Joulu tuli ja meni, vuosikin vaihtuu

Ja Neri onkin yllättäen jo 3 vuotias - 17.12.11
Täysien vuosien lisääntymisen muistin vasta seuraavana päivänä, kun joku kysyi koiran ikää... :)

Joluinen tonttuilija

Inhottavia kurakelejä ollut enimmäkseen koko joulukuun, mutta oli sitä luntakin muutamana päivänä

Huki söi jo omansa ja himoitsee Nerin luuta

Joulukuun treenailut

Tokoa hallissa ja maneesissa

Tokon treenaaminen on nyt minimissään, kun motivaatio ei ole järin suuri eikä ole tiedossa kokeitakaan. Hallitreeneissä on ehditty käymään tässä välissä sunnuntaisin pari kertaa ja keskittyminen on vaihdellut laidasta laitaan. Kun hallissa on hiljaista ja vähän koirakoita samalla kentällä, Neri pystyy keskittymään paremmin ja ääntely on vähäisempää.

18.12. SDP-hallilla mä en muistaakseni pystynyt treenaamaan Nerin kanssa oikein mitään, kun se kävi niin kovilla kierroksilla. Aika meni suurin piirtein koiran rauhoitteluun.
Mä olen huomannut, että Nerille on ongelma, kun joku koirakko poistuu kesken treenien hallista. Se ei viihdy siellä ja stressaantuu selvästi metelistä ja muiden koirien treenistä vierellä. Ja kun joku muu pääsee ulos, se on Nerille katkera paikka.
Tunnari päästtiin tekemään liikkuroituna ja juuri kun aloitettiin, Neri näki Miikun vievän Roihun ulos. Neri nosti siitä hirveän metelin, kun toinen pääsee pois, mutta hän ei! Mutta Neri pystyi kuitenkin haistelemaan ja tuomaan oman, vaikka kyllä kapula sitten sai hieman pureskelua osakseen palautuksessa.

Joulupäivänä SDP-hallilla oli vain neljä innokasta treenaajaa, joten saatiin käyttää koko tokolle varatut kaksi tuntia ja päästiin vuorottelemaan. Kun kentällä ei ollut muita ja äänekkäät agikoirat olivat joulunvietossa, oli ihan kivaa treenta. Halliin tullon jälkeen Neri pitä vähän aikaa ääntä, mutta rauhoittui pikkuhiljaa. En nyt muista mitä treenattiin, mutta ainakin...
- Ohjattua liikkuroituna. Neri juoksi ensimmäisellä "merkki"käskyllä ohi merkin kohti keskikapulaa... ja taas mää vaan rääkäsen. Miten voi olla niin vaikeaa huutaa koiralle "seis"? Neri palasi rääkäsystä mun viereeni. Aloitettiin alusta ja nyt jäi merkille poikittaiseen asentoon väärää kapulaa kohti, kuitenkin hyvin oikealle kapulalle, mutta pyöräytti taas kapulaa ennen nostoa.
Harjoiteltiin pari kertaa palkkää merkille pysähdystä kapulat vietynä. Palkka pysähdyksestä.
- Ruutua liikuroituna. Tämä meni muistaakseni kivasti: hyvä paikka ruudussa ja pysyi hyvin maassa, Seuraamaan tulossa taisi olla pientä epätarkkuutta.
- Metallin hyppynoutoa. Mites tämä menikään...? Pysyi Neri muistaakseni paikallaan liikkurin käskytyksissä, ja kapulakin pysyi suussa, mutta nyt Nerille on tullut tavaksi lähteä liikkeelle heti, kun olen antanut "irti"-käskyn ja ottanut kapulan. Vieressä paikallaan pysymistä lupaan asti piti sitten treenata, ja pitää treenata jatkossakin.
- Kaukoja otettiin liikkurin kanssa n. 10 metrin matkalta. Vähän tuli eteenpäin sei-is vaihdossa ja toisessa seisomaan nousussa siirsi toista takajalkaa, mutta oli ihmeen hyvät vaihdot siihen nähden, ettei oltu tehty etukäteen vaihtojen "mustutusjumppaa".
- paikalla istumiset ja makuut meni hyvin - muistaakseni

Maneesissa tokottelut 30.12.
Kaksi tuntia ja viisi koirakkoa. Saman aikaisesti toinen koirakko treenaili maneesin toisessa päässä seuraamista tai hyppyä, kun toinen suoritti liikkuroituna muita toko-liikkeitä toisessa päässä.
Maneesi oli Nerille ihan uusi paikka ja siellä oli huumaava hevonpaskan haju, joten aloitettiin kontakti- ja seuraamistreenillä avustajan kanssa. Aluksi kuono tahtoi väkisin painua tannerta nuuskimaan ja siitä napakka kielto. Kun vaihdoin lelupalkan ruokapalkkaan, hevonpaskat unohtui - Nerillä oli armoton nälkä.

Seuraamisessa tahtoi hippusen poikittamaan ja nojaamaan lapaa mun jalkaan. Kokeilin korjata Nerin seuraamisasentoa koskemalla raipalla Nerin kankkuun- ei oikein toiminut - lantioon koskeminen toimi paremmin - mutta parhaiten toimi raipan pitäminen Nerin rinnan edessä - Silloin kulki ihan suorassa eikä nojannut muhun. Täytyykin kokeilla tuota keinoa uudelleen...
Käännökset vasemmalle hyviä, ja kun Neri oli hyvässä kohdassa ja kontaktissa, täyskäännöksetkään vasemman kautta ei olleet kaarroksia. Oven ohi mennessä, kontakti tippui ja Neri pyrki kohti ovea. Se ei näköjään viihdy sisätilatreeneissä kauhean hyvin.

Neri oli välillä autossa ja oli taas kovilla kierroksilla, kun tultiin sisään.

Aloitettiin liikkuroituna ruudulla - merkille hyin oikeaan asentoon, mutta äänteli liikkeelle lähtiessä. Ruudussa haki paikan tosi hienosti(oliskohan tämä vihdoin viimein mennyt jakeluun) ja maahan hyvin, mutta nousi liikkurin "käskystä" ja kun en saanut selvää Kaarinan "nousi" huudosta, menin onneton kutsumaan sen seuruuseen. Onneksi en sentään palkannut. -> Takaisin ruutuun maahan, lähdin kävelemään lenkkiä -  nousi jälleen - karjasin maahan- jatkoin kävelyä - meinasi kuulemma taas nousta, mutta päättikin ryömiä - menin palauttamaan paikalleen. Jätin damin takapalkaksi ja vihdoin pysyi paikallaan, että sain vaputtaa palkalle. Tätä sitten pari kertaa uudelleen.

Luoksetulossa jätin takapalkan ja vapautin ensin palkalle paikallapysymisestä. Neri tosin ei heti bongannut lelua vaan etsi varmaan ruokaa maasta. Sitten oli tarkoitus palkata takapalkalla seiso-pysähdyksestä, mutta kun se ei ollut tarpeeksi napakka, tehtiin koko luoksetulo loppuun asti. Maahanmeno oli parempi. Sivulle tullessa otti musta kimmokkeen kääntyessään.

Hieman seuraamista käskytettynä. Pk-seuraamiseksi kuullemma hyvää, toko-tuomarit ei ehkä tykkää... Ovea kohti kävellessä täyskäännös meni ihan pipariksi, kun Neri kyttäsi ovea. Piti ottaa käännös uusiksi namilla imuttamalla.

Ohjattu nouto - vasen kapula. Merkille hyvin, hyvä meno kapulalle, mutta ennen kapulan nostoa annetusta "ota"-käskystä huolimatta pyöräytti kerran kapulaa. Tämä täytyy ottaa työn alle.

Setin lopuksi vielä metallihyppy. Heitin ihan surkeasti - kapula osui melkein hyppyesteen tolppaan ja jäi tosi lähelle. Neri ulvahti liikkeellelähtiessä, kolautti vielä esteeseen, kalisutteli kapulaa palatessaa ja lähti ennen "kiitosta" liikenteeseen.... Tämä myös työn alle...
Harjoittelin vielä itse heittämistä palkaten Nerin paikallaan pysymisestä ja kontaktinotosta(äänähdys Neriltä kyllä pääsi :-/) - Ei hyppyä.

Paikallamakuut kaikki yhdessä. Neri ryömi mun perään heti jätettäessä - kävin palauttamassa paikalleen. Ryömi jälleen ennen kuin kerkisin piiloon - taas palautus paikalleen. Kävin palkkaamassa paikallaanpysymisesta muutaman askelen jälkeen pari kertaa, jonka jälkeen pääsin piiloonasti ja kyttäsin Neriä laudanraosta - Pysyi muuten paikalllaan, mutta kerran liikautti toista etutassua.

Tauon jälkeen tehtiin ohajatunnoudon kapulan nostotreeniä ja saatiin yksi hieno nosto huolimatta Nerin korkeista kierroksista(maneesissa oli kaikki koirat treenaamassa samaan aikaan... ja etenkin ne Miikun bortsut...)
Kaarina liikkuroi meille vielä tunnarin - Vauhdilla kapuloille, kuitenkin hyvä haistelu ja oman nosto, lähti normaaliin löysävauhtiseen palautukseen - aloin hihkua ja peruuttaa, jolloin sain siihen vauhtia. En oikein tiedä, kannattaako palautusta edes yrittää saada vauhdikkaammaksi... Ehkä Nerillä ei kovassa vauhdissa olisi aikaa pureskella kapulaa. :)

Maneesi on Nerille sentään miellyttävämpi treenipaikka, kuin halli. Alustan ihanat tuoksutkin unohtuivat nopeasti eikä haitannut Nerin keskittymistä. Maneesissa on enemmän tilaa palkata lelulla. Neri juoksi vauhdilla lelu suussa äristen kohti maneesin toista päätä, ja mun piti huutaa se tkaisin, ettei tule mitään konflikteja toisten koirien kanssa.

Ilmaisutreenit x 2

Su 11.12. treeniryhmän kanssa - Neri niin kovilla kierroksilla, että vaikka näki ensimmäisen lähellä olevan mm:n, juoksi ohi ja palatessaan yritti napata rullan vauhdissa, mutta epäonnistui. Palasi itse kyllä heti hakemaan rullan. Mä ihmettelin keskilinjalla, että mitä se oikein siellä touhuaa. :) Näytöllekin teki ison kaarroksen.
Loput kolme menikin sitten jo hieman rauhallisemmin. Hyvin toi rullan perilleasti ja lähti innokkaasti näytöille.

Tapaninpäivänä Arttu maalimiehenä
Meillä oli käytössä mun joululahjaksi saamat radiopuhelimet, jotka oli Artun mielstä tosi kivat, joten piti vähän ylimääräisiäkin pölpötellä! :)
Ensimmäisellä kerralla näytettiin Nerille mihin Arttu jäi, muut kolme kertaa Neri joutui oikeasti etsimään. Hienosti Neri otti joka kerralla rullan heti. Kerran rulla putosi, kun olin liikkunut keskilinjalla eteenpäin ja pölpöttelin, jotta Neri tietäisi missä mä menen. Puhuminen taitaa häiritä Nerin keskittymistä, ja kun lisäksi edessä oli ryteikköä, rulla oli pudonnut suusta juuri ennen ryteikön yli hyppäämistä.

Esineruutu x 3
Treeniryhmän kanssa la 17.12. Neri ei oikein aluksi millään uskonut, että ei etsitä heppuja vaan esineitä. Ensimmäistä kertaa oli vieraanhajuisia esineitä, joten kaikkien esineiden vienti näytettiin Nerille. Hyvin bongasi ja tarkensi vieraanhajuisetkin, kun ensimmäisen tohvelin jälkeen tajusi jutun juonen.

Tapaninpäivänä Artun avustamana ilmaisutreenin jälkeen kolme esinettä. Yksi jätettiin Nerin nähden takakulmaan, toisen Arttu jätti johonkin etualalle puoleen väliin aluetta ja yhden Arttu vei Nerin nähden etukulmaan. Arttu heitteli esinettä ilmassa viedessään ja se putosi maahan. Neri etsi melko kauan siitä paikasta johon esine oli pudonnut, mutta lopulta uskoi, ettei siitä löydy mitään ja jatkoi perälle asti. Sielläkin joutui tekemään töitä hetken, ennenkuin löysi. Seuraavaksi lähetin keskeltä, mutta Neri muisti takakulman esineen ja paineli sinne ja tuli hetken päästä kumihanska suussaan takaisin. Uudelleen lähetys keskivaiheilta ja tällä kertaa Neri lähti lähetyssuuntaan eikä mennyt kauaakaan, kun Neri löysi esineen.

Treeniryhmän kanssa to 29.12.
tylsästi taas kolme esinettä. Enimmäisen vienti etukulmaan näytettiin Nerille. Pienen kaarroksen ja hetken tarkennuksen jäkeen toi. Kaksi muuta oli valmiina, toinen keskellä takarajalla. Neri upposi hyvin sinne syvälle ja löysi nopeasti. Kolmas oli lähempänä lähetyslinjaa. Neri kävi kaukana etsimässä, pyöri lähelläkin, ja vähän kauempana sivussa. Teki kyllä kovasti töitä kokoajan ja välillä lisäksi patistin etsimään ja löytyihän se pikkupussukka lopulta.

Tarkkuusruutuja ja pudotettuja esineitä on myös treenattu muutaman kerran.
Neri on tosi näppärä tarkkuusruudussa ja selvästi tykkää siitä. Aloittaa "hilu"-käskyllä rauhallisen tarkan etsimisen ja on oppinut pysymään ruudussakin hyvin.
Pudotetun esineen jujun on myös hokannut nyt hyvin ja lähtee innokkaasti vauhdilla hakemaan. Kerran taisi juosta jopa liiankin innokkaasti, kun paineli hanskan ohi johonkin kaukaisuuteen näkymättömiin - Palatessa oli kyllä onneksi bongannut hanskan. Olen tähän asti näyttänyt kädellä suuntaa lähettäessäni, mutta se ei olekaan vissiin sallittua kokeessa, joten täytyy alkaa harjoitella ilman käsiapua.

Joulupäivänä jälkikin!

Metsässä kaikki lumet sulaneen - Sammalpohjalle tallasin reilun 100 metrin jäljen, kaksi keppiä. Neri odotteli kiven takana, vaikka aiemmin uhosinki, etten jätä sitä yksin kiinni metsään... Olin tosi nopea! :) Käytiin välillä kävelyllä jäljen vanhentumista odotellessa - ehkä 20 minsaa saatiin kulutettua. Huomasin, että Neri oli arvannut, mitä mä siellä oli tehnyt. Heti kun alettiin lähestyä paikkaa, josta lähdin jälkeä tekemään, Neri alkoi nuuhkia maata. Tuuli oli aika napakkaa(muualla kuulemma myrskysi, en mä sellasta huomannut) ja Neri kulki aikaajoin jäljen sivussa, mutta kummasti se kepit bongasi. Toisen kepin ohi se oli jo mennyt, mutta kiekkasi parin metrin päästä takaisin, nuuhki ja ja pyöri, talloi välillä kepin päälläkin, kunnes vihdoin sai tarkennettua. Siitä päästiin sitten antamaan loppupalkka.

