Toinen VOI1 \o/

Hyvillä fiiliksillä mentiin kisapaikalle Hervantaan. Oli meille sopivasti mukavan viileä ilma. Neri oli rauhallinen, mutta kuitenkin ihan hyvässä vireessä. Tuomarina jälleen Ilkka Sten.
Epäonneksi meitä ennen oli bordercollie suorittamassa, jouduttiin tulemaan vastakkain melko läheltä ja Neri nosti karvat pystyyn, pompsahteli ja haukahti. Mulla oli Neri vapaana, kun en muistanut, pitääkö VOI-luokassa koira viedä kehään ilman hihnaa! Päästiin suuremmitta kommelluksitta kehään ja kiihtymys meni onneks nopeesti ohi.

Liikkeet oli tavallisessa järjestyksessä:
Paikkamakuu 10 - Normisuoritus Neriltä, eli oli siirtynyt lonkalle.
Seuraaminen  9 - Alussa oli pientä haahuilua, mutta muuten meni hienosti
Istuminen liikkestä 10 - Hyvin
Luoksetulo 6 - Neri pannahinen meni seisomisen maahan! Sanoin ehkä käskyn liian matalalla äänellä, kun normaalisti seisomiseen käytän "kirkasta" ääntä ja maahan matalaa :)
Ruutu 6 -Argh. Neri meni taas ruudun yli ja jäi seisomaan ruutunauhan suuntaisesti juuri ulkopuolelle. Odotin jonkin aikaa hiljaa, jos se vaikka älyäisi itse hipsiä ruutuu, mutta eihän se liikkunut, kun olin antanut seiso-käskyn. Annoin uuden ruutuun-käskyn mutta Neri vaan kääntyi mua kohti ja alkoi nuuskuuttelemaan ruutunauhaa tyyliin "Minähän olen jo ruudussa!" Jouduin antamaan vielä lisäkäskyn ja päätyihän Neri lopulta ruudun sisään. Loppu hyvin.
Hyppynouto 10 - Ihan ok.
Metallinouto 9 - Neri lönkötteli takaisin (Tähän täytyy nyt jollain ilveellä saada vauhtia - Saa antaa neuvoja! :D) Mä heitin kapulan varmaan 10 metrin korkeuteen - Pelkäsin jo, ettei se mene riittävän pitkälle, mutta kieri se metrin yli merkkiviivan.Tuomari tuumasikin liikkeen jälkeen:"Olis tarkoitus heittää 10 m:n etäisyydelle, ei korkeuteen!"
Tunnistusnouto 8 - Neri meni suoraan omalle, nuuhkaisi otti suuhunsa, mutta päätti käydä tarkistamassa kolme muuta ja pudotti oman. Tarkistuksen jälkeen palasi omaa hakemaan. Sen pää oli aivan kiinni toisessa kapulassa ja pelkäsin, että Neri nappaa väärän, mutta likka oli tarkkana. Neri ei ole tuota kapulan pudottelua aiemmin harrastanut, eikä toivottavasti harrasta jatkossakaan. (Lueskelin sääntöjä: Tästä ei olis kyllä ansaittu, kuin korekintaan 7 pistettä)
Kaukot 10 - Neri teki taas kokeessa parhaita suorituksiaan. Oli tullut vajaa 5 senttiä kyllä eteenpäin(ehkä sei-maa vaihdossa), mutta kun toiset tuli pari omaa mittaansa ja saivat siitä vielä pisteitä, Nerille oli kai pakko antaa kymppi! ;)
Kokonaisvaikutus 10 - Minäkin oli tänään suht rento.
Yhteensä 274 pistettä ja 1. sija. Neri sai ruusukkeen lisäksi palkinnoksi muovisen frispeen, joka heti toisella puraisulla meni rikki. - Oli vähän liian kovaa muovia!

Jälkeenpäin hatutti se ruutu-häröily, kun viimeaikoina treeneissä on mennyt hienosti. Ja tietty se seiso-stopin maahanmeno. Nyt ei enää treenata maahanmenoa ollenkaan(aina Neri maahan osaa mennä) ja mahdollisesti vaihdetaan pysäytyksen käsky. Muuten Neri oli tänään oikein tsemppi ja minäkään en pahemmin mokaillut(jos ei sitä metallin heittoa lasketa)

Tuloksia odotellessa Neri leikki ja hösäsi juuri sen urosbortsun kanssa, jolle piti kehään mennessä äristä ja vain siksi, että se oli sattunut ilman omaa syytään syntymään bortsuksi! ;)

