Kummia otuksia meillä

Meillä oli vieraita lauantaista tiistaihin. Neri oli ihmeissään vierailevista lapsista. Etenkin vauva oli todella kiinnostava: piti kummaa ääntä, tuoksui aivan ihanalle ja aina sitä kannettiin vaan sylissä :-o

Nuuh, nuuh - ihana tuoksu!

Viiksikarvat kutitti jalkaa, niin Ellan piti potkia innokasta nuuhkijaa kauemmaksi

Isommat lapset olisivat olleet ihan kivoja leikkikavereita - Neri tuntui pitävän lapsia koirina. Se yritti hakea niitä leikkiin pökkimällä kuonolla, hyppäämällä leikkiasentoon niiden eteen tai juoksemalla hepulijuoksua ympärillä. Mutta eivät läheteneet - olivat ihan tylsiä koiria! :)

"Löytyiskö piilotettuja luita?"

Hankikanto

Pulkkakyytiin saatiin huoukuteltua nämäkin "koirat" :) Neri osasi välillä mennä ihan rauhallisestikin pulkkaa vetäessään, mutta pienikin ärsyke sai innostuksen nousemaan ja minä sain jarrtuttaa menoa hikipäässä.

Matias vähän tyytymättömänä epämukavaan asentoon

Sonjalla oli hauskaa, vaikka putosikin välillä kyydistä

Nyt oli länkiväljaat käytössä. Aisoissa täytyisi siirtää etukiinnityskohta eteenpäin, kun nyt kaari tulee vähän turhan eteen ja Neri saa peruutuksen jälkeen koukattua päänsä kaaren taakse aisan päälle. Sitten täytyis saada opetettua Nerille, että länkivaljaiden kanssa vedetään rauhallisesti ja huskyvaljaiden kanssa taas saa pinkoa minkä kintuistaan pääsee! Mutta Neri ei ainakaan vielä tunne käsitettä "rauhallisesti"! :)

Lusmuilu jatkuu

Eipä ole ollut paljon raporoitavaa :) Neri parka on joutunut olemaan lähes mitään tekemättä. Se on vaan syönyt ja lihonut.

Viime sunnuntaina käytiin hallissa treenaamassa tokoa pitkästä aikaa. Myöhästyttiin alusta sen verran, ettei ehditty mukaan paikkamakuuseen. Ja kyllä olikin vaikea keskittyä, etenkin aluksi. Kaikea liikkuvaa piti kytätä ja jopa haukahdella.
Loppua kohti keskittyminen parani ja saatiin seuraamisessa jopa jonkinlaista kontaktia aikaiseksi. Paikka vaan oli liian edessä ja koira poikitti siekailematta. Otin agilityhyppyesteen puomin poikittain eteeni, että Neri joutuisi korjaamaan paikkaansa. Neriä se ärsytti sen verran, että nappasi siitä hampailla kiinni ja piti leikkikalunaan.
Lisäksi treenattiin pk-tottista varten suoraan eteen istumaantuloa käsi- tai leluavulla. Neri tulee ihan kivasti suoraan istumaan, mutta kääntää pään hassusti mun vasemman käden puoleen. On kai tottunut, että palkka tulee siitä kädestä. Nyt namipalkkaa vain suusta ja lelupalkka leuan alta, tai jos heittää lelun, niin oikealla kädellä.
Tehtiinhäm me vielä "seuraa johtajaa" juttuakin. Yksi ohjaaja teetti koiralla jotain toko- tai vaikka pelleilyliikkeitä ja muut tekivät perässä. Siinä tuli liikkeestä istumista, juoksuseuraamisesta seisomaan jäämistä, lähikaukoja sun muuta. Näistä Neri selvisi kunnialla. Etenkin juoksusta seisomaan jääminen oli huippuhieno, koska sitä ei olla koskaan edes treenattu!

Kyllä näkyy treenaamattomuus. Tuntuu, että seuraamisen ja kontaktin opettaminen pitää alkaa aivan alusta.
Olikohan mulla muka mielessä mennä joskus huhtikuussa toko-kokeeseen???? Ei ziiisus! Paljon pitää käyttää aikaa sitä ennen! No, ensi viikolla aloitetaan tehoharjoittelu, kun kuopuksen rippujuhlat on juhlittu! :)

Nerissä ei kotona näy tekemättämyys juurikaan. Se ei niin sanotusti hypi seinille, mutta yhden asian mä olen huomannu: Neri on alkanu silloin tällöin nuolemaan itseään, selvästi toimettomuuttaan. Toko treenien jälkeen yksi ohjaajista sanoi, että Neri on rauhoittunut - Itse olen samaa mieltä. Ehkä tällainen treenitauko, jolloin stressitaso on kokoajan alhaalla, tekee hyvää tuollaiselle stressaavalle koiralle.

Juu, ja molempien läskejä aletaan sulatella hiihtäen tai sillä uudella vetovehkeellä, jonka mä haen varmaan maanantaina. Sitten saadaan sellaista kyytiä, että heikoimpia hirvittää! :D Mä löysin meille käytettynä Pawtrekkerin. Olen jo pitkään etsiskellyt joko Pawia tai potkupyörää, mutta eipä ole ollut paljon käytettynä = halvemmalla tarjolla.

Valjakkohiihdon pm-koe

Käydäänpäs päivittelemässä blogia välillä:

