Jummijammi - sehän meni kuin juna

Tänään jälki pellolla

n. 150 metriä, neljä keppiä(kun palkkoja ei tullut enempää mukaan), ylitti kaksi kertaa pelto-ojan ja tein siihen jopa vähän suoraa kulmaa loivemman käännöksen oikealle, jonka tosin tallasin tiuhaan. Annettiin sen vanheta jotain 15 minsaa. Kokeilin saman tien, kuinka jäljen nosto Neriltä sujuu, eli tultiin jäljelle sivusta.(Neri kyllä tiesi kumpaa suuntaa jälki lähtee, kun oli pellon reunalla odottamassa, kun tein sitä.) Hyvin se nappasi jäljen, alku jäljestys oli vaan hauskan näköistä mutkittelua, ennenkuin suunta selvisi Nerille. Sen jälkeen se meni jälkeä pitkin kuin juna ja vauhti oli sellaista, etten yhtään ehtinyt miettiä, missä ne kepit onkaan - Tiesin kepin tuleen vastaan, kun Neri pysähätyi tarkentamaan. Sen kulmankin Neri meni kuin juna raiteillaan, ei varmaan edes huomannut, että oli käännös. Ojat ei tuottanu mitään vaikeuksia. Kaikki kepit nousi myös!
Olis mielenkiintoista nähdä, kuinka se vierasta jälkeä ajaisi ja nousisiko vieraalta haisevat kepit...

Eilen hakutreenit

Ilmaisua on nyt otettu monta kertaa peräkkäin, joten eilen otettiin vaihteeksi etsintää. Viisi maalimiestä.
Kaksi ekaa kulmissa, piti olla molemmat ääniavuilla, mutta kun ei oikein "tekniikka pelittänyt", ei ekalla ollut ääniapua. Tuuli oli hyvänä apuna sieltä puolelta, joten hyvin meni ilman ääntäkin. Toinen myös hyvin ääniavulla.
Kolmas ja neljäs haamuilivat suoraan edessä ja etenivät sen jälkeen alueella jonkun matkaa. Neljännellä mm:lla Neri ei kyllä nähnyt hamuilua, mutta Marja-Leenen mukaan meni kuitenkin hyvin suoraan takarajalle ja eteni siellä mm:lle.
Viides tuulen puolella valmiina melko lähellä kiven takana. Neri vainusi selvästi Kaarinan, mutta kuitenkin sen piti taas hassusti kiertää sinne "taka" kautta.

Esineitä, hiluja ja hanskoja

Esineruututreeniä ollaan otettu kuuriluontoisesti yhden viikon aikana

Ensimmäinen esineruutu - Tallasin noin 20 metriä leveän alueen ja näytin Nerille, että vien alueelle esineitä. Hyvin tuo haki esineet, tosin ensimmäisenä oli tarkoitus haetuttaa takarajalla oleva esine, mutta Neri näki mun heittävän lähemmäs yhden, niin haki sen ensin.

Toinen tehtiin vähän leveämpi alue ja näytin vain ekan esineen viennin takarajalle, mutta kuitenkaan en tahtonut saada Neriä menemään sinne riittävän kauas. Alue oli kyllä vähän turhan risukkoista ja ryteikköistä. Oli Neillä kyllä muutenkin pientä laiskuutta alueelle etenemisessä.

