2x jälki

Jälkeäkään ei ole pystynyt harrastamaan, kuin viikonloppuna. Pimeä tulee jo ennen kuin kerkiän töistä kotiin.
Kahtena sunnuntaina ollaan sitten aamupäivällä pienesti yritelty

27.11 pellolla noin 200 metrin jälki
Neljä keppiä, yksi kulma oikealle, kaksi pelto-ojan ylitystä ja yksi melko tiukka kaarros vasemmalle. Jälki vanheni noin puoli tuntia.
Neri lähti innolla jäljelle ja menikin tosi hienosti. Kulmassa meni yli, etsi jälkeä vasemmalta ja kun ei löytänyt, katsoi mua kysyvästi. Seisoin vaan paikallani ja odotin.... ja Neri peijooni meni seisomaan mun selän taakse tyyliin "hoida tilanne". "Heeei, etsi jälki!" No etsihän se sitten sieltä oikealtakin ja sitten jatkettiin vauhdilla kuono maassa. Ojia Neri ei edes huomaa ja kaarroskin meni hienosti eksymättä. Ja kaikki kepit nousi! Ja me taidettin ajaa se jälki puolet nopeammin, kuin mä sen tallasin :D

Tänään 4.12. metsässä noin 150 metrinen jälki
Kolme keppiä ja pari kulmaa sammalpohjalla. Ajamaan lähdettiin jotain 15 minsan päästä. Neri lähti hirveällä vauhdilla, jouduin jarruttamaan oikein voimalla. Ensimmäinen keppi nousi ja sen jälkeen meno rauhoittui. Ensimmäisestä kulmasta meni taas suoraan ja Neri joutui etsimään jälkeä kauan. Mä en muistanut missä se meni, joten en onneksi voinut auttaa. Siinä oli sitten sotkettu sikin sokin ja ajattelin, että toivotonta enää, mutta yhtä äkkiä Neri lähti painaltamaan suurinpiirtin oikeaan suuntaan. Arvelisin, että se oli saanut seuraavasta kepistä ilmavainun :D. Hienosti nousi keppi ja sitten jatkettiin kunnes....

Häh, mistä tuo tupsahti?
...viereen ilmestyi vapaana jämtlannin pystykorvan näköinen koira. Nerillä nousi karvat pystyyn ja pääsi murina, mä juttelin rauhoittavalla äänellä, ja kun Neri oli hetken tuijottanut toista koiraa, epävarmuus vaihtui kiinnostukseksi.
Toinen koira ei ollut yhtään agressiivinen. Hetken päästä näkyviin ilmestyi isäntäkin iloisessa humalatilassa. Sille ei mennyt ollenkaan jakeluun mun selitys, että koiralla oli jäljenajo kesken. Se vaan ihmetteli, miksi pidän koiraa kiinni metsässä! :D Ei siinä sitten auttanut muu, kuin päästää Neri vapaaksi ja juoksentelemaan toisen koiran kanssa. Tosi hienosti tulivat juttuun, vaikka toinen koira olikin narttu. Neri leikki sen kanssa samalla tavalla kuin kotona Hukin kanssa - piti samanlaista leikkiärinää ja välillä heittäytyi eteen alistuvin elein ja välillä hyppi niskan päälle.
Varmaan tunnin siinä meuhkasivat samalla, kuin mies esitteli mulle metsässä olevan lähteen. Talutushihnaa sillä ei ollut ollenkaan mukana, mutta oli sillä eväspullo :DDDD
Mulla oli tosiaan vaikeuksia välillä ymmärtää sen jutunjuoksua. Ja taisi olla puolin ja toisin, ei mieskään mun puheita aina tajunnut, mutta hauska mies se oli silti. Oikeastaan ihan mukava tapahtuma kaikkinensa.

Jäljestys jatkukoon...
Lopulta läksin takaisin jäljelle hakemaan muovinauhat pois - alku, toinen kulma ja loppu oli merkattu. Kun tultiin Nerin kanssa kohtaan, jossa keskeytys tuli, Nerillä ikäänkuin syttyi lamppu, joten ajattelin, että jatketaan sitten jälki loppuun, vaikka olikin aika kauan vanhentunut.
Mä luulen, että Neri tiesi, että vielä olis keppi jossain, kun se on tottunut, että lopetetaan keppiin ja palkkaan. Jäljen ajo ei ollut mitenkään kauhean täsmällistä, mutta hienosti hoiti kulman ja jatkoi hieman jäljen sivussa myötätuulen puolella, kunnes tultiin kepille - nousi kuin nousikin ja Neri sai loppupalkkansa! :)

