Pihatokot ja vetohiihto

Tänään tereenattiin pihassa ruutua, tunnaria ja jääviä uuden "idarin" muodossa.
Ruutuun Neri yhä menee liian lähelle vasenta reunaa ja kerran jäi ruudun eteen, siitä lisäkäskyllä osasi jatkaa ruutuun. Seuraamiseen tuloa treenattiin erikseen - ensimmäisellä kerralla tuli kaarroksen kautta, muut hyvin. Palkkaan sylkemällä namin suustani, niin koira ei ala tavoittelemaan palkkaa kädestä.
Tunnarissa panostettiin kapulan pitämiseen pureskelematta. Palkkailin pelkästä kapulan rauhallisesta suussa pitämisestä.
Uudesta idarista Neri tykkäs ja toimikin muuten hienosti, paitsi ensimmäisellä jäi taas seisomaan istu käskyllä. Tätä täytyy nyt varmistaa käsiavulla, että menee taas selkäränkaan.

Sain tänään revittyä itteni vielä hiihtoladullekin Nerin kanssa. Olenpas ollut reipas! :) Hiihtokokeeseen on  aikaa enää kaksi viikkoa, joten on jo syytäkin alkaa olemaan reipas. Kierrettiin tällä kertaa kaksi kierrosta kierrosten välillä huilaamatta. Ei siitäkään ihan kisamatkaa vielä tullut, mutta lähelle kuitenkin. Ihan hyvin se meni... paitsi että mun hengitys vinkui, kun astmaattisella mopsilla! :D Ohitettiin russeli, joka taisi olla miehellä fleksissä, hyvä ettei yli juostu. Mä huusin kyllä hyvissä ajoin, että tullaan vasemmalta ohi, mutta fleksinarussa koiran kelaaminen luokse taitaa kestää.
Niin, ja vedin toisella kierroksellä rähmälleni, kun yritin hiihtää wassua henkihieverissä ja lihakset hapoilla.- Sauva suksien väliin ja meikä kyntää latua rinnoillaan! :D Ei siinä ehtiny muuta kuin huutaa: "Neriiiiiii!" Neri kääntyi ihmeissään katsomaan mitä mä siellä maassa makaan.
Hiihdon jälkeen verryttelylenkkeiltiin  bouvieruroksen kanssa. Neri kunnioitti kummasti isompaansa, eikä edes yrittänyt ärsyttää. Hienosti menivät rinnakkain hihnassa, mutta kun pääsivät vapaaksi, buovier alkoi haukkua. Neri inhoaa haukkumista ja yritti komentaa poikaa olemaan hiljaa! :)

