perjantai 2. huhtikuuta 2010

Helpotuksen huokaus

Ensin helpottavat uutiset
Eilen aprillipäivänä käytin Nerin tiineysultrassa. Vähän oli kuulemma vielä aikainen ajankohta ultrata, mutta tulos kuitenkin: "Mitään merkkiä tiineydestä ei todettu." En mä kyllä paljon etukäteen pelänny: Luotin Hukin kyvyttömyyteen! :D
Neri käyttäytyi taas upeasti: Ei minkään valtakunnan epäilevää käytöstä eläinlääkäriä kohtaan. Neri vaan seisoi kiltisti paikallaan, kun el leikkasi karvat ja ultrasi varmaan melkein 20 minuuttia. Mutta palkkanamia ei kyllä lääkärin kadestä huolinut! Mies vaan tokasisi: "Ai niin, sää oot holsku!" :)

Tänään pitkäperjantain hakutreenit PPK:n porukassa
Mukana kuusi koirakkoa: Nerille kolme tuttua ja kaksi vierasta maalimiestä. Nyt ei vieraatkaan aiheuttaneet mitään puhkumista vaan rohkeasti ja epäluulotta Neri meni kaikkien luokse. Into ei vaan tuntunut olevan entisellään... johtuisiko aamulla ennen hakutreenejä tehdystä geokätköilylenkistä. Neri se vaan paineli umpihangessa, kun me kuljettiin jollain poluntapaisella.
Ensimmäinen maalimies tuttu 50 metrissä, hajuhaulla. Neri kulki nenä maassa, joten mä yritin ohjata sitä poluilta hankeen kävelemään. Kun arvelin Nerin olevan hajulla(en ollut ihan varma sen reaktiosta) palasin jonkin matkaa, en keskilinjalle asti. Löysi hyvin.
Muilla maalimiehillä Neri ei oikein toiminut. Taas kulki niin jäljestäen eikä Nerillä ei tuntunut olevan hirveää hinkua edes löytää ketään. Kunhan haahuili. Odottelin edes jotain reaktiota maalimiestä kohti, että pääsisin lähettämään. Musta poispäin liikkuminen oli melko vaisua eikä Neri mennyt kovin helposti pitkälle.
Viimeinen eli viides maalimies otettiin haamuna. Kaarina näyttäytyi 50 metrissä ja meni sitten piiloon. Silloinkin Kaarina sai jonkin aikaa heilua siellä, ennenkuin Neri bongasi sen. Eikä se sitten edes mennyt sinne suoraan vaan hieman vasemman kautta kiertäen
No, jos ei treenit ollukkaan Neristä niin kivat, niin sen jälkeen ainakin oli kivaa: Se pääsi Hiski-bortsun ja parin aussinartun kanssa lenkille vapaana juosten. Aussit oli tosin turhan rauhallisia(toinen niistä hihnassa) eikä Neri saanut houkuteltua leikkiin. Mutta onneksi oli Hiski! :) Neri olikin oikeasti väsynyt sen jälkeen - heti hypättyään autoon meni sinne maaten.

Tiistaina 30.3. tokoa kentällä
Miten mä tunnenkin itteni niin riittämättömäksi aina tokto-treeninen jälkeen. Välillä tuntuu, että siellä käyminen on ittensä(ja olisko koirankin) kiusaamista! :(
Ei ne mitenkään huonosti mennyt, mutta kun mä aina mokaan jotain ja siitä tulee mulle paha mieli. Teemana oli ruutu ja merkki. Merkkiä kerkesin harjotella omin päin pari kertaa, kunnes joku ohjaajista sanoi, ettei sitä edes kannata treenata ennen erikoisvoittajaluokka, koska se sekoittaa ruudun oppimista. Eli sitten treenasin jonkin kerran ruutua. Ruudussa oli ruokapalkka, niin että Neri näki kun se vietiin sinne. Siinäkin mä mokasin kerran: Neri meinasi lähteä juoksemaan ruutuun ennen mun käskyä ja mä älähdin kieltävästi. Neri kääntyi takas ja sitten mä lähetin sen. Palaute: "Koiraa ei saa kieltää!" Joopa joo, jos olisin ollu fiksu, olisin huutanu Nerille vauhdissa "ruutu", mutta kun ei aivot toimi niin nopeesti, kun ei ole etukäteen suunnitellut toimintaa tollaista tilannetta varten. Jälkiviisaus kunniaan! Onneksi Neri on hyvä irtoamaan ja aina innolla menossa, niin ei se muutamasta kiellosta mene lukkoon, ja kieltäydy mahdollisesti seuraavan kerran menemästä ruutuun.
Luoksetuloja ja etenkin sitä istumaan jäämistä harjoiteltiin myös. Hyvin Neri nyt pysyi istumassa, vaikka joinain kertoina pää oli jo painunut jonkin verran. Jonkin kerran palasin palkkaamaan namilla istumassa pysymisen ja luoksetulot otin läpijuoksuina. Muuten me leikittiin paljon ja tehtiin kaikkee kivaa, kuten pujotteluja jaloissa, ettei toko-kentällä olosta tule meille pakkopullaa.
Kekiviikkona 31.3. treenattiin kotona vielä ruutua.
Rakensin ruudun muovisista hillopurkeista (lumella täytettynä, kun tuuli meinasi viedä ne) ja nauhana oli maalarinteippiä, kun en siihen hätään muuta löytänyt. Lähettelin Neriä sinne eri suunnista, seiso -käskyllä pysäytys, palkaten välillä lelupalkalla ja välillä ruualla. Maahanmenoa sinne en treenannut, ettei siitä tule Nerille automaatiota ennen "maahan" -käskyä.

2 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että muutkin holsku ihmiset harrastavat geokätköilyä... :) Sopii tosi hyvin koiraharrastajille.

    VastaaPoista
  2. Se on enemmänkin mun miehen harrastus, mutta mielelläni mä mukaan menen, kun kerkeen, etenkin metsäkätköille. Ollaan me yritetty Neriäkin opettaa kätköjä hakemaan, mutta jonkun pitäis olla käyny siellä vähän aiemmin, jotta se vois jotain haistaa. Innokkaasti se meidän kanssa kivenkoloja tutkii! :D

    VastaaPoista