2 x hakuilut

La 26.11. Birgitan polulla kolmen koirakon voimalla.
Nerille neljä maalimiestä ja yksi tyhjä.
1. mm Liisa N kulmassa ääniavulla. Oli Nerille vieras mm, ja Nerin mielestä kai väärässä paikassa, kun haukkui muutaman haukahduksen. Palatessa keskilinjalle polulle ilmestyi kaksi vierasta henkilöä ja niillekin Neri puhahti.
2. mm Liisa L kulmassa valmiina, vähän ylisyvällä. Hienosti löytyi. Palatessa ei kiinnittänyt enää mitään huomiota keskilinjalle jääneisiin vieraisiin vaan oli täysin keskittynyt työhön.
3. mm valmiina - Hyvin.
Liisa L siirtyi etukulmasta takarajaa pitkin ja tuli pois alueelta tehden Nerille hajuapuja tyhjä tekemiseen. Neri upposi syvälle, mutta lähti "hajutunnelissa" taaksepäin. Huhuilin, jolloin Neri kääntyi ja eteni takarajalla eteenpäin, etsi kovasti Liisaa matkalla kaskilinjalle, eikä reagoinut mun "hienoa, tänne" huhuiluun. Lopulta tuli keskilinjalle, muttei mun luokse vaan Liisan, ja oli ihan onnessaan, kun löysi vihdoin alueella hortoilleen kadonneen :)
Viimeinen mm näkölähtönä. Käänsin Nerin pois, kunnes mm ehti piiloon. Neri lähti innoissaan, mutta "törmäsi seinään" noin 30 metrissä ja jai siihen siksakkaamaan edestakaisin vähäksi aikaa. Lopulta eteni maalimiehelle asti.
Lopuksi Neri kävi moikkaamassa keskilinjalla odottaneet vieraat, jotka oli jotain partion johtajia ja odottivat polulta tulevaksi laumaa partiolaissuunnistajia. Onneksi ehdittiin alta pois! :)
Oli hienoa huomata, ettei Neri mennyt lukkoon alueelle "tunkeutuneista" vieraista ihmisistä.

La 3.12.hakuilu
Nerille neljä maalimiestä ja kaksi tyhjää: mm mielikuvana - tyhjä mielikuvana - mm ääniavulla - tyhjä - mm - mm.
Nerille näytettiin etulinjalla henkilöiden lähtö alueelle. Tyhjälle puolelle lähes alueen perälle asti. Sillä aikaa kun Neri haki ensimmäisen mm:n toisesta kulmasta - hyvin hakikin, Marja-Leena käveli toiselle puolelle "laatikon". Neri juoksi hienosti koko laatikon ja oli taas ylen onnellinen löytäessään Merja-Leenan keskilinjalta. Seuraava mm ääniavulla - hyvin. Seuraavalla tyhjällä Neri upposi hyvin takarajalle asti ja huhuilin vähän liian aikaisin "hienosti", jolloin Neri tuli heti suorinta tietä mun luokse, eikä edennyt takarajalla. Täytyy oppia odottamaan vähän aikaa ennen kiittelyä ja antaa Nerille mahdollisuus tehdä omia ratkaisuja.
Seuraava mm valmiina. Neri lähti tosi innokkaasti hakemaan, vaikka oli tyhjä alla. Upposi suoraan ja syvälle, mutta hetken päästä palasi - Uusinta lähetyksellä löysi. Neri oli ensimmäiselläkin kerralla käynyt pitkällä, mutta kun ei ollut osannut kääntyä alueella eteenpäin vaan palasi samaa tietä takaisin, eikä tuulen suunta auttanut, jäi maalimies löytymättä.
Viimeinen olikin sitten tuulen puolella ja Neri oli jo paluumatkalla keskilinjalle nenä pystyssä. Oli alunperin tarkoitus antaa viimeiselle helpotukseksi ääniapu, mutta sitä ei sitten tarvittu.
Kivasti meni!

Kuvia 5.11. canicrosskisasta

Nyt sain hyppysiini parempia kuvia Nerin ja Artun juoksusta Lappeenrannassa. Kuvat on ottanut Esa Lautala

Sieltä tullaan vauhdilla hirveän alamäen jälkeen. Arttu valitti että alamäet oli hirveitä, ja ylämäet ei haitannu mitään, kun muiden mielestä ne ylämäet oli kamalia! :)

Kuva Esa Lautala

Arttuhan otti mun opetukset onkeensa, vaikka arvelin, ettei se usko mitään: Hienosti ottaa Nerin lyhemmälle liinalle kun ohittaa jotakuta, kenestä Neri kiinnostuu(kuten tässä kuvaajasta)

Kuva Esa Lautala

Neriin halusi tulla tutustumaan holskuista kiinnostunut nuori tyttö isänsä kanssa. Neri ei kyllä antanut parasta mahdollista kuvaa rodusta - Käänsi tytölle korvat luimussa selkänsä! Mutta onneksi ei sentään murissut!
Sanoin kyllä, ettei nämä kaikki näin epäsosiaalisia ole! ;)

Kuva Esa Lautala

Neri oli muuten paikan päällä ainoa koira. joka käytti takkia! :D

 Tää on hauska -Tätä on tullut itsekin harrastettua Huki The Hirvikoiran kanssa: Koiranvetojuoksua :D

Kuva Esa Lautala

Tokot ja hieronta

Tänään käytin Nerin taas Terhillä hierottavana

Oli edelleen kipeitä lihaskohtia, mutta Neri alkaa tottua käsittelyyn, ja ehkä luottamuskin on parantunut, niin enää ei kääntynyt selälleen ja kiemurrellut niin paljon.
Yleensä Lemmikkipirtillä on hirmu rauhallista ja huoneeseen ei kuulu paljon ääniä, mutta tänään joku koira vinkui innoissaan oven takana, jolloin Nerin täytyi ampaista pystyyn vahtimaan selustaansa. Vähän puoli väkisin väännettiin Neri takaisin peitteelle hierottavaksi. Vähän aikaa se siinä vänkäsi pystyyn, mutta rauhoittui sitten. Sisääntulon liiketunnistin piippasi aina välillä, mutta Neri ei enää lopulta kiinnittänyt siihen mitään huomitota.