Hallissakin välillä

Sunnuntaina tokoa SDP-halissa

Hallitaukokin tehnyt hyvää, kun halliin meno ja siellä oleminen oli Nerille jotenkin vähemmän stressaavaa. Aiemmin Neri halusi koko ajan vaan lähteä pois sieltä.
Käytävällä ensin perusasentoa ja kontaktia toisten koirien vieressä. Roihu-bortsu kiinnosti välillä. Kentällä heti 4 minuutin paikkamakuu, dami etujalkojen välissä. Pysyi kuulemma rauhallisena ja kokoajan samassa asennossa.
Kentällä oli ruuhkaa - seitsämän koirakkoa pinellä alueella, mutta sopu sijaa antaa.....
Yritettiin jääviä - jopas oli vaikeaa, kun nämä on yleensä olleet Nerille luontevia. Ei menannut millään mennä istumaan vaan jäi seisomaan useita kertoja. Maahan käskyllä meni sitten istumaan! :-O Seisomaan sentään jäi ensimmäisellä kerralla.
Kaukoja häiriössä ja muutaman metrin päästä. Muuten hyvin, mutta seisomasta maahan edelleen etenee vähän ja toisella kerralla maasta seisomaan noustessa pari levotonta jalan siirtoa.
Ruutu meni vähän penkin alle, kun ekalla kerralla, juuri kun Neri oli ruutuun tulossa, ihan läheltä joku käski koiraansa maahan. Neriltä meni pasmat sekaisin ja se kääntyi kysyvästi mua katsomaan. Sen jälkeen ei mennyt ruutuun asti vaan jäi sen eteen. Käytiin yhdessä "tutustumassa" ruutuun ja lähettämään kauempaa - Meni ympäri kääntyessään vasemmalta ruudun ulkopuolelle. Pakko laittaa namia alustan päälle keskelle ruutua ja sen jälkeen vielä kerran ilman namia. Oli vähän innotonta.
Tunnari liikkurin kanssa. Meillä oli selkä muihin treenaajiin päin ja Neri kääntyi ympäri jonkin aikaa mun jälkeen katsomaan, ettei kukaan toisista koirista pääse yllättämään. Siitä palautus oikeaan asentoon käsiavulla, eli pyöräytin koiran oikealle paikalle. Pysyi sen jälkeen rauhallisena paikallaan ja lähti mun käskystä. Ei rynnännyt kapuloille, haisteli hyvin, meni ensin oman ohi ja haisteli loputkin läpi, toi oman. Pureskeli vähän tuodessaan. Otettiin tämän jälkeen liike uudelleen ilman kapuloita. Neri pysyi nyt kääntymättä, katseli ihmeissään mitä se liikkuri siellä itsekseen heiluu! :)
Luoksetulon stoppeja vielä. Jätin lelun Nerin taakse ja vapautin hyvästä stopista sinne. Samaan aikaan Miikku treenasi vieressä Roihun kanssa myös luoksetuloja(tai jotain vastaavaa) ja heillä myös takapalkka. Kerran jo Neri meinasi lähteä Roihun lelulle, kiellosta kääntyi omalle. Tässä vaiheessa olisi päitänyt älytä lopettaa, mutta pitihän mun sitten vielä kerran ottaa, että saadaan taas fiasko aikaiseksi! Seuraavalla kerralla vapauttaessani Miikku vapautti Roihun samaan aikaan, Neri ryntäsi Roihun perään ja Roihu karkuun.... ja taas pyydystin koiraani raivosta puhisten! :( Kurinpalautus, koira maahan kyljelleen makaamaan käskyn alle, kunnes olin itse puhaltanut suuttumusta tarpeeksi pihalle. Sen jälkeen seuruutin Neriä vähän aikaa ja lopuksi kehän ulkopuolelle koira maahan ja itse penkille istumaan ja rauhoittumaan, itku kurkussa, pettyneenä itseeni... - Enkö mä koskaan saa tuota koiraa täysin hallintaan? :(
Ja Neri oli niinkuin ei olis ees mitään tapahtunu. Ei näköjään pienistä välikohtauksista hätkähdä. Pääsi Neri sitten kuitenkin Hiskin kanssa treenien jälkeen juoksentelemaan ulkona.
Väillä vaan tekis mieli heittää hanskat naulaan, sulkea koira tarhaan ja jättää sinne, niin ei pääsis ahdistelemaan ja rähisemään muille! Mutta minäpä en heitä niitä hanskoja! Taidan kuitenkin nauttia tuon hyeenakoiran luomasta haasteesta, vaikka se väliin mua itkettääkin! :)

Laiskottaa ihan älyttömästi treenata tokoa enkä saisi millään lähdettyä hiihtelemäänkään koiran kanssa. Pimeys ja kylmyys ja lumen ahtauttamat paikat lamaannuttaa! :-/ Lenkillä sentään ollaan saatu ohitusharjoituksiakin aikaiseksi, kun meidän kulmilla on taas koirat lisääntyneet! :)
Yhtenä päivänä harjoiteltiin ruutua keittiössä - oli tosi pieni ruutu ja lyhyt lähetysmatka. Ruudun jälkeen vielä keittiötunnarit useaan kertaan peräkkäin - joka kerta oikea. Alussa sotki palikoita tassuillaan. Lisäksi ollaan treenattu nättiä sivulletuloa sisätiloissa ja pakittamista sanallisella käskyllä. Neri olikin ihan innoissaan treeneistä.
Tänään ennen pimeän tuloa ruututötsät pihalle ja saatiin lähetysmatkaksi sentään reilu kymmenen metriä. Suhteellisen hyvät ruutuun menot. Kerran jäi ruudun eteen, lisäkäskyllä jatkoi ruutuun. Sivulletlulojakin vähän pidemmällä matkalla ja kovemmalla vauhdilla - Neri yhä osuu mun jalkaan kääntyessään, mutta ei sentään hyppää mua vasten. Osumista rupesin ehkäisemään laittamalla käden nyrkkiin reidelle kohtaan johon koira osuu tai polven koukkuun, jolloin sen pää kolahtaa mun nyrkkiin tai polveen :)
Nää mun treenit on niiiiiin säälittäviä! Ei tällä tekniikalla EVLään päästä ennen kesää! :D

