Canicross-kisa ja hallitoko

ALMA Carelia Challenge 5.11.11

Neri ja Arttu juoksivat 2,5 kilsaa aikaan 7 min 21 sek ja olivat reippaasti ykkösiä kolmen koirakon juniorisarjassa. Itse asiassa 2,5 kilsan suorittajista vain alaskanhusky-potkupyöräilijä -koirakko sai paremman ajan, se sekin vain 21 sekuntia parempi - Se jos mikä kertoo noiden kahden vauhdista. Laskin, että noiden keskinopeus oli n. 20,5 km/h. :)
Rata lähti heti alkuun melko jyrkkään ylämäkeen ja se oli vaan Artulle eduksi, koska Neri vetää aina alussa täysillä. Rata teki lenkin mäen päällä ja palasi takaisin vajaan puolen kilsan jälkeen lähellä lähtöuraa.
Neri odotti ihmeen rauhallisena vuoroaan. Vasta kuin edellä lähtenyt alkoi häviämään ylämäkeen näkyvistä, Neri alkoi kiljumaan. Kun Neri sai viimein luvan lähteä, toinen koirakko tuli juuri toista uraa n. 10 metrin päässä takaisin päin ja Neri meinasi oikaista suoraan ryteikön läpi toisen koirakon perään :D. Arttu kiskoi koiran mukaansa ja Neri joutui tyytymään siihen, että samaa reittiä se on mentävä, kuin muutkin. Siitä se sitten lähti, vauhtiveto!

Meidän kameralla ei saa vauhdilla liikkuvasta kohteesta kunnon kuvia.  :( Toivottavasti järjestäjällä on parempia kuvia meidänkin koirakosta, vaikka Neri olikin  "väärärotuinen" malamuuttien kisassa.

Mikä mulle pisti silmään tuolla, oli se kuinka huonot vetohalut monella malamuutilla ja huskyllä oli. Eikös niiden pitäisi olla vetokoiria?
Monet jäivät nuuskuttelemaan matkalla, kävivät morjestamassa ihmisiä radan varrella ja yhden näin jopa nostavan jalkaansa radanvarteen kesken kaiken.

Mulla oli pitkään suunnitteilla malamuutin hankkiminen, ennen kuin päätinkin, että me otetaankin paimenkoira, joka jaksaa myös vetää. Tuon nähtyäni olen vieläkin tyytyväisempi, että mulla onkin holsku! :D

Hallikauden avaus

Eilen ensimmäistä kertaa hallissa tänä syksynä ja samalla päättyi tokoilutauko. Mulla oli kyllä ääni mennyt ihan täysin, mutta onneksi Neri osaa myös käskyjä, jossa ei juurikaan tarvita äänihuulia, kuten tsip=seuraa, stu=istu, mmma=maahan ... :)
Aluksi ryhmäpaikallaistuminen, minä piilossa. Hyvin istui, vaikkakin katseli välillä viereisellä kentällä haukkuvia agilitykoiria kohti.
Seuraavana tehtiin ryhmäseuraamista. Välillä en kuullut, mitä "liikkeenohjaaja" sanoi, kun agikoirat pitivät niin mahdotonta mekkalaa. Nerikin häiriintyi kaikkein kimakoimmista ja läheltä tulevista haukuista. Ja kun en saanut kunnon äänellä käskytettyä, Neri ei kuullutkaan mitään, jos tarkkaavaisuus herpaantui. (psst Arvaappas Kaarina, miksi siirryin keskemmälle ja "päästin" sut sinne reunaan??? :D)
Välillä Neri seurasi vallan loistavasti ja perusasennotkin oli oikein hyviä.
Paikallamakuu, tehtiin pienessä ringissä koirien "pyllyt vasten pyllyä" No, ei ne nyt sentään niin lähellä olleet! :) Olin näkyvillä, mutta menin onneton sinne, missä agivuoroaan odottavat koirat räksyttivät ja Neri oli aivan lähtövalmiudessa koko ajan. Välillä kuikuili sivulle ja taakseen muita koiria, mutta siitä suhahdin kiellon.
Loppuajan tein vain kontaktiharjoituksia ja lähdin 15 minuuttia ennen meidän treeniajan loppua jo pois. Se oli ihan hyvä alku hallitokoilulle.

Pakollinen treenitauko

Syynä taukoon ei ole se, että Neri olis kipee, vaan kun minä olen. Tän viikon ollu armoton flunssa päällänsä, ei jaksa mitään tehdä - ei edes jälkeä. Neri on välillä käynyt kummissaa nuoleskelemassa mua, että eiks nyt välillä tehtäis edes jotain. Nerillä kun on "ärsyttävä" tapa tulla nuoleskelemalla ilmoittamaan, kun se haluaa jotain: ruokaa, ulos, seuraa, tekemistä....

Tänään Neri pääsi sentään isännän kanssa pitkälle hölkkälenkille. Kyllä Neri olikin riemuissaan, kun isännällä oli lenkkivaatteet päällä ja lisäksi kädessä kaulapanta - ja sehän tarkoittaa, että pääsee itse mukaan. Neri teki pari kunniakierrosta pihalla, ennenkuin malttoi asettua ukon viereen kaulapannan pukemiseen.

Sen verran sentään jaksoin, että hieroin Nerin itse tänään. Mun se antaakin paremmin hieroa ne aratkin paikat, kipukohdat huomasi vain ihon hyrtistämisestä tai takajalan sätkähdyksestä. Välillä koira piti vaan tyytyväistä urinaa.
Karvaa lähtee ihan älyttömästi ja se irtoaa mukavasti hieronnan aikana.

Toinen kasa on Nerin toiselta puolelta ja toinen toiselta. Nerillähän on toinen puoli vähän vaaleampi, niin aika selvä väriero on irroinneissa karvoissakin.