Ei Nerin lihakset mitenkään pahasti jumissa ole, mutta mistä niitä kipeitä paetteja tulee aina vaan lihaksiin? Nyt on liikuttu rauhallisia(alku ei kyllä koskaan ole rauhallinen, ainakaan mielentilaltaan) hihnalenkkejäkin enemmän, enkä ole päästänyt Neriä kylmiltään laukkaamaan pitkin pihaa... ainakaan kovin paljon :-/ Ehkä parin viikon päästä fyssarilla saadaan jotain selvyyttä lihasten jämitykseen.

Tokottelut

Sunnuntaina hallilla - Neri oli kovin levottomalla tuulella. Pikkasen toivottomalta vaikuttaa EVL1:n saaminen hallissa kahden ja puolen viikon päästä!
Aluksi paikalla istuminen - Neri lähti paikaltaan hipsimään mun perään, kun näki, että mä kuljin ulko-ovea kohti. Vein takas ja jäin näkyville selin koiraan. Siten pysyi
Seuraamisessa oli välillä hyvin mukana, mutta lähellä olevat häiriöt sai kontaktin herpaantumaan täysin.
Jäävät onnistui hyvin, palkka heti.
.......agikoirat kiljui viereisellä kentällä..... Nerin kierrokset alkoi nousta....
Ohjattua avustettuna - Neri vinkui vieressä odottaessaan, valui alaspäin, liikutti etutassuja... Argh! Ensin vaan palkkaa kontaktin otosta. Sitten merkille pysähdyksestä palkka. Uusi merkki, ja oli tarkoitus lähettää vasemmalle, mutta Lola-bortsu oli kolmen metrin päässä noutokapulasta, niin en uskaltanut ottaa riskiä... Hyvin Neri kyllä seisoi paikallaan odottaen käskyä. Lähetin lopulta oikealle, annoin "ota"-käskyn kapulalla. Vähän liu'utti kapulaa kuonollaan ennen nostoa, muttei pyöräyttänyt. Edistystä! Uusi merkille lähetys ja nyt se vasen.... Neri meinasi lähteä taas oikealle-eeiii-uusinta lähetys-sitten keskikapulalle-eeeiiiii- Sain sen lopulta keskittymään katsomaan, mihin päin näytän.
Kaukojen epätoivoinen yritys - Laitoin riman Nerin takajalkojen eteen. Neri oli vaanivassa asennossa ja suorastaan tärisi odottaessaan käskyjä. Eihän se sitten paikallaan pysynyt- nosti seisomaan noustessa jommankumman takajalan riman yli ja sei-is ja sei-maa vaihdoissa potki rimaa eteenpäin. Toivotonta, jos Neri on tuolla mielentilalla.
Paikkamakuu - hohhoijaa - kun läksin vierestä, Neri pompsautti heti takajalkojaan eteenpäin, liu'utti sitten varmaan etujalkoja pikkuhiljaa eteenpäin, ettei tarvi olla kippurassa. Oli sitten tehnyt sen kuulemma toistamiseenkin.
Treenattiin lopuksi vielä mielentilan hallintaa merkille lähtöä odottaessa. Vaikeaa on olla hiljaa!!!!!

Maanantaina kotipihassa treenattiin lisää merkille lähetyksen odottamista. Oli edelleen vaikea olla hiljaa. Ja jos oli hiljaa vieressä, ulvahti liikkeelle lähtiessä. En palkannut niillä kerroilla. Kun käskin olla hiljaa ennen lähetystä, niin Neri lähti hiljaa. Tätä täytyy kokeilla tokokokeessakin hyppynoudossa, ja ainakin ruutumerkille lähettäessä Neri ehkä muistaa vielä lähetettäessä, että on käsketty olla hiljaa.
Lisäksi treenattiin parilla pallolla ja yhdellä kapulalla ohjatun merkiltä lähetyksiä (kun mulla ei ole ohjatunnoudon kapuloita) ja kapulan siistiä nostamista. Ota-käskyllä osaa nostaa siististi.
Lisäksi otettiin zeta kokeenomaisesti sei-is-maa järjestyksessä. Hyvin seurasi ja teki oikeat vaihdot.

Vierähti viikko...

La 12.11. hakuilu

Kuusi maalimiestä ja yksi tyhjä. Kaksi ekaa suoraan kulmissa - ok. Seuraavat kaksi etenivät takarajalla - nämäkin muistaakseni ihan ok. Seuraavana tyhjä - Neri meni hienosti suoraan ja pitkälle, ja kun aloin kehua, Neri juosi äkkiä mun luokse. Ei näköjään oikein kestä kehua :) Ei ihan tullut laatikkotyhjää tehtyä, mutta jokatapauksessa upposi hyvin. 

Seuraava piti olla haamuna, mutta oli vähän huono paikka, eikä Neri nähnyt maalimiestä. Lähti kuitenkin ihan hyvin, mutta kaarsi alueella eteenpäin, jolloin mm jäi löytymättä. Uudella lähetyksellä löytyi. Viimeinen tuulen puolella - Neri haistoi selvästi jo keskilinjalta -hyvin!