Vierailu ja kenkäily

Eilen kummipojan synttäreillä Lappeenrannassa

Neri käyttäytyi ihan hyvin 4-vuotta täyttävää kummipoikaa ja 2-vuotiasta pikkuveljeä kohtaan. Kummipojan vaan olisi välillä tehnyt mieli silitellä vähän liian innokkaasti ja pojan roikkuessa Nerin vetovaljaissa, Neri kääntyi ikäänkuin hampailla irroittamaan poikaa. Pääsin siinä onneksi heti ojentamaan koiraa, sekä poikaa, ettei tuollainen ole sallittua.
Vedeltiin pulkkaa ja pojat saivat mielihyvin tulla kyytiin. Neri veti innoissaan yhtään ahdistumatta kyytiläisistä ja pojat tykkäsivät vauhdista. Itse vaan en pystynyt juoksemaan kovin kovaa. Ja hikikin siinä tuli.
Itsekin otin pulkkakyytiä ja sain huomata, että Neri mokoma ei tottele ohjauskäskyjä - käskin mennä suoraan, mutta koira kääntyi vauhdissa vasemmalle ja niin mentiin pulkka sladissa - ja teki saman vielä toisenkin kerran.
Tänään lumikenkäilin Nerin kanssa saman lenkin, kuin aiemmin. Oli se yhäkin raskasta, kun lumikenkien jälkeen oli satanut jo ainakin 10 senttiä uutta lunta. Neri pystyi kyllä hyvin kulkemaan mun edellä vanhassa jäljessä. Hyvää liikuntaa molemmille! :)
Auratulla metsätiellä tehtiin luoksetulon stoppeja ja maahan menoja. Olen yrittänyt opettaa Nerille seisomaan pysähdyksessä "stoppi"-käskyä käsimerkin tilalle ja käyttänyt nyt samalla kertaa molempia. Sain huomata, että pelkkä sanallinen "stoppi" ei saa koiraa pysähtymään seisomaan - meni maahan molemmilla kerroilla. Käsimerkin kanssa seisoi. Pelkällä sanallisella "seiso"-käskyllä kyllä pysähtyi seisomaan. "Stoppi" ei ole tainnut vielä mennä jakeluun. Pakkoks mun on vaihtaa seiso stoppiin? Seiso on kyllä nyt käytössä kaukoissa ja jäävissä...
Maahan meni hyvin pelkällä sanallisella-käskyllä. Pysähdykset olivat ihan kivan nopeita. Sivulletuloa harjoiteltiin yhä käsiohjauksella törmäilyn ehkäisemiseksi. Nyt koira sitten tekee lopussa turhan ison kaarroksen, kun mä nostan käden liian aikaisin sivulta ilmaan. Eli tästä lähin käsiohajus aletaan tekemään ihan viime tingassa ja kun törmäily ja hyppiminen on loppunut, voi käden häivyttää. Helppoa kuin heinän teko... :D