Metsään mennessä tuli vastaa muutama ihminen narttukoiransa kanssa. Koira oli vapaana, joten päästin Nerinkin vapaaksi. Koiralla oli kuulemma juoksu lopuillaan, joten vähän arvelutti. Kerran toinen koira ärähti Nerille vähän napakammin kauempana, jolloin Neri juoksi uikuttaen mun luokse: "Mammaaaaa, toi oli mulle ilkee!"

Tämä olikin sitten vuoden viimeinen päivitys! Hyvää uuttavuotta!

Täytyiskö tehdä yhteenvetoa vuoden treenisaavutuksista, verrata niitä vuoden alussa suunnitelluihin tavoitteisiin ja kirjata uuden vuoden tavoitteita, jotta pääsee taas vuoden lopussa katsomaan, onko tavoitteisiin päästy, tai edes lähelle :)

Äh, taas yksi 0

Launataina tokokokeessa SDP-hallilla Marjamäessä

Kotikenttä, ja arvelin, että kun Neri on tottunut siellä käymään kierroksilla, niin varmaan käy nytkin....
EVL-luokka alkoi puolilta päivin, niin kerkesin käyttää Nerin lähes puolentoista tunnin vaapaanajuoksulenkillä ennen koepaikalle menoa. Kuvittelin väsyttäväni koiran, mutta olikin lopulta itse aivan poikki.
En vienyt Neriä sen neljän ja puolen tunnin aikana, minkä homma kesti, missään välissä autoon, vaan pidin sen kokoajan hallissa - mitä nyt välillä käytin ulkona asioilla. Selvittiin kokeesta ilman ääntelyä!!!! Jeeeeees, todellakin!

Koirakoita oli ilmoittautunut EVL:ään 13(yksi ei tullut) ja meillä oli  nro 10. Koe pääsi alkamaan hieman etuajassa, joten aloitettiin yksilöliikkeillä:

Metallihyppy 7 - Neri sylki mun vieressä kapulan suustaan juuri ennen käskyä, niin että se lensi reilun puolen metrin päähän. Onneksi sentään yletyin siihen.
Z 9,5 - Koira kuulemma hieman seilasi seuraamisessa
Tunnari 8 - Hyvä haistelu! Hidas palautus ja kapulan mälväämien pudotti pisteitä
Kaukot 8 - Muuten loistavasti, mutta alussa jouduin antamaan maahanmenossa kaksoiskäskyn -Todella harvinaista Nerille. Sitä näytti kyllä tapahtuvan monelle koirakolle. Arvelisin, että seinässä huriseva puhallin häiritsi

Piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä tauko

Ohjattu 0 - Arvonnassa vasen(tietenkin, kun se on meille vaikeampi) Neri lähti hyvin vasemmalle, mutta koukkasi yht'äkkiä keski kapulaa kohti - Multa meni pasmat sekaisin ja päästin taas epämääräisen rääkäisyn!! Neri pysähtyi aivan keskikapulan eteen, mutta oli niin hämmentynyt, ettei osannut toisella käskyllä lähteä vasemmalle kapulalle vaan palasi mun luo. Tuomari pyysi armollisesti ottamaan uudelleen koko homman, ja kyllähän se sitten osasi - eikä edes pyöritellyt kapulaa ennen nostoa...
Seuraaminen 5,5 - Aaamen! :D  Tuomari: "Teit täyskäännöksissä kolmen metrin U-käännökset" Minä: "Älä nyt sentään liioittele" Tuomari: "Kyllä, minä oikein seurasin sitä!" Sitten se oikein näytti jaloilla sivuttain kaksi asketa askeltamalla, kuinka laajoja kaarroksia mä muka tein. Ei siinä sitten auttanut muuta, kuin nyökytellä, tai siitä ei olisi tullut loppua! :D  Lisäksi koira painosti koko ajan. Piti kyllä hyvin paikkansa.
Olin tyhmä, kun tein vasemman kautta kaikki täyskäännökset, vaikka Neri tosiaan oli mun "tiellä"!
Ruutu 9 - Käytettiin samaa merkkiä, kuin ohjatussa, mutta eri suunnasta. Neri ei onneksi jäänyt siihen ohjattuun "kiinni"! Vauhdilla ruutua kohti, seis-käskyllä pysähtyi hypähtäen takajalat ruudun ulkopuolelle takareunasta. Pienen harkinnan jälkeen "tu-maa"(ei voinut jäädä katsomaan, lähteekö tuolla tu-käskyllä liikkeelle, muuten olisi ehtinyt ulos ruudusta) ja sain kuin sainkin Nerin jäämään ruudun sisään, tosin aikas lähelle etureunaa. Loppu hyvin!
Luoksetulo  9 - Vauhtia oli, kuitenkin ihmeen hyvät pysähdykset. Tuomarilta jopa kommentti: "Parhaat pysähdykset tässä kokeessa" Oho! Piste lähti Nerin "mittarimatoryöminnästä". Onneksi ei ehtinyt liikauttaa, kun vasta takajalkoja - seuraavaksi olis liukuneet etujalat eteenpäin....

Pakalla istuminen 10 - Oli täytynyt istua paikallaan, koska tuomari oli tosi tarkkana
Paikalla makuu 10 - Jes!
Nää paikallaolot ei ollut mitenkään itsestäänselvyyksiä hallissa - Neri on treeneissä lähtenyt mun perään, ryöminyt, noussut...

Yhteensä 244 p ja EVL2

Täytyy nyt vielä tosiaan ihmetellä, miten Neri oikein pystyi olemaan kokeessa hiljaa! Mä en millään vieläkään tajua sitä - se kun on äännellyt kaikissa treeneissä sekä hallissa että ulkokentällä!

Seuraavana päivänä treeneissä samassa hallissa Neri oli taas ihan toivoton. Se kyttäsi toisia koiria, vinkui, vonkui ja ulvahteli, olisi halunnut bortsujen perskarvoja nyppimään... Vein sen välillä autoon rauhoittumaan. Ja enimmän osan aikaa oltiin hallin nurkassa yrittämässä rauhoittumista, mutta se ei yksinkertaisesti onnistunut....
Treenaaminen on yksinkertaisesti mahdotonta, kun Neri on sillä tuulella. Välillä tuntuu, ettei kannata edes yrittää, mutta sitten se yllättää mut täysin kokeessa.
Mä olin niin tyytyväinen Nerin ääntelemättömyyteen, ettei mua edes jaksanut harmittaaa kakkostulos :) Noita liikkeitä voi treenata, mutta sitä ääntä ei tahdo saada treenaamalla millään pois... Ne on ne hermot, ne hermot...

2x jälki

Jälkeäkään ei ole pystynyt harrastamaan, kuin viikonloppuna. Pimeä tulee jo ennen kuin kerkiän töistä kotiin.
Kahtena sunnuntaina ollaan sitten aamupäivällä pienesti yritelty

27.11 pellolla noin 200 metrin jälki
Neljä keppiä, yksi kulma oikealle, kaksi pelto-ojan ylitystä ja yksi melko tiukka kaarros vasemmalle. Jälki vanheni noin puoli tuntia.
Neri lähti innolla jäljelle ja menikin tosi hienosti. Kulmassa meni yli, etsi jälkeä vasemmalta ja kun ei löytänyt, katsoi mua kysyvästi. Seisoin vaan paikallani ja odotin.... ja Neri peijooni meni seisomaan mun selän taakse tyyliin "hoida tilanne". "Heeei, etsi jälki!" No etsihän se sitten sieltä oikealtakin ja sitten jatkettiin vauhdilla kuono maassa. Ojia Neri ei edes huomaa ja kaarroskin meni hienosti eksymättä. Ja kaikki kepit nousi! Ja me taidettin ajaa se jälki puolet nopeammin, kuin mä sen tallasin :D

Tänään 4.12. metsässä noin 150 metrinen jälki
Kolme keppiä ja pari kulmaa sammalpohjalla. Ajamaan lähdettiin jotain 15 minsan päästä. Neri lähti hirveällä vauhdilla, jouduin jarruttamaan oikein voimalla. Ensimmäinen keppi nousi ja sen jälkeen meno rauhoittui. Ensimmäisestä kulmasta meni taas suoraan ja Neri joutui etsimään jälkeä kauan. Mä en muistanut missä se meni, joten en onneksi voinut auttaa. Siinä oli sitten sotkettu sikin sokin ja ajattelin, että toivotonta enää, mutta yhtä äkkiä Neri lähti painaltamaan suurinpiirtin oikeaan suuntaan. Arvelisin, että se oli saanut seuraavasta kepistä ilmavainun :D. Hienosti nousi keppi ja sitten jatkettiin kunnes....

Häh, mistä tuo tupsahti?
...viereen ilmestyi vapaana jämtlannin pystykorvan näköinen koira. Nerillä nousi karvat pystyyn ja pääsi murina, mä juttelin rauhoittavalla äänellä, ja kun Neri oli hetken tuijottanut toista koiraa, epävarmuus vaihtui kiinnostukseksi.
Toinen koira ei ollut yhtään agressiivinen. Hetken päästä näkyviin ilmestyi isäntäkin iloisessa humalatilassa. Sille ei mennyt ollenkaan jakeluun mun selitys, että koiralla oli jäljenajo kesken. Se vaan ihmetteli, miksi pidän koiraa kiinni metsässä! :D Ei siinä sitten auttanut muu, kuin päästää Neri vapaaksi ja juoksentelemaan toisen koiran kanssa. Tosi hienosti tulivat juttuun, vaikka toinen koira olikin narttu. Neri leikki sen kanssa samalla tavalla kuin kotona Hukin kanssa - piti samanlaista leikkiärinää ja välillä heittäytyi eteen alistuvin elein ja välillä hyppi niskan päälle.
Varmaan tunnin siinä meuhkasivat samalla, kuin mies esitteli mulle metsässä olevan lähteen. Talutushihnaa sillä ei ollut ollenkaan mukana, mutta oli sillä eväspullo :DDDD
Mulla oli tosiaan vaikeuksia välillä ymmärtää sen jutunjuoksua. Ja taisi olla puolin ja toisin, ei mieskään mun puheita aina tajunnut, mutta hauska mies se oli silti. Oikeastaan ihan mukava tapahtuma kaikkinensa.

Jäljestys jatkukoon...
Lopulta läksin takaisin jäljelle hakemaan muovinauhat pois - alku, toinen kulma ja loppu oli merkattu. Kun tultiin Nerin kanssa kohtaan, jossa keskeytys tuli, Nerillä ikäänkuin syttyi lamppu, joten ajattelin, että jatketaan sitten jälki loppuun, vaikka olikin aika kauan vanhentunut.
Mä luulen, että Neri tiesi, että vielä olis keppi jossain, kun se on tottunut, että lopetetaan keppiin ja palkkaan. Jäljen ajo ei ollut mitenkään kauhean täsmällistä, mutta hienosti hoiti kulman ja jatkoi hieman jäljen sivussa myötätuulen puolella, kunnes tultiin kepille - nousi kuin nousikin ja Neri sai loppupalkkansa! :)

2 x hakuilut

La 26.11. Birgitan polulla kolmen koirakon voimalla.
Nerille neljä maalimiestä ja yksi tyhjä.
1. mm Liisa N kulmassa ääniavulla. Oli Nerille vieras mm, ja Nerin mielestä kai väärässä paikassa, kun haukkui muutaman haukahduksen. Palatessa keskilinjalle polulle ilmestyi kaksi vierasta henkilöä ja niillekin Neri puhahti.
2. mm Liisa L kulmassa valmiina, vähän ylisyvällä. Hienosti löytyi. Palatessa ei kiinnittänyt enää mitään huomiota keskilinjalle jääneisiin vieraisiin vaan oli täysin keskittynyt työhön.
3. mm valmiina - Hyvin.
Liisa L siirtyi etukulmasta takarajaa pitkin ja tuli pois alueelta tehden Nerille hajuapuja tyhjä tekemiseen. Neri upposi syvälle, mutta lähti "hajutunnelissa" taaksepäin. Huhuilin, jolloin Neri kääntyi ja eteni takarajalla eteenpäin, etsi kovasti Liisaa matkalla kaskilinjalle, eikä reagoinut mun "hienoa, tänne" huhuiluun. Lopulta tuli keskilinjalle, muttei mun luokse vaan Liisan, ja oli ihan onnessaan, kun löysi vihdoin alueella hortoilleen kadonneen :)
Viimeinen mm näkölähtönä. Käänsin Nerin pois, kunnes mm ehti piiloon. Neri lähti innoissaan, mutta "törmäsi seinään" noin 30 metrissä ja jai siihen siksakkaamaan edestakaisin vähäksi aikaa. Lopulta eteni maalimiehelle asti.
Lopuksi Neri kävi moikkaamassa keskilinjalla odottaneet vieraat, jotka oli jotain partion johtajia ja odottivat polulta tulevaksi laumaa partiolaissuunnistajia. Onneksi ehdittiin alta pois! :)
Oli hienoa huomata, ettei Neri mennyt lukkoon alueelle "tunkeutuneista" vieraista ihmisistä.

La 3.12.hakuilu
Nerille neljä maalimiestä ja kaksi tyhjää: mm mielikuvana - tyhjä mielikuvana - mm ääniavulla - tyhjä - mm - mm.
Nerille näytettiin etulinjalla henkilöiden lähtö alueelle. Tyhjälle puolelle lähes alueen perälle asti. Sillä aikaa kun Neri haki ensimmäisen mm:n toisesta kulmasta - hyvin hakikin, Marja-Leena käveli toiselle puolelle "laatikon". Neri juoksi hienosti koko laatikon ja oli taas ylen onnellinen löytäessään Merja-Leenan keskilinjalta. Seuraava mm ääniavulla - hyvin. Seuraavalla tyhjällä Neri upposi hyvin takarajalle asti ja huhuilin vähän liian aikaisin "hienosti", jolloin Neri tuli heti suorinta tietä mun luokse, eikä edennyt takarajalla. Täytyy oppia odottamaan vähän aikaa ennen kiittelyä ja antaa Nerille mahdollisuus tehdä omia ratkaisuja.
Seuraava mm valmiina. Neri lähti tosi innokkaasti hakemaan, vaikka oli tyhjä alla. Upposi suoraan ja syvälle, mutta hetken päästä palasi - Uusinta lähetyksellä löysi. Neri oli ensimmäiselläkin kerralla käynyt pitkällä, mutta kun ei ollut osannut kääntyä alueella eteenpäin vaan palasi samaa tietä takaisin, eikä tuulen suunta auttanut, jäi maalimies löytymättä.
Viimeinen olikin sitten tuulen puolella ja Neri oli jo paluumatkalla keskilinjalle nenä pystyssä. Oli alunperin tarkoitus antaa viimeiselle helpotukseksi ääniapu, mutta sitä ei sitten tarvittu.
Kivasti meni!