Su 13.11. toko hallissa

Paikalla istuminen siten, että oltiin piilossa, palattiin ajan täytyttyä koiren viereen, mutta sitten vaihdeltiinkin paikkoja ja käytiin "väärien" koirien vieressä. Koirat oli vähän hämmentyneitä meidän sekoiluista, Neri jopa kuului vähän vinkuvan, mutta paikoillaan istuivat. Hyvä häiriötreeni! :)
Paikkamakuukin otettin jotenkin, käytiin hetki piilossa, mutten muista mitä siinä sekoitettiin....
Luoksetulot koirat rivissä maassa ja kukin vuorollaan kutsui oman koiransa ja kävi sitten paluttamassa paikalleen. Neri oli viimeisenä vuorossa, pysyi hyvin paikoillaan kaula pitkänä muitten luoksetuloissa, eikä meinannut tulla lopulta munkaan kutsusta, kun en saanut kunnon kutsuääntä vieläkään aikaiseksi(tauti yhä päällänsä) Neri nousi vaan ensin seisomaan, kun kähisin "Neritule"
Hyppynoutoa ilman hyppyä ja noutoa - Neri oli niin kierroksilla, ettei meninannut pysyä paikallaan vierellä vaikken ollut edes vielä heittänyt kapulaa. Eli palkkailin pelkästä kontaktin otosta. Lopulta sain heitettyä kapulan ja palkkasin Nerin paikkallaan pysymisestä. En sitten hyppyyttänyt ollenkaan vaan lähdin leikkien muualle.
Seuruutusta, askelluksia, käännöksiä, perusasentoja, aika ajoin Neri oli ihan kivasti mukana. Viereisen kentän agility oli vähän liikaa, kun oltiin ihan väliaidan lähellä.
Lopussa Neri oli ihan sekopäisenä, kun näki Hiskin ja Roihun tekevän "tolpan"kiertoja - ei pystynyt enää keskittymään yhtään, kun yritin treenata ruudun seuraamaan tuloa - nosti kyynärät ilmaan ennen kutsua, eli kutsua ei sitten tullutkaan vaan palkkailin pelkästä makaamassa pysymisestä.

Ti 15.11 toko kentällä

Ohjattua noutoa liikkuroituna. Ensin, kapulat vietynä, merkille menosta palkka. Sitten oikean haku - hyvä kaari kapulalle, mutta taas pyöräytti kapulaa ennen nostoa. Hyvä palautus.
Ajattelin haetuttaa vasemmankin - kenttä oli valoista huolimatta aika pimeä ja Neri ei varmaan nähnyt kapulaa, kun meinasi hakea keskimmäisen(tai eihän se kyllä ollut keskimmäinen, kuin oikeaa ei ollut ollenkaan). "Karjuin" kiellon käheällä äänelläni. Onneksi totteli, kääntyi, jolloin mä kehuin... ja siitä kehusta Neri menasi taas hakea keskikapulan. Taas kielto, Neri pysähtyi katsomaan mua, jolloin selvällä vartaloavulla ohjaus vasemmalle. Löytyihän se kapula viimein.... ja sitäkin piti sitten vähän pyöritellä. Hyvin palutti, eikä ollut moksiskaan mun kielloista ja karjunnoista. Neri on ohjatussa niin korkeassa vireessä, ettei mene lukkoon pienestä palauttelusta.
Sen jälkeen treenattiin kapulan nostoa lyhyeltä matkalta "ota"-käskyllä ja lopuksi vielä merkiltä lähetys hakemaan vasen ja juuri ennen kapulalle tuloa "ota"-käsky. Nosti hyvin! Tämä täytyy nyt ottaa ohjelmaan joka noudolla, jotta oikea toimintatapa iskotuisi selkäränkaan.
Jääviä heti palkaten, hyvin!
Ruudun pistettä ja ruutuun lähetystä -HYVIN! Jes, ei mennyt ruudun yli kertaakaan edes pitkältä matkalta ja kovalla vauhdilla. Ruudun seuraamiseen tuloa treenattiin erikseen.
Lopuksi taas pitkää turhauttavaa seuraamista. Selvästi Nerin olisi tehnyt mieli kolistella hampailla mun polvia, muttei pihkura tehnyt sitä.... ja tekee sen sitten tietty kokeessa.

Kotona tokoa
Ollaan treenattu kaukoja sisällä ja ulkona lyhyeltä ja pitkältä matkalta. On se vaan pitkältä matkalta vaikea pitää sei-is ja sei-maa vaihdoissa ne jalat ihan liikkumatta. Haravan varsi tahalajkojen edessä pysyi paikoillaan. Nyt taidetaankin treenata näin vähän aikaa, josko sais oikean vaihdon menenään lihasmuistiin pitkän matkan päästäkin.
Lisäksi kotipihassa jääviä - Hyvin on mennyt liikket oikein - välillä heti palkataen ja välillä kävelykierros tehden.