Kolmas ruutu tehtiin 50x50m alueelle, jossa kerättiin ensin suppilovahveroita. Pudottelin esineitä samalla, kun keräilin sieniä ja luulin muistavani, missä ne ovat. Mitään muistanu!!! :D En edes muistanu missä olikeasti olin tallonu. No, näin ollen ensimmäisen esineen Neri nosti jo, kun osuttiin vahingossa jo "sienestetylle" alueelle uudestaan. Annoin siitä palkan ja jätin esineen uuteen paikkaan. Toisen esineen, kengänpohjallisen, näin maassa, kun mentiin siitä ohi. Itseasiassa Neri käveli lähes sen yli, eikä kiinnittänyt siihen mitään huomitota. Epä toivo iski! Olin varma, ettei se löydä sieltä yhtään esinettä. Yhtä esinettä en yhtään muistanu, mihin sen olin laittanut... johonkin sinne takarajalle.
Yrittänyttä ei laiteta - Nerille PK-liivi päälle ja vihje "etsitään esineitä".
Lähetin sen ensin sinne, mihin olin sen kertaalleen löydetyn jättänyt alueen toisessa reunassa ja kohta se jo tuli rutattu huivi suussa takaisin. Vähän mä olin otettu!
Seuraavaksi lähimpänä oli se kengänpohjallinen suunnilleen alueen puolessa välissä n.20 metrissä. Neri lähti reippaasti, hidasti kohta vauhtia ja lähti sitten laiskan näköisesti jolkottelemaan alueella edeten. Luulin, että nyt se kyllästy, mutta sepä hakikin sieltä sen kengänpohjallisen ja sai mítä moninaisempia ylistyssanoja osakseen! :D
Ja eikun jatkettiin harjoituksia. Lähetin Nerin suurinpiirtein jotakuinkin ???? sinne suuntaan missä kuvittelin sen kännykkäkotelon olevan. Neri touhusi siellä pitkin poikin ja komentelin sitä milloin "vasemmalle" milloin "oikealle" kun se lähti mun mielestä väärään suuntaan. Lopulta meinasin jo huutaa sen pois, kun se eteni alueelle, missä en muka edes ollut käynyt, mutta Neri tulikin sieltä se kännykkäkotelo suussaan!!!! :D Vähäks mä olin Neriin tyytyväinen.
Nyt aloin uskoa, että se oikeasti etsii niitä esineitä siellä, eikä vaan haahuile aikansakuluksi edestakaisin!

Neljäs kerta oli seuraavana päivänä samassa paikassa ja saatoin luottavaisesti lähettää Neriä hakemaan esineet ja kyllähän se hakikin.

Viides ruutu Artun kanssa tallatulla alueella ja Arttu vei esineet. Viimeistä jättämäänsä esinettä Arttu heilutteli Nerin näkyvillä ennenkuin heitti sen maahan ja sen lähetin Nerin ensimmäisenä hakemaan. Innokkaasti Neri sen haki, mutta sen jälkeen hakeminen oli tahmeampaa ja jouduin vähän ajamaan Neriä alueella syvemmälle. Kyllä se löysi esineet, mutta vaikutti, että hieman olisi ollut kyllääntymistä ilmassa.

Nyt täytyisi saada treeniä ihan vieraanhajuisilla esineilläkin.

Tarkkuusruutuja
Eli hiluja on etsitty useampaan kertaan. Lenkillä ollessa sopivissa paikoissa on tullut kaiveltua taskuja, olisiko sinne jäänyt mitään sopivaa pikkuesinettä tarkkuusruudun treenaamiseen. Välillä on käytetty työajanseurantaläpyskää ja välillä hupun nauhan muovipäätä. Neri pysyy jo hyvin ruudun sisällä, tai ainakin palaa nopeasti, kun ajautuu ulos.
Kerran päästiin jo vieraan esineitä etsimään - Kiitos Kaarinan! Ensin Kaarina näytti Nerille, että laitta ruutuun esineen. Hienosti Neri löysi ja nosti vieraaltakin tuoksuvan esineen. Välillä ruudussa kävi Hiski etsimässä mun laittaman esineen ja toisen esineen laittoa ei Nerille näytetty. Hyvin etsi ja löysi. Mä itse vaan turhan napakasti käskin Neriä palaamaan ruutuun, kun se harhautui ulos, joten Neri kuuliaisena palasikin takaisin mun vierelle lähtöasetelmiin.
Arttukin "pääsi" eilen jälkitreenin jälkeen tallaamaan Nerille ruudun ja piilottamaan sinne muovisen nauhankiristimen ja sentin halkaisijaltaan olevan mutterin. Neri oli ihan pro, vaikka ruutu oli aika vaikeassa maastossa. Arttu, joka ei ole vähään aikaan nähnyt Nerin tarkkuusruututyöskentelyä, tuumasikin jälkeen päin: "Neri on tässä kyllä ihan mestari!"

Pudonneita hanskoja
Pudotetun esineen hakua on myös treeenattu metsälenkillä. Välillä olen näyttänyt Nerille, kun jätän hanskan tms. jälkeen ja ollaan edetty sitten pidempi matka. Ja kun esine on pudonnut salaa, ollaan otettu vähän lyhemmillä matkoilla. On otettu myös kaarevilla radoilla, kun en tiennyt millaisia ne kokeessa on, ennekuin kysyin Kaarinalta. Lueskelin netistä, että alokaluokassa matka onkin vaan 50 metriä :D Mä olen juoksettanu Neriä varmaan yli 100 metriäkin. Nyt Neri on tosissaan innostuntu tästäkin lajista.