Kuvia 5.11. canicrosskisasta

Nyt sain hyppysiini parempia kuvia Nerin ja Artun juoksusta Lappeenrannassa. Kuvat on ottanut Esa Lautala

Sieltä tullaan vauhdilla hirveän alamäen jälkeen. Arttu valitti että alamäet oli hirveitä, ja ylämäet ei haitannu mitään, kun muiden mielestä ne ylämäet oli kamalia! :)

Kuva Esa Lautala

Arttuhan otti mun opetukset onkeensa, vaikka arvelin, ettei se usko mitään: Hienosti ottaa Nerin lyhemmälle liinalle kun ohittaa jotakuta, kenestä Neri kiinnostuu(kuten tässä kuvaajasta)

Kuva Esa Lautala

Neriin halusi tulla tutustumaan holskuista kiinnostunut nuori tyttö isänsä kanssa. Neri ei kyllä antanut parasta mahdollista kuvaa rodusta - Käänsi tytölle korvat luimussa selkänsä! Mutta onneksi ei sentään murissut!
Sanoin kyllä, ettei nämä kaikki näin epäsosiaalisia ole! ;)

Kuva Esa Lautala

Neri oli muuten paikan päällä ainoa koira. joka käytti takkia! :D

 Tää on hauska -Tätä on tullut itsekin harrastettua Huki The Hirvikoiran kanssa: Koiranvetojuoksua :D

Kuva Esa Lautala

Tokot ja hieronta

Tänään käytin Nerin taas Terhillä hierottavana

Oli edelleen kipeitä lihaskohtia, mutta Neri alkaa tottua käsittelyyn, ja ehkä luottamuskin on parantunut, niin enää ei kääntynyt selälleen ja kiemurrellut niin paljon.
Yleensä Lemmikkipirtillä on hirmu rauhallista ja huoneeseen ei kuulu paljon ääniä, mutta tänään joku koira vinkui innoissaan oven takana, jolloin Nerin täytyi ampaista pystyyn vahtimaan selustaansa. Vähän puoli väkisin väännettiin Neri takaisin peitteelle hierottavaksi. Vähän aikaa se siinä vänkäsi pystyyn, mutta rauhoittui sitten. Sisääntulon liiketunnistin piippasi aina välillä, mutta Neri ei enää lopulta kiinnittänyt siihen mitään huomitota.

Ei Nerin lihakset mitenkään pahasti jumissa ole, mutta mistä niitä kipeitä paetteja tulee aina vaan lihaksiin? Nyt on liikuttu rauhallisia(alku ei kyllä koskaan ole rauhallinen, ainakaan mielentilaltaan) hihnalenkkejäkin enemmän, enkä ole päästänyt Neriä kylmiltään laukkaamaan pitkin pihaa... ainakaan kovin paljon :-/ Ehkä parin viikon päästä fyssarilla saadaan jotain selvyyttä lihasten jämitykseen.

Tokottelut

Sunnuntaina hallilla - Neri oli kovin levottomalla tuulella. Pikkasen toivottomalta vaikuttaa EVL1:n saaminen hallissa kahden ja puolen viikon päästä!
Aluksi paikalla istuminen - Neri lähti paikaltaan hipsimään mun perään, kun näki, että mä kuljin ulko-ovea kohti. Vein takas ja jäin näkyville selin koiraan. Siten pysyi
Seuraamisessa oli välillä hyvin mukana, mutta lähellä olevat häiriöt sai kontaktin herpaantumaan täysin.
Jäävät onnistui hyvin, palkka heti.
.......agikoirat kiljui viereisellä kentällä..... Nerin kierrokset alkoi nousta....
Ohjattua avustettuna - Neri vinkui vieressä odottaessaan, valui alaspäin, liikutti etutassuja... Argh! Ensin vaan palkkaa kontaktin otosta. Sitten merkille pysähdyksestä palkka. Uusi merkki, ja oli tarkoitus lähettää vasemmalle, mutta Lola-bortsu oli kolmen metrin päässä noutokapulasta, niin en uskaltanut ottaa riskiä... Hyvin Neri kyllä seisoi paikallaan odottaen käskyä. Lähetin lopulta oikealle, annoin "ota"-käskyn kapulalla. Vähän liu'utti kapulaa kuonollaan ennen nostoa, muttei pyöräyttänyt. Edistystä! Uusi merkille lähetys ja nyt se vasen.... Neri meinasi lähteä taas oikealle-eeiii-uusinta lähetys-sitten keskikapulalle-eeeiiiii- Sain sen lopulta keskittymään katsomaan, mihin päin näytän.
Kaukojen epätoivoinen yritys - Laitoin riman Nerin takajalkojen eteen. Neri oli vaanivassa asennossa ja suorastaan tärisi odottaessaan käskyjä. Eihän se sitten paikallaan pysynyt- nosti seisomaan noustessa jommankumman takajalan riman yli ja sei-is ja sei-maa vaihdoissa potki rimaa eteenpäin. Toivotonta, jos Neri on tuolla mielentilalla.
Paikkamakuu - hohhoijaa - kun läksin vierestä, Neri pompsautti heti takajalkojaan eteenpäin, liu'utti sitten varmaan etujalkoja pikkuhiljaa eteenpäin, ettei tarvi olla kippurassa. Oli sitten tehnyt sen kuulemma toistamiseenkin.
Treenattiin lopuksi vielä mielentilan hallintaa merkille lähtöä odottaessa. Vaikeaa on olla hiljaa!!!!!

Maanantaina kotipihassa treenattiin lisää merkille lähetyksen odottamista. Oli edelleen vaikea olla hiljaa. Ja jos oli hiljaa vieressä, ulvahti liikkeelle lähtiessä. En palkannut niillä kerroilla. Kun käskin olla hiljaa ennen lähetystä, niin Neri lähti hiljaa. Tätä täytyy kokeilla tokokokeessakin hyppynoudossa, ja ainakin ruutumerkille lähettäessä Neri ehkä muistaa vielä lähetettäessä, että on käsketty olla hiljaa.
Lisäksi treenattiin parilla pallolla ja yhdellä kapulalla ohjatun merkiltä lähetyksiä (kun mulla ei ole ohjatunnoudon kapuloita) ja kapulan siistiä nostamista. Ota-käskyllä osaa nostaa siististi.
Lisäksi otettiin zeta kokeenomaisesti sei-is-maa järjestyksessä. Hyvin seurasi ja teki oikeat vaihdot.

Vierähti viikko...

La 12.11. hakuilu

Kuusi maalimiestä ja yksi tyhjä. Kaksi ekaa suoraan kulmissa - ok. Seuraavat kaksi etenivät takarajalla - nämäkin muistaakseni ihan ok. Seuraavana tyhjä - Neri meni hienosti suoraan ja pitkälle, ja kun aloin kehua, Neri juosi äkkiä mun luokse. Ei näköjään oikein kestä kehua :) Ei ihan tullut laatikkotyhjää tehtyä, mutta jokatapauksessa upposi hyvin. 

Seuraava piti olla haamuna, mutta oli vähän huono paikka, eikä Neri nähnyt maalimiestä. Lähti kuitenkin ihan hyvin, mutta kaarsi alueella eteenpäin, jolloin mm jäi löytymättä. Uudella lähetyksellä löytyi. Viimeinen tuulen puolella - Neri haistoi selvästi jo keskilinjalta -hyvin!

Su 13.11. toko hallissa

Paikalla istuminen siten, että oltiin piilossa, palattiin ajan täytyttyä koiren viereen, mutta sitten vaihdeltiinkin paikkoja ja käytiin "väärien" koirien vieressä. Koirat oli vähän hämmentyneitä meidän sekoiluista, Neri jopa kuului vähän vinkuvan, mutta paikoillaan istuivat. Hyvä häiriötreeni! :)
Paikkamakuukin otettin jotenkin, käytiin hetki piilossa, mutten muista mitä siinä sekoitettiin....
Luoksetulot koirat rivissä maassa ja kukin vuorollaan kutsui oman koiransa ja kävi sitten paluttamassa paikalleen. Neri oli viimeisenä vuorossa, pysyi hyvin paikoillaan kaula pitkänä muitten luoksetuloissa, eikä meinannut tulla lopulta munkaan kutsusta, kun en saanut kunnon kutsuääntä vieläkään aikaiseksi(tauti yhä päällänsä) Neri nousi vaan ensin seisomaan, kun kähisin "Neritule"
Hyppynoutoa ilman hyppyä ja noutoa - Neri oli niin kierroksilla, ettei meninannut pysyä paikallaan vierellä vaikken ollut edes vielä heittänyt kapulaa. Eli palkkailin pelkästä kontaktin otosta. Lopulta sain heitettyä kapulan ja palkkasin Nerin paikkallaan pysymisestä. En sitten hyppyyttänyt ollenkaan vaan lähdin leikkien muualle.
Seuruutusta, askelluksia, käännöksiä, perusasentoja, aika ajoin Neri oli ihan kivasti mukana. Viereisen kentän agility oli vähän liikaa, kun oltiin ihan väliaidan lähellä.
Lopussa Neri oli ihan sekopäisenä, kun näki Hiskin ja Roihun tekevän "tolpan"kiertoja - ei pystynyt enää keskittymään yhtään, kun yritin treenata ruudun seuraamaan tuloa - nosti kyynärät ilmaan ennen kutsua, eli kutsua ei sitten tullutkaan vaan palkkailin pelkästä makaamassa pysymisestä.

Ti 15.11 toko kentällä

Ohjattua noutoa liikkuroituna. Ensin, kapulat vietynä, merkille menosta palkka. Sitten oikean haku - hyvä kaari kapulalle, mutta taas pyöräytti kapulaa ennen nostoa. Hyvä palautus.
Ajattelin haetuttaa vasemmankin - kenttä oli valoista huolimatta aika pimeä ja Neri ei varmaan nähnyt kapulaa, kun meinasi hakea keskimmäisen(tai eihän se kyllä ollut keskimmäinen, kuin oikeaa ei ollut ollenkaan). "Karjuin" kiellon käheällä äänelläni. Onneksi totteli, kääntyi, jolloin mä kehuin... ja siitä kehusta Neri menasi taas hakea keskikapulan. Taas kielto, Neri pysähtyi katsomaan mua, jolloin selvällä vartaloavulla ohjaus vasemmalle. Löytyihän se kapula viimein.... ja sitäkin piti sitten vähän pyöritellä. Hyvin palutti, eikä ollut moksiskaan mun kielloista ja karjunnoista. Neri on ohjatussa niin korkeassa vireessä, ettei mene lukkoon pienestä palauttelusta.
Sen jälkeen treenattiin kapulan nostoa lyhyeltä matkalta "ota"-käskyllä ja lopuksi vielä merkiltä lähetys hakemaan vasen ja juuri ennen kapulalle tuloa "ota"-käsky. Nosti hyvin! Tämä täytyy nyt ottaa ohjelmaan joka noudolla, jotta oikea toimintatapa iskotuisi selkäränkaan.
Jääviä heti palkaten, hyvin!
Ruudun pistettä ja ruutuun lähetystä -HYVIN! Jes, ei mennyt ruudun yli kertaakaan edes pitkältä matkalta ja kovalla vauhdilla. Ruudun seuraamiseen tuloa treenattiin erikseen.
Lopuksi taas pitkää turhauttavaa seuraamista. Selvästi Nerin olisi tehnyt mieli kolistella hampailla mun polvia, muttei pihkura tehnyt sitä.... ja tekee sen sitten tietty kokeessa.

Kotona tokoa
Ollaan treenattu kaukoja sisällä ja ulkona lyhyeltä ja pitkältä matkalta. On se vaan pitkältä matkalta vaikea pitää sei-is ja sei-maa vaihdoissa ne jalat ihan liikkumatta. Haravan varsi tahalajkojen edessä pysyi paikoillaan. Nyt taidetaankin treenata näin vähän aikaa, josko sais oikean vaihdon menenään lihasmuistiin pitkän matkan päästäkin.
Lisäksi kotipihassa jääviä - Hyvin on mennyt liikket oikein - välillä heti palkataen ja välillä kävelykierros tehden.

Tänään hakuilu

Viisi maalimiestä ja yksi tyhjä - Neri oli mukana tallaamassa ja jäi siitä suoraan treenaamaan. Ensimmäisten maalimiesten lähtö näytettiin Nerille.
Ensimmäinen suoraan kulmassa - hyvin.
Toinen eteni vähän matkaa - Neri meni hienosti suoraan kulmaan ja lähti sieltä etenemään... vauhdilla ensin vähän mm:n ohi.
Kolmas myös eteni, mutta kun tuuli kävi sieltä puolelta, Neri ei ihan mennyt suoraan vaan lähti vinosti hajua kohti. Ja sileltähän se Kaarina löytyi.
Seuraavana tyhjä - Ilona oli käynyt kävelemässä alueelle "laatikon", jos vaikka se ohjaisi Nerin tekemään hienon laatikkopiston. Hyvin Neri lähti suoraan, mutta kadotin sen silmistäni, ja kun lopulta näin sen, se oli jo palaamassa takarajalla taaksepäin. Huutelin sen keskilinjalle kehuen. Neri oli sitä mieltä, että nyt jäi joku sinne...
Seuraava mm suoraan - Neri sähti sitten vähän epävarmasti sinne suuntaan, eikä uponnut riittävän syvälle. Menin itse vähän matkaa alueelle ja lähetin uudelleen - löytyi.
Viimeinen... häh... mikä se oli... ääniavulla?... muistaakseni. No, löyty se jokatapauksessa nopeasti

Neri pääsi treenien jälkeen vielä Hiskin kanssa leikkimään, ja nätisti leikkivätkin - juoksivat rintarinnan ja välillä kaulailivat. :)

Nerillä on motivaatio haussa parantunut tämän kesän aikana hirveästi. Viime kesänä se oli vähän sellaista "tuulella" menoa. Ilo nähdä, kuinka innokkaasti se ampaisee metsään "heppuja" hakemaan. Eihän se toki vedä vertoja Herra Hiskoselle, mutta Neriksi se on tosi hienoa! :D

Tokoiltavakin

Sain joulukuulle paikan Tamskin toko-kokeeseen, joten pakko alkaa treenaamaankin. Täytyisi päästä kyllä halliin enemmän treenailemaan - Levekillä on vielä neljä hallivuoroa ennen koetta. Pääsispä sinne koehalliin edes kerran....