Tänään hakuilu

Viisi maalimiestä ja yksi tyhjä - Neri oli mukana tallaamassa ja jäi siitä suoraan treenaamaan. Ensimmäisten maalimiesten lähtö näytettiin Nerille.
Ensimmäinen suoraan kulmassa - hyvin.
Toinen eteni vähän matkaa - Neri meni hienosti suoraan kulmaan ja lähti sieltä etenemään... vauhdilla ensin vähän mm:n ohi.
Kolmas myös eteni, mutta kun tuuli kävi sieltä puolelta, Neri ei ihan mennyt suoraan vaan lähti vinosti hajua kohti. Ja sileltähän se Kaarina löytyi.
Seuraavana tyhjä - Ilona oli käynyt kävelemässä alueelle "laatikon", jos vaikka se ohjaisi Nerin tekemään hienon laatikkopiston. Hyvin Neri lähti suoraan, mutta kadotin sen silmistäni, ja kun lopulta näin sen, se oli jo palaamassa takarajalla taaksepäin. Huutelin sen keskilinjalle kehuen. Neri oli sitä mieltä, että nyt jäi joku sinne...
Seuraava mm suoraan - Neri sähti sitten vähän epävarmasti sinne suuntaan, eikä uponnut riittävän syvälle. Menin itse vähän matkaa alueelle ja lähetin uudelleen - löytyi.
Viimeinen... häh... mikä se oli... ääniavulla?... muistaakseni. No, löyty se jokatapauksessa nopeasti

Neri pääsi treenien jälkeen vielä Hiskin kanssa leikkimään, ja nätisti leikkivätkin - juoksivat rintarinnan ja välillä kaulailivat. :)

Nerillä on motivaatio haussa parantunut tämän kesän aikana hirveästi. Viime kesänä se oli vähän sellaista "tuulella" menoa. Ilo nähdä, kuinka innokkaasti se ampaisee metsään "heppuja" hakemaan. Eihän se toki vedä vertoja Herra Hiskoselle, mutta Neriksi se on tosi hienoa! :D

Tokoiltavakin

Sain joulukuulle paikan Tamskin toko-kokeeseen, joten pakko alkaa treenaamaankin. Täytyisi päästä kyllä halliin enemmän treenailemaan - Levekillä on vielä neljä hallivuoroa ennen koetta. Pääsispä sinne koehalliin edes kerran....

Kotona
Sisällä kaukoja lähijumppana. Jalat, tai yleensä vaan vasen jalka, liikahtaa sei-is ja sei-maa vaihdoissa. Oikea jalka on paremmin koulutettu! :) Tunnarikapulan tuontia ja luovutusta parikertaa - Nätisti pureskelematta.
Pihalla on ruutu rakennettuna. Lähetyksiä lyhyeltä matkalta. Ei ole juossut yli ruudun, edistystä! Tosin välillä jää sitten turhan lähelle ruudun etunauhaa.

Kentällä tänään

Neri oli intoa piukassa, vähän liikaakin! Päästeli taas äänähdyksiä ja oli levoton lähetyksiä odottaessaan.

Aluksi seuraamista ja askelluksia välillä palkaten. Arttu kiinnosti kentän laidalla ja siitä piti Neriä välillä ojentaa.

Ohjattu nouto Arttu liikkurina. Merkki hyvä, hyvin vasemmalle kapulalle, mutta sitä sitten pyöräytettiin ennen nostoa, reipas palautus laukalla ja siisti luovutus. Sama oikealle, meni hyvällä kaarteella kapulalle ja hienosti, vaikka kapulan läellä oli ruudun "piste". Nerillä oli selvänä mielessä, mitä se on tekemässä... mutta kapulaa vaan ei voinut nostaa pyöräyttämättä sitä ensin. Argh! Kerkiäiskö tuon korjaamaan pilaamatta palautuksen intoa?!
Hyppynouto metallilla - Paikallaan odottaminen oli vaikeaa, valui alas, liikautti etujalkoja. Heiton jälkeen ei lähetystä vaan seuruutin koiraa, tai otin aselluksia eteen ja taakse. Lopulta pääsi hakemaan. Meinasi luovuttaa turhan nopeasti - Metalli taisi olla kylmä.
Ruudun pistettä ja ruutuun lähetystä - Neri kierroksilla hyppynoudon jäljiltä. Meni hyvin kiepsahtaen pisteelle, mutta alkoi heti liikutella etujalkojaan ruudun suuntaan. Pisteen uusinta ainakin kolme kertaa. Laitoin lopulta törpälle nameja, mutta Neri ei edes syönyt niitä, kun odotti ruutuun pääsyä. Pysypähän kuitenkin paikoillaan. Vauhdilla ruutuun ja pysähtyi itse ruudun sisää, Arttu palkkasi vierestä heittämällä lelun. Ruutuun menoa otettiin myöhemmin lähietäisyydeltä. Ei juossut kertaakaan ruudun yli, tosin kerran sitten jäi etujalat ruudun ulkopuolelle etureunasta. Kaukaa lähetyksessä tuskin tulee sitä ongelmaa.
Tunnari kertaalleen koemaisesti - Arttu liikkuroi. Turhan reipas meno kapuloille, mutta ei sentään osunut niihin. Hyvä haistelu vasemmalta lähtien, oman kohdalla pysähtyi, mutta kävi vielä tarkistamassa edellisen, palasi omalle ja toi nätisti pureskelematta. Luulen, että Artun haju muissa kapuloissa vähän hämäsi.

