maanantai 18. lokakuuta 2010

Ärh!

Myytävänä koira - koulutusta vaille käyttö- ja tottelevaisuusvalio :)
Välillä olin jo mielessäni myymässä tuota perskutin juovahyeenaa. (Vaikkei sitä kyllä kukaan huoli! ;D) Sillä on kai joku "ikä". Toisille koirille äriseminen ja ihmisepäluulo tuntuu pahentuneen. Ihmisille se ei ole pitkään aikaan puhkunut lenkillä, mutta nyt on välillä naapureillekin, kun ovat kävelleet vastaan. Ja koirien nätisti ohittamisesta ei ole tietoakaan.
Pahinta kuitenkin - Neri on taas pari kertaa karannut treenikentällä toisen koiran luo, eikä kovin hyvissä aikomuksissa. Koko kesä meni hienosti, ja nyt se taas alkoi. Ensin viime tiistaina tokotreeneissä se ampaisi ahdistelemaan bortsunarttua(myöh.huom: koira olikin kuulemma uros :-O), jonka vieressä oli juuri kiltisti suorittanut paikallamakuun. Kai ne olivat siinä tuijotelleet toisiaan ja Neri päätti näyttää kaapin paikan. Ei se varsinaisesti kimppuun hyökkää, vaan käy räyhähtämässä, ja kai se karvoistakin nyppäisee, en ole varma, kun se tekee sen niin nopeasti. Siitä tuli sitten pitkästä aikaa autoarestia.
Seuraavana päivänä agitreeneissä menin tyhmänä aloittamaan treenin, ennekuin edellinen oli lähtenyt esteiltä, ja kun vielä unohdin radan ja lopetin ohjaamisen, Neri syöksyi viihdyttämään itseään taas bortsunartun perskarvoilla. Tällä kertaa mä sain sen verekseltään kiinni, kun se juoksi karkuun pinkovan koiran perässä. Taklasin sen maahan ja makasin varmaan puoli minuuttia sen päällä. Ja taas raahattiin autoon häpeämään. Siinä meni sitten Nerin agitreenivuoro sillä erää. Kun tulin myöhemmin uudelleen kentälle, Neri ei uskaltanut edes vilkaista kyseistä bortsua meidän kävellessä sen ohi. Toivottavasti muistaa sen läksytyksen myöhemminkin!
Mitähän ihmettä Nerillä on noita bordercollieita vastaan. Ne taitavat kaikki järestään saada Nerin pahimman puolen esiin. Pikku-Lukallekin ärisee ja alkaa heti kukkoilemaan, kun näkee siitä vilahduksenkin jossain. Tosin, kun Neri ja Luka saivat juosta vapaana metsässä, ne olivat seesteinen ja sopusuhtainen parivaljakko. Samoin Hiskin kanssa Neri tulee hyvin toimeen, vapaana ollessaan, ja kunnioittaa kummasti Hiskin "ylemmyyttä"! :) Mutta nuo ovatkin poikia!
Mulla on siis hyppysissäni hirvee remmirähjä, jota mää en ole osannut kouluttaa kunnon koirakansalaiseksi! :(

6 kommenttia:

  1. Bordercollieilla tuntuu joskus olevan tuollainen vaikutus toisiin koiriin :/.. Johtuisiko se niitten maanisesta tuijottavasta paimennuskatseesta yhdistettynä usein alaspainuneeseen päähän?

    VastaaPoista
  2. Niin, ne liikkuvat jotenkin vaanivassa asennossa, etenkin käyttöpuolen bortsut. Ja Neri kun on luonteeltaan epävarma, se provosoituu pienestäkin.

    VastaaPoista
  3. Bortsuilla on nimenomaan toi "silmä": nehän saa tuijottamalla lampaat liikkeelle.
    Hiskillä on yhtä huono vaikutus kaikkiin koiriin. Mihin vain Hiski ilmestyy, siellä alkaa heti hirvee rähinä. Se johtuu nimenomaan tosta tuijotuksesta, jolla se provosoi.
    Kyllä se siitä, ihan varmasti, vaikka tiedän, että toi masentaa, ottaa päähän ja teettää hirveesti töitä. Hiskihän on lenkeillä aika karsee myös, kentällä käskyn alla se on ookoo.