Kotona
Sisällä kaukoja lähijumppana. Jalat, tai yleensä vaan vasen jalka, liikahtaa sei-is ja sei-maa vaihdoissa. Oikea jalka on paremmin koulutettu! :) Tunnarikapulan tuontia ja luovutusta parikertaa - Nätisti pureskelematta.
Pihalla on ruutu rakennettuna. Lähetyksiä lyhyeltä matkalta. Ei ole juossut yli ruudun, edistystä! Tosin välillä jää sitten turhan lähelle ruudun etunauhaa.

Kentällä tänään

Neri oli intoa piukassa, vähän liikaakin! Päästeli taas äänähdyksiä ja oli levoton lähetyksiä odottaessaan.

Aluksi seuraamista ja askelluksia välillä palkaten. Arttu kiinnosti kentän laidalla ja siitä piti Neriä välillä ojentaa.

Ohjattu nouto Arttu liikkurina. Merkki hyvä, hyvin vasemmalle kapulalle, mutta sitä sitten pyöräytettiin ennen nostoa, reipas palautus laukalla ja siisti luovutus. Sama oikealle, meni hyvällä kaarteella kapulalle ja hienosti, vaikka kapulan läellä oli ruudun "piste". Nerillä oli selvänä mielessä, mitä se on tekemässä... mutta kapulaa vaan ei voinut nostaa pyöräyttämättä sitä ensin. Argh! Kerkiäiskö tuon korjaamaan pilaamatta palautuksen intoa?!
Hyppynouto metallilla - Paikallaan odottaminen oli vaikeaa, valui alas, liikautti etujalkoja. Heiton jälkeen ei lähetystä vaan seuruutin koiraa, tai otin aselluksia eteen ja taakse. Lopulta pääsi hakemaan. Meinasi luovuttaa turhan nopeasti - Metalli taisi olla kylmä.
Ruudun pistettä ja ruutuun lähetystä - Neri kierroksilla hyppynoudon jäljiltä. Meni hyvin kiepsahtaen pisteelle, mutta alkoi heti liikutella etujalkojaan ruudun suuntaan. Pisteen uusinta ainakin kolme kertaa. Laitoin lopulta törpälle nameja, mutta Neri ei edes syönyt niitä, kun odotti ruutuun pääsyä. Pysypähän kuitenkin paikoillaan. Vauhdilla ruutuun ja pysähtyi itse ruudun sisää, Arttu palkkasi vierestä heittämällä lelun. Ruutuun menoa otettiin myöhemmin lähietäisyydeltä. Ei juossut kertaakaan ruudun yli, tosin kerran sitten jäi etujalat ruudun ulkopuolelle etureunasta. Kaukaa lähetyksessä tuskin tulee sitä ongelmaa.
Tunnari kertaalleen koemaisesti - Arttu liikkuroi. Turhan reipas meno kapuloille, mutta ei sentään osunut niihin. Hyvä haistelu vasemmalta lähtien, oman kohdalla pysähtyi, mutta kävi vielä tarkistamassa edellisen, palasi omalle ja toi nätisti pureskelematta. Luulen, että Artun haju muissa kapuloissa vähän hämäsi.

Lopuksi vielä parkkipaikalla piiitkääää palkatonta seuruutusta normaali-, juoksu- ja hitaalla vauhdilla, askelluksia ja käännöksiä. Hyvästä kontaktista välillä pieni suullinen kehu.
Koitin saada esiin Nerin turhautumisen ja hampaiden kolistelun mun jalkaan, että pääsen napauttamaan siitä. Neri oli tosi tsemppinä ja kerran vain juoksuosuudella meinasi aukoa suutansa mun jalkoihin - Siitä napakka palaute. Näitä täytyy ottaa lisää, jos meinaan, että se ei kokeessa ala kolistelemaan mun jalkoja.

Jälki ja hieronta

Eilen jälkeä pellolla

Flunssan pitkittymisestä huolimatta otin itseäni niskasta kiinni ja pkotin pellolle jäljen tekoon.
Tein aluksi loivasti mutkittelevaa jälkeä, yksi keppi n. 30 metriin, pari kulmaa ja ojan ylitystä yhteensä vajaa 150 metriä ja toinen keppi loppuun. Heti kun sain jäljen valmiiksi ja palasin pellon laidalla odottavan koiran luokse, lähdettiin ajamaan. Jäljen nosto ei sujunut - meni heittämällä yli. Otettiin uudelleen, ja nyt sai vainun jäljestä. Jäljen ajo olikin sitten mitä sattuu, nosteli päätä yrittäen ilmavainulla, kadotti jäljen, yritti oikoa, nosti perhana jalkaa välillä, kuin mikäkin uroskoira.... Mutta eka keppi nousi, kuin ihmeen kaupalla. Käännöksissä oli ongelmia-paineli suoraan ja joutui hakemaan jäljen uudelleen, mutta ojien ylitykset meni hienosti. Lopussa meni hyvin jo jäljellä ja viimeinen keppi nousi myös, niin sai sentään antaa loppupalkan.
Ei mitenkään loistokas suoritus ja mä olin ihan hiestä märkä noin pienestä "ponnistuksesta". Perhanan tauti!

Mä epäilen vahvasti, että joku oli ulkoiluttanut koiraansa siinä pellolla aiemmin, kun Nerin oli niin vaikea keskittyä mun jälkeen, ja se jalan nosto....
Vastaisuudessa alan kyllä vähän vanhentaa jälkeä, niin ei ole ilmassa sitä hajutunnelia niin voimakkaasti - Voi jopa helpottaa jäljen ajoa.

Hieronta nro 4
Selkä oli suhteellisen hyvänä, mutta vetolihakset oli tietty vähän kipeät canicros-kisan jäljiltä, kun ei vetoa ollut kovinkaan paljon tehty pitkään aikaan.
Vyötäröltä toinen puoli ei enää ollut niin kireänä ja Neri makasi pitkään siitä hierottaessa rentona paikallaan. Lopulta vähän syvemmallä hieronnalla meni sekin epämukavuusalueelle. Toiselta puolelta kyllä vieläkin huomasi heti, ettei ollut mukava hierontapaikka.
Terhi suositteli käyttämään Nerin fysioterapeutilla, jos selässä on vaikka lukkoja, jotka kiristää lihakset aina uudelleen. Samaa olen suunnitellut itsekin, mutta enpähän ole saanut aikaiseksi. :-/

Ja mikä mahtavaa, Neri on alkanut nykyään omaehtoisesti venyttelemään. Tekee pitkän ja hartaan venyttelyn ensin etupäälle ja siitä vetäen takajalat pitkälle taakse. Neri ei meninaan ole juurikaan aiemmin venytellyt itseään, mitä mä olen suuresti ihmetellyt. Huki kun venyttelee melkein aina ylösnoustessaan, eli monta kertaa päivässä. Nerillä on varmaan ollut koko elämänsä lihakset niin kireänä, että venyttely ei ole tuntunut mukavalta, eli on vältellyt sitä.

Kehitystä
Jotenkin tuntuu, että Neri on tullut hierontojen alettua seesteisemmäksi ja rauhallisemmaksikin. Ja toisaalta se taas saa pentumaisia hepulikohtauksia. Nyt juuri se esimerkikis "tappaa" tuossa räkärättiä ihan vimmalla, heittelee sitä ilmaa ja ravistelee... No, oho! Nyt noi koirat söi sen "saaliinsa" yksissä tuumin! :D

Lenkeillä on jatkettu hihnakäyttäytymis- ja koirien ohitustreeniä ja siinä on ollut suurena apuna toi kuonopanta, jonka onneksi vahingossa hommasin, sekä naksutin, joka on jäänyt pitkään unholaan.
Kodin lähellä on vieläkin vaikeaa keskittyä olemaan vinkumatta ja urisematta toisille koirille, mutta kyllä treeni on tuottanut kuitenkin tulosta. Vaikka ihmisten ja pyörien ohittaminen ei ole milloinkaan ollut ongelma, Neri tarjoaa kontaktia, kun huomaa jonkun tulevan vastaan. Koirien kanssa ei ihan vielä onnistu, kun kierrokset nousee hetkessä... Vieraassa paikassa lenkkeillessä kuitenkin Neri tarjoaa koirien vastaantullessakin opeteltua käytöstä, eli heti kun huomaa koiria, tarjoaa mulle kontaktia ja saa palkan. Mahtavaa huomata, että työ tuottaa tulosta, vaikkei se siltä kotiympyröissä näytäkkään. Nykyinen käytöstapa kodin lähellä on kerennyt juurtua niin syvälle, mutta vielä se muutetaan sitkeällä treenillä.
Välillä on höylätty edestakaisin naapurin pihan kohdalla, kun Nerin pelkäämä pikkukoira, tiipetinspanieli, räksyttää ja pomppii raivokkaasti pihalla aidan takana. Sorry naapurit! :D

Canicross-kisa ja hallitoko

ALMA Carelia Challenge 5.11.11

Neri ja Arttu juoksivat 2,5 kilsaa aikaan 7 min 21 sek ja olivat reippaasti ykkösiä kolmen koirakon juniorisarjassa. Itse asiassa 2,5 kilsan suorittajista vain alaskanhusky-potkupyöräilijä -koirakko sai paremman ajan, se sekin vain 21 sekuntia parempi - Se jos mikä kertoo noiden kahden vauhdista. Laskin, että noiden keskinopeus oli n. 20,5 km/h. :)
Rata lähti heti alkuun melko jyrkkään ylämäkeen ja se oli vaan Artulle eduksi, koska Neri vetää aina alussa täysillä. Rata teki lenkin mäen päällä ja palasi takaisin vajaan puolen kilsan jälkeen lähellä lähtöuraa.
Neri odotti ihmeen rauhallisena vuoroaan. Vasta kuin edellä lähtenyt alkoi häviämään ylämäkeen näkyvistä, Neri alkoi kiljumaan. Kun Neri sai viimein luvan lähteä, toinen koirakko tuli juuri toista uraa n. 10 metrin päässä takaisin päin ja Neri meinasi oikaista suoraan ryteikön läpi toisen koirakon perään :D. Arttu kiskoi koiran mukaansa ja Neri joutui tyytymään siihen, että samaa reittiä se on mentävä, kuin muutkin. Siitä se sitten lähti, vauhtiveto!

Meidän kameralla ei saa vauhdilla liikkuvasta kohteesta kunnon kuvia.  :( Toivottavasti järjestäjällä on parempia kuvia meidänkin koirakosta, vaikka Neri olikin  "väärärotuinen" malamuuttien kisassa.

Mikä mulle pisti silmään tuolla, oli se kuinka huonot vetohalut monella malamuutilla ja huskyllä oli. Eikös niiden pitäisi olla vetokoiria?
Monet jäivät nuuskuttelemaan matkalla, kävivät morjestamassa ihmisiä radan varrella ja yhden näin jopa nostavan jalkaansa radanvarteen kesken kaiken.

Mulla oli pitkään suunnitteilla malamuutin hankkiminen, ennen kuin päätinkin, että me otetaankin paimenkoira, joka jaksaa myös vetää. Tuon nähtyäni olen vieläkin tyytyväisempi, että mulla onkin holsku! :D

Hallikauden avaus

Eilen ensimmäistä kertaa hallissa tänä syksynä ja samalla päättyi tokoilutauko. Mulla oli kyllä ääni mennyt ihan täysin, mutta onneksi Neri osaa myös käskyjä, jossa ei juurikaan tarvita äänihuulia, kuten tsip=seuraa, stu=istu, mmma=maahan ... :)
Aluksi ryhmäpaikallaistuminen, minä piilossa. Hyvin istui, vaikkakin katseli välillä viereisellä kentällä haukkuvia agilitykoiria kohti.
Seuraavana tehtiin ryhmäseuraamista. Välillä en kuullut, mitä "liikkeenohjaaja" sanoi, kun agikoirat pitivät niin mahdotonta mekkalaa. Nerikin häiriintyi kaikkein kimakoimmista ja läheltä tulevista haukuista. Ja kun en saanut kunnon äänellä käskytettyä, Neri ei kuullutkaan mitään, jos tarkkaavaisuus herpaantui. (psst Arvaappas Kaarina, miksi siirryin keskemmälle ja "päästin" sut sinne reunaan??? :D)
Välillä Neri seurasi vallan loistavasti ja perusasennotkin oli oikein hyviä.
Paikallamakuu, tehtiin pienessä ringissä koirien "pyllyt vasten pyllyä" No, ei ne nyt sentään niin lähellä olleet! :) Olin näkyvillä, mutta menin onneton sinne, missä agivuoroaan odottavat koirat räksyttivät ja Neri oli aivan lähtövalmiudessa koko ajan. Välillä kuikuili sivulle ja taakseen muita koiria, mutta siitä suhahdin kiellon.
Loppuajan tein vain kontaktiharjoituksia ja lähdin 15 minuuttia ennen meidän treeniajan loppua jo pois. Se oli ihan hyvä alku hallitokoilulle.

Pakollinen treenitauko

Syynä taukoon ei ole se, että Neri olis kipee, vaan kun minä olen. Tän viikon ollu armoton flunssa päällänsä, ei jaksa mitään tehdä - ei edes jälkeä. Neri on välillä käynyt kummissaa nuoleskelemassa mua, että eiks nyt välillä tehtäis edes jotain. Nerillä kun on "ärsyttävä" tapa tulla nuoleskelemalla ilmoittamaan, kun se haluaa jotain: ruokaa, ulos, seuraa, tekemistä....

Tänään Neri pääsi sentään isännän kanssa pitkälle hölkkälenkille. Kyllä Neri olikin riemuissaan, kun isännällä oli lenkkivaatteet päällä ja lisäksi kädessä kaulapanta - ja sehän tarkoittaa, että pääsee itse mukaan. Neri teki pari kunniakierrosta pihalla, ennenkuin malttoi asettua ukon viereen kaulapannan pukemiseen.

Sen verran sentään jaksoin, että hieroin Nerin itse tänään. Mun se antaakin paremmin hieroa ne aratkin paikat, kipukohdat huomasi vain ihon hyrtistämisestä tai takajalan sätkähdyksestä. Välillä koira piti vaan tyytyväistä urinaa.
Karvaa lähtee ihan älyttömästi ja se irtoaa mukavasti hieronnan aikana.

Toinen kasa on Nerin toiselta puolelta ja toinen toiselta. Nerillähän on toinen puoli vähän vaaleampi, niin aika selvä väriero on irroinneissa karvoissakin.