Hieronnat ja canicrossailut

Hieroja-Terhillä
Tutustumiskäynnillä Lemmikkipirtillä Nerin hyväksyi Terhin oitis. Lili sitävastoin sai Neriltä murinat vastatervehdykseksi! :)
Neri on nyt käynyt hieronnassa kolme kertaa viikon välein.
Ensimmäisellä kerrallakin (12.10.) Neri antautui hienosti epäluulottomana hierontaan. Terhi oli tosiaan voittanut sen luottamuksen ällistyttävän nopeasti, pelkästään sillä, ettei kiinnittänyt Neriin mitään huomitota vaan antoi Nerin itsensä tehdä aloitteen tutustumiselle.
Lihakset ei olleet pahasti jumissa, mutta selvästi oli kipukohtia. Nerillä oli kuulemma kipeitä paikkoja lihaksissa eri kohdissa, kuin yleisesti urheilevilla koirilla on. Esimerkiksi vyötärön kohdalta sivulihakset alapuolelta - Ei kuitenkaan vatsalihas, vaan olisiko jotain selkä- ja reisilihaksen yhtymäkohtaa. Myös etureisilihas oli kireä.
Selässä oli myös muutamia kipukohtia, jotka Neri ilmaisi sekleästi, ei irvistelyllä tai murinalla, vaan kääntymällä selälleen tyyliin "toi on vähän epämiellyttävää, rapsuta mieluummin mahasta"! :) Vyötärön kohdalta kipeästä paikasta hierottaessa, Neri nosti välillä päänsäkin ja lipaisi Terhin kättä.
Toisella kerralla (20.10.) selkä oli parempi, ja Neri välillä jopa sulki silmänsä ja rentoutuneena nautti hieronnasta. Vyötärön kohta oli edelleen arka. Neri hoksasi, että kun vetää takajalan koukkuun ja eteen, Terhi ei pääse siihen paikkaan käsiksi. Terhi kysyi, että onko koira leikattu - Voi kuulemma aiheuttaa narttukoirilla lihasten kiristymista tuolta kohtaa...
Lopulta Neri alkoi vähän levottomaksi, alkoi kiemurtelemaan ja alkoi selvästi kyllästyä touhuun. Nerin harvoin näkee venyttelevän kunnolla, mutta hieronnan päätyttyä Neri teki oikein pitkän makean venyttelyn.
Päätin ottaa taas ohjelmaan Nerin päivittäiset venyttelyt(joita en sitten ihan joka päivä ole muistanut)
Kolmannella kerralla (27.10.) Terhi sanoi, että selkä tuntuu käteenkin selkeästi paremmalta. Itsekin olen huomannut, että kun vedän painaen sormia pitkin Nerin selkälinjaa, se ei enää hyrtistele nahkaansa, niin kuin aiemmin. Vyötärön lihas oli edelleen arka.
Nerin reisilihaksetkin oli hieman herkät, kun oli edellisenä päivänä käynyt isännän kanssa pitkällä hölkkälenkillä ja mä kävin vielä sen jälkeen kokeilemassa miten vetohommat onnistuu juoksettamalla itseäni Nerin perässä roikkuen...
Seuraava hieronta onkin sitten canicrosskisojen jälkeen.

Canicrossaamaan
Neri menee ensiviikon lauantaina Lappeenrantaan ALMA Carelia Challenge -kisoihin. Arttu lupautui Nerin pariksi junnusarjaan 2,5 kilsan lenkille. Täytyisi sitä ennen saada lyhyempi vetoliina, kun meidän vetohiihtoon tarkoitettu joustoliina on turhan pitkä. Koiran hallitseminen ohituksissa olisi helpompaa lyhyemmällä hihnalla. Arttu kun ei meinaa millään uskoa, että sen täytyy kerätä liina käteensä mahdollisimman lyhyelle, kun tulee ohitustilantaita. ALMAn tarvikevälitys on paikalla - Toivottavsti sieltä löytyy meidän vetovyöhön sopiva vetoliina.
Eilen Arttu kävi salibandytreenien jälkeen Nerin kanssa kokeilemassa pätkän matkaa Hakkarin pururadalla. Siellä ei kyllä periaatteessa saisi koirien kanssa juosta, mutta en mielellään juoksettaisi noita asfaltillakaan ja metsäteillä on illalla liian pimeää.

Jummijammi - sehän meni kuin juna

Tänään jälki pellolla

n. 150 metriä, neljä keppiä(kun palkkoja ei tullut enempää mukaan), ylitti kaksi kertaa pelto-ojan ja tein siihen jopa vähän suoraa kulmaa loivemman käännöksen oikealle, jonka tosin tallasin tiuhaan. Annettiin sen vanheta jotain 15 minsaa. Kokeilin saman tien, kuinka jäljen nosto Neriltä sujuu, eli tultiin jäljelle sivusta.(Neri kyllä tiesi kumpaa suuntaa jälki lähtee, kun oli pellon reunalla odottamassa, kun tein sitä.) Hyvin se nappasi jäljen, alku jäljestys oli vaan hauskan näköistä mutkittelua, ennenkuin suunta selvisi Nerille. Sen jälkeen se meni jälkeä pitkin kuin juna ja vauhti oli sellaista, etten yhtään ehtinyt miettiä, missä ne kepit onkaan - Tiesin kepin tuleen vastaan, kun Neri pysähätyi tarkentamaan. Sen kulmankin Neri meni kuin juna raiteillaan, ei varmaan edes huomannut, että oli käännös. Ojat ei tuottanu mitään vaikeuksia. Kaikki kepit nousi myös!
Olis mielenkiintoista nähdä, kuinka se vierasta jälkeä ajaisi ja nousisiko vieraalta haisevat kepit...