Viikon varrelta

Maanataina omassa pihassa tokotteluja 
Ruutua ainakin - Neri ei enää juokse ruudun yli, mutta nyt tekee löysän kaarroksen ruudussa mennen sisään ruudun oikeasta laidasta ja kaartaa vasempaan laitaan. Pysyy kyllä ruudun sisällä, mutta jos kaarros tosta vielä laajenee, voi pian olla puoliksi ulkona.
Lyhyttä seuraamista, kontakti-  ja liikkeellelähtötreeniä nami sekä lelupalkalla.
Tunnaria - on löytänyt hyvin oman eikä enää pureskele kapulaa.
Merkkiä ja merkiltä lähetystä käden osoittamaan suuntaan. Merkki aikas hyvä, välillä tosin seisoo lähes merkin päällä. Siitä peruutetaan taaksepäin. Merkiltä lähtee välillä väärään suuntaan namikippoa kohti, mutta stoppaa huudosta.

Tiistaina haku

Viisi maalimiestä. Ensimmäinen haamuna - Maalimiehelle juostessa matkalla oli vanha laatikkopiilo jota Neri jäi pitkäksi aikaan karvat pystyssä raivokkaasti haukkumaan. Taisi jopa tehdä hyökkäyksiä "kummitusta" kohti. Mun piti mennä metsään Nerin tueksi, jotta se pystyi jatkamaan maalimiehen etsintää.
Toisella ääniapu. Ei jäänyt pelottava laatikko yhtään mieleen vaan Neri juoksi reippaasti etsimään.
Kolmas oli n. 20 metrissä valmiina kompostikehikkopiilossa. Ei myöskään aiheuttanut yhtään Nerissä jännitystä.
Neljäs valmiina 50 metrissä. Neri lähti reippaasti, mutta noin 30 merissä pysähtyi etsimään silmillä - Nosti etutassut kivelle ja katseli ympäristöä. Kääntyi siitä etenemään alueella jonkin matkaa ja palasi keskilinjalle. Pyysin maalimieheltä ääniavun - Löytyihän se.
Viides muistaakseni sekä haamuili että hihkui, niin kyllähän Neri sinne paineli.
Maalimiesmotivaatio ei ole näköjään kummoinen ja arkuus vaikeuttaa etsimistä ja hakeutumista maalimiehelle. -> Taidan tosiaan hakata päätäni puuhun tämän harrastuksen kanssa.

Keskiviikkona tokoa ja agia

Aamupäivällä tokoa Levekin kentällä. Lähes kaikkia VOI-luokan liikkeitä taidettiin treenata.
Seuraamisessa tosin vaan ihan lyhyttä pätkää ja käännöksiä kontaktista palkaten.
Ruudussa paineli taas vasempaan laitaan, muuten hyvin. Seuraamaantuloa treenattiin erikseen - Hyvä jarrutus viereen ja hieno kontakti.
Hyppynouto hyvin ja reippaasti, mutta metallinoudossa palautus löysä. Treenattiin siihen vauhtia - Nerin tartuttua kapulaan juoksin poispäin ja heitin lelun. Kyllähän se niin tulee laukaten, mutta se ei tunnu auttavan siihen, että laukkaisi, kun mä olen paikallani. Tätyy kai vaan jatkaa, että palautuslaukasta tulee tapa.
Tunnari hyvin. Oma oli taskusta, muut otin välinevarastosta. Rauhallinen suoritus ja hyvin löytyi oma. Neri on tosi hyvin oppinut tekemään tunnarin rauhallisesti, ravaa rennosti kapuloille ja takaisin.
Luoksetulossa treenattin kaikenlaisia versioita läpijuoksuista koko suoritukseen. Kerran meni seiso-stopin maahan, mistä en kyllä yhtään tykkää.
Kaukoissa multa taisi melkein palaa hihat. Neri tekee suhteellisen hyvin, mutta miksi niitä takajalkoja pitää pompsauttaaa vähän kuitenkin. Argh! Eikös sillä energiaakin kuluisi vähemmän, jos antaisi niiden olla paikoillaan?!:) Mä vaadin täydellistä suoritusta, koska teidän että Neri osaa, ja tekeehän se lopulta liikkeet oikein kauempaakin, kun muistuttaa sen kroppaa lähijumpalla.