Su 19.2. valjakkohiihdon NB-naru pm

Kangasalan Kyötikkälässä valjakkohiihdon Pohjois-Hämeen Kennelpiirin piirinmestaruuskokeissa - Neri veti todella hyvin ja mullakin kulki hengitys ihmeen hyvin perjantaina iskeneestä flunssasta huolimatta. Tuloksena naisten naru B -luokan voitto ja sitä myöten piirinmestaruus. Olin yllättynyt, vaikka kyllä me käytiin tänä talvena enemmän treenaamassa, kuin viime vuonna.
Mä sähelsin tapani mukaan taas ihan täpöllä. Meidän kilpailunumeroa taidettiin huudella siellä useampaan otteeseen: "Kolmeykkönen, koirantarkastukseeeeen!" ja "Kolmeykköneeeeeen, sulla on lähtövuoro. Edellinen koirakko lähti jo ajat sitten!" Ja minä olin vielä toppatakki päällä ja sukset oli nätisti telineessä. Onneksi oli sentään monot jalassa, lämmittelyhousut riisuttu, vetovyö ja vetoliina valmiina ja Nerilläkin valjaat puettu ja loimet vähän aiemmin riisuttu. Nappasin sukset telineestä ja iskin monot kiinni putsaamatta lumia (luojan kiitos, ei ollut muodostunut paakkua monon uraan), riisuin toppatakin, kaappasin sauvat kainaloon ja pyysin Arttua tuomaan Nerin. Kun pääsin lähtöpaikalle, alkoi heti laskenta - 10 sekuntia... Vetoliinaa kiinni kieppuvan koiran valjaisiin ja aloin vedellä hanskoja käteen - 5... Neri kiljui, hyppi Arttua vasten ja kiepsahti ympäri niin, että vetoliina kiertyi sen kaulan ympäri- 4... 3... Arttu sai jotenkin selvitettyä Nerin lähtösuuntaan ja mä hanskat käteen - 2... nappasin sauvat maasta kainaloon - 1... nappasin vetoliinasta toisellä kädellä kiinni -Aja! "Mennääään!" En siis edes myöhästynyt lähdöstä! :D
Sauvoja aloin laittaa käteen alkutasaisella, mutta perhana, kun meni siinä tohinassa väärään käteen ja sitten tulikin jo iso ylämäki. Sen lykin ylös toinen sauva kiinnitettynä väärään käteen ja toinen sauva irti. Seuraavalla tasaisella sain toisenkin sauvan irti ja huidottua sauvat oikeisiin käsiin ja seuraava mäki mentiin ylös molemmat sauvat irti. Seuraavassa alamäessä kerkesin juuri ja juuri saada molemmat sauvat kiinnitettyä, ja vihdoin jopa oikeisiin käsiin! :) Sitten lykittiin minkä kroppa antoi myöten.
Latu oli todella pehmeä ja raskas hiihtää - ja luulen, että se oli myös koiralle raskas juosta.
Nerin todellinen valjakkokoiran testi tuli matkan loppuvaiheessa: Edessä oli kolmen koirakon lössi - olivat jääneet toisiaan kyräilemään, eikä kenenkään koira lähtenyt vetämään irti porukasta. Mä huusin, että "Tullaan vasemmalta!" Viimeisenä ollut nainen väisti ja päästiin siitä nätisti vauhdilla ohi, mutta kaksi muuta koiraa pysähtyikin rinnakkain pienen ylämäen keskivaiheille kuonot vastakkain äristen toisilleen. Kerkisin vaan huutaa "Menkää, MENKÄÄ!" Miehet nykäsivät koirat erilleen ja seuraavassa hetkessä Neri pujahti koirien välistä ja minä perässä. Ja Neri, minun upea taitava huippuvetokoirani jatkoi muista häiriintymättä vetämistä loppuun asti!
Kuulin takaa, että naisen koira lähti meidän imuun vetämään, joten hekin pääsivät irti lössistä. Miehet taisivat vielä jäädä sinne koirineen selvittelemään, kumpi saa olla se "takaa-ajaja" :)

Treenailut

Toko-treenit on ollut totaalisella tauolla kolmisen viikkoa. Ei olla käyty hallissakaan - Ajattelin vältellä mahdollisia kennelyskän tartuntalähteitä ennen valjakkohiihtokoetta. Muutenkin tokomotivaatio on jossain piilossa.
Hakuilutkin on ollut tauolla kaiketi lumen suuren määrän vuoksi.
Vetohiihtoa käytiin treenaamassa pari kertaa viikossa, paitsi pakkaskauden aikana. Silloin vaan huilattiin, tai vähän pienemmällä pakkasella (-15 astetta) lumikenkäiltiin metsässä umpihangessa, jolloin Neri sai reipasta lihaskuntoharjoitusta! :D

11.-12.2. lumikenkäily ja laavuyö Isojärvellä

Retkeiltiin Isojärven kansallispuistossa lumikenkäillen Vahterjärven laavulle yöksi. Sää oli vallan mainio, ei tuullut, ei satanut lunta ja pakkasta oli vain noin -4 astetta(ainakin päivällä, yöstä en tiedä)
Porukassa oli kaksi vierasta miestä. Neri oli loistava retkeilykumppani - Kun istuskeltiin laavulla nuotion ääressä ja keitettin kahvia, Neri joko makoili alustallaan tai istuskeli lähistöllä. Sillä taisi kyllä olla vähän tylsää - aina, kun joku lähti liikkeelle, olkoonkin ollut vaikka jompi kumpi vieraista, Neri juoksi perään ihan onnessaa, että viimeinkin lähdetään johonkin. Välillä se haukahteli epäluuloisesti vieraille, mutta otti kyllä tarjotut makkarat ja jäi jopa viereen kyttäämään lisää! :)

Yöllä nukuttiin hieman levottomasti. Nerillä oli varmaan vähän viileä loppuyöstä, kun nuotion(jätti selaisen) tuli oli sammunut ja lakkasi lämmittämästä. Mä vedin itseni umpipussiin ja vedin makuupussin aukon ihan pieneksi, kun alkoi nenänpäätä paleltaa. Jossain vaiheessa neri työnsi kuononsa reiästä sisään ja nuoli mun naamaani. Mä parantelin sen makuupussia paremmin, ettei sitä vaan palelisi. Seuraavalle retkelle täytyy löytää Nerillekin vähän lämpimämpi pussi, kun toi vanha peittomakuupussi, ettei mun tarvi kantaa niin kauheasti huolta sen mukavuudesta! :)

"Vain elämää, ei sen enempää..."

-25 pakkasta, ja Huki ei halua sisälle :)

Nerin pieni isoveli, Huki the Hirvikoira jouduttiin päästämään kuukausi sitten vapaaksi, koiren sateenkaarisillalle juoksentelemaan, leikkimään muiden sinne jo päässeiden koirien kanssa sulassa sovussa... Ikävä on vieläkin meidän pientä hassua koiraa, joka vedätti meitä 6-0, totteli kun huvitti ja jolle ei voinut koskaan olla vihainen, kun se oli niin älyttömän suloisenhupaisa! Hukin muistelu saa hymyn huulille... ja vedet silmiin...

Hukin "asento"

Neri tottu nopeasti Hukin poissaoloon. Aluksi se oli vähän vaisu ja hämmentyneen oloinen.
Neri on tullut jotenkin seesteisemmäksi, kun ei joka päivä ole jotain treeniä sun muuta aktivointia. Se osaa vallan mainiosti olla vaan, ihan vaan kotikoirana lötköttää lattialla :)

Tavoitteet vuodelle 2012...

Tokossa saada se viimeinen EVL1 TVA:n saamiseksi. SM-kisoihin voidaan mennä, jos johonkin joukkueeseen tarvitaan ylemmän luokan koirakkoa.

PK-puolella treenataan haku koekuntoon - ainakin yhteen ALO kokeeseen osallistuminen. Ja jos jälki saadaan siihen jamaan, osallistutaan myös etsintäkokeen alokkaaseen. Alun perin suunnittelin ensin etsintäkoetta, mutta nyt kun alokasluokan hakukoe on helpompi, kuin hakuosuus etsintäkokeessa, suunnataan ensin pelkkään hakukokeeseen! :)
Viestin ottaminen mukaan "treeniohjelmaan", kunhan saan kiristettyä tai lahjottua 18-v poikani pariksi. Levekilla on monta viestin treenaamisesta kiinnostunutta ja olisi hineoa, kun päästäisiin treenaamaan myös porukalla.
Tottista aletaan treenaamaan oikeasti.