Eilen hakutreenit

Ilmaisua on nyt otettu monta kertaa peräkkäin, joten eilen otettiin vaihteeksi etsintää. Viisi maalimiestä.
Kaksi ekaa kulmissa, piti olla molemmat ääniavuilla, mutta kun ei oikein "tekniikka pelittänyt", ei ekalla ollut ääniapua. Tuuli oli hyvänä apuna sieltä puolelta, joten hyvin meni ilman ääntäkin. Toinen myös hyvin ääniavulla.
Kolmas ja neljäs haamuilivat suoraan edessä ja etenivät sen jälkeen alueella jonkun matkaa. Neljännellä mm:lla Neri ei kyllä nähnyt hamuilua, mutta Marja-Leenen mukaan meni kuitenkin hyvin suoraan takarajalle ja eteni siellä mm:lle.
Viides tuulen puolella valmiina melko lähellä kiven takana. Neri vainusi selvästi Kaarinan, mutta kuitenkin sen piti taas hassusti kiertää sinne "taka" kautta.

Esineitä, hiluja ja hanskoja

Esineruututreeniä ollaan otettu kuuriluontoisesti yhden viikon aikana

Ensimmäinen esineruutu - Tallasin noin 20 metriä leveän alueen ja näytin Nerille, että vien alueelle esineitä. Hyvin tuo haki esineet, tosin ensimmäisenä oli tarkoitus haetuttaa takarajalla oleva esine, mutta Neri näki mun heittävän lähemmäs yhden, niin haki sen ensin.

Toinen tehtiin vähän leveämpi alue ja näytin vain ekan esineen viennin takarajalle, mutta kuitenkaan en tahtonut saada Neriä menemään sinne riittävän kauas. Alue oli kyllä vähän turhan risukkoista ja ryteikköistä. Oli Neillä kyllä muutenkin pientä laiskuutta alueelle etenemisessä.

Kolmas ruutu tehtiin 50x50m alueelle, jossa kerättiin ensin suppilovahveroita. Pudottelin esineitä samalla, kun keräilin sieniä ja luulin muistavani, missä ne ovat. Mitään muistanu!!! :D En edes muistanu missä olikeasti olin tallonu. No, näin ollen ensimmäisen esineen Neri nosti jo, kun osuttiin vahingossa jo "sienestetylle" alueelle uudestaan. Annoin siitä palkan ja jätin esineen uuteen paikkaan. Toisen esineen, kengänpohjallisen, näin maassa, kun mentiin siitä ohi. Itseasiassa Neri käveli lähes sen yli, eikä kiinnittänyt siihen mitään huomitota. Epä toivo iski! Olin varma, ettei se löydä sieltä yhtään esinettä. Yhtä esinettä en yhtään muistanu, mihin sen olin laittanut... johonkin sinne takarajalle.
Yrittänyttä ei laiteta - Nerille PK-liivi päälle ja vihje "etsitään esineitä".
Lähetin sen ensin sinne, mihin olin sen kertaalleen löydetyn jättänyt alueen toisessa reunassa ja kohta se jo tuli rutattu huivi suussa takaisin. Vähän mä olin otettu!
Seuraavaksi lähimpänä oli se kengänpohjallinen suunnilleen alueen puolessa välissä n.20 metrissä. Neri lähti reippaasti, hidasti kohta vauhtia ja lähti sitten laiskan näköisesti jolkottelemaan alueella edeten. Luulin, että nyt se kyllästy, mutta sepä hakikin sieltä sen kengänpohjallisen ja sai mítä moninaisempia ylistyssanoja osakseen! :D
Ja eikun jatkettiin harjoituksia. Lähetin Nerin suurinpiirtein jotakuinkin ???? sinne suuntaan missä kuvittelin sen kännykkäkotelon olevan. Neri touhusi siellä pitkin poikin ja komentelin sitä milloin "vasemmalle" milloin "oikealle" kun se lähti mun mielestä väärään suuntaan. Lopulta meinasin jo huutaa sen pois, kun se eteni alueelle, missä en muka edes ollut käynyt, mutta Neri tulikin sieltä se kännykkäkotelo suussaan!!!! :D Vähäks mä olin Neriin tyytyväinen.
Nyt aloin uskoa, että se oikeasti etsii niitä esineitä siellä, eikä vaan haahuile aikansakuluksi edestakaisin!

Neljäs kerta oli seuraavana päivänä samassa paikassa ja saatoin luottavaisesti lähettää Neriä hakemaan esineet ja kyllähän se hakikin.

Viides ruutu Artun kanssa tallatulla alueella ja Arttu vei esineet. Viimeistä jättämäänsä esinettä Arttu heilutteli Nerin näkyvillä ennenkuin heitti sen maahan ja sen lähetin Nerin ensimmäisenä hakemaan. Innokkaasti Neri sen haki, mutta sen jälkeen hakeminen oli tahmeampaa ja jouduin vähän ajamaan Neriä alueella syvemmälle. Kyllä se löysi esineet, mutta vaikutti, että hieman olisi ollut kyllääntymistä ilmassa.

Nyt täytyisi saada treeniä ihan vieraanhajuisilla esineilläkin.

Tarkkuusruutuja
Eli hiluja on etsitty useampaan kertaan. Lenkillä ollessa sopivissa paikoissa on tullut kaiveltua taskuja, olisiko sinne jäänyt mitään sopivaa pikkuesinettä tarkkuusruudun treenaamiseen. Välillä on käytetty työajanseurantaläpyskää ja välillä hupun nauhan muovipäätä. Neri pysyy jo hyvin ruudun sisällä, tai ainakin palaa nopeasti, kun ajautuu ulos.
Kerran päästiin jo vieraan esineitä etsimään - Kiitos Kaarinan! Ensin Kaarina näytti Nerille, että laitta ruutuun esineen. Hienosti Neri löysi ja nosti vieraaltakin tuoksuvan esineen. Välillä ruudussa kävi Hiski etsimässä mun laittaman esineen ja toisen esineen laittoa ei Nerille näytetty. Hyvin etsi ja löysi. Mä itse vaan turhan napakasti käskin Neriä palaamaan ruutuun, kun se harhautui ulos, joten Neri kuuliaisena palasikin takaisin mun vierelle lähtöasetelmiin.
Arttukin "pääsi" eilen jälkitreenin jälkeen tallaamaan Nerille ruudun ja piilottamaan sinne muovisen nauhankiristimen ja sentin halkaisijaltaan olevan mutterin. Neri oli ihan pro, vaikka ruutu oli aika vaikeassa maastossa. Arttu, joka ei ole vähään aikaan nähnyt Nerin tarkkuusruututyöskentelyä, tuumasikin jälkeen päin: "Neri on tässä kyllä ihan mestari!"