Iltapäivällä agia
Ensimmäisessä setissä kolme hyppyä ja putki hieman kaartaen, aloittaen yhdestä hypystä ennen putkea. Kaksi hyppyä meni vielä, mutta kolmen takaa Neri lukitsi katseensa putkeen ja yhden hypyn jälkeen väisti kaksi seuraavaa ja paineli putkeen -Toisti tämän kaksi kertaa. Lähetin lähtöpaikasta, kun Neri ei millään meinannut pysyä paikallaan. Lopulta pääsin kahden ekan hyppyesteen välistä lähettämään, niin kerkisin ohjaamaan Nerin hyppyjen läpi. Putken jälkeen edelleenkään heitetty lelu ei kiinnosta vaan Neri kääntyy mua etsimään.
Toisessa setissä hyppy - pituus - putki suorassa linjassa. Pituutta ei olla pitkään aikaan treenattu, joten otettiin se ensin erikseen - Lelu lensi hypyn jälkeen, muutta ei kiinnostanut Neriä vaan paineli putkeen. Koko sarja ei tuottanut Nerille mitään ongelmaa. Jaana tuumasi, että pituus on Nerille vaan yksi hyppyeste muiden joukossa.
Kolmannessa setissä otettin pelkää rengasta, kun reeniaika läheni loppuaan. Jaana näytti ensin Nerille lelua ihan renkaan takaa, kun lähetin. Sen jälkeen kauempaa. Neri ei edes yrittänyt mennä muualta, kuin renkaan läpi ja taisi oikein tykätä esteestä. Muut hyppyesteet oli näin alkuun matalalla, mutta rengas oli riittävän korkealla ja sitä myöten "hyppyseksikäs"!

Nyt täytyy treenata Nerin kanssa lähdössä paikallapysymistä ja treeni täytyy tehdä kentällä agiesteiden seassa, jotta Nerin vire on sillä tasolla, mihin se agikentällä nousee. Turha mun on kotona sitä treenata. Kyllähän se kotona pysyy! :)

Torstaina tokoa

Levekin kentällä jälleen. Neri oli ihan hyvässä vireessä, mutta mulla oli pinna tiukalla. Tuuli riepotteli ruudun aina sekaisin, kaateli ja siirteli kulmakartioita ja sotki ruutunauhan. Mä olin lopulta aikas ärtynyt ja Neri tietysti huomasi sen. Neri kuitenkin teki mun mieliksi ihan hyvin liikkeet. Kaukoissa tosin takajalat taas liikahteli ja mä meinasin hiiltyä. Mutta kyllä mä sitten hyvästä suorituksesta kiittelin ja leikin Nerin kanssa -Yritin kovasti esittää iloista, mutta kun vitustuskäyrä oli aikas korkealla. Viikon kestänyt migreeniputki jotenkin vaan saa ihmisen hermot kireälle! :(
Lopuksi mentiin metsään lenkille. Tunsin itseni tosi kurjaksi koiranomistajaksi. En tee Nerille oikeutta, kun menen sen kanssa ärtyneenä treenaamaa. Istuin kivelle ja itkin honkapuille surkeuttani. Neri tuli mun syliin istumaan ja nuolemaan naamaa - Se vaan jaksaa aina antaa anteeksi mun huonon tuuleni.

Tänään ei kyllä tehdä mitään muuta kuin lenkkeillään vapaana metsässä. Huomenna voisi jotain vähän treenailla sunnuntain toko-koetta silmällä pitäen. Parmmalla fiiliksellä! :)

Jäi vaivaamaan...

Mua jäi ihan kauheasti vaivaamaan se Nerin seuraaminen, itkettää suorastaan! Vaikea iloita BH:n läpäisystä, kun tulin huomaamaan, että Neri voi oikeasti tehdä tuon, ettei ole mukana yhtään, kun sattuu olemaan tuolla tuulella. Kun ei ollut kysymys vireen kestosta(ai minkä vireen?) tai pitkästä palkattomasta seuruuttamisesta, vaan perusasennosta lähtien se lähti ihan päin persettä. Neri tuijotteli johonkin kaukaisuuteen, siihen ei tehonnut lisäkäskytkään. Se heräili sitten vasta loppua kohti vähän paremmin mukaan.

Jotenkin meni luotto, ja itseluottmus! Mä en tajua, miten korjaan tuon. Milläs pakotat, jos toinen on tommonen - sulkeutunut olisi oikea kuvaus. Virittelyssä ei kiinnostanu pallot ja leikkiminen vaan kaiken maailman hajut. Ihan kuin olis muka juoksu tulossa. Nerillähän olisi näihin aikoihin juoksu, jollei sitä olisi sterilisoitu. 
Toivon tosiaan, että tämä olisi nyt joku jäänne hormonitoiminnasta ja menisi ohi ennen SM-tokoa.
Nyt on motivaatiokin kadoksissa, kun en tiedä, miten alan tuota korjaamaan. Nerihän osaa kyllä seurata ihan kivasti, kun mieli on kohdillaan. Millä rakennan sen niin, että se toimii kaikissa mielentiloissa, tai millä saan sen mielentilan vaihtumaan, kun se tuolle päälle sattuu?