Tänään viimeeksi otettiin pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla Huki tuli Neriä vastaan puolessa välissä ja Neriltä meni pasmat sekaisin - Se juoksi takaisin mun luokse. Lähetin sen pienen hetsauksen jälkeen uudelleen ja nyt se juoksi suurin piirtein Hukin yli mennen tullen hakiessaan hanskan innokkaasti.
Toinen pudonneen haku meni jo rutiinilla! :)
Ja pistin tänään merkille, että Nerin palautusvauhti on nykyään yhtä nopeaa, kuin menovauhti. Joskus aiemmin se on tullut takaisin löysästi jokotellen.

Aktivoidun - Jäkitreenit aloitettu

Ollaan Nerin kanssa treenattu kaikennäköstä, mutta kun motivaatio asioiden ylös kirjoittamiseen on täysin hukassa - Yhtä hukassa, kuin motivaatio treenata tokoa :)
Nyt olen päättänyt suuntautua Nerin kanssa PK-puolella etsintäkokeeseen. Muita kokeen osa-alueita onkin aiemmin jo treenattu silloin tällöin, paitsi jälkeä.

Jälkeä on aloiteltu

Imoittauduin Tavesin järjestämään jälkipäivään, jotta saatais edes vähän suuntaa, miten aloittaa hommaa, ja tietysti motivaatiota hakemaan. Ennen jälkipäivää tein kokeiluluontoisesti jokusen lyhyen jäljen pellolle:
- Ensimmäisellä makkarajäljellä Neri yritti haistaa ruuat ilmavainulla eikä kuono pysynyt maassa millään. Lisäksi koira kieppui ymäri ja poukkoili sinne tänne ja ainakin 2/3 palkoista jäi maahan. Turhauttavaa :)
- Toisella kerralla en laittanut nameja jäljelle vaan laiton namipurkkeja lyhin välein, että Neri hokais, että kannattaa seurata jälkeä, että löytää ne. Meni jo vähän paremmin, vaikkakin yhä levotonta
- Kolmas taas makkarajälki. Tuuli pyöri ikävästi ja Neri meinasi mennä jäljen sivussa kokoajan, mutta kun haki nameja jäljeltä, kulki kummallisesti sivuttain vain kuono jäljelle tuulta vasten :)
- Nejäs taas namipurkkijälki ja Neri oli jo päässyt vähän homman juonesta kiinni. Jäljen seuraaminen ei ollut kovin tarkkaa vaan kuono nousi ilmaan vähän väliä ja Neri tarkkaili ympäristöä. Yritti varmaan käyttää näköaistia

Tavesin jälkipäivä 15.10.
Ennen sitä olikin sitten varmaan viikon tauko treenailuista.
Kouluttajana meillä oli Maarit Isaksson ja apurina Heidi Salminen.
Tehtiin kaksi makkarajälkeä, nami joka askeleelle. Mä kerroin ennen treeniä, että Neri parmaan pukkoilee puolelta toiselle, mutta olinkin väärässä...
- Ensimmäisellä Neri yritti vetää pitkin jälkeä hirveetä vauhtia ja mä jouduin jarruttamaan koko voimallani sen menoa. Neri myös yritti välillä kääntyä jäljelle jääneitä nameja hakemaan, mutta se estettiin. Lopulta, ehkä 1/3 namieista tuli hyväksikäytettyä Nerin mahantäytteenä. Mutta kuono pysyi jo huomattavasti paremmin maassa, kuin aiemmilla kerroilla.
- Toisella Neri meni jo huomattavasti paremmin ja mä saatoin jopa jäljen lopussa päästää käteni rennoksi, kun Nerin vauhti rauhoittui huomattavasti, ja nameistakin varmaan suurin osa tuli syötyä tällä kertaa.
Selvästi jäljestys oli hautunut Nerin päässä tuon tauon aikana ja Neri pääsi juonesta kiinni.

Mä innostuin itsekin hommasta kovasti, kun Neri selvästi tykkää jäljestämisestä. Jälkeä on treenattu nyt pellolla useaan kertaan, aluksi joka päivä, sitten välillä useiden päivien taukoja pitäen. Kepit otin heti mukaan jäljelle ja palkka tulee vain kepin nostosta, koska päätin luopua joka askelen namituksesta. Ensinnäkin, koska se jäljenteko on tylsää ja toisekseen suurin osa nameista jää kuitenkin maahan, kun Neri ei niitä poimi. Eikä mulla ole aikomustakaan vaatia Neriä nuuhkimaan joka askelta, koska ei aiota suuntautua mihinkään erikois- tai peltojäljelle. Laitan kyllä jäljen alkuun jokusen namin.