Pudonneita hanskoja
Pudotetun esineen hakua on myös treeenattu metsälenkillä. Välillä olen näyttänyt Nerille, kun jätän hanskan tms. jälkeen ja ollaan edetty sitten pidempi matka. Ja kun esine on pudonnut salaa, ollaan otettu vähän lyhemmillä matkoilla. On otettu myös kaarevilla radoilla, kun en tiennyt millaisia ne kokeessa on, ennekuin kysyin Kaarinalta. Lueskelin netistä, että alokaluokassa matka onkin vaan 50 metriä :D Mä olen juoksettanu Neriä varmaan yli 100 metriäkin. Nyt Neri on tosissaan innostuntu tästäkin lajista.

Tänään viimeeksi otettiin pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla Huki tuli Neriä vastaan puolessa välissä ja Neriltä meni pasmat sekaisin - Se juoksi takaisin mun luokse. Lähetin sen pienen hetsauksen jälkeen uudelleen ja nyt se juoksi suurin piirtein Hukin yli mennen tullen hakiessaan hanskan innokkaasti.
Toinen pudonneen haku meni jo rutiinilla! :)
Ja pistin tänään merkille, että Nerin palautusvauhti on nykyään yhtä nopeaa, kuin menovauhti. Joskus aiemmin se on tullut takaisin löysästi jokotellen.

Aktivoidun - Jäkitreenit aloitettu

Ollaan Nerin kanssa treenattu kaikennäköstä, mutta kun motivaatio asioiden ylös kirjoittamiseen on täysin hukassa - Yhtä hukassa, kuin motivaatio treenata tokoa :)
Nyt olen päättänyt suuntautua Nerin kanssa PK-puolella etsintäkokeeseen. Muita kokeen osa-alueita onkin aiemmin jo treenattu silloin tällöin, paitsi jälkeä.

Jälkeä on aloiteltu

Imoittauduin Tavesin järjestämään jälkipäivään, jotta saatais edes vähän suuntaa, miten aloittaa hommaa, ja tietysti motivaatiota hakemaan. Ennen jälkipäivää tein kokeiluluontoisesti jokusen lyhyen jäljen pellolle:
- Ensimmäisellä makkarajäljellä Neri yritti haistaa ruuat ilmavainulla eikä kuono pysynyt maassa millään. Lisäksi koira kieppui ymäri ja poukkoili sinne tänne ja ainakin 2/3 palkoista jäi maahan. Turhauttavaa :)
- Toisella kerralla en laittanut nameja jäljelle vaan laiton namipurkkeja lyhin välein, että Neri hokais, että kannattaa seurata jälkeä, että löytää ne. Meni jo vähän paremmin, vaikkakin yhä levotonta
- Kolmas taas makkarajälki. Tuuli pyöri ikävästi ja Neri meinasi mennä jäljen sivussa kokoajan, mutta kun haki nameja jäljeltä, kulki kummallisesti sivuttain vain kuono jäljelle tuulta vasten :)
- Nejäs taas namipurkkijälki ja Neri oli jo päässyt vähän homman juonesta kiinni. Jäljen seuraaminen ei ollut kovin tarkkaa vaan kuono nousi ilmaan vähän väliä ja Neri tarkkaili ympäristöä. Yritti varmaan käyttää näköaistia

Tavesin jälkipäivä 15.10.
Ennen sitä olikin sitten varmaan viikon tauko treenailuista.
Kouluttajana meillä oli Maarit Isaksson ja apurina Heidi Salminen.
Tehtiin kaksi makkarajälkeä, nami joka askeleelle. Mä kerroin ennen treeniä, että Neri parmaan pukkoilee puolelta toiselle, mutta olinkin väärässä...
- Ensimmäisellä Neri yritti vetää pitkin jälkeä hirveetä vauhtia ja mä jouduin jarruttamaan koko voimallani sen menoa. Neri myös yritti välillä kääntyä jäljelle jääneitä nameja hakemaan, mutta se estettiin. Lopulta, ehkä 1/3 namieista tuli hyväksikäytettyä Nerin mahantäytteenä. Mutta kuono pysyi jo huomattavasti paremmin maassa, kuin aiemmilla kerroilla.
- Toisella Neri meni jo huomattavasti paremmin ja mä saatoin jopa jäljen lopussa päästää käteni rennoksi, kun Nerin vauhti rauhoittui huomattavasti, ja nameistakin varmaan suurin osa tuli syötyä tällä kertaa.
Selvästi jäljestys oli hautunut Nerin päässä tuon tauon aikana ja Neri pääsi juonesta kiinni.

Mä innostuin itsekin hommasta kovasti, kun Neri selvästi tykkää jäljestämisestä. Jälkeä on treenattu nyt pellolla useaan kertaan, aluksi joka päivä, sitten välillä useiden päivien taukoja pitäen. Kepit otin heti mukaan jäljelle ja palkka tulee vain kepin nostosta, koska päätin luopua joka askelen namituksesta. Ensinnäkin, koska se jäljenteko on tylsää ja toisekseen suurin osa nameista jää kuitenkin maahan, kun Neri ei niitä poimi. Eikä mulla ole aikomustakaan vaatia Neriä nuuhkimaan joka askelta, koska ei aiota suuntautua mihinkään erikois- tai peltojäljelle. Laitan kyllä jäljen alkuun jokusen namin.