BH-koe läpäisty

Kangasalla tuomarina Mervi Savolainen, kymmenen koirakkoa, parina espanjanvesikoira, Neri suoritti ensin liikkeet.
Muuten meni hyvin, mutta seuraaminen oli ihan hirveää, etenkin hihnassa. En edes tiennyt, että meidän seuraaminen voi olla vielä noin kammoa!(Luojan kiitos, siitä ei ole todistusaineistoa videon muodossa) Lisäksi mä sain noottia, että käytin pari kertaa hihnaa pakotteena. Yhden kerran muistan: Neri jäi henkilöryhmässä haistelemaan yhtä "ukkelia", taisi olla Heinilän Jani, mä jatkoin matkaa ja vedin Nerin perässäni. Vapaassa seuraamisessa Neri vähän paransi. Juoksu- ja hitaan osuuden se tuli hienosti - Muuten haihatteli, kävi välillä rinnalla kontaktissa ja taas unohtui. Tuomari sanoi, että koira näytti olevan muissa maailmoissa. Niinhän tuo oli! Ei sentään mennyt arvosana puutteelliseksi :)
Istuminen oli erinomainen, maahanmeno ja luoksetulo mun mielestä erittäin hyvä. En kuullu sanoiko tuomari hyvä vai erittäin hyvä... sanoi että koira törmäsi... Ei muuten törmännyt, vaikka tuli hirveellä vauhdilla ihan kiinni muhun, oli suorassa vähän vasemman jalan puolella ja etutassu oli mun jalan päällä. Siitä suoraan perusasentoon. Mä ihmettelin, että Neri edes tuli eteen istumaan niin vähällä harjoittelulla, kun tokossa otan suoraan sivulle.
Paikkamakuu erinomainen! Jes!
Kymmenestä kolme koirakkoa reputti tottisosuuden.

Kaupunkiosuus meni hienosti. Oli kuuma ja Neri aivan kypsä. Vastaantulevan koiran se ohitti kääntämällä katseensa pois ja lisäämällä vauhtia. Ihmisryhmässä kävi vähän nuuhkaisemassa naista, jonka kanssa kättelin. Yksin jätettynä ei kiinnittänyt ohi menneeseen koiraan mitään huomiota. Tuomari sanoi lopuksi, että Neri oli koko joukon rauhallisin koira! :D
Kaupunkiosuus suoritettiin Kangasalan S-marketin parkissa lauantaipäivän häslingissä. Meille se oli vaan eduksi: Mitä enemmän häiriöitä, sitä vähemmän Neri reagoi yksittäiseen. Varis sai kyllä haukahdukset, kun ei älynnyt väistyä tieltä vaan jäi herkku nokassaan möllöttämään tien viereen, kunnes Neri oli siitä metrin päässä! Olikos tämä nyt se "suhtautuminen toisiin eläimiin"? :)

Neri ei kyllä taida olla ihan kunnossa. Maha oli taas aamulla ihan vesiripulilla. Se on perhana varmaan taas käynyt kaivelemassa ja syömässä kompostia, jonka olin laittanut ruusun ja keijuangervon juurelle katehakkeen alle. Tossa se nyt piereskelee sohvan vieressä... Hyvinkäyttäytyvä koira! :)

Agittelua ja canicrossia

Eilen oltiin agilitaamassa.
Tulevan kesän ryhmän ohjaaja Jaana oli paikalla. Nyt aloitetaankin treenit perusteista ja siirrytään koiran taitotason mukaan eteenpäin. Ja otetaan ihan lyhyitä settejä.
Tämä sopii mulle vallan mainiosti. Meidän perusta on rakennettu tod huonosti ja ajattelin itse jo, että kesän treenit kannattaisi aloittaa ihan helpoilla jutuilla ja siirryttäisiin pikkuhiljaa ratoihin. Jospa saisin niin tuon Nerin kuumumisen agikentällä jotenkin hallintaan. Mun täytyisi itse oppia ohjaamaan kunnolla, ennenkuin Nerin kanssa kannattaa ruveta tekemään vaativampia ratoja.