Vetohiihdossa osallistun Nerin kanssa ainakin yhteen kisaan ja canicross-kisoihin yritän taas lahjoa 14-v poikani. Jos canicrossin SM-kisat on jossain järkevän matkan päässä, sinne... :)

Näyttelyjä en pistä tavoitteeksi, mutta jos saan jonkin mielenhäiriön, saatan ilmoittaa Nerin näyttelyyn, ja kadun sitä sitten katkerasti näyttelypaikalla :D

Ja ehkäpä myös luonnetestissä voisi käydä.

Kurkistus viime vuonna asetettuihin tavoitteisiin...

Tokossa saatiin VOIsta ykkönen ja päästiin startaamaan EVL:ssä. Tosin kesän edetessä lisäsin tavoitteeksi saada Neri TVA:ksi, mutta ei ihan onnistunut. Yhtä EVL1 tulosta vailla.

PK-lajeista:
-Haukua treenattiin säännöllisesti, mutta treenattavaa on vielä paljon. Nerin maalimiesmotivaatio on kyllä parantunut huimasti eikä säikähdä maalimiehiä enään niin usein. Ilmaisua olisi kyllä pitänyt treenata enemmän, ja piiloja.
-BH-koe saatiin suoritettua kunnialla.
-Jälkeä aloitettiin treenaamaan vasta syksyllä, mutta Neri on selvästi luonnostaan maavainuinen koira ja on erittäin motivoitunut jäljestäjä.
-Esineitä treenattiin turhan vähän, mutta kuitenkin Nerin esinemotivaatio on herännyt ruususenunestaan.
-Etsintäkoetta silmälläpitäen: Tarkkuusruutu on Nerin mielestä tosi kiva juttu ja pienetkin esineet löytyy näppärästi. Pudotettua esinettäkin hakee jo hienosti ainakin alokasluokan matkan.
-Tottista ei vieläkään treenattu juurikaan, mutta eiköhän ne äkkiä opi toko-pohjalta :)

Agilityssä ei kyllä kehitytty juuri mitään. Se on Nerille kertakaikkiaan liian stressaava laji, ja sitä myöten myös mulle. Neri ei selvästi edes nauti siitä, vaan on suorstaan ahdistuneen sekopäinen agikentällä. Ja kun Nerillä on selässä lihasjumeja, ei agility niitä ainakaan vähennä. Tää harrastus päätettiin lopettaa!

Vetohommat taitaa olla Nerin suosikkilaji. Talvella osallistuin Nerin kanssa yhteen vetohiihtokisaan ja olin tosi tyytyväinen meidän suoritukseen, ja ennen kaikkea kisasta jäi sellainen tunne, että uudelleenkin voisi mennä! Syksyllä Neri ja Arttu osallistuivat yhteen canicross-kisaan ja saivat vallan loistavan ajan. Pulkallakin vedeltiin milloin mitäkin.

Näyttelyissä oli tarkoitus käydä, mutta jäi...

Ja arjesta - mun täytyy nyt sitten tunnustaa, että mä olen onneton sätöstelijä. En ole saanut koirien ohituksia kaikkialla seesteisiksi. Muualla mennään suhteellisen hyvin, mutta kodin lähellä Neri käy heti pihasta lähtien sellaisilla kierroksilla, että.... Opittu tapa, jota on tosi vaikea karsia. Koirat, jotka eivät vastaa Nerin provosoivaan elehtimiseen, ohitetaan kyllä ihan hienosti.

Tämän vuoden tavoitteita mietitään...

Uudenvuodenpäivä

Paukut ei pelottaneet

Vuoden vaihtuminen meni rauhallisesti. Kerran koirat säikähtivät paukkua. Olin viemässä niitä kuuden jälkeen autoon, kun lähellä paukahti ja välähti. Ei mitään paniikkia kummallekkaan, hätkähdys ja luimistelua vain. Sisällä makasivat suht rauhassa kumpikin. Neri kävi välillä mun luona kertomassa, että jotain outoa tapahtuu. Käytiin hihnassa rauhallisen hetken aikana pellolla pissallakin.

UV-päivän ilmaisutreeni

Sain koko jälkikasvuni mukaan, joten mulla oli ruhtinaallisesti kolme "maalipoikaa". Tallattiin alue ja samalla katsoin sopivia piiloja. Oli vähän turhan risukkoinen paikka, mutta en uskaltanut kokeilla onneani ja pakottaa poikia lähtemään kauemmas, kuin tuohon lähimetsään. Oli siellä ihan hyvä näkyvyys, mutta maassa oli paljon metsätyön jäljiltä rytökasoja.
Irtorullat. Etukulmiin Arttu ja Lassi - Neri näki lähdön.
1. mm - Arttu oli valkoisen lakanan alla piilossa. Neri löysi hyvin, mutta ilo löydöstä oli niin suuri, että ennen rullan ottoa piti ulista ja nuolla pojan naamaa. Rullan tuonti ja näyttö hyvin.
2. mm - Lassi oli tiheän pienen kuusirykelmän keskellä täysin näkymättömissä. Neri teki siellä kauan töitä. Lassi sanoi, että välillä se työnsi päänsä kuusikkoon ja koski hänen selkäänsä, mutta ei päässyt siitä sisään. En ollut huomannut sanoa, että menee sellaiseen paikkaan, että Nerin pääsee hakemaan rullan. Tai kyllähän se menikin, koska Neri onnistui sen rullan hakemaan. Rullan tuonti ja näyttö hyvät. Mä jopa roikuin näyttöliinassa yli puoleen väliin asti, mutta kun Neri paineli läpi tiheän pajukon, oli pakko päästää irti.
3. mm - Arttu siirtyi ekalta piilolta takarajalla reilut 50 metriä eteenpäin tallatun alueen peräkulmaan, jälleen lakanan alla piilossa. Lähetin Nerin alueen puolesta välistä - etsi kauan ja lopulta meni takarajalla taakepäin - huusin pois ja lähetin uudelleen. Nyt meni alueen perälle ja lähti etenemään. Löydeetyään oli taas niin innoissaan, että ulina kuului keksilinjalle asti. Rullakin putosi matkalla olleeseen ryteikköön. Uudellen lähetys ja kun Neri tuli rulla suussa ryteikön läpi, huikkasin "pidä, pidä, pidä" ja rulla tuli perille asti. Näytölle kerrankin ihan suoraan.
4. mm - Jarno käveli takarajalle ja eteni siellä n. 20 metriä kiven taakse. Neri lähti suoraan ja meni piiiitkälle, kaarteli ja etsiskeli siellä tallatun alueen ulkopuolella.(Eipä tullut mieleen, että olisi voinut helpottaa viimeistä esim ääniavulla! :-/) Keskilinjaa kohti palatessaan meni noin viiden metrin päästä Jarnon ohi. Lähetin uudelleen lähes suoraan kohti piiloa. Neri meni taas ohi sinne kauas etsiskelemään - olisiko haju painunut sinne päin?? Lopulta tarkensi Jarnon piilon, ja siitäkö taas riemu repesi. Hirveä riemu-ulina vaan kuului. Mun piti lopulta karjua: "tuo Saijalle!" Hyvin toi rullan, mutta näytölle meni ihme kaarroksen kautta.