Keppien nosto opeteltiin kotipihassa nysäjäljellä yhdellä kerralla. Ilmaisuna helpoin vaihtoehto eli Neri ottaa kepin suuhunsa ja tuo mulle.
Nerin esinemotivaatio on ollut nykyään sen verran hyvä, että kepit nousee tosi kivasti. Jäljen ensimmäisen kepin bongaaminen on selvästi vaikeinta, eli täytyy ennen jäljelle lähtöä nostattaa Nerillä keppi, että se muistaa, mistä saa palkkaa.
Pelkäsin, että pelkkä kepeistä palkan saanti saa Nerin huolimattomaksi jäljellä, ja että se etsisi vaan keppejä, mutta Neristä tuntuukin olevan hirmu kivaa nuuhkia sitä jälkeä! :)

Eilen oli Nerin ensimmäinen jonkun muun, kuin mun tekemä jälki.
Arttu teki pellolle jäljen, joka kaartui u-muotoon ja jätti jälkeensä kuusi keppiä, jotka merkkasi metallitikuilla. Lähdettiin heti ajamaan jälkeä, kun Arttu tuli pois. Pellolla oli turhan pitkä heinä ja siellä oli jotain korkeaa rikkakasvillisuutta. Lisäksi Huki jolkotteli ja nuuskutteli viereisellä pellolla. Mä tiesin, että Huki olisi kyllä vähän liikaa, mutta annoin sen olla siellä.
Neri lähti innokkaasti jäljestämään, turhankin vauhdikkaasti - Eka keppi jäi. Välillä Neri nuuhki niitä korkeita kasveja ja muutenkaan ei jäljestänyt niin tarkasti, kun aiemmin. Toka keppi nousi, mutta kolmonen jäi, kun juuri sitä ennen Neri nuuhki ilmaa Hukin suuntaan. Kertaalleen kaartuvassa kohdassa Neri kadotti jäljen, katsoi mua kysyvästi, mutta haki sen itse uudelleen. Onneksi mä en voinut auttaa, kun en ollut varma, mistä se jälki menee. Loput kolme keppiä nousi hienosti.

Huomioin, että vaikka Neri saa palkan kepeistä eikä jäljeltä, se tykkää jäljestää. Kepit se nostaa, mutta haluaa päästä niistä äkkiä eroon ja syödä palkan, että pääsee jatkamaan matkaa. Toivottavasti en jotenkin typerästi onnistu pilaamaan sen ilmeistä jäljestysmotivaatiota. Apua, tarvin neuvoja kokeneemmilta! :)

Rullailua

Ilmaisutreenit
Ilmaisun treenaaminen on ollut pitkään unohduksissa, joten treenattiin ensin viimeviikon perjantaina pellolla mun poika maalimiehenä. Neljä kertaa rullan haku mm näkyvillä. Neri toi joka kerta rullan mulle asti ja pudotti vasta pyynnöstä. Hienosti!
Lauantaina otettiin ennen iltapäivän hakutreenejä metsässä kahden poikani kanssa vielä muistutustreeninä kolme kertaa. Viimeinen "maalipoikani" oli vähän turhan piilossa ja kun paikkakin oli aikas ryteikköinen, Neri ei ensin löytänyt koko poikaa. Olinkin hämmästynyt, kun se toisella lähetyksellä toi rullan mulle asti vaikkei saanutkaan musta näkötukea.
Lauantain hakutreeneissä vieraiden maalimiesten kanssa rullantuonti ei ollutkaan niin varmaa. Otettiin aluksi melko lyhyttä matkaa maalimiehet joko lähtivät keskilinjalta Nerin nähden tai haamuilivat jääden lähes näkyville. Hakualuella olikin tosi hyvä näkyvyys.
Yhdeltä maalimieheltä tullessa Neri pudotti rullan pari metriä ennen mua, joten lähetin hakemaan uuden. Toisella kerralla toi perille asti ja suussa olikin kaulassa roikkuva kiintorulla - Kiintorulla oli heilahtanut kaulassa maahan irtorullan viereen ja Neri oli napannut sen. Hienoa huomata, että sekin onnistuu! :)
Jollakin maalimiehellä Neri ei heti löytänyt rullaa eikä nähnyt mua kivien takaa, joten tuli ilman rullaa. Uusintalähtyksellä rullakin oli löytynyt.
Sunnuntaina oltiin taas treenaamassa samassa paikassa. Muistaakseni kaikki kolme rullanhakua, meni ihan nappiin.
Tänään jatkui rullatreenit, viisi maalimiestä. Edelleenkin kaikki maalimiehet haamuillen, puolinäkyvillä ja aluksi lyhyellä matkalla. Tänään Neri sitten sylkikin rullia suustaan kovin heppoisesti. Ensimmäinen hyvin, mutta toisella ja kolmannella jouduin lähettämään Nerin hakemaan uuden rullan, kun pudotti liian aikaisin - yleensä sen jälkeen, kun olin kehunut koiraa.(Eli ei enää kehuja, ennenkuin koira on rullan kanssa perillä.) Kolmannella maalimiehellä Neri oli kuulemma tökännyt kuonollaan mm:n käden pois rullasta ennekuin otti sen! :D
Neljäs maalimies oli ääniavulla keskilinjalta näkymättömissä, joten Neri ei saanut musta näkötukea ja tämä olikin kovin vaikeaa. Ensin Neri oli jäänyt maalimiehen eteen seisomaan, käynyt siten maahan odottaen palkkaa ja kun sitä ei tullut, häipyi paikalta ilman rullaa. Toisella lähetyksellä oli vaan käväissyt ja häipynyt heti. Kolmannella kerralla menin itse sitten alueella Nerin perässä niin pitkälle, että Neri näki mut maalimiehellä ollessaan. Nyt rulla tuli mulle asti. Neri näyttää kovasti tarvivan vielä mun tukea rullan ottamiseen ja tuontiin.
Viides onnistui onneksi kerrasta nappiin, vaikka mm oli mennyt turhan kauas. Siihen oli hyvä lopettaa!

Alkukesän rullatreeneistä ollaan ainakin siinä mielessä edistytty, että Neri lähtee nyt innokkaasti maalimiehelle, vaikka se on "helpossa piilossa". Aiemmin Nerin into tuntui lässähtävän rullan hakemisessa.
Nyt tarvii varmaan ottaa aluksi omalla porukalla pitempiä matkoja ja oikeasti piilossa olevia maalimiehiä, jolloin Neri ei tarvi paineistua maalimiehestä vaan se voi keskittyä rullahommiin, kunnes rullan tuonnista tulee rutiini.

Arjen asennusta

Tokot on jäissä. Ei olla tehty mitään tokoon viittaavaakaan, lukuunottamatta seuraamista, jota Neri on tarjonnut oma-aloitteisesti lenkillä.
Nyt ollan harjoiteltu uudelleen hihnassa lenkille lähtöä ja kaikkea muutakin arkielämään kuuluvaa rutiinia, ne kun tuntuu jotenkin kummallisesti häipyneen kaikki koiran muistista ja niiden paikan aivoissa täyttäneet kiljunta, riekkuminen, levottomuus, rähinä vastaantuleville koirille... Ja välillä kun ei tarvinut enää niin kauheasti panostaa, kun hommat tuntuivat jo luonnistuvan mukavasti.
Ihan kuin kaikki arkielämän eteen tehny työ, onkin äkkiseltään valahtanut hukkaan. Onneksi nyt nää jutut menee vaan nopeammin jakeluun, kun ne on aiemmin jo opelteltu: Autosta ei loikata ilman lupaa, lenkillä ei pääse eteenpäin kiljumalla, jos rähisee naapurin koirille, joutuu takaisin kotiin jne. Vaatii pitkäjänteisyyttä ja hermoja(joita mulle ei niin hirveesti ole jaettu :D) Mutta päättäväisyyttä multa löytyy! Lenkillelähdöt ei ole lenkille lähtemistä sananmukaisesti, vaan ne otetaan koulutussessioina. Ei olla välillä päästy kovinkaan pitkälle! :)
Mun kanssa kaksin menee jo ihan jees ja äkkiä rauhoittui, vaikka Hukikin oli mukana. Kun pojat olivat mukana ja siinä sivussa nahistelivat vielä keskenään, Nerin oli tosi vaikea rauhoittua. Se menee välillä johonkin omaan maailmaansa, tuijottaa korvat luimussa eteen, vinkuuu ja vetää eikä siihen tahdo saada mitään kontaktia.

Otettiin viikon kipulääkekuuri ja ensi tiistaina mennään Nerin kanssa tutustumaan hierojaan. Katotaan kuinka "kemiat kohtaavat" :)

Ollaan me tasapainoisen arkielämän treenailun lisäksi tehty kaikenalaisia nenätöitä ja rullatreeniä.

Selvästikkään ei hyvä päivä

Toko-koe 24.9. valkeakoskella

Oli huono päivä mulla sekä Nerillä! :( Heräsin aamuyöstä hirveeseen päänsärkyyn -> migreenilääke. 15 minsan päästä mä roikun vessanpöntöllä oksenuskouristukisssa, mutta onneks ei tullut mitään pihalle, niin ei menny migreenilääke hukkaan. Sängyssä meni yhteentoista - Onneksi EVL-luokka oli vasta yhden jälkeen.
Jos ei alkanut hyvin päivä mulla, niin ei Nerilläkään  - Taas lenkille lähtiessä hirvee levoton riekkuminen ja kiljunta. Mutta tällä kertaa mulla pysyi kyllä hermot hallinnassa.
Vinkuminen, piippaaminen ja ulvahtelu jatkui koepaikalla... ja kokeessakin.

Pisteitä 224 ja harmittava EVL2, joka ei todellakaan tyydyttänyt mua
Tuomarina oli Räsäsen Riitta ja yksilöliikkeet suoritettiin kahdessa osassa, me Nerin kanssa ekana.
Paikalla oloissa päästiin taas reunaan, kun EVL:ssä ei ollut kuin kaks koiraa, joten lisäkoira oli keskellä.
Istuminen 10 - ei ihan hirveesti tuijotellu alussakaan
Makaaminen 10 - Kaikki koirat makas hievahtamatta

Saatiin pitää ihan hyvä tauko tässä välissä.
Yritänpäs muistaa liikkeet järjestyksessä:
Ruutu 5 - Neri oli menevinään ruutuun jo merkille lähetettäessä - juoksi merkin ohi ja pysähtyi reunanauhan eteen. Uus merkki-käsky... sen jälkeen... mulla lyö tyhjää ... mä en muista miten koko homma meni, mutta ainakin Neri meni vielä ruudustakin yli ja käskyjä tuli taas.... Nollille sen piti ens mennä, mutta vietiin kuitenkin homma loppuun. Riitta lakeskeli käskyjen määrää ja totesi, että kun koira oli totellut lisäkäskyjä aikailematta, saatiin toi vitonen. Ehkä se ansaitiinkin, jos mun "steimaa" luokiteltiin yhdeksi käskyksi... :)
Ohjattu 8,5 - Alussa Neri odotti levottomana liikkeelle pääsyä, äännähti liikkeelle lähtiessään ja pyöräytti taas kapulaa. Muuten hyvä ja reipas suoritus.
Seuraaminen 7,5 - Neri äänteli, kolisteli mun jalkoja hampaillaan, ja juuri pahimmin tuomarin edessä, ja tuijotteli välillä eteen, mutta piti paikkansa jotenkuten
Sit ne epäonnen Kaukot 0 - Mä en edes muista, missä järjestyksessä liikkeenvaihdot tehtiin, niin sekaisin mä menin. Alkoi ihan hyvin mutta sit mä sekosin, kun mun piti katsoa vuoroin koiraa ja vuoroin sivulle liikkuria. Liikkuri oli niin lähellä mua ja aika paljon sivussa. Näin sivusilmällä, että liikkuri liikutteli merkkiä ja katsoin, että siinä oli "maahan" ja mä aloin sitä jo koiralle vinkkaamaan, mutta sehän olikin maassa. Käännyin hätäsesti uudestaan kattomaan liikkuria ja nyt kyltissä luki "seiso". Mulle tuli kiire ja hihkaisin ja huitaisin liian hätäsesti -> Neri pomppas seisomaan noustessaan eteenpäin. Sen jälkeen mulla meni pasmat sekaisin, kun vilkuilin vuoroin koiraa ja vuoroin liikuria. Annoin "peru"-käskyssä käsimerkin vasemmalla, vaikka olen aina antanu sen oikealla, ja lisäks sopersin käskyn lähes kuulumattomasti - > Neri meni maahan. Äkkiä lisäkäsky "istu", nyt sentään merkki oikealla kädellä ja Neri korjasi heti. 
Saldo: yksi lisäkäsky ja koira oli pompannu eteenpäin lähes oman mittansa - Nolla! Silittelin ja kehuin Neriä ja sanoin että "mun moka". Riitta näki kyllä, miks mulla oli menny pasmat sekaisin ja antoi noottia liikkurille huonosta sijottumisesta - Sanoi, että liikkurin pitäis olla sellasessa paikassa, ettei ohjaajan tarvi käännellä päätänsä. Eli lähempänä koiraa ja vähemmän sivussa. Mutta nolla on nolla :( Tää harmitti mua niin vietävästi, kun Neri on yleensä hyvä kaukoissa, kunhan mä itse pysyn kuosissa!

Tauko - Mä palkkasin Neriä ja nieleskelin karvasta pettymystä ja yritin koota itteeni. Teki mieli lopettaa koko homma siihen, mutta sit iski sisu, että kyllä mä hoidan tän kunnialla loppuun

Tunnari 9 - Neri meni tosi hienosti kapuloille aloittaen haistelun oikealta, kolmannen nappasi varmasti suuhunsa heti kun oli sen haistellut. Ei pureskellut, mutta palautusvauhti oli hiiiiidas ja mä tuijottelin taivaita, etten vaan painosta koiraa. Hyvä luovustus. Ja mä tarkastin kapulan molemmat päät ja epäusko iski: ei merkkiä! Riitta tuumas, että mistä moinen ilme ja kun katsoin kapulaa uudelleen, merkki olikin yhdellä sivulla (Sama epäuskon ilme oli toisellakin EVL-koirakon ohjaajalla :D)
Z (I-M-S) 9 - Oikeat vaihdot ja seuraaminenkin oli nyt parempaa
Luoksetulo 7 - Apua! Lähtökulmasta 10 metrin päässä oli äänekkäitä pikkupoikia leikkimässä jonku hökötyksen päällä ja Neri iski niihin silmänsä. Se lähti poikia kohti kiinnostuneena pää pystyssä(ja olisko ollu vähän karvatkin) Johan meni pojat hiljasiks. Jouduin huutamaan Neriä aika napakasti, että sain sen alkuasentoon, ja siinäkin Neri vielä kuikuili taakseen nassikoihin päin. Maahan meni kuitenkin tosi hyvin. Ja voi luoja mikä vauhti sillä oli luoksetulossa! Neri tuli sieltä, kun olis jäniksen perässä! Mä annoin seiso-käskyn tosi napakalla äänellä - Stoppi vauhtiin nähden ihmeen hyvä. Sama vauhti jakui ja maahan meno valui ihan liikaa....
Metallihyppy 8 - Suoritus muuten loistava, mutta.... pihinää odottaessa, ulvahdus lähtiessä, urahdus kapulalle ja ihme urinaa vielä mun vierelle tullessa. Ei voinu muuta kuin todeta: "Mistä noita ääniä oikein tulee???"

Neri piippasi liikkeiden välilläkin, muttei häiritsevän paljon - Riitta ei edes huomauttanut siitä. Hyppi se välillä mua vastenkin, mutta kun oltiin paikoillaan ja Riitta selvitti, mista pisteet ja niiden menetykset muodostui, Neri seisoi ihan nätisti mun vierellä - Ei yrittänyt edes karata pois kehästä! :)

Tätyy tunnustaa, että itku siitä vielä mulle tuli, kun mä olin niin luottavaisella mielellä kokeeseen menny. Ja mä olisin niin kauheesti halunnu saada tokosta sen kolmannen ykkösen tänä kesänä, että voin jättää sen treenaamisen sivujuonteeksi. Nyt ei ole ulkokokeita tiedossa enää ja Neri käy hallissa niin valtavilla kierroksilla, ettei hallikokeisiin ole asiaa, ennekuin siellä oloa on treenattu. Eipä meillä ole kyllä kokeisiin muutenkaan asiaa, jollen saa Nerin mielentilaa kuosiin.
Lähdettiin illemmalla geokätköjä hakemaan. Neri piippasi autossakin, mitä se ei ole tehnyt vissiin millokaan aikaisemmin. Autosta poistuessaankin ulvahteli ja hihnassa kulkeminen oli todella vaikeaa ja vaati jatkuvaa piippaamista. Kun päästin Nerin metsässä vapaaksi, se poukkoili päämäärättömästi edestakaisin, kuin mikäkin ADHD!

Epäilen, että Nerin levottomuus johtuu osittain selkälihaksien jumituksesta. Eilen painelin sen selkää ja se vaikutti olevan selvästi arka ja lapojen takana tuntuu lämpöä. Tulehdus lihaksessa? Soittelen tässä hierojalle, jota Kaarina suositteli. Osaa kuulemma hyvin käsitellä epäluuloisiakin koiria. En ole vielä saanut kiinni...

Toinen EVL1 saavutettu

Aika hurahtanu nopsaan enkä ole ehtinyt kirjoitella, mutta nyt yritän muistella "menneitä".
Olin itse viikon poissa, Lapissa vaeltelemassa, ja Neri on ollut sen jälkeen tosi levoton.
Tokoa kerettiin treenailla silloin tällöin ja on ollut tunne, ettei kerkiä harjoitella millään tarpeeksi, etenkin ennen pm-tokokoetta. Treeneissä ääntelykin palasi ja pelkäsin, että se vingahtelisi koesuorituksessakin.

Piirinmestaruustoko 11.9. Valkeakoskella - EVL1 264 pistettä
Hyvin se koe kuitenkin meni, kun saatiin ykköstulos pk-rotuisia koirakoita ankarasti tuominneelta tuomarilta(Timo Pussinen).
Mulla taas migreeni ja Neri oli aamusta lähtien tosi vaikealla tuulella - riekkui ja kiljui lenkille lähtiessä ja mut meinasi vallata jo epätoivo. Koepaikalla se murisi kaikille ohitettaville ja ohittaville koirille, vaikkei ne edes katsoneet Nerin suuntaan.
Mutta luojan kiitos kehässä se toimi kuitenkin joten kuten ja pysyi hienosti lapasessa, vaikka kaikki liikkeet suoritettiin putkeen, "normaalissa" järjestyksessä.

Istuminen 10 - Istui paikallaan, mutta tuijotteli toisia koiria
Makaaminen 10 - Tuijotti maahan käskyn aikaan johonkin oikealla ja meni vähän vinosti maahan. Pää oli kuulemma pyörinyt, kun oli seuraillut ympäristöä. Marja sanoi, että jossain vaiheessa Neri oli lukinnut katseensa kehän ulkopuolella oleeseen Lola-bortsuun sen näköisenä, että Marja katsoi parhaaksi viedä Lolan näkymättömiin.
Mä olen tässä tullut huomaamaan, että Neri on joka kokeessa paikallamakuun jälkeen kehästä poistuttua ärähtänyt sille koiralle, joka on ollut sen vieressä(onneksi ollaan oltu lähes joka kerta reunassa, joten koiria on ollut vain yksi :D) ja tällä kertaa sen sai osakseen berni-parka.
Seuraaminen 7 - Ei se nyt kauhean pahaa ollut. Neri yritti kovasti olla muka kontaktissa, mutta turhautui jossain vaikeessa ja alkoi kolistelemaan hampaita mun reiteen sillä seurauksella, että kulmahammas tarttui mun farkun lahkeen sisäsaumaan. Sen jälkeen mä hihittelin loppuseuraamisen ajan. Perusasennot oli olleet vinoja.
Z 6,5 - Voi pyhä jysäys! Taas jäi istumisen seisomaan. Seuraaminen levotonta ja hammas jäi taas kiinni mun housuun juuri ennen liikkurin käskyä ja päästin "istu"-käskyn jotenkin epämääräisesti korahtaen.
Luoksetulo 8 - Kova vauhti, joten stopit valui
Ruutu 9 - Loistavaa! Toinen kerta, kun Neri kokeessa pysähtyi kerrasta ruudun sisään! Hyvin maahan ja reippaasti sivulle. Mä horjahdin juuri, kun Neri tuli seuraamiseen, joten Neri etääntyi musta.
Ohjattu nouto 8 - Hyvin bongasi merkin, vaikka vasenta/oikeaa arpoessaa tuomari  peitti näkyvyyden merkille, joten en voinut sitä etukäteen Nerille vinkata. Merkiltä vauhdilla kapulalle ja pisti siellä sitten zembalot pystyyn - Pyöritteli kapulaa etutassuillaan useita pyörähdyksiä. Palautus reippaalla ravilla.
Metallihyppy 9 - Valitsin keskikokoisen metallin... Onneksi! Kapulat oli tehty happoteräksestä ja painoivat järkyttävän paljon. Ei taida paino ihan sääntöjen puitteisiin mennä... Neri teki muuten hienosti, mutta luovutuksessa kapula roikkui suupielessä ja Neri päästi kapulasta irti ennekuin mä olin ottanut siitä otteen. Nappasin kapulan suurinpiirtein ilmasta. Tuomari: "Oli muuten todella hieno pelastus!"
Tunnari 7,5 - Neri potkasi alkajaisiksi oman pois rivistä, haisteli viereistä ja meni sen jälkeen tarkistamaan sen siirtämänsä, reagoi heti ja toi kävelyvauhdilla vaihtaen matkalla kapulan asentoa suussa. Jostain syystä kapula piti ritinää vaikka siinä ei ollut, kuin pienet hampaan painaumat. Tuomari tuumasi "Puri kapulaa niin, että rutina kuului tänne asti!" Mä kyllä yritin vähän protestoida, ettei kapulassa ole isoja puremajälkiä...
Kaukot 8 - Neri teki oikeat vaihdot mutta oli levoton. Seisomaan nousuissa pompsahti ilmaan ja sei-is sekä sei-maa tuli eteenpäin. Nettoetenemä oli jotain 20 senttiä.

Olihan taas työvoitto! Nerin levottomuus ja keskittymättömyys näkyi juurikin noissa noudoissa: tunnarikapulan "pureskelussa", ohjatun kapulalla leikkimisessä sekä metallin "roikottamisessa" ja tietty koukojen hypähtelyssä. Muttä ääntelyä ei onneksi ollut, muuta kuin kerran muistaakseni seuraamisen aikana.
Mä olen tosi tyytyväinen, että suoriuduttiin noinkin hyvin tuolla mielentilalla. Mä kyllä pelkäsin etukäteen, että Neri pitkään tauottomaan suorittamiseen turhautuessaan hyppii mua vasten tai yrittää joka välissä häipyä kehästä. En siksi oikeastaan vapauttanut Neriä kertaakaan koko koesuorituksen aikana. Liikkeiden jälkeen silittelin vaan rauhoittavasti sen rintaa ja kehuin hiljaa. Kerran Neri vapautti itse itsensä liikkurin "kiitos"-sanasta ja alkoi hyppiä mua vasten.
Toi mua vasten hyppiminen kokeessa on jännä juttu, koska Neri ei juurikaan tee sitä muulloin.

Nyt on yritetty saada noutojen kapulannostoa ja palautusta rauhallisemmaksi viemättä kuitenkaan intoa ja vauhtia. Se on sellaista tasapainoilua! :)

Huomenna yritetään taas....