Aloitettiin koiran irtoamisesta hyppyesteelle ja sehän ei tuota Nerille vaikeuksia, vaan saan pidellä, ettei se lähde ilman lupaa. Ensin yksi hyppy, Jaana palkkaamassa esteen jälkeen namilla - takaisin alkuun - kaksi hyppyä... - kolme hyppyä ja tässä vaiheessa Neri oli jo aivan viripää, ei ottanut palkkaa vaan haukahti Jaanalle - Neljä hyppyä, Jaana oli jättänyt nyt namit alustalle maahan. Neri ei ottanut nameja vaan tämäytti etutassuilla palkat pitkin kenttää. Siitä sitten tauolle.

Toisessa setissä putkea - putki suora. Oli tarkoitus palkata koira putken jälkeen lelulla. Neri tuli putkesta, jaana heitti pallon, Neri vilkaisi palloa, otti pari laukkaa sen perään ja kääntyi sitten katsomaan mua ja jätti pallon. Vaihdettiin vinkulelu palkaksi. Neri repi ensin lelua Jaanan kanssa kilpaa(hämmästyttävää, ettei Neri ollut varuillaa, kuten tavallisesti) ja putkeen lähettäessä Jaana vingutti ja heitti. Kerran Neri meni lelun perään, mutta kaikki muut kerrat se kääntyi heti putken jälkeen etsimään mua. En tiedä onko se huono vai hyvä asia. Jos se odottaa mun ohjetta radan jatkosta, se on hyvä asia, mutta jos se haluaa juosta mun luo palkkaa hakemaan, se on huono asia. Ota siitä selvää. Kai se jatkossa selviää, kun laitetaan putken jälkeen esteitä, jonne jatkaa.

Komannessa setissä alastulokontaktia. Jaana kertoi vaihtoehdoista kontaktin opettamiseksi. Mä päädyin naksutteluun. Tosin mä olen tosi onneton naksuttelija. Mulla ei saisi olla kädessä mitään muuta, kuin se naksu, niin ehkä jotenkin onnistuu. Hihnat ja namit saa mut sekoamaan käsissäni. Neri vaan keskittyis naksun kanssa parhaiten.
Tentiin vähän kontaktitreeniä ja Jaana totesi, ettei Nerillä ole harmainta aavistustakaan, mitä siltä odotetaan. Se vaan haluaa mennä hirmu vauhtia eteenpäin. Sen tiesin kyllä sanomattakin! :D Kontaktit on kyllä ihan hakusessa.
Jos sais Nerin rauhallisella lähestymisellä hoksaamaan, mitä siltä kontakteilla odotetaan. Vauhdin kanssa, se ei pysty niitä oppimaan. Namien viljely kontakteille viime kesänä ei tuottanut tulosta, koska Neri ei niistä välittänyt, kun se pääsi vauhtiin ja kuumui.
Kotiläksynä aletaan opettelemaan naksuttelemalla 2in 2out tekniikkaa. Äkkiä Neri sen hokaa, kun treeni tehdään matalassa vireessä. Sitten vaan siirretään opittu esteille. Helppoa kuin heinän teko! Tai sit ei! :D

Mutta tosi kiva, että on ohjaaja, jolla on kokemusta kuumuvista ja vauhdikkaista koirista! :)

Kerittiin agin jälkeen vielä canicrossin yhteistreeneihin.
Oltiin tosin myöhässä ja muut olivat jo lähteneet lämmittelykierrokselle. Arttu juoksi Nerin kanssa ekan reilun 2 km:n kierroksen - Neri ei kuulemma ollut hirmuvedossa. Toki agitreenit oli vieneet virtaa, vaikkei kovin intensiiviset treenit olleetkaan. Minä lupasin juosta toisen kierroksen ja eteen lähti hoffipoika Roope isäntänsä pyörää vetäen. Siitä saatiinkin ikävä jänis eteen, kun Neri veti täydellä vauhdilla alussa. Mä vaan nostelin jalkoja ja toivoin, ettei mun lihakset jämähdä ihan jumiin.
Lopussa Neri alkoi hyytyä ja vetoliina jopa löystyi. Mun piti innostaa sitä, että se vetää mut pois sieltä! Mulla on edelleenkin surkea juoksukunto. Onko lihakset tänään kipeät? ;)
Lopuksi mentiin kaikki (kelpieuros, kaksi hoffiurosta ja Neri) yhdessä hihnakävelykierros. Nerillä oli yhä veto päällä, eikä millään meinannut uskoa, ettei saa vetää. Aku-hoffi oli kovin kiinnostunut Nerin peräpäästä, mutta Neriä ei taas kiinnostanut uroksen kuono takalistossaan yhtään! :D

Tänään viimeinen mahdollisuus tehdä jotain lauantain BH-koeen eteen. Täytynee lähteä jostain etsimään ihmisiä, jotka suostuvat olemaan meille henkilöryhmänä. Ja paikkamakuutreeni jonkun suorittaessa lähettyvillä jotain ei olisi pahitteeksi. Ja kontaktisulkeiset voisi vielä Nerille pitää.
Huomenna menen suoraan töistä työpaikan "Laidunkaudenavajaisiin" Maskuun ja palaan vasta yöllä abaut kolmen aikaan kotiin. Kiva nousta aamulla aikasin viemään koiraa käytöskokeeseen! :-/ Siksi se Nokia olisi sopinut mulle paremmin.