Tokoa kentällä pitkästä aikaa

Eilen LeVeKin kentällä.
Koira on rauhoittunut aiemmasta - Meillähän on vielä toivoa! :)
Ensin otettiin parkkipaikalla vastaantulemis ja tervehtimisharjoituksia. Viki-rotikka oli Nerille pikkasen vaikeampi sulattaa, kun oli ollut sen kanssa sellasta pientä vääntöä aiemmin siellä metsässä. Neri ei olisi millää malttanut pysyä vasemmalla sivulla, kun oltiin Marja-Leenan kanssa "käsikädessä".
Kentällä oli ohut kerros lunta ja lumen pinnalla jäätä, eli liukasta oli. Ei mitään asiaa treenata ruutua tai luoksetuloa. Aluksi paikallamakuu - Dami Nerin etujalkojen väliin, piiloon ja aika taisi olla kolme minuuttia. Neri pysyi sakrppina samassa asennossa, mutta alkuasento oli jo hieman vino vasemmalle, kun maahan käskiessä kiinnostus oli sinnepäin toista koiraa kohti. Sitten harjoiteltiin vain keskittymistä ja kontaktia + pieniä seuraamispätkiä.
Hyppynoutoa en ole päässyt kotona treenaamaan, kun ei ole estettä, joten sivosin hyppyesteen molemmin puolin lumi-jää palasista. Ensin Neri nytkyi vieressä odottaessaan heittoa - laskin noutokapulakäden alas ja odotin niin kauan, että koira rauhoittui. Eka nouto oli äänetön ja muuten hyvä, mutta irrotti otteen kapulasta ennen irrotuskäskyä ja sain ottaa kapulan kopiksi ilmasta. Uusinnalla päästi sitten pienen intoulvahduksen lähtiessään, muuten hyvä. Luovutuksessakin odotti, vaikka pidin käsiä kauan kapulan lähellä.
Pyysin vielä koulutusohjaajaa katsomaan, onko Nerin liikkeestä istuminen napakka, kun sitä ei itse pääse näkemään. Ensimmäisellä katseli juuri kapulan perään juoksevaa lapukkaa ja kun vielä jää rahisi voimakkaasti, meni istu käsky vähän ohi ja jäi seisomaan. Toisella istui kuulemma nopeasti ja asento suorassa.
Siihen into treenata sillä kentällä sitten jo lopahtikin ja juttelin loppuajan ja heittelin Nerille damia :)
Parkkipaikalla treenasin vielä lyhyeltä matkalta kertaalleen luoksetulon seisomisen heittämällä lelun samalla, kun käskytin, ja maahanmenon dami maassa palkkana - laskeutui maahan damin päälle. Luoksetulon vauhti oli edelleen hidasta Nerin mittapuulla. Pitäiskö antaa olla, vai treenaisko vauhdin takaisin??? Hmmm!

Toko ja hankilenkki

Sain viimein aikaseksi treenata Nerin kanssa tokoakin, perjantai-iltana Hakkarin koulun parkkipaikalla pojan säpätreenien aikana. En saa näköjään revittyä itseeni sopiville treenipaikoille, kuin pakotettuna!
Ensin vähän seuraamista, paria askelta ja kontaktista kainalopallopalkka. Sitten vähän pidempää pätkää käännöksin. Välillä haahuili, huomautin siitä.
Liikkeestä istuminen tosi hienosti useampaan kertaan. Ensin pallopalkka pelkästä nopeasta istumisesta, lopuksi koko hoito.
Ruutua, reunanauhoineen tällä kertaa. Jätin damin ruutuun Nerin näkemättä. Ensin Neri juoksi siekailematta ruudun läpi, alkoi sen jälkeen vasta etsiä, missäs ne tötsät onkaan, käveli hitaasti takaisin päin - Seisautin ruutuun. Lelua se ei edes huomannut. Toistoja, jotta oppisi pysähtymään ruutuun, lelu ruudussa ja vielä lisäksi heittopalkka. Kuitenkin se oli Nerin mielestä lopulta ihan tylsää. Loppuosaakin otettiin pari kertaa. Ekalla kerralla tuli seuraamiseen kaarron kautta, toisella kerralla ilmestyi siihen sivulle nättiin seuraamiseen tosi hienosti.
Luoksetulon stoppeja harjoiteltiin. Ensin seisomaan pysähdyksestä palkaten, sitten seisomisesta maahan pysäytys. Nerin vauhti oli aikaisempaan nähden tosi hidasta, johtuen varmaan mun vaisusta kutsusta. Ajattelin kokeilla, jos vaikka saisi siltä vähän vauhtia pois. Pysähtymisien matkat sitä myöten kyllä lyhenivät, mutta liike näyttää kyllä ihan vaisulta. Esimerkiksi maahan menoon varasin puoltoist metriä ja jätin damin maahan siihen kohtaa, johon arvelin Nerin laskeutuvan. Neri jäi metrin päähän lelusta, eikä se sit huomannu sitä ollenkaan kun vapautin sen sille! :) Siellä oli kyllä aika hämärä valaistus, että ei ihme jos lelu jäi useampaan kertaan rekisteröimättä.
Lisäksi treenattiin pelkkää sivulletuloa käsiohjauksella, jotta saisin sen hypyn pois sivullesiirtymisestä.
Kotona sisällä on treenailtu lähikaukoja. Sei-is alkaa mennä jo ihan mukavasti taakse työstäen, mutta sei-maa tulee yhä eteenpäin, jos ei ole palkkaa etujalkojen välissä tai en napauta siihen varpaankärkeä.

