin poissaoloon. Aluksi se oli vähän vaisu ja hämmentyneen oloinen.
Neri on tullut jotenkin seesteisemmäksi, kun ei joka päivä ole jotain treeniä sun muuta aktivointia. Se osaa vallan mainiosti olla vaan, ihan vaan kotikoirana lötköttää lattialla :)