Lopuksi vielä parkkipaikalla piiitkääää palkatonta seuruutusta normaali-, juoksu- ja hitaalla vauhdilla, askelluksia ja käännöksiä. Hyvästä kontaktista välillä pieni suullinen kehu.
Koitin saada esiin Nerin turhautumisen ja hampaiden kolistelun mun jalkaan, että pääsen napauttamaan siitä. Neri oli tosi tsemppinä ja kerran vain juoksuosuudella meinasi aukoa suutansa mun jalkoihin - Siitä napakka palaute. Näitä täytyy ottaa lisää, jos meinaan, että se ei kokeessa ala kolistelemaan mun jalkoja.

Jälki ja hieronta

Eilen jälkeä pellolla

Flunssan pitkittymisestä huolimatta otin itseäni niskasta kiinni ja pkotin pellolle jäljen tekoon.
Tein aluksi loivasti mutkittelevaa jälkeä, yksi keppi n. 30 metriin, pari kulmaa ja ojan ylitystä yhteensä vajaa 150 metriä ja toinen keppi loppuun. Heti kun sain jäljen valmiiksi ja palasin pellon laidalla odottavan koiran luokse, lähdettiin ajamaan. Jäljen nosto ei sujunut - meni heittämällä yli. Otettiin uudelleen, ja nyt sai vainun jäljestä. Jäljen ajo olikin sitten mitä sattuu, nosteli päätä yrittäen ilmavainulla, kadotti jäljen, yritti oikoa, nosti perhana jalkaa välillä, kuin mikäkin uroskoira.... Mutta eka keppi nousi, kuin ihmeen kaupalla. Käännöksissä oli ongelmia-paineli suoraan ja joutui hakemaan jäljen uudelleen, mutta ojien ylitykset meni hienosti. Lopussa meni hyvin jo jäljellä ja viimeinen keppi nousi myös, niin sai sentään antaa loppupalkan.
Ei mitenkään loistokas suoritus ja mä olin ihan hiestä märkä noin pienestä "ponnistuksesta". Perhanan tauti!

Mä epäilen vahvasti, että joku oli ulkoiluttanut koiraansa siinä pellolla aiemmin, kun Nerin oli niin vaikea keskittyä mun jälkeen, ja se jalan nosto....
Vastaisuudessa alan kyllä vähän vanhentaa jälkeä, niin ei ole ilmassa sitä hajutunnelia niin voimakkaasti - Voi jopa helpottaa jäljen ajoa.

Hieronta nro 4
Selkä oli suhteellisen hyvänä, mutta vetolihakset oli tietty vähän kipeät canicros-kisan jäljiltä, kun ei vetoa ollut kovinkaan paljon tehty pitkään aikaan.
Vyötäröltä toinen puoli ei enää ollut niin kireänä ja Neri makasi pitkään siitä hierottaessa rentona paikallaan. Lopulta vähän syvemmallä hieronnalla meni sekin epämukavuusalueelle. Toiselta puolelta kyllä vieläkin huomasi heti, ettei ollut mukava hierontapaikka.
Terhi suositteli käyttämään Nerin fysioterapeutilla, jos selässä on vaikka lukkoja, jotka kiristää lihakset aina uudelleen. Samaa olen suunnitellut itsekin, mutta enpähän ole saanut aikaiseksi. :-/

Ja mikä mahtavaa, Neri on alkanut nykyään omaehtoisesti venyttelemään. Tekee pitkän ja hartaan venyttelyn ensin etupäälle ja siitä vetäen takajalat pitkälle taakse. Neri ei meninaan ole juurikaan aiemmin venytellyt itseään, mitä mä olen suuresti ihmetellyt. Huki kun venyttelee melkein aina ylösnoustessaan, eli monta kertaa päivässä. Nerillä on varmaan ollut koko elämänsä lihakset niin kireänä, että venyttely ei ole tuntunut mukavalta, eli on vältellyt sitä.

Kehitystä
Jotenkin tuntuu, että Neri on tullut hierontojen alettua seesteisemmäksi ja rauhallisemmaksikin. Ja toisaalta se taas saa pentumaisia hepulikohtauksia. Nyt juuri se esimerkikis "tappaa" tuossa räkärättiä ihan vimmalla, heittelee sitä ilmaa ja ravistelee... No, oho! Nyt noi koirat söi sen "saaliinsa" yksissä tuumin! :D

Lenkeillä on jatkettu hihnakäyttäytymis- ja koirien ohitustreeniä ja siinä on ollut suurena apuna toi kuonopanta, jonka onneksi vahingossa hommasin, sekä naksutin, joka on jäänyt pitkään unholaan.
Kodin lähellä on vieläkin vaikeaa keskittyä olemaan vinkumatta ja urisematta toisille koirille, mutta kyllä treeni on tuottanut kuitenkin tulosta. Vaikka ihmisten ja pyörien ohittaminen ei ole milloinkaan ollut ongelma, Neri tarjoaa kontaktia, kun huomaa jonkun tulevan vastaan. Koirien kanssa ei ihan vielä onnistu, kun kierrokset nousee hetkessä... Vieraassa paikassa lenkkeillessä kuitenkin Neri tarjoaa koirien vastaantullessakin opeteltua käytöstä, eli heti kun huomaa koiria, tarjoaa mulle kontaktia ja saa palkan. Mahtavaa huomata, että työ tuottaa tulosta, vaikkei se siltä kotiympyröissä näytäkkään. Nykyinen käytöstapa kodin lähellä on kerennyt juurtua niin syvälle, mutta vielä se muutetaan sitkeällä treenillä.
Välillä on höylätty edestakaisin naapurin pihan kohdalla, kun Nerin pelkäämä pikkukoira, tiipetinspanieli, räksyttää ja pomppii raivokkaasti pihalla aidan takana. Sorry naapurit! :D

