keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Hyvä siitä tulee :)

Käytöstreeniä
Kyllästyin kertakaikkiaan Nerin vikinään hihnalenkillä. Yritin ensin karsia sitä paheksumalla käytöstä napakalla kiellolla ja hihnasta nyppäämällä. Mutta kun koira ylikierrosten takia vikisee, niin eihän se tehonnut. Ja kun tuntui, että mikään ei tehoa, alkoi itselläkin kierrokset nousemaan. Lopulta päätin palauttaa koiran kotiin pienestäkin vinkaisusta. Aluksi päästiin vasta kolmannella yrittämällä tielle asti(tie on ihan talon vieressä) ja puolentoista tunnin höyläämisen jälkeen oltiin päästy jo vajaan kolmesadan metrin päähän kotoa! :D Nyt Neri on jo hokannut, miten homma etenee, mutta välillä hermo ei kertakaikkiaan pidä ja vinkaisu pääsee. Yleensä vikinää on vaan lenkin alussa ja sitten kohdalla, jossa on kummallakin puolella tietä parissa talossa koiria ulkona. Nyt kun mulla on keino vikinän lopettamiseen, pysyn itse tyynen rauhallisena. Me ei päästä monesti kovinkaan pitkälle, mutta lenkkiä se on tuokin! ;) Itse asiassa hihnalenkkejä ei voi varmaan laskea Nerillä liikunnaksi ollenkaan, ne on vaan treenejä varten. Monesti pitkänkin hihnalenkin jälkeen meidän palatessa kotiin, kun päästän Nerin vapaaksi, se juoksee villinä pitkin pihaa hihnalenkillä kertynyttä energiaa purkamassa!
Myös toisien koirien kohtaamisessa syntyvässä rähinässä olen ottanut tiukemman linjan. Namitus ja muu positiivinen vahvistaminen kun ei oikein toiminut, olen osoittanut Nerille aikas napakasti, että paheksun sen käytöstä. Nyt sen tekee kovasti mieli aloittaa rähjääminen, mutta sitten se vilkaisee mua ja muistaa, että "uups ainiin, Saija ei tykkää tästä" Sitten pääsee jo palkkaamaan ja kehumaan hyvästä käytöksestä.
Eilen oli aivan upeaa olla toko-treeneissä parkkipaikallakin, kun koira ei yhtään rähjännyt muille, ei tuijotellut ja provosoinut, eikä myöskään provosoitunut. Ja se ei ollut pelkästään sitä, ettei se mun suuttumuksen pelossa olis uskaltanut, vaan se tosiaan oli ihan rentona toisten koirien läheisyydessä. Nykyään se on vaan jotenkin levoton, kun ollaan vaan paikallaan ja mitään ei tapahdu, mutta tuon luulen olevan se ikään liittyvää. Tätyy vaan opettaa se taas rauhoittumaankin. Osasi se ennenkin olla rauhassa paikallaan.
Hakuilut jääneet väliin, muuten vaan metsäilty
Mun, ja varmaan Nerinkin harmistukseksi ei olla päästy hakutreeneihin, kun on ollut muuta menoa. Ja taas ensi lauantainakin pitää viedä poika saba-peleihin Janakkalaan. Enkä ole saanut noista perheen kaksilahkeisista vieläkään kaveria treeneihin.
Viime lauantaina oltiin Siikanevalla retkeilemässä ja mä jätin hakutreenit väliin ja lähdin sillä ehdolla mukaan, että noi toimii meille maalimiehinä. No, eihän se tietenkään toteutunut. Ensinnäkään luonnonsuojelualueella ei saa pitää koiria vapaana ja sitten tulikin jo pimeä, kun oltiin kierretty koko neva. Nerillä oli valjaat ja se oli mulla välillä kiinni repun vyötärölenkissä ja sehän veti! Pitkospuut oli joko jäisiä tai märkiä, eli liukkaita, joten välillä vähän hirvitti. Oli Neri välillä vapaanakin jollain suo-osuudella ja se juoksi ihan intona upottavssa suossa. (Mut älkää kertoko kellekkää ;D Tosin joku "Hei, tuolla on koira vapaana!" oli kuulemma ikuistanut sen superobjektiivikamerallaan suon toiselta laidalta) Välillä Neri toimi Artun vetoapuna ja veti sen yhdessä jyrkässä kohdassa oikein lahjakkaasti nurin.
Sunnuntainakin käytiin makkaranpaistossa laavuretkellä Vesilahdella.
Pulkan vetoa
Heti ensimmäisillä lumilla piti kokeilla, vieläkö Neriltä pulkanveto sujuu. Ei Neri ihan kauheasti siitä tykkää, kun siinä on niin sidottu niihin vetoaisoihin. Mutta kovasti Neri on viime talvesta rauhoittuntu ja osasi liikkua kevyellä ravilla ja kääntyä "vasen" ja "oikea" käskyillä oikeaan suuntaan. Lumet suli! :( Tätyy varmaan vähän aikaa odotella, ennekuin lunta tulee niin paljon, että pääsee vetohiihtoa harrastamaan.
Tokoakin on treenailtu, mutta ei oikein ole intoa alkaa niitä treenejä analysoimaan :) En saanut Tampereelta paikkaa joulukuun toko-kokeeseen voi-luokkaan, kun kaikki paikat oli jo menny. En viitti mihinkään kauemmas lähteä mokoman takia. Vaan, kun ei ole koetta tiedossa lähiaikoina, ei treenimotivaatiokaan ole kovin korkealla. Pähkäilen täällä joku toinen kerta meidän toko-kehitystä.

2 kommenttia:

  1. Joo, kovin tutun oloiselta kuulostaa tuo teidän touhu koskien tuota remmirähjäämistä. Itse olen kyllä sitä mieltä, että pelkkä positiivinen vahviste ja palkkaus ei vahvaluonteisen koiran kanssa yksinkertaisesti vaan toimi. Ne on ne sitten ne spanielit erikseen... ;)

    Kyllä holskulle pitää ja saa olla aika tiukkis. Meilläkään ei rähjätä enää kun en sitä salli ja koira tietää sen. Jos mieli tekee, vilkaisee jo ennalta minua ja on hiljaa. Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
  2. Unohdin laittaa... Kiitos tsempistä ja myötäelämisestä! :) Töitä tehdään vielä. Monasti täällä ei vaan saa paljon harjoitustilanteita, kun ei ketään tule lenkillä vastaan, vaikka lähes joka talossa on koira. Tai jos tulee, niin juuri silloin, kun molemmat koirat on mukana. Silloin on vaikeampi keskittyä vaan Nerin kouluttamiseen! ;)

    VastaaPoista