Eilen hakutreenit samassa paikassa kuin viimeeksi, eli koiralla vielä muistikuva paikasta. Nerille viisi maalimiestä piiloutuneena valkoisen lakanan alle. Kaksi ekaa valmiina kulmissa ja seuraavat kaksi ääniavuilla viidessä kympissä, ja viimeinen haamuili hieman lähempänä. Neri ei häkeltynyt yhtään, vaikkie saanutkaan mitään apuja ensimmäiselle. On tätä aiemminkin tehty, mutta hyvällä tuuliavulla.
Neri joutui tekemmään oikeasti töitä kaikilla muilla paitsi viimeisellä, ja hienosti tekikin. Aikaisempi pomppiminen ja pysähdyksiin kuuntelemaan jääminen (= epäluuloisuus ja katseella etsiminen) oli jäänyt pois ja Neri selvästi etsi aktiivisesti hajulle päästyään. Olisko maalimiesmotivaatio viimein löytynyt.
Nyt täytyisi saada lisää täysin vieraita maalimiehiä, että Neri tottuisi myös siihen, ettei kaikki aina ole tuttuja. Josko se joskus jossain vaiheessa oppisi, ettei ihmiset ole vaarallisia - ainakaan hakumetsässä! :) Ja näitä täysin näkymättömissä olevia maalimiehiä lisää jatkossa, ettei Neri rupea taas etsimään katseellaan.
Kyllä siitä vielä hakukoira tulee! :D *uskottelee hän itselleen, vaikka onkin epäileväinen*
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti