Tokoa/tottista kentällä, kotona ja lenkillä

Ti 16.3. Kentällä pitkästä aikaa

Ja taas oli asenne vinossa jo mennessä. Väsytti, ja rasitti valmiiksi jo ajatuskin Nerin rähinästä ja tempomisesta. Lelutkin unohtui kaikki kotiin, enkä mä osaa treenata Neriä ilman lelupalkkaa. Oltiin ensimmäisenä koirakkona paikalla, mutta jouduin passittamaan kolme kertaa takaisin autoon, kun Nerin piti päästää aina peräkontista alas hypätessään se uhon haukahdus. Kentällekin kerkesin enne muita (koknaista kaksi muuta koirakkoa) ja otin luoksetulon istumista takapalkalla muutaman kerran. Hyvin pysyi istumassa pitkälläkin matkalla. Yksi luoksetulo eteen istumaan. Kun muut tuli kentälle, otin alku hässäkän jälkeen itsekseni askelluksia ja seuraamispätkiä käännöksillä. Kontakti olikin ihmeen hyvää. Ohjaaja tuli tarjoamaan käskytystä, mutta Neriä oli jo seurautettu tarpeeksi sille kerralle. Loppu ajan mä vaan juttelin sen ohjaajan kanssa ja palkkailin Neriä kontaktista.
Kentän tuoksut kiinnosti turhan paljon ja jouduin kiskomaan hihnasta Nerin kuonoa ylös kentän pinnasta.
Kotona on treenattu useesti eteen suoraanistumista. Lisäksi ollaan tehty lenkillä pieniä seuraamisia ja testasin senkin kuinka Neri menee maahan, kun se on mun edellä kymmenisen metriä. Aluksi huusin sen nimen ja sitten maahan. Neri kääntyi ensin ympäri ja meni sitten hienosti maahan. Kovassa vauhdissa en vielä ole treenennut, vain Nerin ravatessa rauhallisesti. Kerran tosin jouduin käyttämään maahan käskyä tositilanteessa: Neri oli mulla vapaana parkkipaikalla ja kauenpana meni kaksi koiraa. Neri bongasi ne ja lähti uholla laukkaamaan sinne päin. Mä karjaisin "EI" ja sitten "MAAHAN". Neri pysähtyi ensin epäröiden, kääntyi sivuttain muhun päin, niin sain näytettyä samalla käsimerkin, kun toistin maahan-käskyn. Neri meni maahan. Äkkiä hirmukehut ja namia nassuun.
Aaargh arkea
Nerin uho toisia koiria, ja ihmisiäkin, kohtaan on näköjään juoksun jälkeen pahentunut. Ennen se ei vapaana ollessaan rähissyt ja syöksynyt kohti. Nyt tuntuu, etten enää uskalla luottaa, että koira ei lähde toisten koirien luokse.... tappelemaan???? Ja ihmiset: Eilen pojan kaveri, jota usen olen kuskannut harrastuksiin ja Neri on myös ollut mukan autossa, tuli tiellä vastaan. Neri nuuhkaisi poikaa ja yht'äkkiä alkoi haukkumaan karvat pystyssä uhkaavan näköisenä. Kielsin ja sitten mentiin yhdessä pojan lähelle. Neri meni mun toiselle puolelle "piiloon" ja puhkui siinä! :(
Tänään tulimme juuri lenkiltä, päästin koirat pihaan vapaaksi ja Neri juoksi moikkaamaan omaa porukkaa pihassa. Mä huomasin ensin sen lenkkeilijän hölkkäävän tietä pitkin ja sitten sen huomasi Neri. Seurasin Nerin reagtiota: Aiemmin se olisi ollut uteliaan kiinnostunutta katseella seuraamista, mahdollisesti karvat vähän nousten ja pieni "uh". Mutta nytpä koira lähti täydellä vauhdilla juoksemaan lenkkeilijää kohti. Mä olin koiran ja tien välissä. Kerkisin huutaa "ei", millä ei ollut mitään vaikutusta ja kun koira oli mun kohdalla, nappasin sitä kylmästi kädessäni olleella hihnalla. Neri uikahti, pysähtyi ennen tietä ja kääntyi hämmästyneenä ympäri. Se ei tainnut edes tajuta, mikä siihen iski. Kutsuin sen luokse ja iloisella äänellä kehuin mieten hieno koira se on, kun totteli ja annoin sille taskustani kaikki loput namit.
Toivottavasti tuo shokkihoito meni kerrasta jakeluun. En todellakaan halua, että Nerille tulee tavaksi syöksyillä tielle tai minnekkään muuallekaan ihmisiä ahdistelemaan, kun se on vapaana. Välillä tuon koiran sosialistuminen tuntuu toivottomalta :'(