Keppien nosto opeteltiin kotipihassa nysäjäljellä yhdellä kerralla. Ilmaisuna helpoin vaihtoehto eli Neri ottaa kepin suuhunsa ja tuo mulle.
Nerin esinemotivaatio on ollut nykyään sen verran hyvä, että kepit nousee tosi kivasti. Jäljen ensimmäisen kepin bongaaminen on selvästi vaikeinta, eli täytyy ennen jäljelle lähtöä nostattaa Nerillä keppi, että se muistaa, mistä saa palkkaa.
Pelkäsin, että pelkkä kepeistä palkan saanti saa Nerin huolimattomaksi jäljellä, ja että se etsisi vaan keppejä, mutta Neristä tuntuukin olevan hirmu kivaa nuuhkia sitä jälkeä! :)

Eilen oli Nerin ensimmäinen jonkun muun, kuin mun tekemä jälki.
Arttu teki pellolle jäljen, joka kaartui u-muotoon ja jätti jälkeensä kuusi keppiä, jotka merkkasi metallitikuilla. Lähdettiin heti ajamaan jälkeä, kun Arttu tuli pois. Pellolla oli turhan pitkä heinä ja siellä oli jotain korkeaa rikkakasvillisuutta. Lisäksi Huki jolkotteli ja nuuskutteli viereisellä pellolla. Mä tiesin, että Huki olisi kyllä vähän liikaa, mutta annoin sen olla siellä.
Neri lähti innokkaasti jäljestämään, turhankin vauhdikkaasti - Eka keppi jäi. Välillä Neri nuuhki niitä korkeita kasveja ja muutenkaan ei jäljestänyt niin tarkasti, kun aiemmin. Toka keppi nousi, mutta kolmonen jäi, kun juuri sitä ennen Neri nuuhki ilmaa Hukin suuntaan. Kertaalleen kaartuvassa kohdassa Neri kadotti jäljen, katsoi mua kysyvästi, mutta haki sen itse uudelleen. Onneksi mä en voinut auttaa, kun en ollut varma, mistä se jälki menee. Loput kolme keppiä nousi hienosti.

Huomioin, että vaikka Neri saa palkan kepeistä eikä jäljeltä, se tykkää jäljestää. Kepit se nostaa, mutta haluaa päästä niistä äkkiä eroon ja syödä palkan, että pääsee jatkamaan matkaa. Toivottavasti en jotenkin typerästi onnistu pilaamaan sen ilmeistä jäljestysmotivaatiota. Apua, tarvin neuvoja kokeneemmilta! :)

Rullailua

Ilmaisutreenit
Ilmaisun treenaaminen on ollut pitkään unohduksissa, joten treenattiin ensin viimeviikon perjantaina pellolla mun poika maalimiehenä. Neljä kertaa rullan haku mm näkyvillä. Neri toi joka kerta rullan mulle asti ja pudotti vasta pyynnöstä. Hienosti!
Lauantaina otettiin ennen iltapäivän hakutreenejä metsässä kahden poikani kanssa vielä muistutustreeninä kolme kertaa. Viimeinen "maalipoikani" oli vähän turhan piilossa ja kun paikkakin oli aikas ryteikköinen, Neri ei ensin löytänyt koko poikaa. Olinkin hämmästynyt, kun se toisella lähetyksellä toi rullan mulle asti vaikkei saanutkaan musta näkötukea.
Lauantain hakutreeneissä vieraiden maalimiesten kanssa rullantuonti ei ollutkaan niin varmaa. Otettiin aluksi melko lyhyttä matkaa maalimiehet joko lähtivät keskilinjalta Nerin nähden tai haamuilivat jääden lähes näkyville. Hakualuella olikin tosi hyvä näkyvyys.
Yhdeltä maalimieheltä tullessa Neri pudotti rullan pari metriä ennen mua, joten lähetin hakemaan uuden. Toisella kerralla toi perille asti ja suussa olikin kaulassa roikkuva kiintorulla - Kiintorulla oli heilahtanut kaulassa maahan irtorullan viereen ja Neri oli napannut sen. Hienoa huomata, että sekin onnistuu! :)
Jollakin maalimiehellä Neri ei heti löytänyt rullaa eikä nähnyt mua kivien takaa, joten tuli ilman rullaa. Uusintalähtyksellä rullakin oli löytynyt.
Sunnuntaina oltiin taas treenaamassa samassa paikassa. Muistaakseni kaikki kolme rullanhakua, meni ihan nappiin.
Tänään jatkui rullatreenit, viisi maalimiestä. Edelleenkin kaikki maalimiehet haamuillen, puolinäkyvillä ja aluksi lyhyellä matkalla. Tänään Neri sitten sylkikin rullia suustaan kovin heppoisesti. Ensimmäinen hyvin, mutta toisella ja kolmannella jouduin lähettämään Nerin hakemaan uuden rullan, kun pudotti liian aikaisin - yleensä sen jälkeen, kun olin kehunut koiraa.(Eli ei enää kehuja, ennenkuin koira on rullan kanssa perillä.) Kolmannella maalimiehellä Neri oli kuulemma tökännyt kuonollaan mm:n käden pois rullasta ennekuin otti sen! :D
Neljäs maalimies oli ääniavulla keskilinjalta näkymättömissä, joten Neri ei saanut musta näkötukea ja tämä olikin kovin vaikeaa. Ensin Neri oli jäänyt maalimiehen eteen seisomaan, käynyt siten maahan odottaen palkkaa ja kun sitä ei tullut, häipyi paikalta ilman rullaa. Toisella lähetyksellä oli vaan käväissyt ja häipynyt heti. Kolmannella kerralla menin itse sitten alueella Nerin perässä niin pitkälle, että Neri näki mut maalimiehellä ollessaan. Nyt rulla tuli mulle asti. Neri näyttää kovasti tarvivan vielä mun tukea rullan ottamiseen ja tuontiin.
Viides onnistui onneksi kerrasta nappiin, vaikka mm oli mennyt turhan kauas. Siihen oli hyvä lopettaa!