Tänään lumikenkäiltiin metsässä reilut kaks ja puol tuntia. Lunta oli riittävästi. Neri yritti ensin mennä edellä ja tehdä välillä niitä itselleen ominaisia puikkauksia reitin puolin ja toisin, mutta totesi sen kovin hankalaksi, kun vajosi selkäänsä myöten lumeen! :) Tyytyi sitten suurimman osan matkasta kulkemaan lumikenkien jäljissä ja niissäkin näytti upottavan ihan riittävästi.
Kaarinaaaa! Olisin valmis tallaamaan lumikenkineni meille hakumetsään "treenipolut"! ;)

Hyviä vetohiihtotreenejä

Käytiin Nerin kanssa tiistaina ja torstaina Peltolammilla hiihtelemässä.
Tiistaina oli tosi paljon porukkaa lähdössä ladulle. Neri oli suht rauhallinen odottaessaan ladulle lähtöä, kunnes joku lähti sinne hiihtelmään. Sen jälkeen mä en meinannu enää saada toista suksea jalkaan - juuri, kun olin saanu lumipaakut irrotettua monon pohjasta, Neri nykäs niin, että jouduin astumaan sille ja taas oli tiukka paakku pohjarautojen välissä. Onneksi Kaarina piteli koiraa, että päästiin lopulta liikkeelle. Kiitos Kaarina! ;)
Neri veti hyvin, mutta toisella kierroksella saksanseisojat tuli kuitenkin heittämällä ohi! :D On ne koirat juoksemisessa vähän toista luokkaa - ja ovatkin eri luokassa valjakkohiihtokisoissa.
Ensimmäinen ohitus tuli niin yllättäen, etten ehtinyt kerätä Nerin vetoliinaa tarpeeksi lyhyelle, Neri pääsi vierelle rähähtämään. Kiskasin sen siitä lennossa mun toiselle puolelle. Onneksi saksanseisojauros ei ollut moisesta moksiskaan vaan jatkoi juoksua. Nerille ohitus oli niin katkera paikka, että siitä löytyi ihan uusi vaihde - Niin me "lennettiin" siinä kahden saksanseisojakoirakon välissä puolisen kilsaa. Kun huomasin Nerin innon alkavan hyytyä, keräsin liinan lyhyelle ja päästin toisenkin koirakon ohi. Se ohitus meni loistavasti. Kolme kierrosta kierrettiin ja huilattiin kierrosten välillä, koska ohjaajalla on niin surkea kunto! ;) Viimeinen kierros oli jo rauhallisempi.
Torstaina oli päivän mittaan satanut 20 senttiä lunta, eikä latua ollut ajettu. Se treeni meni multa tasatyöntöharjoitukseksi. Ylämäessä oli onneksi hiihdelty haarakäynnillä, niin pääsi luiseluhiihtoakin menemään. Muuten Koira olisi joutunut tekemään melkoisesti töitä. Paikalla ei ollut meidän lisäksi, kun vanhat tutut hoffit Aku ja Roope ja yksi belkkari. Vanhan kunnon Roopen vauhti ei enää ollut huipussaan, joten tällä kertaa päästiin itse ohittamaan. Roope oli kyllä sitä mieltä, että hänen ohi ei tuommoiset rimpulat nartut painele! :D Neri ei välittänyt vähääkään sen ärinöistä, vaan lisäsi vauhtia, kun päästiin rinnalle ja ohi. Oli hienoa huomata, että Neri ei jää ohituksen jälkeen löysäilemään ja odottelemaan toista koiraa vaan ennemmin lisää vauhtia ja yrittää päästä karkuun. Juuri loistava valjakkohiihtokoira! Jätettiin sillä kertaa yhteen kierrokseen. Jo siinäkin koira sai tehdä riittävästi töitä, kun joutui juoksemaan lumihangassa ja vetämään tasatyöntöä lykkivää akkaa perässään. Lisäksi pelkäsin, että Neri saattaa kompastua siinä vauhdissa hangessa ja satuttaa itsensä.