"Ei omia" ei saa ottaa

Tuli mieleeni -Tuota kasatunnariteeniä tehdessä, Neri meni haistelemaan kasoja, vaikkei siellä edes ollut seassa omaa. Kun se oli pikaisesti käynyt kaikki kasat läpi, se valitsi sieltä umpimähkää yhden kapulan ja otti suuhunsa. Toruin Neriä, että ei se ole oma, omia vaan tuodaan.

Mulla jäi noi tunnarikapulakasat pihalle ja lähdin sisälle. Omina käytetyt kaksi kapulaa olin laittanut terassille. Vähän ajan päästä katsoin ikkunasta ja näin Nerin pureskelevan tunnarikapulaa palasiksi kasojen vieressä. Multa pääsi kirous ja manasin tyhmyyttäni. Painelin pihalle katsomaan ja huomasin, että suurin piirtein kaikki kasakapulat oli vielä paikoillaan ja Nerillä oli kaksi kapulaa etutassujen välissä. Neri nousi ylös ja toi mulle toisen kapulan jämät, jossa huomasin lyijykynämerkinnän. Ohhhoh! Molemmat Nerin pureskelemat kapulat oli "omia". Neri oli kannellut ne terassilta kasojen viereen. Neri sai oitis anteeksi kapuloiden purekelun! Onneksi en ehtinyt torua sitä! :)

Tunnariakin treenattu

Kolme kasaa kapuloita ja yhdessä oma. Yritin laittaa tötsiä eteen, että Neri menisi kapuloiden taakse haistelemaan, mutta siellä se seassa sotki ja potki.

Täällä  jossain...

Oma löytyi

Tuon, tuon, ei tässä kiireitä :)

Ruutu ei ole ainakaan mitenkään epämukava paikka. Molemmat koirat makoilee monesti ruutunauhojen sisäpuolella. Verkko ruudun takaa on jo siirretty syrjään.

Ruuturentoilua

Ensimmäinen ohjattu nouto :)

Mun piti mennä tänään Kyötikkälän nurmikentälle treenaamaan ensiviikolopun beehoota varten, mutta en jaksanut lähteä niin kauas. Kotipihassa tehtiin kaukojumppaa sekä ruutua ja merkkiä erikseen. Merkille meni tänään hienosti ihan oikeaan paikkaan ja ruudustakin poistin aitaverkon. Iltapäivällä mentiin Levekin kentälle.
Ensin tehtiin merkkiä ja merkiltä lähtemistreeniä namikipoilla. Sitten päätin kokeilla kylmästi ohjattua noutoa. Jätin Nerin istumaan lähetyspaikalle ja kävin laittamassa kapulat reunoihin. Keskeltä jätin pois, mutta olin siihenkin laittavinani.
Olisin tietty voinut ottaa noudon suoraan merkiltä, mutta otin kuitenkin merkin ensin - Neri meinasi lähteä suoraan viimeeksi laitetulle kapulalle. Hihkaisin takaisin ja muistuttelin merkistä. Toisella lähetyksellä meni hienosti merkille ja kävin palkkaamassa. Jätin Nerin merkille ja palasin lähetyspaikalle. Lähetys oikealle, joka oli ensin laitettu - Neri lähti vauhdilla suoraan oikealle, muisti "hae" käskyn ja kaarsi kapulalle. Kun oli tarttunut kapulaan hihkuin kehuja ja aloin heilutella lelua, Neri tuli vauhdilla kapula suussa mun luokse. Kapulasta se luopui vasta kun heiluttelin lelua nenän edessä.
Otin toisen kerran lähetyksen suoraan merkiltä vasemmalle. Nyt Neri ei tehnyt edes sitä kaarrosta, vaan paineli viivasuoraan vasemmalle kapulalle ja palautus mieletöntä vauhtia mun luokse lelulle. Neri on ihan intopiukeena, kun saa opetella uusia juttuja. Oppikohan se oikeasti tämän noin helposti?
Nyt täytyy kuitenkin ottaa enimmäkseen merkiltä ruokakupeille lähettämistä, että oppii tarkkailemaan mun näyttöä ja lähtee varmasti oikeaan suuntaan.