Jarno tuumasi lopuksi: "Neri ei kyllä nyt oikein vielä vakuuttanut mua!" :) Mutta mä olin oikein tyytväinen Neriin. Ja Nerillä oli treenin jälkeen tosi kivaa, kun pojat vuorollaan hettivät sille frispeetä ja yrittivät juosta Neriä kiini ja napata frispeen.

Nyt voisi vieraiden maalimiesten kanssakin yhdistää etsinnän ilmaisuun. Vieraiden naamaa Neri tuskin alkaa riemusta kiljuen nuolemaan! :D
Ja näytöille täytyy varmaan ottaa maalimieheltä ääniapua, että Neri oppisi menemään suoraan.

Tokoa hallissa illalla
Vähän koirakoita ja kaksi tuntia aikaa. Vuoroteltiin Miikun kanssa ja toimittiin toisillemme liikkureina.
Paikalla istumien aluksi - Neri lähti heti ryömimään perseellään mun perään, kun piilo oli ulko-oven suunnassa. Menin palauttamaan paikalleen - uudelleen meinasi lähteä perään. Aloitin koko homman alusta ja kun olin kävellyt pari askelta, palasin äkkiä palkkaamaan paikallaan olosta. Sen jälkeen jäi nätisti paikalleen.
Ruutu - Neri nyki aloitusasennossa Miikun käskytyksestä - tarkoituksella aikas voimakasäänisestä - Siitä palautetta - ja uudelleen ja uudelleen, kunnes lopulta pysyi paikallaan ja pääsin lähettämään merkille. Ja sitten merkillä toistui sama kaava, nytkähti liikkurin käskystä, monta kertaa...
Ruudussa haki hyvin paikkansa, mutta meni ilman käskyä maahan - komennus seisomaan. Lyhyeltä matkalat uudelleen ruutuun ja seisomisesta palkka. Loppuosaa treenattiin erikseen liikkuroituna, ruudussa lelu takapalkkana - Neri peijooni nousi liikkurin käskystä ja ryömi ja vaikka mitä...
Ohjattu nouto - Samaa valumista ja nytkymistä alkuasennossa. Merkillä pysyi hyvin paikallaan. Ota-käskystä huolimatta tönäisi kapulaa ennen nostoa. Luovutuksessa liioitellun rauhalliset liikkeet, ja liikkurin kiitos-sanan jälkeen hetki odotusta ja rauhallinen palkkaus, jotta oppii pysymään paikallaan liikkeen lopetukseen asti.
Tunnari - Tällä kertaa nytkähti vain kerran liikkurin käskystä. Hyvä haistelu, oman tuonti rauhallisella vauhdilla- pureskelun ehkäisemiseksi annoin käskyn "pidä nätisti" - ei pureskellut vaan roikotti kapulaa toisesta päästä. Luovutuksessa sama rauhallinen systeemi, kuin ohjatussa.

Välillä Neri oli autossa ja sen jälkeen treenattiin seuraamista. Kun Neri alkoi taas poikittamaan, otin agilityn hyppyesteen riman käteeni ja pidin sitä Nerin rinnan edessä. Hienosti kulki suorassa. Lisäksi keppi esti Neriä pudottamasta päätä välillä alas, kuten sillä on tapana kyllästyessään seuraamiseen ja kontaktin pitoon - Kun Neri laski päänsä, sen leuka kolahti keppiin. Kun tätä oli tapahtunut muutaman kerran, Neri yritti sukeltaa päänsä riman alle... :)
Kaukojumppaa ensin läheltä ja sitten kauempaa. Pientä levottomuutta takajaloissa, mutta ei liikkunut paljon eteenpäin.
Lopuksi harjoiteltiin kapulan nostoa kierron kautta. Ja sehän sujuikin hienosti, kun Neri oli huippukierroksilla - Nappasi kapulan vauhdissa kerta laakista suuhunsa ilman mitää pyöräyttelyjä. Tätä treenitapaa täytyykin jalostaa ohjatun noudon kapulannoston parantamiseksi.

Joulu tuli ja meni, vuosikin vaihtuu

Ja Neri onkin yllättäen jo 3 vuotias - 17.12.11
Täysien vuosien lisääntymisen muistin vasta seuraavana päivänä, kun joku kysyi koiran ikää... :)

Joluinen tonttuilija

Inhottavia kurakelejä ollut enimmäkseen koko joulukuun, mutta oli sitä luntakin muutamana päivänä

Huki söi jo omansa ja himoitsee Nerin luuta

Joulukuun treenailut

Tokoa hallissa ja maneesissa

Tokon treenaaminen on nyt minimissään, kun motivaatio ei ole järin suuri eikä ole tiedossa kokeitakaan. Hallitreeneissä on ehditty käymään tässä välissä sunnuntaisin pari kertaa ja keskittyminen on vaihdellut laidasta laitaan. Kun hallissa on hiljaista ja vähän koirakoita samalla kentällä, Neri pystyy keskittymään paremmin ja ääntely on vähäisempää.

18.12. SDP-hallilla mä en muistaakseni pystynyt treenaamaan Nerin kanssa oikein mitään, kun se kävi niin kovilla kierroksilla. Aika meni suurin piirtein koiran rauhoitteluun.
Mä olen huomannut, että Nerille on ongelma, kun joku koirakko poistuu kesken treenien hallista. Se ei viihdy siellä ja stressaantuu selvästi metelistä ja muiden koirien treenistä vierellä. Ja kun joku muu pääsee ulos, se on Nerille katkera paikka.
Tunnari päästtiin tekemään liikkuroituna ja juuri kun aloitettiin, Neri näki Miikun vievän Roihun ulos. Neri nosti siitä hirveän metelin, kun toinen pääsee pois, mutta hän ei! Mutta Neri pystyi kuitenkin haistelemaan ja tuomaan oman, vaikka kyllä kapula sitten sai hieman pureskelua osakseen palautuksessa.