    VastaaPoista
  4. Tunnistan niin noi sun fiilikset!
    Tsemppiä.

    VastaaPoista
  5. Tutun kuuloista, meillä toi mun bc/tolleri risteytys narttu oli myös hirmu epävarma ja helposti provosoituva JA provosoiva muille koirille.
    Vilman päälle on käynyt sen pahimmassa iässä sakemanni ja sitä on tunkeillut sellaset pienet valkoiset koirat. Siitä sit johtuu edelleen tollanen mörrääminen noille kyseisille roduille.
    Parastahan siinä on se, et sakemannit on aina yhtä ihanasti hallinnassa täällä meillä päin ;-) ja se et ne on rakenteeltaan sellasia vähän etupainoisia ja uhkääviä isoine korvineen.
    Pikkuiset terrierit ja naapurin cottonit on saaneet Vilman naapurivihat päällensä, ja veikkaan että syynä on cottoneiden karva, ne vaan on sellasia valkosia räksyttäviä karvapalloja ;-) Terrieritkin on sit sellasia "aina uhkaavia", häntä pystyssä ja paino edessä :-/ Samoin snautserit.
    Monta läheltä piti tilannetta on meilläkin ollut, ja muutama verinen tappelu, ikäväkyllä.

    Asioita ei helpota ollenkaan se et toi mun koira on bortsun (kyttäys ja vaaniminen) ja tollerin (häntä --> kantaa sitä tosi ylhäällä luonnostaankin) ihana rakkauslapsi, ja luonteeltaan niin epävarma ja pellossa kasvanut että ei toista samanlaista taida ollakaan :-D Terävä ja inhoaa ylikaiken muita narttuja, ne pienet naapurin cottonit olis oikein oivallisia makupaloja Vilman mielestä ;-) Vilma siis provosoi erittäin hyvin kaikki vastaan tulevat koirat, ellei se koira ole sokea ja kuuro, ja kun neiti on saanut vastaantulijan pahalle tuulelle saa hänkin sit sanoa sanottavansa.. Jep, ei oo helppoa.

    Tsempit teille, mä oon sen verran laiska ollut ton kanssa et välttelen nykyään oikein onnistuneesti sellaisia lenkkejä missä koiria tulee vastaan, koska Velho ottaa oppia vanhemmasta myös melko onnistuneesti, toistaiseks ollaan vältytty Velhon kans rähinöiltä ja se on helposti lahjottavissa eikä sillä oo ollut ongelmia muutenkaan muiden koirien kanssa, oon saanut hyvin potkittua kaikki uhkaavat koirat pois Velhon kimpusta ;-)

    Homma vaatii paljon aikaa ja treeniä mut ei ole mahdotonta! Neri tuskin tulee rakastamaan kaikkia bortsuja tai muita koiria, mut todellakin sen voi saada sietämään niitä :-)
    Ikäkin tuo vielä itsevarmuutta. En sanois ettetkö olis osannut kouluttaa Neristä kunnon koirakansalaista! Höpöhöpö! sullahan on koira joka on TK2 ja menossa voittajaan! ;-) Neri vaan on hyvä lukemaan toisia koiria, herkkä ja vielä epävarma nuori koira :-)

    VastaaPoista
  6. Kiitos kannustuksesta, ja vertaistuki aina lohduttaa! :)
    En mä oikeesti myisi tuota koiraa mistään hinnasta, vaikka välillä ajattelenkin, että ehkä olisi sosiaalisesti helpompiakin yksilöitä. Epäluuloisuus yhdistettynä voimakkaaseen vahtiviettiin ja terävyyteen aiheuttaa pikkasen mulle päänvaivaa. Joltain muulta yksilöltä puuttuisi sitten ne vahvuudet, joita Nerillä on.... Se on oikeasti huippuhurtta! Nopeaoppinen, kotona niin helppo ja miellyttämisenhaluinen, ei "kiipijä"luonne eli koskaan ei ole asettanut kenenkään perheenjäsenen johtajuutta kyseenalaiseksi, eikä se ole pentunakaan tehnyt pahemmin pahojaankaan.
    Kyllä mä uskon, että me vielä päästään voiton puolelle. Välillä vaan epätoivo paukutta nuijalla päähän, kun tulee takapakkia.

    VastaaPoista