Alkukesän rullatreeneistä ollaan ainakin siinä mielessä edistytty, että Neri lähtee nyt innokkaasti maalimiehelle, vaikka se on "helpossa piilossa". Aiemmin Nerin into tuntui lässähtävän rullan hakemisessa.
Nyt tarvii varmaan ottaa aluksi omalla porukalla pitempiä matkoja ja oikeasti piilossa olevia maalimiehiä, jolloin Neri ei tarvi paineistua maalimiehestä vaan se voi keskittyä rullahommiin, kunnes rullan tuonnista tulee rutiini.

Arjen asennusta

Tokot on jäissä. Ei olla tehty mitään tokoon viittaavaakaan, lukuunottamatta seuraamista, jota Neri on tarjonnut oma-aloitteisesti lenkillä.
Nyt ollan harjoiteltu uudelleen hihnassa lenkille lähtöä ja kaikkea muutakin arkielämään kuuluvaa rutiinia, ne kun tuntuu jotenkin kummallisesti häipyneen kaikki koiran muistista ja niiden paikan aivoissa täyttäneet kiljunta, riekkuminen, levottomuus, rähinä vastaantuleville koirille... Ja välillä kun ei tarvinut enää niin kauheasti panostaa, kun hommat tuntuivat jo luonnistuvan mukavasti.
Ihan kuin kaikki arkielämän eteen tehny työ, onkin äkkiseltään valahtanut hukkaan. Onneksi nyt nää jutut menee vaan nopeammin jakeluun, kun ne on aiemmin jo opelteltu: Autosta ei loikata ilman lupaa, lenkillä ei pääse eteenpäin kiljumalla, jos rähisee naapurin koirille, joutuu takaisin kotiin jne. Vaatii pitkäjänteisyyttä ja hermoja(joita mulle ei niin hirveesti ole jaettu :D) Mutta päättäväisyyttä multa löytyy! Lenkillelähdöt ei ole lenkille lähtemistä sananmukaisesti, vaan ne otetaan koulutussessioina. Ei olla välillä päästy kovinkaan pitkälle! :)
Mun kanssa kaksin menee jo ihan jees ja äkkiä rauhoittui, vaikka Hukikin oli mukana. Kun pojat olivat mukana ja siinä sivussa nahistelivat vielä keskenään, Nerin oli tosi vaikea rauhoittua. Se menee välillä johonkin omaan maailmaansa, tuijottaa korvat luimussa eteen, vinkuuu ja vetää eikä siihen tahdo saada mitään kontaktia.

Otettiin viikon kipulääkekuuri ja ensi tiistaina mennään Nerin kanssa tutustumaan hierojaan. Katotaan kuinka "kemiat kohtaavat" :)

Ollaan me tasapainoisen arkielämän treenailun lisäksi tehty kaikenalaisia nenätöitä ja rullatreeniä.