Nyt riitti Nerillekin :)

Nerin juoksu jo loppu, mutta Huki ei halua uskoa sitä!!! Aiemmilla kerroilla Huki on menettäny Neriin mielenkiintonsa heti tärppipäivien mentyä, mutta nyt ei. Ja aiemmin Neri ei ole juoksun jälkeen ollu Hukille äree, mutta nyt...

Eikä oo mikään ihme, että hermostuu... :D

Lumihankipiiloset

Pojat keksi muutama päivä sitten kivan leikin - Pihalle oli kertynyt kivat kinokset kevyttä pakkaslunta ja pojat peitti vuorollaan toisiaan lumihankeen ja laittoi Nerin etsimään. Ja löysihän se! :) Kun Arttu tai Lassi oli "kadoksissa", Nerin löydettyä se vinkui, kaivoi vähän aikaa ja palasi sitten mun luo. Mä kehotin "näytä" ja sitten yhdessä kaivettiin pojat ylös hangesta. Kun mä olin hangen alla, Nerin motivaatio kaivaa mut näkyviin oli "hiukka" suurempi.
Oli mielenkiinoista seurata Nerin etsimistä, kun maalimies olikin kokonaan poissa näkyvistä - ei minkään takana eikä alla - täysin hävyksissä. Se kiersi lumipenkkaa moneen kertaa, meni ohi, haisteli, tarkensi ja lopulta hoksasi mistä haju tulee. Ja joka kerta pukkasi kuonon siihen kohtaan lumihankea, missä oli piilossa olijan hengitysaukko. Kahtena iltana me kerettiin piilostella, mutta eilen tuli sitten suojasää.

Nyt se on varattu - leikkausaika

Se on sitten Nerin viimeinen juoksu lopuillaan
Nerin sterilisaatioleikkausaika on varattu - 17.helmikuuta. Hui, kun mahassa kiertää, kun ajattelen sitä leikkausta ja siitä toipumista! :-/ Mä pian jänistän.... Otettiin leikkaus helmikuun alun sijasta myöhemmäksi, niin keritään ennen sitä osallistumaan Hämeenlinnan valjakkohiihtokisoihin. Leikkauksen jälkeen kun menee reilu kuukausi, ennenkuin voi alkaa taas reippaita vetolenkkejä tekemään.
Nerin juoksun tärppipäivä/t meni jo mutta vielä se vuotaa. Toivottavsti kestää tälläkin kertaa vain sen pari viikkoa ja loppuu huomenna. Huki on ihan sekopäisenä, haukkuu louskuttaa tarhassa yötä päivää.

Useampana päivänä ollaan valjastettu Neri ja vedelty pulkkaa.
Eilen käveltiin Taivalpirtille 13 kilsaa ja Neri veti tavarat pulkassa. Tai mä kyllä otin välillä myötäisissä pulkkakyytiä - ja kyllä taas mentiin lujaa. Autotkaan ei meinannu päästä meistä ohi... etenkään kun välillä Neri veti keskellä tietä. Tie ei tosin ole kovin vilkasliikenteinen, mutta muutamia autoja tuli vastaan ja meni ohi. Neristä pulkan vetäminen sinänsä ei ole niin mukavaa, kuin vetohiihto, kun enimmäkseen joutuu menemään mun kävelyvauhtia. Mutta kun mä olen kyydissä, se näyttäisi olevan paljon kivempaa! :D