Hieronnat ja canicrossailut

Hieroja-Terhillä
Tutustumiskäynnillä Lemmikkipirtillä Nerin hyväksyi Terhin oitis. Lili sitävastoin sai Neriltä murinat vastatervehdykseksi! :)
Neri on nyt käynyt hieronnassa kolme kertaa viikon välein.
Ensimmäisellä kerrallakin (12.10.) Neri antautui hienosti epäluulottomana hierontaan. Terhi oli tosiaan voittanut sen luottamuksen ällistyttävän nopeasti, pelkästään sillä, ettei kiinnittänyt Neriin mitään huomitota vaan antoi Nerin itsensä tehdä aloitteen tutustumiselle.
Lihakset ei olleet pahasti jumissa, mutta selvästi oli kipukohtia. Nerillä oli kuulemma kipeitä paikkoja lihaksissa eri kohdissa, kuin yleisesti urheilevilla koirilla on. Esimerkiksi vyötärön kohdalta sivulihakset alapuolelta - Ei kuitenkaan vatsalihas, vaan olisiko jotain selkä- ja reisilihaksen yhtymäkohtaa. Myös etureisilihas oli kireä.
Selässä oli myös muutamia kipukohtia, jotka Neri ilmaisi sekleästi, ei irvistelyllä tai murinalla, vaan kääntymällä selälleen tyyliin "toi on vähän epämiellyttävää, rapsuta mieluummin mahasta"! :) Vyötärön kohdalta kipeästä paikasta hierottaessa, Neri nosti välillä päänsäkin ja lipaisi Terhin kättä.
Toisella kerralla (20.10.) selkä oli parempi, ja Neri välillä jopa sulki silmänsä ja rentoutuneena nautti hieronnasta. Vyötärön kohta oli edelleen arka. Neri hoksasi, että kun vetää takajalan koukkuun ja eteen, Terhi ei pääse siihen paikkaan käsiksi. Terhi kysyi, että onko koira leikattu - Voi kuulemma aiheuttaa narttukoirilla lihasten kiristymista tuolta kohtaa...
Lopulta Neri alkoi vähän levottomaksi, alkoi kiemurtelemaan ja alkoi selvästi kyllästyä touhuun. Nerin harvoin näkee venyttelevän kunnolla, mutta hieronnan päätyttyä Neri teki oikein pitkän makean venyttelyn.
Päätin ottaa taas ohjelmaan Nerin päivittäiset venyttelyt(joita en sitten ihan joka päivä ole muistanut)
Kolmannella kerralla (27.10.) Terhi sanoi, että selkä tuntuu käteenkin selkeästi paremmalta. Itsekin olen huomannut, että kun vedän painaen sormia pitkin Nerin selkälinjaa, se ei enää hyrtistele nahkaansa, niin kuin aiemmin. Vyötärön lihas oli edelleen arka.
Nerin reisilihaksetkin oli hieman herkät, kun oli edellisenä päivänä käynyt isännän kanssa pitkällä hölkkälenkillä ja mä kävin vielä sen jälkeen kokeilemassa miten vetohommat onnistuu juoksettamalla itseäni Nerin perässä roikkuen...
Seuraava hieronta onkin sitten canicrosskisojen jälkeen.

Canicrossaamaan
Neri menee ensiviikon lauantaina Lappeenrantaan ALMA Carelia Challenge -kisoihin. Arttu lupautui Nerin pariksi junnusarjaan 2,5 kilsan lenkille. Täytyisi sitä ennen saada lyhyempi vetoliina, kun meidän vetohiihtoon tarkoitettu joustoliina on turhan pitkä. Koiran hallitseminen ohituksissa olisi helpompaa lyhyemmällä hihnalla. Arttu kun ei meinaa millään uskoa, että sen täytyy kerätä liina käteensä mahdollisimman lyhyelle, kun tulee ohitustilantaita. ALMAn tarvikevälitys on paikalla - Toivottavsti sieltä löytyy meidän vetovyöhön sopiva vetoliina.
Eilen Arttu kävi salibandytreenien jälkeen Nerin kanssa kokeilemassa pätkän matkaa Hakkarin pururadalla. Siellä ei kyllä periaatteessa saisi koirien kanssa juosta, mutta en mielellään juoksettaisi noita asfaltillakaan ja metsäteillä on illalla liian pimeää.

Jummijammi - sehän meni kuin juna

Tänään jälki pellolla

n. 150 metriä, neljä keppiä(kun palkkoja ei tullut enempää mukaan), ylitti kaksi kertaa pelto-ojan ja tein siihen jopa vähän suoraa kulmaa loivemman käännöksen oikealle, jonka tosin tallasin tiuhaan. Annettiin sen vanheta jotain 15 minsaa. Kokeilin saman tien, kuinka jäljen nosto Neriltä sujuu, eli tultiin jäljelle sivusta.(Neri kyllä tiesi kumpaa suuntaa jälki lähtee, kun oli pellon reunalla odottamassa, kun tein sitä.) Hyvin se nappasi jäljen, alku jäljestys oli vaan hauskan näköistä mutkittelua, ennenkuin suunta selvisi Nerille. Sen jälkeen se meni jälkeä pitkin kuin juna ja vauhti oli sellaista, etten yhtään ehtinyt miettiä, missä ne kepit onkaan - Tiesin kepin tuleen vastaan, kun Neri pysähätyi tarkentamaan. Sen kulmankin Neri meni kuin juna raiteillaan, ei varmaan edes huomannut, että oli käännös. Ojat ei tuottanu mitään vaikeuksia. Kaikki kepit nousi myös!
Olis mielenkiintoista nähdä, kuinka se vierasta jälkeä ajaisi ja nousisiko vieraalta haisevat kepit...

Eilen hakutreenit

Ilmaisua on nyt otettu monta kertaa peräkkäin, joten eilen otettiin vaihteeksi etsintää. Viisi maalimiestä.
Kaksi ekaa kulmissa, piti olla molemmat ääniavuilla, mutta kun ei oikein "tekniikka pelittänyt", ei ekalla ollut ääniapua. Tuuli oli hyvänä apuna sieltä puolelta, joten hyvin meni ilman ääntäkin. Toinen myös hyvin ääniavulla.
Kolmas ja neljäs haamuilivat suoraan edessä ja etenivät sen jälkeen alueella jonkun matkaa. Neljännellä mm:lla Neri ei kyllä nähnyt hamuilua, mutta Marja-Leenen mukaan meni kuitenkin hyvin suoraan takarajalle ja eteni siellä mm:lle.
Viides tuulen puolella valmiina melko lähellä kiven takana. Neri vainusi selvästi Kaarinan, mutta kuitenkin sen piti taas hassusti kiertää sinne "taka" kautta.

Esineitä, hiluja ja hanskoja

Esineruututreeniä ollaan otettu kuuriluontoisesti yhden viikon aikana

Ensimmäinen esineruutu - Tallasin noin 20 metriä leveän alueen ja näytin Nerille, että vien alueelle esineitä. Hyvin tuo haki esineet, tosin ensimmäisenä oli tarkoitus haetuttaa takarajalla oleva esine, mutta Neri näki mun heittävän lähemmäs yhden, niin haki sen ensin.

Toinen tehtiin vähän leveämpi alue ja näytin vain ekan esineen viennin takarajalle, mutta kuitenkaan en tahtonut saada Neriä menemään sinne riittävän kauas. Alue oli kyllä vähän turhan risukkoista ja ryteikköistä. Oli Neillä kyllä muutenkin pientä laiskuutta alueelle etenemisessä.

Kolmas ruutu tehtiin 50x50m alueelle, jossa kerättiin ensin suppilovahveroita. Pudottelin esineitä samalla, kun keräilin sieniä ja luulin muistavani, missä ne ovat. Mitään muistanu!!! :D En edes muistanu missä olikeasti olin tallonu. No, näin ollen ensimmäisen esineen Neri nosti jo, kun osuttiin vahingossa jo "sienestetylle" alueelle uudestaan. Annoin siitä palkan ja jätin esineen uuteen paikkaan. Toisen esineen, kengänpohjallisen, näin maassa, kun mentiin siitä ohi. Itseasiassa Neri käveli lähes sen yli, eikä kiinnittänyt siihen mitään huomitota. Epä toivo iski! Olin varma, ettei se löydä sieltä yhtään esinettä. Yhtä esinettä en yhtään muistanu, mihin sen olin laittanut... johonkin sinne takarajalle.
Yrittänyttä ei laiteta - Nerille PK-liivi päälle ja vihje "etsitään esineitä".
Lähetin sen ensin sinne, mihin olin sen kertaalleen löydetyn jättänyt alueen toisessa reunassa ja kohta se jo tuli rutattu huivi suussa takaisin. Vähän mä olin otettu!
Seuraavaksi lähimpänä oli se kengänpohjallinen suunnilleen alueen puolessa välissä n.20 metrissä. Neri lähti reippaasti, hidasti kohta vauhtia ja lähti sitten laiskan näköisesti jolkottelemaan alueella edeten. Luulin, että nyt se kyllästy, mutta sepä hakikin sieltä sen kengänpohjallisen ja sai mítä moninaisempia ylistyssanoja osakseen! :D
Ja eikun jatkettiin harjoituksia. Lähetin Nerin suurinpiirtein jotakuinkin ???? sinne suuntaan missä kuvittelin sen kännykkäkotelon olevan. Neri touhusi siellä pitkin poikin ja komentelin sitä milloin "vasemmalle" milloin "oikealle" kun se lähti mun mielestä väärään suuntaan. Lopulta meinasin jo huutaa sen pois, kun se eteni alueelle, missä en muka edes ollut käynyt, mutta Neri tulikin sieltä se kännykkäkotelo suussaan!!!! :D Vähäks mä olin Neriin tyytyväinen.
Nyt aloin uskoa, että se oikeasti etsii niitä esineitä siellä, eikä vaan haahuile aikansakuluksi edestakaisin!

Neljäs kerta oli seuraavana päivänä samassa paikassa ja saatoin luottavaisesti lähettää Neriä hakemaan esineet ja kyllähän se hakikin.

Viides ruutu Artun kanssa tallatulla alueella ja Arttu vei esineet. Viimeistä jättämäänsä esinettä Arttu heilutteli Nerin näkyvillä ennenkuin heitti sen maahan ja sen lähetin Nerin ensimmäisenä hakemaan. Innokkaasti Neri sen haki, mutta sen jälkeen hakeminen oli tahmeampaa ja jouduin vähän ajamaan Neriä alueella syvemmälle. Kyllä se löysi esineet, mutta vaikutti, että hieman olisi ollut kyllääntymistä ilmassa.

Nyt täytyisi saada treeniä ihan vieraanhajuisilla esineilläkin.

Tarkkuusruutuja
Eli hiluja on etsitty useampaan kertaan. Lenkillä ollessa sopivissa paikoissa on tullut kaiveltua taskuja, olisiko sinne jäänyt mitään sopivaa pikkuesinettä tarkkuusruudun treenaamiseen. Välillä on käytetty työajanseurantaläpyskää ja välillä hupun nauhan muovipäätä. Neri pysyy jo hyvin ruudun sisällä, tai ainakin palaa nopeasti, kun ajautuu ulos.
Kerran päästiin jo vieraan esineitä etsimään - Kiitos Kaarinan! Ensin Kaarina näytti Nerille, että laitta ruutuun esineen. Hienosti Neri löysi ja nosti vieraaltakin tuoksuvan esineen. Välillä ruudussa kävi Hiski etsimässä mun laittaman esineen ja toisen esineen laittoa ei Nerille näytetty. Hyvin etsi ja löysi. Mä itse vaan turhan napakasti käskin Neriä palaamaan ruutuun, kun se harhautui ulos, joten Neri kuuliaisena palasikin takaisin mun vierelle lähtöasetelmiin.
Arttukin "pääsi" eilen jälkitreenin jälkeen tallaamaan Nerille ruudun ja piilottamaan sinne muovisen nauhankiristimen ja sentin halkaisijaltaan olevan mutterin. Neri oli ihan pro, vaikka ruutu oli aika vaikeassa maastossa. Arttu, joka ei ole vähään aikaan nähnyt Nerin tarkkuusruututyöskentelyä, tuumasikin jälkeen päin: "Neri on tässä kyllä ihan mestari!"

Pudonneita hanskoja
Pudotetun esineen hakua on myös treeenattu metsälenkillä. Välillä olen näyttänyt Nerille, kun jätän hanskan tms. jälkeen ja ollaan edetty sitten pidempi matka. Ja kun esine on pudonnut salaa, ollaan otettu vähän lyhemmillä matkoilla. On otettu myös kaarevilla radoilla, kun en tiennyt millaisia ne kokeessa on, ennekuin kysyin Kaarinalta. Lueskelin netistä, että alokaluokassa matka onkin vaan 50 metriä :D Mä olen juoksettanu Neriä varmaan yli 100 metriäkin. Nyt Neri on tosissaan innostuntu tästäkin lajista.

Tänään viimeeksi otettiin pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla Huki tuli Neriä vastaan puolessa välissä ja Neriltä meni pasmat sekaisin - Se juoksi takaisin mun luokse. Lähetin sen pienen hetsauksen jälkeen uudelleen ja nyt se juoksi suurin piirtein Hukin yli mennen tullen hakiessaan hanskan innokkaasti.
Toinen pudonneen haku meni jo rutiinilla! :)
Ja pistin tänään merkille, että Nerin palautusvauhti on nykyään yhtä nopeaa, kuin menovauhti. Joskus aiemmin se on tullut takaisin löysästi jokotellen.

Aktivoidun - Jäkitreenit aloitettu

Ollaan Nerin kanssa treenattu kaikennäköstä, mutta kun motivaatio asioiden ylös kirjoittamiseen on täysin hukassa - Yhtä hukassa, kuin motivaatio treenata tokoa :)
Nyt olen päättänyt suuntautua Nerin kanssa PK-puolella etsintäkokeeseen. Muita kokeen osa-alueita onkin aiemmin jo treenattu silloin tällöin, paitsi jälkeä.