Joulupäivänä SDP-hallilla oli vain neljä innokasta treenaajaa, joten saatiin käyttää koko tokolle varatut kaksi tuntia ja päästiin vuorottelemaan. Kun kentällä ei ollut muita ja äänekkäät agikoirat olivat joulunvietossa, oli ihan kivaa treenta. Halliin tullon jälkeen Neri pitä vähän aikaa ääntä, mutta rauhoittui pikkuhiljaa. En nyt muista mitä treenattiin, mutta ainakin...
- Ohjattua liikkuroituna. Neri juoksi ensimmäisellä "merkki"käskyllä ohi merkin kohti keskikapulaa... ja taas mää vaan rääkäsen. Miten voi olla niin vaikeaa huutaa koiralle "seis"? Neri palasi rääkäsystä mun viereeni. Aloitettiin alusta ja nyt jäi merkille poikittaiseen asentoon väärää kapulaa kohti, kuitenkin hyvin oikealle kapulalle, mutta pyöräytti taas kapulaa ennen nostoa.
Harjoiteltiin pari kertaa palkkää merkille pysähdystä kapulat vietynä. Palkka pysähdyksestä.
- Ruutua liikuroituna. Tämä meni muistaakseni kivasti: hyvä paikka ruudussa ja pysyi hyvin maassa, Seuraamaan tulossa taisi olla pientä epätarkkuutta.
- Metallin hyppynoutoa. Mites tämä menikään...? Pysyi Neri muistaakseni paikallaan liikkurin käskytyksissä, ja kapulakin pysyi suussa, mutta nyt Nerille on tullut tavaksi lähteä liikkeelle heti, kun olen antanut "irti"-käskyn ja ottanut kapulan. Vieressä paikallaan pysymistä lupaan asti piti sitten treenata, ja pitää treenata jatkossakin.
- Kaukoja otettiin liikkurin kanssa n. 10 metrin matkalta. Vähän tuli eteenpäin sei-is vaihdossa ja toisessa seisomaan nousussa siirsi toista takajalkaa, mutta oli ihmeen hyvät vaihdot siihen nähden, ettei oltu tehty etukäteen vaihtojen "mustutusjumppaa".
- paikalla istumiset ja makuut meni hyvin - muistaakseni

Maneesissa tokottelut 30.12.
Kaksi tuntia ja viisi koirakkoa. Saman aikaisesti toinen koirakko treenaili maneesin toisessa päässä seuraamista tai hyppyä, kun toinen suoritti liikkuroituna muita toko-liikkeitä toisessa päässä.
Maneesi oli Nerille ihan uusi paikka ja siellä oli huumaava hevonpaskan haju, joten aloitettiin kontakti- ja seuraamistreenillä avustajan kanssa. Aluksi kuono tahtoi väkisin painua tannerta nuuskimaan ja siitä napakka kielto. Kun vaihdoin lelupalkan ruokapalkkaan, hevonpaskat unohtui - Nerillä oli armoton nälkä.

Seuraamisessa tahtoi hippusen poikittamaan ja nojaamaan lapaa mun jalkaan. Kokeilin korjata Nerin seuraamisasentoa koskemalla raipalla Nerin kankkuun- ei oikein toiminut - lantioon koskeminen toimi paremmin - mutta parhaiten toimi raipan pitäminen Nerin rinnan edessä - Silloin kulki ihan suorassa eikä nojannut muhun. Täytyykin kokeilla tuota keinoa uudelleen...
Käännökset vasemmalle hyviä, ja kun Neri oli hyvässä kohdassa ja kontaktissa, täyskäännöksetkään vasemman kautta ei olleet kaarroksia. Oven ohi mennessä, kontakti tippui ja Neri pyrki kohti ovea. Se ei näköjään viihdy sisätilatreeneissä kauhean hyvin.

Neri oli välillä autossa ja oli taas kovilla kierroksilla, kun tultiin sisään.

Aloitettiin liikkuroituna ruudulla - merkille hyin oikeaan asentoon, mutta äänteli liikkeelle lähtiessä. Ruudussa haki paikan tosi hienosti(oliskohan tämä vihdoin viimein mennyt jakeluun) ja maahan hyvin, mutta nousi liikkurin "käskystä" ja kun en saanut selvää Kaarinan "nousi" huudosta, menin onneton kutsumaan sen seuruuseen. Onneksi en sentään palkannut. -> Takaisin ruutuun maahan, lähdin kävelemään lenkkiä -  nousi jälleen - karjasin maahan- jatkoin kävelyä - meinasi kuulemma taas nousta, mutta päättikin ryömiä - menin palauttamaan paikalleen. Jätin damin takapalkaksi ja vihdoin pysyi paikallaan, että sain vaputtaa palkalle. Tätä sitten pari kertaa uudelleen.

Luoksetulossa jätin takapalkan ja vapautin ensin palkalle paikallapysymisestä. Neri tosin ei heti bongannut lelua vaan etsi varmaan ruokaa maasta. Sitten oli tarkoitus palkata takapalkalla seiso-pysähdyksestä, mutta kun se ei ollut tarpeeksi napakka, tehtiin koko luoksetulo loppuun asti. Maahanmeno oli parempi. Sivulle tullessa otti musta kimmokkeen kääntyessään.

Hieman seuraamista käskytettynä. Pk-seuraamiseksi kuullemma hyvää, toko-tuomarit ei ehkä tykkää... Ovea kohti kävellessä täyskäännös meni ihan pipariksi, kun Neri kyttäsi ovea. Piti ottaa käännös uusiksi namilla imuttamalla.

Ohjattu nouto - vasen kapula. Merkille hyvin, hyvä meno kapulalle, mutta ennen kapulan nostoa annetusta "ota"-käskystä huolimatta pyöräytti kerran kapulaa. Tämä täytyy ottaa työn alle.

Setin lopuksi vielä metallihyppy. Heitin ihan surkeasti - kapula osui melkein hyppyesteen tolppaan ja jäi tosi lähelle. Neri ulvahti liikkeellelähtiessä, kolautti vielä esteeseen, kalisutteli kapulaa palatessaa ja lähti ennen "kiitosta" liikenteeseen.... Tämä myös työn alle...
Harjoittelin vielä itse heittämistä palkaten Nerin paikallaan pysymisestä ja kontaktinotosta(äänähdys Neriltä kyllä pääsi :-/) - Ei hyppyä.

Paikallamakuut kaikki yhdessä. Neri ryömi mun perään heti jätettäessä - kävin palauttamassa paikalleen. Ryömi jälleen ennen kuin kerkisin piiloon - taas palautus paikalleen. Kävin palkkaamassa paikallaanpysymisesta muutaman askelen jälkeen pari kertaa, jonka jälkeen pääsin piiloonasti ja kyttäsin Neriä laudanraosta - Pysyi muuten paikalllaan, mutta kerran liikautti toista etutassua.

Tauon jälkeen tehtiin ohajatunnoudon kapulan nostotreeniä ja saatiin yksi hieno nosto huolimatta Nerin korkeista kierroksista(maneesissa oli kaikki koirat treenaamassa samaan aikaan... ja etenkin ne Miikun bortsut...)
Kaarina liikkuroi meille vielä tunnarin - Vauhdilla kapuloille, kuitenkin hyvä haistelu ja oman nosto, lähti normaaliin löysävauhtiseen palautukseen - aloin hihkua ja peruuttaa, jolloin sain siihen vauhtia. En oikein tiedä, kannattaako palautusta edes yrittää saada vauhdikkaammaksi... Ehkä Nerillä ei kovassa vauhdissa olisi aikaa pureskella kapulaa. :)

Maneesi on Nerille sentään miellyttävämpi treenipaikka, kuin halli. Alustan ihanat tuoksutkin unohtuivat nopeasti eikä haitannut Nerin keskittymistä. Maneesissa on enemmän tilaa palkata lelulla. Neri juoksi vauhdilla lelu suussa äristen kohti maneesin toista päätä, ja mun piti huutaa se tkaisin, ettei tule mitään konflikteja toisten koirien kanssa.