Tokoakin yritetty treenata, mutta kun mun motivaatio on taas kadoksissa! :( Mistä sitä sais tankattua?
Lauantaina pakattiin pulkkaan toko-vehkeet ja käveltiin "ruksan" parkkipaikalle, mutta siellä olikin pihassa lumityöt menossa ja lapsia leikki lumipenkoissa, niin ei viitsitty mennä sinne tokoilemaan. Mä olin siitä sitten niin pettynyt, että ärsytyskynnys ylittyi. Kotipihassa sitten koitin treenailla, mutta purin vaan ärtymystäni Neriin. Vähän kuitenkin ruutua ja tunnaria. Tunnarit meni hyvin, mutta ruutu ihan persiilleen. Neri menee taas aivan ruudun vasempaan reunaan, niin että välillä joku jalka saattaa olla ulkona ruudusta. Sama juttu tänään, kun töiden jälkeen yritin äkkiä ennen pimeäntuloa treenata ruutua pihassa. Tätä täytyis nyt päästä treenaamaan tiheämmin riittävän suurella alueella.
Seuraamisen kontaktiakin pitäisi alkaa parantamaan, ja yleensäkin kontaktinottoa kaikkien liikkeiden alussa. Ja stoppeja... ja kaikkia muitakin. Eilenkään ei sitten menty halliin treenaamaan - en viitsinyt viedä parhaita juoksupäiviään viettävää narttua kiusaamaan uroskoiria ja niiden omistajia. Argh, me ei koskaan päästä VOI-kelpoisksi, kun ei ole kehittäviä treenejä.
Tarvin toko-tuutorin!

Yhteenvetoa ja tavoitteita

Laiskana ja hitaana kirjoittajana kopsaan holsku-foorumille kirjoittamani jutut

Viime vuoden yhteevetoa:

Mä en uskaltanut laittaa meidän tavoitteista mustaa valkoiselle, mutta mielessä olleista:
- tokossa ollaan menty yli odotusten - Tavoitteena oli uskaltautua kokeeseen ja nyt on plakkarissa TK2. Loppuvuodeksi suunniteltu VOI-kokeessa käynti jäi, kun en uskaltanut ajoissa ilmoittautua kokeeseen - paikat meni nopeasti.
- agissa tavoitteena oli päästä kesällä treeniryhmään ja se toteutui - Talvella jäätiin agitauolle.
- BH -kokeeseen (ja tottiksen) treenaus on jäänyt, ja BH:n kaupunkiosuus voisi tällä tasolla tehdä tiukkaa.
- hakuilussa tavoitteena oli saada koira ihmissosiaaliseksi - ehkä vähän auttanut... Koiran epäluuloisuus on hidastanut kehitystä etsimisessä, mutta mun laiskuus ja treenikaverin puute ilmaisun opettelemista varmaksi ja ottamista mukaan metsään. Epäilen, päästäänkö tässä lajissa koskaan koekelpoisiksi.
- esineruutu on vaiheessa, esinemotivaation herättely on jäänyt suunniteltua vähemmälle
- canicrossin SM-kisat oli suunnitelmissa koirakolla poika+Neri, mutta en saanut aikaisiksi liittyä VUL:in alaiseen suraan. Lisäksi tarvittais treeniä toisten koirien kanssa juoksemisessa, kun sitä ei ole vielä edes päästy kokeilemaan. Ensi vuonna sitten...
- remmikäyttäytyminen ja toisten koirien ohittaminen oli tarkoitus saada sujuvaksi, rauhalliseksi, seesteiseksi... mutta ei se olekaan niin yksinkertaista, kun luulin.

Ja vuoden 2011 tavoitteet kirjataan mustana valkoiselle ja loppuvuodesta sitten katsotaan, mitä on saatu tehtyä ja mikä on jäänyt :) 