Canicross-kisa ja hallitoko

ALMA Carelia Challenge 5.11.11

Neri ja Arttu juoksivat 2,5 kilsaa aikaan 7 min 21 sek ja olivat reippaasti ykkösiä kolmen koirakon juniorisarjassa. Itse asiassa 2,5 kilsan suorittajista vain alaskanhusky-potkupyöräilijä -koirakko sai paremman ajan, se sekin vain 21 sekuntia parempi - Se jos mikä kertoo noiden kahden vauhdista. Laskin, että noiden keskinopeus oli n. 20,5 km/h. :)
Rata lähti heti alkuun melko jyrkkään ylämäkeen ja se oli vaan Artulle eduksi, koska Neri vetää aina alussa täysillä. Rata teki lenkin mäen päällä ja palasi takaisin vajaan puolen kilsan jälkeen lähellä lähtöuraa.
Neri odotti ihmeen rauhallisena vuoroaan. Vasta kuin edellä lähtenyt alkoi häviämään ylämäkeen näkyvistä, Neri alkoi kiljumaan. Kun Neri sai viimein luvan lähteä, toinen koirakko tuli juuri toista uraa n. 10 metrin päässä takaisin päin ja Neri meinasi oikaista suoraan ryteikön läpi toisen koirakon perään :D. Arttu kiskoi koiran mukaansa ja Neri joutui tyytymään siihen, että samaa reittiä se on mentävä, kuin muutkin. Siitä se sitten lähti, vauhtiveto!

Meidän kameralla ei saa vauhdilla liikkuvasta kohteesta kunnon kuvia.  :( Toivottavasti järjestäjällä on parempia kuvia meidänkin koirakosta, vaikka Neri olikin  "väärärotuinen" malamuuttien kisassa.

Mikä mulle pisti silmään tuolla, oli se kuinka huonot vetohalut monella malamuutilla ja huskyllä oli. Eikös niiden pitäisi olla vetokoiria?
Monet jäivät nuuskuttelemaan matkalla, kävivät morjestamassa ihmisiä radan varrella ja yhden näin jopa nostavan jalkaansa radanvarteen kesken kaiken.

Mulla oli pitkään suunnitteilla malamuutin hankkiminen, ennen kuin päätinkin, että me otetaankin paimenkoira, joka jaksaa myös vetää. Tuon nähtyäni olen vieläkin tyytyväisempi, että mulla onkin holsku! :D

Hallikauden avaus

Eilen ensimmäistä kertaa hallissa tänä syksynä ja samalla päättyi tokoilutauko. Mulla oli kyllä ääni mennyt ihan täysin, mutta onneksi Neri osaa myös käskyjä, jossa ei juurikaan tarvita äänihuulia, kuten tsip=seuraa, stu=istu, mmma=maahan ... :)
Aluksi ryhmäpaikallaistuminen, minä piilossa. Hyvin istui, vaikkakin katseli välillä viereisellä kentällä haukkuvia agilitykoiria kohti.
Seuraavana tehtiin ryhmäseuraamista. Välillä en kuullut, mitä "liikkeenohjaaja" sanoi, kun agikoirat pitivät niin mahdotonta mekkalaa. Nerikin häiriintyi kaikkein kimakoimmista ja läheltä tulevista haukuista. Ja kun en saanut kunnon äänellä käskytettyä, Neri ei kuullutkaan mitään, jos tarkkaavaisuus herpaantui. (psst Arvaappas Kaarina, miksi siirryin keskemmälle ja "päästin" sut sinne reunaan??? :D)
Välillä Neri seurasi vallan loistavasti ja perusasennotkin oli oikein hyviä.
Paikallamakuu, tehtiin pienessä ringissä koirien "pyllyt vasten pyllyä" No, ei ne nyt sentään niin lähellä olleet! :) Olin näkyvillä, mutta menin onneton sinne, missä agivuoroaan odottavat koirat räksyttivät ja Neri oli aivan lähtövalmiudessa koko ajan. Välillä kuikuili sivulle ja taakseen muita koiria, mutta siitä suhahdin kiellon.
Loppuajan tein vain kontaktiharjoituksia ja lähdin 15 minuuttia ennen meidän treeniajan loppua jo pois. Se oli ihan hyvä alku hallitokoilulle.

Pakollinen treenitauko

Syynä taukoon ei ole se, että Neri olis kipee, vaan kun minä olen. Tän viikon ollu armoton flunssa päällänsä, ei jaksa mitään tehdä - ei edes jälkeä. Neri on välillä käynyt kummissaa nuoleskelemassa mua, että eiks nyt välillä tehtäis edes jotain. Nerillä kun on "ärsyttävä" tapa tulla nuoleskelemalla ilmoittamaan, kun se haluaa jotain: ruokaa, ulos, seuraa, tekemistä....