Ilmaisutreenit x 2

Su 11.12. treeniryhmän kanssa - Neri niin kovilla kierroksilla, että vaikka näki ensimmäisen lähellä olevan mm:n, juoksi ohi ja palatessaan yritti napata rullan vauhdissa, mutta epäonnistui. Palasi itse kyllä heti hakemaan rullan. Mä ihmettelin keskilinjalla, että mitä se oikein siellä touhuaa. :) Näytöllekin teki ison kaarroksen.
Loput kolme menikin sitten jo hieman rauhallisemmin. Hyvin toi rullan perilleasti ja lähti innokkaasti näytöille.

Tapaninpäivänä Arttu maalimiehenä
Meillä oli käytössä mun joululahjaksi saamat radiopuhelimet, jotka oli Artun mielstä tosi kivat, joten piti vähän ylimääräisiäkin pölpötellä! :)
Ensimmäisellä kerralla näytettiin Nerille mihin Arttu jäi, muut kolme kertaa Neri joutui oikeasti etsimään. Hienosti Neri otti joka kerralla rullan heti. Kerran rulla putosi, kun olin liikkunut keskilinjalla eteenpäin ja pölpöttelin, jotta Neri tietäisi missä mä menen. Puhuminen taitaa häiritä Nerin keskittymistä, ja kun lisäksi edessä oli ryteikköä, rulla oli pudonnut suusta juuri ennen ryteikön yli hyppäämistä.

Esineruutu x 3
Treeniryhmän kanssa la 17.12. Neri ei oikein aluksi millään uskonut, että ei etsitä heppuja vaan esineitä. Ensimmäistä kertaa oli vieraanhajuisia esineitä, joten kaikkien esineiden vienti näytettiin Nerille. Hyvin bongasi ja tarkensi vieraanhajuisetkin, kun ensimmäisen tohvelin jälkeen tajusi jutun juonen.

Tapaninpäivänä Artun avustamana ilmaisutreenin jälkeen kolme esinettä. Yksi jätettiin Nerin nähden takakulmaan, toisen Arttu jätti johonkin etualalle puoleen väliin aluetta ja yhden Arttu vei Nerin nähden etukulmaan. Arttu heitteli esinettä ilmassa viedessään ja se putosi maahan. Neri etsi melko kauan siitä paikasta johon esine oli pudonnut, mutta lopulta uskoi, ettei siitä löydy mitään ja jatkoi perälle asti. Sielläkin joutui tekemään töitä hetken, ennenkuin löysi. Seuraavaksi lähetin keskeltä, mutta Neri muisti takakulman esineen ja paineli sinne ja tuli hetken päästä kumihanska suussaan takaisin. Uudelleen lähetys keskivaiheilta ja tällä kertaa Neri lähti lähetyssuuntaan eikä mennyt kauaakaan, kun Neri löysi esineen.

Treeniryhmän kanssa to 29.12.
tylsästi taas kolme esinettä. Enimmäisen vienti etukulmaan näytettiin Nerille. Pienen kaarroksen ja hetken tarkennuksen jäkeen toi. Kaksi muuta oli valmiina, toinen keskellä takarajalla. Neri upposi hyvin sinne syvälle ja löysi nopeasti. Kolmas oli lähempänä lähetyslinjaa. Neri kävi kaukana etsimässä, pyöri lähelläkin, ja vähän kauempana sivussa. Teki kyllä kovasti töitä kokoajan ja välillä lisäksi patistin etsimään ja löytyihän se pikkupussukka lopulta.

Tarkkuusruutuja ja pudotettuja esineitä on myös treenattu muutaman kerran.
Neri on tosi näppärä tarkkuusruudussa ja selvästi tykkää siitä. Aloittaa "hilu"-käskyllä rauhallisen tarkan etsimisen ja on oppinut pysymään ruudussakin hyvin.
Pudotetun esineen jujun on myös hokannut nyt hyvin ja lähtee innokkaasti vauhdilla hakemaan. Kerran taisi juosta jopa liiankin innokkaasti, kun paineli hanskan ohi johonkin kaukaisuuteen näkymättömiin - Palatessa oli kyllä onneksi bongannut hanskan. Olen tähän asti näyttänyt kädellä suuntaa lähettäessäni, mutta se ei olekaan vissiin sallittua kokeessa, joten täytyy alkaa harjoitella ilman käsiapua.

Joulupäivänä jälkikin!

Metsässä kaikki lumet sulaneen - Sammalpohjalle tallasin reilun 100 metrin jäljen, kaksi keppiä. Neri odotteli kiven takana, vaikka aiemmin uhosinki, etten jätä sitä yksin kiinni metsään... Olin tosi nopea! :) Käytiin välillä kävelyllä jäljen vanhentumista odotellessa - ehkä 20 minsaa saatiin kulutettua. Huomasin, että Neri oli arvannut, mitä mä siellä oli tehnyt. Heti kun alettiin lähestyä paikkaa, josta lähdin jälkeä tekemään, Neri alkoi nuuhkia maata. Tuuli oli aika napakkaa(muualla kuulemma myrskysi, en mä sellasta huomannut) ja Neri kulki aikaajoin jäljen sivussa, mutta kummasti se kepit bongasi. Toisen kepin ohi se oli jo mennyt, mutta kiekkasi parin metrin päästä takaisin, nuuhki ja ja pyöri, talloi välillä kepin päälläkin, kunnes vihdoin sai tarkennettua. Siitä päästiin sitten antamaan loppupalkka.

Metsään mennessä tuli vastaa muutama ihminen narttukoiransa kanssa. Koira oli vapaana, joten päästin Nerinkin vapaaksi. Koiralla oli kuulemma juoksu lopuillaan, joten vähän arvelutti. Kerran toinen koira ärähti Nerille vähän napakammin kauempana, jolloin Neri juoksi uikuttaen mun luokse: "Mammaaaaa, toi oli mulle ilkee!"

Tämä olikin sitten vuoden viimeinen päivitys! Hyvää uuttavuotta!

Täytyiskö tehdä yhteenvetoa vuoden treenisaavutuksista, verrata niitä vuoden alussa suunnitelluihin tavoitteisiin ja kirjata uuden vuoden tavoitteita, jotta pääsee taas vuoden lopussa katsomaan, onko tavoitteisiin päästy, tai edes lähelle :)

Äh, taas yksi 0

Launataina tokokokeessa SDP-hallilla Marjamäessä

Kotikenttä, ja arvelin, että kun Neri on tottunut siellä käymään kierroksilla, niin varmaan käy nytkin....
EVL-luokka alkoi puolilta päivin, niin kerkesin käyttää Nerin lähes puolentoista tunnin vaapaanajuoksulenkillä ennen koepaikalle menoa. Kuvittelin väsyttäväni koiran, mutta olikin lopulta itse aivan poikki.
En vienyt Neriä sen neljän ja puolen tunnin aikana, minkä homma kesti, missään välissä autoon, vaan pidin sen kokoajan hallissa - mitä nyt välillä käytin ulkona asioilla. Selvittiin kokeesta ilman ääntelyä!!!! Jeeeeees, todellakin!