-Tokossa VOI luokasta ykköstulos ja jokunen osallistuminen kokeisiin EVL:ssä

-Haussa ohjaajalle sekä koiralle kehitystä etsintätekniikassa sekä hakualueella liikkumisessa. Ilmaisun ottaminen mukaan metsään etsintään. Esineruutua treenataan järkevämmin ja Nerin esinemotivaatiota lisätään. Aletaan treenaamaan myös tottisjuttuja, kun nyt on jänyt pelkkään tokoon, ja BH-koe keväällä.
-Aglityn treenaamista jatketaan kesällä, tavoitteena pitää hauskaa, kehittyä itse ohjaajana ja saada parempi hallinta koiraan.
-Vetohommissa tavoitteena päästä tänä talvena valjakkohiihtokisoihin. (koiran leikkaus helmikuussa saattaa estää meitä osallistumasta lähialueen karkeloihin, enkä mä satoja kilometrejä aio matkata) Pulkanvedossa harjoitetaan Neri hyväksymään vieraat lapset kyytiläisiksi. Kesällä pidetään vetointoa yllä bikejoringilla ja canicrossilla - Kisat niissä taidan unohtaa.
-Jälkeä ja/tai mejää voitais alkaa myös treenaamaan(pitäiskö oikein luvata?).
-Arjessa ohitukset sujuviksi: Minä lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että ensi vuonna Neri ei enää rähise hihnassa... tai sit mä olen ihan onneton sätöstelijä!
-Vielä kauneuspuoli -Yritän saada itseni pakotetuksi viemään Nerin näyttelyyn - Jos vaikka sais sille vielä sen kolmannen sertin....

Vedelty ja vähän tokoteltu

Vedot

Vetohiihtelemään tänään heti töistä tullessa kiireellä Kulju-Pirkkala -kaasulinjan ladulle, ennen pimeäntuloa, kun siellä ei ole tietenkään valoja. Hämärä ehti tulla, mutta näki kuitenkin vielä hyvin pois tullessakin. Tiesin, että latu on suht tasanen, kun kävin siellä yksin hiihtämässä toissapäivänä, niin uskalsin lähteä hämärässäkin. Onneksi koira oli juuri lenkitetty - Ei mennyt aikaa lämmittelylenkkiin. Loppuveryttelylenkin aikana olikin sitten tullut jo ihan pimeää.
Neri oli huippu! Kunto on selvästi noussut lumihankiriehunnassa ja Nerin reisilihakset on kasvaneet silmissä! :-) Vauhtia löytyi - mun ei tarvinut kuin kerran vähän jarruttaa alamäessä. Kun Neri tunsi vetoliinan löystyvän, se vaan lisäsi vauhtia ja ylämäissä jaksoi vielä antaa mulle vetoapua. Nyt mun tarvii vielä kohottaa omaa kuntoani, niin ollaa kohta iskussa! ;) Ladunvarressa ollut koirakko ohitettiin täydellä vauhdilla vilkaisematta, mutta hämärtyessä piti vastaantulleen naisen kohdalla kyllä kerran sanoa varmuudeksi "pfuf".
Pulkkaakin käytiin vetämässä joku päivä. Olisi menty pyytämään naapurin lapsia kyytiläisiksi, mutta kun yhtään lapsia ei sattunut olemaan ulkona. Menin sitten taas itse välillä kyytiin myötämaalla, että Neri sai ottaa spurtteja. Mun oma vauhti kun ei oikein riitä juostessakaan kuin koiran kevyeeseen raviin! Siinä sitä sitten mentiin välillä mutkat sladissa! Hurrraaaa ja huisia! :) Mä haluan toisenkin tollasen koiran, niin ne jaksaa vetää mua pitempään :D

Tokot

Kotipihassa vaan ollaa treenailtu pari kertaa ruutua läheltä, kun pitkään matkaan ei ole mahkuja, ja tunnaria täydeltä matkalta. Ruutu on alkanut taas muistumaan mieleen ja osasi jopa pysähtyä ruutuun ilman seis-komentoa. Ruutua on vaan tyhmää treenata liukkaalla. Tunnarit meni tosi hienosti joka kerta. Tosin saisi kyllä olla vielä rauhallisempi kapuloille meno, kun se sitten vieraassa paikassa ja vieraiden koirien läsnäollessa tapahtuu varmasti suuremmilla kierroksilla.
Juu, ja tehtiinhän me puukapulan noutoa. Rauhallinen odottaminen vieressä, vaikka hoin kaikkia muita sanoja - lähti vasta "hae"-käskystä. Palautukseenkin saatiin vauhtia, mutta kapulalle syöksyminen... Sitä kun pitää vähän aina tönästä ennen suuhun ottamista. Ei hyvä! Täytyy varmaan treenata pelkkää kapulan kaunista nostamista.
Huomio: koira ei ole nyt piipannut pihatreeneissä yhtään - toivottavasti se olisi unohtunut kokonaan. Tiistaina jatkuu joulutauon jälkeen LeVeKin trenit kentällä, siellä se sitten nähdään... tai kuullaan!