Jälkeä on aloiteltu

Imoittauduin Tavesin järjestämään jälkipäivään, jotta saatais edes vähän suuntaa, miten aloittaa hommaa, ja tietysti motivaatiota hakemaan. Ennen jälkipäivää tein kokeiluluontoisesti jokusen lyhyen jäljen pellolle:
- Ensimmäisellä makkarajäljellä Neri yritti haistaa ruuat ilmavainulla eikä kuono pysynyt maassa millään. Lisäksi koira kieppui ymäri ja poukkoili sinne tänne ja ainakin 2/3 palkoista jäi maahan. Turhauttavaa :)
- Toisella kerralla en laittanut nameja jäljelle vaan laiton namipurkkeja lyhin välein, että Neri hokais, että kannattaa seurata jälkeä, että löytää ne. Meni jo vähän paremmin, vaikkakin yhä levotonta
- Kolmas taas makkarajälki. Tuuli pyöri ikävästi ja Neri meinasi mennä jäljen sivussa kokoajan, mutta kun haki nameja jäljeltä, kulki kummallisesti sivuttain vain kuono jäljelle tuulta vasten :)
- Nejäs taas namipurkkijälki ja Neri oli jo päässyt vähän homman juonesta kiinni. Jäljen seuraaminen ei ollut kovin tarkkaa vaan kuono nousi ilmaan vähän väliä ja Neri tarkkaili ympäristöä. Yritti varmaan käyttää näköaistia

Tavesin jälkipäivä 15.10.
Ennen sitä olikin sitten varmaan viikon tauko treenailuista.
Kouluttajana meillä oli Maarit Isaksson ja apurina Heidi Salminen.
Tehtiin kaksi makkarajälkeä, nami joka askeleelle. Mä kerroin ennen treeniä, että Neri parmaan pukkoilee puolelta toiselle, mutta olinkin väärässä...
- Ensimmäisellä Neri yritti vetää pitkin jälkeä hirveetä vauhtia ja mä jouduin jarruttamaan koko voimallani sen menoa. Neri myös yritti välillä kääntyä jäljelle jääneitä nameja hakemaan, mutta se estettiin. Lopulta, ehkä 1/3 namieista tuli hyväksikäytettyä Nerin mahantäytteenä. Mutta kuono pysyi jo huomattavasti paremmin maassa, kuin aiemmilla kerroilla.
- Toisella Neri meni jo huomattavasti paremmin ja mä saatoin jopa jäljen lopussa päästää käteni rennoksi, kun Nerin vauhti rauhoittui huomattavasti, ja nameistakin varmaan suurin osa tuli syötyä tällä kertaa.
Selvästi jäljestys oli hautunut Nerin päässä tuon tauon aikana ja Neri pääsi juonesta kiinni.

Mä innostuin itsekin hommasta kovasti, kun Neri selvästi tykkää jäljestämisestä. Jälkeä on treenattu nyt pellolla useaan kertaan, aluksi joka päivä, sitten välillä useiden päivien taukoja pitäen. Kepit otin heti mukaan jäljelle ja palkka tulee vain kepin nostosta, koska päätin luopua joka askelen namituksesta. Ensinnäkin, koska se jäljenteko on tylsää ja toisekseen suurin osa nameista jää kuitenkin maahan, kun Neri ei niitä poimi. Eikä mulla ole aikomustakaan vaatia Neriä nuuhkimaan joka askelta, koska ei aiota suuntautua mihinkään erikois- tai peltojäljelle. Laitan kyllä jäljen alkuun jokusen namin.

Keppien nosto opeteltiin kotipihassa nysäjäljellä yhdellä kerralla. Ilmaisuna helpoin vaihtoehto eli Neri ottaa kepin suuhunsa ja tuo mulle.
Nerin esinemotivaatio on ollut nykyään sen verran hyvä, että kepit nousee tosi kivasti. Jäljen ensimmäisen kepin bongaaminen on selvästi vaikeinta, eli täytyy ennen jäljelle lähtöä nostattaa Nerillä keppi, että se muistaa, mistä saa palkkaa.
Pelkäsin, että pelkkä kepeistä palkan saanti saa Nerin huolimattomaksi jäljellä, ja että se etsisi vaan keppejä, mutta Neristä tuntuukin olevan hirmu kivaa nuuhkia sitä jälkeä! :)

Eilen oli Nerin ensimmäinen jonkun muun, kuin mun tekemä jälki.
Arttu teki pellolle jäljen, joka kaartui u-muotoon ja jätti jälkeensä kuusi keppiä, jotka merkkasi metallitikuilla. Lähdettiin heti ajamaan jälkeä, kun Arttu tuli pois. Pellolla oli turhan pitkä heinä ja siellä oli jotain korkeaa rikkakasvillisuutta. Lisäksi Huki jolkotteli ja nuuskutteli viereisellä pellolla. Mä tiesin, että Huki olisi kyllä vähän liikaa, mutta annoin sen olla siellä.
Neri lähti innokkaasti jäljestämään, turhankin vauhdikkaasti - Eka keppi jäi. Välillä Neri nuuhki niitä korkeita kasveja ja muutenkaan ei jäljestänyt niin tarkasti, kun aiemmin. Toka keppi nousi, mutta kolmonen jäi, kun juuri sitä ennen Neri nuuhki ilmaa Hukin suuntaan. Kertaalleen kaartuvassa kohdassa Neri kadotti jäljen, katsoi mua kysyvästi, mutta haki sen itse uudelleen. Onneksi mä en voinut auttaa, kun en ollut varma, mistä se jälki menee. Loput kolme keppiä nousi hienosti.

Huomioin, että vaikka Neri saa palkan kepeistä eikä jäljeltä, se tykkää jäljestää. Kepit se nostaa, mutta haluaa päästä niistä äkkiä eroon ja syödä palkan, että pääsee jatkamaan matkaa. Toivottavasti en jotenkin typerästi onnistu pilaamaan sen ilmeistä jäljestysmotivaatiota. Apua, tarvin neuvoja kokeneemmilta! :)

Rullailua

Ilmaisutreenit
Ilmaisun treenaaminen on ollut pitkään unohduksissa, joten treenattiin ensin viimeviikon perjantaina pellolla mun poika maalimiehenä. Neljä kertaa rullan haku mm näkyvillä. Neri toi joka kerta rullan mulle asti ja pudotti vasta pyynnöstä. Hienosti!
Lauantaina otettiin ennen iltapäivän hakutreenejä metsässä kahden poikani kanssa vielä muistutustreeninä kolme kertaa. Viimeinen "maalipoikani" oli vähän turhan piilossa ja kun paikkakin oli aikas ryteikköinen, Neri ei ensin löytänyt koko poikaa. Olinkin hämmästynyt, kun se toisella lähetyksellä toi rullan mulle asti vaikkei saanutkaan musta näkötukea.
Lauantain hakutreeneissä vieraiden maalimiesten kanssa rullantuonti ei ollutkaan niin varmaa. Otettiin aluksi melko lyhyttä matkaa maalimiehet joko lähtivät keskilinjalta Nerin nähden tai haamuilivat jääden lähes näkyville. Hakualuella olikin tosi hyvä näkyvyys.
Yhdeltä maalimieheltä tullessa Neri pudotti rullan pari metriä ennen mua, joten lähetin hakemaan uuden. Toisella kerralla toi perille asti ja suussa olikin kaulassa roikkuva kiintorulla - Kiintorulla oli heilahtanut kaulassa maahan irtorullan viereen ja Neri oli napannut sen. Hienoa huomata, että sekin onnistuu! :)
Jollakin maalimiehellä Neri ei heti löytänyt rullaa eikä nähnyt mua kivien takaa, joten tuli ilman rullaa. Uusintalähtyksellä rullakin oli löytynyt.
Sunnuntaina oltiin taas treenaamassa samassa paikassa. Muistaakseni kaikki kolme rullanhakua, meni ihan nappiin.
Tänään jatkui rullatreenit, viisi maalimiestä. Edelleenkin kaikki maalimiehet haamuillen, puolinäkyvillä ja aluksi lyhyellä matkalla. Tänään Neri sitten sylkikin rullia suustaan kovin heppoisesti. Ensimmäinen hyvin, mutta toisella ja kolmannella jouduin lähettämään Nerin hakemaan uuden rullan, kun pudotti liian aikaisin - yleensä sen jälkeen, kun olin kehunut koiraa.(Eli ei enää kehuja, ennenkuin koira on rullan kanssa perillä.) Kolmannella maalimiehellä Neri oli kuulemma tökännyt kuonollaan mm:n käden pois rullasta ennekuin otti sen! :D
Neljäs maalimies oli ääniavulla keskilinjalta näkymättömissä, joten Neri ei saanut musta näkötukea ja tämä olikin kovin vaikeaa. Ensin Neri oli jäänyt maalimiehen eteen seisomaan, käynyt siten maahan odottaen palkkaa ja kun sitä ei tullut, häipyi paikalta ilman rullaa. Toisella lähetyksellä oli vaan käväissyt ja häipynyt heti. Kolmannella kerralla menin itse sitten alueella Nerin perässä niin pitkälle, että Neri näki mut maalimiehellä ollessaan. Nyt rulla tuli mulle asti. Neri näyttää kovasti tarvivan vielä mun tukea rullan ottamiseen ja tuontiin.
Viides onnistui onneksi kerrasta nappiin, vaikka mm oli mennyt turhan kauas. Siihen oli hyvä lopettaa!

Alkukesän rullatreeneistä ollaan ainakin siinä mielessä edistytty, että Neri lähtee nyt innokkaasti maalimiehelle, vaikka se on "helpossa piilossa". Aiemmin Nerin into tuntui lässähtävän rullan hakemisessa.
Nyt tarvii varmaan ottaa aluksi omalla porukalla pitempiä matkoja ja oikeasti piilossa olevia maalimiehiä, jolloin Neri ei tarvi paineistua maalimiehestä vaan se voi keskittyä rullahommiin, kunnes rullan tuonnista tulee rutiini.

Arjen asennusta

Tokot on jäissä. Ei olla tehty mitään tokoon viittaavaakaan, lukuunottamatta seuraamista, jota Neri on tarjonnut oma-aloitteisesti lenkillä.
Nyt ollan harjoiteltu uudelleen hihnassa lenkille lähtöä ja kaikkea muutakin arkielämään kuuluvaa rutiinia, ne kun tuntuu jotenkin kummallisesti häipyneen kaikki koiran muistista ja niiden paikan aivoissa täyttäneet kiljunta, riekkuminen, levottomuus, rähinä vastaantuleville koirille... Ja välillä kun ei tarvinut enää niin kauheasti panostaa, kun hommat tuntuivat jo luonnistuvan mukavasti.
Ihan kuin kaikki arkielämän eteen tehny työ, onkin äkkiseltään valahtanut hukkaan. Onneksi nyt nää jutut menee vaan nopeammin jakeluun, kun ne on aiemmin jo opelteltu: Autosta ei loikata ilman lupaa, lenkillä ei pääse eteenpäin kiljumalla, jos rähisee naapurin koirille, joutuu takaisin kotiin jne. Vaatii pitkäjänteisyyttä ja hermoja(joita mulle ei niin hirveesti ole jaettu :D) Mutta päättäväisyyttä multa löytyy! Lenkillelähdöt ei ole lenkille lähtemistä sananmukaisesti, vaan ne otetaan koulutussessioina. Ei olla välillä päästy kovinkaan pitkälle! :)
Mun kanssa kaksin menee jo ihan jees ja äkkiä rauhoittui, vaikka Hukikin oli mukana. Kun pojat olivat mukana ja siinä sivussa nahistelivat vielä keskenään, Nerin oli tosi vaikea rauhoittua. Se menee välillä johonkin omaan maailmaansa, tuijottaa korvat luimussa eteen, vinkuuu ja vetää eikä siihen tahdo saada mitään kontaktia.

Otettiin viikon kipulääkekuuri ja ensi tiistaina mennään Nerin kanssa tutustumaan hierojaan. Katotaan kuinka "kemiat kohtaavat" :)

Ollaan me tasapainoisen arkielämän treenailun lisäksi tehty kaikenalaisia nenätöitä ja rullatreeniä.

Selvästikkään ei hyvä päivä

Toko-koe 24.9. valkeakoskella

Oli huono päivä mulla sekä Nerillä! :( Heräsin aamuyöstä hirveeseen päänsärkyyn -> migreenilääke. 15 minsan päästä mä roikun vessanpöntöllä oksenuskouristukisssa, mutta onneks ei tullut mitään pihalle, niin ei menny migreenilääke hukkaan. Sängyssä meni yhteentoista - Onneksi EVL-luokka oli vasta yhden jälkeen.
Jos ei alkanut hyvin päivä mulla, niin ei Nerilläkään  - Taas lenkille lähtiessä hirvee levoton riekkuminen ja kiljunta. Mutta tällä kertaa mulla pysyi kyllä hermot hallinnassa.
Vinkuminen, piippaaminen ja ulvahtelu jatkui koepaikalla... ja kokeessakin.

Pisteitä 224 ja harmittava EVL2, joka ei todellakaan tyydyttänyt mua
Tuomarina oli Räsäsen Riitta ja yksilöliikkeet suoritettiin kahdessa osassa, me Nerin kanssa ekana.
Paikalla oloissa päästiin taas reunaan, kun EVL:ssä ei ollut kuin kaks koiraa, joten lisäkoira oli keskellä.
Istuminen 10 - ei ihan hirveesti tuijotellu alussakaan
Makaaminen 10 - Kaikki koirat makas hievahtamatta

Saatiin pitää ihan hyvä tauko tässä välissä.
Yritänpäs muistaa liikkeet järjestyksessä:
Ruutu 5 - Neri oli menevinään ruutuun jo merkille lähetettäessä - juoksi merkin ohi ja pysähtyi reunanauhan eteen. Uus merkki-käsky... sen jälkeen... mulla lyö tyhjää ... mä en muista miten koko homma meni, mutta ainakin Neri meni vielä ruudustakin yli ja käskyjä tuli taas.... Nollille sen piti ens mennä, mutta vietiin kuitenkin homma loppuun. Riitta lakeskeli käskyjen määrää ja totesi, että kun koira oli totellut lisäkäskyjä aikailematta, saatiin toi vitonen. Ehkä se ansaitiinkin, jos mun "steimaa" luokiteltiin yhdeksi käskyksi... :)
Ohjattu 8,5 - Alussa Neri odotti levottomana liikkeelle pääsyä, äännähti liikkeelle lähtiessään ja pyöräytti taas kapulaa. Muuten hyvä ja reipas suoritus.
Seuraaminen 7,5 - Neri äänteli, kolisteli mun jalkoja hampaillaan, ja juuri pahimmin tuomarin edessä, ja tuijotteli välillä eteen, mutta piti paikkansa jotenkuten
Sit ne epäonnen Kaukot 0 - Mä en edes muista, missä järjestyksessä liikkeenvaihdot tehtiin, niin sekaisin mä menin. Alkoi ihan hyvin mutta sit mä sekosin, kun mun piti katsoa vuoroin koiraa ja vuoroin sivulle liikkuria. Liikkuri oli niin lähellä mua ja aika paljon sivussa. Näin sivusilmällä, että liikkuri liikutteli merkkiä ja katsoin, että siinä oli "maahan" ja mä aloin sitä jo koiralle vinkkaamaan, mutta sehän olikin maassa. Käännyin hätäsesti uudestaan kattomaan liikkuria ja nyt kyltissä luki "seiso". Mulle tuli kiire ja hihkaisin ja huitaisin liian hätäsesti -> Neri pomppas seisomaan noustessaan eteenpäin. Sen jälkeen mulla meni pasmat sekaisin, kun vilkuilin vuoroin koiraa ja vuoroin liikuria. Annoin "peru"-käskyssä käsimerkin vasemmalla, vaikka olen aina antanu sen oikealla, ja lisäks sopersin käskyn lähes kuulumattomasti - > Neri meni maahan. Äkkiä lisäkäsky "istu", nyt sentään merkki oikealla kädellä ja Neri korjasi heti. 
Saldo: yksi lisäkäsky ja koira oli pompannu eteenpäin lähes oman mittansa - Nolla! Silittelin ja kehuin Neriä ja sanoin että "mun moka". Riitta näki kyllä, miks mulla oli menny pasmat sekaisin ja antoi noottia liikkurille huonosta sijottumisesta - Sanoi, että liikkurin pitäis olla sellasessa paikassa, ettei ohjaajan tarvi käännellä päätänsä. Eli lähempänä koiraa ja vähemmän sivussa. Mutta nolla on nolla :( Tää harmitti mua niin vietävästi, kun Neri on yleensä hyvä kaukoissa, kunhan mä itse pysyn kuosissa!