Sen jälkeen treenattiin ruutuun menoa. Juuri kun mun piti lähettää, tuuli lennätti ruudun reunanauhat sikin sokin. Raivostuttavaa!
Neri hakeutuu yhä aivan ruudun takalaitaan. Aiemmin palkkasin heittämällä pallon Neri yli ruudun taakse, nyt yritän heittää sen Nerin eteen ruutuun, että se orientoituisi vähän lähemmäs ruudun etureunaa.

Lopuksi otettiin vielä BH-seuraamiskaavio, istuminen heti palkataen ja maahanmeno + luoksetulo. Neri seurasi hyvässä paikassa, mutta kontakti katkeili välillä -> Kontaktireeniä lisää. Istuminen ja maahanmeno olivat molemmat nopeita. Luoksetulossa laitoin lelun leuan alle ja lisäksi kädet eteenohjaavaan asentoon. Neri tuli hirmuvauhtia ja luulin että jysähtää, mutta mainio jarrutus eteen lähes suoraan asentoon. Palkka putosi odottavaan suuhun! :)

Kesän agit korkattu, toko treenit jakuu...

Keskiviikkona ensimmäiset agitreenit sitten viime kesän

Täytyy tunnustaa, että tunsin epätoivoa jo ennen treenien alkua, kun oltiin rakennettu rata ja käytiin sitä läpi: "Mää en pysty tähän!" Päätin kuitenkin kokeilla heti viiden hypyn suoraa - kaarreputki - yksi hyppy. Sen jälkeen olisi tullut jyrkkä käännös suoraan putkeen, joten en edes ajatellut yrittää sitä.

Ensimmäinen iloinen yllätys: Neri pysyi paikoillaan istumassa liikkeellelähtölupaan asti! Hyppysuoralla jouduin ohjaamaan takaa "eteen-hop - eteen-hop...", koska en kerinnyt millään Nerin vauhtiin - kolmen hypyn jälkeen Neri kääntyi katsomaan mua ja tuli estelinjasta sivuun, mutta jatkoi siitä vinolla hypyllä esteen yli - putki ja viimeinen hyppy hienosti perään. Mieletöntä menoa!
Uusinnalla meni hypysuoran hyvin, viimeisen hypyn teki niin pitkän, että hyppy päätyi putken suulle, ryminällä putkeen(niin että putken paikka vaihtui kolmesta painosäkkiparista huolimatta) ja saman tien ulos :-O Kiirettä pitää, mutta sain jatkettua siitä radan loppuun asti -> toinen putki ja linjasta sivussa oleva hyppy. Neri kyllä kerkesi putken jälkeen kääntymään mua kohti, joten ennen viimeistä hyppyä teki kiepsahduksen.

Toisessa setissä uusi rata. Sitä ennen tehtiin puomilla useita kertoja kontaktitreeniä hihnassa(hihnan päässä avustaja), jotta saadaan varmasti Neri pysähtymään alastulokontaktille ja estetään heittämästä takapäätä pois kontaktilta. Ensimmäisellä kerralla Neri paineli puomia sellaisella vauhdilla, että Sami ei ehtinyt perään ja hihna kiristyi, jolloin Neri joutui puomin laitaan ja lipsahti alas puomilta. Nou hätää, ei muuta kuin mäkeen vaan uudestaan.

Sama ongelma meillä on edelleen, jonka huomasin viime kesänä: putken jälkeen Neri on mielettömillä kierroksilla ja mun täytyy olla ehdottomasti oikeassa paikassa heti ohjaamassa koiraa, että matka jatkuu sujuvasti. Ohjaaja-Sami antoi hyviä ohjeita ja sain huomata, että Nerin näkökenttä on paljon laajempi, kuin olin kuvitellut. Mun täytyy vaan näyttää suuntaa, vaikka kuvittelisin, että Neri ei kuitenkaan nää. :)
Lisäksi Sami huomasi, missä vaiheessa on parasta lopettaa - Neri alkoi kuumumaan liikaa, jonka toki huomasin itsekin.

Jäi tosi hyvä fiilis treenistä! Neri tosiaan oli himpun verran rauhallisempi, sekä radalla että odottaessaan, kuin viime kesänä. Toivottavsti se tosiaan on vähän rauhoittunut, eikä tuo ollut vain lämpimän kelin ansiota! :)

Tokoja kentällä ja kotipihassa
Tiistaina kentällä oli niin paljon koiria, että oli turha toivoa mitään liikkuritreenejä! :( Tehtiin sitten vähän seuraamista, hyppynoutoa ja ruutua. Kontaktisulkeisia täytyy näköjään pitää taas välillä, hyppynoudossa murisi taas kapulalle, kun oli muita koiria lähistöllä. Ruudussa menee ruudun yli, jos en huuda pysäytystä, ja joskus pysäytyskäkyn kanssakin. Aaaaargh!