Koirakoita oli ilmoittautunut EVL:ään 13(yksi ei tullut) ja meillä oli  nro 10. Koe pääsi alkamaan hieman etuajassa, joten aloitettiin yksilöliikkeillä:

Metallihyppy 7 - Neri sylki mun vieressä kapulan suustaan juuri ennen käskyä, niin että se lensi reilun puolen metrin päähän. Onneksi sentään yletyin siihen.
Z 9,5 - Koira kuulemma hieman seilasi seuraamisessa
Tunnari 8 - Hyvä haistelu! Hidas palautus ja kapulan mälväämien pudotti pisteitä
Kaukot 8 - Muuten loistavasti, mutta alussa jouduin antamaan maahanmenossa kaksoiskäskyn -Todella harvinaista Nerille. Sitä näytti kyllä tapahtuvan monelle koirakolle. Arvelisin, että seinässä huriseva puhallin häiritsi

Piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä tauko

Ohjattu 0 - Arvonnassa vasen(tietenkin, kun se on meille vaikeampi) Neri lähti hyvin vasemmalle, mutta koukkasi yht'äkkiä keski kapulaa kohti - Multa meni pasmat sekaisin ja päästin taas epämääräisen rääkäisyn!! Neri pysähtyi aivan keskikapulan eteen, mutta oli niin hämmentynyt, ettei osannut toisella käskyllä lähteä vasemmalle kapulalle vaan palasi mun luo. Tuomari pyysi armollisesti ottamaan uudelleen koko homman, ja kyllähän se sitten osasi - eikä edes pyöritellyt kapulaa ennen nostoa...
Seuraaminen 5,5 - Aaamen! :D  Tuomari: "Teit täyskäännöksissä kolmen metrin U-käännökset" Minä: "Älä nyt sentään liioittele" Tuomari: "Kyllä, minä oikein seurasin sitä!" Sitten se oikein näytti jaloilla sivuttain kaksi asketa askeltamalla, kuinka laajoja kaarroksia mä muka tein. Ei siinä sitten auttanut muuta, kuin nyökytellä, tai siitä ei olisi tullut loppua! :D  Lisäksi koira painosti koko ajan. Piti kyllä hyvin paikkansa.
Olin tyhmä, kun tein vasemman kautta kaikki täyskäännökset, vaikka Neri tosiaan oli mun "tiellä"!
Ruutu 9 - Käytettiin samaa merkkiä, kuin ohjatussa, mutta eri suunnasta. Neri ei onneksi jäänyt siihen ohjattuun "kiinni"! Vauhdilla ruutua kohti, seis-käskyllä pysähtyi hypähtäen takajalat ruudun ulkopuolelle takareunasta. Pienen harkinnan jälkeen "tu-maa"(ei voinut jäädä katsomaan, lähteekö tuolla tu-käskyllä liikkeelle, muuten olisi ehtinyt ulos ruudusta) ja sain kuin sainkin Nerin jäämään ruudun sisään, tosin aikas lähelle etureunaa. Loppu hyvin!
Luoksetulo  9 - Vauhtia oli, kuitenkin ihmeen hyvät pysähdykset. Tuomarilta jopa kommentti: "Parhaat pysähdykset tässä kokeessa" Oho! Piste lähti Nerin "mittarimatoryöminnästä". Onneksi ei ehtinyt liikauttaa, kun vasta takajalkoja - seuraavaksi olis liukuneet etujalat eteenpäin....

Pakalla istuminen 10 - Oli täytynyt istua paikallaan, koska tuomari oli tosi tarkkana
Paikalla makuu 10 - Jes!
Nää paikallaolot ei ollut mitenkään itsestäänselvyyksiä hallissa - Neri on treeneissä lähtenyt mun perään, ryöminyt, noussut...

Yhteensä 244 p ja EVL2

Täytyy nyt vielä tosiaan ihmetellä, miten Neri oikein pystyi olemaan kokeessa hiljaa! Mä en millään vieläkään tajua sitä - se kun on äännellyt kaikissa treeneissä sekä hallissa että ulkokentällä!

Seuraavana päivänä treeneissä samassa hallissa Neri oli taas ihan toivoton. Se kyttäsi toisia koiria, vinkui, vonkui ja ulvahteli, olisi halunnut bortsujen perskarvoja nyppimään... Vein sen välillä autoon rauhoittumaan. Ja enimmän osan aikaa oltiin hallin nurkassa yrittämässä rauhoittumista, mutta se ei yksinkertaisesti onnistunut....
Treenaaminen on yksinkertaisesti mahdotonta, kun Neri on sillä tuulella. Välillä tuntuu, ettei kannata edes yrittää, mutta sitten se yllättää mut täysin kokeessa.
Mä olin niin tyytyväinen Nerin ääntelemättömyyteen, ettei mua edes jaksanut harmittaaa kakkostulos :) Noita liikkeitä voi treenata, mutta sitä ääntä ei tahdo saada treenaamalla millään pois... Ne on ne hermot, ne hermot...

2x jälki

Jälkeäkään ei ole pystynyt harrastamaan, kuin viikonloppuna. Pimeä tulee jo ennen kuin kerkiän töistä kotiin.
Kahtena sunnuntaina ollaan sitten aamupäivällä pienesti yritelty

27.11 pellolla noin 200 metrin jälki
Neljä keppiä, yksi kulma oikealle, kaksi pelto-ojan ylitystä ja yksi melko tiukka kaarros vasemmalle. Jälki vanheni noin puoli tuntia.
Neri lähti innolla jäljelle ja menikin tosi hienosti. Kulmassa meni yli, etsi jälkeä vasemmalta ja kun ei löytänyt, katsoi mua kysyvästi. Seisoin vaan paikallani ja odotin.... ja Neri peijooni meni seisomaan mun selän taakse tyyliin "hoida tilanne". "Heeei, etsi jälki!" No etsihän se sitten sieltä oikealtakin ja sitten jatkettiin vauhdilla kuono maassa. Ojia Neri ei edes huomaa ja kaarroskin meni hienosti eksymättä. Ja kaikki kepit nousi! Ja me taidettin ajaa se jälki puolet nopeammin, kuin mä sen tallasin :D

Tänään 4.12. metsässä noin 150 metrinen jälki
Kolme keppiä ja pari kulmaa sammalpohjalla. Ajamaan lähdettiin jotain 15 minsan päästä. Neri lähti hirveällä vauhdilla, jouduin jarruttamaan oikein voimalla. Ensimmäinen keppi nousi ja sen jälkeen meno rauhoittui. Ensimmäisestä kulmasta meni taas suoraan ja Neri joutui etsimään jälkeä kauan. Mä en muistanut missä se meni, joten en onneksi voinut auttaa. Siinä oli sitten sotkettu sikin sokin ja ajattelin, että toivotonta enää, mutta yhtä äkkiä Neri lähti painaltamaan suurinpiirtin oikeaan suuntaan. Arvelisin, että se oli saanut seuraavasta kepistä ilmavainun :D. Hienosti nousi keppi ja sitten jatkettiin kunnes....