Tauko - Mä palkkasin Neriä ja nieleskelin karvasta pettymystä ja yritin koota itteeni. Teki mieli lopettaa koko homma siihen, mutta sit iski sisu, että kyllä mä hoidan tän kunnialla loppuun

Tunnari 9 - Neri meni tosi hienosti kapuloille aloittaen haistelun oikealta, kolmannen nappasi varmasti suuhunsa heti kun oli sen haistellut. Ei pureskellut, mutta palautusvauhti oli hiiiiidas ja mä tuijottelin taivaita, etten vaan painosta koiraa. Hyvä luovustus. Ja mä tarkastin kapulan molemmat päät ja epäusko iski: ei merkkiä! Riitta tuumas, että mistä moinen ilme ja kun katsoin kapulaa uudelleen, merkki olikin yhdellä sivulla (Sama epäuskon ilme oli toisellakin EVL-koirakon ohjaajalla :D)
Z (I-M-S) 9 - Oikeat vaihdot ja seuraaminenkin oli nyt parempaa
Luoksetulo 7 - Apua! Lähtökulmasta 10 metrin päässä oli äänekkäitä pikkupoikia leikkimässä jonku hökötyksen päällä ja Neri iski niihin silmänsä. Se lähti poikia kohti kiinnostuneena pää pystyssä(ja olisko ollu vähän karvatkin) Johan meni pojat hiljasiks. Jouduin huutamaan Neriä aika napakasti, että sain sen alkuasentoon, ja siinäkin Neri vielä kuikuili taakseen nassikoihin päin. Maahan meni kuitenkin tosi hyvin. Ja voi luoja mikä vauhti sillä oli luoksetulossa! Neri tuli sieltä, kun olis jäniksen perässä! Mä annoin seiso-käskyn tosi napakalla äänellä - Stoppi vauhtiin nähden ihmeen hyvä. Sama vauhti jakui ja maahan meno valui ihan liikaa....
Metallihyppy 8 - Suoritus muuten loistava, mutta.... pihinää odottaessa, ulvahdus lähtiessä, urahdus kapulalle ja ihme urinaa vielä mun vierelle tullessa. Ei voinu muuta kuin todeta: "Mistä noita ääniä oikein tulee???"

Neri piippasi liikkeiden välilläkin, muttei häiritsevän paljon - Riitta ei edes huomauttanut siitä. Hyppi se välillä mua vastenkin, mutta kun oltiin paikoillaan ja Riitta selvitti, mista pisteet ja niiden menetykset muodostui, Neri seisoi ihan nätisti mun vierellä - Ei yrittänyt edes karata pois kehästä! :)

Tätyy tunnustaa, että itku siitä vielä mulle tuli, kun mä olin niin luottavaisella mielellä kokeeseen menny. Ja mä olisin niin kauheesti halunnu saada tokosta sen kolmannen ykkösen tänä kesänä, että voin jättää sen treenaamisen sivujuonteeksi. Nyt ei ole ulkokokeita tiedossa enää ja Neri käy hallissa niin valtavilla kierroksilla, ettei hallikokeisiin ole asiaa, ennekuin siellä oloa on treenattu. Eipä meillä ole kyllä kokeisiin muutenkaan asiaa, jollen saa Nerin mielentilaa kuosiin.
Lähdettiin illemmalla geokätköjä hakemaan. Neri piippasi autossakin, mitä se ei ole tehnyt vissiin millokaan aikaisemmin. Autosta poistuessaankin ulvahteli ja hihnassa kulkeminen oli todella vaikeaa ja vaati jatkuvaa piippaamista. Kun päästin Nerin metsässä vapaaksi, se poukkoili päämäärättömästi edestakaisin, kuin mikäkin ADHD!

Epäilen, että Nerin levottomuus johtuu osittain selkälihaksien jumituksesta. Eilen painelin sen selkää ja se vaikutti olevan selvästi arka ja lapojen takana tuntuu lämpöä. Tulehdus lihaksessa? Soittelen tässä hierojalle, jota Kaarina suositteli. Osaa kuulemma hyvin käsitellä epäluuloisiakin koiria. En ole vielä saanut kiinni...

Toinen EVL1 saavutettu

Aika hurahtanu nopsaan enkä ole ehtinyt kirjoitella, mutta nyt yritän muistella "menneitä".
Olin itse viikon poissa, Lapissa vaeltelemassa, ja Neri on ollut sen jälkeen tosi levoton.
Tokoa kerettiin treenailla silloin tällöin ja on ollut tunne, ettei kerkiä harjoitella millään tarpeeksi, etenkin ennen pm-tokokoetta. Treeneissä ääntelykin palasi ja pelkäsin, että se vingahtelisi koesuorituksessakin.

Piirinmestaruustoko 11.9. Valkeakoskella - EVL1 264 pistettä
Hyvin se koe kuitenkin meni, kun saatiin ykköstulos pk-rotuisia koirakoita ankarasti tuominneelta tuomarilta(Timo Pussinen).
Mulla taas migreeni ja Neri oli aamusta lähtien tosi vaikealla tuulella - riekkui ja kiljui lenkille lähtiessä ja mut meinasi vallata jo epätoivo. Koepaikalla se murisi kaikille ohitettaville ja ohittaville koirille, vaikkei ne edes katsoneet Nerin suuntaan.
Mutta luojan kiitos kehässä se toimi kuitenkin joten kuten ja pysyi hienosti lapasessa, vaikka kaikki liikkeet suoritettiin putkeen, "normaalissa" järjestyksessä.

Istuminen 10 - Istui paikallaan, mutta tuijotteli toisia koiria
Makaaminen 10 - Tuijotti maahan käskyn aikaan johonkin oikealla ja meni vähän vinosti maahan. Pää oli kuulemma pyörinyt, kun oli seuraillut ympäristöä. Marja sanoi, että jossain vaiheessa Neri oli lukinnut katseensa kehän ulkopuolella oleeseen Lola-bortsuun sen näköisenä, että Marja katsoi parhaaksi viedä Lolan näkymättömiin.
Mä olen tässä tullut huomaamaan, että Neri on joka kokeessa paikallamakuun jälkeen kehästä poistuttua ärähtänyt sille koiralle, joka on ollut sen vieressä(onneksi ollaan oltu lähes joka kerta reunassa, joten koiria on ollut vain yksi :D) ja tällä kertaa sen sai osakseen berni-parka.
Seuraaminen 7 - Ei se nyt kauhean pahaa ollut. Neri yritti kovasti olla muka kontaktissa, mutta turhautui jossain vaikeessa ja alkoi kolistelemaan hampaita mun reiteen sillä seurauksella, että kulmahammas tarttui mun farkun lahkeen sisäsaumaan. Sen jälkeen mä hihittelin loppuseuraamisen ajan. Perusasennot oli olleet vinoja.
Z 6,5 - Voi pyhä jysäys! Taas jäi istumisen seisomaan. Seuraaminen levotonta ja hammas jäi taas kiinni mun housuun juuri ennen liikkurin käskyä ja päästin "istu"-käskyn jotenkin epämääräisesti korahtaen.
Luoksetulo 8 - Kova vauhti, joten stopit valui
Ruutu 9 - Loistavaa! Toinen kerta, kun Neri kokeessa pysähtyi kerrasta ruudun sisään! Hyvin maahan ja reippaasti sivulle. Mä horjahdin juuri, kun Neri tuli seuraamiseen, joten Neri etääntyi musta.
Ohjattu nouto 8 - Hyvin bongasi merkin, vaikka vasenta/oikeaa arpoessaa tuomari  peitti näkyvyyden merkille, joten en voinut sitä etukäteen Nerille vinkata. Merkiltä vauhdilla kapulalle ja pisti siellä sitten zembalot pystyyn - Pyöritteli kapulaa etutassuillaan useita pyörähdyksiä. Palautus reippaalla ravilla.
Metallihyppy 9 - Valitsin keskikokoisen metallin... Onneksi! Kapulat oli tehty happoteräksestä ja painoivat järkyttävän paljon. Ei taida paino ihan sääntöjen puitteisiin mennä... Neri teki muuten hienosti, mutta luovutuksessa kapula roikkui suupielessä ja Neri päästi kapulasta irti ennekuin mä olin ottanut siitä otteen. Nappasin kapulan suurinpiirtein ilmasta. Tuomari: "Oli muuten todella hieno pelastus!"
Tunnari 7,5 - Neri potkasi alkajaisiksi oman pois rivistä, haisteli viereistä ja meni sen jälkeen tarkistamaan sen siirtämänsä, reagoi heti ja toi kävelyvauhdilla vaihtaen matkalla kapulan asentoa suussa. Jostain syystä kapula piti ritinää vaikka siinä ei ollut, kuin pienet hampaan painaumat. Tuomari tuumasi "Puri kapulaa niin, että rutina kuului tänne asti!" Mä kyllä yritin vähän protestoida, ettei kapulassa ole isoja puremajälkiä...
Kaukot 8 - Neri teki oikeat vaihdot mutta oli levoton. Seisomaan nousuissa pompsahti ilmaan ja sei-is sekä sei-maa tuli eteenpäin. Nettoetenemä oli jotain 20 senttiä.

Olihan taas työvoitto! Nerin levottomuus ja keskittymättömyys näkyi juurikin noissa noudoissa: tunnarikapulan "pureskelussa", ohjatun kapulalla leikkimisessä sekä metallin "roikottamisessa" ja tietty koukojen hypähtelyssä. Muttä ääntelyä ei onneksi ollut, muuta kuin kerran muistaakseni seuraamisen aikana.
Mä olen tosi tyytyväinen, että suoriuduttiin noinkin hyvin tuolla mielentilalla. Mä kyllä pelkäsin etukäteen, että Neri pitkään tauottomaan suorittamiseen turhautuessaan hyppii mua vasten tai yrittää joka välissä häipyä kehästä. En siksi oikeastaan vapauttanut Neriä kertaakaan koko koesuorituksen aikana. Liikkeiden jälkeen silittelin vaan rauhoittavasti sen rintaa ja kehuin hiljaa. Kerran Neri vapautti itse itsensä liikkurin "kiitos"-sanasta ja alkoi hyppiä mua vasten.
Toi mua vasten hyppiminen kokeessa on jännä juttu, koska Neri ei juurikaan tee sitä muulloin.

Nyt on yritetty saada noutojen kapulannostoa ja palautusta rauhallisemmaksi viemättä kuitenkaan intoa ja vauhtia. Se on sellaista tasapainoilua! :)

Huomenna yritetään taas....

Ahkeran viikon päätteeksi EVL1 :)

Tänään oltiin Mutalan kentällä tokokokeessa, tuomarina taas Kurtti. Että pitikin olla taas kuuma päivä - Kentällä hellelukemissa.
Oltiin Nerin kanssa ensimmäisiä suorittajia, eli lähes suoraan paikallaoloista seuraamiseen. Oli se vaan kovaa puurtamista. Oltiin kumpikin aivan poikki kokeen jälkeen. Neri oli jotenkin tosi levoton ja keskittymätön. Vaikka nyt tulikin ykköstulos, niin viime kokeesta jäi jotenkin kokonaisuutena parempi fiilis! :-/

Suoritimme...

Istuminen 10 - Sainpas opetettua, että siellä pitää oikeesti istua
Makuu 10 - Neri makasi "lehmämakuulla", kun palasin. Muut oli tosi hienossa asennossa, mut kuitenkin Nerikin sai kypän
Seuraaminen 8 - Lopussa alkoi herpaantua, ja viimeisessä perusasennossa jäi läähättäen seisomaan muissa maailmoissa. Jouduin antamaan istu käskyn
Ruutu 7 - Kaartaen ruutuun ja takaa yli. Ja taas niitä käskyjä viljeltiin...
Tunnistusnouto 9 - Potkaisi laitimmaista kapulaa. Omaan reagoi heti ja toi Nerimäisesti
Luoksetulo 10 - Hurja vauhti, siihen nähden hyvät pysähdykset. Tätä en ole viittiny treenata edes enää, kun en saa sitä treenillä paremmaks, jos en keksi jotain uutta tekiikkaa.

Tauko

Z(S-I-M) 7 - Istumisen jäi seisomaan. Huono seuraaminen käännöksessä, juuri ennen istu-käskyä Neri paukahti ihan liki, kun oli hairahtanut johonkin puolen metrin päähän, ja mä annoin ärtyneenä käskyn väärällä äänen painolla. On se niin herkkää... huoh
Ohjattu 8 - (Tässä kyllä Kurtti-lisää) Merkille pysähtyi, mutta huonosti kekittyyneenä Neri lähti "oohae"-käskyllä jotain ihme lenkkiä tekemään ensin keskikapulaa kohti ja siitä oma-aloitteisesti kääntyen vasemmalle. Mä huudan "ooop"... ja Neri palas merkille ihmettelemään. Uusintakäskyllä lähti hienosti hakemaan oikeaa kapulaa, niinkuin olis muka ollu eka käsky! :)
Kaukot 10 - Vasen jalka oli kyllä siirtynyt eteenpäin, mutta kun tuomari oli oikealla puolella :D
Metallihyppy 10 - Mä ajattelin vaan, että "kohta päästään täältä". Neri töni kapulaa jaloillaan ennen nostoa, että kai se ajatteli: "päästäis jo täältä", että ei kyllä kypää ansaittu.
Yhteensä 284 pojoo

Nää kokeet on kyllä niiiin raskaita. Miten jotku jaksaa käydä monena päivänä, tai edes viikonloppuna peräkkäin?
Seuraava koe on sitten neljän viikon päästä. Eikä ole liiemmälti aikaa treenata, kun lähden itse tässä välissä reiluksi viikoksi vaeltelemaan Lappiin.
Neriä ei voi vaellukselle mukaan ottaa, kun ollaan vieraan porukan kanssa ja osa matkasta tilausbussilla. Kunhan saadaan kokemusta ja uskalletaan lähteä omallakin porukalla pidemmälle vaellukselle...