Tänään Neri pääsi sentään isännän kanssa pitkälle hölkkälenkille. Kyllä Neri olikin riemuissaan, kun isännällä oli lenkkivaatteet päällä ja lisäksi kädessä kaulapanta - ja sehän tarkoittaa, että pääsee itse mukaan. Neri teki pari kunniakierrosta pihalla, ennenkuin malttoi asettua ukon viereen kaulapannan pukemiseen.

Sen verran sentään jaksoin, että hieroin Nerin itse tänään. Mun se antaakin paremmin hieroa ne aratkin paikat, kipukohdat huomasi vain ihon hyrtistämisestä tai takajalan sätkähdyksestä. Välillä koira piti vaan tyytyväistä urinaa.
Karvaa lähtee ihan älyttömästi ja se irtoaa mukavasti hieronnan aikana.

Toinen kasa on Nerin toiselta puolelta ja toinen toiselta. Nerillähän on toinen puoli vähän vaaleampi, niin aika selvä väriero on irroinneissa karvoissakin.

Hieronnat ja canicrossailut

Hieroja-Terhillä
Tutustumiskäynnillä Lemmikkipirtillä Nerin hyväksyi Terhin oitis. Lili sitävastoin sai Neriltä murinat vastatervehdykseksi! :)
Neri on nyt käynyt hieronnassa kolme kertaa viikon välein.
Ensimmäisellä kerrallakin (12.10.) Neri antautui hienosti epäluulottomana hierontaan. Terhi oli tosiaan voittanut sen luottamuksen ällistyttävän nopeasti, pelkästään sillä, ettei kiinnittänyt Neriin mitään huomitota vaan antoi Nerin itsensä tehdä aloitteen tutustumiselle.
Lihakset ei olleet pahasti jumissa, mutta selvästi oli kipukohtia. Nerillä oli kuulemma kipeitä paikkoja lihaksissa eri kohdissa, kuin yleisesti urheilevilla koirilla on. Esimerkiksi vyötärön kohdalta sivulihakset alapuolelta - Ei kuitenkaan vatsalihas, vaan olisiko jotain selkä- ja reisilihaksen yhtymäkohtaa. Myös etureisilihas oli kireä.
Selässä oli myös muutamia kipukohtia, jotka Neri ilmaisi sekleästi, ei irvistelyllä tai murinalla, vaan kääntymällä selälleen tyyliin "toi on vähän epämiellyttävää, rapsuta mieluummin mahasta"! :) Vyötärön kohdalta kipeästä paikasta hierottaessa, Neri nosti välillä päänsäkin ja lipaisi Terhin kättä.
Toisella kerralla (20.10.) selkä oli parempi, ja Neri välillä jopa sulki silmänsä ja rentoutuneena nautti hieronnasta. Vyötärön kohta oli edelleen arka. Neri hoksasi, että kun vetää takajalan koukkuun ja eteen, Terhi ei pääse siihen paikkaan käsiksi. Terhi kysyi, että onko koira leikattu - Voi kuulemma aiheuttaa narttukoirilla lihasten kiristymista tuolta kohtaa...
Lopulta Neri alkoi vähän levottomaksi, alkoi kiemurtelemaan ja alkoi selvästi kyllästyä touhuun. Nerin harvoin näkee venyttelevän kunnolla, mutta hieronnan päätyttyä Neri teki oikein pitkän makean venyttelyn.
Päätin ottaa taas ohjelmaan Nerin päivittäiset venyttelyt(joita en sitten ihan joka päivä ole muistanut)
Kolmannella kerralla (27.10.) Terhi sanoi, että selkä tuntuu käteenkin selkeästi paremmalta. Itsekin olen huomannut, että kun vedän painaen sormia pitkin Nerin selkälinjaa, se ei enää hyrtistele nahkaansa, niin kuin aiemmin. Vyötärön lihas oli edelleen arka.
Nerin reisilihaksetkin oli hieman herkät, kun oli edellisenä päivänä käynyt isännän kanssa pitkällä hölkkälenkillä ja mä kävin vielä sen jälkeen kokeilemassa miten vetohommat onnistuu juoksettamalla itseäni Nerin perässä roikkuen...
Seuraava hieronta onkin sitten canicrosskisojen jälkeen.

Canicrossaamaan
Neri menee ensiviikon lauantaina Lappeenrantaan ALMA Carelia Challenge -kisoihin. Arttu lupautui Nerin pariksi junnusarjaan 2,5 kilsan lenkille. Täytyisi sitä ennen saada lyhyempi vetoliina, kun meidän vetohiihtoon tarkoitettu joustoliina on turhan pitkä. Koiran hallitseminen ohituksissa olisi helpompaa lyhyemmällä hihnalla. Arttu kun ei meinaa millään uskoa, että sen täytyy kerätä liina käteensä mahdollisimman lyhyelle, kun tulee ohitustilantaita. ALMAn tarvikevälitys on paikalla - Toivottavsti sieltä löytyy meidän vetovyöhön sopiva vetoliina.
Eilen Arttu kävi salibandytreenien jälkeen Nerin kanssa kokeilemassa pätkän matkaa Hakkarin pururadalla. Siellä ei kyllä periaatteessa saisi koirien kanssa juosta, mutta en mielellään juoksettaisi noita asfaltillakaan ja metsäteillä on illalla liian pimeää.