Häh, mistä tuo tupsahti?
...viereen ilmestyi vapaana jämtlannin pystykorvan näköinen koira. Nerillä nousi karvat pystyyn ja pääsi murina, mä juttelin rauhoittavalla äänellä, ja kun Neri oli hetken tuijottanut toista koiraa, epävarmuus vaihtui kiinnostukseksi.
Toinen koira ei ollut yhtään agressiivinen. Hetken päästä näkyviin ilmestyi isäntäkin iloisessa humalatilassa. Sille ei mennyt ollenkaan jakeluun mun selitys, että koiralla oli jäljenajo kesken. Se vaan ihmetteli, miksi pidän koiraa kiinni metsässä! :D Ei siinä sitten auttanut muu, kuin päästää Neri vapaaksi ja juoksentelemaan toisen koiran kanssa. Tosi hienosti tulivat juttuun, vaikka toinen koira olikin narttu. Neri leikki sen kanssa samalla tavalla kuin kotona Hukin kanssa - piti samanlaista leikkiärinää ja välillä heittäytyi eteen alistuvin elein ja välillä hyppi niskan päälle.
Varmaan tunnin siinä meuhkasivat samalla, kuin mies esitteli mulle metsässä olevan lähteen. Talutushihnaa sillä ei ollut ollenkaan mukana, mutta oli sillä eväspullo :DDDD
Mulla oli tosiaan vaikeuksia välillä ymmärtää sen jutunjuoksua. Ja taisi olla puolin ja toisin, ei mieskään mun puheita aina tajunnut, mutta hauska mies se oli silti. Oikeastaan ihan mukava tapahtuma kaikkinensa.

Jäljestys jatkukoon...
Lopulta läksin takaisin jäljelle hakemaan muovinauhat pois - alku, toinen kulma ja loppu oli merkattu. Kun tultiin Nerin kanssa kohtaan, jossa keskeytys tuli, Nerillä ikäänkuin syttyi lamppu, joten ajattelin, että jatketaan sitten jälki loppuun, vaikka olikin aika kauan vanhentunut.
Mä luulen, että Neri tiesi, että vielä olis keppi jossain, kun se on tottunut, että lopetetaan keppiin ja palkkaan. Jäljen ajo ei ollut mitenkään kauhean täsmällistä, mutta hienosti hoiti kulman ja jatkoi hieman jäljen sivussa myötätuulen puolella, kunnes tultiin kepille - nousi kuin nousikin ja Neri sai loppupalkkansa! :)

2 x hakuilut

La 26.11. Birgitan polulla kolmen koirakon voimalla.
Nerille neljä maalimiestä ja yksi tyhjä.
1. mm Liisa N kulmassa ääniavulla. Oli Nerille vieras mm, ja Nerin mielestä kai väärässä paikassa, kun haukkui muutaman haukahduksen. Palatessa keskilinjalle polulle ilmestyi kaksi vierasta henkilöä ja niillekin Neri puhahti.
2. mm Liisa L kulmassa valmiina, vähän ylisyvällä. Hienosti löytyi. Palatessa ei kiinnittänyt enää mitään huomiota keskilinjalle jääneisiin vieraisiin vaan oli täysin keskittynyt työhön.
3. mm valmiina - Hyvin.
Liisa L siirtyi etukulmasta takarajaa pitkin ja tuli pois alueelta tehden Nerille hajuapuja tyhjä tekemiseen. Neri upposi syvälle, mutta lähti "hajutunnelissa" taaksepäin. Huhuilin, jolloin Neri kääntyi ja eteni takarajalla eteenpäin, etsi kovasti Liisaa matkalla kaskilinjalle, eikä reagoinut mun "hienoa, tänne" huhuiluun. Lopulta tuli keskilinjalle, muttei mun luokse vaan Liisan, ja oli ihan onnessaan, kun löysi vihdoin alueella hortoilleen kadonneen :)
Viimeinen mm näkölähtönä. Käänsin Nerin pois, kunnes mm ehti piiloon. Neri lähti innoissaan, mutta "törmäsi seinään" noin 30 metrissä ja jai siihen siksakkaamaan edestakaisin vähäksi aikaa. Lopulta eteni maalimiehelle asti.
Lopuksi Neri kävi moikkaamassa keskilinjalla odottaneet vieraat, jotka oli jotain partion johtajia ja odottivat polulta tulevaksi laumaa partiolaissuunnistajia. Onneksi ehdittiin alta pois! :)
Oli hienoa huomata, ettei Neri mennyt lukkoon alueelle "tunkeutuneista" vieraista ihmisistä.

La 3.12.hakuilu
Nerille neljä maalimiestä ja kaksi tyhjää: mm mielikuvana - tyhjä mielikuvana - mm ääniavulla - tyhjä - mm - mm.
Nerille näytettiin etulinjalla henkilöiden lähtö alueelle. Tyhjälle puolelle lähes alueen perälle asti. Sillä aikaa kun Neri haki ensimmäisen mm:n toisesta kulmasta - hyvin hakikin, Marja-Leena käveli toiselle puolelle "laatikon". Neri juoksi hienosti koko laatikon ja oli taas ylen onnellinen löytäessään Merja-Leenan keskilinjalta. Seuraava mm ääniavulla - hyvin. Seuraavalla tyhjällä Neri upposi hyvin takarajalle asti ja huhuilin vähän liian aikaisin "hienosti", jolloin Neri tuli heti suorinta tietä mun luokse, eikä edennyt takarajalla. Täytyy oppia odottamaan vähän aikaa ennen kiittelyä ja antaa Nerille mahdollisuus tehdä omia ratkaisuja.
Seuraava mm valmiina. Neri lähti tosi innokkaasti hakemaan, vaikka oli tyhjä alla. Upposi suoraan ja syvälle, mutta hetken päästä palasi - Uusinta lähetyksellä löysi. Neri oli ensimmäiselläkin kerralla käynyt pitkällä, mutta kun ei ollut osannut kääntyä alueella eteenpäin vaan palasi samaa tietä takaisin, eikä tuulen suunta auttanut, jäi maalimies löytymättä.
Viimeinen olikin sitten tuulen puolella ja Neri oli jo paluumatkalla keskilinjalle nenä pystyssä. Oli alunperin tarkoitus antaa viimeiselle helpotukseksi ääniapu, mutta sitä ei sitten tarvittu.
Kivasti meni!