Ahkera viikko

Viime viikon loppuviikko meni taas laiskotellessa, mutta tämä viikko ollaan oltu kovin ahkeroita! :)

Maanantaina tokoa ja hakua
Ennen hakutreenejä kipaistiin Levekin kentälle treenaamaan ruutua. Ruudut kentän molempiin päihin ja lähettelin Neriä merkiltä molempiin suuntiin. Neri sai katsella, kun rakentelin ruudut, niin ei niiden löytäminen ollut yhtään vaikeaa. Nyt alkaa mun aiheuttama "oikeanruuduntrauma" parantua ja Neri lähtee innokkaasti sinnekin puolelle. Hakeutuu ruudussa yhä turhan lähelle vasempaa reunaa. Tätytyis ottaa kuuri oikean paikan hakua ruudussa, mutta kun lyhyeltä matkalta Nerin vauhti ei ole yhtä kova, kuin kisamatkalta, joten se käyttäytyy eri tavalla ruudussa ympäri kääntyessään. Toistoja toistoja...

Haku aloittelevien ryhmän kanssa Roominvuorentien maisemissa. Mä tykkään kivistä ja kallioista, ja siellä niitä oli, eli kiva paikka. Näkyvyyskin aika hyvä useimmissa paikoissa ja ihan hyvä tuuli oikealta. Nerille viisi maalimiestä, monta uutta tuttavuutta.
Ensimmäinen valmiina oikealla takalinjalla etukulmasta n. 10 metriä edenneenä kiven alla. Alueella oli häkkipiilo hieman linjasta sivussa ja Neri iski silmänsä siihen, joten en saanut sitä millään lähtemään suoraan linjaa pitkin. Neri tarkasti piilon nopeasti ohimennessään ja päästi sen jälkeen wuf-äännähdyken, jonka tulkitsin Nerin tuntien tarkoittavan "ei se ollutkaan siellä, missähän se mua vaanii". Jatkoi matkaa reippaasti ja joutui hakemaan jonkin aikaa, enne kuin paikallisti maalimiehen. Hyvin kävi kulmankin tarkastamassa ja teki töitä takalinjalla.
Toinen mm vasemmalla etukulmassa, risunkakaisuääniapu. Siellä myös piilo matkalla ja toistui sama kuvio, kuin ekallakin, eli wuf piilon tarkastuksen jälkeen.
Kolmannen piti olla alueen puolivälissä takalinjalla. Lähetyspaikassa piti hypätä alussa kalliolle ja Neri lähtikin reippaasti, mutta kääntyi etenemään alueella n. 25 m:ssä. Hetken annoin koiran mennä, mutta huutelin sitten pois. Neri teki hyvän laatikon - Se vaan ei ollut tarpeeksi syvä.
Uusintalähetyksellä neuvoin menemään suoraan kauas ja likkahan lähti. Meni aikaa, eikä mitään kuulunu, välillä näin vilauksen koirasta edenneenä alueella. Lopulta kiipesin kalliolle ja menin tutkailemaan tilannetta. Siellähän Neri olikin jo maalimiehellä... hakualueen takakulmassa. Mm oli edennyt liian pitkälle. Oikeastaan ihan hyvä kokemus mulle  - Korkea aika alkaa munkin luottaa, että Neri oikeasti etsii mm:n, vaikkei se olisikaan juuri siellä suunnassa, mihin mä näytän :)
Neljäs mm valmiina uudessa metsästyspiilossa ja sehän olikin Nerille kamala paikka. Neri hakkui karvat pystyssä piiloa parin metrin päässä, mä menin viereen rauhottelemaan ja kertomaan, että siellä on heppu ja naminamia, mutta Neri vaan hakkui. Kun namipurkki maalimiehen kädessä ilmestyi näkyviin, Neri säikähti vielä enemmän. Mä jo pelkäsin, että se iskee hampaansa maalimiehen ranteeseen. Yht'äkkiä Neri hokasi, että siinähän on palkkapurkki ja rauhoittui. Sen jälkeen piilo ja mm ei pelottaneet yhtään ja Neri kävi jopa tutkimassa piilon sisältä.
Viimeinen oli sitten joku kiva ja helppo haamuilu ja Neri sai siellä loppupalkkansa. Vapauduttuaan hakuvermeistä Neri lähti edellä keskilinjalle ja tutkaili vieraita ihmisiä uteliaana, ei mitään puhkumista.

Tiistaina tokoa Levekin kentällä

Aiheina hyppynoudon alku ja paikallaan pysyminen käskytyksessä. Neri oli kovilla kierroksilla ja kuin virittynyt jousi valmiina hyppyyn. Liikkurin käskytyksiä se ei edes kuullut, kun vahti kentällä muita koiria, etteivät ne käy varastamassa HÄNEN kapulaansa. Hypyssä sitten päästi murinaa

Toisena aiheena ohjatun merkki, kun liikkuri on vieny kapulat. Kylläpä olikin vaikeaa pysähtyä merkille. Neri ei voinut kierroksiltaan keskittyä yhtään, vaan yritti ampua suoraan keskikapulalle. Ensimmäisellä lähetyksellä pysähtyi kuitenkin käkystä ja paluumatkalla vilkaisi merkkiä siihen malliin, että luulin se hokanneen mikä on homman nimi.... mutta ei - Toisella merkki-käskyllä täydellä vauhdilla keskikapulalle, eikä edes pysähtynyt kiellosta vaan murahti vastalauseen ja otti perhana kapulan suuhunsa. Siitähän multa pääsi pari kirosanaa ja johan putosi kapula! :)
Otin muutaman kerran pekkää merkkiä ja sitten vietiin kapulat uudelleen. Neri lähti taas hirmuvauhdilla(yleensä ei pidä kauheeta kiirettä merkille menossa) ja mä oli varma, että taas painaa ohi, mutta Neri kiepsahti komeasti merkin taakse. Siitä palkaksi lentävä lihapulla. Sitten vielä merkki, merkille pysähdyksestä kehu ja lähetys hakemaan vasen. Vauhdikas palautus - Saispa tuon pysymäänkin vauhdikkaana, kun Nerillä noudon palautuksen on yleensä olleet lönköttelyä.

Pari ruutuunlähetystä, ensin lyhyeltä matkalta ja sitten ylipitkältä matkalta - Hyvin!
Lisäksi tehtiin vähän seuraamista... tai oikeastaan Neri tarjosi sitä itse ja oli hurjan tsemppinä - Suorastaan nojaili. En teidä mistä koiran kierrokset johtui - Yleensä tokossa ollaan hyvinkin alhaisessa vireessä.

Keskiviikkona agility ja ohjattua

Ennen agitreenejä otettiin Liisan ja Lukan kanssa tokottelu pikatreenit. Ensin Liisalle muutamia liikkeitä käskytettyinä, Neri sillä aikaa paikkamakuussa. No, Neri kyllä makaili.

Nerin kanssa treenattiin ensin pelkkää merkkiä, jonka jälkeen Liisa vei meille ohjatunnoudon kapulat. Neri pysähtyi hyvin merkille, siitä pallopalkka. Uusintamerkki - hyvin - sanallinen kehu ja lähetys hakemaan oikea. Hyvin Neri lähti, mutta töni kapulaa nostaessaa, reipas palautus loppuun asti. Lähetin Nerin hakemaan vielä vasemmankin - Hieno kaari vasemmalle kapulalle ja nätti nosto ja vauhdilla takaisin. Nyt palkkasin hihkumalla kehuja heti, kun oli ottanut kapulan. Kapulan nostoa aletaan hioa, kunhan liike on muuten varmempi.

Agilityssä on ollut kolmen kerran tauko. Ja eipä nyt mitään mainittavaa :-/ Tää ei taida olla meidän laji. Mä en ole tainnut saada tänä kesänä agissa juurikaan onnistumisen kokemuksia. Ei olla kehitytty oikeastaan ollenkaan. Meidän treeniaika menee rauhoitteluun.
Neri ei pysy lähdössä millään paikallaa - Ei auta, vaikka mä yrittäisin olla kuinka cool tai olisin sille kuinka vihainen. Neri on ihan omassa maailmassaan. Ja kun mä joudun lähettämään Nerin suurinpiirtein viereltä liikkeelle, niin eihän siitä mitään tule.
Neri sotkeutui pussin kankaaseen, riehui siellä sisällä ja hyppi ilmaan pussin kanssa. Lopulta koko kangas irtosi kehikosta. Kiinnitettiin kangas ja ei muuta kuin uudelleen pussiin ja taas Neri sotkeutui siihen. Neriä ei haitannut yhtään pussiin sotkeutuminen - Aina yhtä innoissan se sinne sisään sujahti. Ohjaaja sanoi, että Neri nousee liian aikaisin pystyyn asentoon ja sotkeutuu siksi pussiin. Laitettiin sitten palkka Nerin nähden heti pussin jälkeen alustalle maahan. Nyt pussin läpimeno oli hieman sujuvampi.
Tauon jalkeen puomia - Nerillä ei ole hajuakaan, mitä siltä odotetaan kontakteilla. Kerran pääsi nappaamaan namit, vaikka oli hypännyt kontaktin yli. Otettiin hihnajarru käyttöön ja nostin Nerin alastulolle. Neri pysyi pysäytettynä kyllä suhteellisen hyvin paikallaan lähtölupaan asti.
Lopuksi treenattiin keinua - Tässä Nerin on paljon helpompi pysähtyä kontaktille, kun se jarruttelee itse vauhdin keinahduksen ajaksi.

Torstaina hakutreenit

Birgitanpolulla, Neri oli mukana tallaamassa. Levittelin alueelle niitä Nerin pelkäämiä piiloja, jotka ei nyt olleetkaan yhtään pelottavia. Neljä maalimiestä.
Ensimmäiset etukulmiin mielikuvina. Nerillä oli hyvä tatsi päällä - Tosi reippasti ja suht suoraankin paineli maalimiehille.
Kolmas valmiina telttapiilossa - Hyvin löysi ja kurkisti reippaasti piilon sisään.
Neljäs helppo haamu aika lähellä.
Hieno homma! :)

Tuplanolla

3.8. ensimmäisessä EVL-kokeessa Kangasalla
Ja niinhän siinä sitten kävi, että Neri teki hyvää työtä niissä liikkeissä, mitkä se oikeasti osasi ja sitten tuli pari nollaa. Toisen nollan otan omaan piikkiini, ja toisen voin sitten laittaa helteisen ilman piikkiin (seli seli) :D
Tuomarina oli Kurtti, joka oli hyvin herttainen ja kiltti. Ja liikkeenohjaaja oli loistava ja aivan ihanan kärsivällinen, mä kun varmistin lähes joka liikkeen alussa asioita :D

Liikkeet suoritettiin kahdessa osassa. Muistaiskohan vielä järjestystä...
Paikalla istuminen 0 - Oli mennyt maihin. Tuomarin mukaan puoleen väliin oli kuulemma istunut ihan paikallaan ja sitten valunut maihin rintamasuunta melkein piiloa kohti. Piilo oli kummallisesti lähes koirien sivulla. Vähän mä olin järkyttynyt, kun tulin piilosta - Mulle ei ollut tullut mieleenkään, että Neri voisi mennä maihin, kun ei ole sitä tähän mennessä tehnyt. Tosin ei tuota treeniäkään ole takana kovin montaa kertaa :)
Paikkamakuu 10 - oli valahtanut lonkalle
Ruutu 0 - Tämä oli vähän odotettavissakin. Neri ei yhtään nähnyt, missä ruutu on. En nyt muista kuinka monta käskyä oikein annoin(tästä on olemassa videomateriaalia-tarkastan), mutta luulin niitä tulleen jo monta liikaa! Viimeinen ohjauskäsky oli "eteen", kun Nerin suunta oli ruutua kohti ja sillä käskyllä Neri juoksi vauhdilla eteenpäin ja löysi ruudun. Menin tyhmä vielä antamaan pysäytyskäskyn ennen maahanmenokäskyä, meinaan tuomarin puheista sain sen käsityksen, että olis tullu pisteitä, jos olisin jättänyt sen antamatta. Saatiin suorittaa loppuosakin ja se meni hienosti.
Seuraaminen 10 - Tuomarin mukaa oli komeaa pk-seuraamista, eli hieman turhan tiivistä. Ei kyllä ihan kympin arvoista. Jokin oikealle käänös väljä ja jossain vasemmalle käännöksessä jäi vähän eteen. Lisäksi kolkutteli hampaitaan mun reiteen juoksuosuudella ja alkoi turhautua pitkään seuraamiskaavioon. Eipä olla tuollaistakaan yhtään treenattu.
Seuraamisen loputtua Neri hyppi mua vasten ja se olisi ollut kyllä EVL:ssä varoituksen paikka, mutta eihän Juha... :)
Kaukot 10 - Neri teki jälleen loistavat vaihdot. Harvoin treenissäkään onnistuu noin hienosti :D
Tunnari 10 - Sain pitää kapulaa kädessä varmaan alle 5 sekuntia. Kädetkin oli aivan kuivat, joten pieni epäilys oli... Mutta Nerihän klaarasi homman
Tauko
Luoksetulo 9 - Tosi hyvät pysähdykset Neriksi
Z 10 - Neri teki hienoa työtä, mä aloin jo hieman horjahdella
Ohjattu nouto 8 - Neri unohti merkin, ei bongannut sitä ollenkaan. Lähti suoraan menemään ja pysähtyi kyllä käskystä, mutta kerkisi ringin ulkopuolelle. Uusi "merkki"-käsky, jolloin Neri lähti mua kohti ja kun oli ringissä, huusin pysäytyksen. Siitä lähetys vasemmalle, hieno nouto ja reipas palautus laukalla.
Metallihyppynouto 10 - Neri värähti kyllä hippusen liikkurin "käskystä" ja mun heitto oli ihan vino, mutta Neri tuli kuitenkin hienosti hypyn kautta takas.
Yhteensä 240 pistettä ja EVL2
Kuvat on ottanut Sari Juuti - Kiitos Sari!

Metalliloikka ei osu ainakaan esteeseen :)

Ohjaajalla keskittynyt ilme: "Seiso-istu-maahan, seiso-istu-maahan...."

Kilpailukirjan haku: 240 pistettä EVL2 ja 3.sija

Loppuposeeraus - Mehän ollaan Nerin kanssa sävysävyyn :D