Kotipihassa on nyt ruutu jatkuvasti. Täytyy varmaan vaihtaa sen paikkaa välillä. Aina vaan Neri yrittää ruudun yli ja jos ei juokse kokonaan yli, heittää pysähtyessään ja kääntyessään takajalat ruudun taakse ulkopuolelle. Lopulta laitoin ruudun taakse aidan vihreästä aitaverkosta! Josko Neri nyt oppisi, että ruudun taakse ei edes pääse! :)

Merkkiä ollaan aloitettu treenaamaan. Opetan heti alkuun, että "merkki" tarkoittaa tötsän taakse menemistä vartalolinja mua kohti. Nyt ollaan treenattu namipalkalla, namit on merkin alla ja menen itse antamaan palkan Nerille vain ja ainoastaan oikeassa paikassa ollessa. Ei ihan vielä ole mennyt jakeluun. Menee kyllä merkille, mutta asento ei aina ole oikea. Joskus menee kerrasta oikeaan paikkaan ja siitä laitetaan aina bileet pystyyn.

Merkin lisäksi treenataan merkiltä lähtemistä mun näyttämään suuntaan - Ruokakupit merkin tasalla molemmilla sivuilla n. 15 metrin päässä ja vapautan Nerin jommalle kummalle kädellä osoittamalla. Mutta ompahan vaan melko näppärä koira oppimaan mun systeemit: Kun Neri tuijottaa jompaa kumpaa kuppia, lähetän Nerin tahallaan toiselle puolelle. Kun sitten lähetinkin Nerin sen tuijottamalle kupille, Neri ampaisi niin kovin varmana toiseen suuntaan! :D

Kaukojen treenamisessa pidettin muutaman päivän tauko ja johan Neriltä oli unohtunut, että ne takajalat eivät liiku tosiaankaan yhtään mihinkään suuntaan. Sei-is ja sei-maa jumpaa vaan täytyy tehdä joka päivä, muuten Neri kyllä tekee oikeat vaihdot.

Perjantaina hakutreenit

Paikalla viisi koiraa, ja viisi maalimiestä! Meidän joukkoon on tullut pieni vauva, lapinporokoira Otso, kaikkia ihmisiä rakastava pikku pallero. Otsokin sai "hakea" kolme maalimiestä! :)
Nerille jatkettiin suoraanmenontreeniä ja otin kaikki neljä maalimiestä haamuina. Osa joutui etenemään aluella pitemmälle haamuilun jälkeen ja varoin nyt lähettämästä Neriä liikkuvalle maalimiehelle. Innolla Neri lähti liikkeelle, suoraanmeno oli kyllä hieman kyseenalaista - Matkalla piti tarkastaa kivien tauksia, jos vaikka maalimies olisi piiloutunut sinne! Tätyy varmaan ottaa Nerille irtopiiloja ja maastoverkon alla "ei minkään takana" olevia maalimiehiä.
Treenien jälkeen Neri pääsi Luka-bortsun kanssa metsään juoksentelemaan. Menivät taas kuin heikkopäiset ja molemmat olivat aikas rauhallisia jo lopuksi.

Nerin nopeus 48 km/h

Eilen käytiin Vanattaran hiittipaanalla kokeilemassa paljonkos Neri kulkee! :) Lassi ajoi polkupyörällä karkuun aikas hyvällä etumatkalla ja päästin kiljuvan Nerin perään. Nerin selkään valjaisiin kiinnitetty GPS-paikannin näytti huippunopeudeksi 48 km/h. En tiedä kyllä paikantimen tarkkuudesta.

Harmistus

Soitin 10 yli ja se oli liian myöhään! :( Olin illalla Pirkkahallilla talkoissa purkamassa Tampereen KV-näyttelykehiä ja juuri matkalla kotiin, kun ilmoittautumisaika alkoi. Päätin odottaa kotiin asti... En saanut paikkaa BH-kokeeseen Nokialle. Harmistus on suuri!
Ja kun aikeisemissa lähiseudun BH-kokeissa huhuiltiin osallistujia vielä paria päivää ennen kokeita, mutta kun oli muuta menoa!
No, seuraava lähiseudulla oleva BH-koe on Kangasalla 21.5. Yritetään sinne sitten. Oho, sinnehän on ilmoittautuminen jo huomenna!